ajautuen

kuva Microsoft 365 kuvapankki

elämä voi olla rankkaa

unelmien tavoitteleminen
voi olla rankkaa
kun elämän tuulet
puhaltavat arvaamattomasti

unelmat muuttuvat
eletyn elämän myötä
ne eivät aina toteudu 
ja silti elämä
voi olla oikein hyvää

ajan saatossa
melkein kaikki muuttuu

oletko miettinyt
olivatko unelmasi
alun perin omia
vai muiden ajatuksia

valintoja ja arvoja
voi päivittää
jos siltä tuntuu

elämässä 
monia latuja
sivupolkuja
ja mahdollisuuksia
hyvä niin

monella tapaa
voi löytää
itselleen hyvän elämän

💗

joskus sen voi löytää
ajautuen

mahdollisuuksia
valintoja
unelmia
toiveita
eivätkö kaikki
aina ole täysin omia

ajautuen voi silti löytää
omanlaistaan hyvää
iloa ja onnea
itselleen
mielelleen

läpi elämän
voi oppia uutta
kokea vaikka
mitä ihanuutta

💗

Kevennyksenä: Kamala Luonto ‑sarjis 21–2897


💗


sanaton

on tilanteita ja vaiheita
joissa sanat eivät riitä

on suunnattomia menetyksiä
vääryyksiä,
kärsimyksiä 
elämänkäänteitä
joiden äärellä
sanoja ei vain löydy

hiljaisuuskin puhuu
kehonkieli katse ja eleet
kertovat usein enemmän
kuin sanat

vaikeissa tilanteissa riittää
että myötäelää toisen tuskassa
ja pysyy rinnalla
isojen kolhujen
ja kriisien äärellä

surua ei pidä sivuuttaa
eikä mitätöidä

jokainen suree
ja toipuu
omalla tavallaan

on tärkeää pysyä lähellä
kuunnella ja tukea 
myös silloin
kun ei osaa sanoa
oikein mitään

sanaton💗
odottamatonta
ihan kohtuutonta
elämän keikauttavaa
sen iäksi muuttavaa

menetys muutos
shokki järkytys
isku viiltävä
murhe ammottava
 

ei voi ymmärtää
vääryyksien määrää
eikä tuskan voimaa

pysy rinnalla
ole tukena
olkapäänä
kuuntelijana

ole rutiineja antamassa
turvaa tuomassa
läsnä 
vain ole
💗

Kuva: Facebook‑sivu Funny Pets – Brothers in Arms
Yläkuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki
maaliskuu 2022

 

hengähdetään

Finnishtime Suomi

kevät on ihanaa
ja tympeää aikaa

välillä aurinko
hellii ihoa ja mieltä 
ja seuraavana päivänä
kevät on peruttu

lunta puskee viistossa,
viima vinkuu pirtissä

hetkeen pitäisi kiinnittyä
mutta ei sekään
aina helppoa ole

hölläilyä
ja rutiineista poikkeamista
voisi kokeilla

lapsetkin tykkäävät
nurin‑narin‑päivistä
hyvä niiden viettäminen
voisi aikuisillekin
tehdä

tai sitten vaan
hengähdetään

 💗

muista hiljaa hengähtää
katsoa luontoa muuttuvaa

vähän mietteitä muikeita
hyvän elämän ohjein
nuttu nurin
ja onni on oikein

joka päivä
vähän hauskaa
nauruun hörähdyttävää
ilon pintaan palauttavaa 

 💗

valonkajoon herätään
hymyä ja iloa huomataan

hengähdetään
ei hätäillä
eikä varsinkaan
kiirehditä

kyllä näkymätön kantaa
aikanaan meille
kevään kauniin antaa 

 💗

Kevennyksenä: Kamala Luonto ‑sarjis 21–3049


💗


narsistin hallintaa kodissa

narsistilla on usein jatkuva tarve hallita perhettään

kodissa voi huokua negatiivisuus epätoivo ja uhkantunne 

silloinkin kun kaikki näyttää ulospäin olevan kunnossa

narsistin ihmissuhteet ovat usein riippuvuus‑ ja palkitsemissuhteita

ne kestävät niin kauan kuin hän niistä hyötyy

vieraiden saapuessa narsisti voi hetkessä muuttua arvostelevasta ja alistavasta ylenpalttisen ystävälliseksi huomaavaiseksi ja hauskaksi

käytökselle löytyy aina selitys


hallinta arjessa

narsisti ei välttämättä tervehdi tullessaan kotiin
eikä ole huomaavinaan muita
tyypillistä on purkaa omaa pahaa oloa huutamalla raivoamalla tai komentelemalla

tavoitteena on siirtää negatiiviset tunteet toiseen

ellei vallan saaminen onnistu tilanne voidaan hämmentää riidan haastamisella tai epäloogisella väittelyllä
käytös päättyy usein vasta silloin, kun toinen ei enää kykene täyttämään narsistin toiveita tai toimimaan hänen hyödykseen

antaminen ja saaminen eivät ole tasapainossa
narsisti imee energiaa uhriltaan ja muistaa pitkään tilanteet, joissa hänen tahtonsa ei toteudu
kostaminen on tavallista, jos hän kokee tulleensa väärinymmärretyksi tai ‑kohdelluksi

kiukuttelu voi muistuttaa lapsenomaista uhmointia

parisuhteen kaava

narsistin parisuhteissa toistuu sama kaava
palava rakkaus muuttuu vihamielisyydeksi
ja koti taistelukentäksi

uhrit ja syylliset syntipukit ja draama vuorottelevat

narsisti pönkittää haurasta itsetuntoaan
oikeassa olemisen pakolla määräilyllä mustasukkaisuudella omistushalulla
riidan haastamisella tunteettomuudella ja kostolla
taustalla on usein voimakas hylätyksi tulemisen pelko.

uhri saattaa kuvitella että suhde paranisi jos pahat jaksot saisi poistettua
näin ei ole
ihannointi ja alistaminen ovat osa samaa kokonaisuutta

kuherrusvaiheen jälkeen narsisti muuttuu usein kylmäksi ja välinpitämättömäksi kumppanin tarpeille
manipuloinnin ja painostuksen avulla uhri voidaan eristää ystävistä, sukulaisista ja harrastuksista – usein huomaamatta

itsenäistymispyrkimyksiä kostetaan
riita voi alkaa mitättömästä sivuseikasta
ja toistuessaan se saa uhrin luopumaan omasta ajastaan konfliktien välttämiseksi

jälkikäteen narsisti voi kieltää koskaan rajoittaneensa toisen vapautta tai heittäytyä avuttomaksi
tämä herättää syyllisyyttä ja vaikeuttaa omien rajojen puolustamista

rasittavuus ja seuraukset

jatkuva varuillaan olo, mielialojen lukeminen ja omien sanojen varominen
kuluttavat uhria

monet kuvaavat kodin ilmapiiriä ahdistavaksi
ja saavat siitä fyysisiä oireita
unettomuutta vatsavaivoja päänsärky ahdistusta lihaskipuja rytmihäiriötuntemuksia pahoinvointia ja masennusta

parisuhteessa uhri voi joutua välikappaleeksi narsistin ja lasten välillä
eikä pysty toteuttamaan vanhemmuuttaan haluamallaan tavalla

kodin ilmapiiri vaihtelee rajusti sen mukaan
onko narsisti paikalla vai poissa
usein sekä aikuiset että lapset kokevat olonsa turvalliseksi vain poissaolon aikana

yritys pitää nollatoleranssia huonolle käytökselle johtaa usein jatkuvaan puolustustilaan tai asetelmaan jossa uhri alkaa toimia kuin vanhempi narsistille
se lisää etäisyyttä ja vie viimeisetkin läheisyyden rippeet

useimmat uhrit päätyvät lopulta alistumaan mielivaltaan
säilyttääkseen kodin ilmapiirin edes jotenkin siedettävänä


kirjoitus on koottu omista kokemuksista ja muokaten ja lyhentäen Narsistien Uhrien Tuki ry:n materiaaleja

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki

rakkaalle

vuorossa imelyyttä ja siirappia
elämän isoimmasta asiasta
rakkaudesta

miehelle
joka tuntui heti
siltä ihmeen oikealt.

jaamme ajatuksia
tunteita ja haaveita

💗

olemme erilaisia
ja silti tanssimme
usein samaan tahtiin

välillä tahti ja askelmerkit
ovat hukassa
Joskus astumme
toistemme varpaille

toisinaan elämä ja tanssi
sujuvat
harmonisessa symbioosissa

kipuilemme ja kasvamme
itseksemme ja yhdessä

yhdessä reunallakaan
ei juuri pelota

💗

rakkaalle
odottamatta löysit elämääni
tulit
kosketit sisintäni 

löysimme
yhteisen sävelen
hämmentävän varmuuden

jaamme
arjen haasteet
hetket rennot ja hennot.

se mitä kaipasin
on tässä 
siinä kaikessa
mitä olemme yhdessä

oleva ja tuleva pelko
yhdessä siitä selko

keskinäinen luottamus
usko
rakkaus 

annan sinulle sydämeni
rakastan
joka solullani

 💗


unelmat

unelmointi on ihanaa
eikä se maksa mitään

unelmiin voi paeta
milloin ja missä vain

ne muuttuvat
ajan ja kokemusten myötä
haaveiden mittakaava
on joskus realistinen
toisinaan silkkaa utopiaa

silti on uskottava
haaveiltava paremmasta
ihmeitä ja ihanaa
tapahtuu oikeissakin elämissä


syntyy haavekuvia
arkisia ja valtavia

jokaiselle sopivia
tai tavallisen ihmisen
pieniä huokauksen kaltaisia

haaveita
jotka voivat hyvinkin toteutua

on tavoitteellisia unelmia
joita kohti kuljetaan
askel kerrallaan

onnistumiset
antavat uskoa yrittää uudelleen
unelmoinnin avulla
selätämme arjen
toistuvaa tylsyyttä

unelmien avulla
jaksamme huomisee

💗

unelmat oravanpyörässä 
sitä samaa, tasaista
harmaata ja tylsää

vastapainoksi
pakokeinoksi
hauraita
hulluja haaveita

pakopaikka
hengähdys
arkitodellisuudesta

💗

voimme sukeltaa
mielen rajattomaan vapauteen
mahdottomiin unelmiin
voimaa antaviin

💗

haaveilu voi avata
jotakin alitajunnassa
antaa mielihyvää ja iloa
johtaa kokeilemaan,
voimaantumaan

💗

säilytä toivosi
usko unelmiisi

💗

Kuva: Facebook‑sivu Off the Leash, 29.11.2013
maaliskuu 2022



hyvin sä vedät

Kuva: Facebook‑sivu Zen to Zany

ei ole helpompaa
kuin itsensä mollaaminen

aina löytyy joku näpsäkämpi
parempi kuin me

huomaamme toisten erinomaisuuden
harvoin omat hyvät puolemme

kehuja saadessa
vakuuttelemme
ettei tuo mitään

kiitosten vastaanottaminen
on monille hankalaa

haavoilla
moni on epävarma itsestään
me suomalaiset emme pidä
itsestämme tai osaamisestamme
ääntä

itsetunnolle tekisi hyvää
oppia ottamaan kiitokset vastaan 
rennosti
kiittäen

yksi moite
saattaa pyyhkiä pois
ainutkertaisuuden ja hyvän tunteen

vertailemme itseämme jatkuvasti
ja usein tuntuu
että aina on joku parempi

lapsille opetetaan
ettei satuteta
että puhutaan kiltisti

muistetaan olla
myös itsellemme
kiltti ja armollinen

toivon että sanoisimme
toisillemme 
ja itsellemme

hyvin sä vedät

huomenna
aurinko nousee
ja me jatkamme

💗

hyvin sä vedät
alhoissa ja nousuissa
elämäsi hetkissä

olet riittävä
olet hyvä

huomaa
olet sopivin

💗

edessäsi on onnistumisia
monia toivon ja ilon hetkiä

usko ja luota 
hyvin sä vedät


💗

joutsenten yö – siskojen muistohetki syöpään menehtyneille



Kuva: Instagram‑tili Finnishtime💗

Joutsenten yötä vietetään lauantaina 19.3.2022 klo 19.00.
#joutsentenyö #matkajollekukaaneihalunnut #minämuistan #liekkipalaa

Joutsenten yö on syöpään sairastuneiden naisten ideoima vuosittainen muistohetki syöpään menehtyneille. Hetken taustalla on Marjo‑Riitta Karhuselle tapahtunut tarina, jonka hän kertoi Avec Tastula ‑ohjelmassa vuonna 2015.

Sytyttäkäämme tänään kynttilöitä syöpään menehtyneiden naisten muistolle.


Marjo‑Riitan kertomaa

“Mä oon käyny joka kerta täällä lammen rannassa sillon, kun noista vertaissiskoista on joku lähteny taivaan matkalle.

Yks kerta oli semmonen tosi kaunis, upee syksypäivä ja tää lampi oli ihan täynnä joutsenia. Me laskettiin, että niitä oli joku nelkyt.

Ne teki pieniä laumoja ja lähti aina pienissä parvissa lentoon. Kunnes siitä yks yksinäinen joutsen lähti lentämään. Se kiersi tätä lampea, kiersi ja kiersi ja itki semmosta tosi yksinäistä itkua.

Sitten se lähti yksin lentoon. Se lensi meidän yli ihan tosi matalalta – tuntui, että jos olisi nostanut käden, olisi voinut silittää sitä vaikka mahasta.

Se oli yks siskojoutsen. Lähti matkalle.

Sen jälkeen mä oon tullu aina sytyttämään kynttilän tänne.”

Kun kuljimme lammelle, juttelimme, että taitaa vielä olla liian aikaista joutsenten paluulle. Samassa edessämme näkyi yksinäinen joutsen, joka lensi suoraan ylitsemme – uljaana ja vaitonaisena. Tuo hetki ei unohdu koskaan.


Joutsenet saattelevat matkaan

Seuraavan kevään maaliskuussa oli Mallun aika nousta siivilleen. Hänen siunaustilaisuutensa iltana kuljimme tuon saman lammen rannalle ja sytytimme kynttilät hänen ja kaikkien edesmenneiden siskojen muistolle.

Samanaikaisesti Siskojen kynttilät syttyivät ympäri Suomen.
Sytyttäkäämme kynttilät tänäkin iltana, eri puolilla maata.

Vietämme Joutsenten yötä.
Ja taas puhumme kuolemasta.


Kuolemasta

Tieto siitä, ettei mitään ole enää tehtävissä, lamaannuttaa joka kerta. Siihen ei totu. Sanoja ei löydy. Tekisi mieli paeta, tai seisoa vierellä, tai pitää kädestä.

Mitä vastata nuorelle äidille, joka ratikassa miettii ääneen, mitä hänen kaksivuotiaansa tulee hänestä muistamaan?

Nousee suru ja huoli kuolevan lapsista ja puolisosta. Pelko omasta tulevaisuudesta: jos siskon loppu tulikin näin nopeasti, paljonko minulla mahtaa olla aikaa?

Syyllisyys: miksi minä saan jäädä, kun lapsilta otetaan äiti.
Raivo: kun kuulee kommentin ei taistellut tarpeeksi.

Sosiaalisen median myötä voimme olla läsnä toisillemme aina kuolemaan asti. Se ei ole helppoa, mutta se on tärkeää. Puhumme asioista, joista muuten ei puhuta – kun ei haluta huolestuttaa, ei jakseta, ei enää ole aikaa.

Yhdelle siskolle ei löytynyt saattohoitolähetettä, vaikka hoitokoti oli puolityhjä.
Toinen ei saanut apua kotiin.
Kolmannen puoliso halusi avioeron, ja nainen hoiti kotinsa myynnin viikkoja ennen kuolemaansa.
Neljäs otettiin saattohoitohaasteena.
Viides kuoli suunnattomissa kivuissa – vaikka usein uskotaan, ettei sellaista Suomessa tapahdu.

Me Siskot emme halua, että kuolema siivotaan näkyvistä.
Vaadimme jokaiselle oikeutta hyvään kuolemaan.


Millainen on hyvä kuolema?

Eräs siskoista kuoli kotisohvallaan sillä välin, kun isä haki lasta päiväkodista. Kun lapsi saapui, hän huomasi, että hymyilevä äiti oli lähtenyt taivasmatkalleen.

Äidin viereen oli silti turvallista käpertyä katsomaan vielä viimeinen Pikku Kakkonen.

Lentäkää, te rakkaat joutsenet.

SYTYTETÄÄN KYNTTILÄT
KIITOLLISINA KAIKESTA,
MITÄ YHDESSÄ OLEMME SAANEET KOKEA.

RAKKAUS EI KOSKAAN KUOLE.


Suosittelen katsomaan koskettavan YouTube‑videon


Teksti on kopioitu ja jaettu lähdettä kunnioittaen Siskolan Joutsenten yö ‑sivulta.

Linkkiluettelo

Siskola – Joutsenten yö
YouTube – Joutsenten yö / Siskot – syöpään sairastuneet naiset

toivon valintoja

Kuva: Instagram‑tili Earth Deluxe

näinä synkkinä aikoina
vellomme epätoivoa herättävissä uutisissa

kaipaan vastapainoksi
ilon ja toivon uutisia
kauniita, mielekkäitä ja toivoa antavia asioita 
arkea joka on tavallisen hyvää

pieniä ilon murusia
joita jokaisella on elämässään

voimme tuoda toivoa toisille
hymyllä ja ystävällisellä katseella
voimme kannatella, kannustaa ja huomata
olla läsnä
ja puhaltaa toivoa toisiimme

ei pelätä etukäteen

meillä on
usko, toivo ja rakkaus 
lähimmäisenrakkaus

eletään nyt ja nautitaan
surra ja pelätä ehtii
jos sen aika on

toivon valintoja

katsotaan silmiin hyväksyen
kuljetaan rinnalla lohduttaen
vaihdetaan pelko toivoksi
 💗

etsitään hiljaista lempeyttä
keveyttä ja levollisuutta
💗

käsi kädessä
vieri vieressä
iloitaan ja luodaan muistoja.

💗
ollaan yhdessä tässä 
ainutlaatuisen elon jatkumossa
toivon ankkurilla
kiinni tässä elämässä

💗



itke vaan

Kuva: Microsoft 365 -kuvapankki

maailman ja maamme tilanne
uhkia toisensa perään

itke vaan💗

pieni lisälasku
voi romahduttaa talouden
akut voivat olla tyhjät

väärällä hetkellä sanottu
voi suistaa radaltaan

itke vaan💗

huolet vaikuttavat meihin monin tavoin
yritetään kohdata
myötätunnolla

annetaan jokaisen olla
omanlainen
vajavainen

itku puhdistaa💗

elämän arvaamattomuus
lyö polvilleen

masennus ja ahdistus
voivat näkyä ja tuntua
kiukkuna
välinpitämättömyytenä
mielipahana
unettomuutena

💗

koronan tuoma eristäytyminen
uudet pelot ja haasteet
ovat lisänneet mielen kuormaa

surullisia uutisia
joilta emme pääse pakoon.
kuultu ja nähty
jää alitajuntaan

mieltään voi suojata
vähentämällä uutisvirtaa

kaipaan tähän aikaan
valoa iloa, aurinkoa
uskoa ja toivoa

kun on jo rikkonainen
ei aina jaksa

huolien taakka
on toisinaan liikaa
ajattelen
itke vaan.
minäkin itken

💗

itke vaan
elämässä on yllätyksiä
peilityyntä ja myrskyjä 

itke vaan
hyvät hetket tulevat
kun jaksavat

itke vaan
tulet huomatuksi
olet turvassa

on lupa surra
sillä hetkessä
voi unohtaa itsensä 

itke vaan

💗

pimeys auttaa huomaamaan
valon
ja myötätunnon 

elämä pyytää
hyvään luottamaan 

itku puhdistaa
poistaa kertynyttä kaunaa
ja sanottua pahaa

itku auttaa toipumaan
armoon kurottamaan

pieni ihminen 
itke vaan 


💗



kokemukseni – nopeat takykardiat ja ablaatio

Sairastan harvinaista sydänsarkoidoosia. Vuonna 2018 sain iskevän rytmihäiriötahdistimen (ICD). Loppuvuodesta 2019 takykardioita alkoi tulla ensin yksittäin, sitten kolmittain ja myöhemmin sarjoittain. Ne ilmenivät niin sanottuina rytmihäiriömyrskyinä.

Ablatiota alettiin jo suunnitella, mutta tilanteesta tuli äkillisesti kiireellinen.


Rytmihäiriöt, ICD-tahdistin, rytmihäiriömyrsky

Minulla on ollut monenlaisia rytmihäiriötuntemuksia. Kesällä 2018 iski kivulias rytmihäiriö, ja silloin sain iskevän rytmihäiriötahdistimen (ICD).

Sydämeni juhli Suomen itsenäisyyspäivää vuonna 2019. Rintaan tuli todella kivulias tunne, ja kohtauksia tuli useita. Kyseessä oli rytmihäiriömyrsky, joka johtui hengenvaarallisista, nopeista kammiotakykardioista. Tahdistin antoi ATP-hoitoa tunnistaessaan vaarallisen rytmin. Takykardioita esiintyi peräkkäin – sarjallisina.

Tämän jälkeen takykardioita alkoi tulla yhä useammin. Beetasalpaaja-annos nostettiin maksimiin. Sydämen magneettitutkimus tehtiin, ja asiantuntijat pohtivat ablaatiota. Rauhoitin tekemiseni minimiin, ja se auttoi hetken – pari viikkoa.

Sitten rintaani tuli raastava kipu. Yritin vakuutella itselleni, ettei tämä ole mitään. Sama toistui epäsäännöllisen säännöllisesti. Eräänä aamuna kello seitsemän jälkeen tahdistinpoliklinikalta soitettiin: minulla oli ollut useita rytmihäiriömyrskyjä.

Ambulanssin tullessa rytmihäiriömyrsky jatkui. Ensihoitajat sanoivat, että jos he näkisivät vain EKG:n, he luulisivat potilaan olevan kuollut – tai tilanteen vähintään toivottoman. Sohvalta paareille siirtyessäni (yhden askeleen aikana) tahdistin antoi iskun, ja vointini tasaantui.

Ambulanssilla oli yhteys hätäkeskukseen. Kuulin heidän pohtivan Mediheliä (lääkärikopteria), jota saatettaisiin tarvita, jos rytmihäiriömyrsky alkaisi uudelleen. Mediheli seurasi reittiä, ja he miettivät mahdollisia pysähdys- ja kyytiinottopaikkoja.

Olin reporankana, mutta vastailin kysymyksiin, annoin lääkelistani ja tarvittavat tiedot. Matkalla sain tiputuksena lääkitystä.

