toivorikkaan ja ihan hyvän elämän jäljillä - kirjoitukseni karpatiat-lehteen


kirjoitukseni karpatiat‑lehteen

kirjoitin sydänlihassairaiden potilasjärjestö karpatiat ry:n jäsenlehteen pitkähkön kirjoituksen.

sen kantavana ajatuksena on
säilyttää toivo
kaikissa tilanteissa

samaa ajatusta ja asennetta
yritän pitää pohjavireenä
blogissa ja elämässäni

pyrin tuuppimaan muita sairastuneita
oikean tiedon ja vertaistuen äärelle

sydänlihassairaudet ovat pääsääntöisesti
pitkäaikaissairauksia 
niiden kanssa eletään
elämämme loppuun asti

enin osa jäsenkunnasta sairastaa
eri muotoisia kardiomyopatioita

meitä tulehduksellisia sydänsairauksia 
sydänsarkoidoosia ja jättisolumyokardiittia
sairastavia on vähemmän

sairauksien vaikeusaste vaihtelee

yhdistyksen sivuilta löytyy linkkejä
sairauksista kertoviin
yksityiskohtaisempiin kirjoituksiin

Myös blogissani kirjoitan
kardiomyopatioista sekä
omasta sydän‑ ja muusta sairasmatkastani

itse sairastan harvinaista
sydänsarkoidoosia.
Sen sisarussairaus,
jättisolumyokardiitti,
on ultraharvinainen


kärsimys – miksi

karpatiat ry 1/2023 ‑lehden
kirjoitukseni ensimmäinen sivu
käsittelee kärsimyksen teemaa

kerron sairashistoriastani
ja pähkäilen kärsimyksen ajatusta
ja olemusta

vertaistuen äärelle

tämä on kirjoitukseni toinen
keskeinen ajatus –
ja myös blogini kantava teema.

vertaistuki,
samaa sairastavien löytäminen
ja osallistuminen toimintaan
vähentävät mielen alakuloja.

huolien kertominen keventää.
muiden kuunteleminen lisää ymmärrystä


samoin kuin sairauden perusasioihin
perehtyminen

osallistukaa toimintaan
ja etsikää tukea

älkää jääkö yksin
Kannatellaan toisiamme

kohtelethan itseäsi kuin parasta ystävääsi

tämä on kirjoitukseni kolmas otsikko

kannattaa olla kiltti potilas
ja kohdella kroppaansa
itseään ja mieltään
niin hyvin kuin osaa

kiitollisuuden ilon ja toivon löytäminen

tämä on kirjoitukseni viimeinen otsake

klikkaa lukemaan koko kirjoitus
karpatiat ry:n jäsenlehdestä

pysytään yhdessä pinnalla!

ps. kuvien taustaa

avioiduin vuonna 2020.
hääpäivää seuraavana aamuna sain soiton
keuhkosyöpäleikkaustani oli nopeutettu

aloitin osin omana terapianani
tämän blogin kirjoittamisen
vuoden 2021 lopulla.
reunalla pelottaa oli silloin totta 
siitä tuli blogin nimi ja pitkään myös tunnuskuva

karpatiat ry:ssä blogista kerrotaan sloganilla
“elämässä on muutakin kuin sairastaminen.”
Se on jokaisen hyvä muistaa.

eletään, ettei jää elämättä.


faktalinkit sairauksiin liittyen 


blogini linkki löytyy myös Suomen Sydänliiton sivuilta
Karpatiat ry:n vertaistukiosiosta


liian rikki

maalaus: susanna huovinen

jos elämä on
alkumetreistä
ollut
taistelua
vaaroja ja selviytymistä
on vaikea luottaa

jos perusturvallisuutta
ei ole rakentunut
on täytynyt luoda
oma selviytymisen kuplansa

se on hyvin erilainen 
vain kalpea aavistus siitä,
millainen maailma on
perusturvan ympäröimillä



💗

liian rikki

lapsen touhut häiritsevät.
pieni on rankka rasite.

taaperon puuhat ärsyttävät –
hermoja koetteleva ihme.

ei mitään unelmaa.
ei pumpulia.
ei vaahtokarkkia.

ei mitään tasaista,
ei ilon
eikä onnenmurusia.

on viety luottamus hyvään
niin monella tavalla

sivuutettu
poljettu
rikottu
haukuttu
toruttu

kun poissa on rakkaus
on jo alkumetreistä
ahdistunut

ei ole syntynyt tasapainoa
ei huomiseen luottamusta

ei voinut rakentua
turvan pesää,
ei toisten hyvää uskovaa

jos on liikaa pahaa nähnyt
on vaikea myötätuntoon luottaa

jos pahimman julmuuden nähnyt
on todella vaikea uskoa
mihinkään hyvään –
pah rakkauteen


💗

usko huomiseen

kuvan lähde epäselvä

viime ajat ovat romahduttaneet

uskoa hyvinvoinnin
jatkuvaan kasvuun

monen arki on ottanut
osuman
toisensa perään

meille pienille tapahtuu
toisinaan
odottamattomia
ja vaikeita

tarvitsemme uskoa huomiseen

asiat on otettava sellaisina
kuin ne ovat

toisinaan vaikeita asioita
tapahtuu arvaamatta

hetkessä elämä voi muuttua
siltä voi
pudota pohja

toimimme ja reagoimme
tapahtuneeseen
kovin eri tavoin.

