![]() |
| Kuva Suomen Ev.lut. kirkko |
tämä on
pieni tarina
keskeneräisyyden
ja riittämättömyyden tunteista
se kertoo ajatuksista
siitä, kun tuntuu
ettei kelpaa
siitä
ettei
elämässä ole enää
oikein iloa ja valoa
Siitä
kun ei
enää
ole uskoa
paisuhteen voimaan
siitä ettei
usko enää rakkauteen
eikä
sen erityisen sopivan
olemassaoloon eikä
varsinkaan ihmeisiin
sielussamme
voi olla säröjä
kuten kuvassa sanotaan
sillä tavalla valo pääsee sisään
yksinäiset kaipaavat sitä oikeaa ihmistä rinnalleen
sitä erästä jonka kanssa
olisi kiva jakaa arkensa arkihuolensa elämänsä
jotta sielu soisi ja voisi paremmin
toivoisi täydempää elämää
jos rinnalla olisi toinen
juuri se omanmoinen
toisen ihmisen kaipaus
sitä se on
olla rakastaa, saada vastarakkautta
emme uskoneet enää
parisuhteeeseen
hah hah - saati rakkauteen jep jep
suorastaan
oksensimme
kaiken toisilleme
- ihan heti
tuosta vaan
ihan kunnon
likoämpäreillä
kerrottiin
tarinaa
ja miten vaikea ihminen sitä onkaan
koko historia mokineen
ihan kaikkine karvoineeen.
Hitto se toinen kuuntelii
myötäeli ja vastasi samalla mitalla
siitä se lähti kehittymään
ja roihahtikin pian
nuo kaksi niin kovin erilaista
vajavaista, siipirikkoista
se oikea ihminen tuli ja valloitti
se oli selvää alusta asti
tämä se on
tällaisia tarinoita on myös Ihan Oikeassa Elämässä - rakkaustarina siitä tuli. molempien hämmästykseksi.
kaikissa meissä on säröjä
kaikissa meissä on säröjä
on karvaasti opittusiipeen saatukompuroitututuksi on tullutpettymysten polkuelämän tyhjiin imemätjäljellä ihmisen rippeetniin kovin monin tavoinkyllästyneitä elämääntaisen hyvään enää uskomaansilti kumma kyllä etsivät epätoivoisinakaiken voittavaa rakkauttaolivat unohtaneettotuuden ikiaikaisenkaikissa meissä on säröjä
kaikissa meissä on säröjä


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti