Klassisesti kriisin vaiheita on 4. Ne ovat: 1. Sokkivaihe 2. Reaktiovaihe 3. Käsittelyvaihe ja 4.
Elämä kriisin jälkeen. Ajan oloon huomaa, että
eteenpäin on menty.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
SAIRASTUMISENI
Liitän oman sairastumiseni merkkipaaluksi
kasvohermohalvauksen, sillä sen jälkeen keuhkot romahtivat parissa kuukaudessa.
Päivämääräkin on porautunut muistiini, se kun oli myös eräs merkkipäivä.
Halvaus parantui siihen mennessä, kun kortisonihoidot keuhkoihin ja silmiin vuoden
2003 alussa alkoivat. Äkilliset sairastumiset iskostuvat lähtemättömästi
mieleen, mutta hitaasti tuleviin oireisiin ehtii tottua tai sopeutua (syyttää
laiskuuttaan, ikääntymistä jne.). Myöhemmin voi huomata, että oireita oli jo
aiemmin kuin.
SAIRASTAMISEN VAIKUTUS MIELEEN
Jokainen käy oman kipuilunsa
itsensä kanssa omalla tavallaan. Usein sairastuneen ajatus lähtee laukalle ja
hän kuuntelee herkällä korvalla kehonsa tuntemuksia. Usein on hankala olla
miettimättä omia tuntemuksiaan - ovatko merkki sairaudesta tai jotain vakavaa.
Ajatusten harhailu voi lisätä ahdistusta, liika tieto voi rassata hermoja ja
lisätä pelkoja. Jos asiat pyörivät kehää sairauden ja oman kehon tuntemusten
ympärillä, niin sen äärelle kannattaisi pysähtyä. Moni kokee ainakin ajoittain
ahdistusta, pelkoa, lamaantumista, paniikkihäiriöitä tai masennusta. Hae apua,
jos omat hartiat ei kanna, unettomuus vaivaa tai valoa ei näy tunnelinpäässä.
SAIRASTUMISESTA TULEE UUSI NORMAALI
Sairastuminen ei ole taistelu eikä
se määrittele sairastuneen koko elämää. Kiltti potilas ”nauttii” säännöllisesti
määrätyt troppinsa, lepää kun kykenee, käy kontrolleissa ja raportoi
valkotakkisille, jos joku voinnissa mättää. Sairastuneen ja usein hänen
läheistensä suunnitelmat heittävät häränpyllyä. Tavalla tai toisella jollain
aikajanalla asiat alkavat hiljalleen jäsentyä ja sairaus löytää paikkansa muun
elämän seassa. Arki palaa ja elämä rullaa, ehkä muuttuneena, mutta kuitenkin.
Jossain vaiheessa sairastamisesta tulee uusi normaali, jossa lääkkeet,
tutkimukset ja kontrollit kulkevat muun elämän rinnalla. En tarkoita sitä,
etteikö sairaus voisi tuoda kamaliakin asioita eteen. Toivottavasti myös
valonpilkahduksia ja seesteisempiä aikoja.
ILO JA TAVALLINEN ELÄMÄ VOI LÖYTYÄ
UUDELLEEN
Lääkitys ja hoidot aiheuttavat
sivuvaikutuksia (vaikkapa kortisoni = painon nousu, adhd-oireet, kuunaama,
unettomuus jne.). Ne saattavat olla myös väliaikaisia ja annosmäärätkin voivat
pienetä. Ajan kuluessa huomaa, ettei sairaus pyöri aina mielessä. Iloa ja
onnenhetkiä voi olla sairastuneenkin edessä runsain mitoin. Kukaan ei ole
pelkästään Terve tai Sairas, vaan persoona kaikkine ominaisuuksineen ja
omanlaisine elämänkuvioineen. Jos muistelee tarkemmin aikoja, jolloin oli ns.
"terve", huomaa että lähes kaikilla on elämässään joku asia
rempallaan tai vaiheessa. Kenen elämä on 24/7 pelkkää onnenhuumaa?
MIELENRAUHAA JA IHAN HYVÄÄ ELÄMÄÄ
Mielenrauhan saavuttaminen on oma lukunsa, eikä siihen ole yhtä polkua. Hyvään elämään riittää mielestäni se Ihan Hyvä. Sairastuneen elämä voi olla erilaista, toisenlaista, mutta yhtä kaikki Onnellistakin. Elämän lyödessä polvilleen voi asioiden tärkeysjärjestys muuttua tai kirkastua. Voi antaa sellaisten asioiden olla, jotka ovat ihan hyvin tai joille ei vaan voi mitään. Epätyydyttävien asioiden kanssa voi edetä hiljalleen. Niitä voi karsia tai muuttaa, jos niin kokee ja jaksaa muutoksiin ryhtyä. Muuttuneen elämän edessä voi pysähtyä välillä pohtimaan sitä mistä kaikesta voi elämässään olla kiitollinen. Kun oikein katsoo, niin pieniä ja isojakin asioita on varmasti löydettävissä. Elämä voi asettua uomiinsa, elossa olemisen riemun ja naurunkin voi löytää uudelleen ja ilokin voi vielä pulputa rinnassa.
Sairauksiani olen sanonut kahdeksi käänteiseksi lottovoitoksi, niiden harvinaisuuden takia. Napakymppejä ne eivät kyllä ole.
JOS JOTAIN VOISIN NEUVOA
Jokaisen tilanne on niin erilainen,
että mitään valmista reseptiä ei minullakaan ole vastasairastuneille antaa.
Itseäni on auttanut se, kun mietin miksi minulle? Katselen ympärilleni ja yhä
uudelleen totean, että jos osua piti niin ehdottomasti minulle. Lasten
sairastaminen on mielestäni kamalinta. Joskus auttaa, kun katsoo ympärilleen.
Miettii mitä kaikkea läheisillä ja ystävillä on elämässään menossa tai mitä
heille on tapahtunut. Veikkaan, että niitä ei niin mukaviakin on monelle
sattunut. Joskus sairastunut on se, jonka varassa arki on rullannut.
Sairastuminen voi auttaa vaikkapa puolisoa ja perhettä näkemään kaiken sen mitä
toinen on pyyteettä tehnyt saadakseen yhteisen arjen rullaamaan.
Pysähtymiset antavat tietyllä tapaa uutta näkemystä ja avaavat silmiä. Toisinaan sortuu suorittamaan arkea vähän kuin autopilotilla. Toivon, että jaksat nousta ja sanoa itsellesi: tähänkin aamuun sain herätä. Toivon, että jaksat edes pienesti pitää kiinni päivän rutiineista- tai ainakin opastaa muita. Toivon, että sinulla on läheinen tai useampi, jolle voit aidosti avautua ja joka toimisi sinulle tukena sairaspolullasi. Jos koet olevasi reunalla ja sinua pelottaa, jos tarvitset tukea, niin sitä on saatavilla. Etsi, kysy ja pyydä apua. Kannatellaan toisiamme.
HAKEKAA JA OSALLISTUKAA
... potilasjärjestöjen toimintaan, vertaistuen piiriin ajatuksia vaihtamaan, kursseille ja kuntoutuksiin. Kuullessaan muiden kokemuksia ja vaihtaessaan ajatuksia samaa kokeneiden kanssa, maailma avartuu ja ahdistus helpottaa.
#armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki
Linkkilista:
Suomen Sydänliitto Hae vertaistukihenkilö
Kirjoituksiani:
Sietää, sietää - Sietokyvystä
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti