Keuhkosyövän kanssa 6 vuotta

tästä kaikki alkoi  ylävas syyn etsintä -avioon - leikkaus

Kirjoitin keuhkosyöpätarinani – merkkipaaluna itselleni

pitkään sairastaessa - oma mieli pyrkii unohtamaan💗

Jokainen, jolla on keuhkot, voi sairastua keuhkosyöpään.

Syöpäni jäljille päästiin pet- ja spet-kuvantamisen myötä, vaikka sydämeni takia oli kuvattu. Ei ollut sydänsarkoidoosin tulehdusta. Mutta, kardiologin mukaan keuhkojen ja välikarsinan loistelu oli niin voimakasta, ettei se voinut olla kuin syöpää.

Olin ihan palasina. Olin käynyt jo maaliskuun alussa lähellä lähtöportteja. Universumi - ei nyt, ei taas!!

Syöpäepäily

Miksi nyt, kun elämä oli parhaimmillaan! Potentiaalinen syöpäkudos sijaitsi niin riskialttiissa paikassa, ettei koepalaa voitu ottaa. Leikkaukseen pääsyni oli hengästyttävä saaga.

Ennen syöpään sairastumista olin jo moni- ja pitkäaikaissairas. Sairastan sarkoidoosin monielinmallia. Matkaan on mahtunut monenlaista. Olin aiempien sairauksieni takia kauhusta kalpeana lukenut keuhkosyövästä. Jos vielä syöpä tupsahtaisi entisten päälle - kuolen pian. 

Peloista piittaamatta avioiduin kauniissa kotikirkossamme. Sanoimme Tahdon papin edessä. Saimme liitollemme siunauksen. Se oli meille tärkeää. Puhelinsoitto seuraavana aamuna - ja minä vastasin siihenkin - kyllä.

Se oli syöpäjonon hoitaja. Hänelle ei vastata ei, jos hän tarjoaa nopeampaa aikataulua. Leikkaukseni aikastui yllättäen ihan viikoilla. Kävin labrassa ja leikkauksen esikäynnillä. Leikkauslupa tuli, mutta ihan alimmilla  NYHA- ja ASA-pisteillä (sydän- ja anestesiologian riskiluokituksia).

Elämäni oli suloisesti ihan - hyrskyn myrskyn. Tähystysleikkaus oli heti syyskuun alussa 2020.

Toivo herää

Tähystysleikkauksessa poistettiin oikean keuhkoni keskilohko ja välikarsinan imusolmukkeita. Niissä molemmissa oli sarkoidoosia ja syöpäsoluja. Minua se ei yhtään yllättänyt. Silti murennuin tästä kehoni uudesta seuralaisesta.

Keuhkosyöpäni oli paikallisesti levinnyt III-asteen syöpä. Tyypiltään se oli  Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä. Se oli rauhassolusyöpä eli adenokarsinooma, joka on nykyään tavallisin keuhkosyövän alatyypeistä.

Syöpäsoluja jää leikkauksen jälkeen kehoon. Niiden jäljille yritetään hyökätä pian. Sairaalassa hoettiin kemohoito edessä. Se on yhdistelmähoito - sytostaatit ja sädehoito.

Hoitotahojeni mielestä en kestäisi niitä. Saisin vain kivut ja vaikean lopun. Minulle riitti ihan nämä nykyiset vaivani. Olin miettinyt hoitoja kauhulla. Lääkärit ratkaisivat asian puolestani. Erityisesti adenokarsinoomissa on geenimuutoksia mm. egfr, alk, ros1. Moni saa täsmälääkkeillä jopa hyviä lisävuosia. Soluistani löytyi poikkeava alk-geeni. Siihen on kyetty kehittämään useita täsmälääkkeitä. Ne voivat pienentää tai jarruttaa keuhkosyövän aiheuttamia kasvaimia eli etäpesäkkeitä. Lääke on tablettimuotoinen kotona otettava lääke. Toivo heräsi. 

Kysymysmerkkien meressä

Täsmälääkkeiden ehtona oli, ainakin Alecensan, että syövän pitää olla parantumaton IV-asteen levinnyt syöpä.  En voinut saada sitä kelakorvattuna. Lääkäri olisi voinut kirjoittaa reseptin lääkkeeseen. Minun olisi pitänyt maksaa se kokonaan itse. Siihen ei kukkaroni venynyt.

Sitä elinaikaa olisin halunnut. Tuntui tosi tyhjältä. Päässäni myllersi kysymysmerkkimeri. Käynnit keuhkopolilla jatkuivat. Nyt keuhkoni ja kehoani tutkittaisiin sekä sarkoidoosia että syöpää etsien. Sulattelin, mietin syöpäsolujen seikkailuja kehossani. 

Syöpä oli shokki, vaikka olin terveyden tyrmäyksiin tottunut. Olen Sydänliiton vertaistukihenkilö ja tukisuhteita on ollut paljon. Luen ja opiskelen koko ajan - suhtautuminen ja ihmismieli, ratkaisut. Aiheen tiimoilta ei tule koskaan valmiiksi. Olen ihmisenä oppinut paljon muilta. Kiitos siitä kaikille. Olin siis paljon paremmassa tilanteessa kriisini kanssa kuin ensikertalaiset.

SILTI. Jokaisen on ne kriisin vaiheet itse läpi ja todeksi elettävä. Oli sitten konkari tai ensikertalainen.
Piti tehdä päänsä kanssa duunia. Oli painettava pitkää päivää. Ei se tyyneys helpolla eikä heti tullut.
Piti VAIN elää tavallisesti. Hahahaa ...

Tiesin katkeruuden imevän elämästä ilon ja hyvän.
Siihen ansaan en halunnut tipahtaa enkä varsinkaan siihen suohon vajota.

No, mitäs sitten

Tilasin keuhkoistani tehdyt kirjaukset. Niitä oli valtavasti. Löytyi useita, joista olisi voinut hoksata muutosten olevan muuta kuin sarkoidooosia. Mitä, jos tämä olisi huomattu 3 vuotta sitten. Olisiko kohtaloni kirjoitettu toisin?
No, ihan turhia tuumia ja silti ne päässäni pyöri ja raastoi.

Luin faktoja ja syöpäryhmissä muiden kokemuksia - kohtaloita. Tunsin itseni pieneksi. Pelotti. Ahdisti. Näytin universumille taas keskisormea. Olin hiton katkera, kun olin ihan ihmeenä vanhoilla päivillä löytänyt sen minulle oikean. Sydämessäni oli rauha. Miksi ja miksi nyt? Ei se vastannut ...

Pohdin ja luin kaikkea, niitä lopullisuuksia. Testamentin ja hoitotahdon sain aikaiseksi. Onneni  oli edesmennyt Rakas ystäväni. Hän oli syöpämatkani alussa oli ihan korvaamaton tuki. Puhkuimme toisimme luottamusta voimia ja tsemppiä. Alkuangstin jälkeen ei auttanut kuin jaksaa näitä elävien asioita.

Epäilyjen varjossa

2021 leikkauksen jälkeinen eka TT-kuvaus vilkutti rintasyöpää. Tutkittiin parissa päivässä, ei ollut. Pää kuvattiin oireitteni takia kun keuhkosyövässä niitä etiäisiä tulee usein aivoihin. Ei naurattanut. Hyvä uutinen oli, että ne aivot löytyivät ja väittivät ettei mitään vikaa !! No, taisi se migreenilääke mennä vaihtoon.

Toinen TT-kuvaus ja kilpirauhanen loisti. Olin kai jonain kiiretapauksena laitettu ja lääkäri ultrasi tosi väsyneenä minuutin sanoi - sanoi tavallista kudosta. Kysyin vielä, että tässäkö tämä oli. Juu. Oli voinnin alakuloa, kun on nämä kehoni kaikki krempat.

otoksia matkalta 2021-2023

Avasin blogin ajankuluksi ja vertaistukena muille. Mikäs on kirjoittaessa kun musiikki raikaa. Paljon on ollut myös tuettavia - lähinnä sydänsarkoidoosia sairastavia.

On hyvä katsoa muuhun kuin omaan napaan. On hyvä huomata, että monella on monin tavoin vaikeaa.
Purin turhautumistani touhuamalla Siskolan ylläpidossa pari vuotta. Siskola on Facebookin syöpäsairaiden naisten ryhmä. Siinä on hyvä kannustava ja kannatteleva toivon henki. Sitä tarvitsin.

Mietimme keuhkosyöpää sairastavien kesken sairautemme ongelmia. On sellaista, joita muissa syövissä ei ole. Surullista, siksi hoen sitä, että en ole tupakoinut. Moni katsoo kuin syyllistä. Liian moni uskoo tämän olevan vain tupakoitsijoiden sairaus. 

2022 hain rollaattorin kävelyn tueksi ja huilipaikan tarjoajaksi. Se on turvasatamani, kun en jaksa taapertaa. Perustettiin keuhkosyöpään sairastuneille oma Facebook-ryhmä. Häärin ylläpidossa.

2023 Terveyteni kanssa alkoi olla kovin monenlaista. Kokonaisjaksamiseni lähti laskuun. Lopulta syy selvisi välikarsinan imusolmukkeissa oli nopeaa kasvua. Täsmäsäteet muutettiin laajemman alueen sädetykseksi. 20 sädehoitoa loka-marraskuussa. Keho otti jotenkin lopullisesti siipeensä...

Kesällä 2024 kilpirauhasloistelu oli setäpesäkkeitä. Se on parantumaton levinnyt IV-asteen syöpä. Kasvaimessa oli jo alussa löytynyt aktivoiva mutaatio alk. Täsmälääke Alecensa alkoi. Taustani takia se aloitettiin ¾ annoksella. Vointini laski nopeasti. Sain pyörätuolin. Täsmälääke oli pian vain 1/4 suosituksesta. Silti moni arvo sukelsi isosti. Olo oli umpisurkea ja kävely kävi tuskaiseksi.

Sydämeni mitraaliläppäleikkauksesta tehtiin 10 vuotta sitten. Vanhan läpän tilalle tuli bioläppä. Syksyllä se oli ok. Vointini oli aina vaan surkeampi. Miehestäni tuli omaishoitajani.

Joulukuu 2024. Tuli viikkojen sairaalareissu ja taistelu elämästä. Ensin keuhko-osasto. Toisena päivänä tehtiin dnr eli elvyttämättä jättämispäätös. Lyhytversio; 3 pleurapunktiota. 2 sairaalaa, kiivaita sydäntutkimuksia, 2 dnr-päätöstä.  

kuvat joulukuu 2024 - kirjoitushetki

Sydämeni mitraaliläppä - se bioläppä oli lähes kokonaan hajonnut. Viime hetkillä maan viisaat keksivät keinon.
Uusi läppärakenne uitettiin nukutuksessa verisuoniani pitkin.

Kas ihan ihmeitä tapahtui. Olin ihan ihmisrääpäle ja silti eloon jäin. No, toistaiseksi ... 💗

Asiasta enemmän joulukuu 2024-tammikuu 2025 kirjoituksissa.

Kukaan ei tiedä mikä läpän repeämisen aiheutti. Läpän ikä vai syövän täsmälääke, vai se että läppä oli jo vanha ja lääkkeen vaikutus liian vahva.

Yhdestä kaikki olivat yksimielisiä. Ei enää tuota täsmälääkettä. Pääsin ihan ihmeenä jouluksi kotiin.

Ihan raunioista lähdin palaamaan enemmän eläväksi. 💗

Oli voimien keräämistä. Oli pienin askelin taapertamista.
Sydänleikkaus vähensi sairastamiseni kokonaiskaaosta, mutta ei se minusta kirmaavaa tehnyt.
Yhä minä taaperran ja huokailen täältä kaihtimien välistä.

2025 Jotta elämä ei olisi ihan liian helppoa. Universumi tai syöpäpiru onnitteli joululahjalla. Syöpäni eteni ja jouluaaton aattona 2025 aloitin täsmälääke Lorviquan. Se on syöpäni seuraavan vaiheen lääke. Lääkkeen suositusannos on 4 päivässä, mutta näyttää siltä, että yhden on riitettävä. Rankkaa, rankkaa.

Kiva on olla tällä puolen elämän rajaa. Uusi tsekkaus vaanii nurkan takana. Sitä tämä sairaan elämä on. Näitä loputtomia käyntejä, odotusta, stressiä. Tämä on sitä pitkäaikaissairaan tympeää ahdistavaa duunia. 

Olen sairastamisen suossa aika lailla marinoitunut tapaus.
Kyllä tämä kirjoittaminen on minulle myös itseni terapiointia.

Onneksi saimme
oman keuhkosyöpäyhdistyksen
asioitamme ajamaan.
Nyt keuhkosyöpään sairastuneilla on toivoa vähän paremmasta.

Voimia pitkäaikaissairaille ja vakavasti sairaille 💗🙏

Monisairas on ongelma terveydenhuollossa- se olen minä.💗

Siinä 6-vuotistaipaleeni keuhkosyöpäni kanssa. 💗

Keinoni jaksaa:💗Tärkein on ollut vertaistuki.
Se, että kokemuksiaan voi peilata muiden kokemuksiin.
Muiden kannattelevat sanat ja kokemukset auttavat jaksamaan.
Toisia kuuntelemalla ymmärtää enemmän.
Ymmärryksen myötä tulee rauha.

Kaikki pelot eivät lähde, mutta usein niiden mittakaava pienenee.

Toivo on lempeä puhallus kaiken pahan keskellä - sillä toivo ei huuda - se kuiskaa .💗

On mentävä niillä eväillä mitä kulloinkin on. 💗

Sairastamisen ja iän myötä huumorintajuni on painunut sarkasmin puolelle. Hekotan mm. Kamala Luonnon sarjikselle. Seuraan mm. Facebookin Ei menny niinku Strömsössä-ryhmää - ihan vaan, jotta muistaisin, ettei kenenkään elämä ole aina kohdallaan.

Kirjoittaminen ja musiikki. Niistä minä voimani ammennan.💗

💗💙💗💙💗💙💗💙💗💙💗💙💗💙💗💙💗💙💗💙💗💙💗💙

Olen miettinyt sitä, mikä sairauteni - keuhkosarkoidoosin ja keuhkosyövän aiheutti.

Tein potilasvakuutuskeskukselle vahinkoilmoituksen viiveestä syöpäni huomaamisessa. Siksi, kun syöpäni kasvoi ja ehti levitä, kun se olisi ollut aiemmin vielä hoidettavissa. Ajattelen, että tiiviiden kuvantamisten ja kirjauksien myötä olisi pitänyt hoksata syöpä. Valituksen tulos oli, ei vahinkoa. Mutta, halusin keuhkolääkärien ja radiologien pysähtyvän asiani äärelle. Mutta, minäkin olen tärkeä.

Toivon tapaukseni toimivan muistutuksena siitä, että sairaalla voi olla useampi keuhkosairaus päällekkäin, joten tarkkuutta ja pysähtymistä, jos joku ei täsmää.

Sarkoidoosin syytä, aiheuttajaa ei tiedetä. Ei tiedetä syövän syytä, kun se ei ole tupakointi.

MUTTA olin minä hengitysilma ongelmaisessa työpaikassa.  
1996–2005 Helsingin kaupungilla Toinen linja 7 rakennuksessa. Taloon tehtiin iso remontti. Olimme evakossa noin vuoden - luulen 1999. Painostava ilma ja hengityksen hankaluus. Mikään ei tuntunut paremmalta kuin ennen remonttia
Sarkoidoosini puhkesi 2002. Tuntui, että keuhkoissa ei ollut tilaa hengittää. Kuulin 2017 että, talo oli purettu. Minuun ei ole otettu yhteyttä asian tiimoilta. Nin turhia tuumia nämäkin.

Vastaiskuna syöpäpirulle - Onneksi on - Kirsin musacorner !!!💗

Nyyhkimiset kaakkoon kunnon jytinällä.

Tanssijalka vipattamaan ja hymyä suupieliin.

tuleva tulee kuin on tullakseen 🎵🎶🎸💗

 

YouTube - R. L. BURNSIDE - Let My Baby RIde

Spotify - R: L. Burnside - Let My Baby Ride

 Minusta

Olen Sydänliiton vertaistukihenkilö.
Harvinaissairauteen sairastuminen on erityistä ja tuelle on tarve.

Kouluttauduin juuri Sydänliiton kokemustoimijaksi.
Ehkä saan kertoa kokemuksiani.
Viipaleita on luettavissa blogikirjoituksissa.

On iso ihme saada elää.

Kiitos terveydenhuollon henkilöstölle ja erityisesti minua hoitaneille.

On hyvä tunne, että vielä vähän voin - vaikka taapertaen.

Kiitos Luoja. 💗🙏

 

Äiti äiti äitiii

kuva Micorosoft 365

En ole kauniimpaa sanaa
korvissani  kuullut kuin
äiti
äitii

äitiii

Olen tosi onnellinen kun sain kokea äitiyden.
Lapset toivat elämänmaun,
keskeneräisyyden,
riemun ja oppimisen ilon
ja ihmeet mukanaan.
Jos lapset oppivat koko ajan,
niin oppivat vanhemmatkin lapsilta.

Kyllä minä niin onnellinen olen.
Sain kokea lasten kasvun
ja kaiken ihmeen taianomaisen.
Sain taltioida kovalevylleni ja
muistoksi voimavaraksi niin paljon

Olen kiitollinen ihan kaikesta.
Niistä sotkuista ja harmeistakin'.
En päivääkään vaihtaisi pois;
se kaikki oli elämää isolla Eellä.

Samuli Edelmannin laulu
Ei mitään hätää

Sen kun voisi lapsilleeen antaa!!
Ettei ainakaan monia kamalan kovia
joutuisi kokemaan.

Ei mitään hätää...

Äitini on
minulle tosi tärkeä.💗
Lapsuuden ja
elämäni tukipilari.

Kiitos💗

Olemme pitkän monipolvisen geeniperimän tuloksia ja sattumaa.
Solujen kohtaamisen ihmeitä,

Olemme äitiemme isiemme lapsia ja tyttäriä.
Osa on perheen muille lapsille sisko.

Lapsettomuus on yhä yleisempää.
Se on varmasti käsittämättömän suuri ja iso suru
Aina se on henkilökohtainen tragedia.

Maailmassa on paljon äidittömiä.
Adoptio‑ ja sijaisvanhemmuus on rakkauden teko. 💗

Jokainen äiti hoitaa tehtävänsä elämäntilanteensa ja voimiensa puittteissa.
Ja aina myös ajan oppien tapojen mukaan.
Ja kukin omalla tavallaan.

Vanhemmuuden ja äitiyden ei tule olla
elämän ainoa tarkoitus - merkitys.

Nykyaika on asettanut vanhemmat 
ihan uudenlaisen vertailun ja paineen alle.
Vertaillaan tapoja olla  tehdä  kasvattaa.

Epämukavuus ja  epätäydellisyyden,
pettymysten kohtaaminen ja sietäminen
kasvattaa äitiä ja lasta.

Samalla se luo pohjaa sille, että lapsi oppii ymmärtämään
ettei elämä ole aina helppoa eikä yksinkertaista.

Hiljalleen lapsi oppii, että elämä on erilaista eri perheissä.
Hän huomaa että vanhemmat ei aina jaksa tai ehdi,
mutta kaikesta yli mennään.

Hyvä äitiys ei tarvitse keijupölyä eikä pullantuoksua. 💗

Hän tarjoaa syliä, sanoja, selityksi, aikaa, turvaa ja luottamusta.
Oppia ja ojennnusta, sitä tukirankaa.
Sellaista että on tunne - äidille voi kertoa minkä ikäisenä tahansa
sillä kyllä
kyllä - äidit on sitkoa💗

Äidin kunniatehtävä kun jalostaa kestäväksi.

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, ei vanhempien ei lastenkaan.
Lasta saa ja tulee torua ohjata kehua sylitellä ja kiittää, ohjata oikeille urille.

Ei tehdä kaikkea valmiiksi annetaan lasten osallistua.
Toisten tarpeiden huomioiminen ja
tylsyyden sietäminen on tärkeitä taitoja aikuisena.

Vanhempien tehtävä on olla perheensä ruorissa, ohjaajina ja turvana.
Pomoina siihen asti, kun lapsi saa tarpeekseen vanhemmistaan ja muuttaa omilleen.

Joka tapauksessa on tärkeää tehdä parhaansa kasvatustehtävässään,
mutta yhtä tärkeää on olla armollinen äitinä itselleen.
Jokainen meistä on epätäydellinen  ja se on ok.

Äidit on monella tavalla yhteiskunnan selkärankaa.

Toivotan kaikile vanhemmille äideille armollisuutta rentoutta kärsivällisyyttä 💗

Olen nuorten aikuisten äiti. He rakentavat elämäänsä omilla ehdoillaan mieleisekseen.
Tuen neuvon jos voin. Toivon saavani olla heidän elämäänsä vielä pitkään.

Äitiyteeni ja lasteni arkeen on vaikuttanut valitettavasti
traumani vaikeista raskauksista ja oma sairastumiseni lasteni ollessa 2‑ ja 4.

Yritin olla läsnä ja mahdollistaa.
Olen varmasti ollut liian holhoava ja
elänyt liikaa heitä varten tai heidän takiaan.

Olen elänyt sairauksien varjoissa.
On se lapsiini varjon jättänyt ja nykyisellään pelon varjon.
On eletty niin kauan tätä kovin epävarmaa.
En osaa arvioida lasteni kärsimyksiä.
💗
Ollaan armollisen keskeneräisinä kasvattamassa seuraavia sukupolvia.

Kiitos äidilleni ja isälleni elämästäni.
Kiitos Luoja💗
omista lapsistani💗
syntymän ihmeestä.💗

armollista äitienpäivää 💗 ja voimia äideille💗                                            

 sisarusten ensikohtaaminen💗💗

 

siinä ne ihan omat ihanat - ruhmuja kompuroinneista - ja niin ilo pinnassa
vaikka vähän sotkua naamassa 💗
ja sulaa laavaa ja rakkautta
äidin sydämessä
nämä oli ihan parhautta
💗

Olen nyt koulutettu kokemustoimija

Olen nyt koulutettu kokemustoimija
opiskelin @Sydänliiton tuella
Kiitos.

Saan käyttää kokemustoimija nimikettä

💗

Halusin vielä lisää hyvää.
Olen saanut paljon.
Maksaisin velkaani yhteiskunnalle
kiitoksena avusta, hoivasta,
ihmeistä ja siitä, että yhä elän.

💗

Mutta mihin kykenisin,
mitä osaisin ja pitäisin.

Ja piti huomioida realiteetit.

Mietin, että mitä kun se maratooni ei oikeen sopinu
ja se zumbakin tuntui sit .... vähän liian... zumbalta. 

Bongasin koulutusilmoituksen
ja kokemustoimijaa jututin
sydänliitosta sain infoa.

Tällaisena ujopiimänä
päätin sukeltaa
kun tästä totisesti tiedän

Kun on kauan ihan elämän reunalla
se muiden tavallinen on 
minulle ihan erityistä

Arvaattehan sen ydinjutun 
ja syyn miksi kiinnostuin.
No kun kerrankin
täytin ne kriteerit.

Lainaus "kokemustoimijamme
ovat pitkäaikaissairaita vammautuneita".

No sitä kokemusta on.
Tuli tunne tää on just mun juttu.

Sydänliitto suostui ja talvipimeinä opiskelin.
Innostuin uudesta tutusta uudella tavalla.
Oli mielenkiintoinen koulutus, omaa päätä herättelevä.

💗 Lainaus kKokemustoimintaverkostolta:
”Kokemustoimijan tehtävä on ymmärryksen ja tiedon lisääminen
kokemustoimija on kokemustiedon jakaja/välittäjä
eri alojen ammattilaisille ja opiskelijoille suurelle yleisölle.

Kokemustoimijat ovat kokemustoimintaverkoston järjestöjen kouluttamia.
kokemustoimijat ovat haastavan elämänkokemuksen omaavia
pitkäaikaissairaita vammaisia tai heidän läheisiään.
Kokemustietoa välitetään rakentavalla positiivisella otteella
laajempi näkökulma synnyttää uusia tapoja tehdä.

Kokemustoimijat pitävät luentoja, puheenvuoro ja alustuksia
He ovat mukana koulutuksissa keskusteluissa työryhmissä,
työpajoissa - kehittämisessä suunnittelussa.
Kokemustoimijat tuovat asiakkaan/potilaan polkua läpikäyneen näkökulmaa.

Jännää johtaako mihinkään💗

Klikkaa lukemaan lisätietoa ->   Tästä Kokemustoimintaverkoston sivuille

Jatkan Sydänliiton vertaistukihenkilönä rinnalla kulkemista. 💗 
Kiitos Sydänliitto etenkin Paula 💗
Kiitos kokemustoimijaverkosto kouluttaja Piia 💗
Kiitos kurssikaverit 💗

... ja aina sitä kevennystä tarvitaan 
- tämän klipin idea on varmasti tullut seuraamalla minua - kiitos

Kamala Luonto 23-3508
💗

Latausta virtaa - tänne mulle heti

Istun ypöyksin
käsin kosketeltavassa
hiljaisuudessa.

Mistä sitä lisävirtaa
saisi tämä pitkäaikaissairas💗
Tämä aika sitkeä hankalan
outo monisairas?

Ois se sairaan elämä vaikeaa 
jos ei jaksais eikä ees hoksais

elon merkkejähän nämä  💗
kropan mielen kipuilumme "vain".
Ne meitä kurittaa kouluttaa.

Kas - ei tässä elämässä kiire lopu koskaan.
Antaa toisten rientää,

Vaikka juoksis miten lujaa,
aina joku lujempaa. 
Juoskaa vaan.

Kun sairausvyyhti on moninainen 
harvinainen ja ihan omanlainen
ei oo valmiita vastauksia
oikein ikinä tarjottimella.

Voin sanoa - ei oo ollut
pehmeetä polkua
mitä paljasjaloin tassutella.

Kas, ikinä ei tiedä mitä uutta mörköä 
pukkaa nurkan takaa.

Minä tässä nöyränä
anon jatkoaikaa
lisäakun
jatkoajan
lisäajan lataamista 💗

kai
  matkani
vielä
       melkein
                   ihan
          kesken
      siksi
virtapiikki
tänne 
heti 
minulle se pistäkää.

Väsähtäessäin lisää lisävirtaa pumpatkaa.
Tahdon latausta virtaa tänne ihan heti !

Moni miettinee olenko elämälle kade.💗
Kenties – olen sille jopa kovin perso ja ahne!!

Onko siis ahneutta haaveilla lisäajasta?
siitä, jos ois vielä aikaa silitellä ja kutitella
jos vielä vähän ehtis hyvää touhuta ja lisää tuumata.

Vielä tahtois ehtiä yrittää ja kokea.

Kamala Luonto 18-2325
💗

Henkinen irtiotto

Elämän edessä jokainen
kohtaa jotain huonoa.

Elämä voi ajan myötä
tuoda eteen sellaista,
jonka alla ei
todellakaan voi hyvin.

💗

Ihmisuhteissa
Meidän  on josku päästettävä irti

Minun oli päästettävä... irti etenkin yhdestä ihmisestä.

Matkani aikana muistakin.
Heistä, jotka eivät ole enää tuntuneet hyvältä
Heistä, jotka imivät minusta liikaa ja turhaa
voimia huonolla tavalla.
Toiset söivät energiaaani,
saivat tuntemaan itseni
hyvin pieneksi ja mitättömäksi.

Ensin piti tehdä henkinen irtiotto.💗
Piti oppia pois  vanhasta.
Piti sparrata itseään, 
jotta uskaltaisi hypätä

Minun piti ottaa niskalenkki
itsestäni, kiltteydestäni ja palveluroolistani

Piti ottaa muuutama uusintaotto, saadakseni voimaa.
Jaksaakseeni ponnistaa uuteen tuntemattomaan.
Ja yksinään elämään.

Toisinaan  on paras tehdä henkinen irtiotto.

Niin särähtäen ja vaikeroiden 
soi suhteen viulu.

Elämä niin suruisaa bluesia.
Mielessä painona ahdistava,
lamauttava ja lannistava tonnien ies.
Piti kerralla repäistä ja lähteä.

Oijoi - miten nyt huomaa 💗
Miten aiempi kuristi, kapeutti, kahlitsi.
Oi, se kohtaamattomuus, riittämättömys.
Molempien henkinen lamaannus.

Lopulta 
Onneksi tilalle sain vanhan itseni.
Sain vielä ihmeesti seesteistä aikaa.
Kevyttä hengitystilaa.
Hengen ravintoa.

💗

Sain takaisin itseni
... vaikka elämässäni enää tämä hidas vaihe.
Vaikka vaununi hiljaa siirtymässä vihoviimeiselle  raiteelle
Vielä voin elää roppakaupalla.
Elämänilolla lyödä vastaiskua mieleni möröille.

Ahmin tätä elämää

Rinnalla nyt ymmärtävä mies.
Rinnassani turvamies , se iskevä Taavi,
Ei sitä joka sytkäyksestä enää päätänsä raavi.

Ihan turha kauhistella - kyllä elämä on laiffii 💗

Clear Athelstan

💗

Kalpeat kasvot

Maalaus Susanna Huovinen

Mikä kaventaa elämää tehokkaasti?
Se on jotain jota jokainen osaa tehdä
tosi hyvin ja ihan helposti.

No. kateus!!

Mutta, oletko miettinyt 
miksi se kateus 
siellä päässämme
omiaan kuiskii ??

Miksei meille riitä
se ihan oma elämä.
Omana itsenämme
oleminen.

Ihan itse itsellemme.
Ihan sinä raakaversiona,
itsenään.
Miksi kaihoamme aina jotain
enempää, parempaa, uudempaa
tai jotain, mitä toisilla on.

Meistä jokainen tietää
ne onnen perusfaktat.

Harvoin muualla tai muillakaan kummempaa.
Kai se on ihan vaan teflonia ja pintaa,
se mitä toisille esittää ja näyttää.
Monet, kun osansa niin kovin hyvin näyttelee.

Kai elämä vain loputtoman lohdutonta
yhtä suurta näytelmää.
On monenmoista roolia, repliikkiä,
sivuosia, ottoja ja vielä niitä kuiskaajia!!

Ihan liian monella on kyltymättömyyttä, riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä.
ja ihan joutavaa jupinaa.

Joka toista, no ainakin meikäläistä vaivannee 
mielen löyhyys ja ajatusten köyhyys.

Tämä on toisinaan ihmisen kateuden tila,
kun on jo vähän reunalta tip tip tipahtanut.
Niin, siksi kai jo kateudesta kalpeat kasvot kiivaana kiljuu.

Oispa meillä pienillä tosielämän oscarit - palkittais ne parhaat.
Palkittais myös ihan parhaat luuserit ja ne - saatanan ihanat rasittavat tunarit.

ps on ollut VÄHÄN kirjoituskipuja

OLI tosi piiitkä tauko aiemmasta blogikirjoituksesta - päästin tällä ulos höyryjen kera.

Välillä täällä KATEUDESTA KALPEIN KASVOIN katson tätä kovin pientä elämääni.

Kamala Luonto  23-3508 

sarkasmilla ihanaa kamala huumoria 💗

jos joku ihmettelee niin nämä sarjikset ovat oivallisia kuvaamaan asioita

ja kyllä jos joku hahmo pitää valita itseään kuvaamaan niin se on juuri MAJAVA

💗

Vertaistuesta voimaa ja helpotusta pelkoihin

Oli ilo ja kunnia saada kirjoittaa
Sydänliiton Sydänlehde1/2026-numeroon

Miltä tuntuu ‑palstalle

Kirjoitus pohjautuu kokemuksiini ja ajatuksiini
sekä niihin, jotka usein askarruttavat sydänsairaita
ja heidän läheisiään.

Sairaus herättää pelkoa, joskus enemmän,
 joskus vähemmän.

Vertaistuen äärelle löytäminen voi helpottaa.

💗

Lämmin kiitos Suomen Sydänliitolle
sekä sydänlihassairaiden potilasjärjestölle Karpatiat ry:lle
tärkeästä työstä ja tuesta omalla sairaspolullani.

Harvinaissairaus ja hankalia paikkoja

(Sydänlehti 1/2026 / Sydänmedia)

"Olen sydänsairaan polullani kokenut monenlaista.
Olen kuullut lukuisia tarinoita muilta sairastavilta.
Vakava pitkäaikainen sairaus koettelee monin tavoin.
Siksi on tärkeää, että meillä on yhdistyksiä,
jotka kokoavat sairaita ja heidän läheisiään yhteen.

Suomen Sydänliitto ry:n kaltaisessa yhteydessä
olemme yhdessä vahvempia kuin yksin.

Minulla on ollut aikaa pohtia elämän rajallisuutta.
Vaikeita ja kevyempiä aiheita.
Vertaistukihenkilönä toimimisen ja
toisten auttamisen koen itselleni merkityksellisenä.

Monella sairaalla on hätä. On arjen huolia, pelkoja ja monenlaisia vaikeuksia.
Terveydenhuollon niukat resurssit ovat lisänneet monen sydänsairaan ja hänen läheisensä ahdinkoa.

Pitkäaikaissairaana olen tottunut elämään epävarmuuden kanssa.
Vaikka, joskus minuakin - aivan reunalla pelottaa.

onneksi elämässä on paljon muutakin kuin sairastamista

On hyvä tarttua tähän hetkeen, onnen oksiin ja luotetaan tulevan toivoon.

Voit lukea Sydänlehdestä tai klikkaamalla Sydänmedian sivulle   tästä

💗

Vuosi viime sydänleikkauksesta – syövän täsmälääke 2 alkaa

Juhlin sitä, että yhä elän.
On tasan vuosi pitkältä
sairaalareissulta kotiututmisesta.

Tuolloin tehtiin mitraaliläppäoperaatio,
jolla pelastui takaisin elämälle.💗

Kotiutumista edeltänyt aika on raskaana muistini pohjalla.

Olen syvästi kiitollinen. 🙏 Tehty sydänleikkaus rauhoitti
ja vähensi sairastamiseni kokonaiskaaosta.

Voinnissani on ollut monenlaista ja keuhkojen kuvantamisessa näkyi muutoksia.

Tämä inha levinnyt ja parantumaton keuhkosyöpäni etenee.
Vastaiskuna on aloitettava keuhkosyövän täsmälääke nro 2.
Että hyvää joulua vaan toivoo keuhkosyöpäsi.

💗

Uuden lukijan lyhytinfo
Jokainen keuhkot omaava voi sairastua keuhkosyöpään.
Minäkään en tupakoinut, mutta sairastuin.

Syöpäni on ei‑pienisoluinen keuhkosyöpä adenokarsinooma
koepaloista todettiin ALK‑geenin uudelleenjärjestymä
Tähän on kehitetty täsmälääkkeitä.
Ensimmäinen täsmälääke ei minulle sopinut.
Toivon tämän sopivan ja toimivan.
Aloitetaan varovasti ja seurataan tiheästi.

Lääkäri näki - otti ihmisenä
ja näki tilanteeni kokonaisuutena.
Se merkitsi minulle paljon. 💗
Kyynel tuli.

Usein monisairasta lääketiede ja lääkärit
katsovat elimen vaiva kerrallaan.
Omasta karsinastaan.

En romahtanut, mutta olen vähän vimmainen

Jaksan aina jotenkin nousta ja jatkaa näiden erien
ja tyrmäysten jälkeen.
Pieni itku ja tyhjyys toki.

💗

Toivon syövän pakittavan
tai ainakin säikähtävän.
No toki, pysähtyvän ikiajoiksi.

Kuljen kohti joulua - pimeässä
vesisateessa synkeässä säässä.

Vaistoni ja tuntemukseni tiesivät.
Vastaiskuksi ostin joulukukkia ja suklaata.

Ai se vimmaisuus??No, tarkastelen blogia ja kirjoituksiani.
Sillä, kirjoittaminen on se,mikä on estänyt minua putoamasta mielen tummalle puolelle.

Toivon osaavani terästää ajatuksiani, jotta lukija oivaltaisi paremmin mitä tarkoitin tai mihin pyrin.
Tai mitä olen kokenut. Eniten ehkä, että hoksaisitte millainen ihminen näitä kirjoittelee ...
- sillä muutuinhan minä vuoden takaisten aikojen takia, kun kävin ihan reunalla.
Oli se sellainen mankeli, josta jäi sulateltavaa.
Siksi vimma. Pitäisi oman pään mielestä saada nämä kirjoitukset kuntoon
Voisi rauhassa mennä, kun kutsun saa. Ja näkisi sieltä jostain, että tuo ainakin yritti kovin.

🙏 💗

Pahoittelut lukijat - oma joulufiilikseni
ei ole nyt parhaimmillaan

💗

Mutta, toivotan teille
ihanaa ja rauhaisaa
joulun aikaa. 💗

Kiitos jokaisesta
seuraamisesta
ja kaikesta
myötätunnostanne.

💗

Hank C - Till The End - YouTube

Hank C - Till The End - Spotify

Ei ole oikeita sanoja

Ei ole oikeita sanoja.
Raastaa miten sairastumise
tai muun vaikean elämäntilanteen
kohdannutta kartetaan.

Ei ole mitenkään harvinaista.
että kasvokkain kohtaamiset
ja muu yhteydenpito vähenee.
vaikka juuri hädän ja vaikeuksien
keskellä kaipaisimme niitä 

rinnallakulkijoita ja myötäelämistä.
Yhteydenottoja muiden henkistä kannattelua.

Voi tuntua, ettemme osaa sanoa oikeita sanoja.
Että sanamme eivät riitä.
Ettemme osaa olla oikealla tavalla toisen
pahan ja vaikean äärellä.

💗

Mietin miksi pitäisikään?
On vain toistemme kohtaamisia
ja ihmisyyteen kuuluvaa keskeneräisyyttä

Elämä on luotu tällaiseksi.
Sillä on alku ja loppu.
Siinä välissä saamme elää.

Jokaisen elämän kaari
tapahtumineen
on korkeimman käsissä.

Toistemme elämän vaikeilla hetkillä
olisi hyvä pysyä rinnalla.
matkassa mukana.

Ennen muuta niissä ikävissä
elämisen kaarteissa ja aikoina.
Ollaan läsnä tavallisina keskeneräisinä.

💗

Ei ole oikeita sanoja

Kun on heikoilla
sitä kaipaa  huolensa huomaamista
hätänsä keskelle pysähtymistä.
pieniä kohtaamisia
myötätunnon hippusia
vaikka ihan vähän
tai hetken vain.

- että saisi voimaa
ja voisi purkaa
mietteitään ja tunteitaan.

Myötätunnon muistot
uppoavat syvälle.

Ne säilyvät pitkään.
Ei ole oikeita sanoja.
Ei niitä ole olemassa.

💗

Menneen ajan mustat aukot

Tarinoihimme kertyy mustia aukkoja.

Muistamme vaiheita, tilanteita
ja sitä sanatonta viestintää.

Ja etenkin sen, miltä meistä tuntui.
Mielemme pohjaan jää asioita ja 
kokonaisia aikoja ihan arvailujen varaan.

Tulkitsemme  sitä mitä ei sanottu.

Olemme sukupolvien kokemusten summaa.
Liian usein aika rientää eikä selittämiselle löydy
oikeaa hetkeä eikä sanoja.

Eletty aika 💗

Jokainen kokemus vaikuttaa meihin.
Muistamme kohtaamisista sen
miten meihin suhtauduttiin.
Sen jos jäimme epätietoisuuden
ymmärtämättömyyden
kysymysmerkkiviidakkoon.

Puhumattomuus muokkaa meitä
jäämme ilman selityksiä menneistä ajoista
ja niiden taustoista ja tuntemuksista
ja ihan juurisyistä.

Isovanhempani elivät rankkoina aikoina.
Heihin jäi elämänmittaisia käsittelemättömiä
fyysisiä ja psyykkisiä arpia, tunnelukkoja.

Menneitä  ei availtu ei niitä muistoja sodasta
menetyksistä, lasten menehtymisistä,
kamalasta puutteesta kuin vähän vahingossa.

Isovanhemmilleni tapahtui tosi paljon pahoja.
Ne kaikki vaikeudet jättivät heihin
käsittelemättömiä traumoja, jotka
näkyvät omissa vanhemmissani.

Ymmärsin varhain olla hiljaa
ja huomaamaton, kysymätön.
Jokaisen polku on omanlainen.

Menneen painolastit ja 💗
kaikki kokemukset ja käänteet.
Vaikeudet pakottavat meitä katsomaan
itseämme ja elämäämme menneenkin kautta.

Olisimme eheämpiä jos saisimme
miksi‑kysymyksiimme vastauksia.
Siihen miksi toinen oli sellainen kuin oli.
Miksi hän toimi tietyllä tavalla.

Elämämme on yritysten ja erehdysten summaa.
Menneiden sukupolvien ongelmat heijastuvat 
meidänkin päällemme. Niin toki myös kaikki
hyvät muistot, opit, ojennukset ja opetuksetkin.

Olemme aiempien sukupolvien muovaamia.
Olemme kokemustemme ja valintojemme summia.

Painolastinammme on hiljaisuus ja menneiden möykyt 💗

Tiedän ja ymmärrän elämästä hyppysellisen.
Olen etsinyt, kaihonnut ja kompuroinut.
Olen valinnut väärin, olen tehnyt ja sanonut sanoja,
joita kadun. Olen jättänyt antamatta anteeksi.

Olen  epätäydellinen.
Kauniisti ilmaistuna inhimillisen erehtyväinen.

💗

Olen yrittänyt saada menneistä selkoa ja selityksiä.
Kovin vähän tiedän puolet lienen arvannut.
Mieleni pohjalle on jäänyt monia kysymysmerkkejä.

Elämässä ei ole peruutusvaihdetta eikä uusintaottoja.

Mieleemme syöpyy miten meille puhutaan ja suhtaudutaan.
Oppisimmepa kuuntelemaan toistemme sukupolvisia tarinoita
ilman tunnekuohuja ja keskeytyksiä
- ja vielä silloin kun se on mahdollista.

💗

isäni

toivon sinulle hyvää viimeistä matkaa
matkaa ajasta iäisyyteen

💗

ehkä
toisessa
iäisyydessä
asiat
selviävät

💗

pehmentämiseen
kamala luonto-sarjikset 19-2349 ja 18-3180.

Hank C - Albumi Little Promised Land

Sinnikkyyden tuloksena mieheni itse säveltämät ja sanoittamat kymmenen countryhenkistä kappaletta on julkaistu suoratoistopalveluissa.

Biiseihin on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä – ja ennen kaikkea loraus kaiken kestävää rakkautta.

Läpi vaikeuksien

Musiikki on ollut meille tapa selviytyä. Biisien tekeminen, soittaminen ja hiominen ovat auttaneet purkamaan kipuja ja tuntoja silloin, kun sanat eivät ole riittäneet.

Mieheni aloitti kitaransoiton teini‑ikäisenä ja kappaleiden tekemisen parikymppisenä. Elämä vei välillä toisaalle. Perustyö kutsui ja matkan varrella tuli vuosia, joina musiikki jäi syrjään. Työ ja elämä veivät välillä voimia ja uskoa. Silti kitara pysyi ystävänä – vaikka sitä ei aina jaksanut koskea.

Mitä rakastaa sitä pitäisi tehdä

Tavatessamme elämämme mullistui nopeasti. Mieheni on joutunut kokemaan sen, millaista on rakastaa vaikeasti sairasta, On koettu myös tappiomielialan hetkiä, mutta periksi ei ole annettu.

Intohimo on löytynyt yhä uudelleen. Se voima, joka syntyy siitä, kun tekee jotain sydämestään.
Ei siksi, että täytyi, vaan siksi että rakastaa sitä.

Olen saanut kulkea mieheni rinnalla hänen musiikkimatkallaan. Olen saanut kuunnella ja kommentoida. Olen heitellyt ideoita ja joskus on pyöritelty riimejä yhdessä. Arjen pyörittäminen ja musiikin synty ovat kulkeneet käsi kädessä.

Albumi

Mieheni esikoisalbumin nimi on Till the End. Tuo nimikkokappale kertoo minusta.

Kaikissa kappaleissa mieheni laulaa ja soittaa akustista kitaraa. Rumpujen rytmiä ja tempoa ohjasi Sami Laakso, basson matalat äänet ja rytmisen perustan loi Topi Karvone. Osan sovituksista teki kitaransoiton velho Jarmo Hynninen, joka soittaa kappaleilla sähkökitaraa.

jos haluat kuunnella - seurata

 boomplay.com  · tidal.com  · deezer.com  · amazon.com  · spotify.com  

Hank C:- Facebook 

Hank C . Spotify

Hank C - YouTube

kotikutoinen video kuvistamme koostettuna – mieheni rakkauslaulu minusta: Till the End, linkki alla

Hank C - Till The End - YouTube - video

💗

Vanha sielu

  

Mistä nousee inhimillisyys
se toisen tuskan ymmärtäminen?

Hauras vanha sielu
oppii kantapään kautta
ja vähän elämän reunalla
muita seuraamalla.

Hän löysi tasapainonsa
elämän vaatimusten ja
tavoitteiden välimaastosta.

Hän kasasi henkisen kotinsa
itsensä monesti ja yhä uudelleen

💗

Sitten aikansa etsi, empi ja erehtyi.

Hän löysi ajan myötä mielenrauhansa.
Hän oivalsi niistä pintakiiltoa syvemmistä^
ihan syvämuistiin juurtuneista.

Nöyrtyi, kun tapahtui elämää mullistaneita.

Niin jatkaa oppimatkallaan takanaan
raskaita kilometrejä ja kivikkoisia polkuja.

Olemme katoavaa kiertokulkua
oppimassa ja opettamassa
itseämme ja toisiamme.

Harva lopulta tietää
mistä kunkin elämän
hyvä koostuu.

Paljon hoksannut on kai tuo vanha sielu

Vanha sielu

Hän tuntee tuskan, epätoivon, pahan ja hyvän.
Hän kompuroi ja etsi tasapainoaan

Hän herkistyi ja  aistii muista, vaikka ei voi tietää
mitä kunkin maskin takana on.

💗

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja
julkaistiin huhtikuun lopussa.

Kirjan voi ostaa  💗

mediapinta oy verkkokaupasta.  
voit tilata kirjan tästä linkistä - mediapinta oy:n verkkokaupasta

Kirja on BTJ Finland Oy;n ja
Kirjavälitys Oy:n kautta
saatavilla myös kirjakauppoihin

💗
luultavasti silloin pitää on ilmoitettava nämä

💗kirjoittaja - kirsi juntunen -

💗kirjan nimi käänteisiä lottovoittoja

💗kirjan yksilöintitunnus ISBN: 978-952-81-1750-6

💗kustantaja mediapinta oy sekä

tai ota yhteys kirjastoosi kirjastoa voi pyytää tilaamaan kirjan kertokaa nuo yllä olevat kirjan tiedot.

kiitos jokaiselle kirjan hankkineellle sen lukeneelle ja eritoten palautetta antaneille.

.Kerron vähän kirjoitusprosessista 💗 - ja mitä kirjassa on.

Kuvaan kirjassa vuosiani
jossa sairaus on kulkenut
muun elämän rinnalla.

Siis 35-vuotiaasta 57-vuotiaaksi.
Se on aikaa, kun oli opittava
elämään sairauksien kanssa.

Sairaudet kulkivat mukana lupaa kysymättä.

En ole pitänyt päiväkirjoja.
Ne olisivat helpottaneet.
Terveydestäni sain tekstejä
Sairasvuosia ja kirjauksia on tuhansia.

Ei sairastaminen ole koko elämääni täyttänyt.
Elämässäni tärkeintä oli lapseni
ja heidän hyvinvointinsa.
Heidän vaiheensa muistan
ilman päiväkirjoja oikein mainiosti.

Isommat terveysasiani muistan kirkkaasti.
Mutta, enimmäkseen elämä oli 
menemistä, tulemista ja olemista.

Ihan tavallista elämää.
Elämän kiertokulun myötä
muuttuu ja kasvaa
ihmisenä ja äitinä.

Lapset kasvoivat
taaperoista aikuisiksi
kuin huomaamatta.

Ajattelin - ajan mukaisesti eteenpäin siirtyen 
tapahtumat avautuvat läheisilleni ja itselleni.

Kirjan kansikuva - sen absurdin ajan takia
kun elämässäni oli onni ja pelko rinnakkain.
Sairauteni ovat harvinaisuudessaan,
moninaisuudessaan ja tilastollisesti
mielestäni jo kuin Käänteisiä lottovoittoja
Nimi tuntui osuvalta.

Tuntemuksia, ajatuksia ja ihan tavallista elämää 💗

Päästyäni lopulta vuosien jälkeen
vertaistuen piiriin huomasin vuosien
koulineen mieltäni.
Kouluttauduin vertaistukihenkilöksi
heti kun se oli mahdollista.

Ajatukset ja tuntemukset on sairaudesta
riippumatta pitkälti samankaltaisia.
Vuodet muuttivat minua
ulkoisesti ja sisäisesti.

Toivon, että kirjan lukisivat myös terveet. 
Mielestäni se sopii jokaisen aikuisen luettavaksi.

Elän olen ja hengitän - ihanaa 💗

Selviydyin monen ihmeen kautta
loppuvuonna 2024 hyvin tiukasta paikasta.
Kirjaprosessi oli pitkällä ja viimeistelin
sen vauhdilla vimmoissani,
kun en alkuun kyennyt kuin istumaan.

En tiedä paljonko tätä jatkoajan jatkoaikaa
on suotu, siksi en uskaltanut tuhlata aikaa.
Siksi kirjasta tuli rosoinen.

💗