Vointipäivitykseni ovat varmaan tosi kiinnostavia
- ei se mitään kerron kuitenkin!!!
Elämä joskus naurattaa
ja
toisinaan elämästään
voisi lahjoittaa
jollekulle palasen.
Ei vaan jokaisella meillä
omat polkumme,
jotka on meille tallattavaksi
määrätty.
Se kuuluisa - kesäksi kuntoon
projektini on ollut yhtä vastatuulessa
kuin kevätsään saapuminen.
Tuntuu kuin olisi vain tätä
ikuisesti jatkuvaa harmaata
kylmää ja ankeaa.
Sitä nousukiitoa ei näy.
Olen kateudesta
ihan vihreänä
Olen seurannut muiden
matka‑ ja touhukuvia.
Minäkin haluaisin
niin hitosti haluaisin.
Köpöttelylenkkejä sentään,
mitä nyt kykenen.
Suuri motivaattorini liikkua
on mieheni kunnostama
sulkapallokenttä.
Hän ajeli jo innoissaan
lehdet ja oksat
ihan päreiksi
ruohonleikkuri‑Pollellaan
Pienestä ne on
miesten ilot tehty. 😉
💗
Ensimmäiset läpsyt sulkapalloa
otettiin 23.4.
Peli oli
kymmenenpisteen
mittainen.
Taukoja tarvitsin
kolme.
Läpsyttelemässä käyty
nyt viisi kertaa.
Enempään en ole
kyennyt.
Rintapuristus ja
ahdistuksen tunne
lamautta tehokkaasti
torppaa menohalut:
Ne eivät toivomisista piittaa
eivät vaan huilimallakaan hellitä.
En ole pystynyt lisäämään
kävelymatkaa eikä pelejäkään
ole tullut enempää.
💗
Palelemiseni on aikamoista.
Kävin kardiologin välitsekissä
Kerroin hoitajalle kuulumiseni
ja kas, pian olin jo pikalähetteellä
eilen makoilemassa tuntikaudet
keskussairaalan päivystyksessä.
Piti varmistaa, ettei leikatussa
sydänläpässäni ole hyytymää.
Ja myös ettei keuhkoissa
ole mitään ylimääräistä.
💗
No, aina jotain löytyy.
No, jotain sieltä löytyi.
Jokin alue keuhkossa oli painunut
mitähäh ???
No, sitä asiaa ei mitenkään avattu ...??
Koronan jälkitautia ja muuta mietittiin
Uusi näyte oli tietysti negatiivinen.
Arvoitus vielä.
Kehottivat olemaan
yhteydessä hoitotahoihini.
Tekstit eivät tunnu siirtyvän
hyvinvointialueelta toiselle.
Keuhkopuolen välitsekki
on nurkan takana.
Jotain, joka tapauksessa
keuhkoissa pielessä
jostain syystä.
Nitroa saan ottaa
tarvittaessa oikein urakalla.
Suihkeen mukanaoloon totuttelen.
Toivoisin pääseväni vielä kirmaamaan
sulkapallon ja mieheni perässä.
Elättelen toivoa,
ehkä kesälämpimillä
sujuu paremmin.
Ehkä tämä tästä taas
Sarkastiseksi ja hieman mustaksi kärvähtänyt mieleni
alkoi suoltaa - no, jotain 😉
Aina jotain
Pitääkö aina olla jotainarkea ja elämää muuttavaa.
Miksi aina jotain lisää,
kun aina jotain mitä ei jaksaisi.
Vaan aina jotain
on parempi
kuin ei mitään.
Vielä piirtyy sykekäyrä
yhä jatkuu elon ympyrä.
Vielä sulaa sokeri suussa.
Aina jokin kai
toimii ja pelaa
Kai sieltä taas jotain joskus lisää kerrotaan
Ainahan sieltä jotain joskus ...
Tämä vaati 2 kevennysklippiä!
 |
Kamala luonto 21‑3214 Kamala luonto – 2398 |
 |
2 kommenttia:
Autoit minua tänään monta askelta eteenpäin kirjoituksillasi. Suuri kiitos siitä.
Olen hyvin monisairas ihminen ja olin tänään aivan pohjamudissa. Kirjoituksesi empatiasta,toisen asemaan asettumisesta ja ei tuomitsemisesta saivat minut taas elämän syrjään kiinni.
Kerran vielä,SUURI KIITOS.Tuula
Kaunis kiitos sanoistasi.
Motivaationi kirjoittaa on, että lukijat saisivat suhteellisuudentajua ongelmiinsa. Toivottavasti ajatuksia, siitä, että elämän syrjässä ollaan. Ja, että joskus on hyvä ottaa aikalisää ja nauraa itselleen ja murheilleen. Murehtiakin saa, mutta helpompaa elämä voi olla, jos asettaa niitä omia vaateitaan vain uuteen perspektiiviin. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos kun seuraat blogia.
Lähetä kommentti