Näytetään tekstit, joissa on tunniste armo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste armo. Näytä kaikki tekstit

Ei ole oikeita sanoja

On raastavaaa, miten sairastumisen tai muun vaikean elämäntilanteen kohtaamaa kartetaan. Ei ole harvinaista, että kasvokkain kohtaamisia ja kaikkea muutakin yhteydenpitoa vähennetään.
Vaikeita aikoja elävälle moinen "katoaminen" on ihan pahinta. Niitä rinnallakulkijoita kaipaisi kipeästi juuri hädän ja vaikeuksien keskellä. Meistä voi tuntua ettemme osaa sanoa niitä oikeita sanoja. Ja ettemme osaa olla oikealla tavalla toisen pahan ja vaikean äärellä. Mietin, miksi pitäisi ollakaan? 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!


ON VAIN TOISTEMME KOHTAAMISIA JA IHMISYYTEEN KUULUVAA 

Elämämme on luotu tällaiseksi. Sillä on alku ja loppu. Elämämme kaari tapahtumineen on korkeimman käsissä.
Toistemme elämän vaikeilla hetkillä olisi hyvä pysyä rinnalla - ennen muuta niissä ikävissä elämisen kaarteissa ja ajoissa. Oltaisiin vaan läsnä ihan tavallisina keskeneräisinä ihmisinä toisillemme - niinkuin ennenkin. Eikö?


EI OLE OIKEITA SANOJA

 

KUN SINNITTELEE ÄÄRIRAJOILLA

JA ELÄÄ KUORMITTAVIA AIKOJA.

KOLAHTAA JA RAASTAA,

JOS SIVUUTTAMISIA KOHTAA.

 

SILLÄ, JUURI HEIKOIMMILLAAN

SITÄ TARVITSISI

HUOLENSA HUOMAAMISTA 

JA HÄTÄNSÄ KESKELLÄ PYSÄHTYMISIÄ.

EDES PIENIÄ INHIMILLISIÄ KOHTAAMISIA.

MYÖTÄTUNNON HIPPUSIA.

VAIKKA - IHAN VÄHÄN TAI HETKEN AJAN.

SAISI VOIMAA JA VOISI PURKAA

MIETTEITÄÄN JA TUNTEITAAN.


VOI - KUN VAAN

ANNETTAISIIN EMPIMÄTTÄ

LEMPEITÄ KATSEITA, SANOJA, HALAUKSIA.

PIENENPIENIÄ MYÖTÄTUNNON ELEITÄ.

 

EI OLE OIKEITA SANOJA.

EI NIITÄ OLE OLEMASSA.


KOHDATAAN – EI KAIKOTA.

OLLAAN

- IHAN TAVALLISESTI VAAN

JA TOISTEMME RINNALLA PYSYTÄÄN.


#armo #läheinen #myötätunto #reunallapelottaa #runo #toivo  


Kirjoituksia:







Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Menneen ajan mustat aukot

Kuva Microsoft kuvapankki

Tarinoihimme kertyy mustia aukkoja. Muistamme vaiheita, tilanteita, sanatonta viestintää ja miltä meistä milloinkin tuntui. Mielemme pohjaan jää asioita ja aikoja arvailujen varaan. On paljon sanatonta viestintää, jota tulkitsemme. Ihmettelemme miksi toinen koki asiat eri tavoin kuin me. Elämme sukupolvien ja kokemustemme summana. Liian usein aika rientää eikä selittämiseen löydy oikeaa aikaa eikä sanoja. 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

SUKUPOLVET JA ELETTY AIKAMME

Jokainen kokemus vaikuttaa kehossamme ja mielessämme. Muistamme osan kohtaamisistamme. Muistamme, jos olemme jääneet epätietoisuuden ja ymmärtämättömyyyden tilaan. Muistamme miten meihin on suhtauduttu. Puhumattomuus muokkaa mieltämme. Moni jättää selittämättä toisille yksittäisten ja/tai aiempien aikojen taustoja, tuntemuksia ja juurisyitä.

Monen ikäiseni isovanhemmat elivät rankkoina aikoina. Heihin jäi elämänmittaisia käsittelemättömiä - raastavia fyysisisä ja psyykkisiä arpia ja tunnelukkoja. Niitä ei juuri muille avattu. Isovanhemmillani oli muistoja sodasta- ja vammoista, sotavankeudesta (selitys:Toisen maailmansodan aikana saksalaiset ja suomalaiset organisoivat suuren väestönsiirron inkerinsuomalaisille ja muille suomensukuisille väestöryhmille Saksaan ja Viron kautta Suomeen. Monia inkerinsuomalaisia siirrettiin työpalveluun saksalaisten toimesta, ja he päätyivät työhön Saksan työleireille.)"Oli lasten menehtymisiä, kamalaa puuttetta ja fyysisesti raskaita töitä.
Ymmärsin jo varhain olla hiljaa, huomaamaton ja kysymätön, sillä isovanhemmilleni oli tapahtunut valtavasti pahaa. Vaikeudet jättivät heihin käsittelemättömiä traumoja, jotka kaatuivat ja näkyvät myös vanhemmissani.

Jokaisen elämä on erilainen kuin muiden. Jokaisella on menneen painolasteja, kokemuksia, ajatuksia ja elämän polulle asetettuja käänteitä. Vaikeudet pakottavat meidät katsomaan uusin silmin itseämme ja elämäämme.
Olisimme eheämpiä jos saisimme MIKSI-kysymyksiimme enemmän vastauksia. Saadaksemme jotain, jonka avulla voisimme yrittää ymmärtää enemmän. Siitä miksi toinen on tuollainen ja miksi hän käyttäytyi aikanaan tietyllä tavalla. Elämämme on yritysten ja erehdysten summa. On menneiden sykupolvien pyrkimyksiä, yrityksiä ja erehdyksiä. Elämme ajassa ja ympäristössä, johon olemme syntyneet ja pitkälti sen mukaan miten elämä meitä heittelee.

Olemme aiempien sukupolvien muovaamia - ja kokemustemme ja valintojemme summia.


 PAINOLASTINA HILJAISUUS JA MENNEIDEN MÖYKYT 


Tiedän ja ymmärrän elämästä vain hyppysellisen. Toisinaan tunnen itseni kovin mitättömäksi. Olen etsinyt, kaihonnut ja kompuroinut. Olen valinnut väärin. Olen tehnyt ja sanonut asioita, joita kadun.. Olen jättänyt antamatta anteeksi. Olen epätäydellinen, kauniisti ilmaistuna kai - olen inhimillinen ja erehtyväinen. Olen yrittänyt saada menneistä ajoista selkoa ja selityksiä. Olen  katsonut sormien välistä ja miettinyt, miksi sitä ja tätä. Miksi minusta ja muista on tullut sellaisia kuin olemme? Kovin vähän lopulta tiedän ja puolet lienen vain arvannut. 

Mieleni pohjalle on jäänyt isoja kysymysmerkkejä. Jokainen kantaa kokemuksensa aina jollain tavalla. Jokaisella on heikkoja hetkiä ja aikoja, jotka mielellämme antaisimme pois. Mutta, elämässä ei ole peruutusvaihdetta eikä uusintaottoja.

Mieleemme syöpyy fyysisen koetun lisäksi erityisesti se miten meille on puhuttu ja miten meihin on suhtauduttu.
Kun aikaa ja halua ei ole selittämiseen, voimme vain yrittää ymmärtää tapahtuneita ja toistemme elämänkaarta

Toivon, että oppisimme kuuntelemaan toistemme sukupolvisia tarinoita - ilman tunnekuohuja ja  keskeytyksiä.  
Toivon, että voin vielä kertoa ja selittää enemmän heille, joilla on aukkoja tai kysyttävää kohtaamisiimme liittyen.


Isäni, toivotan sinulle hyvää matkaa ajasta iäisyyteen. 

Ehkä toisessa ajassa ja iäisyydessä asiat selviävät.


#anteeksi #armo #mielenrauha #myötätunto #reunallapelottaa #toivo



Paatoksen pehmentämiseen Kamala Luonto-sarjiksia numerot 19-2349 ja 18-3180.





Kirjoituksia:










Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata myös Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! 
Klikkaathan myös kirjoitusten - siis blogin ylävasemmalta kohtaa LUE, jolloin näyt lukijana - kuvalla tai ilman.

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat

KIITOS JA KUMARRUS.

Vanha sielu

Mistä nousee inhimillisyys ja toisen tuskan ymmärtäminen? Hauras "vanhan sielun" omaava on oppinut kantapään kautta. Vähän kai elämän reunalla katsellen. On jo löytänyt oman tasapainonsa kaiken elämän vaatimusten ja tavoitteiden vastapainona. Hän on aina vähän yksin, seurassakin.
Vanha sielu on etsikkoaikanaan koonnut henkisen kotinsa ja voimansa yhä uudelleen. Etsinyt, empinyt ja löytänyt hiljalleen mielenrauhansa. Eletystä on syntynyt oivalluksia asioista - niistä pintaa syvemmistä.

