Reunalla pelottaa: tammikuuta 2024

SARJASUOSITUS – AFTER LIFE

Jos haluat tuntea ihan kaikkia tuntemuksia ja pääset päähenkilön rooli-ihmisyyden ylitse, olet vahvoilla. Sarja on matka ihmisyyteen isolla ja hienolla tavalla. Katsoimme sen ahmien noin vuosi sitten ja nyt ajattelin kokea sen uudelleen. Sarja on Netflixin ja niin voinee käydä monelle muullekin. Me katsoimme usein pari jakso kerralla.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SAMAISTUMISPINTAA

VAIKKA sarja alkaa siitä, että vaimo kuolee syöpään niin tämä ei ole mielestäni sairauden kuvausta eikä kuolemankaan. VAIKKA – tässä sukelletaan korkealta syvälle ja täysillä. Löytyy kontrastia, niin paljon inhimillisen elämän tilanteita ja kuvauksia, että AAH. Pääsarjan esittäjä on tietynlainen, mutta se ei ole pääasia. Ja kas kehittyy, oivaltaa ja ymmärtää tuo vaikeaksikin koettu mies. Tavallaan tämä on monenlaisten ihmisten tapahtumien ja elämän kasvutarina. Myös se miten ihmiset ja tapahtumat limittyvät toisiinsa on mielenkiintoista.

Meillä inhimillisiksi ihmisiksi kuvatuilla on edelleen outo tapa luokitella jo yhden asian tai kohtaamisen takia toisemme tietynlaiseksi. Vaikkakin - ihan jokaisen elämässä on voinut ja voi tapahtua yllättäen tai pitkällä perspektiivillä monenlaista hänen elämäänsä mullistavaa. Jossain arvostelussa sarjaa kuvattiin hillittömän hauskaksi, mutta itse en kokenut niin. En muista kertaakaan nauruun hörähtäneeni, hymyilin toki.

Voisin kuvitella (sattumalta) itseni tuon kuolevan rouvan rooliin. Olen samantapainen muumimamma, joka huolehtii ja häärää, että tavarat ja asiat ovat siellä missä pitääkin. Mielestäni tietyt rutiinit pitävät kodin ja elämän turvallisessa tasapainossa. Mieheni on eloisampi ja idean pukatessa muut asiat siirtyvät sivuun jollain automatiikalla, jota itse kaavoihini kangistuneen elämää eläneenä on outo katsoa. Outo, mutta hellyttävä. Päähenkilö on mieheni kaltainen hellästä huolenpidosta ”pehmentynyt”.

SARJA OLI MONELLA TAPAA ERILAINEN

Moni hahmo ja tilanne on toki vähän karrikoitu, mutta kas, kaikki tuntui oikein sopivalta - keskenään. ihanan inhimillistä. Sarjassa on tilanteita, kuvauksia, sattumia- ja kasvutarinaa. Elämään kun kuuluu lähtemättömästi myös muutokset ja luopuminen. Sarja siis alkaa siitä, kun vaimo on kuollut, mutta … NO – Katsokaa itse, en anna enempää juonipaljastuksia. Toivon tämän sarjan katsomisen lisäävän vähän keskinäistä ymmärrystä ja empatiaa toistemme elämänkäänteitä kohtaan.

Näin kokonaista ja itselleni kolahtanutta sarjaa en muista nähneeni. Ja korona- ja muinakin aikoina meillä on katsottu leffoja ja sarjoja. Jos olisin nähnyt tämän 20-, 30-, 40- vuotiaana tai eläkeiässä. Luulen, että olisin vastannut samoin. Jos kysyttäisiin, antaisin täydet viisi tähteä☆☆☆☆☆ -

#afterlife #arvaamaton #armo #kiitollisuus #myotatunto #rakkaus #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Elo pienen ihmisen

RUNO - Pienen ihmisen tarina

RUNO - Hetken huoleton

RUNO - Läpi vaikeuksien

RUNO - Onni elää elämäänsä

Ettei jää elämättä

RUNO - Elämän lahja

RUNO - Matka itseensä

Usko huomiseen

RUNO - Empatiaa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 4 – HYVÄKSYMINEN, KAIKKEEN TOTTUU

Sairaan on lopulta oltava realisti ja hyväksyttävä sairaus osaksi elämäänsä. Kaikkine karvoineen ja tosiasioineen. Hänen on elettävä muuttuneiden suunnitelmien ja haaveiden kanssa. Ja sovitettava elämänsä haaveineen kuhunkin aikaan sopivaksi

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

AIKA JA ITSEMYÖTÄTUNTO

Aika on osin lääkettä traumoihin ja mielelle. Parempina päivinä voi unohtua aiemman kaihoilu, muuttuneen mustaama ajatusmaailma. Elämän jatkuessa ihminen tottuu. Tapaa ja tottumusta kannattaakin pitää yllä, nimittäin niitä rutiineja. Päivärytmiä – syömiset, lääkkeiden napsimiset, hoitokäynnit, ulkoilut ja virkistäytyminen. Voimien mukaan arkisia asioita, läheisiä, ystäviä, elämyksiä. Aikajanaa tarkastellessaan huomaa selvinneensä. Tässä sitä ollaan, vaikka luuli jo aikaa viikatemiehen mukaansa korjaavaan. JEE!!

Uusi arki ja oleminen löytyy jokaiselle sairastuneelle aina jollain tavalla. Matkaan kuuluu itkupotkuraivareita (ainakin mielessä), itsesääliä ja MIKSI mulla ja usein myös miksi nyt? Mielen pimeältä puolelta aina jossain vaiheessa sairaskin kampeaa elävien joukkoon, osa mielialalääkkeidenkin auttamina. Uskoisin, että aina jossain vaiheessa sitä havahtuu huomaamaan - Aurinko paistaa, voin istahtaa tässä, linnut laulavat, jäätelö maistuu. Onni on saada elää ja yhä kokea päivien vaihtumisen.

HAAVEET OMANKOKOISIKSI JA NÄKÖISIKSI

Sairastuminen voi opettaa kirkastamaan arvojaan ja auttaa huomaamaan, etteivät ulkokultaiset asiat ole enää kovin korkealla omalla arvoasteikolla. Ystävät ja ylipäätään ihmiset ovat näyttäneet oikean sisimmän itsensä. Osa on poistunut ja jäänyt takavasempaan. Lähellä ja tukemassa on kullakin ydinjoukko. Ne, joista sairastunut saa voimaa ja iloa. Usein nuo samat ihmiset osoittavat tekemisillään ja kohtaamisilla, että sairas on heille tärkeä.

Elämä voi ulkoisesti muuttua ja rajoittaa. Usein sairastunut on kovasti muuttunut sisäisesti. Ajattelen tätä prosessia mielen korkeakouluna. Sairas saa olla itsekäs. Hän saa päättää asioista, joihin itse voi vaikuttaa. Tehdä elämästään omannäköistä - isoissa ja pienissä asioissa. Hän saa tavoitella erilaisia asioita ja harrastaa. Hän voi tehdä ja valita asioita, joista saa hyvää mieltä. Ajattelen, että sairastumiskriisin myötä ihmisen aito sisin pääsee ja tulee väkisin aiempaa paremmin esiin.

PELKISTETTY HIDAS ELÄMÄ ON RIITTÄVÄÄ

Toimeliaalle tiputus sairasuralle voi olla ankara. Kyyneleillä ja kiroilullakin on tehtävänsä. Aika kuluu vääjäämättä, se parantaa. Päivät, viikot, kuukaudet vaihtuvat. Yleensä aina jollain tavalla kukin sairas pyristelee pintaa ja löytää omanlaisen olemisen tapansa ja rutiininsa. Nousee ylös ja jatkaa näin joka päivä. Elämä on sarja toistoja. Se on prosessi, mutta myös paljon erilaisia tilanteita ja elämyksiä.

Sairastamisen myötä ihmisistä, niistä ihan läheisistäkin voi ilmaantua ikäviä puolia. Kaikki eivät jaksa rinnalla. Osalle sairaan elämän näkeminen ja se, ettei toinen mene kuten ennen, on asia, jota osa ei kestä. Haluan ajatella tätäkin asiana. Kiviriippoja ja itsensä vuoksi (ystävyyden luonteen muuttuessa) kiviriipaksi heittäytyviä ei tarvitse sairaan kannatella. Sairas voi antaa anteeksi toisten heikkoutta ja keskeneräisyyttä. He saavat mennä. Voinee ajatella, ettei sairas ole velkaa kenellekään. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee elämässämme.

Jos pitää kipua ja sairastumiskokemusta yhtenä asiana muiden joukossa voi elää rauhallisemmin ja jättää tilaa muille kuin vaikeille ja pahan mielen ajatuksille. Jotkut päivät, ns. terveilläkin, ovat todella vaikeita. Voi silti muistaa, että talven jälkeen tulee kevät ja huominen voi olla parempi. Toisinaan pidemmälle ei tarvitsekaan miettiä. On ihan jees olla vain ja pysyä elossa.

MIELENRAUHAA – AITOUTTA

Voimavarakseen voi ottaa sen kaiken, josta on aikanaan aidosti pitänyt ja jota, on rakastanut. Sairas – ja jokainen, saa olla kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, jota on saanut kokea. Vielä voi tapahtua kivoja asioita. Olet yhä tärkeä ja arvokas. Usko läheisiä ja rakkaitasi, sinusta välitetään.

Ole aito itsesi. Tarkkaile ja huomioi elämää rauhassa. Katso myötätunnolla elämäsi ihmisiä ja muitakin. Hidastetumpi elämä voi johtaa miettimään arvojaan ja elämäänsä syvemmin. Se on voinut kirkastaa asioita, joita terveenä touhutessaan oli tullut yhä uudelleen siirtäneeksi. Elämä voi selkeytyä ja sairaallakin voi olla aidosti ihan hyvää elämää. Aloita hyväksymällä sairas elämäsi ja rakasta aitoa itseäsi.

#ahdistus #alakulo #armo #haave #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Sairastamisen opetuksia 3 - Mieli ei aina kestä

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Äkilliset kriisit

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

RAKKAAN YSTÄVÄNI MUISTONÄYTTELYSSÄ

Kävin Rakkaan Ystäväni Susanna Huovisen muistonäyttelyssä Järvenpäässä. Mukana oli tuttuja, mutta myös uusia tauluja. Viime keväällä huonoja uutisia tuli siihen malliin, että keväinen taidehetkemme oli tunteikas. Upea taidemaalari minun silmissäni. Kaunis ja taitava sielu ja ihan mahdottoman ihana ja Rakas Ystävä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TAITELIJASIELU

Ystäväni viehättyi jo nuorena taiteeseen ja käsillä tekemiseen. Hän kävi monilla kursseilla ja innostui monenlaisesta. Hän ihmetteli, innostui herkästi ja sulatteli asioita mielessään. Arjesta selviytyminen jätti taiteen tekemisen sivummas, sillä leipää ja katto päänsä päälle on hoidettava. Kaikkia hänen taiteen parissa tekemäänsä ja osallistumisia nin monille kursseille ja asioille, en tiennytkään. Susanna asui ja oli vuosikaudet Järvenpään taideseuran jäsen. Kuvassa tietoa Susan itsensä kertomana. Kuva Järvenpään taideseuran 60 v. kirjasta vuodelta 2018. KAIKKI KUVAT SUURENEVAT NIITÄ KLIKATESSA!!

KUVIA NÄYTTELYSTÄ

Susan muistonäyttelykirjassa oli jo kivasti nimiä. Näyttely on avoinna 28.1.20924 asti Järvenpään taidetalolla Myllytie 13, ti-pe klo 14-18 ja la-su klo 11-15. Live on live! Tulette näkemään jatkossakin blogikirjoitusteni kuvituksena Susan taidetta.

Susa sanoitti taideseuran tekstissä mm. näin: ”Olen oman itseni terapeutti, taideterapeutti. Maalatessani selkeytyy osa kaikesta mitä on”. JA Sukupolvien välisistä valokuvista: ” Mieli menee vuosikymmenten taa ja elämä saa merkityksen, jota ei ajalla eikä järkeilemällä voi käsittää!” ja ” Terveyteni on aiheuttanut läheltä-piti-tilanteita elämässäni, joten koen todella, että Taide eheyttää mielen kolauksia ja auttaa ymmärtämään jotain mitä on lähes mahdoton ymmärtää. Taide on mahtavaa mystiikkaa.” Niin viisas Rakas Ystäväni.

#armo #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #vertaistuki #ystävä

Kirjoituksia:

Hyvästit rakkaalle Ystävälle

RUNO - Kaipaus

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

Rakas Ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi (myös Susa sairasti sydänsarkoidoosia ;(

Kirje, sinä Perhanan syöpä (myös Susa sairasti syöpää ;(

RUNO - Villasukat pyörimään

Trickbag Storyvillessä - Täti kävi riekkumassa

RUNO - Sinulle ystävä

Ystävälle

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

STRESSI - YLIHUOLEHTIMINEN

Mullon sädekiharat!!

Huolehditko kaikesta vai osaatko olla huolta vailla? Itseäni on lapsena opetettu, että asiat pitää hoitaa ajallaan ja tavarat olla paikallaan. On huolettomia - kai stressittömimpiä, joita vähän kadehdin. Ja joskus säälin.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

HUOLETTOMUUS – OI, JOS OSAISI

Vastakohtia löytyy. Osa meistä on oppinut toimimaan huolehtimatta ja varautumatta juurikaan. Olen moista aina vähän kadehtinut. Joskus ärsyyntyy aikataulun heittämiseen jos ”jumittava” ei ole ajoissa tai ei ole hoitanut sovittua. Ihmettelen, miten on mahdollista unohtaa joku hankinta, meno tai tärkeä päivämäärä? Toisille asiat tulevat aina jotenkin ihan yllätyksinä (vaikka toistuisivat joka viikko).

Perusperhe - työ, opinnot. lapset, harrastukset – on oltava säntillinenKIN. Harvalla työn tulos syntyy tuumimalla ja ahaa-elämyksin. Elämme ajassa, jossa monia asioita mitataan aika- ja kappalemäärein, usein rahallakin.

Monelle asialle ei voi mitään. Äitiä huolettaa lapsen kuume ja köhä. On mietittävä mitä tapahtuu, jos kröhä aiheuttaa korvakivun. Lääkäriinkö, hoitosaikku, keskeneräiset työt, apteekissa käynti, muiden menojen siirtäminen, Jyri-Petterin harkat, jos toisen kanssa joutuu lääkäriin. Missä välissä ruoanlaittoa, kaupassa. Asiat tuottavat usein ketjureaktiota, joihin on lennosta tehtävä suunnitelmat ja ratkaisut. Elämä opettaa varautumaan. Terkut muillekin näkymättömille😉 (ks. kirjoitukseni).

STRESSITTÖMÄKSI?

Mieheni innostuu usein, enimmäkseen musiikista. Saaden biisi-idean ja soittovireen päälle. Samalla voi unohtua kesken olevat puuhat. Silloin tavarat, kahvikuppikin jää käsistä matkan varrelle jne. Usein etsimme mystisesti kadonneita tavaroita. Flow-tilassa hänelle ei jää arkisista asioista mitään muistikuvia. Ihana on vierestä seurata näitä lumoutumisia. Etsintähommat ovat tylsiä – ainakin, jos tulee kiire. Annan hänen lumoutua ja uppoutua, sillä onhan se aika suloista. Hoidan ja muistutan häntä tarvittaessa velvollisuuksistaan.

Olen itse tylsä realisti. Haluan olla ilman kiireen ja yllätysten tuomaa stressiä. Lasken riskit ja viivytysten mahdollisuudet etukäteen. Aamuihin herään stressittä, sillä olen saattanut kaiken mahdollisimman valmiiksi. Puurohiutaleet, astiat, termarin odottamaan kuumaa juotavaa. Unipöhnässäkin saan miehen nopsasti autoonsa. Lasten jatkumona paapon siis miestä 😉 Minkäs sitä hoivavietilleen voi?. Mies on hämmästynyt, mutta haluan elää samassa aikataulussa. Nukun muutenkin kevyesti ja jos herään niin ei siinä torkuttaminen auta. Koen, että on hyvä mennä samaan aikaan nukkumaan ja herätä. Ollaan edes samaan aikaan tavoitettavissa toisillemme.

TERVEYS-STRESSI

Osaako kukaan olla ihan viilipytty, jos sattuu ja oirehtii? Tai jos kyse on vakavammasta. Pitkä-aikaissairas kun hyppää vähän mustaan aukkoon. Kukaan ei mitään voi varmuudella sanoa. Vain pieniä arveluita saa niihin Entä, jos? – kysymyksiin. Ajan ja vaikeiden tilanteiden myötävaikutuksesta ymmärtää, että kyllä se ”perälauta” jo sieltä alkaa näkymään. Ainakin ihan todennäköisyyksiä ajatellen. Vaikka miten haluaisi ihmeitä elätellä.

Stressi kai tulee enimmäkseen siitä, miten reagoi. Sairaana oireisiin ja tuntemuksiin, tuleviin käynteihin. Yritän ajatella, että hyvä, että uskovat sairaan kertoman. Hyvä, että vielä pääsee tutkimuksiin ja laitteisiin. Vielä eletään, vaikka huononevina aikoina aikoja viivystyksiä on jo monilla. Rassaavaahan moinen, etenkin jos oireet lisääntyvät.

AI miksi tuo kuva? Kuvat hiusten pesun jälkeen ja aamulla. MULLA ON KIHARAA, jihuu!. Nämä tuli sädehoitojen seurauksena, sillä yhtäkään hiustuotetta en ole aiemmasta vaihtanut. Ennen hiukseni ovat olleet taipumattomat. En valita, vaikka tuntuu, että enemmän on hiuksia lähtenyt. On vielä varaa lähteäkin. Ilon kautta mielenrauhaa tavoittelemaan!

PS. Sarjisklipit kuvaavat vähän minua ja miestäni, tosin kirjoittaessa välillä tavoitan myös huuman, jolloin miettii ja miettii ja pähkäilee innoissaan ;)

KIVAA VIIKONVAIHDETTA!

Kamala luonto 20-2887

Kamala luonto 21-3047

#ilo #mielenrauha #mietteita #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Näkymätön

Hetkessä elämisestä

RUNO - Vähemmän on enemmän

Ajan kulumisesta

RUNO - Seesteisyys

RUNO - Onnellista myhäilyä

RUNO - Jos käykin hyvin

Vahvaa suorittamista

RUNO - Hyvin sä vedät

Merkitystä etsimässä

Onnen olemuksesta

RUNO – VARJOA JA VALOA

Sara Syrjänen - Tre Kalevan kirkon valoshow 11/2023

Varjot voivat pelottaa, mutta aurinko siellä jossain näin keskitalvellakin on. Tuo ihana möllikkä, joka antaa meille lämmön ja valon. Ilman aurinkoa meillä ei olisi varjoja, jota myös luonto ja elämämmekin vaatii. Asioiden merkitystä ei aina huomaa heti, vaan oivaltaa ajoittain elämän myllerryksissä. Toivottavasti kestämme murtumatta talven pimeät ajat, myös elämässämme. Sillä valokin aina lopulta löytyy, sitten aikanaan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

VARJOA JA VALOA

AURINKO NOUSEE SIVELLEN VALOLLAAN.

ESTEESEEN OSUVAN PEITTÄEN VARJOLLAAN.

ILMAN VARJOJA,

HUOMAISIMMEKO VALON UPEUDEN?

ILMAN LÄMPÖÄ, VALOA,

HUOMAISIMMEKO ARMON PIMEYDEN?

VARJOT SUOJAAVAT PAAHTEELTA.

PIMEYS SUO UNEN RAUHAN.

ELÄMÄSSÄ VAIKEUDET,

OPETTAVAT HUOMAAMAAN.

VÄHEMPÄÄ ARVOSTAMAAN.

ETTEI MIKÄÄN LOPULLISTA,

OLLAAN ELON MATKALLA VAAN.

VARJOISSA, VALOSSA MAAN.

#armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Aurinko hellii jo

RUNO - Nyt on näin

RUNO - Tulevaisuudenuskoa

RUNO - Huomaattehan

Ihania kesäpäiviä

RUNO - Lempeydellä

RUNO - Epätäydellisyys

Merkitystä etsimässä

RUNO - Hauras elämä

RUNO - Elämä koulii

Itsesäälistä kiitollisuuteen

RUNO - Aina on lupa haaveilla

RUNO - Kaunista ja hyvää

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 3 – MIELI EI AINA KESTÄ

Sairastumiskokemuksia on monenlaisia. Terveytensä menettänyt voi fyysisisen toipumisen ja alkushokin jälkeen sairastua myös mieleltään.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIELEN PAINEET TULEVAT VIIVEELLÄ

Sairastunut on voinut olla tutkimus- ja epäilyputkessa tai sairastua äkkiarvaamatta. Sairas joutuu hämmentävien tilanteiden, termien, koneiden, letkujen, testien, arvelujen – ja ennen muuta kokemusten viemäksi. Kysymättä, pyytämättä, varautumatta. Hän kohtaa terveydenhuollossa eri tehtävissä olevia, niin monia. Hänelle puhutaan terminologiaa, joka tuntuu heprealta. Toisinaan häntä tuskin huomataan ja hänen ohitseen puhutaan. Asioita kerrotaan palasina. Sairas voi tuntea olevansa putkessa, jonka suunta ja päämäärä ovat hämärän peitossa. Arveluista ja oireista muodostuu lopulta sairauden nimi. Diagnoosin – tai arvelujen jälkeen sairastunut yrittää ymmärtää mitä asia Hänelle merkitsee. Mielessä vilisee loppuelämä, ennusteet ja mitähän tästä seuraa. Tämä on sairastuneen alkumatkaa.

KOHTAAMISET JA KOETUT TILANTEET

Tilanteissa, joissa tapahtuu mullistavia, pienistä seikoista tulee isoja. Muiden suhtautuminen sairastuneeseen jää syvämuistiin. Tympeän henkilön sanat jäävät mieleen ilmettä myöten. Sairastunut muistaa ripeän rauhallisesti toimivat hoitajat, joka liittävät häneen monenlaista letkua, putkea ja monitoreihin yhdistävää. Eräs puhui rauhoittavasti, varoitti että nyt pistää. Ja hänet, joka kertoi, ettei hätää, me teemme parhaamme. Sairas muistaa käden olkapäällään ja ruokatarjottimen tuojan lisätarjouksen ruoasta. Hän muistaa miten kyynelehti ja panikoi. Hän muistaa lääkärin, joka katsoi silmiin ja selitti. Kysyikin sairaan voimista, vaikka niin vähän tämä vielä mistään ymmärsi. Hän muistaa yhä ne kerrat, jolloin kohtasi ammattilaisen, joka mumisi täyttä munkkilatinaa katsomatta kertaakaan häneen. Sairaasta ei tuntunut ihmiseltä lainkaan. Onneksi hän muistaa myös erään ihanan, joka iltavuorossa selvensi ja vastaili sairaan arveluihin rauhallisen hyväntahtoisesti. Toi tueksi lääkärin kirjoittaman kertomuksen nähtäväksi. Jotain jo sairaskin alkoi ymmärtää. Sairaan mieleen jäävät painavina ne kiireiset, ilmana ohitse lipuvat työntekijät. He, joille sairas on vain raskas työ. Sairas ehtii tarkkailla ja huomata yllättävän paljon. Kohtaamisista jää hänen mielensä pohjalle paljon pureskeltavaa. Tunteita, suodatettavaa - niiden kivuliaiden, pelottavien tutkimuksien ja hoitojen tuntemusten ja kokemusten lisäksi.

HOITOPUTKI JA SAIRAAN ELOON SOPEUTUMINEN

Sairauden nimi saadaan selville nopeasti tai pitkien piinallisten selvittelyiden jälkeen. Yleisimmistä sairauksista tietoa löytyy rekkalastillinen ja harvinaisemmista hippusen verran. Oireet johtavat hoitopolkuun tai kokeiluihin ja/tai toimenpiteisiin. Osa selviää takaisin terveen kirjoihin. Toiset jäävät tietyksi ajaksi seurattaviksi, Osa saa tietää sairautensa lyhentävän hänen elinikäänsä. Heidän "terveytensä" seuranta jatkuu, kunnes ei jatku.

Voi käydä kivasti – operoidaan ja hoidetaan toimenpiteillä, hoidoilla ja lääkkeillä kuntoon tai lähes ennalleen. Voi käydä huonommin – sairaus jättää oireita, kipuja ja toimintakyvyn heikkenemistä. Voi olla niin, että toimenpide onnistuu, mutta keho on saanut tehdyistä toimenpiteistä ja lääkityksistä siipeensä. Yhtä kaikki, sairastumiskokemukset jättävät jälkiä sairaan mieleen. Kipuja, kauhua, muistikuvia, tuntemuksia, tunnelmia äänineen ja sanoineen. Hidastettuja tuokiokuvia ja vaiheita voi tulla mieleen jopa vuosien päästä. Sairastumisen merkkipäivät, joku uutinen tai tilanne voi laukaista hankalia muistoja yhä uudelleen pureskeltavaksi.

TRAUMAN JÄLKEEN MIELI EI AINA EHEYDY

Sairastunut on saattanut selvitä fyysisesti kokonaan tai jollain tavalla, mutta hän on sisäisesti muuttunut. Vaikeat ajatukset, ahdistus ja masennus ovat saattaneet kiristää otettaan. Sairaalle muistutetaan, miten onnekas hän on, kun on yhä hengissä. Fyysisistä koettelemuksista hengissä – kyllä. Usein ei ymmärretä sitä, mitä traumaattisten isojen terveydenhoitotilanteiden- ja aikojen läpikäyminen tekee ihmismielelle. Trauman kokenut ei pysty sanoittamaan matkaansa ja kaikkia tilanteitaan. Sairastunut voi kokea, ettei hänen kokonaistilannettaan ole täysin ymmärretty. Ei ainakaan usein sitä, miten kuormittavaa vakava sairastuminen on. Sairaan läheisetkään eivät usein ymmärrä miten sairas on välillä hukassa -itseltäänkin. Sairas ei jaksa aina edes yrittää selittää, hän vain "hajoilee" aika ajoin. Kanssasairaiden joukossa on helpompaa, kun ei tarvitse esittää ja voi sanoa - niin kuin asiat ovat. Mieleltään horjahtelevalla tuntemukset ja voimavarat vaihtelevat. Pimeydestä valoon ja kaikkea siltä väliltä. Tämä hänelle suotakoon.

NYT ON NÄIN

Mikään terapiasessio ei saa vangittua eri tilanteiden, vaiheiden ja kokemusten sekamelskaa, joita rankkoja terveystilanteita läpikäyneen mieleen on jäänyt. Terveydenhuollon tarjoama apu on pieni kädenojennus trauman kokeneelle.
Pitäisi ymmärtää, että sairaus jättää usein mieleen vaikeita ja syviä, ikuisia arpia. Sellaiset eivät parane koskaan täysin. Ison sairaustrauman läpikäyneiden täytyy saada purkaa tuntojaan. Heidän tulee antaa välillä hajota ja olla ahdistuneita kaiken sen seurauksena, mitä ovat joutuneet kokemaan. Sen seurauksena miten heidän elämänsä on muuttunut eikä mikään entinen voi enää olla kuten oli ennnen sairastumista. Sairaat ovat toki kiitollisia siitä, että elävät. Kovia kokenut on silti yhä haavoittuneen hauras, usein myös mieleltään. Traumakokemus on osa hänen tarinaansa. Joskus toiset joutuvat kokemaan henkisesti ihan liikaa, vain koska pelastuvat elämälle. Heitä tulee kohdella myötätunnolla ja kaikella mahdollisella tavalla tukien.

Toivon terveydenhuollossa työskenteleville aiheesta lisäkoulutusta ja voimia sairaiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.
Läheisille ja tuntemattomille toivon armon ja myötätunnon siemeniä, jotta jaksatte tukea sairastumisen traumatisoimia - ja saatte halutessanne itsekin tukea.
Trauman kanssa eläville toivotan voimia.

Kenties traumatisoitunutta auttaa ajatus - tämä on minun ainutlaatuinen polkuni - nyt on näin.

Linkki:

Innoituksen kirjoitukseen antoi lukuisat keskusteluni vertaistukihenkilönä sairastuneiden kanssa. Sysäyksen antoi myös silmini osunut artikkeli: Potilaan lääkärilehti, Timo Teräsahjon kirjoitus: Sairaus paranee, mutta kestääkö mieli hoidon? Lukemaan Klikkaamalla TÄSTÄ

#ahdistus #alakulo #armo #kipu #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Äkilliset kriisit

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

RUNO - KAI SE ON VAHVUUTTA

Kai se on vahvuutta, että jaksaa nousta. Kai se riittää, jos tekee jotain pientä välttämätöntä? Ruokaa, ostoslistaa, tavaroita paikalleen, laskuja maksuun.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KAI SE ON VAHVUUTTA

… vaikka ystävän ikävä raastaa joka päivä eri tavoin. Arkikin koettelee monin tavoin. Huimilla pakkasilla en nenänpäätäni enempää kykene ulkoistamaan itseäni. Migreenit ja käden kivut ovat kiusanneet sarjana, pakkanenkin kai osasyy. Kevät – täällä yksi innokas ihailijasi!

Jotain pientä loikoilun lisäksi saanut tehtyä – alkuvuonna kun näitä kaikenlaisia kirjallisia sulkeisia riittää. Eteenpäin pitää kuulemma ihmisen menosuunta olla. Pikkuhiljaa yritän löytää kireän mietintämyssyn päähäni, jotta saisin runokirjaehdotuksiani johonkin erilaiseen kuosiin. Toisaalta pidempi kirjoittaminen olisi ihan jees, mutta elämä on aika repaleista. Elämä on nyt ollut pilkottuja hetkiä, joita ikävä ja jaksamattomuus painavat. Mies kertoo minun laihtuneen, niin kai.

Vaikka pahinta on joutua luopua rakkaimmistaan, niin itsensä hukkaaminen on myös tosi paha. Jos joutuu niin kujalle, ettei välitä itsestään – periaatteistaan ja toiveistaan, arvoistaan. Yritän jaksaa tunnistaa ja muistaa sisimpääni – ja kai vähän arvostaakin. Valon määrä kuulemma lisääntyy, ei huono …

KAI SE ON VAHVUUTTA

KAI SE ON VAHVUUTTA,

NOUSTA AAMUPUUROLLE,

TEHDÄ, SYÖDÄ RUOKANSA.

KAI SE ON VAHVUUTTA,

KESTÄÄ PAUKKUPAKKASET,

PUKEUTUA PULLEAN PINGVIININ LAILLA.

KAI SE ON VAHVUUTTA,

KERÄTÄ URHEUTENSA, TARMONSA.

MUISTAA UNELMANSA,

TOIVEIDENSA POHJAN .

KAI SE ON VAHVUUTTA,

JOS VÄLITTÄÄ VÄHÄN ITSESTÄÄN.

#armo #alakulo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

MENEHTYNEEN YSTÄVÄNI MUISTONÄYTTELY JÄRVENPÄÄN TAIDETALOLLA:

Susa on antanut minulle luvan käyttää maalauksiaan kirjoitusteni kuvituksena. Vakilukijat ovat ne varmasti huomanneetkin.

RUNO - Kun ei riitä - itselleen

Miten jaksaa?

RUNO - Jos voisin

RUNO - Ahdistuksen alla

Sietää, sietää

RUNO - Uskalletaan

RUNO - Kestä vielä

RUNO - Musiikin avulla

RUNO - Älä jämähdä

RUNO - Itke vaan

RUNO - Lempeydellä

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

Rakas Ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

RUNO - Villasukat pyörimään

Mitä nainen ei kauneutensa eteen - Hovikampaajalla, ihanaa

Trickbag Storyvillessä - Täti kävi riekkumassa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – PIENIN ASKELIN

Kuva Nuceosoft 365 kuvapakki

Meillä pienillä ihmisillä on yksinkertainen elämänsä. Vertailemme, koemme vajavaisuutta. Eikö pieni simppeli elämä ole ihan riittävä?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIKÄ ON LOPULTA TÄRKEÄÄ?

Luulen, että meistä moni on ollut tai yhä on vähän eksyksissä omassa elämässään. Elämä on oppimisprosessi, jota omat ja muiden valinnat ja sattumat muokkaavat. Hyvä elämä tarkoittaa itse kullekin kovin erilaisia asioita. Uskon, että tasapaino omassa elämässä johtaa onnellisempaan elämään.

YKSINKERTAISEMPI ELÄMÄ

Ajattelen, että tämä pieni simppeli hidas elämäni on ihan riittävästi. Aika parantaa haavat, sanotaan. Mutta - ei se niinkään ole. On asioita, jotka muistamme ikuisesti – ihanat ja vaikeat. Muistot ovat vähän kuin arpia. Saamme haavan, jonka päälle kasvaa arpikudos. Ne peittävät haavan, mutta näemme kohdan ja muistamme tapahtuneen. Kenties mietimme ihan liikaa kaikkea. Itseämme, toisia. Tieto ja vertailu lisäävät osin tuskaamme.

Olen viime vuosina etsinyt elämääni mielenrauhaa. Pienet askeleet ovat ratkaisevia ja johdattavat isompiin ihmeisiin ja hyvään. Miniaskelin, varpaillaankin on hyvä, kunhan etenee haluamallaan tavalla haluamaansa suuntaa. Tai pysyy siinä, minkä kokee jo hyväksi ja oikeaksi. Olen sitä mieltä, että vain sydämellä tehdyt ratkaisut tuovat lopulta mielenrauhan ja se, että olemme itsellemme rehellisiä.

PIENIN ASKELIN

MONI KOKEE RIITTÄMÄTTÖMYYTTÄ,

VAIKKA YRITTÄNYT, KAI IHAN LIIKAA.

VAIKKA EMME TARVITSE HYVÄKSYNTÄÄ.

EHKÄ VOISIMME OLLA KUIN KUKAT.

EIVÄT NE TOISIAAN VERTAILE.

KUKOISTAVAT VAIN TAVALLAAN.

TIEDÄMME PUUTTEEMME,

HYVÄT PUOLEMME, TARPEEMME.

KAIKEN HYVÄNÄ KOKEMANSA

VOI VAALIA, PITÄÄ VOIMAVARANSA.

OLLA KIITOLLINEN HYVÄSTÄ ELÄMÄSSÄ.

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myotunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Mielenrauhaa

Myötätunto

RUNO - Pienen ihmisen tarina

RUNO - Hyvin sä vedät

RUNO - Seesteisyys

RUNO - Elo pienen ihmisen

RUNO - Vähemmän on enemmän

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.