(Vastasairastuneille) 💗
Tämä teksti on kirjoitettu sinulle, joka olet aivan alussa.
Kun sairaus on uusi ja mieli täynnä kysymyksiä. Tämä ei ole kaikkea – vaan ensimmäinen kädenojennus.
Vakavasti sairastuessa ollaan isojen kysymysten edessä. Pelko ja epäusko valtaavat ajatukset. Muuttunut elämä voi tuntua maailmanlopulta tai kuolemantuomiolta.
Sairastumisprosessi on jokaisella omanlaisensa. Elämäntilanteet ja valmiudet toimia ovat erilaisia. Prosessi ei etene kuin tehtaan liukuhihna, vaan välillä mennään eteenpäin ja välillä pakitetaan.
Klassisesti kriisin vaiheita on neljä:
- sokkivaihe
- reaktiovaihe
- käsittelyvaihe
- elämä kriisin jälkeen
Ajan myötä huomaa, että eteenpäin on menty. Aiheesta on kirjoitettu paljon, ja lisätietoa löytyy tarvittaessa.
Sairastuminen ja mieli 💗
Äkilliset sairastumiset iskostuvat lähtemättömästi mieleen, mutta hitaasti hiipiviin oireisiin ehtii usein tottua tai sopeutua. Niitä saatetaan selittää laiskuudella, ikääntymisellä tai muulla. Myöhemmin voi huomata, että oireita oli jo aiemmin, mutta ne tulkitsi silloin ihan muuksi.
Jokainen kipuilee itsensä kanssa omalla tavallaan. Usein ajatukset laukkaa kaikessa kamalassa ja vaikeassa. Joskus jää kuuntelemaan ja laskemaan jokaista sydämen lyöntiä. Voi olla vaikeaa olla miettimättä, miltä kehossa tai mielessä pauhaa.
Alussa sitä miettii usein liikaa: ovatko tuntemukset sairauden merkkejä ja ennen kaikkea, ovatko ne merkkejä jostain vakavasta. Ajatusten harhailu lisää ahdistusta ja pelkoa. Liika tieto voi rasittaa hermoja.
On hyvä pysähtyä, jos huomaa ajatusten pyörivän ainoastaan oman kehon tuntemuksissa tai tapahtuneiden kokemusten muistelussa.
Moni kokee ainakin ajoittain ahdistusta, pelkoa, lamaantumista, paniikkioireita tai masennusta. Hae apua, jos omat hartiat eivät kanna, unettomuus vaivaa eikä valoa näy tunnelin päässä.
Sairastamisesta tulee uusi normaali 💗
Sairastuminen ja sairastaminen eivät ole taistelua eivätkä ne määrittele sairastuneen koko elämää.
Kiltti potilas ottaa säännöllisesti määrätyt lääkkeensä, lepää kykynsä mukaan, käy kontrolleissa ja kertoo lääkäreille vointinsa muutoksista. Sairastuneen ja usein myös hänen läheistensä suunnitelmat voivat muuttua.
Tavalla tai toisella ja aina jollain aikajanalla asiat löytävät paikkansa. Niin löytää sairaskin sijansa muun elämän seasta.
Arki palaa ja elämä rullaa, ehkä muuttuneena, mutta kuitenkin. Jossain vaiheessa sairastamisesta tulee uusi normaali, jossa lääkkeet, tutkimukset ja kontrollit kulkevat muun elämän rinnalla.
En tarkoita, etteikö sairaus voisi tuoda eteen myös raskaita ja pelottavia asioita. Silti sairaalle ja hänen läheisilleen riittää usein myös valoa, iloa, läsnäoloa ja muuta hyvää – seesteisiä, hyviä yhdessäolon hetkiä.
Lääkitys ja hoidot voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia, usein väliaikaisia. Ajan kuluessa huomaa, ettei sairaus pyöri mielessä koko ajan.
Kukaan ei ole pelkästään terve tai sairas, vaan persoona kaikkine ominaisuuksineen ja elämänkuvioineen. Kun muistelee aikaa, jolloin oli niin sanotusti terve, huomaa, että lähes kaikilla on elämässään ollut jokin asia rempallaan tai kesken. Kenen elämä on mukana 24/7 ja pelkkää onnenhuumaa?
Mielenrauhaa ja ihan hyvää elämää
Mielenrauhan saavuttaminen on oma lukunsa, eikä siihen ole yhtä polkua. Hyvään elämään riittää usein se ihan hyvä.
Sairastuneen elämä voi muuttua ja olla erilaista, mutta silti onnellista ja hyvää. Asioiden tärkeysjärjestys voi muuttua tai kirkastua. Epätyydyttävien asioiden kanssa voi edetä hiljalleen. Voimme karsia ja muuttaa.
Voimme pohtia, mistä voimme olla kiitollisia. Kun katsoo tarkemmin, pieniä ja suuriakin asioita löytyy varmasti.
Elämä voi asettua uomiinsa, ja elossa olemisen riemu ja naurukin löytyvät.
Jos jotain voisin neuvoa 💗
Jokaisen tilanne on erilainen, joten mitään valmista reseptiä ei ole antaa.
Minua on auttanut ajatus, jota moni miettii: miksi minulle? Kun katson ympärilleni, ajattelen, että jos jonkun piti sairastua, niin sitten mieluummin minä. Lasten sairastaminen on mielestäni kamalinta.
Joskus auttaa jo se, että siirtää katseensa pois itsestään ja katsoo muiden elämänkuvioita. Kun miettii, mitä kaikkea läheisillä ja ystävillä on meneillään tai mitä he ovat kokeneet, huomaa usein, ettei vaikeilta ajoilta ole kukaan välttynyt.
Joskus sairastunut on ollut se, jonka varassa arki on rullannut. Sairastuminen voi auttaa muita näkemään kaiken sen, mitä toinen on tehnyt. Perheen sisäisiä työnjakoja voidaan muuttaa ja erilaisuudesta oppia.
Pysähtyminen antaa uutta näkökulmaa ja auttaa näkemään asioita toisen silmin. Usein arkea suoritetaan autopilotilla.
Toivon, että jaksat nousta ja sanoa itsellesi: olen kiitollinen, tähänkin aamuun sain herätä. Toivon, että jaksat pitää kiinni päivän rutiineista tai ainakin opastaa muita niiden hoitamiseen.
Toivon, että sinulla on yksi tai useampi läheinen, jolle voit aidosti avautua ja joka toimii tukenasi.
Jos koet olevasi reunalla ja sinua pelottaa, muista, että tukea on saatavilla. Etsi, kysy ja pyydä apua. Kannatellaan toisiamme.
Osallistukaa 💗
– potilasjärjestöjen toimintaan
– vertaistuen piiriin ajatuksia vaihtamaan, kursseille ja kuntoutuksiin
Muiden kokemuksia kuullessa ja ajatuksia vaihtaessa elämä voi avartunut ja ahdistus helpottua.
Tämä teksti on tarkoituksella “alkuun”: siihen hetkeen, kun kaikki on uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti