Reunalla pelottaa: läheinen

Näytetään tekstit, joissa on tunniste läheinen. Näytä kaikki tekstit

RUNO – AVUTON

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Ihmiselon vaikea osa on seurata ja toivoa toiselle parempaa kykenemättä juurikaan auttamaan. Se syö rotan lailla. Asian kanssa täytyy vain tulla toimeen.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ELÄMÄN KAARTEET

… vievät itse kutakin erilaisiin tilanteisiin ja vaiheisiin. Ulospääsy, hyvä ratkaisu ja moni seikka voi olla työn ja tuskan takana. Se voi muuttaa totuttua joksikin ajaksi tai lopullisesti. Ihmispoloisen täytyy hyväksyä muutokset ja elää niiden mukana.

AVUTON

JOS SIITÄ TAVALLISESTA,

TUTUSTA, TURVALLISESTA,

NAPATAAN TÄRKEÄÄ POIS,

JONKA IÄN OLEVAN SOIS.

ON KATSOTTAVA KAUAS ETEEN.

KESKITYTTÄVÄ HETKISEEN.

MIETITTÄVÄ MENETETYN SIJAAN,

MITÄ JÄI, MIHIN PYSTYYKÄÄN.

ELON TUODESSA HYLLYVÄÄ,

SITÄ KOVIN EPÄVARMAA.

KUN OIKEIN TUTKII, VOI LÖYTÄÄ,

JOKA VAIHEESTA HIVEN HYVÄÄ.

KAUAS KATSOESSA HUOMAA PIENUUTENSA,

ELON PIENEN HYVÄN IHAN LÄHELLÄNSÄ.

#armo #kipu #laheinen #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Ettei jää elämättä

RUNO - Arvokas

RUNO - Elämän lahja

RUNO - Peittelen huoleni

Toivorikkaan ja ihan hyvän elämän jäljillä - Kirjoitukseni Karpatiat-lehteen

HYVÄ ELÄMÄ ja ARMO- Kirjoitukseni- Siskot - matka, jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

Usko huomiseen

RUNO - Matka itseensä

RUNO - Miten toivonkaan

RUNO - Sielun rauhaa

RUNO - Jokainen selviytyy tavallaan

RUNO - Ihanan tavallista

RUNO - Ihmisparkaa hioo kyyneleet

RUNO - Ihan jotain muuta

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - RAKAS MUISTISAIRAS

Maalaus Susanna Huovinen

Olet hyvä tuollaisena, tänään ja huomenna. Jokainen unohtelee. Aina sanat eivät muistu, asiat junnaavat. Turhautumisesi ja ahdistuksesi on ymmärrettävää. Teet parhaasi. Kärsit ja häpeät alkuun itse. Älä pelkää. Rinnallasi pysytään, sinusta huolehditaan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ÄLÄ PELKÄÄ

Sattuu hassuja, unohtuu avaimet ja ostokset. Muistilappuja siellä täällä. Kauppareissuja riittää, kun osa listalta unohtuu. Ei pysy mielessä. Olet epävarma liikkumaan, vieraissa paikoissa ja seurassa tulee hätä. Ruokavalio kaventuu ja teet samaa yksinkertaista. Laskujen maksaminen takkuaa. Et halua olla vaivaksi. Eristäydyt, laihdut.

Unohdat avaimia, asioita ja minne piti mennä, ja miksi. Luulet jonkun käyvän jääkaapillasi tai vieneen tavaroitasi. Kyselet ja toistelet. Närkästyt, kun muuta sinulle kerrotaan. Tapahtuneet muistuvat ja eivät, eilinen ja vuodet menevät sekaisin. Epävarmuus ja pelko valtaavat. Levottomuus alkaa tulla iltaisin.

Hiljalleen tarvitset apua enemmän. Hidastut, autamme. Muistat menneitä, hetkittäin. Väsyt, otat päiväunia. Puhumiset lyhenevät ja sanat katoavat. Tarvitset muiden apua. Päivän kulku ja vuoden kierto ovat hämmentäviä. Asiat sekoittuvat. Lapsuutta ja nuoruutta muistelet. Pitkästyt, et enää jaksa televisioita tai keskustella juurikaan.

Tarvitset apua kuin pikkulapsi. Silti sieltä sinut tunnistaa, sen entisen löytää hetkittäin. Siellä se, haurastuvassa kehossa. Pääset ajallasi turvaan - liittymään ikiaikaiseen sukupolvien ketjuun, jossa on taas niin hyvä.

RAKAS MUISTISAIRAS

OLET JO PARHAASI, TYÖSI TEHNYT,

MUILLE APUA AIKANAAN ANTANUT.

ETHÄN PIILOTTELE, HÄPEÄ ASIOITA,

KUN EI MIKÄÄN ENÄÄ OIKEIN SUJU.

VAIVAA VAAN, KERRO JA KUVAILE.

JUTELLAAN, IHMETELLÄÄN YHDESSÄ.

ETSITÄÄN TAVARAT, HAETAAN RUOAT.

MUISTUTELLAAN, HUOLEHDITAAN.

TAVOITELLAAN IHAN HYVÄÄ OLOA,

HUOLEHDITAAN HYVÄSTÄ HOIVASTA.

PERUSASIOISTA, RUOASTA, PESUISTA.

TORKKUILE, KERRO MITÄ PYÖRII MIELESSÄ.

MUISTELLAAN YHDESSÄ, ISTUTAAN VIERESSÄ.

SEURATAAN, HUOLENPITOA ANNETAAN.

ARKEESI APUA, HOIVAA HANKITAAN.

TURVALLINEN PAIKKA HOITOKODISTA,

LÄHEISILLE TUNNE, OLET TURVASSA.

VIERAILLAAN, JUTELLAAN,

KUVIA MENNEESTÄ KATSELLAAN,

YHDESSÄ ELÄMÄÄ MUISTELLAAN.

OLET TÄRKEÄ MEILLE,

SINÄ – MEILLE LÄHEISILLE.

#armo #arvaamaton #laheinen #mielenrauha #myotatunto #rakkaus ##reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Kädet yhteen - Voimaa ja rauhaa

Ajan kulumisesta

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - EMPATIAA

Rakas Ystävä ja minä Siskopäivillä 9-2022

On raskasta, jos elämä on vaikeaa. Tuntea ja saa ja pitää, koko skaalalla. Itsensä tuntemiseen kuuluu tarkkailu. Ihmisyyteen kuuluu kanssaihmisten huomaaminen. Hyviin tapoihin kuuluu kohdata ystävällisesti kaikenlaiset ihmiset. Empaattinen huomaa ja huolehtii omasta ja muiden mielen jaksamisesta. Osaa kuunnella ja olla läsnä. Taitoa voi harjoitella. Lämpimän huomaavaisella asenteella toistemme kohtaaminen on kevyempää ja antoisempaa. Samalla omakin elomme.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

Liityttehän seuraamaan!

EMPATIAA

MAAILMAN VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDEN IKEEN,

TUHANNEN MENNEEN, NYKYISEN, TULEVAN,

KIERTÄESSÄ STRESSAANTUNEEN MIELESSÄ.

VOI KATSOA TOISTA HIEMAN SORMIEN VÄLISTÄ,

EIHÄN KUKAAN TOISEN SISÄLLE ARVAA, NÄE.

VOI AJATELLA TOISESTA HYVÄLLÄ,

PYSÄHTYÄ, HUOMIOIDA TOISEN SANOMA.

HOKSATA TOISEN HILJAISET HUOKAUKSET,

SANALLISET JA SANATTOMAT VIESTIT.

VÄHÄTTELEMÄTTÄ TOISEN TOTTA,

KYSYEN, MITÄ TUNTEEN POHJALLA.

MYÖTÄELÄEN, ETTEMME ITSEKÄÄN,

AINA SKARPPINA, VARMAN VAHVANA.

VOI MYÖNTÄÄ, HUOMATA HAAVOITTUVUUS,

KYSYÄ, MITÄ TARKOITTAA TOISEN TUOHTUMUS,

MITÄ KIUKKU, KYYNEL HALUAA KERTOA?

HUOMAAVAISESTI SANOITTAA ASIANSA.

VOI TARJOTA OLKAPÄÄTÄ,

KUUNTELIJAA, SEURAA,

TOISTA YRITTÄÄ YMMÄRTÄÄ,

VÄHÄN TAAKKAA HELPOTTAA.

SARKASMILLA Kevennys - Kamala Luonto 20-2902

#ahdistus #armo #laheinen #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

Myötätunto

RUNO - Jos voisin

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Älä jätä

Merkitystä etsimässä

RUNO - Mielenrauhaa

Hetkittäin elämä on ihanaa

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

VIERASKYNÄ - Kirsi Vikman - KATO VAMMANEN!

Viivi vauvana

Esikoisemme syntyi 35 vuotta sitten. Viivi on tuonut iloa ja tyytyväisyyttä elämäämme. Hän on opettanut sen, että jos jotakuta rakastaa, se kannattaa ja pitää sanoa myös ääneen. Tunteet voi näyttää ja kannustaa voi kaikkia. Elä tämä päivä täysillä, mutta usko myös tulevaan. Suhtautuminen vammaisiin ja erilaisuuteen on onneksi parantunut ajan myötä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ASENTEET VAMMAISUUTTA KOHTAAN

Muistan yhä, kun työnsin rattaissa istuvaa pientä, kehitysvammaista tytärtäni. Vastaan tuli isoäiti leikki-ikäisen lapsenlapsensa kanssa. Ohitettuamme toisemme lapsi tokaisi kirkkaalla äänellä. “Ei se mikään vammanen oo, sill on kaikki kädet ja jalatkin!” Niinpä hyvinkin oli. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt, miksi tuo isoäiti koki tarpeelliseksi osoitella pienelle lapselle, että vammainen lapsi näyttää tuolta.

Ymmärrän, että kiinnitämme helposti erilaisuuteen huomiota. Osa on ihan hyväntahtoista uteliaisuutta, jossa ei ole mitään pahaa. Meillä voi olla ennakkoluuloja uutta ja outoa kohtaan. Saatuamme oikeaa tietoa, nuo ennakkokäsitykset ja mielikuvat voivat muuttua. Toivon, että tuo isoäiti olisi selittänyt lapsenlapselleen, etteivät kaikki vammat ja sairaudet aina näy ulospäin. Vammainen tai sairas kun voi olla niin monella tavalla.

RAKAS TYTTÄREMME VIIVI

Tyttäremme syntyi 80-luvulla. Hänellä on Downin syndrooma ja vaikea sydänvika, joka leikattiin hänen ollessaan 7-vuotias. Näin myöhemmin Viivin leikanneen lasten sydänkirurgin tv:ssä. Miten noin isot kädet auttavat niin pikkuruisenpieniä sydämiä!
Kauan sitten joku Viivin pikkuveljien kavereista kysyi, että “Onko sillä sun siskolla aivoja ollenkaan?” Johon pikkuveli kaikkitietävänä vastasi: ”Kyllä sillä aivot on. Mutta sydämestä se kaikki johtuu!” Sydänasiat olivat varmaan olleet pinnalla perheessämme ja lapsen logiikalla hän päätteli asian noin.

Viivi karkaili pienempänä kotipihaltamme. Usein hän löytyi lähistön leikkikentältä. En heti tajunnut, että leikkikavereitahan hän vain etsi. Pikkuveljet kun olivat ties missä kavereittensa kanssa ja hän kotona, josta kukaan ei tullut hakemaan häntä leikkimään. Joskus poikien kaverit soittivat ovikelloa ja hän meni avaamaan ja kertoi, etteivät veljet ole kotona. Tuntui riipaisevalta kuulla: “Mutta minä olen”, kun kukaan ei koskaan tullut hakemaan juuri häntä leikkeihin. Oli hyvin ymmärrettävää suunnata, ilman lupaakin, leikkikentälle etsimään jotakuta leikkikaveriksi.
Viivi ei käynyt lähikoulua, joten hänellä ei ollut sellaista luontaista “lähilapsipiiriä” kuten muilla lapsillamme. Tämänkin tajusin vasta paljon myöhemmin. Viivin peruskoulun jälkeinen opiskelu oli ensin hieman hakusessa. Kun oma ala löytyi, elämä hymyili ja muutaman vuoden päästä oli tutkinto suoritettuna. Työ löytyi myöhemmin hieman eri alalta, mutta koulun antamat opit ovat muuten kantaneet pitkälle ja tuoneet harrastusten kautta paljon iloa elämään

SUHTAUTUMINEN VAMMAISUUTEEN

Vammaisiin suhtautuminen on parantunut tosi paljon. Tietoa on tullut valtavasti lisää. Ennen kaikkea vammaiset ovat saaneet mahdollisuuksia käydä koulua, oppia ja opettaa myös muita. Viivi opiskeli erityisluokalla harjaantumisopetuksessa. Hieno asia oli, että samassa koulussa oli myös “vammattomia”. Hän osallistui mahdollisuuksien mukaan myös normaaleihin kerhoihin, esim. muskariin ja liikuntakerhoihin. Paljon oli sellaistakin, mihin osallistuimme koko perheenä. Ja se vasta tärkeää olikin, koska huomasimme, että on muitakin, joilla on kehitysvammainen lapsi.
Vammaiset voivat itsenäistyä ja olla mukana tässä yhteiskunnassa. Jos ei aivan tasavertaisina, niin monessa asiassa paljon tasavertaisempina kuin aiemmin.

AVOIMUUTTA JA TUKEA – PUHUMALLA SUHTAUTUMINEN MUUTTUU

Viivi ja minä

Saimme erilaisissa tapaamisissa ja leireillä paljon tietoa ja tukea työntekijöiltä. Erityisen paljon saimme tukea muilta perheiltä. Osa tapaamistamme ihmisistä kulkee yhä elämässämme mukana. Kunnioitan oikeutta kertoa tai olla kertomatta vammastaan tai sairaudestaan. En itse voisi kuvitella, etten olisi kertonut perheeseemme syntyneestä vammaisesta lapsesta. Lastamme on saanut kuvata vaikkapa koulun tapahtumissa. Meihin on voinut olla henkilökohtaisesti yhteydessä, jos perheeseen on syntynyt kehitysvammainen lapsi. On tärkeää, että olemme olleet avoimia asian suhteen. Ja miten paljon olemme saaneetkaan, kun olemme itse avautuneet ja tavanneet muita vammaisperheitä!

Valehtelisin, jos sanoisin, että kaikki on aina ollut helppoa. Ei - kyllä huolta, murhetta ja suruakin on piisannut... Mutta kenenpä elämässä ei niitä olisi? Vuosien myötä on tajunnut sen, että oli helppoa laittaa kaikki vamman syyksi.

Mitä olemme oppineet tyttäreltämme?
Ensinnä ja erityisesti: Iloa ja tyytyväisyyttä. Ja sen, että jos jotakuta rakastaa, sen voi sanoa ja se kannattaa sanoa myös ääneen. Tunteet voi näyttää ja kannustaa voi kaikkia. Tytär ei koskaan unohda kertoa, miten paljon hän kaikkia rakastaa. Hänestä on tullut täti. Ei tarvitse kuin mainita pienen veljenpojan nimi, niin hän on kuin Hangon keksi!

TARRAUDU TOIVOON

Toivon ja kannustuksen merkitystä olen monesti miettinyt. Yksi tyttäremme lääkäreistä antoi eliniäksi korkeintaan 20 vuotta, mutta kohta hän on jo tuplannut tuon iän! Muistan ikuisesti keskussairaalan vauvojen teho-osaston siivoojan, joka positiivisuudellaan valoi meihin nuoriin, kokemattomiin vanhempiin, uskoa tulevaan. Esteitä voi itse kunkin tielle tulla ja kasautua. Voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Aina jostain löytyy oljenkorsi, joka auttaa ja vie eteenpäin.

Meillä vaikeita hetkiä on ollut mm. tyttären iso avosydänleikkaus, kun hän oli 7-vuotias. Siitäkin selvittiin. Älä lakkaa unelmoimasta, vaikka tie näyttäisi nousevan pystyyn. Aina on toivoa. Kannattaa aina lähteä etsimään kohtalotovereita, on kyseessä mikä tahansa vamma tai sairaus. Olemalla avoin, heitä kyllä osuu tiellesi.

Noin 30 vuotta myöhemmin sairastuin itse vakavasti, parantumattomasti. Kun muutama vuosi sitten kuulin nuo samat sanat ihanan keuhkolääkärini suusta, tarrasin niihin lujasti kiinni. Älä menetä toivoasi.

ELÄ TÄYSILLÄ

Elä tämä päivä täysillä, mutta usko myös tulevaan. Unelmointikaan ei ole kiellettyä. Jos vellot vain menneessä, menetät tämän päivän ja huominenkin livahtaa karkuun. Kirgisian tunnetuimman kirjailijan, Tsingiz Aitmatovin, sanat ovat aina merkinneet minulle paljon:
“Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan.”

Näitä onnen jyviä olen itsekin paljon elämästä löytänyt. Niitä toivon Sinullekin, hyvä lukija.

VIERASKYNÄ-KIRJOITTAJA

Olen Kirsi Vikman, 65-vuotias eläkkeellä oleva kieltenopettaja. Naimisissa, 3 lasta, 1 lapsenlapsi. Harrastuksiani ovat mm. sauvakävely, uinti, vapaaehtoistyö (erityisesti kehitysvammatyö ja Unicef). Rakastan pyöräilyä, teetä, syksyä, villapaitoja, sinistä ja violettia.

#ilo #katovammanen #kiitollisuus #laheinen #onni #rakkaus #toivo #vertaistuki

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - KAIPAAN

Kuvan lähde Microsoft 365 kuvapankki

Lapseni muuttivat omilleen kolmisen vuotta sitten. Halusivat oman elämän ja määräysvallan. Noinhan sen kuuluukin mennä. Äidin napanuora, ajatuksellisesti, on vielä vähän kiinni.

Eri tilanteissa voi tulla lasteni sanonta tai touhu mieleen. Muistan tanssahtelut, piirtelyt, legorakennelmat ja nukkekokoelman. Muistan avuttomuuden lasten sairastaessa. Nyt välimatkaa on fyysisestikin. Aina kun kuulen jostain heidän huolestaan, harmistaan – kyllä se sattuu. Jokaisella on kuitenkin oma elämänsä iloineen ja harmeineen. Onneksi on ainutlaatuisia muistoja, kun ajoittain iskee isompi kaipaus.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KAIPAAN

LAULU JOTA RALLATTELITTE.

MIELTÄ LÄMMITTÄVÄ TILANNE.

SATTUMUS, MIELIKUVA, HETKI.

SANAT, JOITA NIIN TOISTELI.

OPETTELUT, EREHDYKSET,

KIUKUTTELUT, KÄNKKÄRÄNKÄT,

SAIRASTELUT, SOTKUT,

OPPIMISET, OSAAMISET.

TYLSISTYMISET, VASTAHANGAT.

NAURUN, ILON KILJAHDUKSET.

TILANNEKOMIIKAN HEKOTUKSET,

SANAILUT, OIVALLUKSET.

AJAN LYHYET TAKAUMAT,

HYMYILYTTÄVÄT, LÄMMITTÄVÄT.

ÄITI TUNTEE KAIPAUSTA.

RAKKAUTTA, IKÄVÄÄ SYVÄÄ.

#ilo #kiitollisuus #laheinen #myotatunto #onni #rakkaus #reunallapelotta #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Jos voisin

Ikävästä

RUNO - Tapaaminen livenä

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - POIKA POIKKESI

.. juu, ei se jääkiekkopokaali sentään, vaan ihan oma poikani. Poikkesi pitkästä aikaa. Kolmen vuoden jälkeenkään en ole ihan sisäistänyt, että nuoreni asuvat omillaan. Sitä ehti tottua parissa vuosikymmenessä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

VAIKKA ISOIKSI TIETÄÄ, NIIN PIENINÄ PITÄÄ

Tapaamiset ovat erilaisia, kun toisen omat tavarat ja elämä on muualla. Muistelin omaa itsenäistymisprosessiani. Silloin eli sitä vapautumista, omaa elämää. Ystävät ja omat asiat, niitähän sitä vaan janosi, opintojen ja työn lisäksi. Vaikka välillä ihmetteli, että ihan itte. Kaikki.

POIKANI

PIENENPIENESTÄ NYYTISTÄ,

TOUHUAJASTA TAAPERO,

AUTOMERKKIEN ASIANTUNTIJA,

PIIRROSTEN SARJATUOTTAJA,

NÄPPÄRÄ LEGORAKENTAJA.

REPPUMIES KOULULAINEN,

ILTAPÄIVÄKERHOLAINEN,

TOUHUAVA FUTARI,

TIETOKONEPELURI,

INNOKAS UIMARI.

DATATAITURI,

LÄÄKINTÄMIES,

OPISKELIJA,

AIKAMIES.

ITSELLINEN,

OMANLAINEN.

AINA ÄIDIN MIELESSÄ,

AINA ÄIDIN SYDÄMESSÄ.

Linkki:

Facebook Watch - Kids say - The Floor is Lava!

#ilo #kiitollisuus #laheinen #mielenrauha #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Äitienpäivänä

Ajan kulumisesta

Vanhemmiten

RUNO - Tapaaminen livenä

RUNO - Iloa etsimässä

RUNO - Retroa

RUNO - Elämä koulii

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

DIAKONIA - IHMISELTÄ IHMISELLE

Kerron evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyöstä, jonka jäsen itsekin olen. Diakoniatehtäviä on mm. haavoittuvassa elämäntilanteessa olevien auttaminen ja tukeminen tarjoten apua kaikille. Uskon laatua tai kirkon jäsenyyttä ei kysellä. Kirkko pyrkii toimimaan oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja rauhan puolesta. Diakoniatyötä hoidetaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa ja ihmistä pyritään auttamaan kokonaisvaltaisesti.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTTAMINEN

Suomen evankelis-luterilainen kirkko innostaa toteuttamaan lähimmäisenrakkautta ja edistämään ihmisarvoista elämää. Se tunnistaa yhteiskunnallisia epäkohtia, välittää tietoa yhteiskunnallisille päättäjille ja edistää yhdessä muiden toimijoiden kanssa hyvinvointia. Kirkon piirissä diakoniatyöllä tarkoitetaan vaikeuksissa olevan ihmisen kokonaisvaltaista auttamista, jossa on mm. seuraavia ulottuvuuksia: hengellinen, henkinen, aineellinen, sosiaalinen ja terveydellinen toimintakyvyn tukeminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja diakoniakasvatus.

KESKUSTELUAPUA JOKAISELLE

Elämän huolien ja murheiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Seurakunnan perustehtävä on auttaa ja tukea vaikeuksien keskellä käytännöllisissä asioissa ja henkisessä selviämisessäkin. Luottamuksellista keskusteluapua saa puhelimessa, chatissa, sähköpostitse ja postittamalla perinteisen kirjeen. Kirkon perheneuvonnan palvelut ovat maksuttomia. Voit hakea asiakkaaksi, vaikka et olisi evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.

HYVINVOINTI JA AVUN TARVE

Elämä on moninaista niin kuin ongelmien kirjokin. Diakoniatyössä voi keskustella yleiseen hyvinvointiisi liittyvistä asioista, peruselämän ongelmista (uni, kiire, väsymys, yksinäisyys). Halutessa voi pyytää ripittäytymistä. Rippi voi olla kertaluonteinen syntien tunnustamisen ja anteeksiannon julistamisen tapahtuma, joka on luottamuksellinen.

Epätoivoisten ajatusten keskellä ei ole hyvä jäädä yksin. Kannattaa muistaa, että huomenna on uusi päivä. Ylitse vyöryvä paha olo menee aikanaan ohi. Jos elämän jatkaminen tuntuu vaikealta, ota yhteyttä auttajiin. Valtakunnallisia kriisiauttamispalveluita tarjoavat muun muassa Kirkon keskusteluapu, Mieli - Suomen mielenterveys ry ja Mielenterveystalo. Luotettavaa tukea saat myös seurakunnan diakoniatyöntekijältä tai päivystävältä papilta. Kirkon palvelevaan puhelimeen ja chatitiin voi ottaa yhteyttä.

SOSIAALINEN HYVINVOINTI JA IHMISSUHTEET

Yhteys toisiin ihmisiin tuo turvaa ja lisää hyvinvointia. Diakonia pyrkii tarjoamaan apua syrjäytymisvaarassa oleville ja lisäämään osallisuutta. Sosiaalisen hyvinvoinnin taustalla vaikuttavat niin toimivat lähisuhteet kuin eri ryhmiin kuulumisen tunne ja sitä kautta osallisuuden kokemukset. Ihmistä tuetaan ja autetaan myös taloudellisessa ahdingossa. Seurakuntien monet toiminnot tukevat ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä. Terveyden edistämisessä on eri näkökulmia, esim. yksilön, yhteisön, elinympäristön ja yhteiskunnan.

Usein diakoniatyö on konkreettista auttamista terveyskysymyksissä: terveydenhuollon piiriin saattamista, neuvontaa sairauden hoitamisessa tai vaikka verenpaineen mittausta. Seurakuntien palveluksessa on terveydenhuollon ammattihenkilöitä, sairaanhoitajakoulutuksen saaneita diakoniatyöntekijöitä (diakonissoja).

VIDEO DIAKONIATYÖSTÄ

Suosittelen katsomaan mainion Kirkko Suomessa Instagramissa julkaistun videon diakoniatyöstä. Video on sosionomi-diakoniksi opiskelleen Amina Jamesin tekemä.

Kuva Kirkko suomessa Instagramista

VIDEON tekstit: ”Jokaisella on aikoja, jolloin tuntuu, että kaikki on rikki ja väärinpäin tai kuin olisi eksynyt usvan keskelle, kuin kelluisi ulapalla eikä vastarantaa näy. Toisinaan piiloudumme kuoren sisään tai suojaamme kuorella itseämme. Kaikki me tarvitsemme kokemuksen siitä, että olemme turvassa. Diakonia on valon kantamista, antamista ja jakamista .. uskoa siihen, että vaikka tuntisimme olevamme kuinka mitättömiä suurten asioiden edessä, niin Valo löytää aina meidät. Diakonia voi auttaa rakentamaan luottamusta menneisyyteen, mutta ennen kaikkea näkemään valoa tässä hetkessä ja tulevassa. Diakonia tarjoaa välineitä sille, että jokainen pääsisi elämässään eteenpäin. Diakonia rakentaa luottamusta kallioon, joka kestää. Diakonian ydin on usko, toivo ja rakkaus. SUURIN NIISTÄ ON RAKKAUS."

Kuvat on otettu videosta, joka on Kirkko suomessa Instagram-tilillä.

Linkkiluettelo:

Diakonia - evankelisluterilainen kirkko

Tässä yhteystiedot diakoniaapuun: puhelin, chat, meili, kirje.

Diakoniavideo. Tekijä sosionomi-diakoniksi opiskeleva Amina James. Video on Kirkko Suomessa

Instagram-tililtä.

#armo #anteeksi #laheinen #myotatunto #reunallapelottaa #toivo #ystava

Kirjoituksia:

RUNO - Toivon valintoja

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRAAN LÄHEISILLE

Haluan nostaa esiin sen, miten tärkeää kaikenlainen tuki on sairaalle. Painopisteen ja huomion ollessa sairaassa, voi läheisen osa olla raskas. Olette tavattoman tärkeitä sairastuneille, KIITOS! Arjen avun lisäksi myös kannustus, kannattelu ja myötäeläminen ovat tärkeitä. Sen muun kuin sairaselämän tuominen ajatuksiin ja sairaalle näkyväksi on tärkeää. Toivon kaikille uskallusta hakea seuraa, vertaistukea ja apua, se helpottaa. Esittelyssä opas läheisen tueksi.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

LÄHEISEN OPAS

Etsin opasta sairastuneen läheisille ja mielestäni paras versio on tässä esittelynä. Minusta se sopii kaikkia sairauksia sairastavien läheisille, vaikka siinä on myös osia syöpäsairaille. MUUTIN kirjoituksen Syöpä-sanan muotoon Sairaus. Omavaltaisesti muokkasin ja lyhensin tekstiä. Opas löytyy pdf-muodossa linkkiluettelosta. Linkeissä on myös pari muuta hyvää opasta.

