Tukholma pyörätuolivinkkelistä

Rasti ruutuun! Tuhkolman reissu tuli koettua pyörätuolivinkkelistä. Reissuseurana olivat aikuiset lapseni ja tyttäreni avomies. Piti lähteä, ettei jää elämättä.

Reunaehtoja ja lähtöpäivä 

Pontimena reissuun olivat vielä lämpimät säät. Meneminen ja oleminen heikossa hapessa ei ole yksinomaan juhlaa.

Täsmälääkkeeni kanssa on haasteita. Viime viikolla kävin labrassa joka päivä. Hyytymisarvo huitelee äärimmäisyydestä toiseen, miten haluaa. Toivo on hiljalleen muuttumassa toivottomuudeksi.

Terveempänä en olisi miettinyt laivan kokoa, tekemisiä tai reittejä. Nyt kauhistutti etukäteen vähän kaikki. En ole tottunut olemaan autettavana. Onneksi sain pyörätuolin.

Ähkimme lähtöpäivänä buffetissa pitkään, suorittaen överitankkaukset. Kuuntelimme trubaduuria ja katselimme auringonlaskua, pelasimme kortteja ja kävimme hetken katsomassa yökerhon tarjontaa. Tanssimme – minäkin parin kappaleen, vähän hytkyen.

Oli lähes peilityyntä eikä laiva keinunut lainkaan. Lämminhenkinen ilta. Oli isojakin keskusteluja ja ajatustenvaihtoa.

Tukholma pyörätuolista nähtynä

Kolme riuskaa nuorta takasivat sen, että hoiduin vaivattomasti paikasta toiseen. Jo satamassa tökkäsi taksin saaminen. Nuoret kävivät pikaisesti vaatekaupassa.

Sain kyydityksen kauniiden puistojen läpi: näimme vesiputouksia ja kuuntelimme konsertista palasen. Näimme trapetsitaiteilua, vanhaa kaupunkia, merta ja kukkaistutuksia. Sää oli lämmin ja aurinkolasit tarpeen.

Välitankkauksia oli useita: istuskelua ja auringosta nauttimista, juotavaa, jäätelöä ja pientä purtavaa. Aamiaisella olimme tankanneet buffassa ns. koko rahan edestä, joten pärjäsimme välitankkauksilla.

Merenrannan kahvilasta lähdettyämme huomasimme olevamme keskellä juoksutapahtumaa. Juoksijoita oli satoja – ja kas, reitti oli tehty vanhasta kaupungista keskustaan lähes joka puolella mutkitellen. Kiersimme varmasti tunnin ylimääräistä. Välillä nuoret pistivät juoksuksi, jotta pääsimme tien yli.

Taksit tekivät meille taas oharit. Totesimme, että kukkaro- ja hermostoystävällisempää oli metrokyyti ja kävely satamaan. Oli menoa – tuli koettua ja nähtyä. Nuorisolle Tukholman reissu kävi kuntoilusta: askelmäärät olivat heillä 18 000 kieppeillä.

Tyyntä, niin kovin tyyntä

Lämmin ja lähes peilityyni sää jatkui paluumatkalla. Tankkasimme vähän kauramoottoreihimme apetta. Katsoimme ns. lasten shown. Juttelimme, ihailimme merimaisemia ja pelasimme korttipelejä.

Taxfree-pitstop, istuskelua porrastasanteiden välissä sohvalla maisemaa katsellen ja rupatellen. Yläkerran karaoke oli aikamoista, mutta istuskelimme tovin peränurkassa korttia pelaten, kunnes nukkumatti kutsui.

Aamiainen venytti vatsanahkaa buffassa, kamat kasaan ja hetki huilia.

Vaikka olin vain mukana kuskattavana, aamiaisten takia vähiksi jääneet yöunet aiheuttivat melkoisen väsymyksen. Silti: ikimuistoinen reissu.

Kiitos matkaseuralle onnistuneesta matkasta!