Näytetään tekstit, joissa on tunniste karpatiat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karpatiat. Näytä kaikki tekstit

KARDIOLOGIN TSEKKAUKSESSA

Kuva Microsoft 365 kuvapankki
Mukavasti ennen joulua oli sydänriepuni tarkastuskäynti HUS Meilahdessa. Käynti oli pitkä ja perusteellinen.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

Liityttehän seuraamaan!

IHAN KAIKEN KERTOMISEEN

.. olostani, oireistani, vaiheista aikajanallisesti tämän ja keuhkojen (ja muiden sairauksien) tiimoilta meni aikaa. Kun ei ollut tuttu kardiologi. Yritin tiivistää. Olen aina turhautunut, koska kerrottavaa on paljon. Kirjauksia ja omakannan tekstejä on tuhansia. En ihan aina edes haluaisi muistella kaikkia vaiheita.  Ymmärrän, että kardiologi yritti vain päästä kartalle vointiini vaikuttavista asiosta. Propsit siitä!. Oloni on vähän notkahtanut, mutta hei - pakkaset ja päättyneet sädetykset voivat vaikuttaa. Sädehoidolla voi olla pitkäaikaishaittoja - etenkin sydämelle kun sädehoitoalueena on oli - välikarsina eli mediastinum. Se  on keuhkojen välinen sidekudostila, jossa sijaitsevat kaikki rintaontelon elimet keuhkoja ja keuhkopusseja lukuun ottamatta.
Kuva Dr. Cara Grant
Tahdistin on toiminut kuten pitää. Mitraaliläppäleikkauksestani on yli 9 vuotta. Leikatun varaosan, bioläpän rakenne alkaa ikääntyä. Pieniä merkkejä on, mutta ei vielä hätää. Tiuhat hyytymisarvon laboratorioseurannat pitävät vereni soljuvana, etteivät satunnaiset hyytymät ehtisi vallata verenkiertoani. Labrakäynnit ovat inhoja, mutta nöyrän kiitollisena niissä käyn. Pariin kertaan bioläpän rakenteessa on ollut isommin hyytymää. Ne olivat vaikeita paikkoja ja tukala oli tuolloin olonikin. Silloin hyytymätilannetta seurattiin ruokatorven ultrauksen avulla (TEE), jolla läppärakenteen tilanteen näkee eri tavoin kuin tavallisella ultrauksella. Perusteellinen ja keskusteleva ammattilainen oli. Tentatessani mahdollisuuksia läpän uusimisen suhteen hän mainitsi vasemman kammion isohkon aneurysman, joka on siinä möllötellyt kauan, mutta liekö vähän kasvanut. No, kardiologi ei ole kirurgi. Jos ja kun läppärakenteelle pitäisi jotain tehdä niin ensiksi rakenne pitäisi kai poistaa. Sitten ehkä joskus. Toisaalta voisi olla ehkä jotain kevyempiä ratkaisuja, jotka ehkä voisivat jotain helpotusta tuoda. Voinnin rajoitteet ja tuo juukelin syöpä eivät edesauta sitä, että minulle jatkossa kovin vaativia enää tehtäisiin. Napsin siis tässä vaiheessa mielelläni Marevania ja ramppaan alvariinsa hyytymislabroissa.
Keuhkotilanteen kuvaus on helmikuussa, jolloin säteiden vaikutuksen näkee. 

EN HALUA ELÄÄ PÄÄ PENSAASSA

Olen kai inhorealisti. Haluan nojata faktoihin. Haluan tietää ja lukea terveyteeni liittyvistä asioista ja mahdollisuuksista (siitäkin, ettei niitä ehkä juuri ole).  Haluan tietää mieluummin liikaa kuin liian vähän. Sillä tavoin ei elä pää pilvissä. Jos tulisi äkkitilanteita ei ehkä iske paniikki. Tähän mennessä olen oikeastaan osannut olla aika viilipyttynä - silloinkin kun ambulanssisedät kertoivat, että ekg näyttää kuolleen käyrältä ;)
Kuva Facebooksivu - rock Music Legacy

Haluan etukäteen tietää mitä kaikkea voi olla edessä. Noin karkeasti, lääketieteen kaikkea sanastoa en jaksa opetella. Olisi ihana jos meille tavikselle olisi selkokielellä tekstit. Ehkä realismillani olen kyennyt myös vähän läheisiäni valmistelemaan, että epämieluisan nopeitakin tilanteita voi tulla. Totuus on, että jos iso hyytymä (t) vaikka bioläppävanhukseeni jäisi, voisi sillä olla äkillisiä moninaisia vaikutuksia. Äkkilähtö, kulkeutuminen aivoihin, vaikutukset hengittämiseen, toimintakykyyn ja vaikka mihin. Elämänlaatuun. 
Ajattelen, ettei tieto ole kauheaa. Se taas on, ettei osaisi tehdä oikeita ratkaisuja tarpeen tullen kun ei ymmärtäisi oikein mistään mitään. Siis, jos niitä ehtisi tehdä. Läheiseni tietävät, ettei elämääni ole tarpeen keinotekoisesti pitkittää. Se ei sulje sitä asiaa pois, että koen yhä valtavaa elämänhalua. Tunnen myös olevani jossain määrin tarpeellinen, ehkä vertaistukena, ystävänä, äitinä, puolisona, ehkä myös kirjoittaessani ja kuvatessani elämääa sairaan vinkkelistä. Ja ihan vaan maalatessani sanoilla tarinoita, opittua ja ajatuksia mitä tähän ikään on ehtinyt jo kertyä.

