Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
OLET KORVAAMATON
Te läheiset olette korvaamattoman tärkeitä. Ette pääse sairastuneen nahkoihin ettekä mieleen, ettekä voi täysin ymmärtää miltä hänestä tuntuu. Sairastuminen tuo mukanaan hämmentäviä asioita ja arjen muuttumista. Mieli myllää ja varmasti pelottaa. Alussa on shokki ja elämä voi tuntua vyyhdiltä, jota ei kykene selvittämään. Asiat hahmottuvat hiljalleen.
HALLINNAN PUUTE
Pelon lisäksi tunne siitä, etteivät asiat ole enää omissa
käsissämme on kuluttavaa. Ettei oikein mikään ole varmaa eikä hallittavissa.
Byrokratiaa riittää, eikä yhdeltä luukulta saa kaikkea tietoa tai tukea. Voit olla yhteydessä esim. sairaaloiden sosiaalihoitajiin.
Kunnista, sairaanhoitopiireiltä ja yhdistyksistä saa myös apua. Sairaaloissa on
mm. OLKA-tukipisteitä, joista saa apua ja vertaistukea. Facebook-ryhmiin
kannattaa liittyä. Käytännön talous-ym. asioissa voisi auttaa myös, jos luet Sairaan kallista alkuiset kirjoitukseni (linkkiluettelossa alla).
Rutiinit antavat turvaa ja raamit olemiselle, ylläpidä ja
mahdollista peruselämä. Sen pitää rullata - pitää syödä, pukea ja peseytyä. Muista
myös oma elämäsi ja pyri hoitamaan muut velvoitteesi (työ yms).
OLET SAIRASTUNEEN VOIMAVARA
Sairastunut tarvitsee tukeasi sairastumisensa käsittelyyn. On
valtava voimavara, jos kykenet kuuntelemaan sekä sairasta että itseäsi. Voitte
miettiä tapahtunutta ja edessä häämöttävää sekä yhdessä että itseksenne. Uuden
tilanteen ymmärtäminen ja hyväksyminen vie aikaa. Kukaan ei tarvitse
täydellisyyttä, joten ole armollinen itsellesi ja sairastuneelle. Läheinenkin
voi ja saa ahdistua, lamaantua, masentua ja unettomuus voi tulla seuralaiseksi
huolien painaessa. Hae ammattiapua, jos et jaksa. Et voi auttaa
sairastunuttakaan, jos itse olet katkeamispisteessä. Sairastuneen ja läheisen
kriisinkäsittelytahti voi olla myös kovin erilainen (Sairastuessa-kirjoituksessani
lyhyesti kriisinvaiheista linkkien kera, linkit löydät aina kirjoitusten
alalaidasta).
LÄHES KAIKKEEN TOTTUU
Jonkun ajan päästä alun kaaoksesta asiat alkavat jäsentyä.
Tietoa ja ymmärrystä on jo kertynyt ja mittakaavat alkavat asettua kohdalleen. Voit
olla tukena, auttamassa arjessa, kuuntelemassa ja yhdessä pohtimassa.
Ristiriitojakaan ei tarvitse pelätä, itku ja huutokin on sallittua. Ne
puhdistavat ilmaa. Kukaan ei kaipaa silottelua, hyssyttelyä eikä paapomista. Rutiinien
katkaisu ja yhteiset pikkuhemmottelut silloin tällöin (hieronta, herkuttelu)
ovat toki ihania ja katkaisevat arjen ankeutta. Pienikin huomaavaisuus keneltä
tahansa jää pitkäksi aikaa mieleen. Ulkoilu (sairastuneen voinnin salliessa) on
aina mukava ja molempia auttava asia. Tehkää samaa kuin ennenkin ja kokeilkaa
uusiakin asioita, niin ilo ja mielihyväkin alkavat palaamaan. Alun shokki on
jossain vaiheessa taaksejäänyttä elämää. Tulee tunne, että arki rullaa ja
päivät soljuvat eteenpäin. Elämän ja ulkomaailman alkaa hahmottaa sumun jälkeen
uudelleen.
HUOLEHDI ITSESTÄSI
On hyvä tehdä yhdessä ja erikseen asioita. Luulen, että
sairastunut ei kestä eikä halua, että kukaan muuttuu palvelijaksi tai toiseksi
ihmiseksi hänen vuokseen. Hän lähinnä toivoo, että pysyt siinä vierellä. Jaat
arkea tai koettuja asioita hänen kanssaan. Sairastuneen takia ei muiden tarvitse
muuttaa koko elämäänsä. On tärkeää pitää kiinni omista menoistaan ja
kiinnostuksenkohteistaan (ainakin osin tilanteen mukaan). Neuvoni on siis: älä
hylkää itseäsi. Olet hyvä sellaisena kuin olet. Jos taakkasi tuntuu liian raskaalta
niin muista, että voitte hakea ulkopuolista apua yhdessä ja erikseen. Läheisillekin
löytyy vertaistukea. Suhde sairastuneeseen voi myös muuttua. Muutokset voivat
olla myös hyviä ja yhdistäviä. Huolehdi itsestäsi.
TUNTEET JA AJATUKSET SEILAAVAT
Välillä väsymys ja epätietoisuus painaa. Ikäviä asioita ei
kannata padota tai lakaista maton alle. Niistä voi kertyä liian iso ”pommi”,
joka räjähtäessään saa pahaa aikaan. Yrittäkää kykyjenne mukaan sanoittaa mitä
ja miten koette asiat. Kukin kokee samankin asian hieman eri tavalla. Toinen
miettii ja vatvoo, kun toinen porhaltaa jo suorempaa reittiä ja vauhtia
eteenpäin. Hyväksykää keskeneräisyys ja epävarmuus. Muistakaa se, miksi olette keskenänne
ja vaalikaa sitä hyvää edelleen. Sanat satuttavat, mutta myös korjaavat. Anna
toiselle ja itsellesi mahdollisuus selittää. Katso toista armollisesti ja
anteeksiannolla, siten kuin haluaisit itsellesi tehtävän tai sanottavan. Voit
vaikka rauhoituttuasi tai riidan päätteeksi sanoa- välitän, rakastan tai
hipaista kättä tai olkaa, kenties halata? Kaikki ei ratkea hetkessä eikä siten
kuin haluaisi, mutta aina voi yrittää. Sairaus voi muuttaa sekä sairastunutta
että läheistä. Kriisin myötä on mahdollista löytää uusia puolia itsestään. On
mahdollista löytää jotain syvempää, mitä ei ennen ole uskaltanut. Voi käydä
niin, että vihdoin on saatu nostettua se kuuluisa kissa pöydälle. Ihminenhän
muuttuu muutoinkin koko elinkaarensa ajan.
PUHALTAKAA YHTEISEEN HIILEEN
Myötätunto ja auttaminen on ihanaa, mutta väsymyksen ja huolien tuomien epämieluisienkin ajatusten ja tuntemusten pitää saada tulla ulos. Sinulla on lupa olla vihainen ja surullinen. Anna tunteiden tulla ja yritä päästää kielteisistä ajatuksista irti. Sanavaraston anteeksi-sanaa ei voi liikaa suositella. On valtavan helpottavaa saada jakaa vaikeat ajat ja asiat läheisen kanssa, joka aidosti välittää. Vertaistuki on se, jonka ääreen myös sinut ja teidät ohjaisin.
KIITOS LÄHEISET, ETTÄ OLETTE!
#armo #laheinen#mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo #vertaistuki
Linkkiluettelo
Kirjoituksiani:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti