PALUU KAKSIKÄTISEKSI - MUISTOJA - PÄÄTÖKSIÄ

Pitkä oli ja tuskainen aamu taksin saannin suhteen. Aikaa ja hikeä pukkasi. Viiden viikon kipsissä olon jälkeen käsi opettelee toimimaan toisen rinnalla. Kaksikätinen, jee! Juilii ja oudolta tuntuu, mutta täytyy vaan touhuilla. Kokkailin eilen taas isot satsit. Kyllä ne vähätkin voimat olivat kadonneet. 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TAKSISÖSSINTÄ ITKETTÄÄ JA NAURATTAA

On käyntejä, kuten labra, jotka eivät oo niin minuutilleen. Sitten on niitä, joista menee erillismaksu ja potilaan pitää olla paikalla just kun määrätty. Ongelmallisia ovat ajat, joihin on ympätty usea käyntipaikka kätevästi peräkanaan. Jos ensimmäinen dominonappula kaatuu, niin ...
Onko se joku Murphyn laki tai Karma, että juuri silloin mättää, kun on jotain tiukasti ajastettua??

Tuli jostain syystä mieleen Ymmi Hinaaja, Putoushahmo vuodelta 2014 ja hänen hokemansa. Mukaeltuna: "Aivan, todellakin. Niin kuule Kirsi. kun mä en voi sulle tässä nyt kuljettajaks ryhtyä.. Mitä siitä tulis jos me kaikki vaan ryhdyttäs kulkemaan. Kirsi kulkis ja naapuri kulkis. kaikki muutkin kulkis. Ei se kuule yhteiskunta pyöri sillä tavalla. Mitä jos kaikkia pitäs kuljettaa ajallaan?".

LOUNASTREFFIT NUORTENI KANSSA - MUISTOJA

Vekaranjärven valatilaisuus 5 v. sitten

Nuorisoni asuu omillaan ja etenkin tyttärellä sen sellainen meno ja meininki koko ajan, että huh. Saatiin äkkiseltään sovittua tälle päivälle lounastapaaminen. 

Kiva oli kuulla nuorten elämäniloista pulputusta. Siitä jää itsellekin hyvää mieltä ja iloa. En tiedä ymmärtävätkö he, että ihan joka päivä mietin heitä. Iltarukouksessakin aina. Äidin napanuora...

Facebook muistutti 5:n vuoden takaisesta muistosta. Poika oli silloin Vekarajärvellä, jossa oli rapsakassa pakkassäässä hänen valatilaisuutensa, Alokasajan päättyminen. Jo 5 vuotta. On nuo jo aika isoja ja pärjääviä.

PÄÄTÖKSIÄ

Eikös se niin ole, ettei yrittänyttä laiteta? Ja ellei kuuseen kurkota niin ei voi katajaan kapsahtaa - tai jotain sinne päin. 

Luulen melko hyvin ymmärtäneeni että meillä on vain tämä yksi elämä. Voisin yrittää kirjoittaa lisää, vielä kun sormet näppäimellä lentävät ja ajatuskin kai, ainakin toisinaan. Olen haudutellut mistä, miten, millä tavalla. Ja Kirja se olisi, jota yritän saada aikaan. 

Runojakin voisi kokeilla saada yksiin kansiin siis kirjaksi. Kirjaksi saattaminen vaatii kaikenlaista yhdistelyä, käsittelyä ja kuvitustakin varmaan. Kustantajat eivät ymmärtääkseni huoli kuin valmiiksi koostettuja teoksia - edes luettavaksi. Haaveita ja unelmia on hyvä olla olemassa, eikö??

#armo #haave #ilo #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Unelmat

RUNO - Uskalletaan

RUNO - Tapaaminen livenä

Ajan kulumisesta

RUNO - Elämänuskoa

RUNO - Olennaisen hoksaaminen

Äitienpäivänä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.