Olen tosi kiitollinen jokaiselle kommentin ja palautteen antajalle. Ja jokaiselle seuraajalle, etenkin teille, jotka olette jaksaneet rekisteröityä blogin pääsivulle, blogit.fi-pääsivulle sekä Facebook-sivulle ja Instagramiin. Muutamat ovat uskaltaneet jakaa kirjoituksia tai vinkata blogista muille. KIITOS! Lämmittävät pikkublogistin raihnaista sydänriepua.

JOULU TULLA JOLKOTTAA

... mutta juuri nyt en jaksa valmistautua. Olen tavattoman väsynyt. Rakas Ystävä on ihan joka päivä usean kerran mielessäni. Haikeaa, vaikeaa, aaltoilevaa kaipausta. Muita joulunajan suunnitelmia meillä ei ole. Jotain syödään, kai vähän jouluistakin. Joulukirkossa olisi tarkoitus käydä rauhoittumassa. Yritämme olla kiitollisia tästä kaikesta mitä meillä on - ja siitä tosiasiasta, että on ONNI ELÄÄ.
Lämmitämme takkoja (2) ja puuliettä, koska sähkömittari pyörii pakkasilla liian vinhasti. Maksamamme sopimushinta on korkea eikä mikään mahti ole saanut söhköyhtiötämme sopimusta vaihtamaan. Toivomme, että pakkaspäiviä olisi tänä talvena minimaalisesti. Siinä kai toiveeemme terveyden säilymisen lisäksi "joulupukille".


RAUHAA JOULUN ODOTTELUUNNE.


#armo #karpatiat #kiitollisuus #mielenrauha #mikrovaskulaarivaurio #reunallapelottaa #sarkoidoosi #sydansarkoidoosi #toivo

 

Kirjoituksia:

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

RUNO - Jos tietäisi

Miltä tuntuu? - tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Kokemukseni - Rytmihäiriöt ja tahdistimen asennus

Sydän - faktaa - Rytmi - ja rytmihäiriöt ja tahdistimen asennus

Kokemukseni - Takykardiat ja ablaatio

Sydämen vajaatoiminta

Kokemukseni - Mitraaliläppävuoto ja avosydänleikkaus

Sydän - faktaa - Mitraaliläppävuoto- ja leikkaus

Sydän - faktaa - Sydämen rakenne ja toiminta

Sydänsairaille suun terveydestä

Kokemukseni - Keuhkosarkoidoosi

Kokemukseni - Tupakoimattoman keuhkosyöpä

Sydän kiitollisena

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

Kun kuulet, ettet voi parantua - Keuhkosyöpä ja muut vakavat sairaudet

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

Ajan arvokkuuden ymmärtää, kun se voi olla vähissä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

TOIVORIKKAAN JA IHAN HYVÄN ELÄMÄN JÄLJILLÄ - KIRJOITUKSENI KARPATIAT-LEHTEEN

Selitys kuvaan jutusta ja Facebookista
 Kirjoitin sydänlihassairaiden potilasjärjestö Karpatiat ry:n jäsenlehteen otsikon mukaisen pitkähkön kirjoituksen, jonka kantavana ajatuksena on säilyttää toivo - No matter what. Tätä samaa yritän pitää pohjavireenä tässä blogissa ja omassakin elämässäni. Ja mahdollisuuksien mukaan tuuppia muita sairastuneita sekä oikean tiedon että vertaistuen äärelle. 

Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

PITKÄAIKAISSAIRAUDEN HYVÄKSYMINEN

Suurin osa sydänlihassairauksista ovat pitkäaikaissairauksia. Isompana potilasryhmänä ovat kardiomyopatiat, jotka ovat kukin omanlaisiaan "pirulaisia". Kardiomyopatioiden kirjo ja sairauden vaikeusaste vaihtelevat. Yhdistyksen sivuilta on linkit eri sairauksien teksteihin. Itse sairastan harvinaista sydänsarkoidoosia ja sisarussairaus jättisolumyokardiitti luetaan ultraharvinaisiin sairauksiin.

KÄRSIMYS - MIKSI JUURI MINULLE - MIKSEI?

Karpatiat ry 1-2023 kirjoituksen 1. sivu

... oli kirjoitukseni yksi teema. Kirjoituksessa on kerrottu ensin omasta sairashistoriastani. Pähkäilen myös Kärsimyksen ajatusta ja olemusta. 

VERTAISTUEN ÄÄRELLE LÖYTÄMINEN 

.. on toinen tärkeä ajatus sekä tuossa kirjoituksessa, että ihan blogini kantavana ajatuksena. Vertaistuki, vertaisten löytäminen ja osallistuminen toimintaan vähentävät mielen alakuloja.   

Huolien kertominen muille keventää ja toisten kuunteleminen antaa parempaa kokonaisymmärrystä, samoin kuin sairauden perusasioista lukeminenkin. 

Osallistukaa tarjottuun toimintaan ja etsikää tukea. Älkää jääkö poteroihinne yksin. Kannatellaan toisiamme!

Klikatkaa kuvIa, niin näette ne isompina. 

Karpatiat ry 1-2020 kirjoituksen 2. sivu

KOHTELE ITSEÄSI KUIN PARASTA YSTÄVÄÄSI

... on kirjoitukseni kolmas otsikko. Kannattaa olla kiltti potilas ja kohdella kroppaansa, itseään ja mieltään mitä parhaimmin.

KIITOLLISUUDEN, ILON JA TOIVON LÖYTÄMISEN TÄRKEYS

.. on se viimeinen otsake kirjoituksessani. Klikatkaa kuvaa suuremmaksi ja lukekaa mieluummin itse.

PYSYTÄÄN PINNALLA!

Linkkiluettelossa faktalinkit em. sairauksiin liittyen

#jattisolumyokardiitti #karpatiat #kardiomyopatia #sydanfi #sydanlihas #sydansarkoidoosi #reunallapelottaa #vertaistuki

Kirjoituksia sydänasioista:



Sydänsairaille suun terveydestä

Sydän rakenne ja toiminta 

Sydämen vajaatoiminta 

Sydän - rytmi ja rytmihäiriöt 

Tahdistimet 

Sairastuneet ja läheiset

Ultraharvinainen sydänlihassairaus Jättisolumyokardiitti

Sydänsarkoidoosista Ylen kirjoitus - lääkäri sairastui

Kirjoituksia ja kokemuksia:

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

KAIKKI EI NÄY PÄÄLLEPÄIN - OUTI PERÄLÄN KIRJOITUS

Seuraava kirjoitus on uutta sydäntä odottavan. Tiesittekö, elinsiirtoa odottavien tilanne on ennätyksellinen vaikea, pitkään vaikuttaneen pandemian vuoksi? Jonotukseen kirjaimellisesti kuollaan. Siirtoja on tehty historiallisen vähän ja siirtoa odottavien tilanne on vaikea.
Tiedättekö, että vaikeasta sairaudesta huolimatta ihminen voi näyttää ja kävelläkin siten, että näyttää hetkisen ihan hyvinvoivalta?
Kaikki ei näy ulospäin, joten jos joku asia mietityttää, kysyttehän rohkeasti. Kirjoituksen levittämiseen Outi Perälä on antanut luvan ja sen teen, koska se tuntuu tärkeältä.

Kysy siis. Sen sijaan, että …

OUTI PERÄLÄN KIRJOITUS

”Lauantaina 21.1 noin klo 15 Oulun Raksilan citymarketin edessä Citroen Picassossa vänkärin paikalla istuva vanhempi rouva:

KAIKKI VAIVAT EI NÄY PÄÄLLEPÄIN

Cittarin edessä oli neljä tyhjää invapaikkaa, joista yhteen mieheni kanssa automme parkkeerasimme. Invamerkki ikkunaan ja kauppaan. Viereisessä, ei invapaikassa, oli kuvaamani auto ja rouva, joka katsoi tehtäväkseen ilmoittaa meille, että kyseessä invapaikka. Mieheni kanssa huikattiin että joo niin on, merkki on ikkunassa. (Ajateltiin ettei hän hoksannut). Tämä nainen ilmoittaa, että "saahan teillä se invamerkki olla, mutta TE ETTE OLE INVALIDEJA, et sinä etkä sinä!" ja osoittaa sormellaan vuoroin miestäni ja vuoroin minua. Osoittelun lisäksi jo pelkkä puhetapa oli korvaani todella ikävä.

Lähden rivakasti naisen luo, aikomuksenani esitellä hänelle olallani keikkuva laukku, jossa sydämeni apupumppua kannan. Rouva lyö autonsa oven kiinni ja napsauttaa keskuslukituksen päälle. Mieheni yrittää sanoa ettei vaivat näy päällepäin. Kukapa sisääni sysipaskaa moottoroitua sydäntäni näkisi?

Rouva huiskii, että hölynpölyä.

Minulla kilahtaa täysin. Vedän kaiken kansan edessä takkini ylös ja näytän violetin mustelmaisen lääkepistoksin pistellyn vatsani, jossa teipattuna letku, joka johtaa laukusta vatsanpeitteiden läpi sydämeeni. Näytän laukun ja apupumpun ohjausyksikön näytön. Itku tulee. Paukutan keskisormea picasson ikkunaan.

Tässä kohtaa rouva sanoo ikkunan läpi anteeksi. Se ei enää ikävä kyllä tuntunut enää miltään.

Hän oli jo satuttanut.

Hän ja hänen oletuksensa.

Minä tärisen vielä kaupassakin, tunnen rytmihäiriöt. Itkettää ja suututtaa. Miksi, miksi!!!! Odotan sydänsiirrettä ja olisin niin mieluusti terve. Tämä invaetuus on pieni kädenojennus meille, joille elämä on sairauden myötä haasteellista. Lääkäri on todennut vamma-asteeni ja sen mukaan invalupa on minulle myönnetty. Ei minun pitäisi sitä enää joutua kenellekään todistelemaan millään tavalla. Kun tämä kortti tuli postista itketti sekin: minäkö olen vammainen?! Vaikea uskoa, vaikea hyväksyä, mutta te invaparkkien kyttääjät teette tästä vielä paskempaa!

Kuva Outi Perälä Facebook

Minulla on terveet raajat, kävelen normaalisti, näytän ihan tavalliselta. Erona on vain se että kehossani on omakotitalon hintainen härveli, joka tekee sydämeni vasemman kammion työt. Elän akkujen varassa. Minä kannan 24/7 mukanani ohuella letkulla kehossani kiinni olevaa laukkua, joka on tavallisen näköinen musta laukku. Minulla on myös iskevä vajaatoimintatahdistin. Olen kävelevä kyborgi, mutta kaikki tämä kalusto, laukkua lukuunottamatta, on ihoni alla. Piilossa silmiltäsi.
 Olen terminaalista sydämenvajaatoimintaa sairastava, työikäinen äiti.

Ulkonäkönikö kertoo etten ole invalidi? Se on sinun invapaikkakyttääjän oletus ja minun haave.

Siinä on iso ero.

Kirjoitan tämän kaikkien meidän invalidien puolesta, joiden vika ei näy päällepäin: Antakaa meidän olla.

Aurinkoista kevättä - myös sinulle picasson nainen. Vaikka suutuksissani toivoin, että violetin mustelmainen letkumahani tatuoitui verkkokalvoillesi, en halua sinulle kuin ymmärrystä ja sitä, että opit virheestäsi. Anteeksi kaikki te mahdolliset silminnäkijät, näky ei ollut kaunis.

(Postaus on julkinen. Saa jakaa.)”

#armo #elinsiirtopotilas #kardiomyopatia #karpatiat #reunallapelottaa #toivo


Kirjoituksia:

Sydänlihassairaus Kardiomyopatia 


Miltä tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta

Sairastaminen käy työstä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

OODI VAPAAEHTOISTYÖLLE JA VERTAISTUELLE

Kuvan lähde Suomen Sydänliitto
Eksyin 2012 harvinaisen sydänsairausjoukkomme tiedottamiseen mukaan. Sairastuneiden määrän lisääntyessä siirryimme Karpatiat ry:n osaksi ja minä hallitusedustajaksemme. Oli luontevaa lähteä kouluttautumaan keväällä 2013 vertaistukihenkilöksi. Olen kasvanut sairastamiseni ja tukisuhteiden kautta. Monesta tuettavasta on tullut ystäviä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TARVE OLLA MERKITYKSELLINEN

Sairauksieni edessä ei auttanut Sisu. Yritin kyllä, voi miten kovasti yritinkään. Olla tavallinen ja jaksaa tavallisia asioita tavanomaisen verran, Hoitotahoni eivät paranemista luvanneet. Oli luontevaa täyttää oman mielen tarpeettomuuden ja huonon omatunnon aukkoja keskittymällä oman navan ja olon sijaan muiden hädän helpottamiseen.
 
Mietitkö vapaaehtoistyötä? Ota selvää, miten pääset mukaan. Vapaaehtoistyö antaa auttajalle merkityksellisyyden tunteita. Se opettaa kasvamaan ihmisenä ja antaa eväitä ymmärtää elämisenkirjoa.

KOHTAAMISIA, PALJON KOHTAAMISIA – VAPAAEHTOISTYÖ PALKITSEE

Sairastuneet ottavat yhteyttä kirjoittaen – sähköposti-, facebook- tai what´s up- viestein. Muutamat soittavat. Joskus käyn kasvotusten tapaamassa, välimatkojen vuoksi se harvemmin on mahdollista. Olen kohdannut sairastuneita läheisineen sopeutumiskursseilla. Osaa olen tavannut vertaisryhmien tapaamisissa. Tuetulla lomalla ja kuntoutukseni yhteydessä olen kertonut vertaistukiasioista. Vedin1,5 vuotta Tampereen ryhmää. Tuli vakavat rytmi- ja kilpirauhashuolet ja perään keuhkosyöpä, tupakoimattomalle. Kaikkien sairauksieni osalta on sairauskohtaiset facebook-ryhmänsä, joihin aina houkuttelen yhteyttä ottaneita liittymään. Toimin nyt viidessä sairausryhmässä ylläpitäjänä.

TARINAT KOSKETTAVAT, JOKAINEN ON AINUTLAATUINEN

Lähde Facebook-sivu Snoopy and the Gang
Tukihetket ovat luottamuksellisia ja kerrottu jää välillemme. Tukivuosiin on mahtunut: ambulanssin tilaamista, itkua, ahdistus- ja pelkotiloja, paniikkikohtauksia, kiukkua, vihaa, epätoivoa. Niiden rinnalla kuulen myös toivon palaamisesta, tasaisemmista ja seestyneistä tilanteista, iloisista ja myönteisistä muutoksista. Sairastaminen voi tuoda työ-, suhde ja toimeentulohuolia. Toisilla on monenlaista huolehdittavaa - lapsien tai omien vanhempien jne. Ihminen on kokonaisuus ja sairauden saapuminen muun päälle, aiheuttaa monenlaista - sairastuneelle läheisineen. Joka asia vaikuttaa ihmisen jaksamiseen. Sairastuessa vakiokysymys on MIKSI MINULLE? MIKSI NYT??

Alkukriisin jälkeen moni hoksaa, ettei sairaus lähde pois. Masennus, epätoivo ja näköalattomuus voi vaania. Tilanteita, tunteita, elämänvaiheita ja valmiuksia suhtautua sairastumiseen on erilaisia. Moni fakta- ja kokemustietoa saatuaan, kykenee lopulta jollain tasolla hyväksymään sairauden osaksi elämäänsä. Hyväksyminen ei tarkoita, etteikö saisi ketuttaa ja toisinaan romahdella. Kaikkea tätä teen itsekin, yhä. Olen pyrkinyt ajoittain ”huutelemaan” tuettavien perään, koska sairastaminen on pitkä prosessi. Todella, todella harvoin tukikerta jää yhteen kertaan. Usein suhde on jatkumo.

ETSIYTYKÄÄ VERTAISTUEN PARIIN

Moni sairastunut liittyy Facebook-ryhmiin, jossa voi jakaa tuntojaan. On heitä, joilla toimintakyky voi palautua. Toiset vetävät puolimaratonin, käyvät jumpissa ja jatkavat työelämässä. Kaikilla sairaspolku ei ole helppo, mutta lääketieteen keinot voivat edistyä ja tuoda helpotusta. Sairaus voi myös rauhoittua ja olo tasaantua. Vertaisryhmissä pääsee tutustumaan sairastamisen kirjoon ja siellä kannatellaan toisiamme. Ryhmissä voi sanoittaa tuntojaan ilman isompaa suodattelua. Aina on joku kuulolla, vastataan, neuvotaan, tsempataan, kysellään ja jaetaan kokemuksia. Toivon kannattelu on tärkeää!
Sairastuneen läheisillekin on tukihenkilöitä ja he voivat usein olla mukana myös eri Facebook-ryhmissä ja tapaamisissa.

Sairastuneille sanoisin:
Ei niin pientä asiaa, etteikö sitä voisi jakaa. Kenenkään yhteydenotto ei ole turha. Tukija kertoo, jos tukihetki ei onnistu- ainakaan heti.

ÄLKÄÄ JÄÄKÖ YKSIN. MIETTEIDEN JAKAMINEN JA TUNTOJEN SANOITTAMINEN HELPOTTAA. SINUA KUUNNELLAAN. SAAT FAKTA- JA KOKEMUSTIETOA. USEIN KERRON MYÖS TOIVORIKKAISTA TARINOISTA, NIITÄKIN LÖYTYY.

#armo #arvaamaton #karpatiat #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

RUNO - Onnellista myhäilyä, vertaistukea ja unelmia

Sairastaminen käy työstä 

Sairaan läheisille

Kokemukseni - Töissä sairaana

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

RUNO - Jos voisin

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - VERTAISTUKEA - SYDÄNYHTEISÖN LÖYTÄMINEN

Kuva Instagram Olkatoiminta
Tänään vietetään maailman sydänpäivää. Sydänyhteisön löytäminen kahdeksan yksinäisen sairasvuoden jälkeen oli minulle tosi iso juttu. Tietoa oli minimaalisesti, läheiset eivät ymmärtäneet ja muista samaan sairastuneista en tiennyt. Elämä oli tavattoman raskasta. Löydettyäni vertaistukea harvinaiseen sydänsarkoidoosiini maailmani avautui tuhannesti valoisampana.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KASVOKKAIN VERTAISTUKEA

Pääsin 2010 syksyllä, pian virallisen diagnoosin saatuani, Suomen Sydänliiton järjestämään vuositapaamiseen (toinen laatuaan). Se oli Sydänsarkoidoosi- ja jättisolumyokardiittipotilaiden ja heidän läheistensä tapaaminen. Muita sairastuneita livenä, jutustelua odotellessa, ruokatauolla, auditoriossa ja pienryhmäkeskusteluissa. Tuli faktatietoakin, oli kardiologin luentoa, muistaakseni ravitsemus- ja liikuntatietoakin. MUTTA. Ihan huikeaa oli keskustella kanssasairaiden kanssa. Kertoa ja kuulla kokemuksista ja tuntemuksista. Tutustua. Tuntea yhteenkuuluvuutta ja sen, että joku ihan oikeasti ymmärsi. Melkein kaikilla oli tippa silmässä. 

'Minulle tuli VALAISTUMINEN – EN OLLUT ENÄÄ YKSIN.

IHANA SATTUMA - SYDÄNYSTÄVIÄ

Ihmeellinen sattuma oli, että auditoriossa sattumanvaraisesti viereeni istahti aivan lähiseudultani 2 naista, joista tuli sydänystäviäni. Ehdimme vaihtaa jonoissa ja odottelutilanteissa kuulumisia ja yhteystiedot. Pian tämän jälkeen olin Sydänliiton asioitamme hoitavaan henkilöön yhteydessä ja ajauduin porukkamme yhteyshenkilöksi ja viestejä laatimaan. Samaan aikaan diagnosointi parantui ja kanssasairaiden määrä alkoi kasvamaan. Potilasmäärämme kasvaessa liityimme sydänlihassairaiden potilasjärjestö Karpatioihin yhdessä sisarsairautemme ultraharvinaisten jättisolumyokardiittipotilaiden kanssa. Muutamissa vuosissa mentiin isoilla harppauksilla eteenpäin.
SYDÄNSAIRAS - ÄLÄ JÄÄ YKSIN. Liity potilasjärjestöihin ja hakeudu vertaistuen ääreen. Voit ottaa yhteyttä myös vertaistukihenkilöihin, Katso linkeistä vertaistukihenkilöhaku, jossa omakin nimeni on.


OLEN IKUISESTI KIITOLLINEN SUOMEN SYDÄNLIITOLLE,

KARPATIAT RY:LLE

JA KAIKILLE MUILLE MINULLE TUKEA ANTANEILLE.


VERTAISTUKEA

 

MUITA SAIRAITA,

SANASTA YMMÄRRYSTÄ,

KOKEMUKSET TUTTUJA,

TUNTEMUKSIA, PELKOJA,

NIITÄ IHAN SAMOJA.

 

EI ENÄÄ VÄHÄTTELYÄ,

VAAN MYÖTÄTUNTOA,

HALEJA, YMMÄRRYSTÄ.

KESKUSTELUJA,

YHTEYDENPITOA,

TAPAAMISIA,

VERTAISTUKEA.

Linkki:

Sydänliiton vertaistukihenkilöhaku- valitse Aihepiiri-kohdasta sairaus (ja halutessasi muut tarkentavat) ja löydät tukea 

#jattisolumyokardiitti #karpatiat #myotatunto #sydan  #sydansarkoidoosi #toivo #vertaistuki


Kirjoituksia:

Miltä tuntuu? - tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta

Kun sairastuu vakavasti 

Vakavasti sairaan läheisille

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

Sydänsairaudestani Rosie.fi:ssä

Ultraharvinainen sydänsairaus jättisolumyokardiitti

Sydänlihassairaus kardiomyopatia

Kokemukseni - Harvinaissairaus

RUNO - Onnellista myhäilyä, vertaistukea ja unelmia

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN AMMATTILAINEN

Sairastamisen ammattilaisuutta en toivoisi kenellekään. Niin vaan kaikenlaiset asiat kuuluvat elollisen elämään, epätasaisesti jakautuen kylläkin. Olen pyöritellyt blogissani näitä sairasasioita, jotta terveemmätkin lajitoverit saisivat hentoisen käsityksen siitä, miten monin tavoin sairastaminen vaikuttaa. Ja kuitenkin, miten paljon voi sairaskin tehdä – omalla tavallaan muita tukemalla – ja vaikka näin kirjoittamalla.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KIRJOITTAMISELLA KONKRETIAA

Kolmas vuosikymmen sairaana alkoi. Salakavala sarkoidoosi on varmasti muhinut tietämättäni kropassani jo sitä ennenkin. Vähintään kuukausia tai vuoden – kaksi ennen sen diagnosoimista. Asioiden kirjoittaminen tekee asiat konkreettisemmiksi sekä itselle että muille. Joskus aika voi kullata, värittää tai mustata muistot ja sanotun. Minua on kadehdittu ja toisinaan epäilty, etten ole oikeasti sairas. Usein en kauheasti tuntemattomille sairastamisesta mainitse. Tai kerron olevani työkyvyttömyyseläkkeellä. Joskus olen harkinnut sairastamisen ammattilaisen käyntikortin painattamista.

TAKAUMIA MENNEESTÄ

Vaiheita: tutkimuksia, käyntejä, toimenpiteitä, leikkauksia, näytteidenottoja, tähystyksiä, mittauksia, kartoituksia, kuvantamisia. Linkeissä kirjoituksia tiedonjanoisille.

Vointi – välillä olen kyennyt touhuamaan enemmän, etenkin alkuvuosien aikana kortisonin avittamana. Se varmasti vääristi lääkärien ja omaakin näkemystä siitä, missä kunnossa olin. Isoja juttuja itselleni oli se, etten kyennyt juoksemaan, tekemään raskaampaa tai äkkinäisesti, pidempään. Sellaisia normaaleja asioita, joita tehdään automaattisesti, ilman pohdintaa. Tehdään vaan, eikä tunnu missään.

On rankkaa, kun ei enää kokenut oikein milloinkaan palautuvansa. Olo on aina ja koko ajan valmiiksi raskas. Muistan, kun pyöräilin töihin (1,1, km). Matka oli 99 prosenttisen tasaista. Sitten sekin oli liikaa. Pienessäkin ylämäessä joutui taluttamaan pyörää ja sekin kävi liian raskaaksi. Hapenotto, rytmihäiriöt ja huimaus yhdessä. Vuoden 2011 jälkeen en ole uskaltanut kokeilla pyöräilyä.

Olen pienestä oppinut ajatukseen, että työtä on ihmisen tekemän. Kunnes itsekin ymmärsin, että hampaat irvessä tsemppaamalla talvisodan vimmalla, olen puuarkussa yhä nopeammin.

PELASTUKSENI - VALONI VUONNA 2010

Olen jo aiemmin kuvannut, miten tavattoman yksin olin alkuvuosina. Ei ollut Facebookia, ei tietoa toisista samaa sairastavista. Sairaudesta kirjoitettu tutkittu tieto piti kaivaa lähinnä kirjaston vanhentuneesta tarjonnasta. Saatuani vihdoin 2010 Sydänsarkoidoosi-diagnoosin valaistui maailmani potenssiin 100. Kardiologian poliklinikan hoitaja kertoi pian pidettävästä Sydänsarkoidoosipotilaiden Vuositapaamisesta. Se oli toinen laatuaan. Sinne menin tietenkin. Kuuntelimme kardiologia ja muita asiantuntijoita. Pääsimme keskustelemaan keskenämme. Tutustuin kahteen lähiseudulla asuvaan Tulevaan Sydänystävään. Olin suorastaan hurmiossa!

Minua pyydettiin pian magneettitutkimukseen ja haastattelututkimukseen harvinaiseen sydänsairauteeni liittyen. Olin yhteydessä usein Suomen sydänliitossa asioitamme hoitavaan henkilöön. Pian huomasin olevani yhteistyössä välittämässä sähköpostitse asioita muille sairastuneille. Vuonna 2012 meille järjestettiin ensimmäinen sopeutumisvalmennuskurssi, jonne itsekin pääsin mukaan. Sydänystävien määrä lisääntyi. Olin mukana siirtämässä meitä Sydänlihassairauksia sairastavien potilasyhdistys Karpatiat ry:n siipien alle. Alkuun toimin hallitusjäsenenämme. Kouluttauduin 2013 kevättalvella vertaistukihenkilöksi Sydänliiton kurssilla.

TOISTEN YMMÄRRYS VIE OMAA AHDISTUSTA POIS

Vain toinen samaa sairastava voi ymmärtää, niin se vaan menee. Ilomielin jaan asioitani ja neuvojani muille sairastuneille. Muistan pimeänä ajan, jolloin KUKAAN ei ymmärtänyt miltä sairastamiseni tuntui. Hukutin ne tunteet suorittamalla arkea, töitä ja lastenhoitoa - ja arkisia asioita.

Toivottavasti jokainen uskaltaa hakea apua, tukea ja keskusteluryhmiä, sillä ne helpottavat.

Toivo on korvaamattoman arvokas ja tärkeä asia, johon täytyy tarrautua ihan jokainen päivä.

#karpatiat #keuhkosarkoidoosi #keuhkosyopa #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #sydansarkoidoosi #toivo


Kirjoituksia:

RUNO - Toivon valintoja

Kun sairastuu vakavasti 

Vakavasti sairaan läheisille

RUNO - Hyvin sä vedät

Kontrolli- ja tutkimuskäynnit

Kirjoittajan sairauksista

RUNO - Musiikin avulla

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - SAIRAAN ELOA

Tälle päivälle oli "treffit" Hus Meilahdessa. Kardiologini on harvinaissairauteni sydänsarkoidoosin Suomen Guru. Onneni on, että olen päässyt 98 %:sti hänen vastaanotoilleen. Näinä päivinä ensi tapaamisestamme on 12 vuotta. Still Alive, ennusteita parantamassa. Huippukardiologi on Jukka Lehtonen. Hän on myös harvinaissairautemme tutkija. Täällä on supertyytyväinen potilas. Päivä alkoi aamupäivän labrakäynnillä ja klo 17 olin kotona. Onneksi mitään uutta pahaa sydänlabrojen ja sydänultran osalta ei löytynyt.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KIVUT JA LIIKKUMINEN

Liikkumiseni on hankalaa ja vähäistä rintakipuisena, etenkin helteellä ja pakkasella. Tai/ja liikkuessa tai seistessä ja ihan muuten vaan. Nitrokortti on kokeiltu, ei ollut mun juttu. Eukko kuvannetaan PET- ja SPET-menetelmin. Tarkistetaan, ettei ole tulehdusta tai muuta ylläriä. Nimim. viimeksi löytyi keuhkosyöpäni.
Ensimmäinen tutkimus on jo ylihuomiselle. Huomenna sitten dieetti ihanalla ruokavaliolla, YÖK, ja sitten paastoilua. Minua on kuvannettu NIIN PALJON, ettei mitään yllättävää voine löytyä. Siitä lähdetään. Toinen kuvaus on ensi maanantaille. Jatko-ajatus on olemassa kokeiltavaksi - jota jo itsekin epätoivoissani toivon. Mutta askel kerrallaan.

SAIRAAN ELOA

 

VOINNIN MUKAAN EDETÄÄN,

TUTKIMUKSIIN PÄÄSTÄÄN.

AIKAA KULUU, KELLO KÄY,

LEHMÄNHERMOJA EI NÄY.

 

HUPIRANNEKE LAITTEISIIN,

ERIKOISIIN TUTKIMUKSIIN.

ONNI PITKÄ HOITOSUHDE,

SIINÄPÄ OLLUT AIKA PUHDE.

 

POTILAALLA VÄSYMYS,

TYYTYVÄINEN LUOTTAMUS.

YHÄ ELÄN, PORSKUTAN,

JUTTUJANI RAAPUSTAN.


Kamala Luonto sarjis 21-3191 - Rankalla sarkasmilla.....

PS. Jos lukijoiden joukossa on Roope Ankkoja tai Kroisos Pennasia, etteä keksi mihin hyvään rahaa laittaisitte. Vinkkinä - minä ja harvinaiset kohtalotoverini emme panisi pahaksi, jos tukisit Jukka Lehtosen tutkimushankkeita.

#karpatiat #reunallapelottaa #runo #sairas #sydan #sydansarkoidoosi #toivo

Kirjoituksia:

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

Sydänsairaudestani Rosie.fi:ssä

Kokemukseni - Keuhkosarkoidoosi 

Kokemukseni - Tupakoimattoman keuhkosyöpä

Kirjoittajan sairauksista

Sydänsairaudestani Rosie.fi:ssä

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Kokemukseni - Syöpä vs. harvinaissairaus

Kokemukseni - Töissä sairaana

Kokemukseni - Sydäntutkimuksessa - Mikrovaskulaarivaurio

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

SYDÄNSAIRAUDESTANI ROSIE.FI:ssä

Pari kuukautta sitten sain pyynnön "rakkaalta" sydänlihassairaiden yhdistys Karpatioilta, että haastattelua toivotaan. Ajattelin, että on hyvä jakaa tietoa ja kenties saada mahdollisuus kertoa harvinaissairauden kanssa elämisestä. Ja siitä, ettei sairaus aina näy voimakkaasti ulospäin.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TÄSSÄ OSA TEKSTISTÄ ja LOPUSSA LINKKI SIVUSTOLLE

"Sydänsarkoidoosia sairastava Kirsi: ”Vain vertainen voi ymmärtää, miltä sydänsairaus tuntuu”

Hengenahdistus tai rintakipu voivat vaivata jokaista joskus, mutta aina kipu ei ole ohimenevää. Harvinaista sydänsarkoidoosia sairastava Kirsi Juntunen joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 46-vuotiaana. Hän muistuttaa, että krooninen sydänsairaus on aina yksilöllinen kokemus.

Haastattelun teki Anne Ventelä  ja kuvat otti Teemu Heikkilä - Heikkiläphotography.

Kirjoituksen asiantuntijana tieteellinen johtaja Sami Väisänen, Roche Diagnostics.

Kirjoitukseen:

"Tällä viikolla Kirsi Juntusella ei ole kiireitä. Hän nauttii auringon paisteesta, odottaa ensimmäisiä leskenlehtiä, kirjoittaa blogiaan ja viettää aikaa miehensä kanssa. Pyykkivuoria tai vanhempainiltoja ei enää ole, sillä lapset asuvat jo omillaan. Illan tullen hän saattaa katsoa jakson lempisarjaansa.

Kun viikko päättyy, alkaa uusi, eikä kiireitä ole tiedossa silloinkaan. Kirsi jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 46-vuotiaana.

Kirsi sairastaa harvinaista sydänsarkoidoosia. Se on tulehdustauti, jossa kudoksiin muodostuu tulehdussoluista ja sidekudoskertymistä muodostuneita pesäkkeitä. Tulehdussolut ja sidekudos vaurioittavat tervettä sydänkudosta ja heikentävät sen toimintaa. Lisäksi Kirsillä on sarkoidoosia ainakin keuhkoissa, silmissä, imusolmukkeissa ja iholla.

Harvinaisen sairauden lisäksi Kirsillä on toinenkin harvinainen diagnoosi: tupakoimattoman keuhkosyöpä. Päällepäin nämä diagnoosit eivät näy.

”Jos ihminen sanoo, että rintaan sattuu tai henkeä ahdistaa, moni sanoo, että niin minullakin lenkillä käydessäni. Aina kipu ei kuitenkaan ole ohimenevää”, Kirsi sanoo."

JUTTU ON PITKÄ. Alla on linkki KOKO JUTTUUN ROSIE.FI-SIVUSTOLLA:

Sydänsarkoidoosia sairastava Kirsi - vain vertainen voi ymmärtää miltä sydänsairaus tuntuu 

#arvaamaton #karpatiat #reunallapelottaa #rosiefi #sairas #sydansarkoidoosi #sydan #syopa #toivo


Kirjoituksia:

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

Kokemukseni - Mitraaliläppävuoto ja avosydänleikkaus

Kokemukseni - Harvinaissairaus

Kokemukseni -Rytmihäiriöt ja tahdistimen asennus

Kokemukseni - Nopeat takykardiat ja ablaatio

Kokemukseni - Syöpä ja harvinaissairaus

Kokemukseni - Töissä sairaana

Kokemukseni - Sydäntutkimuksessa - Mikrovaskulaarivaurio

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - SYDÄN SANOINA JA KUVINA – KURSSIN ANTI

Klikkaa kuvaa, niin se aukeaa selkeämpänä ja suurempana

Vietin viikonvaihteeni Suomen sydänliiton kurssille pohtimassa kirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun avulla omaa sairastumista, toipumista ja elämää sairauden kanssa. Itselleni suurinta antia oli uskaltautua peruskoulun jälkeen tarttua pensseliin. Taitoni ja taiteellisuuteni taso maalausten osalta oli yhä melkoisen säälittävällä tasolla, muihin kurssilaisiin verratessa. Kurssin parasta antia oli minusta tavata pari tuttua ja tutustua uusiin ihmisiin. Vaihtaa ajatuksia ja saada uusia näkökulmia ja keinoja. Pääkuvassa on kurssin maalausantia, jotka ovat osin yksittäin tehtyjä ja toiset pienryhmien tuotoksia. 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ASIOIDEN JA KOKEMUSTEN JAKAMINEN

Väsyn nykyään helpolla, etenkin sosiaalisissa tilanteissa. Vaatii pinnistelyä pysyä skarppina. Ainainen palelu ja kipuiluni väsymisen lisäksi haittasi. Onneksi näillä kursseilla saa olla juuri sellainen kuin kulloinkin on. Jaoimme kurssilla asioita itsestämme ja kuulimme toisten asioita, sillä tavoin kuin kukin halusi asioistaan kertoa. On avartavaa, kun huomaa, että monenlaista voi tapahtua, mutta siinäpä ringissä istutaan. Eteenpäin mennään kukin omalla tyylillään, itselle sopivalla elämällä ja tavalla.

Tänään aamiaisen jälkeen ulkoilimme ja pohdimme luonnon hyvää tekeviä vaikutuksia kaikkia aistejamme ajatellen. Etsimme kukin itsellemme mieluisat luontopaikat ja kirjoitimme sen aistituntemuksista muistiinpanoja. Tekaisimme kukin niiden perusteella Haiku-runot. Pohdimme hieman tulevaisuutta ja kokemuksiamme. Kuvitimme hieman lisää perjantaisiin kuviin tai osa teki ihan uuden kuvan koetun viikonlopun jälkeisten tunnelmien myötä. Kävimme keskustellen läpi kurssi antia ja teimme kullekin muistoksi omat runot. Ne tehtiin kirjoittaen kunkin arkille sama aloituslause (rivi) ja perään kukin kirjoitti joka lappuun yhden rivin. Jokaisen muistoksi saama kurssin päätösruno oli siten ihan erilainen kuin muiden. Hauska ja erilainen kokemus. Paperit siirtyivät aina seuraavalle ja toisesta suunnasta otettiin toinen, johon aina rivillinen lisää.

Ihana uusi kurssikokemus, ehdottomasti kannatti osallistua. Vetäjät olivat aivan huippuja ja muut kurssilaiset ihania. Kiitos, kun sain olla mukana. Jälleen yksi uusi kokemus elämän repussa.

KLIKKAA SELKEÄMMÄKSI Minulle sattumanvaraisesti osunut kurssiruno

#mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sydan #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:


Myötätunto

Sietää, sietää - Sietokyvystä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.