.jpg) |
| Heikossa hapessa ennen sydänleikkausta |
On kulunut reilu kuukausi pitkästä ja vaiherikkaasta sairaalareissustani. Sitä edelsi loppukesästä kiihtynyt vointini alamäki. Olin aloittanut keuhkosyövän täsmälääkkeen heinäkuun lopussa. Labratulokset tukivat sen olevan syyllinen, Asia ei ehkä ole noin yksinkertainen. Moninaisesti sairas on ongelma terveydenhuollolle. Oli raskasta toitottaa yhä uudelleen joka taholle olevansa hyvin huonossa hapessa. Palloteltiin ja asioita meni ristiin. Onneksi apu löytyi aivan kuin ihmeenä - viime hetkellä. Yhä olen ja elän, kirjoitan. Jippii!
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!
VAIHEITA OLI PALJON
Heinäkuussa 2024 oli kilpirauhasen imusolmukkeiden koepaloista todettii keuhkosyövän etäpesäkkeitä. Syöpäni siirtyi paikallisesti parantumattomasta levikkeeksi ja parantumattomaksi. Moninainen sairastamiseni asia yhdessä tuottaa minulle ja hyppäisin valmiin hoitoprotokollan kyytiin. Luulen olevani hoitahoilleni kai se - pain in the ass eli paskamaisen sitkeä arveluitaan esittävä potilas.
19 päivän sairaalareissulla riitti vaiheita. 2014 tehdyssä avosydänleikkauksessa sain mitraalibioläpän. Labrat tukivat syyksi lääkkeen aloitusta. Vähät lihakseni tuntuivat haihtuvan ilmaan. Pian keuhkoissani näkyi pleuranestettä. Punktiota ei voitu tehdä käyttämäni hyytymislääke Marevanin takia. Tavoitearvo on hilattu korkeahkoksi, koska bioläppärakenteeseen on kahdesti kertynyt isoja hyytymiä. Hyytymislääkeannosta piti laskea hallitusti. Piti saada kardiologien ohjeet asiasta. Aikaa kului - usea viikko. Poiston aikaan nestettä oli yllättäen liian vähän, joten ei tehty mitään.
Ajateltiin, että liikkumistani voisi auttaa tahdistimen säätö. Sitä säädettiin. Ei auttanut. Täsmälääkkeen annosta jouduttiin pienentämään pitkin syksyä. Olin yhä riippuvaisempi muiden avusta ja kökötin pyörätuolissa pienilläkin reissuilla. Kardiologikäynnillä ei näkynyt isompaa muutosta. Silti vointini laski huimaa vauhtia.
Epätoivoisena viestittelin hoitotahoilleni. Ehdotin edes aiempaa röntgenkuvassa käyntiä. Ei ymmärretty. Lopulta röntgenkuvassa näkyi paljon pleuranestettä joilloin kehottivat lähtemään HETI keskussairaalan ensiapuun. Kykenin vaivoin huohotellen kävelemään askeleen pari. Olin nukkunut jo pari kuukautta tyynyläjän auttaessa hengittämisessä, siis puoli-istuvassa asennossa. Pleuranestekertymät veivät minut keuhko-osaston potilaaksi. Hyytymisarvoa piti saada pienemmäksi. Neste piti saada pian pois, sillä sitä oli hyvin paljon. Sitä ei kyetty poistamaan ennen kuin hyytymisarvo näytti sen olevan riittävän turvallista. Vaarana olisi ollut hallitsematon tilanne vuotoineen.
TARTUNTAVAARAA, ODOTTELUA, KIPUJA JA HENKISTÄ TUSKAA
Keuhko-osaston kahden hengen huoneessa huonekavereinani oli vuoron perään 3 eri tarttuvaa keuhkosairautta sairastavaa, Sairaalaverhon takaa kuulee, vaikka ei haluaisi. Jos joku niistä olisi tullut silloisen vointini päälle, tuskin tässä kirjoittaisin. Sain pottawc:n ja geriatrisen hoitotuolin sänkyni viereen oloani helpottamaan. Kökötin kaiken aikaa niin jyrkässä istuma-asennon kulmassa kuin vain mahdollista ja huohotin. Nukuin kai jokusen minuutin pätkiä. Valtavasti valvoin ja olin sekä yysisesti että henkisesti hajalla.
Oli kivuliasta olla olemassa. Hengenahdistusta ja oli todella voimakas tukehtumisen tunne ja kipuja. Sain morfiinia, jotain hengityskaasuja/lääkkeitä, voimakkaita kipulääkkeitä, nukahtamislääkkeitä ja ties mitä. Kesästä alkaen ruokamääräni oli pienentynyt. Nestelastin poistoa odottaessa nautin päivittäin maksimimäärän nesteenpoistolääke Furesista. Lääke alentaa verenpainetta ja vaikuttaa myös hyytymiseen. Kykenin syömään päivässä ehkä saman määrän kuin 1-vuotias. Sen aivan väkipakolla. Sain energiapitoisia drinksuja ja lisäravinteita. Makuaistini katosi.
TOIMENPITEITÄ, KARDIOLOGIALLE JA HUSIIN SYDÄNSELVITTELYIHIN
Ensimmäisessäen pleurapunktio, noin 1.9 litraa pleuranestettä poistettiin. Paljon enemmän oli, mutta enempää ei voitu poistaa. Huomattiin, että sydämessä ei ole kaikki hyvin. Siirryin Sydänsairaalan puolelle.
Poiminta sanelusta: "45 asteen kulmassa maatessa potilas 4l happivirtauksella kokee hengenahdistusta eikä tutkimusta kovin pitkään siedä. Maaten ei kestä olla. Siirrettiin HUSiin. Ja: "Potilas nestelastisssa. Keuhkoissa vaimeat hengitysäänet, sydämestä voimakas systolinen sivuääni. Jaloissa aavistuksen turvotusta. Mitraaliläpän osalta avosydänleikkaus ei tässä tulisi kyseeseen. Tällä hetkellä hoidetaan nestelastia, pyritään järjestämään uusi pleurapunktio hengenahdistuksen lievittämiseksi ja uusien näytteiden ottamiseksi. Happilisä tarpeen mukaan, tarv NIV. "
Viestitin läheisilleni: "Järjestin vähän draamaa. Sydän meni ensin tunneiksi eteisvärinään ja lopulta hetkeksi kammiovärinään. Nukutuslääkäri laittoi 2 laskimo - ja 1 valtimokatetrin. Sain suonensisäistä ja muuta lääkettä. Rytmi kääntyi." Oli ollut varsin paljon kammiobigeminiaa. 2 kardiologia keskusteli kanssani DNR-päätöksestä eli elvyttämättä jättämispäätöksestä. Terveyskylän määritelmä asiasta: " ... tarkoittaa luonnollisen kuoleman sallimista tilanteessa, jossa paranemisen edellytyksiä ei ole."
Vointini ja tilanteeni oli niin huono, etten kokenut, että voisin enää kestää juuri enempää - yhtään mitään saati pitkään.
Uusi viikko koitti vaikean yön jälkeen. Tehtiin sydänultraus, tehtiin TEE-tutkimus eli inhahko ruokatorven kautta tehtävä sydämen ultraus. Viisaat löivät päänsä yhteen. Pleurapunktioista otetuista näytteistä ei voitu todentaa syövän levinneen pleuraan. Viisaat ajattelivat. että olisi mahdollista asentaa minulle verisuoniteitse uusi läppärakenne - ViV-toimenpiteellä. Sellaisia tehdään erityisesti aorttaläpän pettäessä. Mitraaliläpän rakenne on monimutkainen eikä kai HUSissakaan tuota operaatiota ole tehty isoja määriä. Yksi läppäpurjeista oli revennyt ja mitraaliläppävuoto oli merkittävä. Sydämessäni kävi holtiton pyörre - jos oikein ymmärsin.
Heräsi toivo siitä, että läppä voitaisiin korjata. Sydänvalvonnan täyttyessä minut siirrettiin tavalliselle kardiologian osastolle. Olin shokissa, sillä olin vasta saanut elvyttämättä jättämispäätöksen. Mietin kontrastia, että toisaalla höyryten mietittiin isolla joukolla miten minut voitaisiin pelastaa. Tämä - ota vuoteesi ja käy- tuli odottamatta. Tuntui oudolta. Terveydenhuollon alasajoa ja yt-neuvotteluja käytiin. Lyhytnäköistä typeryyttä.
