Jatkoaika

Minua on lahjottukin, kiitos M💗 
 ... … menossa elämässäni sairauksien kanssa. Olen yhä hämmentynyt siitä mankelista, minkä läpi monen ihmeen kaupalla, taas kerran, suoriuduin. Kiitos seuraajille. Olen saanut myötätunnostanne voimaa 💗 
Terveysrumbani pyörii taas tavallisen tivolini päiväjärjestyksen mukaisesti. Menoja on riittävästi. PET-kuvat keuhkoistani oli tulkittu, ja syöpälääkäri soitti.

Sydän ja syöpä

Huokaan edeltäneestä ajasta. Se oli lähinnä hetkestä seuraavaan selviämistä. Aloin kuihtua jo viime kesällä. Syksyn myötä jaksamiseni laski kuin lehmän häntä.

Sydämeni mitraaliläpän repeäminen tapahtui lopulta melko äkisti. Äärimmäisen harvoin moista tapahtuu. Kävin jo kardiologin tarkastuksessa.

Uusi läppärakenne toimii niin kuin pitää, eikä läppävuotoa ollut. Siipeensä saanut ressukka sydämeni toki on – mutta tapahtuneen, ja ne aiemmatkin huomioiden, mukavasti se sytkii. Se suo minulle uusia päiviä, ja elämäni yhä jatkuu.

Mikään kiitos siitä, että saan yhä tässä olla, ei ole riittävä. Kardiologit onnistuivat tekemään isoja ihmeitä. Kiitos, kiitos ja kiitos. Yritän käyttää tämän ihmeellisen lisäajan tekemällä edes vähän hyvää.

Vointini on lähes nollapisteestä hieman kohentunut. Oloni on pääsääntöisesti tasainen. Elän hitaasti touhuten. Joskus on isompia huimauksia ja huulten sinistymisiä, kuten kuvassa. Pakaste- ja jääkaappimainen tuntemus on lähes koko päivän, vaatekerroksista huolimatta. Verenkiertohäiriöitä kai.

En juuri liiku kodin ulkopuolella ilman seuraa. Joskus vähän ja hyvin lyhyesti. Apunani on rollaattori. Pidemmillä reissuilla mukana on pyörätuoli ja saattaja. Vasen käteni on luokattoman kipeä, joten en kykene rullaamaan itse pyörätuoliani. Asian setviminen on to do -listallani.

Syöpälääkärin mukaan voin huokaista helpotuksesta. Ei näkynyt nyt mitään erityistä.

Jatkan ilman syövän täsmälääkettä.
Voiko parempia uutisia olla!!!

Kehoni ja mieleni eivät ole palautuneet ennalleen. Aikaa tämä vaatii. Juuri nyt tarvitsisin taukoa sairaaloista ja tutkimuksista. Tulevasta emme tiedä. Juuri nyt nautin siitä, ettei kehossani ole mitään akuuttia, mitä pitäisi hoitaa.

JATKOAIKA

Mieli matkaa viime vaunussa.
Välähdyksinä muistaa.
Ottaa  aikansa toipuakseen.

Kykeneekö unohtamaan
ja  hyvään luottamaan?

Jatkoaika
on käytettävä tarkoin.
Auttaa kai voin – vaikka sanoin.

Niin kovin kiitollisena
ihmeistä ja avusta.
Myötätunnosta
ja tästä
jatkoajan jatkosta.


7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

❤️❤️❤️

Seija kirjoitti...

aivan ihanaa tietää, että kuvissa kaikki hyvin ja sinulle on suotu jatkoajan jatkoaikaa. Tiedän, että osaat aikasi käyttää mahdollisimman hyvällä ja tehokkaan nautittavalla tavalla, myös meitä lukijoitasi ajatellen. Mukavaa ja toiveikasta toipumista sinulle, Kirsi <3 ...

Reunalla pelottaa kirjoitti...

Kiitos, ainakin yritän.

Anonyymi kirjoitti...

Omalla tarinallasi tarjoat meille lukijoille mahdollisuuden ymmärtää, että jokainen terve päivä on kiitollisuuden arvoinen, koska toisinkin voisi olla.

Reunalla pelottaa kirjoitti...

Kiitos. Välillä sitä miettii miksi tässä itsestäni itsekkäästi vuodatan, mutta monelle avautumiseni tuntuu toimivan herättäjänä. Ettei kenenkään elämä ole huolia vailla. Ja niillä eväillä kukin taapertaa, jotka kulloinkin ovat tarjolla. Kaikesta huolimatta.

Päivi kirjoitti...

Hienoa että kuvissa kaikki hyvin. Tarinasi kosketti. 💗

Reunalla pelottaa kirjoitti...

Ihanaa on. Kiitos myötätunnostasi 💗