Näytetään tekstit, joissa on tunniste onni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onni. Näytä kaikki tekstit

Äiti äiti äitiii

kuva Micorosoft 365
En ole kauniimpaa sanaa
korvissani  
kuullut kuin
äiti
äitii

äitiii

Olen tosi onnellinen kun sain kokea äitiyden.
Lapset toivat elämänmaun,
keskeneräisyyden,

riemun ja oppimisen ilon
ja ihmeet mukanaan.
Jos lapset oppivat koko ajan,
niin oppivat vanhemmatkin lapsilta.

Kyllä minä niin onnellinen olen.
Sain kokea lasten kasvun
ja kaiken ihmeen taianomaisen.
Sain taltioida kovalevylleni ja
muistoksi voimavaraksi niin paljon

Olen kiitollinen ihan kaikesta.
Niistä sotkuista ja harmeistakin'.
En päivääkään vaihtaisi pois;
se kaikki oli elämää isolla Eellä.

Samuli Edelmannin laulu
Ei mitään hätää

Sen kun voisi lapsilleeen antaa!!
Ettei ainakaan monia kamalan kovia
joutuisi kokemaan.

Ei mitään hätää...

Äitini on
minulle tosi tärkeä.💗
Lapsuuden ja
elämäni tukipilari.

Kiitos💗

Olemme pitkän monipolvisen geeniperimän tuloksia ja sattumaa.
Solujen kohtaamisen ihmeitä,

Olemme äitiemme isiemme lapsia ja tyttäriä.
Osa on perheen muille lapsille sisko.

Lapsettomuus on yhä yleisempää.
Se on varmasti käsittämättömän suuri ja iso suru
Aina se on henkilökohtainen tragedia.

Maailmassa on paljon äidittömiä.
Adoptio‑ ja sijaisvanhemmuus on rakkauden teko. 💗

Jokainen äiti hoitaa tehtävänsä elämäntilanteensa ja voimiensa puittteissa.
Ja aina myös ajan oppien tapojen mukaan.
Ja kukin omalla tavallaan.

Vanhemmuuden ja äitiyden ei tule olla
elämän ainoa tarkoitus - merkitys.

Nykyaika on asettanut vanhemmat 
ihan uudenlaisen vertailun ja paineen alle.
Vertaillaan tapoja olla  tehdä  kasvattaa.

Epämukavuus ja  epätäydellisyyden,
pettymysten kohtaaminen ja sietäminen
kasvattaa äitiä ja lasta.

Samalla se luo pohjaa sille, että lapsi oppii ymmärtämään
ettei elämä ole aina helppoa eikä yksinkertaista.

Hiljalleen lapsi oppii, että elämä on erilaista eri perheissä.
Hän huomaa että vanhemmat ei aina jaksa tai ehdi,
mutta kaikesta yli mennään.

Hyvä äitiys ei tarvitse keijupölyä eikä pullantuoksua. 💗

Hän tarjoaa syliä, sanoja, selityksi, aikaa, turvaa ja luottamusta.
Oppia ja ojennnusta, sitä tukirankaa.
Sellaista että on tunne - äidille voi kertoa minkä ikäisenä tahansa
sillä kyllä
kyllä - äidit on sitkoa💗

Äidin kunniatehtävä kun jalostaa kestäväksi.

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, ei vanhempien ei lastenkaan.
Lasta saa ja tulee torua ohjata kehua sylitellä ja kiittää, ohjata oikeille urille.

Ei tehdä kaikkea valmiiksi annetaan lasten osallistua.
Toisten tarpeiden huomioiminen ja
tylsyyden sietäminen 
on tärkeitä taitoja aikuisena.

Vanhempien tehtävä on olla perheensä ruorissa, ohjaajina ja turvana.
Pomoina siihen asti, kun lapsi saa tarpeekseen vanhemmistaan ja muuttaa omilleen.

Joka tapauksessa on tärkeää tehdä parhaansa kasvatustehtävässään,
mutta yhtä tärkeää on olla armollinen äitinä itselleen.
Jokainen meistä on epätäydellinen  ja se on ok.

Äidit on monella tavalla yhteiskunnan selkärankaa.

Toivotan kaikile vanhemmille äideille armollisuutta rentoutta kärsivällisyyttä 💗

Olen nuorten aikuisten äiti. He rakentavat elämäänsä omilla ehdoillaan mieleisekseen.
Tuen neuvon jos voin. Toivon saavani olla heidän elämäänsä vielä pitkään.

Äitiyteeni ja lasteni arkeen on vaikuttanut valitettavasti
traumani vaikeista raskauksista ja oma sairastumiseni lasteni ollessa 2‑ ja 4.

Yritin olla läsnä ja mahdollistaa.
Olen varmasti ollut liian holhoava ja
elänyt liikaa heitä varten tai heidän takiaan.

Olen elänyt sairauksien varjoissa.
On se lapsiini varjon jättänyt ja nykyisellään pelon varjon.
On eletty niin kauan tätä kovin epävarmaa.
En osaa arvioida lasteni kärsimyksiä.
💗
Ollaan armollisen keskeneräisinä kasvattamassa seuraavia sukupolvia.

Kiitos äidilleni ja isälleni elämästäni.
Kiitos Luoja💗
omista lapsistani💗
syntymän ihmeestä.💗

armollista äitienpäivää 💗 ja voimia äideille💗                                            










 sisarusten ensikohtaaminen💗💗



 


siinä ne ihan omat ihanat - ruhmuja kompuroinneista - ja niin ilo pinnassa
vaikka vähän sotkua naamassa 
💗
ja sulaa laavaa ja rakkautta
äidin sydämessä
nämä oli ihan parhautta

💗

Olen nyt koulutettu kokemustoimija

Olen nyt koulutettu kokemustoimija
opiskelin @Sydänliiton tuella
Kiitos.

Saan käyttää kokemustoimija nimikettä

💗

Halusin vielä lisää hyvää.
Olen saanut paljon.
Maksaisin velkaani yhteiskunnalle
kiitoksena avusta, hoivasta,
ihmeistä ja siitä, että yhä elän.

💗

Mutta mihin kykenisin,
mitä osaisin ja pitäisin.

Ja piti huomioida realiteetit.

Mietin, että mitä kun se maratooni ei oikeen sopinu
ja se zumbakin tuntui sit .... vähän liian... zumbalta. 

Bongasin koulutusilmoituksen
ja kokemustoimijaa jututin
sydänliitosta sain infoa.

Tällaisena ujopiimänä
päätin sukeltaa
kun tästä totisesti tiedän

Kun on kauan ihan elämän reunalla
se muiden tavallinen on 
minulle ihan erityistä

Arvaattehan sen ydinjutun 
ja syyn miksi kiinnostuin.
No kun kerrankin
täytin ne kriteerit.

Lainaus "kokemustoimijamme
ovat pitkäaikaissairaita vammautuneita".

No sitä kokemusta on.
Tuli tunne 
tää on just mun juttu.

Sydänliitto suostui ja talvipimeinä opiskelin.
Innostuin uudesta tutusta uudella tavalla.
Oli mielenkiintoinen koulutus, omaa päätä herättelevä.

💗 Lainaus kKokemustoimintaverkostolta:
”Kokemustoimijan tehtävä on ymmärryksen ja tiedon lisääminen
kokemustoimija on kokemustiedon jakaja/välittäjä
eri alojen ammattilaisille ja opiskelijoille suurelle yleisölle.

Kokemustoimijat ovat kokemustoimintaverkoston järjestöjen kouluttamia.
kokemustoimijat ovat haastavan elämänkokemuksen omaavia
pitkäaikaissairaita vammaisia tai heidän läheisiään.
Kokemustietoa välitetään rakentavalla positiivisella otteella
laajempi näkökulma synnyttää uusia tapoja tehdä.

Kokemustoimijat pitävät luentoja, puheenvuoro ja alustuksia
He ovat mukana koulutuksissa keskusteluissa työryhmissä,
työpajoissa - kehittämisessä suunnittelussa.
Kokemustoimijat tuovat asiakkaan/potilaan polkua läpikäyneen näkökulmaa.

Jännää johtaako mihinkään💗

Klikkaa lukemaan lisätietoa ->   Tästä Kokemustoimintaverkoston sivuille

Jatkan Sydänliiton vertaistukihenkilönä rinnalla kulkemista. 💗 
Kiitos Sydänliitto etenkin Paula 💗
Kiitos kokemustoimijaverkosto kouluttaja Piia 💗
Kiitos kurssikaverit 💗

... ja aina sitä kevennystä tarvitaan 
- tämän klipin idea on varmasti tullut seuraamalla minua - kiitos

Kamala Luonto 23-3508
💗

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja
julkaistiin huhtikuun lopussa.

Kirjan voi ostaa  💗

mediapinta oy verkkokaupasta.  
voit tilata kirjan tästä linkistä - mediapinta oy:n verkkokaupasta

Kirja on BTJ Finland Oy;n ja
Kirjavälitys Oy:n kautta
saatavilla myös kirjakauppoihin

💗
luultavasti silloin pitää on ilmoitettava nämä

💗kirjoittaja - kirsi juntunen -
💗kirjan nimi käänteisiä lottovoittoja
💗kirjan yksilöintitunnus ISBN: 978-952-81-1750-6
💗kustantaja mediapinta oy sekä

tai ota yhteys kirjastoosi kirjastoa voi pyytää tilaamaan kirjan kertokaa nuo yllä olevat kirjan tiedot.


kiitos jokaiselle kirjan hankkineellle sen lukeneelle ja eritoten palautetta antaneille.

❤.Kerron vähän kirjoitusprosessista 💗 - ja mitä kirjassa on.

Kuvaan kirjassa vuosiani
jossa sairaus on kulkenut
muun elämän rinnalla.

Siis 35-vuotiaasta 57-vuotiaaksi.
Se on aikaa, kun oli opittava
elämään sairauksien kanssa.

Sairaudet kulkivat mukana lupaa kysymättä.

En ole pitänyt päiväkirjoja.
Ne olisivat helpottaneet.
Terveydestäni sain tekstejä
Sairasvuosia ja kirjauksia on tuhansia.

Ei sairastaminen ole koko elämääni täyttänyt.
Elämässäni tärkeintä oli lapseni
ja heidän hyvinvointinsa.
Heidän vaiheensa muistan
ilman päiväkirjoja oikein mainiosti.

Isommat terveysasiani muistan kirkkaasti.
Mutta, enimmäkseen elämä oli 
menemistä, 
tulemista ja olemista.

Ihan tavallista elämää.
Elämän kiertokulun myötä
muuttuu ja kasvaa
ihmisenä ja äitinä.

Lapset kasvoivat
taaperoista aikuisiksi
kuin huomaamatta.

Ajattelin - ajan mukaisesti eteenpäin siirtyen 
tapahtumat avautuvat läheisilleni ja itselleni.

Kirjan kansikuva - sen absurdin ajan takia
kun elämässäni oli onni ja pelko rinnakkain.
Sairauteni ovat harvinaisuudessaan,
moninaisuudessaan ja tilastollisesti
mielestäni jo kuin Käänteisiä lottovoittoja
Nimi tuntui osuvalta.

Tuntemuksia, ajatuksia ja ihan tavallista elämää 💗

Päästyäni lopulta vuosien jälkeen
vertaistuen piiriin huomasin vuosien
koulineen mieltäni.
Kouluttauduin vertaistukihenkilöksi
heti kun se oli mahdollista.

Ajatukset ja tuntemukset on sairaudesta
riippumatta pitkälti samankaltaisia.
Vuodet muuttivat minua
ulkoisesti ja sisäisesti.

Toivon, että kirjan lukisivat myös terveet. 
Mielestäni se sopii jokaisen aikuisen luettavaksi.

Elän olen ja hengitän - ihanaa 
💗

Selviydyin monen ihmeen kautta
loppuvuonna 2024 hyvin tiukasta paikasta.
Kirjaprosessi oli pitkällä ja viimeistelin
sen vauhdilla vimmoissani,
kun en alkuun kyennyt kuin istumaan.


En tiedä paljonko tätä jatkoajan jatkoaikaa
on suotu, siksi en uskaltanut tuhlata aikaa.
Siksi kirjasta tuli rosoinen.

💗


Ihmisten ilmoilla

kuva anne karine

Ihmeiden aika ei ole ohi!!
Olen totisesti kaivannut vaihtelua.

Olen ollut jo ihan
ihmisten ilmoilla.

Olen bongaillut
kevään merkkejä ja luonnon valoa .

Osallistuin rakkaan sydänyhteisöni 
Karpatiat ry:n
vuositapaamiseen .

Yhdistys juhli
25-vuotistaivaltaan.

Olin myös Mössön Musaklubilla
Juha Tapion keikalla tyttäreni kanssa.

Hurjaa menoa siis
omalla nykyisellä 
mittapuulla ;)

💗

 

Keikan bongasin ennen vuodenvaihdetta.
Paikka oli melko lähellä.
Tyttäreni toimi seuraneitinä.
Hän ajoi, roudasi ja auttoi kaikessa.
Pyörätuolipaikalla oltiin,
muu ei olisi ollut mahdollista.
Keikka ok, mutta jatkossa
valintani kyllä konserttisali.

💗

Karpatiat ry:n vuositapaaminen
Jyväskylässä


Pontimena ja motiivina lähtemiseen
oli etenkin jo vuosien varrella
kohtaamani vertaiset.

Näissä tapaamisissa on aina
uusia ja vanhoja kasvoja.

Pyörätuoli oli täälläkin mukana.

Ystävä auttoi
ihan kaikessa.
Tarvittaessa moni muukin.

Kävelen toki ihan omin jaloin
lyhyitä matkoja, mutta yhä olen 
ihan hapero - hauras. Ja päivän
jaksaminen.

Käteni olivat  ja ovat yhö
"aika reporankana" eikä edes
lautasen kantaminen onnistu.

Tapasin muutamia seudulla asuvia
ystäviäni vertaistukimielessä
ja muutenkin.
Tehokasta ajankäyttöä.
unailu oli tooosi

Junailu oli tosi rankkaa.
Oli mutkia ja viivästyksiä.
Ei mennyt niin kuin Strömsössä.


Matkanteko
ei ihan unelmasti menny, ei

kuva Anne Karine
Vuositapaamisen luentojen ja
puheenvuorojen lisäksi
ohjelmassa oli pienryhmäkeskustelua
ja vapaamuotoisempi illanvietto.

💗

No minähän tulin ihan täysin yllätetyksi.

Sain iltajuhlassa kunniakirjan ja ruusun
ja Sydänliiton pronssisen ansiomerkin !!!
KIITOS.
toiminnastani sydänterveyden hyväksi.
12 vuotta vertaistukihenkilönä täynnä 
ja ilolla jatkan.

8 yksinäistä vuotta sairaana oli ihan kamalaa.
Aika ei ole unohtunut mielestä.
Yksin ei ole hyvä sairastaa.

Oli ihanaa vaihtelua ja monia kohtaamisia.
... ja ihan liian vähän aikaa.

Välillä on hyvä olla ihan ihmisten ilmoilla.

Ihan liikaa omissa oloissaan.
Ahtaassa pienessä elämässään.

Oli jo aika kömpiä kotiluolastaan
ja kömpiä vertaisten seuraan.

Oli pelkoja etten jaksa.
Etten enää edes 
osaa olla.
Ihan ihmisten ilmoilla.

Huh, kovin olen jo ehtinyt metsittyä.
Juuri nyt ja juuri siksi oli pistettävä
ranttaliksi - no, menoksi.

Tekosyyt ja pelot kun
voi 
hetkeksi puhaltaa
hiiteen.

💗

Kas,
kun 
ihmisten ilmoilla
vertaisten seurassa 
voimaantuu.

kiitos

💗


Traumamuistojen käsittelyvaiheessa


Olin hyvin hyvin heikossa hapessa
juuri ennen sydänleikkausta 18.12.2025.
Reilu kuukausi on mennyt
monen viikon mittaisesta
sairaalareissusta'.

Kehoni on yhä tosi väsynyt. 💗
Mieli otti kovemmin osumaa. 💗
Monisairas on ongelma terveydenhuollossa.
Se olin minä.💗

Apu löytyi kuin ihmeen kautta ja aivan viime hetkellä.
Yhä olen tässä, elän ja kirjoitan. Se tuntuu yhä hyvin erityiseltä-Ihmeeltä. 💗

Olen mielessäni palannut noihin viikkoihin.
Muisti tekee sen ihan omalla tahdillaan
ja lupaa kysymättä.

Se nostaa esiin hetkiä, hajuja, ääniä, pelkoa
piippauksia ja odotusta. Niitä vaiheita ei voinut väistää.
Ne piti vaan kulkea läpi. Hiljalleen - vain yksi muisto kerrallaan.

Diagnoosi · potilaan asema · sairaalan todellisuus 💗

Heinäkuussa 2024 tuli tieto, joka muutti kaiken.
Kilpirauhasen imusolmukkeista löytyi keuhkosyövän etäpesäkkeitä
Se sana, levinnyt - osui ja upposi. Syöpä ei ollut enää vain paikallinen.
Se oli tullut jäädäkseen.

Pitkän sairastamisen myötä, olin jo tottunut tutkimuksiin
odottamiseen uusiin vaiheisiin. Silti tämä totisesti - pysäytti.
Olin terveydenhuollolle hankala potilas. Se monisairas.
Se sitkeä. Se, joka kysyy ja tietää liikaa.

Syksyn 2024 aikana tiesin kyllä itseni, kun kroppani tunnen.
Jokin oli vialla. Olin laihtunut syksyn aikana. Sitten sairaalassa
suorastaan kuihduin. Sairaalajakso oli sekava ja raskas.

Oli kaksi sairaalaa ja useampi osasto molemmissa sairaaloissa.
Valvontaa ja päivystyksiä. Keuhkoihin kertyi nestettä. Aika holtittomasti,
nopeasti ja aina uudelleen. Hengitykseni kävi työlääksi.

Jouduin ensin keuhko‑osastolle jossa huonekavereinani oli
tarttuvia keuhkosairauksia sairastavia. Ihmettelen yhä
miksi minut sinne sijoitettiin.

Oloni oli turvaton. Keho teki töitä koko ajan. Vaikka,
makasin vain paikallani. Hengitin.
Se ei totisesti tuntunut helpolta.

Hengitys · odotus · päätös 💗

Keuhkoni täyttyivät nesteestä. Hengittäminen kävi raskaaksi
ja pian yhä raskaammaksi. Nestettä ei voitu poistaa. Piti odottaa,
syynä hyytymisen estolääkitykseni.

Odotin istuen selkä suorana. Maski kasvoilla ja huohotin. Aika venyi.
Minuutit eivät kulkeneet eteenpäin, ne seisoivat paikallaan.

Söin vain vähän. Ehkä saman kuin yksivuotias lapsi. Makuaistini katosi.
Kehoni väsyi ja mieli yritti pysyä mukana.

Tehtiin päätös. Jos keho ei enää jaksaisi - minua ei elvytettäisi.

Kuulin sen. Ymmärsin sen. Ja silti olin siinä hengittämässä, yrittämässä,
kököttämässä happimaskin kera sängylläni.

Nestettä saatiin tyhjennettyä. Ihan hetkeksi helpotti ja tosi äkkiä kertyi lisää.
Yöt olivat vaikeita ja päivätkin. Pelko istui vieressä - hiljaa.
Aamu tuli silti ja olin yhä siinä.

Siirrot · sydän · päätös yrittää vielä 💗

Kun se hengitys ei helpottanut, niin katse kääntyi sydämeen. Keuhkoissa
oli yhä nestettä. Sydämestä kuului ääniä, joita ei olisi pitänyt kuulua.

Olin väsynyt, niin väsynyt. En jaksanut pelätä. Kai se olisi ollut terve reaktio.
Olin koko syksyn ollut niin tavattoman huonossa kunnossa, eikä hoitotahoni
ymmärtäneet kertomaani. Se on vähän outoa. Joku kehotti pari kuukautta
ennen kuntoilemaan. Sellainen loukkaa ja sen muistan yhä.

Minua siirreltiin paikasta toiseen. Tutkittiin, kuvattiin ja odottettiin vastauksia.
Päiviä kului. Sydämeen aiemmin asennettu bioläppä oli pettänyt. Se hauraampi
varaosa. Sydän teki töitä kuin myrskyssä. Sisällä oli pyörrex, jota en nähnyt - mutta tunsin.

Avosydänleikkausta ei voitu ajatella. 

Kuulin sanat, mutta olin jo puoliksi jossain muualla. Silti uusi aamu tuli.
Olin yhä tässä ja elämässä. Uusi viikko alkoi. Tutkimuksia nopeutettiin,
keskusteluja käytiin suljettujen ovien takana.
Lopulta sain kuulla, he halusivat vielä yrittää pelastaa minut, toisella tavalla.

Toimenpide · herääminen · ensimmäinen askel kotiin 💗

Minut nukutettiin. Vielä heräsin ja  olin yhä täällä. Sydämeeni oli tehty jotain.
Uusi läppärakenne oli saatu paikalleen verisuonia pitkin. Nuo maan taitavimmat olivat asialla. Sanottiin toimenpiteen onnistuneen.
En vielä osannut iloita, sillä  olin niin väsynyt. Hengitin.

Siirrettiin osastolle toipumaan takaisin tutumpaan rytmiin. Pian pääsin oman hyvinvointialueeni Sydänsairaalaan kardiologian osastolle.
Sain taas oman pönttövessan, hoitotuolin ja rollaattorin.
Pieniä asioita, mutta silloin ne merkitsivät tosi paljon.

Aloitin parin metrin matkat rollaattorin kanssa. Jalkanitärisivät, jotenkin kantoivat.
Hengenahdistuksen pakokauhunomainen tunne oli ehtinyt painua syvälle.
Nukuin vain istuma‑asennossa, keho ei vielä luottanut. Myöhään
jouluaaton aattona oli lopputarkastus. Halusin pois sairaaloista,
pois laitteista, pois odottamisesta.

Vaikka olin hauras kuin haavanlehti. Pääsin kotiin lähes yön koitteessa.
Olin aivan puhki. kotona huomasin ettei nukahtamisesta tai kivusta ollut puhuttu.
Keho oli tottunut lääkkeisiin. Vieroitusaika oli kärvistelyä ja katkonaisia öitä.
Mies rakensi minulle oman nukkumispesän. Nukuin hetkiä kerrallaan,
kuten olin nukkunut jo niin kauan. Kesti päiviä ennen kuin uni alkoi palata
Olimme vielä usean viikon ajan kuin zombie‑hahmoina molemmat

Hengissä yhä. Kiitos terveydenhuoltomme  ja ne gurut - ja ihmetaitajat.
Kiitos Luoja 🙏







Tukholma pyörätuolivinkkelistä

Rasti ruutuun
Tukholman  reissu koettu
pyörätuolivinkkelistä.

Reissuseurana olivat aikuiset lapseni 
ja tyttäreni avomies.

Piti lähteä ettei jää elämättä.

Reunaehtoja 
lähtöpäivän pontimena
reissuun vielä lämpimät säät.

Heikossa hapessa.
Ei ole yksinomaan juhlaa ollut.
Täsmälääkkeen 
kanssa haasteita.
Viime viikolla labrassa jokapäivä.
Hyytymisarvo seilaa eestaas
niinkuin ristelijät.

Toivo on
muuttumassa
toivottomuudeksi

Terveenä en miettinyt laivan kokoa
tekemisiä enkä reittejä.
Nyt kauhistutti etukäteen 
vähän kaikki.

En ole tottunut autettavan rooliin.
Sain pyörätuolin - ilman sitä olisin jäänyt 
hytin vangiksi.
Lähtöpäivänä buffetissa pitkä ylensyönti.

Kuuntelimme trubaduuria,
katselimme auringonlaskua 
ja pelasimme pelikorteilla.

Hetken katsoimme yökerhon 
tarjontaa - tanssimme 
minäkin!!!

No pari kappaletta hytkyin.
Oli lähes peilityyntä eikä laiva keinunut.
Lämminhenkinen ilta ja isojakin
keskusteluja ajatustenvaihtoja.

Tukholma pyörätuolista käsin

Kolme riuskaa nuorta
kun matkaseurana, niin hoiduin
vaivattomasti paikasta toiseen.
No, satamassa tökki taksin saaminen.

Nuoret kävivät vaatekaupassa.
Sain kyydityksen kauniiden 
puistojen läpi.

Näimme vesiputouksia.
Kuuntelimme konserttia,
näimme trapetsitaiteilua.

Näimme vanhan kaupungin
ja merta, kukkaistutuksia.

Sää oli  lämmin ja aurinkolasit
tarpeen. V
älitankkauksia ja
istuskelua, auringosta nauttimista.

Juotavaa, jäätelöä, pikkupurtavaa.
Aamiaisella olimme tankanneet
buffassa ns. koko rahan edestä.
Pärjäsimme välitankkauksilla.

Merenrannan kahvilasta lähdettyä
olimme keskellä juoksutapahtumaa.
Juoksijoita oli satoja.

Reitti vanhasta 
kaupungista keskustaan
mutkiteli, joten  kiersimme varmasti 
tunnin ylimääräistä.

Välillä nuoret pistivät juoksuksi
päästäksemme tien yli juoksijoita kaatamatta.

Taksit tekivät meille useita ohareita.
Pyörätuoli osoittautui ongelmalliseksi.

Totesimme kukkaro- ja hermostoystävällisemmäksi
valita metrokyydin ja kävelyn satamaan.
Tuli koettua nähtyä.
Nuorisolle Tukholman reissu kävi kuntoilusta.
Askelmäärät heillä 18 000.

Tyyntä - niin ihanan tyyntä

Lämmintä ja  lähes peilityyntä. 
Tankkasimme ruokaa.
katsoimme lasten shown!!
Juttelimme ja ihailimme merta.

Pelasmme korttipelejä ja teimme
Taxfreessä pikakierroksen.

Maisemaa katsellen rupatellen.
yläkerran karaoke aikamoista
Peränurkassa korttia pelaten.

Nukkumatti vei voiton.
Aamiainen buffassa venytti vatsanahkaa.

Ikimuistoinen reissu!!

Kiitos matkaseuralle
onnistuneesta
matkasta
💗




Täydellinen minulle

Tämä päivämäärä viisi vuotta sitten mullisti elämäni.💗
Tapasin silloin puolisoni ensi kerran kasvotusten.
Tänään on neljäs hääpäivämme.

On rakastettu ja opeteltu, on kipuiltu ja eletty syvyyksissä.💗
Ennen muuta on katsottu yhdessä samaan suuntaan,
syvässä hyväksynnän onnen tunteessa.

Rakas mieheni olet                                                                   💗

täydellinen minulle 💗

emme pelastaneet 💗toisiamme💗
tulimme
rikkinäisinä
olimme rehelllisiä
viisi vuotta sitten
tämä päivä muutti elämäni💗
olemme  yhä tässä 
se ei ole  romanttista
se on  totta
sairaan viitan alla ihminen 💗
pelokas  väsyvä  keskeneräinen
sinä vastasit  samalla mitalla
kerroimme  huonoutemme
virheet    puutteet
ne joilla suhteet  usein kaatuvat💗
emme yrittäneet näyttää paremmilta💗
olimme liian väsyneitä  esittämään💗
ja juuri siksi tämä  kesti💗
yhteiselo loksahti  paikalleen 
keskustelu 💗
hiljaisuus  kerrallaan💗
tunnemme  bluesin 
tiedämme
kun mikään ei kevene 
kun rakkaus  ei kanna  vaan  vaatii 💗
silti  jäämme💗
pohjavire ei ole  onni
se on   valinta 💗
luottamus  ilman takeita💗
rakkaus joka ei lupaa  helppoutta💗
olemme  yhä  tässä
se on rakkautta💗

💗

💗olen kiitollinen jokaisesta hetkestä kanssasi 💗 rakastan

 💗

Linnunmaitoa

Voiko elämä parempaa
suoda kuin kauniin 
luonnon ja toivon
uudesta huomisesta?

Kesän vehreys
kauneus ja lämpö
herättää kiitollisuuden ja ilon.

Muutamalla 
katseella havaitsee
elämän kiertokulun moninaisuuden.

Jokainen pyörii omassa pienessä elämässään.
Silti olemme yhdessä osana
tätä elämän ihmeellistä
isompaa kudelmaa.

💗

kesä oi kesä

Miten kauniissa
maailmassa
saamme elää.

💗

Toivon tämän ympäröivän
kauneuden 
tavoittavan
jokaiseen elävän sielun.

Varastoikoon kesä lämpöä kauneutta
jokaisen mieleen.

Jättäköön sielun sopukoihin
myötätuntoa ja toivoa.

Kun tuntuu ihan liian vaikealta
on kauniita muistoj, mielikuvia
joihin voimme palata
milloin tahansa.

Uusi kesä ja paremmat ajat tulevat
aina ikävien aikojen jälkeen
ja ei‑niin‑mieleisten vuodenaikojen jälkeen.

Ollaan onnellisia vuodenajoistamme.
Siitä, että toisinaan elämä on kuin ihanaa.


linnunmaitoa 💗

liian kuumuuden torppaa💗
sade helpotusta suova💗
mieli ilma seesteistä  vihreää 💗
vehreää  värikästä💗
uuteen kasvuun kurkottavaa💗
kovin kaunis on maailma💗
parhaimmillaan💗
ihan linnunmaitoa💗 
mielentilaa💗
jossa💗
sielu  saa levätä💗

💗 


Kamala Luonto 22-3438

💗 


Ystävä - heikkoinakin päivinä

Kuva Microft 365 kuvapankki

Ystävänpäivä on ihan
jokainen
päivä.

On taas aika kiittää
ystävyydestä.

On hyvä kiittää ja erityisesti
arvostaa jokaista ystävyyssuhdettaan.

Hyvään ystävyyteen
kuulunee aitous.

💗

Ystävä saa olla oma
keskeneräinen itsensä.

Kiitos ystävä

Olet katsonut sormiesi
välistä puutteitani,
kompurointejani,
epätäydellisyyttäni.

Tunnemme toisemme
pohjamutia myöten

Tiedämme mitä omasta
ja ystävämme sisimmästä
löytyy.

Meillä on yhteistä historiaa.
Koettua elämää
ja silti - sielujen yhteyttä.

Olet hyvä ihminen,
sinä ihana ystävä.

Kiitos

Kun jaksat olla
rinnallani
ystäväni.

💗

ystävä 💗 heikkoinakin päivinä 💗

olemme💗 
nähneet  toisemme 
huonoimmillamme  parhaimmillamme 
kaiken alta huomanneet 
toistemme erityisen
olemme
marinoituneet  murheissa 💗 
pilkkoneet hankalat  pienemmäksi
maalanneet tummaa vaaleammaksi
sanailleet repeilleet haaveilleet
ilon  kyynelin keventyneet

olemme
toisiimme tukeutuneet 
toisiamme kannatelleet 💗 
ilmaa samanhenkistä hengitelleet 
kiitos  ystävä että jaksat minua
heikkoinakin päivinä 
Ihanaa ystävänpäivää

💗 


Kamala Luonto 22-3466

💗


Rakkaan ystäväni muistonäyttelyssä

Kävin rakkaan ystäväni
Susanna Huovisen 
muistonäyttelyssä
Järvenpäässä.

Näyttelyssä oli tuttuja
mutta myös teoksia
joita en ollut
nähnyt.

Viime keväänä
huonoja uutisia
tuli siihen malliin
että yhteinen
taidehetkemme
keväällä 2023 oli
erityisen tunteikas.

Minun silmissäni
hän oli upea
taidemaalari
kaunis sielu
ja hyvä
ihminen.

Minulle hän oli ihan
mahdottoman
rakas ystävä.

Taiteilijasielu 

Ystäväni viehättyi
jo nuorena taiteesta
ja käsillä tekemisestä.

Hän kävi monilla kursseilla.
Hän innostui herkästi
monenlaisesta.

Ihmetteli, sulatteli
asioita mielessään.

Arjesta selviytyminen
jätti taiteen tekemisen
välillä sivummalle.

Leipä ja katto
pään päälle
on aina saatava.

Kaikkea hänen taiteen parissa
tekemäänsä ja kursseihin
osallistumista en tiennyt.

Susanna oli Järvenpään
taideseuran jäsen.

Kuvassa oleva teksti
on Susan kertomaa.

Järvenpään taideseuran
60‑vuotisjuhlajulkaisusta
vuodelta 2018.


Näyttelystä

Susan muistonäyttelykirjassa
oli jo monia nimiä.
Näyttely oli esillä
Järvenpään Taidetalolla.

Blogikirjoitusteni kuvituksena
on Susan taidetta.

Susanna sanoitti Taideseuran
tekstissä näin:

"olen oman itseni terapeutti
taideterapeutti.
Maalatessani
selkeytyy osa kaikesta mitä on.

Sukupolvien välisistä valokuvista
hän kirjoitti

Mieli menee vuosikymmenten taa
ja elämä saa merkityksen,
jota ei ajalla eikä järkeilemällä
voi käsittää.

Terveyteni on aiheuttanut läheltä piti tilanteita.
Elämässäni koen todella, että
taide eheyttää mielen kolauksia.

Se auttaa ymmärtämään jotain
mitä on lähes mahdoton ymmärtää.

Taide on mahtavaa mystiikkaa"

Niin
viisas
rakas
ystäväni
oli.


💗🙏



Tämä hetki

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Usein ajan virta soljuu ohi huomaamatta.
Päivät ja viikot hups jopa vuodet

Voivat kadota muistista tasapaksuina
kiireisinä aikoina.

toivon

💗
sinulle tänä uutena 
vuotena

mieleenpainuvia ja mielihyvää
antavia hetkiä ja 
aikoja
 j
oihin haluaisit upota ja unohtua

ajan kulumisen myötä
ja etenkin näin vanhemmiten
sitä huomaa katsovansa asioita 
ja elämää eri tavoin,
eteen ja taakse.

Nyt on jo perspektiiviä
malttia elää huonojen
hetkien ja aikojen yli.

💗

Olisi hyvä pysähtyä
arjen keskellä 
katsomaan
ympärilleen, jotta kuulisi ja huomaisi
enemmän.

Epätäydellisyys johdattaa
meitä hyväksymään ja
tyytymään pienempään 
hyvään.

Onhan sitä ainakin hetkittäin
hyvää, kivaa  ja joskus,
onneksi - toisinaan
elämä on ihanaa!!

💗

Täytyy ajatella - vaikeilla hetkillä 
ja ajoilla on oma tehtävänsä.
Ne opettavat meitä hoksaamaan
olennaisen.

Tämän käsillä olevan hetken.
Uskalletaan elää .

Tämä hetki
voi erottaa
yhdistää
muuttaa

Hetki on odotettu,
ohikiitävä,
arvaamaton,
arkinen,
iloinen,
ihana,
armoton,
oivallinen,
unohtumaton,
kaiken muuttava.

💗

Tämä hetki

ihan
huomaamattakin
ohitsemme 
lipuva

💗

hetket voivat olla vaikeita
raskaita piinaavan puristavia
sanattomaksi jättäviä

💗

onneksi
meillä 
on iloisia

rakkaudellisia,
lämpimiä
onnellisia
satumaisia ja
rinnassamme 
läikähtäviä hetkiä-

Mieleen jääviä
unelmia täyttäviä.

💗

Meillä on aina käytettävissä tämä hetki

Toivon elämääsi ja tähän vuoteesi kaikkea hyvää 💗

Toivottavasti vuoden 2024 muistoissasi on ikuisesti aarteena 💗

kannettavia ja elämänuskoa kannattelevia.