Näytetään tekstit, joissa on tunniste läheinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste läheinen. Näytä kaikki tekstit

Ei ole oikeita sanoja

Ei ole oikeita sanoja.
Raastaa miten sairastumise
tai muun vaikean elämäntilanteen
kohdannutta kartetaan.

Ei ole mitenkään harvinaista.
että kasvokkain kohtaamiset
ja muu yhteydenpito vähenee.
vaikka juuri hädän ja vaikeuksien
keskellä kaipaisimme niitä 

rinnallakulkijoita ja myötäelämistä.
Yhteydenottoja muiden henkistä kannattelua.

Voi tuntua, ettemme osaa sanoa oikeita sanoja.
Että sanamme eivät riitä.
Ettemme osaa olla oikealla tavalla toisen
pahan ja vaikean äärellä.

💗

Mietin miksi pitäisikään?
On vain toistemme kohtaamisia
ja ihmisyyteen kuuluvaa keskeneräisyyttä

Elämä on luotu tällaiseksi.
Sillä on alku ja loppu.
Siinä välissä saamme elää.

Jokaisen elämän kaari
tapahtumineen
on korkeimman käsissä.

Toistemme elämän vaikeilla hetkillä
olisi hyvä pysyä rinnalla.
matkassa mukana.

Ennen muuta niissä ikävissä
elämisen kaarteissa ja aikoina.
Ollaan läsnä tavallisina keskeneräisinä.

💗

Ei ole oikeita sanoja

Kun on heikoilla
sitä kaipaa  huolensa huomaamista
hätänsä keskelle pysähtymistä.
pieniä kohtaamisia
myötätunnon hippusia
vaikka ihan vähän
tai hetken vain.

- että saisi voimaa
ja voisi purkaa
mietteitään ja tunteitaan.

Myötätunnon muistot
uppoavat syvälle.

Ne säilyvät pitkään.
Ei ole oikeita sanoja.
Ei niitä ole olemassa.

💗



Ihan vaakalaudalla

kuva Microsoft 365 kuvapankki
Tämä on muistiinpano
ajasta. jota ei valittu 
mutta, joka elettiin.

Toisinaan meille
suodaan vaikea 
osa.

Olla rinnallakulkijana
seuraamassa ja toivomassa 
toiselle parempaa
kykenemättä auttamaan.

Se syö kuin rotta,
ihan säälimättä
armotta sisältäpäin.
Sen kanssa on elettävä.

Voi miten toivon,
että vielä tulisi jotain.

Jotain, joka muuttaisi jotain
edes joksikin aikaa.
No, mielellään lopullisesti.

On hyväksyttävä se,
mitä tuleman pitää.
On katsottava kauas eteen,
keskittyen hetkiseen.
On mietittävä mahdollisen
menetyksen sijaan mitä jäi.

Elomme tuo toisinaan eteen
ihan hyllyvää.
Sitä kovin epävarmaa.
On katsottava kaukaisuuteen
huomattava pienuutensa.

Tässä on vaan elettävä elämäänsä,
vaikka toisen elämä on ihan
vaakalaudalla.
Vaikka toisen koko elämä on

ihan vaakalaudalla.

💗


💗

🙏

Rakas muistisairas

maalaus Susanna Huovinen

Rakas muistisairas

Olet hyvä tuollaisena kuin olet.
Jokainen unohtelee, eikä se haittaa.

Kenelläkään ei sanat aina muistu ja
asiat joskus junnaavat.

Ymmärrän turhautumisesi ja
ahdistuksesi.

Olet tehnyt parhaasi.
Kärsit ja häpesit alkuun kovasti.
Yritit piilottaa ja kiistää.

Älä pelkää ihan jokainen muuttuu.
Sinun rinnallasi pysytään ja
sinusta huolehditaan.

Sattui hassuja.
Avaimet ja ostokset unohtuivat.
Muistilappuja oli siellä ja täällä.
Kauppareissuja riitti,
niistä listoista huolimatta,
kun aina jotain jäi ja puuttui.

Laskujen maksaminen takkusi.
Et toki halunnut olla vaivaksi.
Et halunnut kertoa, etkä myöntää.
Tai uskoit ihan muuta.
Joku käy varmasti asunnossani!!

Ei, en minä oli vastauksesi kun kysyttiin.
Eristäydyit ja aihduit. Et halunnut peseytyä.

Unohdit avaimet, asioita ja
minne piti mennä – ja miksi.
Uskoit jonkun käyneen jääkaapillasi
ja vieneen tavaroitasi.
Kyselit ja toistelit ja sitten närkästyit,
kun kerrottiin toisin olevan.

Elinen ja vuodet menivät sekaisin.
Epävarmuus ja pelko valtasi ajatuksesi.
Levottomuutesi lisääntyi.

Tarvitsit yhä enemmän apua.
Hidastuit ja autoimme.

💗

Välillä muistelit ja muistit niitä menneitä.

Silmäsi kirkastuivat valokuvien äärellä
etenkin elämäsi alkuvuosikymmenten ajoilta .

Sekoitit nimiä, mutta siskojesi, veljiesi ja
äitisi nimet löytyivät – yleensä.

Väsyit ja nukuit yhä useammin päivisin.
Puhumisesi väheni. Sanat katosivat hiljalleen.

Asiat sekoittuivat, mutta lapsuutta ja
nuoruutta muistelit kovin mielelläsi.

Pitkästyit, etkä enää jaksanut
katsoa televisiota tai keskustella.

Lopulta tarvitsit apua kuin pikkulapsi.

Sieltä me sinut tunnistimme.
Sen entisenkin hetkittäin.
Siellä se oli hauraassa kehossa

💗

Rakas muistisairas

Olet työsi ja parhaasi tehnyt.
Jos ei suju, suotta häpeät

Ihmetellään yhdessä.
Muistellaan ja istutaan.

Apua ja hoivaa hankitaan.
Turvapaikka löytyy hoitokodista.

Vieraillaan ja katsellaan kuvia.
Yhdessä elämää muistellaan.

Olet tärkeä meille läheisille.

Lopulta💗

Olet rakas – ja rakastettu.

Sinun ei tarvitse enää muistaa
Pääset ajallasi turvaan
liittyäksesi ikiaikaiseen
sukupolvien ketjuun
jossa sinun on taas
hyvä olla:
Odotetaan ja toivotaan
jälleennäkemistä 
siellä Luojan luona.


💗🙏




Vieraskynä - Kirsi Vikman - Kato vammanen!


Viivi vauvana

Esikoisemme syntyi 35 vuotta sitten.
Viivi on tuonut iloa ja tyytyväisyyttä elämäämme.

Hän on opettanut sen, että jos jotakuta rakastaa,
se kannattaa ja pitää sanoa myös ääneen.
Tunteet voi näyttää, ja kannustaa voi kaikkia.

Elä tämä päivä täysillä,
mutta usko myös tulevaan.

Suhtautuminen vammaisiin ja erilaisuuteen
on onneksi parantunut ajan myötä.


Asenteet vammaisuutta kohtaan

Muistan yhä, kun työnsin rattaissa istuvaa pientä,
kehitysvammaista tytärtäni.

Vastaan tuli isoäiti leikki‑ikäisen lapsenlapsensa kanssa.
Ohitettuamme toisemme lapsi tokaisi kirkkaalla äänellä:

“Ei se mikään vammanen oo,
sill on kaikki kädet ja jalatkin!”

Niinpä hyvinkin oli.

Jälkeenpäin olen monesti miettinyt,
miksi tuo isoäiti koki tarpeelliseksi osoitella pienelle lapselle,
että vammainen lapsi näyttää tuolta.

Ymmärrän, että kiinnitämme helposti huomiota erilaisuuteen.
Osa on ihan hyväntahtoista uteliaisuutta,
jossa ei ole mitään pahaa.

Meillä voi olla ennakkoluuloja uutta ja outoa kohtaan.
Saatuamme oikeaa tietoa
ennakkokäsitykset ja mielikuvat voivat muuttua.

Toivon, että tuo isoäiti olisi selittänyt lapsenlapselleen,
etteivät kaikki vammat ja sairaudet aina näy ulospäin.
Vammainen tai sairas kun voi olla niin monella tavalla.


Rakas tyttöremme Viivi

Tyttäremme syntyi 1980‑luvulla.
Hänellä on Downin syndrooma ja vaikea sydänvika,
joka leikattiin hänen ollessaan 7‑vuotias.

Näin myöhemmin Viivin leikanneen lasten sydänkirurgin televisiossa.
Miten noin isot kädet auttavat
niin pikkuruisenpieniä sydämiä!

Kauan sitten yksi Viivin pikkuveljien kavereista kysyi:

“Onko sillä sun siskolla aivoja ollenkaan?”

Johon pikkuveli kaikkitietävänä vastasi:

“Kyllä sillä aivot on.
Mutta sydämestä se kaikki johtuu!”

Sydänasiat olivat varmaan olleet pinnalla perheessämme,
ja lapsen logiikalla hän päätteli asian noin.

Viivi karkaili pienempänä kotipihaltamme.
Usein hän löytyi lähistön leikkikentältä.

En heti tajunnut, että leikkikavereitahan hän vain etsi.
Pikkuveljet olivat ties missä kavereittensa kanssa,
ja hän kotona – josta kukaan ei tullut hakemaan häntä leikkimään.

Joskus poikien kaverit soittivat ovikelloa.
Viivi meni avaamaan ja kertoi, etteivät veljet ole kotona.
Riipaisevaa oli kuulla lopuksi:

“Mutta minä olen.”

Kun kukaan ei koskaan tullut hakemaan juuri häntä leikkeihin,
oli hyvin ymmärrettävää suunnata –
ilman lupaakin – leikkikentälle etsimään leikkikaveria.

Viivi ei käynyt lähikoulua,
joten hänellä ei ollut sellaista luontaista lähilapsipiiriä
kuin muilla lapsillamme.
Tämänkin ymmärsin vasta paljon myöhemmin.

Peruskoulun jälkeinen opiskelu oli aluksi hieman hakusessa.
Kun oma ala löytyi, elämä hymyili.
Muutaman vuoden päästä tutkinto oli suoritettu.

Työ löytyi myöhemmin hieman eri alalta,
mutta koulun antamat opit ovat kantaneet pitkälle
ja tuoneet harrastusten kautta paljon iloa elämään.


Suhtautuminen vammaisuuteen

Vammaisiin suhtautuminen on parantunut todella paljon.
Tietoa on tullut valtavasti lisää.

Ennen kaikkea vammaiset ovat saaneet mahdollisuuksia
käydä koulua, oppia
ja opettaa myös muita.

Viivi opiskeli erityisluokalla harjaantumisopetuksessa.
Hieno asia oli, että samassa koulussa oli myös vammattomia.

Hän osallistui mahdollisuuksien mukaan
myös normaaleihin kerhoihin,
esimerkiksi muskariin ja liikuntakerhoihin.

Paljon oli sellaistakin,
mihin osallistuimme koko perheenä.
Se oli tärkeää –
huomasimme, että on muitakin perheitä,
joilla on kehitysvammainen lapsi.

Vammaiset voivat itsenäistyä
ja olla mukana yhteiskunnassa.
Jos eivät aivan tasavertaisina,
niin monessa asiassa paljon tasavertaisempina kuin aiemmin.


Avoimuutta ja tukea – puhumalla suhtautuminen muuttuu

Saimme erilaisissa tapaamisissa ja leireillä
paljon tietoa ja tukea työntekijöiltä.
Erityisen paljon saimme tukea muilta perheiltä.

Osa tapaamistamme ihmisistä kulkee
yhä elämässämme mukana.

Kunnioitan oikeutta kertoa tai olla kertomatta
vammastaan tai sairaudestaan.
Itse en voisi kuvitella,
etten olisi kertonut perheeseemme syntyneestä
vammaisesta lapsesta.

Lastamme on saanut kuvata
esimerkiksi koulun tapahtumissa.
Meihin on voinut olla yhteydessä,
jos perheeseen on syntynyt kehitysvammainen lapsi.

On ollut tärkeää olla avoimia.
Ja miten paljon olemmekaan saaneet,
kun olemme itse avautuneet
ja tavanneet muita vammaisperheitä!

Valehtelisin, jos sanoisin,
että kaikki on aina ollut helppoa.
Huolta, murhetta ja suruakin on piisannut –
mutta kenenpä elämässä ei.

Vuosien myötä on oppinut,
kuinka helppoa oli laittaa kaikki vamman syyksi.


Mitä olemme oppineet tyttäreltämme?

Ensinnä ja erityisesti:
iloa ja tyytyväisyyttä.

Ja sen, että jos jotakuta rakastaa,
se kannattaa sanoa ääneen.

Tunteet voi näyttää,
ja kannustaa voi kaikkia.

Tytär ei koskaan unohda kertoa,
miten paljon hän kaikkia rakastaa.

Hänestä on tullut täti.
Riittää, että mainitsee pienen veljenpojan nimen –
ja hän on kuin Hangon keksi!


Tarraudu toivoon

Toivon ja kannustuksen merkitystä
olen monesti miettinyt.

Yksi tyttäremme lääkäreistä
antoi eliniäksi korkeintaan 20 vuotta –
ja kohta hän on jo tuplannut tuon iän.

Muistan ikuisesti keskussairaalan
vauvojen teho‑osaston siivoojan,
joka positiivisuudellaan valoi
meihin nuoriin, kokemattomiin vanhempiin
uskoa tulevaan.

Esteitä voi tulla kenen tahansa tielle.
Ne voivat kasautua ja tuntua ylitsepääsemättömiltä.
Aina jostain löytyy oljenkorsi,
joka auttaa ja vie eteenpäin.

Noin 30 vuotta myöhemmin sairastuin itse vakavasti,
parantumattomasti.
Kun muutama vuosi sitten kuulin
nuo samat sanat keuhkolääkärini suusta,
tarrasin niihin lujasti:

Älä menetä toivoasi.

 

Elä täysilläElä tämä päivä täysillä,

mutta usko myös tulevaan.

Unelmointi ei ole kiellettyä.
Jos vellot vain menneessä,
menetät tämän päivän –
ja huominenkin livahtaa karkuun.

Kirgisialaisen kirjailijan
Tšingiz Aitmatovin sanat
ovat merkinneet minulle paljon:

“Ei onni ole mikään sattuma,
joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä.
Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti,


miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin.
Onni karttuu jyvä jyvältä,
osanen täydentää toistaan.”

Näitä onnen jyviä
olen itsekin elämästä löytänyt.
Niitä toivon Sinullekin, hyvä lukija.


Vieraskynäkirjoittaja

Kirsi Vikman, 65‑vuotias eläkkeellä oleva kieltenopettaja.
Naimisissa, kolme lasta ja yksi lapsenlapsi.

Harrastuksiani ovat muun muassa sauvakävely, uinti
ja vapaaehtoistyö – erityisesti kehitysvammatyö ja UNICEF.

Rakastan pyöräilyä, teetä, syksyä,
villapaitoja sekä sinistä ja violettia.


Diakonia - Ihmiseltä ihmiselle

Kerron evankelis‑luterilaisen kirkon diakoniatyöstä, jonka jäsen olen.

Diakoniatyön ytimessä on haavoittuvassa elämäntilanteessa olevien auttaminen ja tukeminen. Apua tarjotaan kaikille – uskonnollista taustaa tai kirkon jäsenyyttä ei kysellä. Kirkko pyrkii toimimaan oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja rauhan puolesta.

Diakoniatyötä tehdään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, ja ihmistä pyritään auttamaan kokonaisvaltaisesti.


Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Suomen evankelis‑luterilainen kirkko innostaa toteuttamaan lähimmäisenrakkautta ja edistämään ihmisarvoista elämää. Se tunnistaa yhteiskunnallisia epäkohtia, välittää niistä tietoa päättäjille ja edistää hyvinvointia yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Kirkon piirissä diakoniatyöllä tarkoitetaan vaikeuksissa olevan ihmisen kokonaisvaltaista auttamista. Siihen sisältyvät muun muassa:

  • hengellinen ja henkinen tuki
  • aineellinen apu
  • sosiaalinen ja terveydellinen toimintakyvyn tukeminen
  • yhteiskunnallinen vaikuttaminen
  • diakoniakasvatus

Keskusteluapua, hyvinvointia ja avun tarve

Elämän huolien ja murheiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Seurakunnan perustehtävä on auttaa ja tukea vaikeuksien keskellä – sekä käytännön asioissa että henkisessä selviämisessä.

Luottamuksellista keskusteluapua saa puhelimitse, chatissa, sähköpostitse tai perinteisellä kirjeellä. Kirkon perheneuvonnan palvelut ovat maksuttomia, ja asiakkaaksi voi hakea myös silloin, kun ei ole evankelis‑luterilaisen kirkon jäsen.

Elämä on moninaista – niin myös ongelmien kirjo. Diakoniatyössä voi keskustella esimerkiksi yleiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista: unesta, kiireestä, väsymyksestä tai yksinäisyydestä. Halutessaan voi pyytää myös ripittäytymistä. Rippi on luottamuksellinen tapahtuma, jossa syntien tunnustamiseen vastataan anteeksiannon julistuksella.

Epätoivoisten ajatusten keskellä ei ole hyvä jäädä yksin. On tärkeää muistaa, että huomenna on uusi päivä ja ylitse vyöryvä paha olo menee aikanaan ohi. Jos elämän jatkaminen tuntuu vaikealta, kannattaa ottaa yhteyttä auttajiin.

Valtakunnallista kriisiapua tarjoavat muun muassa Kirkon keskusteluapu, MIELI – Suomen mielenterveys ry ja Mielenterveystalo. Tukea saa myös seurakunnan diakoniatyöntekijältä tai päivystävältä papilta. Kirkon palvelevaan puhelimeen ja chattiin voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä.

Sosiaalinen hyvinvointi ja ihmissuhteet

Yhteys toisiin ihmisiin tuo turvaa ja lisää hyvinvointia. Diakonia pyrkii tarjoamaan apua syrjäytymisvaarassa oleville ja lisäämään osallisuutta.

Sosiaalisen hyvinvoinnin taustalla ovat toimivat lähisuhteet sekä kokemus kuulumisesta yhteisöihin. Ihmistä tuetaan myös taloudellisessa ahdingossa. Seurakuntien monipuolinen toiminta tukee ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä – yksilön, yhteisön, elinympäristön ja yhteiskunnan tasolla.

Usein diakoniatyö on myös konkreettista auttamista terveyteen liittyvissä asioissa: ohjausta terveydenhuollon piiriin, neuvontaa sairauden hoidossa tai vaikkapa verenpaineen mittausta. Seurakuntien palveluksessa on terveydenhuollon ammattihenkilöitä, kuten sairaanhoitajakoulutuksen saaneita diakoniatyöntekijöitä (diakonissoja).

Kuva: Kirkko Suomessa / Instagram

Videossa sanotaan muun muassa:

“Jokaisella on aikoja, jolloin tuntuu, että kaikki on rikki ja väärinpäin.
Diakonia on valon kantamista ja jakamista – uskoa siihen, että vaikka tuntisimme olevamme mitättömiä suurten asioiden edessä, Valo löytää aina meidät.
Diakonian ydin on usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus.

Kuvat on otettu videosta, joka on julkaistu Kirkko Suomessa ‑Instagram‑tilillä.

Linkkiluettelo

Diakonia – evankelis‑luterilainen kirkko
Yhteystiedot diakonia‑apuun: puhelin, chat, sähköposti, kirje


Sairaan läheisille

alkuun – sinulle joka kuljet rinnalla

Tämä kirjoitus on sinulle, joka olet sairastuneen läheinen.
Sinulle, joka kannat huolta, autat arjessa ja mietit, miten olla tukena – ja samalla jaksaa itse.
Toivon tämän tekstin vahvistavan yhtä asiaa: olet tärkeä.


Haluan nostaa esiin sen, miten merkityksellistä kaikenlainen tuki on sairaalle.

Kun huomio ja painopiste ovat sairastuneessa, läheisen osa voi olla raskas. Silti juuri te läheiset olette sairastuneille tavattoman tärkeitä – kiitos siitä. 💛

Arjen avun lisäksi:

  • kannustus
  • rinnalla kulkeminen
  • myötäeläminen

ovat korvaamattomia. Tavallisen elämän näkyväksi tekeminen sairaalle on tärkeää. Se muistuttaa siitä, että elämä on muutakin kuin sairaus.

Toivon rohkeutta hakea seuraa, vertaistukea ja apua. Kukaan ei ole tarkoitettu selviämään yksin.

Tässä kirjoituksessa haluan esitellä oppaan läheisen tueksi.


LÄHEISET 

OLETTE TAVATTOMAN TÄRKEITÄ JA ARVOKKAITA


Läheisen opas

Etsin opasta sairastuneen läheisille, ja mielestäni paras löytyi tästä.

Opas on alun perin suunnattu syöpää sairastavien läheisille, mutta se sopii mielestäni kaikkien sairauksien kanssa elävien läheisille.

Olen muokannut tekstiä omavaltaisesti:

  • vaihtanut sanan syöpä muotoon sairaus
  • lyhentänyt ja tiivistänyt sisältöä

Alkuperäinen opas löytyy pdf‑muodossa linkkiluettelosta. Mukana on myös pari muuta erittäin hyvää opasta.

Opas Syöpäpotilaan läheiselle on Suomen Syöpäpotilaat ry:n ja Suomen Mielenterveysseura ry:n yhteistyötä.

Oppaassa on kolme osiota:

  • Kun läheinen sairastuu
  • Perhe ja parisuhde
  • Miten itse jaksaa

Kun läheinen sairastuu

Etenevä ja mahdollisesti parantumaton sairaus pakottaa koko perheen käymään läpi luopumisprosessia.

Jokainen perheenjäsen käy oman kriisinsä. Monet vaikeat tunteet pelottavat, mutta niistä ei aina uskalla puhua, ettei leimautuisi itsekkääksi.

Omainen voi olla huolissaan myös siitä, mitä sairaus tekee hänen omalle elämälleen.

Oppaan tavoitteena on auttaa läheisiä ymmärtämään ja tukemaan:

  • sairastunutta
  • itseään
  • koko perheen tilannetta

Oppaassa käsitellään:

  • omien tunteiden sanoittamista
  • toisten tunteiden kohtaamista
  • hetkiä, jolloin sopivia sanoja ei löydy
  • toivoa ja sen merkitystä
  • jokaisen oikeutta omiin tunteisiin ja omaan elämään

Muistathan

Sairastunut on sama ihminen kuin ennen sairastumistaan.
Sairaus ei ole hänen identiteettinsä eikä elämänsä keskipiste.

Kohtele häntä ensisijaisesti läheisenä.


Asiallisen tiedon äärellä

Tieto sairaudesta tulee usein yllätyksenä. Tunneside sairastuneeseen on jokaisella erilainen.

Asiallinen tieto:

  • auttaa kohtaamaan todellisuuden
  • vähentää turhia pelkoja
  • auttaa jäsentämään omia tunteita

On hyvä kysyä ja ottaa selvää.

Usein sairastuneen ja omaisten tunteet voivat hautautua tutkimusten ja hoitojen alle. Joskus henkilökunnan voi olla vaikea kohdata omaisten hätää, mikä voi johtaa sen sivuuttamiseen.

Miksi meille? Miksi nyt?
Nämä kysymykset ovat hyvin yleisiä.


Jaksaminen, parisuhde ja arki

Pitkittynyt sairaus vaatii kaikilta runsaasti voimavaroja.

On tärkeää jatkaa mahdollisuuksien mukaan elämän asioita ja harrastuksia, joista on aiemmin saanut voimaa. Tämä on erityisen tärkeää perheen lasten ja nuorten kohdalla.

Sairaus voi koetella parisuhdetta. Hoidot ja sairastuminen vaikuttavat usein:

  • minäkuvaan
  • seksuaalisuuteen
  • läheisyyteen

Sairastunut voi kokea itsensä rumaksi tai epämiellyttäväksi ja vetäytyä. Usein aika auttaa, mutta joskus tarvitaan myös ulkopuolista tukea.

Oppaassa käsitellään lisäksi:

  • perheen rooleja
  • lasten huomioimista
  • läheisten kohtaamisen vaikeutta
  • omaa jaksamista
  • elämän arvojen uudelleen järjestymistä
  • oikeutta omaan elämään
  • kuolemaa
  • mistä apua saa

💗 läheiset ja ystävät

kulkekaa lempeästi sairaan rinnalla


Kuule minua

kuva Microsoft-kuvapankki

Omia kuuntelemisen taitojaan olisi hyvä pohtia,
sillä moni puhuu toisen päälle tai ohi.

Moni vastaa joo ja aha,
vaikka mieli on jo muualla.

Myötätuntoinen pysähtyminen antaa
toiselle kokemuksen merkityksellisyydestä.

Erityisesti lasten ja nuorten
itsetunnolle se on tärkeää,

Että elämä ei olisi pelkkää sivuuttamista.

Kuuleminen ja aktiivinen
kuunteleminen ei ole sama asia.

Svuutamme päivittäin monia kiireessä
ja tottumuksesta ikäänkuin huomaamatta.

Mitä jos pysähtyisimme hetkeksi.
Katsoisimme, kuuntelisimme ja
huomaisimme jokaisen.
Ihan toistemme sanat,
katseen, äänensävyt
ja kehonkielen,

Kuule minua

Asiani on pikkuriikkinen.
Ajatukseni mitätön, 
mutta haluaisin kertoa,

Voisimmeko rauhoittua,
hengittää ja hidastaa,
että löytyisi ymmärrys
ja tila rauhassa olla.

Mitä, jos emme aina
jakaisi neuvojamme.
Ihan vaan kuuntelisimme.

Hiljennyn ja keskityn.
Ymmärrän nyt paremmin.

💗


Auta ja pyydä apua

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki

Syvällä suomalaisuudessa

elää ajatus
omat asiani ja pärjään itse.

Avun pyytäminen
ei ole heikkoutta.
Se on viisautta.
Se antaa toisille
mahdollisuuden auttaa.

Liika sinnittely
voi pahentaa tilannetta.

Avun pyytäminen
on itsestä huolehtimista.
Se on viesti keholle ja elämälle.

Nyt on tiukkaa.

Kun pyytää apua, niin pääsee usein
nopeammin kuntoon.
Saa tekemättömät tehdyksi
ja jaksaa eteenpäin.

💗

Apua

Voi ja kannattaa antaa,
kun huomaa toisen olevan
vaikeassa tilanteessa.

Lasten kasvatuksessa
olisi tärkeää näyttää esimerkillä
auttamisen hyvää tekevää voimaa.

Avun saaja saa palkkioksi hyvän olon,
itselleen ja autettavalle.

Auta ja pyydä apua💗

jos väsy silmää painaa
tuhat huolta ahdistaa,
muista itseäsi arvostaa
ja ota apua vastaan.

Aina on avun tarpeessa olevia,
aina olisi autettavia.
Huomatessasi toisen
alakulon
kysy rohkeasti
Saanhan auttaa?

toivon- ja valonpilkahduksia
voimia elämäänne

💗


Älä jätä

maalaus Susanna Huovinen

Pysähdyin keväisenä päivänä
miettimään kohtaamisia.

Välillä elämässä tapahtuu
odottamattomia,
ihan kohtuuttoman vaikeita.

Välittämisen osoittamiseen
riittää usein se että sanoo

Olet ajatuksissani,
Toivottavasti voit hyvin.

Kosketa ja kerro, kun voit.
iIäviä tapahtu, .mutta myös
ihania ja hyviä,

Tuntuuko, ettet tiedä mitä sanoa
hankalassa elämäntilanteessa olevalle
vaikeaa vaihetta elävälle?

Riittää, että hänet kohdataan
niin kuin ennenkin.

Suuria lauseita
mietittyjä sitaatteja
ei tarvita.

Kulje rinnalla
ilman kauhistelua tai hyssyttelyä.

💗

Katso myötätuntoisesti.
Vanha totuus
“Tee toiselle se,
mitä toivoisit itsellesi tehtävän”
pitää yhä paikkansa.

Emme voi täysin ymmärtää
toistemme kokemusta.

Meidän ei tarvitse olla
jatkuvasti myönteisiä ja iloisia.

Riittää, että suhtaudumme
toistemme vaikeisiin aikoihin
myötätunnolla.

Ollaan läsnä.
Ei jätetä kaveria.

💗

Älä jätä.
Älä poistu takavasempaan.
Älä painu tavoittamattomiin,
Älä säiky toisen epäonnea
surua sairautta kriisiä.

Koppaa kainaloon.
Ota halaukseen.
Pysy rinnalla.
Jeesaa arjessa.

Älä jätä.
Auta aina, jos voit.

Muistat aina,
jos sait apua.

💗


Vakavasti sairaan läheisille

Tämä kirjoitus on sinulle, joka elät läheisen 💗 sairastumisen rinnalla.

Kun huomio kohdistuu sairastuneeseen, mutta sinä kannat paljon – usein hiljaa.
Toivon tämän tekstin tarjoavan sanoja, tilaa ja hetken hengähdystä.


Tämä kirjoitus on sairastuneiden läheisille – vaikka toivon, että sen lukisivat myös sairaat.

Vanhempi–lapsi‑suhteessa on tärkeää, että lapsella säilyy tunne siitä, että hän on tärkeä, että hänestä huolehditaan ja että häntä rakastetaan kaikissa tilanteissa.

Tekstini pohjautuu omiin huomioihini ja ajatuksiini. Kerron, mitä haluaisin sairastuneena läheisille sanoa, erityisesti silloin kun vuorovaikutus on tiivistä ja lähes päivittäistä. Pohdin läheisten osaa ja roolia.

Toivottavasti jokaisella sairaalla on elämässään ainakin yksi välittävä läheinen.

Olet korvaamaton – hallinnan tunne 💗

Te läheiset olette sairastuneille korvaamattoman tärkeitä.

Ette pääse sairastuneen nahkoihin tai mieleen. Ette voi täysin ymmärtää, miltä hänestä tuntuu. Sairastuminen tuo mukanaan hämmentäviä asioita ja arjen muuttumista. Mieli voi myllätä ja pelottaa. Alussa on usein shokki, ja elämä voi tuntua vyyhdiltä, jota ei kykene selvittämään.

Asiat hahmottuvat ajan myötä.

Pelon lisäksi tunne siitä, etteivät asiat ole enää omissa käsissämme, on kuluttavaa. Mikään ei tunnu varmalta eikä hallittavalta. Byrokratiaa riittää, eikä yhdeltä luukulta saa kaikkea tietoa tai tukea.

Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi sairaaloiden sosiaalityöntekijöihin. Kunnista, Kelalta ja eri yhdistyksiltä saa apua. Sairaaloissa on muun muassa OLKA‑tukipisteitä, joista voi saada tukea ja löytää vertaistukea. Myös Facebook‑ryhmiin kannattaa liittyä.

Rutiinit antavat turvaa ja raamit olemiselle, joten peruselämää kannattaa ylläpitää ja mahdollistaa. Elämän täytyy rullata: syödä, pukeutua ja peseytyä.

Muista myös oma elämäsi ja pyri hoitamaan muut velvoitteesi, kuten työ.


Olet sairastuneen voimavara – lähes kaikkeen tottuu💗

Sairastunut tarvitsee tukeasi sairastumisensa käsittelyyn. On valtava onni, jos pystyt kuuntelemaan sekä sairastunutta että itseäsi. Voitte pohtia tapahtunutta ja tulevaa yhdessä ja erikseen. Uuden tilanteen ymmärtäminen ja hyväksyminen vie aikaa.

Kukaan ei tarvitse täydellisyyttä. Ole armollinen itsellesi ja sairastuneelle.

Läheinenkin voi ahdistua, lamaantua ja masentua. Unettomuus voi tulla seuraksi huolien painaessa. Hae ammattiapua, jos et jaksa. Et voi auttaa sairastunutta, jos olet itse katkeamispisteessä. Sairastuneen ja läheisen kriisinkäsittelyn tahti voi olla erilainen.

Ajan myötä asiat alkavat jäsentyä. Tietoa ja ymmärrystä kertyy, ja mittakaavat asettuvat paikalleen. Voit olla tukena ja auttaa arjessa.

Ristiriitoja ei tarvitse pelätä – itku ja huuto ovat sallittuja ja puhdistavat ilmaa. Kukaan ei kaipaa silottelua, hyssyttelyä tai paapomista.

Rutiinien katkaisu ja pieni hassuttelu ovat hyväksi. Vaihtelu virkistää. Pienikin huomaavaisuus jättää hyvän mielen molemmille.

Ulkoilu, sairastuneen voinnin salliessa, auttaa usein molempia. Tehkää samaa kuin ennenkin ja kokeilkaa myös uutta, jotta ilo ja mielihyvä palaavat.

Kun alkujärkytys jää taakse, voi tulla tunne, että arki jälleen rullaa ja päivät soljuvat kevyemmin eteenpäin. Elämä ja ulkomaailma alkavat hahmottua uudelleen sumun jälkeen.


Huolehdi itsestäsi 💗

On hyvä tehdä asioita yhdessä ja erikseen.

Uskon, ettei sairastunut halua eikä kestä, että kukaan katoaa hänen vuokseen. Pysy vierellä, jakakaa arkea ja koettuja asioita. Sairastuneen takia muiden ei tarvitse muuttaa koko elämäänsä.

On tärkeää pitää kiinni omista menoista ja kiinnostuksen kohteista. Neuvoni on siis: älä hylkää itseäsi, älä ole marttyyri.

Olet hyvä sellaisena kuin olet. Huolehdi itsestäsi.

Jos taakkasi käy liian raskaaksi, muista, että voit hakea ulkopuolista apua yhdessä tai erikseen. Läheisille on tarjolla vertaistukea.

Suhde sairastuneeseen voi muuttua – ja muutokset voivat olla myös hyviä ja yhdistäviä.


Tunteet ja ajatukset seilaavat 💗

Välillä väsymys ja epätietoisuus painavat kaikkia. Ikäviä asioita ei kannata padota tai lakaista maton alle, sillä niistä voi kasvaa liian suuri taakka.

Yrittäkää sanoittaa, mitä koette ja miten. Sama asia koetaan usein eri tavoin: toinen vatvoo, toinen etenee suorempaa reittiä.

Hyväksykää keskeneräisyys ja epävarmuus. Muistakaa, miksi olette yhdessä, ja vaalikaa sitä hyvää edelleen.

Sanat voivat satuttaa, mutta myös korjata. Anna toiselle ja itsellesi mahdollisuus selittää.

Katso toista armollisesti ja anteeksiannon kautta, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Riidan päätteeksi voi sanoa: välitän, rakastan – tai koskettaa kättä, ehkä halata.

Kaikki ei ratkea heti eikä niin kuin toivoisimme, mutta aina voimme yrittää.

Sairaus voi muuttaa sekä sairastunutta että läheisiä. On mahdollista löytää itsestään uusia puolia ja jotakin syvempää. Voi olla, että vaikeuksien myötä uskalletaan vihdoin nostaa asioita pöydälle.

Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan.


Puhaltakaa yhteiseen hiileen 💗

Myötätunto ja auttaminen ovat arvokkaita, mutta väsymyksen ja huolien synnyttämät vaikeat tunteet on hyvä päästää ulos.

On lupa olla vihainen ja surullinen.

Anna tunteiden tulla ja yritä päästää kielteisistä ajatuksista irti. Anteeksi‑sanaa ei voi liikaa suositella.

On valtavan helpottavaa jakaa vaikeat ajat läheisen kanssa, joka aidosti välittää.

Vertaistuki on se, jonka äärelle haluaisin teidät – sairaat ja sairaiden läheiset – saatella. 💗


KIITOS LÄHEISET, ETTÄ OLETTE 💗