kriisien vaiheissa voidaan
oireilla eri aikaan

aiemmin tukipilarina toiminut
voi romahtaa

heikoksi ajateltu
voi ryhtyä toimimaan
arkeen kiinnittyen

voi auttaa
jos ei pysähdy
liikaa
miettimään
miksi‑kysymystä

voimaannumme
löydettyämme kaltaisiamme

huomatessaan muita
elämän nuijimia
mutta yhä tolpillaan olevia

ymmärrämme
elämän jatkuvan

toisia kuuntelemalla,
lukemalla ja pohtimalla
voi huomata

ettei selviämiseen ole
valmiita vastauksia

tapahtuneet ja muuttuneet
on hyväksyttävä
sellaisinaan

mielen pohjaan padotun
voi ulvoa
puhaltaa pois

kannattaa ruotia
kaikkea sitä
mitä asioiden muuttuminen
on nostanut mieleen

kriiseissä löytää
itsensä ja toisensa rajat
sekä sietokyvyn

äärirajoilla ymmärryksemme
kasvaa –
toivo on lähellä

ajan myötä
osaamme ja jaksamme
ajatella
muita
samankaltaisissa tilanteissa
olleita

alamme kiinnostua siitä
mitä muut ovat tehneet
vastaavissa tilanteissa

moni voi imeä
pesusienen lailla
kokemustietoa

tieto ei aina
lisää tuskaa

toisten kokemasta
voi löytää itselleen
ohjenuoria
ja pelastusrenkaita

voimme löytää matkaevääksemme
hyviä ajatusten muruja
joita voi kokeilla

olisiko ilmassa jo
toivon tuntua

orastavia ajatuksia
jolloin hoksaa
olevansa hiljalleen
palaamassa tolpilleen

ihmismieli ei ole kauan
seesteinen.

se soutaa
elämän aaltojen vietävänä.

heittelehtii,
välillä ankkuroituen tukevasti
sataman suojaan

toisinaan uskallamme hypätä
elämän matkaan
sen tuulista huolimatta

lähdemme taas lenkille
ja jatkamme elämäämme

niin on tehtävä
– kaikesta
huolimatta


usko huomiseen

ihmiskunta on löytänyt tiensä
eteenpäin
mitä kamalimmista tilanteista
aina jollain tavalla

jokaisella on lupa
romahtaa
taakkojensa alla

Meillä
on lupa olla heikko
ottaa tukea vastaan

eElämän arvaamattomuus
koskettaa
jossain vaiheessa
jokaista

kaikkeen emme voi varautua

elämä
on aina
vähän kesken

ehkä voisimme hyväksyä sen
että elämä on kuin aallokkoa

joskus peilityyntä
ja vesi lämmintä
kuin linnunmaito

toisinaan
vain viileää
pientä liplatusta

pahimmillaan se on
julma, pimeää
pelottavaa

myrskyisää

mutta –
myrskytkin laantuvat
aikanaan

aina joskus ja jostain
paistaa
risukasaankin

auringonkajo näkyy

pilvien lomasta

ikään kuin

luvaten toivoa

uskothan huomiseen



💗

matka itseensä

mitä useamman

elinpäivän saamme


sitä tietoisemmiksi tulemme

itsestämme 💗

verrattuna muihin

💗

elämä on jo opettanut

karma kouluttaanut

sattumakin 

osansa tarjoillut

💗

kun elää

arvojensa mukaisesti

tipahtaa kivi sydämeltä

💗

aina kun voi

tehdä korjausliikkeitä

muuttaa kurssinsa

suuntaa

💗

voimme jakaa asioita

tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin

💗

punnita

💗

olemmehan sentään

itsemme pitkäikäisin

ja tärkein ihminen

💗

sen peilistä näkyvän

kanssa

olisi hyvä elää

sopusoinnussa

💗

matka itseensä

oravanpyörän jatkumossa

päivien ohi vilahtaessa

on hyvä miettiä

elämäänsä

💗

onko se haluamaansa

💗

arvostatko elintapaasi

pidätkö siitä mitä teet

mitä päiviesi aikana koet

onko tyytyväisyyden hymy se joka peilistä katsoo

💗

tunnistatko suhteittesi merkityksen

💗

arvostavathan

läheisesi

sinua

💗

estääkö tapa ja helpon houkutus

hyppäämisen pelko

yrittämiseen muutokseen ponnistamisen

💗

olethan rehellinen

arvoillesi

itsellesi


💗

kuuntelethan

sydämesi polkua

tavoittelethan

mielenrauhaa

teethän jo

matkaa

itseesi


💗


jostain nousee vaikeita

jostain hyvin pienestä

nousi mieleeni muistikuvia
tuokion tarkkoja palasia
kaukaa menneestä

niitä ikäviä
joita hämmästelee ja ihmettelee
miten se noin meni

- etenkin sitä miksi toiset
voivat olla
niin…
sellaisia kammottavia kuin ovat


jostain nousee vaikeita

💗 sanotun asenteesta
💗 ylemmyyden katseesta
💗 samankaltaisesta tilanteesta
💗 menneisyydestä tuokiokuvia
💗 sanatarkkoja muistoja

jostain nousee…

💗 apeus ja surumielisyys
💗 epäusko ja painava ahdistus

💗 muisteessa miten ne
viiiltävät ivat osuivat



💗

vaihtelevaa

ihmiselossa
erilaiset kaudet

vaihtelevat

päivän aikana

ehtii kokea

tunteiden ääripäitä

On
puolipilvistä
sumeaa
ja
jopa
aurinkoa

eppujen sanoin

“älä pelkää,
elämä vain kolisee.”

(kappaleesta älä katso)


olen syväjäässä‑oloani
jo aiemmin avannut

lauantaina kylmyys
pisti etsimään
kuumemittarin
joka näytti alimmillaan
34,1

puin kuin Michelin‑ukko
- ikäiseni muistanevat sen

mies toi minulle
pipan ja rukkaset
kömmin untuvapeiton alle

tärisemään
ja

hytisemään
join kuumaa kaakaota

mies lämmitti takkamme

mutta

eilen kaipasin

ulkona jo

aurinkolaseja!

elon tuntemukset

ja päivät

kovasti

vaihtelevat

olen
sentän
kirjoittanut
taas vähän


murheen

tai mitättömyyden

koputellessa

olkapäätäni

yritän muistaa

aina kun voimme tehdä

vähän jotain hyvää

jollei muuta

niin voin lähettää

jollekulle viestin

iloa tuotti uutinen:

“etelä‑suomen talvi
voi olla taputeltu:
kuukausiennuste lupaa
keskimääräistä lämpimämpää
hamaan tulevaisuuteen.”

jee!!!

ihanaa
pidän peukkuja
ennusteen pitävyydelle

vaihtelevaa

aina ollaan

mennen

ja tulevan välissä


odottavien paineessa

muistetaan

huokaista

venytellä

kuulostella

ollaan jo

monet pahat

selätetty

ratkottu

koettu

todeksi eletty

elon retki

on opiksi antanut

arkisia oivalluksia

venymisiä

kestämisiä

jälkiruoaksi

ja juhlahetkiin

se on tarjonnut

tunteiden meren

iki‑ihania kokemuksia

tuntemuksia

vaihtelevia

elämän tuulia


Sarkasmilla:
Kamala luonto 21‑3220



helppo hengittää

elämä on kevyempää

kun on helppo hengittää

Mennyt ja eletty

kulkee mukanamme

aikana

jota kunnioitetaan

hyvässä seurassa

voi keskustella
hyvässä hengessä
melkein kaikesta.

puheeksi voi ottaa
muutakin
kuin tyhjänpäiväisiä –
tai juurikin niitä.

ajatuksia voi vaihtaa
kiihkoilematta
ja loukkaamatta.

toivottavasti jokaisella on ihmisiä
joiden seurassa
on helppo hengittää


helppo hengittää

eri mieltä

olla voidaan

luotetuille

se kyllä suodaan

kun jo

perimmät tiedetään

ei pienistä

olla pahoillaan

voi pulputtaa

ihan

mitä 
nyt 
mieleen pälkähtää

unelmoimme

pieniä
isoja

ihan hullujakin

voimme

syvällisiä

tilittää toisillemme

tietäen

toisen

kestävän
sillä

toista toista

kannattellaan

ei haittaa
olla

outo

omanlainen

piirun verran 

kumma


kun

luja

historia

vankka

luottamus

on se kuin


lempeä

hyväily

ihan

armahdus.

on niin 

kovin

helppo

hengittää


Kevennykseksi:
Kamala luonto 21‑3094


miten toivonkaan

Näin auringon

häivähtävän.

Miten toivonkaan
pystyväni paremmin
hyväksymään
tulevien päivien tuoman.

Etten keskittyisi turhaan
huonosti oleviin
tai jossain
tulevassa kenties
häämöttäviin.

Toivon oppivani hyväksymään
itseni – elämäni –
sellaisena kuin
se kulloinkin on.

Antaisi itsensä olla
ihan kokonaan
tällainen,
omanlainen.


miten toivonkaan

💗 Rauhoittuvani hetkeen
💗 Ilman luuloja ja pelkoja
💗 Tai tulevaan kurottelua
💗 Osaavani olla ilman
💗 odotusten listaa
💗 menneen painoa
💗 Hyväksyväni itseni
💗 kaiken sisällä kantamani
💗 Löytäväni tyytyväisyyttä
💗 syyllistymättä
💗 vertailuun tai kateuteen
💗 Osaavani keskittyä
💗 muurahaisten marssiin
💗 mehiläisten mesimatkaan
💗 Miten toivonkaan
💗 säilyttäväni uteliaisuuden,
💗 ilon, onnen ja mielihyvän

 

Kevennykseksi:
Kamala luonto 21‑3211