Sairastumiskokemuksia on monenlaisia. Terveytensä menettänyt voi fyysisisen toipumisen ja alkushokin jälkeen sairastua myös mieleltään.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa
muisteloita.TÄSTÄ linkistä
pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
MIELEN PAINEET TULEVAT VIIVEELLÄ
Sairastunut on voinut olla tutkimus- ja epäilyputkessa tai sairastua äkkiarvaamatta. Sairas joutuu hämmentävien tilanteiden,
termien, koneiden, letkujen, testien, arvelujen – ja ennen muuta kokemusten
viemäksi. Kysymättä, pyytämättä, varautumatta. Hän kohtaa terveydenhuollossa eri tehtävissä olevia, niin monia. Hänelle puhutaan terminologiaa, joka tuntuu
heprealta. Toisinaan häntä tuskin huomataan ja hänen ohitseen puhutaan. Asioita kerrotaan palasina. Sairas voi tuntea olevansa putkessa, jonka suunta ja
päämäärä ovat hämärän peitossa. Arveluista ja oireista muodostuu lopulta sairauden
nimi. Diagnoosin – tai arvelujen jälkeen sairastunut yrittää ymmärtää mitä sairastuinen Hänelle merkitsee. Mielessä vilisee loppuelämä, ennusteet ja mitähän tästä
seuraa. Tämä on sairastuneen alkumatkaa.
KOHTAAMISET JA KOETUT TILANTEET
Tilanteissa, joissa tapahtuu mullistavia, pienistä seikoista
tulee isoja. Muiden suhtautuminen sairastuneeseen jää syvämuistiin. Tympeän henkilön sanat jäävät mieleen ilmettä myöten. Sairastunut muistaa ripeän rauhallisesti
toimivat hoitajat, joka liittävät häneen monenlaista letkua, putkea ja monitoreihin
yhdistävää. Eräs puhui rauhoittavasti, varoitti että nyt pistää. Ja hänet, joka kertoi, ettei hätää, me teemme parhaamme. Sairas muistaa käden olkapäällään ja ruokatarjottimen tuojan lisätarjouksen ruoasta. Hän muistaa miten kyynelehti ja
panikoi. Hän muistaa lääkärin, joka katsoi silmiin
ja selitti. Kysyikin sairaan voimista, vaikka niin vähän tämä vielä mistään ymmärsi. Hän muistaa yhä ne kerrat, jolloin kohtasi ammattilaisen, joka mumisi täyttä munkkilatinaa katsomatta kertaakaan häneen. Sairaasta ei tuntunut ihmiseltä lainkaan. Onneksi hän muistaa myös erään ihanan, joka iltavuorossa selvensi ja vastaili sairaan arveluihin rauhallisen hyväntahtoisesti. Toi tueksi lääkärin kirjoittaman kertomuksen nähtäväksi. Jotain jo sairaskin alkoi ymmärtää. Sairaan mieleen jäävät painavina ne kiireiset,
ilmana ohitse lipuvat työntekijät. He, joille sairas on vain raskas työ. Sairas ehtii tarkkailla ja huomata yllättävän paljon. Kohtaamisista
jää hänen mielensä pohjalle paljon pureskeltavaa. Tunteita, suodatettavaa - niiden kivuliaiden, pelottavien tutkimuksien ja hoitojen tuntemusten ja kokemusten lisäksi.
HOITOPUTKI JA SAIRAAN ELOON SOPEUTUMINEN
Sairauden nimi saadaan selville nopeasti tai pitkien piinallisten selvittelyiden jälkeen. Yleisimmistä sairauksista tietoa löytyy rekkalastillinen ja harvinaisemmista hippusen verran. Oireet johtavat hoitopolkuun tai kokeiluihin ja/tai
toimenpiteisiin. Osa selviää takaisin terveen kirjoihin.
Toiset jäävät tietyksi ajaksi seurattaviksi, Osa saa tietää sairautensa lyhentävän hänen elinikäänsä. Heidän "terveytensä" seuranta jatkuu, kunnes ei jatku.
Voi käydä kivasti – operoidaan ja hoidetaan toimenpiteillä, hoidoilla
ja lääkkeillä kuntoon tai lähes ennalleen. Voi käydä huonommin – sairaus jättää
oireita, kipuja ja toimintakyvyn heikkenemistä. Voi olla niin, että toimenpide onnistuu, mutta keho on saanut tehdyistä toimenpiteistä ja lääkityksistä siipeensä. Yhtä kaikki, sairastumiskokemukset jättävät jälkiä sairaan mieleen. Kipuja, kauhua, muistikuvia,
tuntemuksia, tunnelmia äänineen ja sanoineen. Hidastettuja tuokiokuvia ja vaiheita voi tulla mieleen jopa vuosien päästä. Sairastumisen merkkipäivät, joku uutinen tai
tilanne voi laukaista hankalia muistoja yhä uudelleen pureskeltavaksi.
TRAUMAN JÄLKEEN MIELI EI AINA EHEYDY
Sairastunut on saattanut selvitä fyysisesti kokonaan tai jollain
tavalla, mutta hän on sisäisesti muuttunut. Vaikeat ajatukset, ahdistus ja masennus ovat saattaneet kiristää otettaan. Sairaalle muistutetaan, miten onnekas hän on, kun on yhä hengissä. Fyysisistä
koettelemuksista hengissä – kyllä. Usein ei ymmärretä sitä, mitä traumaattisten isojen
terveydenhoitotilanteiden- ja aikojen läpikäyminen tekee ihmismielelle. Trauman kokenut ei pysty sanoittamaan matkaansa ja kaikkia tilanteitaan. Sairastunut voi kokea, ettei hänen kokonaistilannettaan ole täysin ymmärretty. Ei ainakaan usein sitä, miten kuormittavaa vakava sairastuminen on. Sairaan läheisetkään eivät usein ymmärrä miten sairas on välillä hukassa -itseltäänkin. Sairas ei jaksa aina edes yrittää selittää, hän vain "hajoilee" aika ajoin. Kanssasairaiden joukossa on
helpompaa, kun ei tarvitse esittää ja voi sanoa - niin kuin asiat ovat. Mieleltään horjahtelevalla tuntemukset ja voimavarat vaihtelevat. Pimeydestä valoon ja kaikkea siltä väliltä. Tämä hänelle suotakoon.
NYT ON NÄIN
Mikään terapiasessio ei saa vangittua eri tilanteiden,
vaiheiden ja kokemusten sekamelskaa, joita rankkoja terveystilanteita läpikäyneen mieleen on jäänyt. Terveydenhuollon tarjoama apu
on pieni kädenojennus trauman kokeneelle.
Pitäisi ymmärtää, että sairaus jättää usein mieleen vaikeita ja syviä, ikuisia arpia. Sellaiset
eivät parane koskaan täysin. Ison sairaustrauman läpikäyneiden täytyy saada purkaa
tuntojaan. Heidän tulee antaa välillä hajota ja olla ahdistuneita kaiken sen seurauksena, mitä ovat joutuneet kokemaan. Sen seurauksena miten heidän elämänsä on muuttunut eikä mikään entinen voi enää olla kuten oli ennnen sairastumista. Sairaat ovat toki kiitollisia siitä, että elävät. Kovia kokenut on silti yhä haavoittuneen hauras, usein myös mieleltään. Traumakokemus on osa hänen tarinaansa. Joskus toiset joutuvat kokemaan henkisesti ihan liikaa, vain koska pelastuvat
elämälle. Heitä tulee kohdella myötätunnolla ja kaikella mahdollisella tavalla tukien.
Toivon terveydenhuollossa työskenteleville aiheesta
lisäkoulutusta ja voimia sairaiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.
Läheisille ja tuntemattomille toivon armon ja myötätunnon siemeniä, jotta jaksatte tukea sairastumisen traumatisoimia - ja saatte halutessanne itsekin tukea.
Trauman kanssa eläville toivotan voimia.
Kenties traumatisoitunutta auttaa ajatus - tämä on minun ainutlaatuinen polkuni - nyt on näin.
Linkki:
Innoituksen kirjoitukseen antoi lukuisat keskusteluni vertaistukihenkilönä sairastuneiden kanssa. Sysäyksen antoi myös silmini osunut artikkeli: Potilaan
lääkärilehti, Timo Teräsahjon kirjoitus: Sairaus paranee, mutta kestääkö mieli hoidon?
Lukemaan Klikkaamalla
TÄSTÄ
#ahdistus #alakulo #armo #kipu #myotatunto #reunallapelottaa
#sairas #toivo #vertaistuki
Kirjoituksia:
Sairastamisen
opetuksia 1 - Elämä muuttuu
Sairastamisen
opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita
Äkilliset kriisit
Kun sairastuu vakavasti
Vakavasti sairaan läheisille
Sairastuneet ja läheiset
Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta
Miten jaksaa?
Sairastaminen käy työstä
RUNO - Kestä vielä
RUNO - Avuton
RUNO - Elämänjano
Sairaan itsetunto
Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin
Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa
RUNO - Nyt on näin
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä -
liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata
blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA
MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt
lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos
jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on
pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS
JA KUMARRUS.