Vakavasti sairastuessa ollaan isojen kysymysten edessä. Pelko ja epäusko valtaavat ajatukset. Muuttunut elämä voi tuntua maailmanlopulta tai kuolemantuomiolta. Sairastumisprosessi on jokaisella omanlainen. Jokaisella on erilainen elämäntilanne ja valmiudet toimia. Prosessi ei etene kuten tehtaan liukuhihna, vaan välillä mennään eteenpäin ja sitten taas pakitetaan.
Klassisesti kriisin vaiheita on 4. Ne ovat: 1. Sokkivaihe 2. Reaktiovaihe 3. Käsittelyvaihe ja 4. Elämä kriisin jälkeen.
Ajan oloon huomaa, että eteenpäin on menty. Asiasta on kirjoitettu paljon ja lisäfaktaa löytyy.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
Sairastuminen ja mieli
Äkilliset sairastumiset iskostuvat lähtemättömästi mieleen, mutta hitaasti tuleviin oireisiin ehtii tottua tai sopeutua (saattaa syyttää laiskuutta, ikääntymistä jne.). Myöhemmin voi huomata, että oireita oli jo aiemmin, mutta oli tuolloin kuvittellut ihan muuksi.
Jokainen kipuilee itsensä kanssa tavallaan. Usein ajatus laukkaa kaikessa kamalassa ja vaikeassa. Jsokus jää kuuntelemaan ja laskemaan jokaista sydämen sykkeen iskua. Voi olla vaikeaa olla miettimättä miltä kehossa tai mielessä pauhaa. Sitä miettii alkuun ihan liikaa - ovatko sairauden merkkejä ja etenkin onko oireet merkkejä jostain vakavasta. Ajatusten harhailu lisää ahdistusta ja pelko. Liika tieto voi rassata hermoja. Olisi hyvä pysähtyä, jos huomaa ajatustensa pyörivät ainoastaan oman kehon tuntemuksissa tai tapahtuneiden kokemusten muistelussa. Moni kokee ainakin ajoittain ahdistusta, pelkoa, lamaantumista, paniikkihäiriöitä tai masennusta. Hae apua, jos omat hartiat eivät kanna, unettomuus vaivaa eikä valoa näy tunnelin päässä.
Sairastamisesta tulee uusi normaali
Sairastuminen ja sairastaminen ei ole taistelu eikä se määrittele sairastuneen koko elämää. Kiltti potilas ”nauttii” säännöllisesti määrätyt lääkkeensä, Hän lepää kun kykenee. Hän käy kontrolleissa ja kertoo lääkäreille vointisa muutoksista. Sairastuneen ja usein hänen läheistensä suunnitelmat voivat muuttua. Tavalla tai toisella ja aina jollain aikajanalla asiat löytävät tilansa. Niin se sairauskin löytää sijansa muun elämän seasta. Arki palaa ja elämä rullaa, ehkä muuttuneena, mutta kuitenkin. Jossain vaiheessa sairastamisesta tulee uusi normaali, jossa lääkkeet, tutkimukset ja kontrollit kulkevat muun elämän rinnalla. En tarkoita sitä, etteikö sairaus voisi tuoda kamaliakin asioita eteen. Kyllä sairaallekin läheisineen riittää valoa, iloa, läsnäoloa ja muuta hyvää - seesteisiä hyviä yhdessäolon aikoja.
Lääkitys ja hoidot aiheuttavat
sivuvaikutuksia. Ne saattavat olla väliaikaisia. Ajan kuluessa huomaa, ettei sairaus pyöri aina mielessä. Kukaan ei ole
pelkästään Terve tai Sairas on persoona kaikkine ominaisuuksineen ja
omanlaisine elämänkuvioineen. Jos muistelee aikoja, jolloin oli ns.
"terve", huomaa että lähes kaikilla on elämässään ollut joku asia
rempallaan tai vaiheessa. Kenen elämä on mukan 24/7 ja aina vain pelkkää onnenhuumaa?
Mielenrauhaa ja ihan hyvää elämää
Mielenrauhan saavuttaminen on oma
lukunsa, eikä siihen ole yhtä polkua. Hyvään elämään riittää mielestäni se ihan hyvä. Sairastuneen elämä voi muuttua ja olla erilaista. Se voi olla onnellista ja hyvää. Asioiden tärkeysjärjestys voi muuttua
tai kirkastua. Epätyydyttävien asioiden kanssa voi edetä
hiljalleen. Voimme karsia tai muuttaa. Voimme pohtia mistä voimme olla kiitollisia. Kun oikein katsoo, niin pieniä ja
isojakin asioita on varmasti löydettävissä. Elämä voi asettua uomiinsa, elossa
olemisen riemu ja naurukin löytyy.
Jos jotain voisin neuvoa
Jokaisen tilanne on kovin erilainen, joten mitään valmista reseptiä ei ole antaa. Minua on auttanut se mitä moni usein miettii. Miksi minulle? Katselen ympärilleni ja totean, että jos osua piti niin ehdottomasti minulle. Lasten
sairastaminen on mielestäni kamalinta. Joskus auttaa jo se kun luo katseensa pois itsestään ja katsoo ympärilleen muiden elämänkuvioihin.
Miettii sitä kaikkea mitä läheisillä ja ystävillä on elämässään menossa tai mitä
heille on tapahtunut. Veikkaan, että väkisinkin huomaa, että niitä ei-mieluisia aikoja ja tapahtumia on monelle
sattunut. Joskus sairastunut on se, jonka varassa arki on rullannut.
Sairastuminen voi auttaa muita huomaamaan sen kaiken minkä toinen on tehnyt. Perheen sisäisiä työnjakoja voi muuttaa ja erilaisuudesta oppia.
Pysähtymiset antavat meille uutta näkemystä ja avaavat näkemään asioita toisen silmin. Toisinaan meistä jokainen suorittaa arkeaan vähän kuin
autopilotilla. Toivon, että jaksat nousta ja sanoa itsellesi kannustavasti: "Olen kiitollinen, tähänkin
aamuun sain herätä". Toivon, että jaksat pitää kiinni
päivän rutiineista - tai ainakin opastaa muita ne suorittamaan. Toivon, että sinulla on
läheinen tai useampi, jolle voit aidosti avautua ja joka toimii sinulle tukena. Jos koet olevasi reunalla ja sinua pelottaa, Muista, että jos tarvitset
tukea, niin sitä on saatavilla.
Etsi, kysy ja pyydä apua. Kannatellaan
toisiamme.
Osallistukaa
- potilasjärjestöjen toimintaan
- vertaistuen piiriin ajatuksia vaihtamaan, kursseille ja kuntoutuksiin.
Kuullessaan muiden
kokemuksia ja vaihtaessaan ajatuksia samaa kokeneiden kanssa voi elämänne avartua ja ahdistuksenne helpottua.
#armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki
Linkkilista:
Suomen Sydänliitto - Etsi vertaistukihenkilö-haku
Kirjoituksia:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti