Reunalla pelottaa: rakkaus

Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit

SYDÄNLEIKKAUKSESTA 10 VUOTTA

Muisto 10 v. takaa, Stressi, leikkausta odottaen
Sydänkuva Microsoft 365 kuvakirjasto.

10 vuotta sitten sydämeni mitraaliläpän prolapsi- ja vuoto korjattiin avosydänleikkauksessa. Sydänsarkoidoosi, jota sairastan aiheutti sen. Muistan odottamisen, hirvittävän huonon kuntoni ja leikkauspäivästä siihen asti, kun Nukkumatti kutsui.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

Liityttehän seuraamaan!

MUISTAN - JA EN

Muistan miten tavattoman huonossa kunnossa olin kesän 2014. Pelkäsin "pumppuni" pettävän ennen kuin pääsen leikkaukseen. Olin jo pitkään suorastaan toivonut ja odottanut leikkaukseen pääsemistä, sillä en oikein enää mihinkään kyennnyt. Hassua ja erikoista oli kesäkuun alun leikkauspäätöksen jälkeen se, ettei sitä ennen ollut välikäyntiä eikä labroja. Vasta juuri ennen leikkauspäivää kävin labroissa ja esikäynnillä, jossa tapasin leikkaavan kirurgin ja fysioterapeutin.

Muistan tarkasti leikkaukseen asti, muistan tarkasti pätkiä sydänosastolta, jossa olin leikkauksesta toipumassa. Muistan miten valtavasti piti ponnistella päästäkseen osastolta autolle. Väsymys purkautui elämäni pisimpään yhtämittaiseen uneen. Muistan, miten hiljalleen vointi parantui.

10 vuotta on bioläpälle paljon. Varpaillaan ollaan näitten hyytymisasioitteni kanssa. Keuhkosyöpä ja syöpä ylipäätään lisäävät hyytymäriskiä. Ei kiva. Pitkä väli on edellisestä kardiologikäynnistäni. On hoidettu näitä ns. akuutimpia muita riesojani. Vajaan kolmen viikon päästä on sydämen osalta välikatsastus.

HÄÄ- JA TAPAAMISPÄIVÄ - ELON KOKO KIRJO

Rakkaan Ystäväni haudalla💓.

Meni pasmat ikävästi sekaisin eräästä puhelinsoitosta. Toisinaan toisten pahantahtoisuus ja suoranainen ilkeys hämmentää pientä ja isompaa kulkijaa.

Ajelimme Rakkaan Ystäväni hautapaikalle, jossa juttelimme hetken. Valtava ikävä on Ystävä Rakas. Tällä puolella on ollut välillä tavattoman raskasta. Ikävä on iso.

Ajelimme hänen aiemmalle asuinseudulleen, joka oli lähellä. Kävimme Ruukilla ja padolla. Kovin oli kuivaa eikä vettä juuri virrannut. Kävimme herkuttelemassa. Jotain pientä erilaista piti sentään hääpäivämme iloksi keksiä.

YRITÄMME ILOITA

... siitä, että mieheni, artistinimellä Hank C julkaistua ja yhteistuotoksena kyhättyä musiikkivideota sekä Hank C:n albumin kappaleita on kuunneltu. Jos tykkäsit musasta tai joistain biiseistä, olisi kiva että kuuntelisit uudelleen ja tykkäisit samalla eri musankuuntelukanavissa.
Mokoma nykyaika on näistä tykkäyksistä ja huomioista kiinni. Toisinaan niiden elon käänteet ovat sattumistakin kiinni. Musan osalta täytyy osua ihan onnenkantamoinen, että joku huomaisi massasta.

Hank C:n Facebook-sivulla saa käydä tykkäämässä (linkit ovat aiemmissa kirjoituksissa).

Olen tavattoman kiitollinen Reunalla pelottaa blogini yhä kasvavasta, etenkin Facebookin, seuraajamäärästä.
En ikinä, en ikimaailmassa, olisi uskonut tällaisiin määriin.

Tuhannet kiitokset kaikille kirjoitusmatkaani seuraaville.

Yritän ryhdistäytyä ja koota voimanrippeitäni alkavan syksyn tullen. Toivon, että saisin vähän valmista aikaan, jotta voisin mennä kolkuttelemaan jonkun kustantamon ovea.

Yritän ja etenkin toivon osaltani parantavani sairauksieni (mm. sydänsarkoidoosi ja keuhkosyöpä) eloonjäämisaikaa. Toivon bioläppävanhukselleni jaksamista ja sitkeyttä.

#ahdistus #armo #hankc #mielenrauha #rakkaus #reunallapelottaa #toivo #ystava

Kirjoituksia:

RUNO - Kontrasteja elämän

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

Itsesäälistä kiitollisuuteen

Aina on lupa haaveilla

RUNO - Sairaan eloa

RUNO - Epätäydellisyys

RUNO - TÄYDELLINEN MINULLE

Tämä päivämäärä 5 vuotta sitten mullisti elämäni. Tapasimme puolisoni kanssa ensi kerran kasvokkain. Tänään on 4-vuotishääpäivämme. On rakastettu, opeteltu, kipuiltu, eletty suurissakin syvyyksissä. Ennen muuta on katsottu yhdessä samaan suuntaan syvässä hyväksynnän ja onnen tunteessa. Rakas mieheni, olet …

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TÄYDELLINEN MINULLE

TOIVEENANI KYPSÄ JA YMMÄRTÄVÄ,

SAIRAAN VIITAN ALTA IHMISEN NÄKEVÄ.

OKSENSIMME PAHAN ULOS HUONOUTEMME PALJASTAEN.

LIIAN RIKKINÄISIÄ MITÄÄN MUUTA ESITTÄMÄÄN.

SUHDE LEIMAHTI ROIHUUN, YHTEISELO KOHDALLEEN.

TUTUKSI ON TULLEET

HARMIT, VAIKEUDET, KIVUT, PELOT, EPÄVARMUUS.

VÄSYMYS, EPÄONNEN LOTTOVOITOT, ELON BLUES .

SAIRASTAMISEN METKUT,

NE MIELTÄ JA KEHOA KIUSAAVAT.

ONNEKSI TYYNIÄKIN AIKOJA,

KIRJOITTAMISEN OIVALLUKSIA.

SINULLA MUSIIKIN LUOMISTA.

YHTEISIÄ MUSIIKIN ILOJA.

SUHTEESSAMME POHJAVIREENÄ RESONOI

YHTEINEN SIELUJEN KAUNIS SINFONIA.

LUOTTAMUS JA RAKKAUDEN EUFORIA.

Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä kanssasi. Rakastan💓.

#kiitollisuus #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #sairas #toivo

Kirjoituksia

VIERASKYNÄ - Puolison mietteitä 06/2022

RUNO - Reunalla pelottaa 06/2022

RUNO - Kun ei riitä itselleen

RUNO - Parantavalla siveltimellä

RUNO - Rakkaalle vuosipäivänämme 2022

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja parantamassa

RUNO - Jäljet jättää elämä

RUNO - Intohimon pyörteessä

RUNO - RUNO - Rakkauden maljasta joimme

RUNOSARJAN 1. osa - Ihmisyyden rippeet

HANK C – PUOLISONI COUNTRYMUSIIKIN JULKAISU

Hank C

Sinnikkyyden tuloksena mieheni itse tekemät 10 countryhenkistä kappaletta julkaistiin suoratoistopalveluissa. Biiseihin on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Niihin on puristettu loraus kaiken kestävää rakkautta.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

LÄPI VAIKEUKSIEN

Biisien teolla, soittamisella ja hiomisella on helpotettu kipujamme ja tuntojamme. Mieheni on kirjoittanut, säveltänyt ja sanoittanut kappaleensa. Kitaransoiton mieheni aloitti 15-vuotiaana. Biisien tekemisen noin 20-vuotiaana. Nuorena hän oli bändikuviosisa ja eli muutaman vuoden trionsa keikkailulla. Elämä muuttui, perustyö kutsui ja universumi heitti kapuloita rattaisiin. Ajelehtimista, perusduunia ja monenlaisia elämänvaiheita. Voisi kai sanoa – ystävänään kitara. Biisien teko ja soittaminenkin jäi välillä vuosiksi. Fyysinen työ ja hankaluudet veivät välillä häneltä voiman ja uskon kaikkeen elämän hyvään. Kun oli oikein paha olla, jopa rakas henkireikä musiikin tekeminen ja soittaminen jäivät.

MITÄ RAKASTAA, SITÄ PITÄISI TEHDÄ

Tavatessamme, elämämme mullistui nopeasti täydellisesti. Mieheni on joutunut kokemaan sen vaikean roolin, mitä on rakastaa vaikeasti sairasta. Olen blogikirjoituksissa kursailematta kuvannut elämääni. Olen kertonut kevyellä kädellä hankaluuksista, joita elämä on viime vuosina osin kiihtyvällä tahdilla elämäämme suoltanut. On ollut aikoja, jolloin olisi ollut helpointa heittää läppärini kierrätykseen ja lopettaa blogin kirjoittaminen. Sillä kyllä, ajatukseni ovat välillä tuntuneet – no, mitä välii.

Miehelleni on välillä iskenyt tappiomieliala soittamisen ja musiikkinsa suhteen, etenkin kun hänen jaksamisensa on ollut työn ja minun vuokseni kortilla. Ajoittain on tullut fiilis - mitä välii.

Luovuttamisen hetkillä olemme valaneet toisiimme uskoa. Olemme löytäneet tekemiseemme yhä uudelleen intohimon liekin. Sen mitä tarvitaan, kun jotain tekee sydämestään. Siksi, koska rakastaa sitä tekemistä.

Olen toiminut mieheni musan arvostelijana, heitellyt ideoita, antanut arvioni eri vaihtoehdoille. Joskus on pyöritelty yhdessä riimejä. Olen kirjannut sanoituksia ylös. Olen toiminut sihteerinä ja hoitanut taloutemme ja musisoinnin vaatimia kirjallisia asioita.

Mieheni käy fyysisessä työssään ja hoitaa taloutemme fyysiset hommat. Hän palvelee ja palvoo minua välillä kuin kuningatarta. Hän kannustaa ja muistuttaa siitä, että on tärkeää vaikka 1 tai kaksi epätoivoista saisi sanoistani lohdun. Ja, että on tärkeää, että olen tukihenkilönä ja kirjoitan. Oma sairasvuosieni kirja on yhä kesken. Mieheni musalanseerauksen ja syöpäni etenemisen lisäksi pyrin keskittymään taas pikku hiljaa kirjaprojektiini.

Toivon, että omia elinpäiviä riittäisi. Toivon, että ehdin nähdä omat unelmani kirjojen muodossa. Mieheni albumin nimikkobiisi on Till the End. Laulu kertoo minusta.

ÄÄNITYSPROSESSI

Sattumien ja fanittamisen myötä mieheni tutustui lempibändi Trickbagin kitaristi Tomi Leinoon. Hän osoittautui analogisen Suprovox levytysstudion omistajaksi. Mieheni kävi soittamassa ja laulamassa biisinsä koemielessä. Leino kannusti ja päätimme uskaltaa ponnistella ammattilaisten kanssa nuo 10 biisiä valmiiksi asti, kerranhan täällä vaan eletään. Täysipäiväisen fyysisen työn ja työmatkojen, kotihommiemme, kauppareissujen ja välillä ihan minun hoitoni jälkeen mieheni jaksaminen on ollut kortilla. Monta asiaa olisi voinut levyllä tehdä paremmin, mutta kuten elämässä – myös studiossa aika on kallista ja rajallista. On pakko tehdä kompromissejä.

Leino sai houkuteltua bassoa soittamaan Jaska Prepulan, rumpuihin Sami Laakson ja Jarmo Hynninen soitti sähkökitaraa. Mieheni soittaa albumilla akustista kitaraa ja laulaa. Mieheni pyynnöstä epävireisen hennolla äänelläni lauloin 8:n biisin kertosäkeissä mieheni kanssa. Mieheni halusi, että minusta jäisi myös äänimuisto.

Toivomme mieheni musiikin löytävän kuulijansa. Hank C Facebook-sivulta löytyy kunkin biisin linkki. Biisit löytyvät YouTubesta ja monesta muusta suoratoistopalveluista.

Jotta elämä ei olisi liian iisiä niin mieheni sairastui kolmannen kerran koronaan. Arvaattehan, olen saanut 7 koronarokotusta ja nyt korona iski minuunkin. Ehdin aloittaa viime keskiviikkona keuhkosyöpäni täsmälääkkeen. Viime ke iltalääkkeen otettuani testi näytti positiivista pienen kuumeen kera. On vaikea tietää, mikä johtuu mistäkin – mikä on täsmälääkkeen ja mikä koronan vaikutuksia. Nivelsärkyjä, väsymystä ja hankalaa voimattomuutta on reilusti. Hiljaa hyvä tullee.

Mihin sitä ei rakkauden vuoksi suostuisi 😉. Elämäni cv:ssä lukee muun ohella nyt levylaulaja. Fyysisen levyn työstö on vasta ToDo-listalla. Olen ylpeä mieheni tuotoksista.

JOS HANK C:n countrypainotteinen musa kolahti, kuunnelkaa kappaleita eri suoratoistoista yhä uudelleen ja uudelleen.

Saa tykätä ja antaa palautetta, kiitos!

#armo #countrymusic #hankc #ilo #kiitollisuus #rakkaus #reunallapelottaa #tilltheend #toivo

Linkkejä:

Hank C Spotify-sivu

Hank C - YouTuben soittolistaan linkki

HANK C Facebook-sivu

EDIT - Lisäys 15.8.2024 - Video - mieheni rakkauslaulu minusta Till The End

HANK C:n biisit YouTubessa:

Hank C - Till The End

Hank C - Southern Belle

Hank C - Cowboys Life

Hank C - Land Of Two Angels

Hank C - Don´t Get High Above Your Rising

Hank C - Sideways

Hank C - Dress In Black

Hank C - Round and Round

Hank C - Highway 61

Hank C - Wind of Mexico

Kirjoituksiani:

Vieraskynä - Puolison mietteitä

Kirjoitus ja Runo - Kontrasteja elämän

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 6 – AHDISTUS JA KUOLEMANPELKO

Vakavasti sairaiden on käsiteltävä ja kohdattava elämän rajallisuuden hyväksymisen ajatus Se, että maanpäällisen aikamme pituus voi lyhentyä ja lähdön hetki voi olla, kenellä tahansa, hyvin lähellä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

YMMÄRRYS SIITÄ, ETTEI AINA KYETÄ PARANTAMAAN

Sairautemme yritetään parantaa, jos se on mahdollista. Muiden sairastuneiden ja samassa "veneessä" olevien vertaistukea en voi suositella liikaa. Lukemalla, pohtimalla ja vaihtamalla ajatuksia muiden kanssa saa laajempaa ymmärrystä tästäkin vaikeasta aiheesta. Voi joutua pohtimaan mitä kroppa kestää? Voi joutua kohtaamaan tilanteen, jossa kaikki voitava on tehty. Yrityksistä huolimatta sairaus voi olla ottanut niskalenkin. Lopulta eteen voi tulla hetki, jolloin täytyy hyväksyä se, että hoidot ja lääkkeet tuovat ainoastaan lisäkärsimystä.

VAKAVAN SAIRAUDEN EDETESSÄ

Kulttuurissamme kuolema on siivottu ja ulkoistettu erilleen tavallisesta elämän kulusta. Elämästä luopumisen kertomiseen käytetään kiertoilmauksia. Jokainen on lopulta viimeisellä "portilla". Vakavasti sairas joutuu läheisineen elämästä luopumisen ajatuksen eteen. Sairas voi joutua monen vaiheen aikana useaan kertaan "porttien" lähelle ja takaisin. Joskus sinne voi joutua äkkirysäyksellä.

Edunvalvontatestamentti, hoitotahto ja testamentti olisi hyvä olla tehtynä jo nuorena. Ne helpottavat läheistemme taakkaa. Kun nuo viimeiset maalliset asiat ovat tehtynä, voi keskittyä huolettomammin elämäänsä. Olisi hyvä, ettei siirtäisi vaikeita eikä kauniita asioita eteenpäin ajatellen - sitten joskus, Toisinaan lähdön hetki tulee niin pian, ettei olekaan enää voimia tai mahdollisuuksia niitä kertoa. Mitä, jos kertoisimme isot ja tärkeät asiamme painamasta kun olemme vielä hyvissä voimissa? Saisimme sitten olla rauhallisina, tietäen että jäljelle jääneet kyllä pärjäävät ja välimme ovat selvät.

Lääketiede, eikä mikään mahti maailmassa kykene aina pysäyttämään sairauden etenemistä. Loppusuoralla ja lähdön hetkellä olemme yksin ajatustemme ja tuntemustemme kanssa. Jäljellä olevan aikajanan lyhenemistä ei pääse kukaan meistä pakoon. On oman mielenrauhamme takia tärkeää, että on pyrkinyt elämässään, tai edes ajatuksissaan, antamaan anteeksi heillekin, jotka ovat meitä satuttaneet. Samoin, jos on katunut ja pyytänyt anteeksi heiltä, joita on satuttanut ja joita kohtaan kokee tehneensä väärin.

Viimeisinä aikoina voidaan luopua ns. "turhista" lääkkeistä. Silloin voi elää oman mielensä ja käsityksensä mukaista hyvää elämää. Viime hetkilläkin voi kohottaa skumppalasin ja skoolata kiittäen elämälle. Voi pyrkiä tekemään viime hetkistään omanlaisiaan ja hyviä. Tietenkin voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.

AHDISTUKSESTA JA KUOLEMAN PELOSTA

Uskon, että ahdistus kuolemaan liittyen helpottaa ajan myötä. Lukeminen, perehtyminen ja keskusteleminen auttavat. Uskomustensa ja omatuntonsa mukaisesti olisi hyvä saada ajatuksensa, mielensä ja omatuntonsa tasapainoon ja rauhaa sielulleen.
Kuolema voi ahdistaa, sillä kaikki mitä tiedämme siitä, on lopulta arvoitusta. Tietomme pohjautuu olettamuksiin ja siihen mihin uskomme. Emme tiedä miltä kuoleminen tuntuu emmekä sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Moni pohtii asiaa uskonnon kautta.

Ehkä ihminen muovautuu kovassa paineessa ja ahdistuksessa siten, että hän voi rauhassa aloittaa loppumatkansa kohti maallisen elämänsä helpottavaa päätepistettä.

KRISTINUSKON JÄLLEENNÄKEMISEN TOIVO

Jokainen ajattelee omalla tavallaan elämästä ja siitä luopumisesta. Itse uskon ja nojaan Luojaan. Raamatun mukaan Taivas on ikuinen. Se antaa minulle rauhaa rauhattomuuteeni ja toivoa, sillä uskon jälleennäkemiseen.

USKON, ETTÄ AIVAN VIIMEISINÄ AIKOINA JA HETKINÄ TÄRKEINTÄ KUOLEVALLE JA HÄNEN LÄHEISILLEEN ON OLLA YHDESSÄ. SAADA OLLA JA NÄYTTÄÄ VÄLITTÄMISENSÄ.

Poimin alle linkkejä aiempiin kirjoituksiani, joissa on syvempää pohdintaa tähän kirjoitukseen liittyvistä aiheista – mm. pelosta, ahdistuksesta, kuoleman läheisyyttä ja kuolevaisuuden ajatusta.

#ahdistus #alakulo #armo #rakkaus #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

RUNO - Jos tietäisi

Oma kuolevaisuus

Kuoleman läheisyydessä

Elämä voittaa kuoleman

Jos lähtöjärjestys on väärä

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

Kirje - Sinä perhanan syöpä

RUNO - Olisi pitänyt

RUNO - Ihan jotain muuta

Vertaistukea - Sydänyhteisön löytäminen

20 vuotta äkkisairastumisesta - Ei enää tervettä päivää

Varautuminen kannattaisi

Lopulta olemme yksin

Sietää, sietää

Myötätunto

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SARJASUOSITUS – AFTER LIFE

Jos haluat tuntea ihan kaikkia tuntemuksia ja pääset päähenkilön rooli-ihmisyyden ylitse, olet vahvoilla. Sarja on matka ihmisyyteen isolla ja hienolla tavalla. Katsoimme sen ahmien noin vuosi sitten ja nyt ajattelin kokea sen uudelleen. Sarja on Netflixin ja niin voinee käydä monelle muullekin. Me katsoimme usein pari jakso kerralla.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SAMAISTUMISPINTAA

VAIKKA sarja alkaa siitä, että vaimo kuolee syöpään niin tämä ei ole mielestäni sairauden kuvausta eikä kuolemankaan. VAIKKA – tässä sukelletaan korkealta syvälle ja täysillä. Löytyy kontrastia, niin paljon inhimillisen elämän tilanteita ja kuvauksia, että AAH. Pääsarjan esittäjä on tietynlainen, mutta se ei ole pääasia. Ja kas kehittyy, oivaltaa ja ymmärtää tuo vaikeaksikin koettu mies. Tavallaan tämä on monenlaisten ihmisten tapahtumien ja elämän kasvutarina. Myös se miten ihmiset ja tapahtumat limittyvät toisiinsa on mielenkiintoista.

Meillä inhimillisiksi ihmisiksi kuvatuilla on edelleen outo tapa luokitella jo yhden asian tai kohtaamisen takia toisemme tietynlaiseksi. Vaikkakin - ihan jokaisen elämässä on voinut ja voi tapahtua yllättäen tai pitkällä perspektiivillä monenlaista hänen elämäänsä mullistavaa. Jossain arvostelussa sarjaa kuvattiin hillittömän hauskaksi, mutta itse en kokenut niin. En muista kertaakaan nauruun hörähtäneeni, hymyilin toki.

Voisin kuvitella (sattumalta) itseni tuon kuolevan rouvan rooliin. Olen samantapainen muumimamma, joka huolehtii ja häärää, että tavarat ja asiat ovat siellä missä pitääkin. Mielestäni tietyt rutiinit pitävät kodin ja elämän turvallisessa tasapainossa. Mieheni on eloisampi ja idean pukatessa muut asiat siirtyvät sivuun jollain automatiikalla, jota itse kaavoihini kangistuneen elämää eläneenä on outo katsoa. Outo, mutta hellyttävä. Päähenkilö on mieheni kaltainen hellästä huolenpidosta ”pehmentynyt”.

SARJA OLI MONELLA TAPAA ERILAINEN

Moni hahmo ja tilanne on toki vähän karrikoitu, mutta kas, kaikki tuntui oikein sopivalta - keskenään. ihanan inhimillistä. Sarjassa on tilanteita, kuvauksia, sattumia- ja kasvutarinaa. Elämään kun kuuluu lähtemättömästi myös muutokset ja luopuminen. Sarja siis alkaa siitä, kun vaimo on kuollut, mutta … NO – Katsokaa itse, en anna enempää juonipaljastuksia. Toivon tämän sarjan katsomisen lisäävän vähän keskinäistä ymmärrystä ja empatiaa toistemme elämänkäänteitä kohtaan.

Näin kokonaista ja itselleni kolahtanutta sarjaa en muista nähneeni. Ja korona- ja muinakin aikoina meillä on katsottu leffoja ja sarjoja. Jos olisin nähnyt tämän 20-, 30-, 40- vuotiaana tai eläkeiässä. Luulen, että olisin vastannut samoin. Jos kysyttäisiin, antaisin täydet viisi tähteä☆☆☆☆☆ -

#afterlife #arvaamaton #armo #kiitollisuus #myotatunto #rakkaus #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Elo pienen ihmisen

RUNO - Pienen ihmisen tarina

RUNO - Hetken huoleton

RUNO - Läpi vaikeuksien

RUNO - Onni elää elämäänsä

Ettei jää elämättä

RUNO - Elämän lahja

RUNO - Matka itseensä

Usko huomiseen

RUNO - Empatiaa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – TÄMÄ HETKI

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Hetki voi jäädä ikuisesti mieleen. Usein ajan virta soljuu ohi huomaamatta ilman asian huomioimista. Hetkiin voi unohtua. Päivät ja viikot voivat kadota muistista tasapaksuina aikoina, jopa vuosina.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TOIVON

… että vuodellesi 2024 mahtuu mieleenpainuvia ja mielihyvää antavia hetkiä. Uskalletaan elää. Kenties edessämme on myös hyviä hetkiä ja aikoja.

Ajan kulumisen myötä ja näin vanhemmiten huomaa katsoa eri tavoin kauemmas - eteen ja taaksepäin. On saanut perspektiiviä ja malttia elää huonompienkin hetkien ja aikojen yli. Hetkessä elämistä voisi vähän pohtia. Ehkä pysähtyä toisinaan arjen keskellä katsomaan ympärilleen, kuulemaan ja huomaamaan enemmän.
Epätäydellisyys johdattaa meitä miettimään tyytyväisyyden olemusta. Sillä – ainakin hetkittäin elämä on ihanaa Vaikeilla hetkillä on kai myös tehtävänsä – kenties opettaa meitä hoksaamaan olennaisen

TÄMÄ HETKI

HETKI VOI EROTTAA,

YHDISTÄÄ, MUUTTAA.

ODOTETTU, SUUNNITELTU,

OHIKIITÄVÄ, ARVAAMATON,

HUOMAAMATTAKIN OHI LIPUVA.

HETKET VOIVAT OLLA RASKAITA,

IKUISESTI ELOA MUUTTAVIA.

PIINAAVAN PURISTAVIA,

SANATTOMAKSI JÄTTÄVIÄ.

ONNEKSI - ELÄMÄSSÄ TUOKIOITA.

MIELLYTTÄVIÄ, KAUNIITA,

ILOISIA, ONNELLISIA,

SATUMAISIA, RAKKAUDELLISIA.

NIITÄ MONIA MONINAISIA,

IKUISESTI MIELEEN JÄÄVIÄ,

UNELMIEN TÄYTTÄMIÄ

TAI AJAN PYSÄYTTÄVIÄ HETKIÄ.

LOPULTA,

MEILLÄ ON VAIN

- TÄMÄ HETKI.

#ahdistus #arvaamaton #ilo #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Hetkessä elämisestä

Ajan kulumisesta

Vanhemmiten

RUNO - Epätäydellisyys

Henkäys kerrallaan

RUNO - Olennaisen hoksaaminen

Arkeesi mietteitä

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Uskalletaan

RUNO - Jos käykin hyvin

RUNO - Kaunista ja hyvää

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

KATSAUS VUOTEEN 2023

Vuosi alkaa olla taputeltuna. Olen tavattoman kiitollinen jokaisesta kirjoitukseni lukukerrasta. Lämmin kiitos erityisesti blogin vakioseuraajille. Vuosi 2023 alkoi osaltani siten, että ...

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

HELLITIN BLOGIKIRJOITUSTEN JULKAISUTAHTIA

… jotta jäi aikaa työstää runo- ja mietekirjaluonnosta. Kirjoituksiaan haluaa kovin moni julkaistavaksi. Kustantamoilla on ruuhkaa ja valinnan varaa. Ovat määritelleet tarkat muodot ja mallit, millaisina pitää kuvat ja tekstit lähettää. Se vie tältä "vajavaiselta" aikaa ja on TOSI tympeää. Aloitin tuputtamisen ns. huipulta, nimekkäimmistä vanhoista kustantamoista. Eka hylky tuli 2 viikon jälkeen ehdotuksen lähettämisestä, seuraava 4 viikon päästä. Yritykset 3 ja 4 viipyivät 5 viikkoa ennen hylkyä. Viides hylkäys odotutti kolme kuukautta, saapuen 23.12. klo 15.30. Saatteissa oli – ei sovellu kustannusohjelmaamme. Kaunein hylky herätti hetkeksi pienen toivon sanakääntein: ” Kiinnostavasta lähtökohdastaan ja monista ansioistaan huolimatta se valitettavasti se ei …”. No, en välttämättä usko, että kukaan on edes lukenut kaikkea.
Turhauttavaa, voimia, itsetuntoa ja uskoa koettelevaa touhua tämä on ollut. Oli jotensakin inha joululahja, kun oli viimeisessä hylkätysviestissä niin pitkä odotusaika. Olin kai ehtinyt salaa elätellä jo vähän, että josko joku olisi vihreää valoa. Loppuvuosi on ollut sädehoitojeni ja ystävän poismenon vuoksi aika vaikea. Olen nyt hukassa ja aika herkillä.

KIRJOITTAMISESTA

Mietin, mikä on tärkeää. Joskus mietin elämisen mielekkyyttä. Tätä ikuista jaksaa – jaksaa sinnittelyä. Näitä ainaisia, lukuisia labra- ja muita terveyskäyntejä ja vaiheita. Vointini hiipumista ja lisääntynyttä väsymistä. Terveyskäänteeni ottavat minua melko lailla ”pattiin”. Alakuloakin toki, jota vastaan yritän kovasti sinnitellä pohtimalla asioita, jotka ovat vielä ihan hyvin - omassa ja läheisteni elämässä. Onhan niitä. Ikuista terveyttä ei ole kenellekään luvattu, mutta myönnän, että joskus sitä toivoisi ihmeparantumista tai edes sitä, ettei tulisi isompia takapakkeja. Lähinnä kai, että pysyisi tolkuissaan ja jollain lailla toimintakykyisenä.
Toisinaan, heikkoina hetkinä mietin kirjoittamiseni mielekkyyttä.
Mietintävuoteni aikana olen lukenut kaikki kirjoittamani blogitekstit ja muokannut montaa. Monia kiireessä kirjoitettuja poistin näkymästä. Yritän jatkossa pohtia kauemmin ennen kuin painan Julkaise.

UNELMIA

… pitää olla, jotta jaksaisi. Läheisiään kai jokainen miettii ja heille toivoo kaikkea mahdollista hyvää. Ympäröivän maailman metkuille me pienet maan matoset emme voi mitään. Jos saan toivoa, niin järkeä ja sovun ajatuksia sotahullujen päähän takoisin. Toivon, että lama-ajasta päästään yli vähillä vaurioilla. Toivon, että heikoimmista huolehditaan. Toivon, ettei terveydenhuoltomme romuttuisi. Toivon, että jokainen saisi kokea ilon, onnen ja välittämisen tuntemuksia.

KIITOS LUKIJAT JA SEURAAJAT

Kirjoituksia on lukumääräisesti klikattu hämmentävän paljon. Facebook-sivun seuraajamäärä on noussut kivasti. Osa seuraa myös Instagramissa. Kiitos kannustuksesta, tykkäyksistä ja kommenteista. Kommentteja olen ajoittain kerännyt itselleni talteen. Kiitos, jos uskallat välittää itsellesi ”kolahtaneita” kirjoituksiani eteenpäin - tai vinkata blogista jollekulle muullekin.

Toivon, että vielä saan kirjoitettua ja kosketettua.

Toivon, että elämäänne löytäisivät tulevana vuotena - armo, ilo, mielenrauha, myötätunto, onni, rakkaus ja toivo.

REUNALLA PELOTTAA-BLOGISTI Kirsi Juntunen KIITTÄÄ 😉.

KAIKKEA HYVÄÄ VUODELLESI 2024!

#armo #ilo #mielenrauha #myotatunto #onni #rakkaus #reunallapelottaa #toivo

Luetuimpia kirjoituksia 2023:

Itsensä toteuttamisesta – Pinkki kipsi tuli – tammikuu 2023

Kirjoitus ja RUNO - Miten toivonkaan - helmikuu 2023

Toivorikkaan ja ihan hyvän elämän jäljillä - Kirjoitukseni Karpatiat-lehteen - helmikuu 2023

HYVÄ ELÄMÄ ja ARMO -Kirjoitukseni- Siskot, matka jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

RUNO - Arvokas - huhtikuu 2023

Kirjoitus ja Runo - Aina jotain - toukokuu 2023

Ettei jää elämättä - toukokuu 2023

RUNO - Kuin taivaan lahjana - Runosarjan 6. osa - kesäkuu 2023

RUNO - Ikuisesti omasi - Runosarjan 13. osa - heinäkuu 2023

RUNO - Kanssasi - Runosarjan 20.osa - heinäkuu 2023

RUNO - Elämä on pitkä päivä - elokuu 2023

Vuosipäiväreissu - Tukholma & Trickbag - elokuu 2023

RUNO - Elämänjano - syyskuu 2023

RUNO - Puhallan huolituuleen - syskuu 2023

Marjo Forsblom in Memoriam - Keuhkosyöpätietoutta Sisulla ja Rakkaudella - lokakuu 2023

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - in memoriam - marraskuu 2023

RUNO - Elo pienen ihmisen - joulukuu 2023

RUNO - Pienen ihmisen tarina - joulukuu 2023

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - JOULU SAA TULLA JOKAISELLE

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Jouluun, joulunaikaan liittyy valtavasti odotuksia. Pyhiin liittyy perinteitä, valintoja ja paineita. Toiset karsivat, toiset nauttivat yltäkylläisyydestä ja ajan riittämättömyydestä.
Joulu saa tulla – jokaiseen pirttiin ja toivottavasti ainakin jokaisen mieleen. Yhdenkään päivän ei tarvitse olla täydellinen. Luojakaan ei sitä meiltä vaadi.
Toivottavasti osaisimme keskittyä joulun perimmäiseen ajatukseen ja juhlisimme

- sitä, että joulu on kristityille Jeesuksen syntymäjuhla. Muistaisimmepa pelastumisen toivon ja lupauksen Vapahtajasta.

Sillä

JOULU SAA TULLA JOKAISELLE

AIKATAULUJEN SOVITTAMISTA,

STRESSIÄ, KIREÄÄ, UUVUTTAVAA.

HIKI PÄÄSSÄ OSTOKSILLA,

LÄJÄ LAHJOJA, HERKKUJA.

OSA YKSINÄÄN KUTEN MUULLOINKIN.,

KELLON RAKSUTUKSEEN TOTTUNEENA.

SEURAA RADIOSTA, TELEVISIOSTA.

KIERROS HAUDOILLA, VÄHÄN JOULURUOKAA.

LASTEN MYÖTÄ

IHMEIDEN TAIKA-AIKAA,

KUUSI TUOKSUINEEN, LAHJATKIN.

MUISTAMMEHAN - SEN PERIMMÄN SYYN,

JOSPA HILJENTYISIMME IHMEESEEN,

JEESUSLAPSEN SYNTYMÄÄN,

LUPAUKSEEN VAPAHTAJASTA.

JOULU SAA TULLA JOKAISELLE,

ERILAISILLE LUOJAN LUOMILLE.

Kuva Kirkko Suomessa Facebook - Joulukalenteri 24. 12.
Teksti: Katso joulun lasta, niin näet: Toivo on enemmän kuin tunne.

#armo #ilo #onni #rakkaus #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Laskeudutaan joulun rauhaan

RUNO - Toivoa ja luottamusta

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Elämä voittaa kuoleman

Joulu lähestyy - oletko valmis

Vähän sinnepäin

Ajan kulumisesta

RUNO - Hyvin sä vedät

Diakoni - Ihmiseltä ihmiselle

Vanhemmiten

RUNO – HIDAS LUOPUMINEN

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Rakkaasta läheisestä pitkäaikaissairaasta luopuminen on opettava matka itseensä ja toisen mieleen. Toisen ollessa heikko, on toinen voinut olla vahva. On ehditty asioita pilkkoa ja purkaa melkein atomeiksi asti. On itketty, eletty, hassuteltu, halattu. Viimeisiä sanoja on sanottu eläessä, matkan varrella. Ymmärretty elämää jo vähän paremmin.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

Toisilla lähtö on nopea, mutta pitkään sairastaneella se on …