RUNO - IHAN VAAN ELÄMÄNILOSTA

Kuva Raija Seppänen - Syysaamun kudelmia  

Syksy on luonnossa luopumisen aikaa. Blogini ja vertaistukijuuteni tiimoilta on yhä useampi lähtölaskentaa odottava kirjoittanut kanssani yksityisesti. Kuunnellessani monen tarinoita ja ajatuksia olen itse saanut tavattomasti. Luulen hiljalleen ymmärtäväni elämästä jotain suurempaa. Elämän tarkoituksesta ja jatkumosta hitusen, ripauksen jostain syvemmästä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

AHDISTUKSESTA YMMÄRRYKSEEN

Kirjoitin ns. viimeisen kirjoituksen elokuun alussa 23. Olimme miettineet Rakkaan Ystäväni Susan kanssa keväällä 2023 sitä, mikä jäisi Facebookiin ja muutenkin elämämme loppukaneetiksi. Syntyi kirjoitus ja runo - Elämä on pitkä päivä (alla linkeissä). Usein on niin, että rakkaamme eivät suostu kohtaamaan tai myöntämään luopumisen ajatusta. Ajan lähenemistä ja sitä, että sairas saisi luvan lähteä ajasta ikuisuuteen.

Rakkaan Ystäväni sairauksien syöksykierre pyöri yhä nopeammin. Hänellä oli kova ahdistus ja kipuilu. Mietteitä ja kysymyksiä mitä tämän elämän jälkeen on. Kysymyksiä miksi ja miksi nyt. Mietimme aika ajoin myös miksi toiset ymmärtävät ja ovat myötätuntoisia. Ja miksi toiset ohittavat sairaan kaukaa tai vaihtavat keskustelun aihetta lennosta. Uskon sen olevan pelkoa myöntää avuttomuutensa toisen tilanteen ymmärtäessään. Moni siirtää lopullisuuden mietteitä ajattelemalla, että sitten joskus. Vaikka ei tiedä, ehtiikö ...

Moni pitkäaikaissairas ehtii kertoa, sopia ja ainakin yrittää kertoa mietteitään läheisilleen. Toisinaan sairaat ja läheiset eivät osaa kommunkoida. Ajatellaan sen olevan ikäänkuin antaisi toiselle luvan kuolla. Sitä lupaa ei rakkailleen haluaisi antaa. 
Olen nähnyt monta prosessia, jossa sairastunut on itse valmis lähtemään. Olen ollut huomaavinani tyyneyden ja seesteisyyden tuumailuja heissä, sitten lähellä siirtymistä. Olen kuullut rakkaudellisista ja tärkeistä pitkistä jäähyväisistä. 

Onko elämässä lopulta mitään tärkeämpää kuin ihan pienet asiat kuten käsistä pitäminen, pitkät halaukset,  katseet ja ihan vaan läsnäolo isolla sydämellä?

Ei ihmisen loppuajan eikä minkään ihmiselon ajan tarvitse olla täydellistä.

Toivon, että uskaltaisimme elää yhä enemmän ilman maskeja. Täydemmin, aidommin, ilman kulisseja, Ihan vaan siitä ilosta, että elämme.

IHAN VAAN ELÄMÄNILOSTA

 

MITÄPÄ, JOS AINA VALITSISIMME HYVÄN,

EMME AINA HELPOINTA, TUTTUA.

JOS PIENIN ASKELIN TOISIMME LOHDUN,

AUTTAMAAN, YLI TOISEN VAIKEAN AJAN .

 

MITÄPÄ, JOS KIITTÄISIMME,

ELÄMÄSTÄ NIIN EPÄTÄYDELLISESTÄ.

JOLLEI MUUSTA,

NIIN

IHAN VAAN ELÄMÄNILOSTA.

#armo #ihanvaanelamanilosta #ilo #kiitollisuus #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Elämä on pitkä päivä

Anteeksi itselleen ja elämälleen

RUNO - Olen rakastanut, olen rakastettu - Runosarjan 21. osa

RUNO - Jos eläisi täysin palkein

RUNO - Iloa etsimässä

Kuoleman läheisyydessä

Elämä voittaa kuoleman

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.