Uskon, että meidät lähetetään tänne maan päälle oppimatkalle. Olemme katoavaa kiertokulkua niin kuin kaikki ympärillämme oleva ja silmin nähtävä. Olemme poluillamme oppimassa ja opettamassa itseämme ja toisiamme. Osaammeko hoksata syvemmin mistä elämän hyvä koostuu? Paljon hoksannut on kai se ...

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

  

VANHA SIELU

 

VANHA SIELU

TIETÄÄ MITÄ ON TUSKA JA EPÄTOIVO. 

HÄN ON OPPINUT 

PAHAA JA HYVÄÄ KOKEMALLA.

AISTIMALLA, HERKISTYMÄLLÄ.

TASAPAINOAAN ETSIMÄLLÄ.


VANHA SIELU AISTII

VAIKKA EI  VOI TIETÄÄ.

AAVISTAA VAIN JA ARVAA

MITÄ KULISSIN TAKANA OLLA SAATTAA 

 

Kirjoituksiani:

Merkitystä etsimässä

Vanhemmiten

Hauras elämä

Onnen olemus

Heikkous

Lopulta olemme yksin

Itsetutkiskelua 

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Loppusuoraa

Blogin kirjoittaminen on tuonut monenlaista. Muutama yhteydenotto on johtanut pidempiaikaisiin ajatusten vaihtoihin. Vertaistueksi ajattelin blogini sitä aloittaessani. Koskaan ei osaa riittävästi sanoa eikä kaikkea voi korjata. Toivon blogista löytyvän siipirikkoisille ja elämän kolhimille vähän jotain eheyttävää. Toisinaan on pakko päästää irti. Lopulta meidän jokaisen on päästettävä iriti - myös elämästämme.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

LOPPUMATKAN KROUVISSA

... on eräs blogin lukija, jonka kanssa olen kirjoitellut pidempään. Pitkiäkin ajatustenvaihtoja. Tuo ihana ihminen on kulkemassa elämänsä loppusuoraa. Luulen, että me molemmat olemme hoksanneet sen oleellisen tästä elämästä. 
Elämästä luopuminen on meidän jokaisen elävän osa. Mikään tahtominen tai toive ei voi tosiasioita muuksi muuttaa. En löydä kuolemattomia sanoja, mutta halusin kirjoittaa sinua ajatellen edes jotain. Olet koskettanut minua. No, runohan siitä tuli. Ei mestariteos, mutta ...
Kiitos keskusteluistamme, sinä Ihana kaunosielu.
Ajattelin, että saat oman kirjoituksen kun olet sitä vielä itse lukemassa.


LOPPUSUORAA

 

ON SELVITTY MONISTA MUTKISTA,

VAIKEISTA AJOISTA JA PAIKOISTA.

ON ELETTY, KIPUILTU JA EHEYDYTTY. 


ON MATKATTAVA OMAA 

LOPPUSUORAA

JOSSA TULEVASTA KALPEA AAVISTUS,

TOIVE, TOIVO JA LUOTTAMUS.


ON HILJALLEEN AIKA

MYÖNTÄÄ ELÄVÄNSÄ LOPPUSUORAA.

ON VÄHITELLEN PÄÄSTETTÄVÄ

 IRTI ELÄMÄSTÄ TÄSTÄ.



#armo #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo #vertaistuki #ystava


Kirjoituksia:

Elämä voittaa kuoleman

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Jos voisin

Kosketus olkapäälle

Elämä on pitkä päivä

Hidas luopuminen

Suodattimena

Olisi pitänyt

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Traumamuistojen käsittelyvaiheessa

Heikossa hapessa juuri ennen sydänleikkausta
Reilu kuukausi on kulunut vaiherikkaasta usean viikon sairaalareissustani. Monisairas on ongelma terveydenhuollossa = minä. Apu löytyi minulle aivan kuin ihmeenä - viime hetkellä. Yhä olen, elän ja kirjoitan. Jippii!

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

TARTUNTAVAARA JA HENKISTÄ TUSKAA

Heinäkuussa 2024 kilpirauhasen imusolmukkeiden koepaloista löytyi keuhkosyövän etäpesäkkeitä. Syöpäni siirtyi paikallisesti parantumattomasta levikkeeksi ja parantumattomaksi. Moninaisen sairastamiseni takia minuta on kehkeytynyt varmasti se sairaaloiden kauhupotilas - olen kai se- pain in the ass eli pashamaisen sitkeä omia arveluitaan esittävä besse-wisser potilas.

Sairaalareissulla riitti vaiheita. 2 sairaalaa, kummassakin 2 osastolla + ccu ja ensia-avut molemmissa. 
Pleuranestekertymät veivät minut ensin keuhko-osaston potilaaksi. Poistoa ei voitu tehdä, koska minulla on Marevan eli hyytymislääke käytössä. Hyytymisarvo piti saada pienemmäksi. Tehtiin DNR-päätös, joka on selvyttämättä jättämispäätöksestä - siis luonnollisen kuoleman sallimista tilaneessa, jossa paranemisen edellytyksiä ei ole.
Olin keuhko-osastolia, jossa h
uonekavereinani oli kolmea eri tarttuvaa keuhkosairautta sairastavaa. Ihmettelen sinne sijoittamistani. Kökötin jyrkässä istuma-asennon kulmassa ja huohotin. Nestelastin poistoa odottaessa nautin päivittäin maksimimäärän nesteenpoistolääkettä. Kykenin syömään päivässä ehkä saman määrän kuin 1-vuotias. Makuaistini katosi.

KARDIOLOGIALLE JA HUSIIN SYDÄNSELVITTELYIHIN

Sanelusta:"Potilas nestelastisssa. Keuhkoissa vaimeat hengitysäänet, sydämestä voimakas systolinen sivuääni. Mitraaliläpän osalta avosydänleikkaus ei tässä tulisi kyseeseen. Hoidetaan nestelastia, pyritään järjestämään uusi pleurapunktio hengenahdistuksen lievittämiseksi ja uusien näytteiden ottamiseksi. Happilisä tarpeen mukaan, tarv NIV. " 
Siirrettiin kardiologiselle - ja sitten siirrettiin HUSin CCU:lle. Tehtiin toinen pleuranesteen poisto. Tuli äkkitilanne ja asetettiin toinen DNR-päätös.

Uusi viikko koitti vaikean yön jälkeen. Tehtiin sydänultraus, tehtiin TEE-tutkimus eli ruokatorven kautta tehtävä sydämen ultraus. Keksivät. ehkä voisi olla mahdollista asentaa minulle verisuoniteitse uusi läppärakenne.. Moisia tehdään erityisesti aorttaläpän pettäessä. Mitraaliläpän rakenne on ymmärtääkseni sydänläpistä monimutkaisin. Oli monia vaiheita. Minut hyväksyttiin leikkaukseen. Minut siirrettiin Husista jo puolentoista päivän päästä oman "hyvinvointialueeni" puolelle toipumaan. 
Toivuin 4 päivää Sydänsairaalassa. Sain oman pönttövessan, hoitotuolin ja rollaattorin. Aloitin parin metrin siirtymiset.
Olin tottunut hengenahdistuksen pakokauhun tunteeseen. Se muisto jäi syvälle. Nukuin ja olin vain istuma-asennossa. Myöhään jouluaaton aattona tehtiin kardiologin lopputarkastus. Halusin pois siitä kaikesta vaikka olin hutera kuin haavan lehti. Pääsin kotiin jouluaaton aaton iltana noin 20.
Olin aivan puhki ja poikki. Hoksasin, - ei oltu juteltu nukahtamis- tai kipulääkkeistä. Olin saanut ties mitä 3,5:n viikon sairaalareissulla melkoisen määrän. Tajusin, että kroppani oli niihin tottunut ja tulisi vieroitusoireita.
Mies teki minulle nukkumispesän. Nukuin hetkiä, kuten jo kauan kotona ja sairaalassa. Meni ainakin kymmenen päivää ennen  kuin kykenin nukkumaaan pidemmin. Olimme zombie-hahmojen kaltaisessa tilassa. 

Olen ollut kotona nyt tammikuun 2025 lopulla reilun kuukauden. 12 terveysreissua on tehty. Pyörätuoli tai rollaattori on käytössä kun liikumme.. Lihakseni eivät ole pulpahdelleet esiin, mutta pääsen kävelemään hitaasti omin jaloin kotona tai rollaattorin kera pikku siirtymiä. 
Keuhkosyövän täsmälääke ei ehkä ollut syy sydänläppäni romahtamiseen vaan ehkäpä vaan aika yli 10 vuotta ja aiemmat vaikeat hyytymät, jotka aiemmin läppään kiinnittyivät. Kuka sen ihan varmasti tietää?

Olen kiitollinen jokaisesta elinpäivästä, jonka saan.
Tämä on jo aika mones jatkoajan jatkoaika, jonka olen saanut. 

Kiitos Luojalle, että elämäni sai jatkua 💗

#armo #keuhkosyopa #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #toivo


Kirjoituksia:









Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Aina jotain vailla

Meillä inhimilliseksi kutsutuilla on aika usein jotain pielessä. Muistelemme menneitä ja koettua. Toivomme tulevalta monenlaista. Vertailemme. Kaihoamme toiseen vuodenaikaan ja kaipaamme enemmän ja parempaa. Voi meitä! Miksi olemme Aina jotain vailla?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

MIELEN SEKAMELSKA

Mielemme kaipaa pakoa tylsyydestä ja rutiineista. Voi kun epämieluisat asiat voisi viedä vintillie tomua keräämään. 

On tervettä haaveilla ja tavoitella parempaa. Tuntuu kuitenkin, että nykyelon kiivas rytmi sovelluksineen on tehnyt meistä kovin kärsimättömiä. Moni kaipaa mielenrauhaa ja mielihyvää. Itsestäni tuntuu, että menneiden hyvien aikojen ja tapahtumien muisteleminen tekee meille hyvää.  Niiden vastapainoksi vielä nykyhetken ja tulevien haaveiden ja pyrkimysten tiirailua.

Toivon, että oppisimme olemaan enemmän elossa tässä nykyhetkessä. Ettemme olisi ...


AINA JOTAIN VAILLA

 

TUHAT RAUTAA TULESSA,

PYRKIMYKSIÄ JA TOIVEITA.

AINA MUISTI JOTAIN TYÖNTÄÄ.

EI HETKEEN OSAA KIINNITTYÄ,

EMME OSAA ILMAN VERTAILUA 

JA VAATIMUKSIA OLLA.

 

AINA JOTAIN VAILLA.

AIVOITUKSIA SINKOILEMASSA.

TURHANAIKAISIA TUUMAAMASSA.

 

MIKSI  - AINA JOTAIN VAILLA,

VAIKKA ELÄMÄ ON LÄSNÄ 

IHAN VAIN HETKESSÄ TÄSSÄ?


#ahdistus #armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:

Jos murehdin turhaan

Herkistellään aistejamme

Mielenrauhaa

Etsin kultaista keskitietä

Kontrasteja elämän

Jos eläisi täysin palkein

Aina on lupa haaveilla

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Joulu omassa kodissa - Kiitos Luojalle

Joulu on kautta aikain ollut ihmeiden aikaa. Tilani sairaalassa oli leikkauksen jälkeen pari päivää kutakuinkin vakaa. Pleuranestettäkään ei näkynyt. Keskustelu kardiologin kanssa oli pitkä. Sovimme, että uskaltaudun ja toimin kotiin päästyäni hitaalla liekillä (noh, muu ei olisikaan mahdollista).  

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

KIITOS KANNATTELUSTANNE

Kiitos jokaiselle vaikean tilanteeni huomioineelle.

Paljon tapahtui niin raskaita, että mieleni alkoi joitakin päiviä sitten käymään niitä läpi. Mitenkäs muuten kuin nukkumaan mennessä - ja välillä ihan muuten vaan keskellä päivää.
Tiedän toki, että tämän kuuluvan traumaprosessiin.

Olen tavattoman kiitollinen jokaiselle sairaalajaksoni 19 päivän aikana kohtaamalleni terveydenhuollon ammattilaiselle, ystäville, tuttaville ja blogin kautta kannustaneelle!
Kiitos, kiitos!

Sairaalareissulle osui monta kolhua ja montunpohjaa.
Osui onnekseni myös monia jopa johdatukselta tuntuvia vaiheita ja käänteitä.

Kiitos jokaiselle auttajalle, kiitos Luojalle, joka lopulta elinpäivistämme päättää.

Entiselleen en palaa, mutta niinhän sitä on jo huomattu,
vähemmälläkin pärjää
- ja muiden tuella, avulla ja kannustuksella.

Kirjaprojektini on loppusuoralla. Eteenpäin täytyy olla elävän mieli. Sen pariin sitten jossain vaiheessa.

Rakas Ystäväni, joka menehtyi reilu vuosi sitten, on ollut näiden viime kuukausien aikana monesti mielessä.
Olin jo lähes varma, että kohta tapaamme. Saattoi tulla jonkun mittainen lisäaika minulle.
Ikävä on valtava!

Huomasin juuri, että blogikin on jo yli 3-vuotias. Ihana taapero, ihana ikä!


Hiljennyn joulun ilosanoman äärelle🙏.
"Mutta enkeli sanoi heille: 'Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.'" (Luuk. 2:10-11) 

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JOKAISELLE!

#armo #jouluomassakodissa #ilosanoma #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:







Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

TILL THE END - Välitilinpäätös - Tiukassa paikassa

Viime kuukausina vointini romahti ja tapahtui paljon. Olen ollut nyt 3 viikkoa sairaaloissa. Olen saanut 2 DNR eli elvyttämättä jättämispäätöstä. Ne ovat luonnollisen kuoleman sallimista tilanteessa, jossa paranemisen edellytyksiä ei ole. MUTTA. Viisaat HUSin kardiologit miettivät, tutkivat sydäntäni kaikin keinoin - ja nopeasti. Keksivät - ja huomenna tekevät leikkauksen. 10 vuotta vanhan mitraalibioläpän rakenne oli pettänyt ja pleuranestettä on poistettu hurjasti. Sydämessäni on holtiton pyörre jaja... Huomenna on leikkaus. 

YHÄ JYRKKENEVÄ ALAMÄKI

Lokakuussa keuhkojen TT-kuvissa näkyi peluranestettä. 
Kardiologilla käynnillä näytti, että 10-vuotias mitraaliläppä ja sydämeni oli ennallaan. Keuhkosyöpäni täsmälääke tauotettiin. SILTI askeleeni olivat tuskaisia. Tarvitsin pyörätuolia ulkomaailmassa. Köpötin kotona askel kerrallaan.

5.12. röntgenkuvissa. Keuhkoissani oli iso nestelasti. Kiiresti sairaalaan. Keuhkopolilla sain heti lisähappea ja lääkityksiä. Pystyin vaivoin liikkumaan sängyltä vessaan. Oikean puolen keuhkostani poistettiin muutaman päivän jälkeen 1,9 litraa pleuranestettä. Tuli DNR-päätös. Pari tuskallista päivää , että hyytymisarvo laski sopivaksi. Röntgenkuvat. Myös vasemmalla runsaasti nestettä. JA - sydän näytti mm. suurentuneen. 

Siirryin kardiologian poliklinikalle. Ymmärrettiin, että olin ihan finaalissa. Mitraaliläpälle oli tapahtunut jotain. HUSiin yhteys. TT-kuvat, ruokatorven ultaus TEE, jota kautta läpän tilanne nähtiin paremmin. Ambulanssilla HUSin CCU Sydänvalvontaan. 

Keuhkoissa oli yli 10 cm nestepinta oikealla ja vasemmalla noin 6 cm. Oikeasta otettiin nestettä pois pleurapunktiolla 1,8 litraa. Seuraavana iltana tuli eteisvärinää ja flimmeriä, joka muuttui usean tunnin kestettyään kammiovärinä-flimmeriksi. Nukutuslääkäri laittoi troppejaan. Hiippakunnan vaihtumiseni oli hyvin hyvin lähellä. Sanottiin, että seuraava samanlainen voi olla kohtalokas. Tehtiin toinen DNR - elvyttämättä jättämispäätös. 
10 vuotta vanha mitraali-bioläppäni oli "romahtanut". . Syöpä- ja kardiologian poliklinikka vaihtoivat tietoja keskenään. Kiireellä tarkempia sydäntutkimuksia.
Keksivät, voisi olla mahdollista että suoniteitse kyettäisiin uittamaan uusi läppärakenne paikalleen -- mitraaliläppäproteesi. Imettiin taas pleuranestettä, nyt 1,2 litraa. Myös sydämessä oli nestelastia. Sain tiedon, että leikkaus on huomenna.

UUSI MAHDOLLISUUS

Operaatiolla voisi saada jokusen lisävuoden. Suostuin, 

Pyysin läppärini sairaalaan. Vaadin saada kirjoittaa tämän kirjoituksen. Koska niin moni on kysellyt vointiani. En ole kyennyt monelle vastamaan ja selittämään. Kännykällä jollekin jotain.

Tulkoon info tässä yhteisesti ja kerralla.

Kaikella on aikansa.
Toivon että aikani vaihtaa hippakuntaa ei vielä tulisi.

Olkoon tämä välitilinpäätös, jos minulle käy huonosti:

Kiitos lukijoille, kirjoitukset jäävät elämään. Viestini jokaiselle - ollaan ihmisiä toisillemme.


JOS kaikki menee kuten Strömsössä, toivon, että saan ilahduttaa vielä monilla uusilla kirjoituksilla. Sairasvuosieni kirjani on jo lähes valmis, jos vielä sen saisin valmiiksi ...

Pyydän anteeksi keskeneräisyyttäni ihmisenä, heiltä joita olen matkani varrella loukannut.

Läheisilleni - RAKASTAN    JA      KIITOS!


LINKKINÄ tällä kertaa vain mieheni minulle/minusta tekemään rakkauslauluun linkki

Till The End - Hank C


#armo #keuhkosyopa #kiitollisuus #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #tilltheend  #toivo #valitilinpaatos

Sydänleikkauksesta 10 vuotta

Muisto 10 v. takaa, Stressi, leikkausta odottaen 
Sydänkuva Microsoft 365 kuvakirjasto.

10 vuotta  avosydänleikkauksesta. Sydänsairauteni on harvinainen sydänsarkoidoosi. Sydämeni  mitraaliläpän prolapsi- ja vuoto korjattiin vuosikymmen sitten. Muistan leikkauksen odottamisen. Muistan tosi huonon kuntoni ennen leikkausta. Muistan leikkauspäivän aina siihen asti kun nukkumatti nukutti.


 Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

Liityttehän seuraamaan!

MUISTAN - JA EN

Muistan miten tavattoman huonossa kunnossa olin kesän 2014. Pelkäsin "pumppuni" pettävän ennen kuin pääsen leikkaukseen. Olin jo pitkään suorastaan toivonut ja odottanut leikkaukseen pääsemistä, sillä en oikein enää mihinkään kyennnyt. Hullua kai, oli vaan niiin tosi vaikeaa ihan vaan olla olemassa.
Muistan tarkasti leikkaukseen asti ja tietenkin sydänosastolta, jossa toivuin leikkauksesta Muistan miten valtavasti kotimatkalle päästessä piti ponnistella autolle. Väsymys purkautui elämäni pisimpään yhtämittaiseen uneen. Hitaasti vointini parantui.
10 vuotta on bioläpälle paljon. Varpaillaan ollaan näitten hyytymisasioitteni kanssa. Keuhkosyöpä ja syöpä ylipäätään lisäävät hyytymäriskiä. Ei kiva. Pitkä väli on edellisestä kardiologikäynnistäni. On hoidettu näitä ns. akuutimpia muita riesojani. Vajaan kolmen viikon päästä on sydämen välikatsastus.

HÄÄ- JA TAPAAMISPÄIVÄ - ELON KOKO KIRJO


Rakkaan Ystäväni haudalla💓.
Meni pasmat ikävästi sekaisin eräästä puhelinsoitosta. Toisinaan toisten pahantahtoisuus ja suoranainen ilkeys hämmentää pientä ja isompaa kulkijaa.

Ajelimme Rakkaan Ystäväni hautapaikalle, jossa juttelimme hetken. Valtava ikävä on Ystävä Rakas. Tällä puolella on ollut välillä tavattoman raskasta. Ikävä on iso.
 Kävimme Ruukilla ja padolla. Kovin oli kuivaa eikä vettä juuri virrannut. Kävimme herkuttelemassa. Jotain pientä erilaista piti sentään hääpäivämme iloksi keksiä.

YRITÄMME ILOITA


... siitä, että mieheni, artistinimellä Hank C julkaistua ja yhteistuotoksena kyhätty musiikkivideota.
Jos tykkäsit musasta tai joistain biiseistä, olisi kiva että kuuntelisit ja ottaisis soittolistallesi. Kuunnella voi monissa eri musiikin kuunteluformaateissa.
Nykyaika on näistä tykkäyksistä ja huomioista riippuvainen. Toisinaan musiikin suhteen elon käänteet ovat sattumista kiinni. Täytynee osua onnenkantamoinen, että joku huomaisi.
Hank C:n saa käydä tykkäämässä (linkit ovat aiemmissa kirjoituksissa).

Yritän ryhdistäytyä ja koota voimanrippeitäni alkavan syksyn tullen. Toivon, että saisin vähän valmista aikaan, jotta voisin mennä kolkuttelemaan jonkun kustantamon "ovea"

Toivon osaltani parantavani sairauksieni (mm. sydänsarkoidoosi ja keuhkosyöpä) eloonjäämisaikaa. Toivon bioläppävanhukselleni jaksamista ja sitkeyttä.


#ahdistus #armo #hankc #mielenrauha #rakkaus #reunallapelottaa #toivo #ystävä


Kirjoituksia:







Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Nykyaika grr ja kuulumisia

Pohdin nykymenon järjettömyyttä. Lopussa vähän kuulumisiani. Elämä on.

NYKYMENO - AUTS

Mietin, miten meidät on jaettu pärjääviin ja ei-pärjääviin. Vanhempaa sukupolvea on valtavasti. Monella ei ole rahaa ja/tai voimia pysytellä nykymaailman vaatimusten mukana.

Ennen asiat hoituivat lähes kaikilta puhelimen avulla tai poikkeamalla paikan päällä. Joskus piti lähettää kirje, jossa kukin kertoi omalla tavallaan asiansa. Kaikki hoitui, ei  itsepalvelua, ei pakkaamista eikä postilokeroiden noutoilmoituksia. Aiemmin käytiin paikan päällä.
Nyt ladataan sovelluksia. Kaikkea on päivitettävä, pitää varauta Öhkömöhköihin, roskaposteihin ja muihin välistävetäjiin. On kuunneltava nauhoituksia, osattava valita nauhoitteen antamista vaihtoehdoista oikea toimintanumero. Ilman, että opetteluun saa tukea. Kohtuutonta. Ennen firmoissa asia hoitui ihmisvoimalla. Nyt yritykset maksavat samoista asioista ulkopuolisille firmoille, käyttötuelle ja vaikka mille.
Nyt tilataan netistä, josta tuotteemme monien mutkien ja toimijoiden kautta saadaan. Miten valtava määrä kuljettamiseen menee aikaa, vaivaa ja rahaa. Miten paljon saastetta syntyy koko ketjujen ylläpitämiseeen? 

Harvoissa yrityksissä on enää aikaa kohdata asiakas kiireettä. Ihmisen voi joskus tavata, mutta usein siihen vaaditaan netissä tehty ennakkovaraus, joka pitää valita kalenterissa olevista vähistä vaihtoehdoista - ja jonka pituus on ennalta säädetty.

Oletteko miettineet miten monta appia, laitetta, laturia ja sitä sun tätä tarvitaan? Miten paljon ne maksavat ja miten usein kaikkia pitää päivittää ja ostaa ? Verratakaa tätä kaikkea lankapuheliaikaan?. Ennen emme jonottaneet juuri minnekään, sillä oikeita ihmisiä pääsi tapaamaan ja heidät tavoitti työaikana.
Huomaan olevani mielensäpahoittaja. Tämä kehitys on syönyt myös lääkärien ja hoitajien aikaa, joka meille sairaille on tarjolla. Kehitys ei aina tuo silkkaa hyvää.

KUULUMISIA TERVEYDESTÄNI

Keuhkosyövän täsmälääkkeen ¾ annoksella olin 5 päivää, jonka jälkeen otettiin labrat ja röntgenkuva keuhkoista. Tällä viikolla kävin taas 4 kertaa labroissa. Eilen kävin Syöpäkeskuksen lääkärillä. Koen hengenahdistuksen isääntyneen. Sitä ei perusröntgenkuva tukenut. Labrat eivät olleet niin kamalat kuin aiemmin. Moni labra-arvo oli kuitenkin jopa entistä enemmän vinksallaan.  Jatketaan tällä annoksella, kun ei vaihtoehtoja ole. Pian oteetaan uudet verikokeet. Parin kuukauden päästä TT-kuvat, labrat ja lääkäri.

Apuvälinelainaamossa on noudettava pyörätuoli, joka säädetään jalustoineen minulle sopivaksi. Pääsen ehkä joskus jonnekin, vaikka se vaatii aina työntäjän. Käteni ovat menneet huonoiksi, enkä itse kykene pyörätuolilla rullaamaan. EHKÄ pyörätuolin noutaminen toimii pelotteena  - niin, että täsmälääkkeen oireet lievenevät ja vointini vielä tasoittuu ja paranee!!!

Yllättäviä huonoja taas elämäämme tupsahti, mutta edessä häämöttää myös sekä kaunista ja kivan erilaistakin. Niiden voimalla jaksan popsia taas lääketroppini!

 

#armo #keuhkosyopa #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sarkoidoosi #toivo

 

Kirjoituksia:

Sairastaminen käy työstä

Huomaattehan

Sairaan itsetunto

Vahvaa suorittamista

Sietää, sietää

Kärsimys - Kärsivän kohtaaminen

Aina on lupa haaveilla

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.