Opas syöpäpotilaan läheiselle on Suomen Syöpäpotilaat ry:n ja Suomen Mielenterveysseura ry:n yhteistyötä. Oppaassa on kolme osiota: Kun läheinen sairastuu syöpään, perhe ja parisuhde ja miten itse jaksaa.

Etenevä ja mahdollisesti parantumaton sairaus pakottaa koko perheen käymään läpi luopumisprosessia. Jokainen perheenjäsen käy läpi oman kriisinsä. Monet vaikeat asiat pelottavat, mutta niistä ei halua puhua muille, ettei leimautuisi itsekkääksi. Omainen voi olla huolissaan myös siitä, mitä sairaus aiheuttaa hänen elämälleen.

Oppaan tavoite on auttaa omaisia ja läheisiä ymmärtämään ja tukemaan potilasta, itseään ja koko perheen tilannetta. Siinä kerrotaan tavoista kertoa tunteistaan ja kohdata muiden tunteet. Siitä, kun on vaikea löytää yhtään sanaa, siitä miten toivo auttaa ja siitä, miten jokaisella on oikeus omiin tunteisiin, omaan elämään ja siitä mitä sairastuminen tuo tullessaan. Puhutaan tunteista ja puhumisen vaikeudesta, sairauden vaikutuksesta parisuhteeseen ja vanhemmuuteen sekä toivosta. Aina omat voimat eivät riitä ja silloin on viisautta lähteä hakemaan apua. Oppaassa on myös luettelo palveluista ja paikoista, joista apua saa. Sairastunut on sama ihminen kuin ennen sairastumistaan. Sairaus ei ole hänen identiteettinsä eikä elämän keskipiste. Suhtaudu häneen läheisenä.

ASIALLISEN TIEDON LÄHTEILLE

Tieto sairaudesta tulee yleensä yllätyksenä. Tunneside sairastuneeseen on jokaisella erilainen. Asiallinen tieto auttaa kohtaamaan todellisen tilanteen ja välttymään turhilta peloilta. Se auttaa myös jäsentämään omia tunteitaan. On hyvä itse kysyä rohkeasti ja ottaa selvää asioista. Lääketiede pyrkii parantamaan sairaudet, mutta sairastuneen ja omaisten tunteet voivat hautautua tekniikan ja hoitotoimenpiteiden alle. Joskus myös henkilökunnan voi olla vaikea kohdata omaisten ja sairastuneen hätää, mikä helposti johtaa sen sivuuttamiseen. Miksi meille? Miksi nyt?- kysymykset ovat yleisiä.

Pitkittynyt sairaus vaatii kaikilta runsaasti voimavaroja. On tärkeä jatkaa mahdollisuuksien mukaan niitä asioita ja harrastuksia, joista on aikaisemminkin saanut voimavaroja. Erityisen tärkeää se on perheen lasten ja nuorten osalta. Sairaus voi koetella myös parisuhdetta. Sairastuminen ja sen hoidot vaikuttavat usein minäkuvaan, seksuaalisuuteen ja sitä kautta parisuhteeseen ja sukupuolielämään. Potilaan oma seksuaalinen minäkuva voi muuttua.

Usein sairastuneen itsetunto laskee voimakkaasti. Sairaan voi olla vaikea hahmottaa itseään miehenä tai naisena. Hän voi tuntea itsensä rumaksi tai epämiellyttäväksi. Hän ei päästä lähelleen henkisesti tai fyysisesti. Usein aika on paras lääke ja tilanne korjaantuu ennen pitkää. Sairaus ja sen hoidot voivat aiheuttaa myös sukupuolielämän toiminnallisia häiriöitä.

Oppaassa myös: perheen roolit, lasten huomioiminen, läheisten kohtaamisen vaikeus, Miten itse jaksaa?, Elämän arvot uusiksi, Oikeus omaan elämään, Sairaudesta toipuminen, Kuolema. Mistä apua? – neuvoja ja yhteystietoja.

ELÄMÄ EI OLE KOSKAAN KOKONAAN ENNAKOITAVISSA TAI HALLITTAVISSA.

LÄHEISET, YSTÄVÄT – KULKEKAA LEMPEÄSTI MATKAA SAIRAAN RINNALLA. OLETTE TAVATTOMAN TÄRKEITÄ JA ARVOKKAITA!

Linkkiluettelo:

Opas syöpäpotilaan läheisille pdf-muodossa. Tätä käytin kirjoituksen testin työstöön omavaltaisesti lyhentäen ja muokaten. Lähde Suomen syöpäpotilaat ry

Mielenterveystalo Oppaat sairastuneen läheiselle - vahva suositus!

Terveyskylä Tukea läheiselle sivusto. Vahva suositus!

Nuoren perheen selviytymisopas Suomen syöpäpotilaat ry

Nuoren (syöpä)potilaan selviytymisopas - Suomen syöpäpotilaat ry

Kuvat Microsoft 365 kuvapankista.

#arvaamaton #laheinen #lasnaolo #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo

Kirjoituksia:

Kokemukseni - Tupakoimattoman keuhkosyöpä

Kokemukseni - Syöpäpeikon kainalossa

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

Kokemukseni - Keuhko- ja monielinsarkoidoosi

Kokemukseni - Mitraaliläppävuoto ja avosydänleikkaus

Kokemukseni - Syöpä vs. harvinaissairaus

TOIVO ja TUKI - kirjoitukseni- Matka, jolle kukaan ei halunnut -sivustolle

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Hoitoväsymys

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

ÄITIENPÄIVÄNÄ

Olemme äitiemme lapsia, osasta tulee äitejä ja isoäitejä. Lapsettomuus on yhä yleisempää, niin kuin valittu lapsettomuuskin. Maailmassa on paljon äidittömiä ja orpoja. Adoptio- ja sijaisvanhemmuus on rakkauden teko. Toivon, että äitejä ja kasvattajia juhlitaan. Voimia päiviinne, ollaan armollisen keskeneräisinä kasvattamassa seuraavia sukupolvia.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

JOKAINEN OMANLAISENSA

Vanhemmuus ja äitiys ei ole itsestäänselvyys eikä elämän tarkoitus. Nykyaika on asettanut vanhemmat uudella tavalla vertailun ja paineen alle. Arkaillaan olla ja tehdä omalla tavallaan. Epämukavuus, epätäydelliset vanhemmat ja pettymysten kohtaaminen toimii mainiona alustana siihen, että lapsi huomaa elämän olevan omassa perheessään ja muilla erilaista. Hän alkaa ymmärtää, etteivät vanhemmat aina jaksa ja ehdi. Ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. Ei lastenkaan. Lasta saa ja tulee torua, ohjata, kehua ja sylitellä. Kiitetään ja korjataan oikeille urille. Ei tehdä kaikkea valmiiksi, vaan lastenkin pitää osallistua ja huomata toisten tarpeet. Oppia sietämään tylsyyttä. Vanhempien pitää silti olla pomoja ja ruorissa, kunnes lapsi saa tarpeekseen tyhmistä vanhemmistaan ja muuttaa omilleen.

TÄLLÄ HETKELLÄ

olen omillaan asuvien nuorten äiti. Nuoreni rakentavat omanlaistaan elämää omilla ehdoillaan. Tuen, jos he tarvitsevat. Toivon, että saan seurata vielä kauan heidän elämäänsä. Äitiyteeni ja lasteni elämään on vahvasti vaikuttanut sairastumiseni lasteni ollessa 2- ja 4-vuotiaita. Yritin mahdollistaa ja olla läsnä. Varmasti olen ollut liian holhoava ja liikaa elänyt heitä varten/heidän takiaan. Olen asiasta heillekin jutellut ja toivon, että olemme asian suhteen melko sinut. Pääkuvassa lapsoseni juuri 1 ja 3 -vuotiaita, ihanaa aikaa, pahoittelut kuvan huonosta laadusta.

OMISTA

... raskausajoistani, äitiydestä ja rakkaudesta kirjoitin jo aiemmin. Löytyvät alta kohdasta Omia tekstejäni linkeissä 2 ensimmäistä ehdotusta - Mitä rakkaus on? ja Naiseudesta).

ON TÄRKEÄ

... tehdä parhaansa kasvatustehtävässään, mutta on tarpeellista näyttää epätäydellisyytensä. Toivotan kaikille vanhemmille armollisuutta, rentoa vanhemmuutta ja voimia kasvatustehtäväänne.
Kevennyksenä pieni äitienpäivän klippi, johon itsekin voin samaistua (yhä).

Mm. näitä tekstejä olen käyttänyt tämän kirjoituksen pohjalla. Lukaiskaa, vahva suositus täältä:

Akuutti - Oletko sinäkin huijarivanhempi?

Epätäydellinen vanhempi on lapselle paras - – ja pari muuta kannustavaa neuvoa vanhemmille - Jari Sinkkonen

Vanhemmuus on mielentila - Sydän.fi

Kuvissa lapseni, julkaistu heidän luvallaan.

#ilo #kiitollisuus #laheinen #myotatunto #onni #rakkaus #reunallapelottaa #toivo