Pitkäaikaissairaan
on hyväksyttävä sairaus osaksi elämäänsä –
kaikkine karvoineen ja tosiasioineen.
Hänen on elettävä
muuttuneiden suunnitelmien ja haaveiden kanssa.
Elämää on muovattava
vaihtelevien vointimuutosten mukaan.
Aika ja itsemyötätunto
Aika on lääkettä traumoille ja mielelle.
Parempina päivinä aiempi kaihoilu
ja synkistynyt ajatusmaailma
voivat hetkeksi unohtua.
Elämän kuluessa sitä tottuu.
Tottuu siihen, mitä eteemme annetaan.
Rutiineista on hyvä pitää kiinni:
päivärytmistä, syömisistä,
lääkkeiden ottamisesta,
hoitokäynneistä, ulkoiluista,
pienistä virkistäytymisen hetkistä.
Voimien mukaan
on hyvä ladata arkeen
läheisiä, ystäviä ja elämyksiä.
Aikajanaa tarkastellessa
huomaa selvinneensä.
Tässä ollaan – vaikka joskus
luuli viikatemiehen jo
korjaavan mukaansa. JEE!!
Uusi arki ja oleminen
Uusi arki löytyy jokaiselle sairastuneelle
aina jollain tavalla.
Matkaan kuuluu itkupotkuraivareita –
ainakin omassa mielessä.
Itsesäälissä saa rypeä.
On lupa kysyä hiljaa:
miksi minulle, miksi juuri nyt?
Jossain vaiheessa
sairas kampeaa mielen pimeältä puolelta
elävien joukkoon –
joskus mielialalääkkeidenkin tukemana.
Yhtäkkiä huomaa:
aurinko paistaa,
voi istahtaa tähän.
Linnut laulavat
ja jäätelö maistuu.
On onni saada elää
ja kokea yhä uusia aamuja.
Haaveet ja ihmiset
Sairastuminen voi kirkastaa arvoja.
Ulkokultaiset asiat
eivät enää tunnu miltään.
Materia – pah.
Ihmiset näyttävät usein
todellisen luonteensa sairaan sairastuessa.
Osa poistuu, osa jää taka-alalle.
Jäljelle jää ydinjoukko.
Heiltä sairastunut ammentaa voimaa.
Usein he osoittavat teoillaan,
että sairas on heille tärkeä.
Elämä voi olla rajoitetumpaa kuin ennen.
Samalla sairastunut muuttuu sisäisesti.
Ajattelen tätä
mielen korkeakouluna.
Sairas saa olla itsekäs.
Hän saa päättää,
mihin haluaa voimansa käyttää.
Pelkistetympi elämä
Toimeliaalle tiputus sairasuralle
voi olla ankara paikka.
Kyyneleillä ja kiroilulla
on tehtävänsä.
Aika kuluu.
Päivät, viikot ja vuodet vaihtuvat.
Elämä on sarja toistoja –
prosessi, joka tuo mukanaan
erilaisia tilanteita ja elämyksiä.
Kaikkia ihmisiä
ja kaikkea ei tarvitse kannatella.
Kipua ja sairastumiskokemuksia
voi pitää osana elämän ketjua.
Siten voi elää rauhallisemmin.
Talven jälkeen tulee kevät.
Huominen voi olla parempi.
Pidemmälle ei aina tarvitse
eikä kannata katsoa.
On hyvä olla vaan
ja huomata elävänsä.
Mielenrauhaa ja aitoutta
Voimavaraksi voi ottaa sen,
josta on aikanaan aidosti pitänyt.
Sen, jota on rakastanut.
Vielä voi tapahtua kivoja asioita.
Ole aito.
Katso myötätunnolla
elämäsi ihmisiä – ja muitakin.
Sairaalla voi olla
ihan hyvää elämää.
Hyväksytään ja iloitaan
tästä ainutlaatuisesta elämästä.
💗
