Sairastamisen opetuksia 4 –Hyväksyminen, kaikkeen tottuu

Pitkäaikaissairaan on hyväksyttävä
sairaus osaksi elämäänsä 
kaikkine karvoineen ja tosiasioineen.

Hänen on elettävä muuttuneiden
suunnitelmien ja haaveiden kanssa
elämää on muovattava
vaihtelevien vointimuutosten mukaan

aikaa ja itsemyötätuntoa

aika on lääkettä traumoille ja mielelle
parempina päivinä aiempi kaihoilu
ja synkistynyt ajatusmaailma
voivat hetkeksi unohtua

elämän kuluessa sitä tottuu
siihen mitä eteemme annetaan

rutiineista on hyvä pitää kiinni
päivärytmistä syömisistä
lääkkeiden ottamisesta
hoitokäynneistä ulkoiluista
pienistä virkistäytymisen hetkistä

voimien mukaan
on hyvä ladata arkeen
läheisiä, ystäviä ja elämyksiä

aikajanaa tarkastellessa
huomaa selvinneensä
tässä ollaan – vaikka joskus
luuli viikatemiehen jo
korjaavan mukaansa jee

uusi arki ja oleminen

uusi arki löytyy jokaiselle
sairastuneelle aina jollain tavalla

matkaan kuuluu itkupotkuraivareita 
ainakin omassa mielessä
itsesäälissä saa rypeä
on lupa kysyä hiljaa
miksi minulle miksi juuri nyt

jossain vaiheessa sairas kampeaa
mielen pimeältä puolelta
elävien joukkoon 
joskus mielialalääkkeidenkin tukemana

yhtäkkiä huomaa
aurinko paistaa
voi istahtaa tähän
linnut laulavat
ja jäätelö maistuu

on onni saada elää
ja kokea yhä uusia aamuja

haaveet ja ihmiset

sairastuminen voi kirkastaa arvoja
ulkokultaiset asiat
eivät enää tunnu miltään
materia – pah

ihmiset näyttävät usein
todellisen luonteensa sairaan sairastuessa
osa poistuu, osa jää taka-alalle

jäljelle jää ydinjoukko
heiltä sairastunut ammentaa voimaa
usein he osoittavat teoillaan
että sairas on heille tärkeä

elämä voi olla rajoitetumpaa kuin ennen
samalla sairastunut muuttuu sisäisesti

ajattelen tätä
mielen korkeakouluna
sairas saa olla itsekäs
hän saa päättää mihin
haluaa voimansa käyttää

pelkistetympi elämä

toimeliaalle tiputus sairasuralle
voi olla ankara paikka
kyyneleillä ja kiroilulla
on tehtävänsä

aika kuluu
päivät viikot ja vuodet vaihtuvat

elämä on sarja toistoja
prosessi joka tuo mukanaan
erilaisia tilanteita ja elämyksiä

kaikkia ihmisiä
ja kaikkea ei tarvitse kannatella

kipua ja sairastumiskokemuksia
voi pitää osana elämän ketjua
siten voi elää rauhallisemmin

talven jälkeen tulee kevät
huominen voi olla parempi
pidemmälle ei aina tarvitse
eikä kannata katsoa

on hyvä olla vaan
ja huomata elävänsä

mielenrauhaa ja aitoutta

voimavaraksi voi ottaa sen
josta on aikanaan aidosti pitänyt
sen jota on rakastanut

vielä voi tapahtua kivoja asioita

ole aito
katso myötätunnolla
elämäsi ihmisiä – ja muitakin

sairaalla voi olla
ihan hyvää elämää
hyväksytään ja iloitaan
tästä ainutlaatuisesta elämästä

💗

Sairastamisen opetuksia 3 – Mieli ei aina kestä

Sairastumiskokemuksia on monenlaisia.
Terveytensä menettänyt voi
fyysisen toipumisen ja
alkushokin jälkeen
sairastua myös mieleltään.

💗

Mielen paineet tulevat viiveellä

Sairastunut on voinut olla pitkään
tutkimus‑ ja epäilyputkessa
tai sairastua äkkiarvaamatta.

Hän joutuu hämmentävien tilanteiden,
termien, koneiden, letkujen,
testien ja arveluiden ja ennen muuta
kokemusten viemäksi.

Tämä kaikki kysymättä,
pyytämättä ja varautumatta. 💗

Terveydenhuollossa hän kohtaa
monia eri tehtävissä olevia ihmisiä.
Hänelle puhutaan terminologiaa,
joka voi tuntua heprealta.

Toisinaan häntä tuskin huomataan
tai hänen ohitseen puhutaan.
Usein asioita kerrotaan palasina.

Sairas voi tuntea olevansa putkessa,
jonka suunta ja päämäärä
ovat hämärän peitossa.

Arveluista ja oireista
muodostuu lopulta
sairauden nimi.

Jo arvelujen aikana ennen diagnoosia
sairastunut yrittää ymmärtää
mitä tämä kaikki hänelle merkitsee,.

Mielessä vilisevät
loppuelämä, ennusteet
ja kysymys
mitä ihmettä tästä oikein seuraa.

Tämä on sairastumisen alkumatkaa.

💗

Kohtaamiset – koetut tilanteet

Mullistavissa tilanteissa
pienistä seikoista tulee isoja.

Se, miten häneen on suhtauduttu.
Se, miten häntä on kohdeltu ihmisenä.
Sellaiset asiat jäävät
sairastuneen syvämuistiin.

Mieleen jäävät sanotut sanat ja eleet.
Ne voivat syöpyä mieleen ilmettä myöten.

Sairastunut muistaa ripeän,
mutta rauhallisesti toimivan
joka liitti häneen monia letkuja.
Yhden, joka puhui rauhoittavasti
ja varoitti etukäteen nyt pistää.

Hän muistaa sen, joka sanoi
ei hätää teemme parhaamme.

Hän muistaa käden olkapäällä
ja ruokatarjottimen tuojan lisätarjouksen.
Hän muistaa miten kyynelehti ja panikoi.

Hän muistaa lääkärin, joka katsoi silmiin
selitti hitaasti ja kysyi sairaan voinnista .
Vaikka sairas ymmärsi tilanteesta
silloin kovin vähän.

Hän muistaa myös ammattilaisen,
joka mumisi munkkilatinaa
katsomatta kertaakaan.

Silloin sairas ei tuntenut
itseään
ihmiseksi lainkaan.

Onneksi hän muistaa
sen ihanan iltavuorolaisen.
Hänet, joka selvensi ja
vastaili sairaan omiin
arveluihin
rauhallisen hyväntahtoisesti.
ja toi Vielä tueksi lääkärin
kertomuksen nähtäväksi.

Jotain alkoi avautua ja ymmärsi.

Sairas ehtii tarkkailla yllättävän paljon.
Kohtaamisista jää pureskeltavaa
vielä pitkiksi ajoiksi.

💗

Hoitoputki ja eloon sopeutuminen

Sairauden nimi selviää nopeasti.
Tai pitkien, piinallisten selvittelyjen jälkeen.

Yleisimmistä sairauksista tietoa löytyy runsaasti.
Harvinaisemmista vasta pitkän etsinnän jälkeen hitunen.
Oireet johtavat hoitopolkuun, kokeiluihin ja toimenpiteisiin.
Osa palaa terveiden kirjoihin, toiset jäävät seurattaviksi

Osa saa tietää sairautensa lyhentävän elinikäänsä.
Heidän “terveytensä” seuranta jatkuu, kunnes ei enää jatku.

Voi käydä hyvin. Hoidot ja lääkkeet auttavat
ja toipuu lähes ennalleen.
Voi käydä huonommin. Sairaus jättää kipuja, oireita
ja toimintakyvyn heikkenemistä.

Yhtä kaikki. Sairastumiskokemukset jättävät
aina jälkiä, muistoja ja pureskeltavaaa tsairaan mieleen.
Muistikuvia, tuntemuksia, tunnelmia äänineen ja sanoineen

Niitä hidastettuja tuokiokuvia voi nousta mieleen
vielä vuosienkin päästä

💗

Trauman jälkeen – mieli ei aina eheydy

sairastunut on voinut selvitä
fyysisesti kokonaan tai osin
mutta hän on muuttunut sisäisesti

ahdistus ja masennus
voivat kiristää otettaan

sairaalle muistutetaan
miten onnekas hän on 
yhä hengissä

fyysisistä koettelemuksista kyllä
mutta usein ei ymmärretä,
mitä traumaattiset terveystilanteet
tekevät mielelle

sairastunut voi kokea
ettei hänen kokonaistilannettaan
ole ymmärretty

ei sitä,
miten kuormittavaa
vakava sairastuminen on

sairas ei jaksa aina selittää
hän hajoaa ajoittain

kanssasairaiden joukossa
on helpompaa
ei tarvitse esittää

tunteet ja voimavarat vaihtelevat
pimeydestä valoon
ja kaikkea siltä väliltä

tämä hänelle suotakoon

💗

Nyt on näin

Mikään terapiasessio ei pysty vangitsemaan
sitä sekamelskaa, joka rankkojen terveystilanteiden
läpikäyneen mieleen on jäänyt.

On ymmärrettäväc, että sairaus jättää mieleen
syviä ja joskus pysyviä arpia.

Elämä ei palaa aina ennalleen, ei ainakaan heti
eikä aina ikuisesti. Sairastaminen on aaltoilua,
jossa tilanteet ja vaiheet vaihtelevat.
Jokaisen elämään kuuluu monia asioita
- työ, perhe, läheiset, talous ja tuhat muuta 
muuttujaa.

Sairaallla on luovimista kaikkien asioiden
ja ihmisten seassa sairauden kera.

Sairaat ovat kiitollisia siitä, että elävät 
mutta kovia kokenut on usein haavoittunut
ja hauras myös mieleltään.

Traumakokemus on osa hänen tarinaansa.

Toivon terveydenhuollossa työskenteleville
lisäkoulutusta ja voimia
kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.

Läheisille ja tuntemattomille
toivon armon ja myötätunnon siemeniä.

Trauman kanssa eläville toivotan voimia.

💗

Ehkä auttaa ajatus

Tämä on minun
ainutlaatuinen polkuni.

Nyt on näin.

 💗

Kai se on vahvuutta

Kai se on vahvuutta
kun jaksaa nousta.
Riittää kai jos tekee
jotain pientä välttämätöntä.

Vähän ruokaa, ostoslistaa.
Saa tavaroita, asioita paikalleen
ja maksaa laskunsa.

Kai se on vahvuutta 
vaikka ystävän ikävä 
raastaa rintaa - ihan joka päivä.

Arki koettelee monin tavoin.

Huimilla pakkasillaen ulkoista 
itseäni nenänpäätäni enempää.

Migreenit ja käden kivut ovat kiusanneet
ihan sarjana. Liekö pakkasella osasyynsä?

Kevät huhuu täällä innokas ihailijasi!!

Alkuvuodesta sairailla riittää kaikenlaisia kirjallisia sulkeisia.
Rahaa ei jää hukkaan asti. Siitä pitää huolen myös paukkupakkaset.
Kukkaron tyhjyydestä onnittelen päättäjiä. Ovat keksineet, että vuosittain ja juuri vuodenvaihteessa kannattaa sairaan taloutta horjuttaa
Vuodenvaihde ei ole iloinen pitkäaikaissairaiden perheissä.

Systeemi on tämä
oma maksukatto terveydenhuollossa käymiselle
oma maksukatto kuluille jotka syntyy kun sinne kuljetaan
Oma lääkekustannusten omavastuun katto.
Jokaisen perheenjäsen lääkekuluille ensin
alkuomavastuu 70,33 (v. 2026 kun tätä tarkastelen) 
Jos sairas perhe joulun yli sinnittelee kinkkuliemillä rusinoilla .

Tietäkää on meitä tärkeämpi taatusti sairaampi taho kun kouraistaan ensin hallinnolle

Alkuomavastuu lasketaan vuosiomavastuuseen mutta alkuvuoden tuska sairaalla vähävaraisellla tai loukkoon tipahtaneena kaiken sairauden huolien keskellä ...

huomata pitää on lievempiä
sairauksia johon perustropit mahapipiin kuumeeseen kurkkukipuun ripuliin laastariin
jotka helpottavat nekin sairaiden elämää - nekin maksaa eikä niihin reseptejä saa

voi miten moneen mankeliin päättäjät laittaisin

paatoksen jälkeen - ihan muuta
pidempi kirjoittaminen olisi jees ...

Elämäni on repaleista 
pelkkiä pilkottuja hetkiä
joita rakkaan ystävän ikävä 
ja jaksamattomuus painaa.

Rakkaan ystävän ikävä jäytää lujaa.

Mies kertoo minun laihtuneen niin kai sitten.

vaikka pahinta on joutua luopumaan rakkaistaan
itsensä hukkaaminen on myös tosi tosi paha juttu
jos joutuu niin kujalleettei enää välitä itsestään
periaatteistaan toiveistaan arvostaan                

yritän tunnistaa muistaa arvostaa itseäni

valon määrä kuulemma lisääntyy - ei huono

💗

Kai se on vahvuutta

Kai se on vahvuutta,💗

kun nousee aamupuurolle.

Tekee,

syö ruokansa.
Kai se on vahvuutta,💗

kun kestää paukkupakkaset,

pimeyden ja ne loskat.
Kai se on vahvuutta,

kun kerää urheutensa.

Muistaa unelmansa,

toiveidensa  pohjan.
Kai se on vahvuutta,

kun vähän välittää itsestään.

💗