Tehtiin uusi tt-kuvaus. Sain tiedon: "kuvat analysoitu, anatomia on suotuisa ja sinut on hyväksytty toimenpiteeseen". Etsin zeniläistä mielenrauhaa.
Tehtiin 3.s pleurapunktio, jossa poistettiin iso määrä nestettä. Ajatus oli, että juuri ennen leikkausta saatiin nestelastia poistamalla leikkausriskejä vähemmiksi. Hiukseni olivat olleet jo marraskuun lopulta pesemättä. Mieheni toi sairaalaan shampoon ja hoitoaineen. En ollut kyennyt peseytymään itsekseni enää moneen kuukauteen. Väsyin pesutuolilla niin, että pesu tehtiin vain varpaista napaan. Seuraavana päivänä pestiin loppukroppa hiuksineen. Oli itkettävän ihana olo olla puhtailla hiuksilla, keholla ja asulla. Olin varma, että operaation jälkeen menisi taas kauan, ennen kuin pesuoperaatio voisi olla mahdollinen. Jos menehtyisin, niin en sentään olisi ihan Haisuli.
En kenenkään mielestä tuoksahdellut. Oletan, että aineenvaihduntani oli jo pitkään käynyt niin hitaalla, että kehoni toiminnot olivat menneet säästöliekille. Olin aamun ensimmäinen potilas leikkaussalissa. Muistan, että piuhoja kehoon ja jokunen sana ja ...- heräsin kirkkaaseen valoon. Joitain tunteja tilannettani tutkailtiin ja tasattiin. Siirsivät huoneeseeni. Seuraavana päivänä oli lyhyt lopputarkastus ja ambulanssilla matkaan.
Neljä päivää toivuin Sydänsairaalassa. Sain taas oman pönttövessan, hoitotuolin ja rollaattorin. Aloitin parin metrin siirtymiset. Olin tottunut hengenahdistuksen pakokauhun omaiseen tunteeseen. Se kokemus, muisto ja tunne on jäänyt syvälle. Nukuin yhä lähes istuen. Myöhään jouluaaton aattona tehtiin kardiologin lopputarkastus ja juteltiin jatkoista. Pääsin KOTIIN.
Olin aivan puhki ja poikki. Hoksasin, että ei oltu juteltu nukahtamis- tai kipulääkkeistä. Olin saanut niitä 3,5:n viikon sairaalareissulla melkoisen määrän. Tajusin, että kroppani oli niihin tottunut ja voisi tulla melkoisia vieroitusoireita. Mies teki tyynyvuoresta nukkumispesän. Nukuin hetkiä, kuten jo kauan kotona ja sairaalassa. Heräsin paniikkiin noin kahden aikaan yöllä. Tiesin, että lääkkeet eivät voi olla loppuiän ratkaisu. Oli levoton olo ja monenlaista. Sanoisin, että meni ainakin kymmenen päivää ennen kuin kykenin nukkumaaan pidemmin. Minä ja mieheni olimme zombie-hahmojen kaltaisessa tilassa. Oli kuukausien huoli vointini laskiessa, sitten sairaala-aika ja molempien kuukausia kestänyt krooninen univaje.
Olen ollut kotona nyt tammikuun 2025 lopulla reilun kuukauden. 12 terveysreissua on tehty. Pyörätuoli ja rollaattori ovat käytössä kun liikumme asioilla tms.. Lihakseni eivät ole pulpahdelleet esiin, mutta pääsen kävelemään hitaasti omin jaloin kotona tai rollaattorin kera jaksan pikku siirtymiä.
Tietynlaisia aiemmasta poikkeavaa oirehdintaa on.
Olen päättänyt olla kiitollinen jokaisesta elinpäivästä, jonka vielä saan.
Tämä on jo aika mones jatkoajan jatkoaika, jonka olen saanut.
Kiitos Luojalle, että elämäni sai jatkua 💗
#armo #keuhkosyopa #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #toivo
Kirjoituksia:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
