oli ilo ja kunnia kirjoittaa Sydänliiton Sydänlehden 1/2026 Miltä tuntuu ‑palstalle. kirjoitus pohjautuu omiin kokemuksiini ja niihin ajatuksiin, jotka usein askarruttavat sydänsairaita ja heidän läheisiään. sairaus herättää pelkoa – joskus enemmän, joskus vähemmän. vertaistuen äärelle löytäminen voi helpottaa.
lämmin kiitos Suomen Sydänliitolle sekä sydänlihassairaiden potilasjärjestölle Karpatiat ry:lle tärkeästä työstä ja tuesta.
harvinaissairaus ja hankalia paikkoja
(Sydänlehti 1/2026 / Sydänmedia)
olen sydänsairaan polullani kokenut monenlaista ja kuullut lukuisia tarinoita muilta sairastavilta. vakava tai pitkäaikainen sairaus koettelee monin tavoin. siksi on tärkeää, että meillä on yhdistyksiä, jotka kokoavat sairaita ja heidän läheisiään yhteen. Suomen Sydänliitto ry:n kaltaisessa yhteydessä olemme yhdessä vahvempia kuin yksin.
minulla on ollut aikaa pohtia elämän rajallisuutta – vaikeita ja kevyempiä aiheita. vertaistukihenkilönä toimiminen ja toisten auttaminen ovat minulle merkityksellisiä.
monella sairaalla on hätä. on arjen huolia, pelkoja ja monenlaisia vaikeuksia. terveydenhuollon niukat resurssit ovat lisänneet monen sydänsairaan ja hänen läheisensä ahdinkoa. pitkäaikaissairaana olen tottunut elämään epävarmuuden kanssa – vaikka joskus minuakin, aivan reunalla, pelottaa.
onneksi elämässä on paljon muutakin kuin sairastamista.
on hyvä tarttua tähän hetkeen ja tulevan toivoon.
kirjoituksen pääset lukemaan Sydänlehdestä tai klikkaamalla
Sydänmedian sivulle 💗
