Reunalla pelottaa: ahdistus

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahdistus. Näytä kaikki tekstit

RUNO – JUOKSUHIEKKAA – ja kuulumisia

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Stressikäyräni on aika korkealla, siitä kai edellinen kirjoituskin. Viime vuosi oli jokseenkin haasteellinen. Terveysrintamallani on ollut ja edessä on odottamassa sitä, tätä, tota ja vaikka ties mitä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

JOKSEENKIN

Terveyteni nykymeno tarjoaa haasteita. Mutta-sanoja olen kuullut enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Haaveilen, että joku tulisi ja myöntäisi sairaalle vuosilomaa tästä sairausrumbasta.

Ikuisesti kehooni ja keuhkoihini jumittunut sarkoidoosi näkyi kuvissa hyvin - nodulaarisuutta, juosteisuutta, mutta sekin mokoma tiivistyneempänä. Pah. Viime vuoden lopulla sädehoitoa saaneissa välikarsinan imusolmukkeissa oli lisää kasvua, jotka tehostuivat varjoaineella. Oli enemmän tiivistymää. Parissa muissakin imusolmukeryhmissä oli kasvua ja yksittäisissä myös. Huono juttu, että pahikset olivat risteys- eli hilusalueella: ” Hilus eli keuhkoportti on keuhkojen alue, jossa tärkeät rakenteet tulevat sisään ja lähtevät ulos keuhkoista. Ne ovat keuhkovaltimot- ja laskimot, keuhkoputket, hermot ja imusuonet.”

Jotta elämä ei olisi liian kevyttä, myös kaulan alaosan tietyissä imusolmukkeissa näkyi hyvin selkeää kasvua molemmilla puolilla kilpirauhasta. Nekin tehostuivat rapsakasti varjoaineella. Olivat siis kilpirauhasalueella. Kilpirauhasissa piilevä asia pitää selvittää pian. MUTTA …

MARSSITAAN KIIREELLISYYSJÄRJESTYKSESSÄ

Patit olivat eri kokoisia ja näköisiä

MUTTA – Kevään korvalla kroppani alkoi ”kukkimaan”. Ensin kämmenselkiin tuli erikoisia, eri kokoisia- ja muotoisia kovia patteja, jotka kasvoivat, levisivät käsivartta ylös ja vähän verisuonia mukaillen. Otettiin laajat labrat ja kaiken maailman bakteeriviljelyt. Käsien imusolmukkeisiin ja jalkoihinkin levisivät. Kävin: Terveyskeskuslääkärillä, jolta kiirelähete Sisätautilääkärille. Sisätautien kokeneen ylilääkärin eikä omasta mielestäni sopineet sarkoidoosiksi, Ei ollut lääkärikään ennen moisia nähnyt. Oli kovin hämmentynyt ultraamisen jälkeen. Valokuvia otti terveyskeskuslääkäri ja myös sisätautilääkäri. Kiirelähete tuli ultrauksen ja paikallistutkimuksen jälkeen.
Minulla on aiemmin koepaloista todennettu sekä imusolmuke- että ihosarkoidoosi. Myös vyö- ja kyhmyruusu on ollut. Nämä oli hyvin erilaisia kuin aiemmin keholleni ilmaantuneet. Ovat toki tässä 2 kk:n aikana muuttuneet. Epäilyinä heitettiin mm.ganglio, lymfooomaa, sarkoomaa. Pelko hiipi ihmispolon mieleen.

Keskussairaalan kirurgi leikkasi käden ihosta 5-6 cm ihoa auki. Hän otti yhden koepalan mielestään sopivasta paikasta. Tikattiin kahdessa kerroksessa. Koepalavastaus oli huojentava, vain sarkoidoosia. Eivät pyynnöstäni huolimatta ottaneet enempää kuin yhden näytteen, joka ei ollut niitä outoja. Mieli on hieman skeptinen, että olivatko kaikki patit samaa ...

Nyt on edessä kilpirauhasen tutkiminen, jossa yritetään imusolmukkeen ohutneulanäytettä, vaikka paikka on ongelmallinen ja osa sanoi, että olisi ihan liian vaaralllinen. Ajan saanen tietooni lähipäivinä, Hyytymislääke ym.on taas vähän ongelmallinen. Jos näytteenotto ei suju- tai ei saada "tulosta" niin ymmärtääkseni silloin joudutaan Kirurgiseen onkimiseen – leikkaukseen. Ans kattoo ny.

Keuhkolääkäri jutteli jo vastaanotolla mahdollisen täsmälääkkeen käyttöönotosta. Mutta, jottei sössitä näitä muita outouksia ja kokonaispottia, niin ensin on saatava selvyys kilpparistakin, ettei mennä ojasta allikkoon.
On välillä meinannut olla tarvetta hengitellä paperipussiin. Kilpirauhasongelma näkyi ensi kerran 3/2020, jolloin sen ajateltiin johtuneen rytmihäiriölääkkeen haittavaikutuksesta. Keväällä 2021 kilpirauhasalueella kuvissa oli "jotain”. Tämä oli nyt kolmas kerta, jossa kilpirauhasen imusolmukkeissa näkyi varjoaineella thyvin vahvaa tehostumista. Nyt pitäisi alkaa tietämään.

Joskus tuntuu, että tämä sairaan elo on kuin tarpoisi juoksuhiekassa.

JUOKSUHIEKKAA

UPOTTAVAA,

REUNOILTA PETTÄVÄÄ,

POHJAAN VETÄVÄÄ.

SUONSILMÄKE, JUOKSUHIEKKAA.

JOHON PUTOAA, VAJOAA, UPPOAA.

TIIVISTÄ, AHDISTAVAA,

KROPASSA JA MIELESSÄ.

MONTTU JOHON,

SYVEMMÄLLE PAINUN.

JOSTA NÄEN VAIN PALAN TAIVASTA.

#ahdistus #arvaamaton #keuhkosyopa #reunallapelottaa #runo #sairas #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Puhallan huolituuleen

Toivorikkaan ja ihan hyvän elämän puolesta

RUNO - Usko huomiseen

RUNO - Jokainen selviytyy tavallaan

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

KEUHKOPOLILLA – SÄDEHOITOSARJAN TEHON TARKISTUS

Tänään olin välituomiolla, siis kuulemassa keuhkojen tilanteesta. TT- ja röntgenkuvat labroineen otettiin 3 kk sädehoitosarjani (20 kertaa) jälkeen. Positiivisista sädehoidon muutoksista on yhä jäljellä ulkoinen asia - hiusteni hentoiset kiharat. Sädetykset tehtiin tuolloin välikarsinaan eli mediastinumiin, jossa imusolmukkeet olivat kasvaneet liikaa. Tänään oli

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

OIREIDEN KERTOMIS- JA TUOMIOPÄIVÄ

…, joka on aina yhtä inhottavaa ja kuumottavaa. Keuhkosyöpä eroaa monista muista syövistä siten, ettei perus-syöpälabroista ole oikein hyötyä. Toivon, että sellainen markkeri pian keksittäisiin. Keuhkopoliklinikalla olin ensi kerran tammikuussa 2003, jolloin varmistui keuhkosarkoidoosi. Muutamien viikkojen päästä siitä myös silmäsarkoidoosi-diagnoosi lääkityksineen tuli kuvaan. Keuhkokuviani katsotaan aina sekä keuhkosarkoidoosin että keuhkosyövän osalta.
Säännöllisen epäsäännöllisesti oksennan migreenien yhteydessä limaa. Migreeneitä silmäsärkyineen on ollut useammin. Lähinäköni huononeminen alkoi hoitojen aikaan. Olen koko ikäni nähnyt lähelle ilman silmälaseja. Lisääntyvät migreenin ym, ovat luoneet pelkokerrointa. Pään etäpesäkkeet ovat keuhkosyövässä valitettavan yleisiä. Lääkärin mielestä pään etäpesäkkeet eivät kuvaamallani tavalla ilmene. Turhaa olisi pään kuvantaminen.
Silmäpolille olisin saanut lähetteen aiempien silmäsarkoidoosieni ja vaikean kuivasilmäisyyteni vuoksi, mutta sinne on oireillani hyvin pitkä jono. Joten, on käytävä yksityisellä silmälääkärillä.

Thoraxin ja ylävatsan TT oli ristiriitainen. Sädehoidettu imusolmuke vaikutti aiemmasta hieman pienentyneen, mutta oikealla sekä vasemmassa hiluksessa (keuhkoportti) oli aiemmasta hieman tukevoituneita hypodenseja imusolmukkeita. Lisäksi oikeassa keuhkossa pienialaista aiemmasta lisääntynyttä nodulaarisuutta (?kyhmyisyyttä) ja vasemmassa keuhkossa hieman tukevoitunut tiivistymä. Kyseessä voi olla pelkästään sarkoidoosin aktivaatioon liittyvä löydös, tai sädehoidon jälkitila imusolmukkeiden osalta, mutta metastasointia ei tässä vaiheessa pystytä poissulkemaan.

Mitäs tuohon, 3 kk päästä kuvat ja uusi käynti. Mauno Koiviston lausuma saa kuvata toiveitani: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

MUUTAKIN KUIN SAIRASTAMISTA

Liukkaiden kelien, pakkasten ja vointini vuoksi kävelyni ovat jääneet vähiin. Toisinaan kuntoiluna on toiminut maidon ja leivän metsästys kaupan peränurkasta. Mieltäni painaa yhä Rakkaan Ystäväni poismeno. Iso aukko, ystävyys josta kiitän. Mieleni on yhä tummissa sävyissä. Vertaistukiasioiden, ryhmien ja auttamisen myötä omasta voinnista ja mietteistä voi katsoa kauemmas.

Kotonamme raikaa usein musiikki. Minä vain kuuntelen. Mieheni soitti ja lauloi nuorena bändeissä. Hänellä oli myös oma kolmen miehen bändi ja hetken kokeilivat. Keikkailu oli 90-luvulla kovin erilaista kuin nyt. Tuli hänelläkin muun elämän haasteita ja musiikki jäi harrastukseksi.
Mieheni on kohdattuamme alkanut taas soittamaan kitaraa. Viime vuoden aikana hän alkoi taas tekemään omia biisejään harjoitellen soittamistakin vähän tavoitteellisemmin. Kuuntelen, annan täysin ummikkona hänelle mututuntuma-kommenttini. Sihteerinä kirjaan biisien sanat ylös.

Puolisoni kävi loppuvuodesta koelaulamassa ja soittamassa omia biisejään Tomi Leinon analogisella Supravoxin äänitysstudiolla. Laulu-ja kitarassession jälkeen tuumivat, että ainesta olisi. Sehän sopii, Erityisesti blues-, rock- ja countrymusiikkia esittävät bändit ovat käyneet Suprovoxilla levyjään tekemässä. Näitä ovat mm. Trickbag, Knock-Out Greg & the Scandinavian Blue Flames, Sami Saari, Kari Vepsä ja Janus Hanski.

Kymmenen biisin pohjat eri instrumenttien osalta eli albumillisen verran on saatu äänitettyä. Tomi Leino viilailee äänityspohjat kuntoon. Mieheni käy kevään korvalla vielä laulamassa ja jossain vaiheessa kuulemme lopputuloksen. Hänelle oli joka tapauksessa upea kokemus saada soittaa ammattimuusikoiden kanssa. Kaikki biisit hän on itse tehnyt - sanoittanut, säveltänyt ja sovittanut. Perusduunissaan hän yhä käy ja tekee musaa jaksamisensa ja fiiliksen mukaan.

