ollut ihmeiden
aikaa.
Tilani sairaalassa leikkauksen jälkeen
pari päivää kai melko vakaa eikä
pleuranestettä näkynyt.
Kardiologin kanssa ja konkarina
sovimme - uskaltaudun ja lähdin
kotiin toipumaan.
Elän jotenkin ihan vain säästöliekillä, mutta elän kuitenkin.
Mikaan muu ei ole vielä mahdollista.
Kiitos kannattelustanne 💗
Kiitos jokaiselle vaikean tilanteeni huomioineelle.Kovin paljon tapahtui niin kovin raskaita.
Mieleni käy niitä läpi, mitenkäs muuten kuin
nukkumaan mennessä ja välillä muuten vaan.
Tiedän toki tämän kuuluvan
normaaliin traumaprosessiin.
Ystäville, tuttaville ja
blogin kautta kannustaville
Kiitos kiitos 💗
Sairaalareissulle osui monta
kolhua ja montunpohjaa.
Osui onnekseni monia
jopa johdatukselta tuntuvia
vaiheita ja käänteitä.
Olen tavattoman kiitollinen
jokaiselle minua sairaalajaksoni
auttaneille terveydenhuollon
ammattilaisille
kiitos jokaiselle auttajalle
💗
kiitos Luojalle
joka elinpäivistämme päättää
Entiselleen en palaa, mutta niinhän sitä on tullut huomattua
- vähemmälläkin pärjää ja muiden tuella ja kannustuksella.
En juuri jaksa kuin istua.
Nukkumiseni on mitätöntä.
Vaaka-asento tuottaa ahdistuksen,
lähes pakokauhun tunteen.
Siis kovin pienin askelin,
kovin pienin etenen.
Käteni toimivat ja pysyvät läppärin
näppäimillä, vaikka tuskin
mukia jaksan itse käteeni nostaa.
Eteenpäin on elävän mieli.
Rakas ystäväni menehtyi reilu vuosi sitten.
Hän on ollut monesti mielessäni.
Olin jo lähes varma, että tapaisimme.
Saattoi tulla viive - jonkinlainen lisäaika
minulle. Ikävä on valtava.
Huomasin juuri, etä blogi on jo yli 3‑vuotias!!
Ihana taapero - oi mikä ihana ikä!!
💗
Hiljennytään joulun ilosanoman äärelle 🙏
Mutta enkeli sanoi heille.
Älkää peljätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman.
Suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa
syntynyt Vapahtaja.
Hän on
Kristus, Herra.’"
(Luuk. 2:10–11)
Oikein hyvää joulua
💗 🙏
.jpg)
