 |
| |
se toisen tuskan ymmärtäminen?
Hauras vanha sielu
oppii kantapään kautta
ja vähän elämän reunalla
muita seuraamalla.
Hän löysi tasapainonsa
elämän vaatimusten ja
tavoitteiden välimaastosta.
Hän kasasi henkisen kotinsa
itsensä monesti ja yhä uudelleen
💗
Sitten aikansa etsi, empi ja erehtyi.
Hän löysi ajan myötä mielenrauhansa.
Hän oivalsi niistä pintakiiltoa syvemmistä^
ihan syvämuistiin juurtuneista.
Nöyrtyi, kun tapahtui elämää mullistaneita.
Niin jatkaa oppimatkallaan takanaan
raskaita kilometrejä ja kivikkoisia polkuja.
Olemme katoavaa kiertokulkua
oppimassa ja opettamassa
itseämme ja toisiamme.
Harva lopulta tietää
mistä kunkin elämän
hyvä koostuu.
Paljon hoksannut on kai tuo vanha sielu
Vanha sielu
Hän tuntee tuskan, epätoivon, pahan ja hyvän.
Hän kompuroi ja etsi tasapainoaan
Hän herkistyi ja aistii muista, vaikka ei voi tietää
mitä kunkin maskin takana on.
💗