Jonkinlainen luomisvimma (apina tipahti selästä?) ja vapautuneempi olo hänelle on prosessin myötä tullut. Viime aikoina mieheltäni ei ideat eikä innostus ole loppunut. Ihana ja mainio asia, etenkin kun olen itse ollut vähän down. Omien kirjoitusteni kanssa hiljalleen etenee ja takkuaa. Menneiden muisteleminen on osin tuskaisa prosessi.

On ihana nähdä toisen iloa, kuulla soittoa, laulua ja katsoa ennen muuta toisen lapsenomaista innostusta. Aina on hyvä olla unelmia.

#ahdistus #kiitollisuus #mielenrauha #reunallapelottaa #sairas #keuhkosarkoidoosi #keuhkosyopa #syopa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

Kirje - Sinä Perhanan Syöpä

Sädehoitoihin - PRKL

HS haastattelussa Outi-Maria Liedes - Kela ei käytä harkintavaltaansa

Tutkimuksiin pääsyvaikeuksien takia keuhkosyöpää ei usein voida parantaa

Kokemukseni- Tupakoimattoman keuhkosyöpä

Kokemukseni- - Syöpäpeikon kainalossa

TOIVO ja TUKI-Kirjoitukseni- Siskot, matka, jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

HYVÄ ELÄMÄ ja ARMO - Kirjoitukseni- Siskot, matka jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

Keuhkosyövästä faktoja

Keuhkosyöpätietoisuus kk - leima, sairauden löytäminen ja hoito ontuvat

Keuhkosyöpä - Hoitoja & vaihtoehtoja ei etsitä - liian moni kuolee liian varhain

Keuhkosyöpä - Miltä tuntuisi, jos oireita ei uskota ja syöpä leviää??

Kirjoitushaasteen vastaus 2: - Keuhkosyövän stigma, kohtelu ja haluttomuus hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 6 – AHDISTUS JA KUOLEMANPELKO

Vakavasti sairaiden on käsiteltävä ja kohdattava elämän rajallisuuden hyväksymisen ajatus Se, että maanpäällisen aikamme pituus voi lyhentyä ja lähdön hetki voi olla, kenellä tahansa, hyvin lähellä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

YMMÄRRYS SIITÄ, ETTEI AINA KYETÄ PARANTAMAAN

Sairautemme yritetään parantaa, jos se on mahdollista. Muiden sairastuneiden ja samassa "veneessä" olevien vertaistukea en voi suositella liikaa. Lukemalla, pohtimalla ja vaihtamalla ajatuksia muiden kanssa saa laajempaa ymmärrystä tästäkin vaikeasta aiheesta. Voi joutua pohtimaan mitä kroppa kestää? Voi joutua kohtaamaan tilanteen, jossa kaikki voitava on tehty. Yrityksistä huolimatta sairaus voi olla ottanut niskalenkin. Lopulta eteen voi tulla hetki, jolloin täytyy hyväksyä se, että hoidot ja lääkkeet tuovat ainoastaan lisäkärsimystä.

VAKAVAN SAIRAUDEN EDETESSÄ

Kulttuurissamme kuolema on siivottu ja ulkoistettu erilleen tavallisesta elämän kulusta. Elämästä luopumisen kertomiseen käytetään kiertoilmauksia. Jokainen on lopulta viimeisellä "portilla". Vakavasti sairas joutuu läheisineen elämästä luopumisen ajatuksen eteen. Sairas voi joutua monen vaiheen aikana useaan kertaan "porttien" lähelle ja takaisin. Joskus sinne voi joutua äkkirysäyksellä.

Edunvalvontatestamentti, hoitotahto ja testamentti olisi hyvä olla tehtynä jo nuorena. Ne helpottavat läheistemme taakkaa. Kun nuo viimeiset maalliset asiat ovat tehtynä, voi keskittyä huolettomammin elämäänsä. Olisi hyvä, ettei siirtäisi vaikeita eikä kauniita asioita eteenpäin ajatellen - sitten joskus, Toisinaan lähdön hetki tulee niin pian, ettei olekaan enää voimia tai mahdollisuuksia niitä kertoa. Mitä, jos kertoisimme isot ja tärkeät asiamme painamasta kun olemme vielä hyvissä voimissa? Saisimme sitten olla rauhallisina, tietäen että jäljelle jääneet kyllä pärjäävät ja välimme ovat selvät.

Lääketiede, eikä mikään mahti maailmassa kykene aina pysäyttämään sairauden etenemistä. Loppusuoralla ja lähdön hetkellä olemme yksin ajatustemme ja tuntemustemme kanssa. Jäljellä olevan aikajanan lyhenemistä ei pääse kukaan meistä pakoon. On oman mielenrauhamme takia tärkeää, että on pyrkinyt elämässään, tai edes ajatuksissaan, antamaan anteeksi heillekin, jotka ovat meitä satuttaneet. Samoin, jos on katunut ja pyytänyt anteeksi heiltä, joita on satuttanut ja joita kohtaan kokee tehneensä väärin.

Viimeisinä aikoina voidaan luopua ns. "turhista" lääkkeistä. Silloin voi elää oman mielensä ja käsityksensä mukaista hyvää elämää. Viime hetkilläkin voi kohottaa skumppalasin ja skoolata kiittäen elämälle. Voi pyrkiä tekemään viime hetkistään omanlaisiaan ja hyviä. Tietenkin voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.

AHDISTUKSESTA JA KUOLEMAN PELOSTA

Uskon, että ahdistus kuolemaan liittyen helpottaa ajan myötä. Lukeminen, perehtyminen ja keskusteleminen auttavat. Uskomustensa ja omatuntonsa mukaisesti olisi hyvä saada ajatuksensa, mielensä ja omatuntonsa tasapainoon ja rauhaa sielulleen.
Kuolema voi ahdistaa, sillä kaikki mitä tiedämme siitä, on lopulta arvoitusta. Tietomme pohjautuu olettamuksiin ja siihen mihin uskomme. Emme tiedä miltä kuoleminen tuntuu emmekä sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Moni pohtii asiaa uskonnon kautta.

Ehkä ihminen muovautuu kovassa paineessa ja ahdistuksessa siten, että hän voi rauhassa aloittaa loppumatkansa kohti maallisen elämänsä helpottavaa päätepistettä.

KRISTINUSKON JÄLLEENNÄKEMISEN TOIVO

Jokainen ajattelee omalla tavallaan elämästä ja siitä luopumisesta. Itse uskon ja nojaan Luojaan. Raamatun mukaan Taivas on ikuinen. Se antaa minulle rauhaa rauhattomuuteeni ja toivoa, sillä uskon jälleennäkemiseen.

USKON, ETTÄ AIVAN VIIMEISINÄ AIKOINA JA HETKINÄ TÄRKEINTÄ KUOLEVALLE JA HÄNEN LÄHEISILLEEN ON OLLA YHDESSÄ. SAADA OLLA JA NÄYTTÄÄ VÄLITTÄMISENSÄ.

Poimin alle linkkejä aiempiin kirjoituksiani, joissa on syvempää pohdintaa tähän kirjoitukseen liittyvistä aiheista – mm. pelosta, ahdistuksesta, kuoleman läheisyyttä ja kuolevaisuuden ajatusta.

#ahdistus #alakulo #armo #rakkaus #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

RUNO - Jos tietäisi

Oma kuolevaisuus

Kuoleman läheisyydessä

Elämä voittaa kuoleman

Jos lähtöjärjestys on väärä

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

Kirje - Sinä perhanan syöpä

RUNO - Olisi pitänyt

RUNO - Ihan jotain muuta

Vertaistukea - Sydänyhteisön löytäminen

20 vuotta äkkisairastumisesta - Ei enää tervettä päivää

Varautuminen kannattaisi

Lopulta olemme yksin

Sietää, sietää

Myötätunto

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 5 – TÖISSÄ SAIRAANA

vas. kuva 7/2002, oikea 11/2021

Moni sairastuu vakavasti ennen varsinaista eläkeikäänsä. Sairastuminen mullistaa työssä puurtaneen elämän. Vaikutukset tuntuvat sairaan elämän lisäksi monella tapaa hänen lähipiirissään ja työyhteisössään. Luettehan kirjoituksen lopussa olevan linkin kirjoitukseen, jossa on paljon lisämietteitä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ERI IKÄKAUSINA JA ELÄMÄNVAIHEISSA SAIRASTUVILLA ON OMAT ONGELMANSA

Sairastuessa vakavaan sairauteen, se on toki kamalaa kaiken ikäiselle. Lapsen sairaus on täyttä horroria. Nuoren aikuisen sairastuminen tuntuu julmalta vääryydeltä. Työelämässä puurtavilla on omanlaiset ongelmansa myös sairastuessaan. Sairauden myötä usein tarvitaan monenlaista sovittelua työssä. Usein sairaslomia ja erilaisia vaiheita riittää. Sairaan mielen myllerrystä eivät ulkopuoliset näe, mutta tilanne mullistaa hänen elämänsä monin tavoin.

Jos sairaalla on alaikäisiä lapsia, on sairastaminen erityisen haasteellista. Itse sairaalle se merkitsee lisähuolta ja monenlaista venymistä. Perheen keskinäiset roolit, lähipiirin ja laajemmin työyhteisön ja sairaan elämässä olleiden ihmisten suhteet saattavat muuttua. Yhtä kaikki – työikäinen sairas joutuu monenlaiseen mankeliin.

Isompi sairastamiseni alkoi 9/2002. Sinnittelin työelämässä täysin (lyhyin sairaslomin) aina vuoden 2012 alkuun, jolloi jäin osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Sairauksien yhä vaikeutuessa jäin kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle 6/2014. Olin tuolloin 46-vuotias. Tajusin kaivavani itselleni jatkuvalla venymisellä ennenaikaista monttua. Tuskin olisin tässä kirjoittamassa, ellen olisi myöntänyt itselleni, etten kertakaikkisesti jaksa. Ihminenhän jaksaa sisulla ihan valtavasti. Toimeentulo ja kaava työssäkäynnistä oli istutettu varhain mieleeni. Sairaslomat ja eläköityminen tuntuivat pieneltä kuolemalta. Hirvittävän epäreilulta. Asiaa ei ole auttanut se, että ulkonäöstäni ei usein voi ymmärtää minun olevan sairas.

KIRJOITUKSENI KAHDEN VUODEN TAKAA

… oli ystäväni pyyntö. Harvinaiseen sydänsairauteeni sydänsarkoidoosiin sairastuvat ovat lähes poikkeuksetta työikäisiä, joten aihe on usein esillä. Jokainen joutuu käymään karhunpaininsa työssä jaksamisen ja elämänvaiheidensa kanssa
Muistan elävästi ne tuhannet venymiset ja perkeleet, joita olen mielessäni työvuosinani sairaana työssä, työmatkoilla ja muuten elämässäni sadatellut. Sairastuessani lapseni olivat 2- ja 4-vuotiaita, joten luulen tietäväni jotain myös lapsiperheen ja sairauden yhteisvaikutuksista – toki omalta kantiltani. Keuhkosyöpä tuli peikkona elämääni vuonna 2020.

Armollisuuden ja myötätunnon ajatuksia kaikille työikäisille vakavasti sairaalle.

Toivon, että jaksat lukea vielä seuraavan linkin jossa avaan asiaa vielä laajemmin. Tässä linkki aiempaan kirjoitukseeni

#ahdistus #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia::

RUNO - Kun ei riitä - itselleen

Miten jaksaa?

Hoitoväsymys

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta

RUNO - Vähemmän on enemmän

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 4 – HYVÄKSYMINEN, KAIKKEEN TOTTUU

Sairaan on lopulta oltava realisti ja hyväksyttävä sairaus osaksi elämäänsä. Kaikkine karvoineen ja tosiasioineen. Hänen on elettävä muuttuneiden suunnitelmien ja haaveiden kanssa. Ja sovitettava elämänsä haaveineen kuhunkin aikaan sopivaksi

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

AIKA JA ITSEMYÖTÄTUNTO

Aika on osin lääkettä traumoihin ja mielelle. Parempina päivinä voi unohtua aiemman kaihoilu, muuttuneen mustaama ajatusmaailma. Elämän jatkuessa ihminen tottuu. Tapaa ja tottumusta kannattaakin pitää yllä, nimittäin niitä rutiineja. Päivärytmiä – syömiset, lääkkeiden napsimiset, hoitokäynnit, ulkoilut ja virkistäytyminen. Voimien mukaan arkisia asioita, läheisiä, ystäviä, elämyksiä. Aikajanaa tarkastellessaan huomaa selvinneensä. Tässä sitä ollaan, vaikka luuli jo aikaa viikatemiehen mukaansa korjaavaan. JEE!!

Uusi arki ja oleminen löytyy jokaiselle sairastuneelle aina jollain tavalla. Matkaan kuuluu itkupotkuraivareita (ainakin mielessä), itsesääliä ja MIKSI mulla ja usein myös miksi nyt? Mielen pimeältä puolelta aina jossain vaiheessa sairaskin kampeaa elävien joukkoon, osa mielialalääkkeidenkin auttamina. Uskoisin, että aina jossain vaiheessa sitä havahtuu huomaamaan - Aurinko paistaa, voin istahtaa tässä, linnut laulavat, jäätelö maistuu. Onni on saada elää ja yhä kokea päivien vaihtumisen.

HAAVEET OMANKOKOISIKSI JA NÄKÖISIKSI

Sairastuminen voi opettaa kirkastamaan arvojaan ja auttaa huomaamaan, etteivät ulkokultaiset asiat ole enää kovin korkealla omalla arvoasteikolla. Ystävät ja ylipäätään ihmiset ovat näyttäneet oikean sisimmän itsensä. Osa on poistunut ja jäänyt takavasempaan. Lähellä ja tukemassa on kullakin ydinjoukko. Ne, joista sairastunut saa voimaa ja iloa. Usein nuo samat ihmiset osoittavat tekemisillään ja kohtaamisilla, että sairas on heille tärkeä.

Elämä voi ulkoisesti muuttua ja rajoittaa. Usein sairastunut on kovasti muuttunut sisäisesti. Ajattelen tätä prosessia mielen korkeakouluna. Sairas saa olla itsekäs. Hän saa päättää asioista, joihin itse voi vaikuttaa. Tehdä elämästään omannäköistä - isoissa ja pienissä asioissa. Hän saa tavoitella erilaisia asioita ja harrastaa. Hän voi tehdä ja valita asioita, joista saa hyvää mieltä. Ajattelen, että sairastumiskriisin myötä ihmisen aito sisin pääsee ja tulee väkisin aiempaa paremmin esiin.

PELKISTETTY HIDAS ELÄMÄ ON RIITTÄVÄÄ

Toimeliaalle tiputus sairasuralle voi olla ankara. Kyyneleillä ja kiroilullakin on tehtävänsä. Aika kuluu vääjäämättä, se parantaa. Päivät, viikot, kuukaudet vaihtuvat. Yleensä aina jollain tavalla kukin sairas pyristelee pintaa ja löytää omanlaisen olemisen tapansa ja rutiininsa. Nousee ylös ja jatkaa näin joka päivä. Elämä on sarja toistoja. Se on prosessi, mutta myös paljon erilaisia tilanteita ja elämyksiä.

Sairastamisen myötä ihmisistä, niistä ihan läheisistäkin voi ilmaantua ikäviä puolia. Kaikki eivät jaksa rinnalla. Osalle sairaan elämän näkeminen ja se, ettei toinen mene kuten ennen, on asia, jota osa ei kestä. Haluan ajatella tätäkin asiana. Kiviriippoja ja itsensä vuoksi (ystävyyden luonteen muuttuessa) kiviriipaksi heittäytyviä ei tarvitse sairaan kannatella. Sairas voi antaa anteeksi toisten heikkoutta ja keskeneräisyyttä. He saavat mennä. Voinee ajatella, ettei sairas ole velkaa kenellekään. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee elämässämme.

Jos pitää kipua ja sairastumiskokemusta yhtenä asiana muiden joukossa voi elää rauhallisemmin ja jättää tilaa muille kuin vaikeille ja pahan mielen ajatuksille. Jotkut päivät, ns. terveilläkin, ovat todella vaikeita. Voi silti muistaa, että talven jälkeen tulee kevät ja huominen voi olla parempi. Toisinaan pidemmälle ei tarvitsekaan miettiä. On ihan jees olla vain ja pysyä elossa.

MIELENRAUHAA – AITOUTTA

Voimavarakseen voi ottaa sen kaiken, josta on aikanaan aidosti pitänyt ja jota, on rakastanut. Sairas – ja jokainen, saa olla kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, jota on saanut kokea. Vielä voi tapahtua kivoja asioita. Olet yhä tärkeä ja arvokas. Usko läheisiä ja rakkaitasi, sinusta välitetään.

Ole aito itsesi. Tarkkaile ja huomioi elämää rauhassa. Katso myötätunnolla elämäsi ihmisiä ja muitakin. Hidastetumpi elämä voi johtaa miettimään arvojaan ja elämäänsä syvemmin. Se on voinut kirkastaa asioita, joita terveenä touhutessaan oli tullut yhä uudelleen siirtäneeksi. Elämä voi selkeytyä ja sairaallakin voi olla aidosti ihan hyvää elämää. Aloita hyväksymällä sairas elämäsi ja rakasta aitoa itseäsi.

#ahdistus #alakulo #armo #haave #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Sairastamisen opetuksia 3 - Mieli ei aina kestä

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Äkilliset kriisit

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 3 – MIELI EI AINA KESTÄ

Sairastumiskokemuksia on monenlaisia. Terveytensä menettänyt voi fyysisisen toipumisen ja alkushokin jälkeen sairastua myös mieleltään.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIELEN PAINEET TULEVAT VIIVEELLÄ

Sairastunut on voinut olla tutkimus- ja epäilyputkessa tai sairastua äkkiarvaamatta. Sairas joutuu hämmentävien tilanteiden, termien, koneiden, letkujen, testien, arvelujen – ja ennen muuta kokemusten viemäksi. Kysymättä, pyytämättä, varautumatta. Hän kohtaa terveydenhuollossa eri tehtävissä olevia, niin monia. Hänelle puhutaan terminologiaa, joka tuntuu heprealta. Toisinaan häntä tuskin huomataan ja hänen ohitseen puhutaan. Asioita kerrotaan palasina. Sairas voi tuntea olevansa putkessa, jonka suunta ja päämäärä ovat hämärän peitossa. Arveluista ja oireista muodostuu lopulta sairauden nimi. Diagnoosin – tai arvelujen jälkeen sairastunut yrittää ymmärtää mitä asia Hänelle merkitsee. Mielessä vilisee loppuelämä, ennusteet ja mitähän tästä seuraa. Tämä on sairastuneen alkumatkaa.

KOHTAAMISET JA KOETUT TILANTEET

Tilanteissa, joissa tapahtuu mullistavia, pienistä seikoista tulee isoja. Muiden suhtautuminen sairastuneeseen jää syvämuistiin. Tympeän henkilön sanat jäävät mieleen ilmettä myöten. Sairastunut muistaa ripeän rauhallisesti toimivat hoitajat, joka liittävät häneen monenlaista letkua, putkea ja monitoreihin yhdistävää. Eräs puhui rauhoittavasti, varoitti että nyt pistää. Ja hänet, joka kertoi, ettei hätää, me teemme parhaamme. Sairas muistaa käden olkapäällään ja ruokatarjottimen tuojan lisätarjouksen ruoasta. Hän muistaa miten kyynelehti ja panikoi. Hän muistaa lääkärin, joka katsoi silmiin ja selitti. Kysyikin sairaan voimista, vaikka niin vähän tämä vielä mistään ymmärsi. Hän muistaa yhä ne kerrat, jolloin kohtasi ammattilaisen, joka mumisi täyttä munkkilatinaa katsomatta kertaakaan häneen. Sairaasta ei tuntunut ihmiseltä lainkaan. Onneksi hän muistaa myös erään ihanan, joka iltavuorossa selvensi ja vastaili sairaan arveluihin rauhallisen hyväntahtoisesti. Toi tueksi lääkärin kirjoittaman kertomuksen nähtäväksi. Jotain jo sairaskin alkoi ymmärtää. Sairaan mieleen jäävät painavina ne kiireiset, ilmana ohitse lipuvat työntekijät. He, joille sairas on vain raskas työ. Sairas ehtii tarkkailla ja huomata yllättävän paljon. Kohtaamisista jää hänen mielensä pohjalle paljon pureskeltavaa. Tunteita, suodatettavaa - niiden kivuliaiden, pelottavien tutkimuksien ja hoitojen tuntemusten ja kokemusten lisäksi.

HOITOPUTKI JA SAIRAAN ELOON SOPEUTUMINEN

Sairauden nimi saadaan selville nopeasti tai pitkien piinallisten selvittelyiden jälkeen. Yleisimmistä sairauksista tietoa löytyy rekkalastillinen ja harvinaisemmista hippusen verran. Oireet johtavat hoitopolkuun tai kokeiluihin ja/tai toimenpiteisiin. Osa selviää takaisin terveen kirjoihin. Toiset jäävät tietyksi ajaksi seurattaviksi, Osa saa tietää sairautensa lyhentävän hänen elinikäänsä. Heidän "terveytensä" seuranta jatkuu, kunnes ei jatku.

Voi käydä kivasti – operoidaan ja hoidetaan toimenpiteillä, hoidoilla ja lääkkeillä kuntoon tai lähes ennalleen. Voi käydä huonommin – sairaus jättää oireita, kipuja ja toimintakyvyn heikkenemistä. Voi olla niin, että toimenpide onnistuu, mutta keho on saanut tehdyistä toimenpiteistä ja lääkityksistä siipeensä. Yhtä kaikki, sairastumiskokemukset jättävät jälkiä sairaan mieleen. Kipuja, kauhua, muistikuvia, tuntemuksia, tunnelmia äänineen ja sanoineen. Hidastettuja tuokiokuvia ja vaiheita voi tulla mieleen jopa vuosien päästä. Sairastumisen merkkipäivät, joku uutinen tai tilanne voi laukaista hankalia muistoja yhä uudelleen pureskeltavaksi.

TRAUMAN JÄLKEEN MIELI EI AINA EHEYDY

Sairastunut on saattanut selvitä fyysisesti kokonaan tai jollain tavalla, mutta hän on sisäisesti muuttunut. Vaikeat ajatukset, ahdistus ja masennus ovat saattaneet kiristää otettaan. Sairaalle muistutetaan, miten onnekas hän on, kun on yhä hengissä. Fyysisistä koettelemuksista hengissä – kyllä. Usein ei ymmärretä sitä, mitä traumaattisten isojen terveydenhoitotilanteiden- ja aikojen läpikäyminen tekee ihmismielelle. Trauman kokenut ei pysty sanoittamaan matkaansa ja kaikkia tilanteitaan. Sairastunut voi kokea, ettei hänen kokonaistilannettaan ole täysin ymmärretty. Ei ainakaan usein sitä, miten kuormittavaa vakava sairastuminen on. Sairaan läheisetkään eivät usein ymmärrä miten sairas on välillä hukassa -itseltäänkin. Sairas ei jaksa aina edes yrittää selittää, hän vain "hajoilee" aika ajoin. Kanssasairaiden joukossa on helpompaa, kun ei tarvitse esittää ja voi sanoa - niin kuin asiat ovat. Mieleltään horjahtelevalla tuntemukset ja voimavarat vaihtelevat. Pimeydestä valoon ja kaikkea siltä väliltä. Tämä hänelle suotakoon.

NYT ON NÄIN

Mikään terapiasessio ei saa vangittua eri tilanteiden, vaiheiden ja kokemusten sekamelskaa, joita rankkoja terveystilanteita läpikäyneen mieleen on jäänyt. Terveydenhuollon tarjoama apu on pieni kädenojennus trauman kokeneelle.
Pitäisi ymmärtää, että sairaus jättää usein mieleen vaikeita ja syviä, ikuisia arpia. Sellaiset eivät parane koskaan täysin. Ison sairaustrauman läpikäyneiden täytyy saada purkaa tuntojaan. Heidän tulee antaa välillä hajota ja olla ahdistuneita kaiken sen seurauksena, mitä ovat joutuneet kokemaan. Sen seurauksena miten heidän elämänsä on muuttunut eikä mikään entinen voi enää olla kuten oli ennnen sairastumista. Sairaat ovat toki kiitollisia siitä, että elävät. Kovia kokenut on silti yhä haavoittuneen hauras, usein myös mieleltään. Traumakokemus on osa hänen tarinaansa. Joskus toiset joutuvat kokemaan henkisesti ihan liikaa, vain koska pelastuvat elämälle. Heitä tulee kohdella myötätunnolla ja kaikella mahdollisella tavalla tukien.

Toivon terveydenhuollossa työskenteleville aiheesta lisäkoulutusta ja voimia sairaiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.
Läheisille ja tuntemattomille toivon armon ja myötätunnon siemeniä, jotta jaksatte tukea sairastumisen traumatisoimia - ja saatte halutessanne itsekin tukea.
Trauman kanssa eläville toivotan voimia.

Kenties traumatisoitunutta auttaa ajatus - tämä on minun ainutlaatuinen polkuni - nyt on näin.

Linkki:

Innoituksen kirjoitukseen antoi lukuisat keskusteluni vertaistukihenkilönä sairastuneiden kanssa. Sysäyksen antoi myös silmini osunut artikkeli: Potilaan lääkärilehti, Timo Teräsahjon kirjoitus: Sairaus paranee, mutta kestääkö mieli hoidon? Lukemaan Klikkaamalla TÄSTÄ

#ahdistus #alakulo #armo #kipu #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Äkilliset kriisit

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

RUNO – TÄMÄ HETKI

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Hetki voi jäädä ikuisesti mieleen. Usein ajan virta soljuu ohi huomaamatta ilman asian huomioimista. Hetkiin voi unohtua. Päivät ja viikot voivat kadota muistista tasapaksuina aikoina, jopa vuosina.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TOIVON

… että vuodellesi 2024 mahtuu mieleenpainuvia ja mielihyvää antavia hetkiä. Uskalletaan elää. Kenties edessämme on myös hyviä hetkiä ja aikoja.

Ajan kulumisen myötä ja näin vanhemmiten huomaa katsoa eri tavoin kauemmas - eteen ja taaksepäin. On saanut perspektiiviä ja malttia elää huonompienkin hetkien ja aikojen yli. Hetkessä elämistä voisi vähän pohtia. Ehkä pysähtyä toisinaan arjen keskellä katsomaan ympärilleen, kuulemaan ja huomaamaan enemmän.
Epätäydellisyys johdattaa meitä miettimään tyytyväisyyden olemusta. Sillä – ainakin hetkittäin elämä on ihanaa Vaikeilla hetkillä on kai myös tehtävänsä – kenties opettaa meitä hoksaamaan olennaisen

TÄMÄ HETKI

HETKI VOI EROTTAA,

YHDISTÄÄ, MUUTTAA.

ODOTETTU, SUUNNITELTU,

OHIKIITÄVÄ, ARVAAMATON,

HUOMAAMATTAKIN OHI LIPUVA.

HETKET VOIVAT OLLA RASKAITA,

IKUISESTI ELOA MUUTTAVIA.

PIINAAVAN PURISTAVIA,

SANATTOMAKSI JÄTTÄVIÄ.

ONNEKSI - ELÄMÄSSÄ TUOKIOITA.

MIELLYTTÄVIÄ, KAUNIITA,

ILOISIA, ONNELLISIA,

SATUMAISIA, RAKKAUDELLISIA.

NIITÄ MONIA MONINAISIA,

IKUISESTI MIELEEN JÄÄVIÄ,

UNELMIEN TÄYTTÄMIÄ

TAI AJAN PYSÄYTTÄVIÄ HETKIÄ.

LOPULTA,

MEILLÄ ON VAIN

- TÄMÄ HETKI.

#ahdistus #arvaamaton #ilo #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Hetkessä elämisestä

Ajan kulumisesta

Vanhemmiten

RUNO - Epätäydellisyys

Henkäys kerrallaan

RUNO - Olennaisen hoksaaminen

Arkeesi mietteitä

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Uskalletaan

RUNO - Jos käykin hyvin

RUNO - Kaunista ja hyvää

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – HUOMAA, ANNA TILAA

Kuva microsoft 365 kuvapankki

Tämä aika TikTok-videoineen. Se, että kuka tahansa voi kommentoida mitä vaan, voi kadottaa asian ympäriltä alkuperäisen punaisen langan ja tarkoituksen. Huomion syövät raflaavan huomiohakuiset kommentit (ivaavat, asian vierestä tai asiayhteydestä tarkoituksella irrotetut). SURULLISTA.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

MODERNI NOPEA AIKA SYÖ OIKEAA ELÄMÄÄ

Informaation nopeutuminen, määrä ja saavutettavuus on mullistanut hyvinvoinnin keskellä asuvien elämän. Lapsuudessani kirjeen kirjoittaminen oli puheluiden lisäksi ainoa kanava olla muihin yhteydessä – kasvokkain tapaamisten lisäksi. Elämän tahti oli verkkaisempi. Sanomalehdissä oli jokunen palsta johon olisi jotain voinut kommentoida - maksusta. Joka merkillä, siis välilyönnilläkin oli hintansa. Kokeilkaapa tehdä asunnon myynti-ilmoitus käyttäen 100 merkkiä (mukaan lukien tyhjät lyönnit). Sellaisten perusteella vielä 2000-luvun alussa käytiin asunto-esittelyissä.

Tämä moderni uljas aika jättää huomaavaiset tuskailemaan. Huomion saavat raflaavasti esiintyvät. He, joiden kommentit voivat olla ala-arvoisia. Ajattelemisen arvoiset, pysäyttävät asiat peittyvät tähän nyky-ajan lokaan. Sanoittaminen ei ole aina helppoa. Ehkä vähemmän olisi enemmän??

Meillä jokaisella on varmasti aika ajoin peiliin katsomisen paikka elämässään, sanomisissaan ja tekemisissään. Mietin ajoittain blogi-kirjoittamiseni mielekkyyttä.
Toisaalta teen tätä yhä myös vertaistuellisessakin mielessä. Toivottavasti kirjoitusteni äärelle löytävät he, jotka tarvitsevat muutakin ajateltavaa kuin hetken hekotuksen. Tässä blogipaikassa niita on ja ne odottavat hiljaisia lukijoita - toivon.

HUOMAA, ANNA TILAA

IHAN JOKAISTA EI KIINNOSTA,

MITÄ JOKA PÄIVÄ TUNNET.

AIVAN KAIKILLA EI VOIMAA,

KUN NE OMATKIN HUOLET.

JOS JOKU MANAA, SADATTELEE,

PÄIVÄSTÄ TOISEEN TUSKAILEE.

MAINITA KAI VOINEE,

ANNA JO TILAA - TOIVOLLE.

JOS KATSOISI YMPÄRILLEEN.

ALOITTAISI KIITTÄMÄÄN,

ILOITSEMAAN PIENISTÄKIN.

KIINNOSTUISI, KUUNTELISI,

KYSELISI, MUITA HUOMIOISI.

HOKSAISI AJAN MITTAAN,

ETTEI OMAT HARMITTAVAT AINA,

TAIDA NIIN HUONOSTI OLLAKAAN,

HUOMAA, ANNA TILAA,

- TOIVOLLEKIN TULLA.

#ahdistus #alakulo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Myötätunto

RUNO - Sanoittamisen vaikeus

RUNO - Kuule minua

RUNO - Huomaattehan

RUNO - Olennaisen hoksaaminen

RUNO - Elämisen arvoista elämää

RUNO - Jos voisin

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Vähemmän on enemmän

RUNO - Entä, jos murehdinkin turhaan?

KOHTI JOULUA

Stressistä päässee kokonaan vasta vaihtaessaan hiippakuntaa. Täydellisyyden tavoittelu elämysten maksimoiseksi tai perinteiden vaaliminen menevät joskus liiallisuuksiin. Ennen kuin oma "kamelinselkä" katkeaa voisi asteittain opetella tiputtamaan rimaansa ja hyväksyä asiat, jotka ovat sinne päin.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

PERINTEITÄKIN VOI MUUTTAA

… ja pyytää muidenkin vaatimusrimaansa tiputtamaan. Aina ei ole tarpeen tehdä ja ostaa kaikenlaisia ruokia, herkkuja. Koristella voi vähemmän, kaikkea voi olla vähemmän. Sitä on vaan oppinut venymään,osin kai ajatellen lapsuudenkotinsa perinteitä. On kai omaksunut muiden tekemisistä ja olemisista jotain. Lehdet ja some ovat täynnä täydellisiä koteja ja onnellisia kasvoja. Joskus tuntuu, että tuo kaikki hekumointi ja yltäkylläisyyden tunnelmointi on niin överiä, että huhhuh. Yleensä mitään peruuttamattoman kamalaa ei tapahdu vaikka jotain jäisi pois tai tehtäisiin eri tavalla kuin aiemmin.

Tällä kertaa joulumme on ekstrakarsittua mallia. Olo on monella tapaa ollut alavireinen. Meneehän tämä istuminen ja naputtelu jollain tavalla, mutta ei juuri muu puuhastelu. Toivon, ettei kuitenkaan tarvitse päivystyksiin lähteä. Saattaapa olla niissä ruuhkaista. Täällä ainakin lumet sai ensin kyytiä ja sitten – pam, pakkasta ja tiet ja kadut peilijäässä. Ja kuten lähes aina, kevyt lumihuntu satoi peittämään liukkaat kohdat. Veikkaan, että päivystyksessä on kärvistelemässä eräskin murtuman saanut. Joten, varovaisuutta!

UUSI VUOSI - UUDET KURITUKSET

Eläminen kallistuu monella rintamalla, myös sairailla. Huonot ajat, lama, sodan uhka, Natoon liittyminen. Ei auta kuin elää tämäkin lama vyötä kiristellen. Aikoja tulee ja aikoja menee. Toivottavasti elon syrjässä pysytään. Aina voisi olla huonomminkin.

PÄIVÄ PITENEE PIAN – AKKUJEN LATAUSTA

… ja siitä olen kovin tyytyväinen. Vaikka kukonaskelin meneekin, mutta toivoa on niin sanotusti tunnelin päässä. Inhokki-vuodenaikojani ovat loppusyksy ja talvi. Valoa ja vehreyttä kaipaan. Piristäisi mieltä, jos ei tarvitsisi koko päivää pimeässä vaeltaa. Eikä tarvitsisi palella - ainakaan niin paljon kuin nyt pakkasilla.

Oma joulu mennee ihan levätessä. Ehkä jotain vähän herkullisempaa ruokaa, suoratoistoista viihdettä ja musaa. Takkatulen lämpöä.

Muutama päivä pyhäpäiviin. Voisit miettiä vaikkapa Joulun juhlimisen syvintä olemusta.