Ja se kysymys: miksi en jo illalla tilannut ambulanssia?

Ajattelin, että tahdistin turvaa ja hoitaa tilanteen. En halunnut pilata nuoreni kyläilyä ja syntymäpäivää. Tähän liittyy yksi aiempi kokemus…


Sairaalaan – syy, operaatio ja toipuminen

HUS Meilahdessa kardiologi oli vastassa. Hän teki sydämen ultraäänitutkimuksen ja muutti tahdistimen asetuksia. Rytmihäiriöt olivat lähteneet aivan kammion laidalta, minkä vuoksi tahdistin ei ollut osannut antaa iskutoimintoa.

Laboratoriokokeita otettiin runsaasti. Uutena löydöksenä todettiin kilpirauhasen liikatoiminta ja tyreotoksikoosi. Sen epäiltiin johtuvan rytmihäiriölääke Cordaronesta, jota olin käyttänyt tahdistimen asennuksen jälkeen noin seitsemän kuukauden ajan. Toinen mahdollinen syy oli sydänsarkoidoosin tulehduksen uusiutuminen.

Minulle määrättiin kortisonihoito tulehduksen vuoksi sekä kilpirauhaslääkitys. Käytin molempia noin puolen vuoden ajan. Kilpirauhasarvoni ovat sittemmin olleet kunnossa – ongelma ratkesi, ja syy oli rytmihäiriölääkkeessä.

Kammiotakykardioiden taustalla pidettiin sydänsarkoidoosin aiheuttamaa tulehdusta ja arpikudoksen muodostumista sydänlihakseen. Sydämen MRI-tutkimuksessa näkyi transmuraalinen vaurio – koko seinämän läpi ulottuva arpeutunut alue vasemman kammion inferolateraalisessa osassa.

Olin sairaalassa jatkuvassa EKG-seurannassa, kunnes HUS Meilahden rytmikardiologian ”iskuryhmä” löysi ajan ja tilan toimenpiteelle. Leikkaukseni ei ollut ihan perusjuttu: tämänkaltaisia ennakkosuunniteltuja ablaatioita tehdään alle yksi viikossa. Harvinainen toimenpide – kuten sairauteni.

Nukkumatti antoi lopulta hyvät unet. Operaatio kesti noin 3,5 tuntia. Loppupäivän lepäsin, ja seuraavana päivänä sain jo varovasti touhuta. Olo oli kohtuullinen, joskin väsynyt.

Omakannassa lukee:

”Potilaalle tehty teknisesti onnistunut VT:n rakenteellisista seikoista johtuva ablaatio.”

Toimenpiteessä poistettiin sydämen sisältä rytmihäiriöitä aiheuttava sähköinen rakenne.


Toipuminen

Ablaation jälkeen sain kolmen ensimmäisen viikon ajan puuhastella rauhallisesti. Sen jälkeen toipuminen oli melko nopeaa – kiitos myös vanhan ystäväni kortisonin ja kilpirauhaslääkityksen.

Olen syvästi kiitollinen siitä, että ablaatio rauhoitti sydäntilannettani.

Terveyskylästä:
”Katetriablaatiolla tarkoitetaan rytmihäiriötä aiheuttavan sähköhäiriön poistamista sydämen seinämästä. Ablaatiokatetri viedään verisuonen kautta sydämen sisälle rytmihäiriötä tuottavaan kohtaan ja siihen kohdistetaan radiotaajuista sähkövirtaa, joka estää takykardian. Sydänsairauden aiheuttamassa kammiotakykardiassa hoitokohde on laaja, käsittäen lähes koko arpialueen.”

Linkkiluettelossa on kokemustarinani rytmihäiriöistä ja tahdistimen asennuksesta sekä tietopohjainen Tahdistimet-kirjoitus.

Linkkiluettelo (lisätietoa ablaatioon liittyvistä lääketieteellisistä asioista):

  • Tietoa sydänsairauksiin liittyvästä kammiotakykardiasta – Terveyskylä
  • Sydänsairauksiin liittyvän kammiotakykardian katetrihoidon kulku – Terveyskylä
  • Rytmihäiriömyrskyn diagnostiikka ja hoito – ylilääkäri Pekka Raatikainen, Sydänääni 2013

olen yhä tässä

on etuoikeus ja voimavara
jos elämässämme on heitä

joille voimme kertoa  mitä vaan
suodattamatta

heitä - lähes enkeleitä
jotka auttavat aina kun voivat

lohduttavat, myötäelävät
kannattelevat karikoiden
vaikeiden hetkien yli

luovat uskoa huomiseen
lupaavat pysyä rinnalla


ajattelen, että pienikin sana
tai myötätunnon osoitus toiselle
on tärkeää

jätämme aina kohtaamisissa
itsestämme
jotain toisillemme

läsnä

on hyvä välittää lohtua
kannattelua
elämänuskon ja myötätunnon kultaista mantraa

läsnäolo ja kuuntelemaan pysähtyminen
ovat taitoja
joiden äärelle
pitäisi pysähtyä

aina ei tarvitse vatvoa asioita
löytää ratkaisuja

uskotaan toivotaan
välitetään rakastetaan
nyt
kun ollaan yhä tässä

EKG-seurannan
kuvasta
käyräni onoikean rivin ylin

runonen kiitollisuudesta, että


olen yhä tässä

muistoa vilkaisemassa
ei itsestään selvää
hengittää  olla elää
💗

saan olla kevään tuloa ihailemassa
pikkulenkillä köpöttämässä
eläinten jälkiä tutkimassa
aruinkoa ihailemassa
💗

täysin palkein elän
toivon
sieluja kosketan
💗

olen yhä tässä
nauttimassa
kokemassa
💗









en odota seuraavaa elämää
en säästä hehkua
en lämpöä

💗

Kotiläksyksi:

Ulkoiluta itseäsi.
Nauttikaa kevätauringosta!

Kuunnelkaa Aki Sirkesalon Parempaa elämää.


päätösten tekemisen vaikeus

Päätösten tekeminen on välillä vaikeaa.
Lopulta olemme yksin sisimpämme kanssa –
seurassakin yksin ajatustemme kanssa.

Ajatusten sekamelskaa on hyvä toisinaan selvitellä,
jotta voisi löytää mielenrauhaa
ja oman minuutensa äärelle.
Olisi hyvä pystyä katsomaan elämäänsä
ja tekemiään ratkaisuja
jokseenkin hyväksyvästi.


Tolkuttomasti päätöksiä

Teemme valtavan määrän päätöksiä,
usein huomaamattamme.
Valitsemme tunteella, kokemuksella,
alitajuisesti.

Sininen vai punainen,
kampaus, rutiinit.

Luonne, elämänkokemus,
aika, paikka ja seura
vaikuttavat siihen,
miten ja millaisia päätöksiä teemme.

Useimpiin ratkaisuihin
emme käytä juuri energiaa.
Teemme vain valinnan –
ja vasta myöhemmin näemme,
olivatko ne viisaita.

Ikä ei takaa parempia päätöksiä.
Oppiminen tapahtuu usein kantapään kautta.


Ratkaisuja ja virheitä

Isoja päätöksiä on hyvä peilata
omiin arvoihin ja periaatteisiin.
Vaikeiden ratkaisujen äärellä
tarvitaan kärsivällisyyttä ja etäisyyttä.

Aina päätökset eivät osu oikeaan.
Virheitä teemme kaikki.

Rumista teoista ja sanoista
on otettava vastuu.
Niitä voi ja pitää katua
ja pyytää anteeksi.

Ihminen oppii usein juuri mokaamalla.
Tasapainoilemme elämän trapetsilla
ja opimme vähitellen.

Joskus vaihtoehdot ovat
huonoja, huonompia
tai erittäin huonoja.

Silloinkin päätös on parempi
kuin jäädä ikuisen jossittelun kehään.


Virheet voivat herättää häpeää,
hajottaa hetkellisesti palasiksi.
Ne voivat purkautua kiukkuna,
vähättelynä tai vaikenemisena.

Suurten asioiden äärellä
on hyvä kysyä:
voisiko virheen seurauksille
vielä tehdä jotakin?

Viisautemme ei takaa oikeita ratkaisuja.
Myötätuntoinen mieli
auttaa silti valitsemaan
arvojemme suuntaisesti.

Oma epätäydellisyytemme
auttaa myös muita.
Virheitä sattuu – kaikille.


Lopulta olemme yksin

Elinpäiviämme tai kuoleman hetkeä
emme tiedä etukäteen.
Vakavan sairauden tai viimeisten hetkien äärellä
kukaan ei voi tuntea sitä,
mitä kehossamme tapahtuu.

Kukaan ei täysin tiedä ajatuksiamme.

Siksi olisi hyvä sanoittaa
tärkeitä toiveita ja ajatuksia
jo etukäteen –
muille ja itselle.

Kirjaa,
selkeytää
hoida pois mieltä painamasta. 💗



häpeä ja muisto koululaisen häpeästä

Häpeä on voimakas tunne.

Joskus koemme toisen puolesta myötähäpeää.
Ahdistuksen hetkellä yritämme paikata noloa tilannetta,
peittää, selittää pois.

Kun teemme jotakin tyhmää tai ajattelematonta,
mieli alkaa laukata kehää.
Kuvittelemme muiden pitävän meitä idiootteina.


Häpeä ja sen seuraukset

Tilanteesta ja seurasta riippuu,
kuinka voimakkaasti häpeä koetaan
ja miten siihen suhtaudutaan.

Tuttujen kesken
omalle kömmähdykselle voi nauraa.
Vieraissa ja tärkeissä tilanteissa
moni pyrkii paikkaamaan virheensä kaikin tavoin.

Jos nolous jää hetkelliseksi
ja huomio siirtyy muualle,
tilanne raukeaa ajatukseen:
olipa noloa.

Mutta jos joukko nauraa yhden punastumiselle ja kömpelyydelle,
se voi jättää syvän henkisen haavan.

Haavan, josta voi alkaa
vetäytymisen ja lamaannuksen kierre.


On julmaa jättää ihminen
keskustelun ja huomion ulkopuolelle.
Eristäminen ja huomiotta jättäminen
ovat äärimmäistä julmuutta.

Häpeässä voi kokea vihaa, inhoa tai pelkoa.
Häpeä voi kääntyä ajatukseksi:
olen kelvoton, luuseri, jonka yli kävellään.

Se tekee pahaa jälkeä itsetunnolle.

Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin.
Yksin jääminen on kova rangaistus.

Voimakas ja toistuva häpeä
voi johtaa eristäytymiseen,
tilanteiden ja ihmisten välttelyyn.

Itseään on vaikea muuttaa nopeasti,
ja tuo vaade synnyttää
pohjatonta avuttomuutta.


Tuetaan, ei naureta

Runon sisältö pohjautuu
lapsena kokemaani.
Muisto on mielessäni yhä kirkkaana.

Mitätöintiä, sivuuttamista,
supattelua, naurua, osoittelua
tapahtuu yhä –
myös aikuisten kohtaamisissa.

Syyn ei tarvitse olla suuri:
ulkoasu, mokailu, väärä sana väärään aikaan,
kömmähdys juhlatilanteessa.

Kukaan ei ole virheetön.
Miksi olemme silti niin julmia toisillemme?

Kiusaajat –
huomatkaa, mitä pahimmillaan saatte aikaan.
Hävetkää.
Ja pyytäkää anteeksi.
Aina.

💗

Koululaisen häpeä

punatukkaiselle huudetaan
paloautoksi mollataan

ujo, hiljainen – yksin
veikö kissa kielesi kysellään

ärrävikaiselle
naurunremakkaa, matkimista

yksi ei opi kertotaulua

huomaan
sen kovin hiljaisen ja vakavan
katselee pihan laidalta
hymyilee toisten leikille
kaivaten mukaan

suutun
kun toisia pilkataan
pomotan ja sanoilla viskaan
nappaan ivatut leikkiin

jää ilkkujat itsekseen
omaa ilkeyttään häpeämään

💗


kokemukseni – rytmihäiriöt ja tahdistimen asennus

Rytmihäiriöt tulivat kuvaan, kun sydämeni mitraaliläppävuoto löydettiin. Ne tuntuivat ikäviltä ja ilmenivät huonona olona, hengästymisenä ja pyrähtelyinä. Mitraaliläppäleikkaus vuonna 2014 vaurioitti sydämeni sähköisiä johtoratoja. Vuonna 2018 pyrähtelyt lisääntyivät, ja tuli hengenvaarallinen SVT‑takykardia. Pitkän reissun päätteeksi minulle asennettiin iskevä ICD‑rytmihäiriötahdistin. Tahdistimen etäseurantalaitteen sain kotiin vietäväksi.


Muljuaa ja pyrähtelee

Sydänsarkoidoosin löydyttyä rytmejäni seurattiin muun sydämen tilan ohella. Lisälyöntejä ei pidetty vaarallisina, ja niitä oli melko vähän. Enemmän huolta aiheutti mitraaliläppävuotoni. Läppäleikkaus tehtiin vuonna 2014. Sairaalassa ja alkuvaiheessa kotona toipuessa tunsin paljon nopeita pyrähdyksiä. Beetasalpaajalääkitystä lisättiin, ja pysäytin tekemiseni aina, jos rinnassa tuntui villiintyvältä.


Vuonna 2018 nopeat rytmit lisääntyivät entisestään. Iski hyvin kivulias rytmihäiriö, joka puski hien pintaan ja jatkui sitkeästi. Päädyin paikallissairaalaan, jossa suoniyhteyden saaminen vei aikaa. Pelättiin, että sydämeni pettää. Sain lääkettä suoraan suoneen. Rytmihäiriö nytkähteli ja lopulta tasaantui.

Minut nostettiin ambulanssiin ja vietiin pillit vinkuen Meilahteen. Sydän ultrattiin heti. Rytmihäiriölääke Cordarone laitettiin tippumaan. Minua siirrettiin osastolta toiselle, ja syytä rytmihäiriöille pohdittiin yhdessä. Otettiin lukuisia laboratoriokokeita ja sydän magneettikuvattiin. Lopulta todettiin, että rytmihäiriötahdistin on asennettava.

Tahdistimen asennus ja kotiutus

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki.

ICD‑tahdistimessa on sisäinen sydäniskuri, joka tunnistaa vaaralliset rytmihäiriöt ja voi tarvittaessa tuottaa voimakkaan sähköimpulssin rytmin pysäyttämiseksi – aivan kuten monille tuttu defibrillaattori.

Tahdistimen asennus eteni näin: antibioottisuoja, alkutoimet salissa, liina näkösuojana. Kirurgilla oli apunaan hoitaja, ja toimenpiteen ajan paikalla oli myös tahdistinfirman asiantuntija. Puudutus annettiin. Tahdistimen johdot uitettiin sydämeen verisuonten kautta ja kiinnitettiin ruuveilla sydämen seinämiin.

Vasemman kammion johto irtosi. Irronneelle ruuville etsittiin uusi kiinnityspaikka. Uusi yritys, röntgenkuvaus, tahdistimen sovitus ja laitteen toiminnan testaus. Lopuksi haava ommeltiin ja päälle asetettiin paineside. Tahdistinfirman asiantuntija kertoi lyhyesti laitteesta. Sain ICD‑tahdistimen ohjekirjasen sekä etäseurantalaitteen.

Minut vietiin takaisin osastolle. Oli päivällisaika, ja sain ruokatarjottimen. Jalut sängyn laidalle, kaksi askelta, lusikallinen ruokaa – ja sitten hulvahti todella huono olo. Ehdin sanoa, että nyt huimaa. Kyseessä oli harvinainen ilmarinta. Tämän komplikaation riski on noin yksi prosentti.

Kotiin

Pääsin kotiin reilun viikon sairaalajakson jälkeen tahdistimen etäseurantalaitteen kanssa. Laite kytketään töpseliin, ja sen tulee olla nukkuessa enintään kahden metrin päässä tahdistimesta. Se lähettää öisin raportin sydämeni rytmeistä linjoja pitkin niitä tulkitseville.

Alkuun toimin hitaammin. Oli kipuja, ja jaksaminen oli huteraa. Kesti noin kuukauden, ennen kuin olin lähes samassa kunnossa kuin ennen sairaalareissua. Haava oli pitkään kipeä. Tahdistimen puoleisella kyljellä nukkuminen sattuu toisinaan yhä. Tavallisesti en kuitenkaan kiinnitä huomiota koko mötikkään. Se tuntuu ja näkyy ihon alla pullottaen – ja katu‑uskottavuutta lisäävänä arpina.

Rytmihäiriöitä on monenlaisia: vaarattomista lisälyönneistä hitaisiin ja nopeisiin rytmeihin. Hoitotahot arvioivat tahdistimen tarpeen ja sen, millainen tahdistin kulloinkin on tarpeen – jos on.

musiikin avulla

Olen musiikin suurkuluttaja.
Kuuntelen musiikkia lähes aina.

Se piristää ja herkistää,
vie ajatuksia pois omasta navasta.
Se pistää jalan vipattamaan,
saa hymyn huulille
ja voi hetkessä muuttaa mielialaa.

Joskus musiikki palauttaa
elämäniloni –
jopa uskoni ihmisyyteen.

Kuuntelen laulujen sanoituksia.
Tietyt sanat ja niiden merkitykset
osuvat hetkeen niin,
että ne syöpyvät mieleen.


Minulla on hauska ja tärkeä muisto
neljän vuoden takaa.

Lähdimme perjantaina
noutamaan pizzaa tyttäreni kanssa.
Hän oli kuskina –
ajokortti juuri saatuna.

Olin niin huonossa kunnossa,
etten saanut auton ovea auki.
Tytär auttoi.

Radiossa soi ensimmäinen kappale,
joka osui suoraan sydämeen.

Ulvoimme tietyissä kohdissa
estottomasti.
Kappale oli
Johanna Kurkelan
Sun särkyä anna mä en.


Laulu kertoo rinnalla pysymisestä,
toisen kannattelemisesta,
kun voimat ovat vähissä.

Siitä,
ettei anna toisen särkyä,
vaikka kaikki horjuisi.

Siinä hetkessä musiikki
sanoi sen,
mihin omat sanat eivät riittäneet:

turvan,
lohdun
ja lupauksen –
en jätä, olen tässä.


Ja tarinan opetus?

Joskus rankat sairaudet
ja elämänvaiheet
vaativat rankat huvit.

Ja joskus musiikki
on se,
joka kannattelee.


Musiikin avulla
muistiin painuvat melodiat
ja oivaltavan osuvat sanat
avaavat muistojen tulvan.

Mieli voi muuttua
mustasta valkoiseen.

Musiikki tsemppaa,
pyytää tanssimaan,
saa mielikuvituksen virtaamaan.

Musiikin avulla
unohtuu tuska ja kolotus,
ajatus turhan musta.

Päivästä toiseen
ajatus lentoon
ja haaveiluun rentoon. 💗

Kuva-aihe: Kamala Luonto ‑sarjakuva (21/3020)
maaliskuu 2022


pienen häpeä

Jokainen on kompuroinut,
mokannut,
tehnyt tai sanonut
jotain ajattelematonta.

On hetkiä,
jolloin maailma tuntuu pysähtyvän.
Tekisi mieli
vajota maan alle.

Häpeää
yritetään usein korjata
tai peitellä.

Sitä kuvastaa
alas painunut pää,
nolona alas luotu katse.

💗

Mistä pienen häpeä alkaa

Häpeän ilmaisut
voidaan havaita jo
noin kolmen kuukauden iässä.

Kun äiti ei vastaa
vauvan lähestymisyrityksiin,
vauva lamaantuu,
luo katseensa alas
ja kääntää kasvonsa pois.

Vierastaminen alkaa
noin kuuden kuukauden iässä,
kun vauva huomaa,
ettei syliin ottaja
ole aina äiti.

Häpeä on
eräänlainen romahdus.

Se lamauttaa
ja pysäyttää.

💗

Usein häpeä on kätkettyä.
Se voi ilmetä
punastumisena,
vapinaa,
hikoiluna,
lamaantumisena
tai apatiana.

Toisilla häpeä näkyy
liikapuheliaisuutena,
liiallisena esiintymisenä,
näennäisenä häpeämättömyytenä,
piittaamattomuutena
tai kyynisyytenä.

Osalla häpeä
käynnistää raivon.

Häpeän pohtiminen
voi johtaa myös
syyllisyyden tunteeseen.

💗

Pienen häpeä

Ei aina löydy sanoja.
Ei osu justiinsa.

Matkimista,
vitsailua,
tapahtuneen kertailua.

Punastuttaa.

Tahdon turvaan.
Vetäydyn,
kiipeän syliin.

Epävarmuus iskee,
kun kysytään.

En halua sanoa,
en ryhtyä puhumaan.

Miksi ne pilkkaa?
Ei ole kivaa.

Katson kenkiin,
ettei kukaan katsoisi,
ettei kysyisi.

💗

On
heikkoja, hiljaisia,
piinaavia, pelottavia.

Kaikkea ja kaikkia.

Toiset sanavalmiita,
paistattelevat ylpeinä.
Isottelua, ilkeilyä,
äänekästä olemista.

Välttelen tilanteita,
karttelen määräilijöitä –
niitä hyökkääviä,
raivoisia,
möykkääviä.

💗



mitä rakkaus on?

Rakkaus on jo sanana niin suuri, että sitä on mahdoton määritellä tai tyhjentävästi selittää. Raapaisen siitä vain pintaa. Minusta rakkaus on hyvän voima. Elämää ylläpitävä ja kannatteleva asia. Hyvän valitseminen pahan sijaan on rakkautta. Arvaan, että tällä kirjoituksella ammun itseäni jalkaan – jokaisella saa olla oma käsityksensä. Yhtä ainoaa ja oikeaa määritelmää ei ole olemassa.


Pyyteettömyys

Rakkauden muotoja ja ilmentymiä on monia. Minusta rakkaus on toiselle tehtyä ja ajateltua hyvää. Sellaista, jonka tarkoitusperät eivät ole itsekkäitä, vaan välittämisestä kumpuavia. Jokainen kokee ja ymmärtää rakkauden omalla tavallaan. Valintojen ja arjen keskellä ei aina kannata valita helpointa, vaan sitä, minkä tuntee sydämessään oikeaksi.

Nämä ikiaikaiset viisaudet allekirjoitan. Paavalin kirjeissä kuvataan rakkautta kärsivällisenä, lempeänä ja pyyteettömänä. Rakkaus ei korosta itseään, ei etsi omaa etuaan eikä muistele pahaa. Se kestää, uskoo, toivoo ja kantaa. Lopulta usko, toivo ja rakkaus jäävät – ja niistä suurin on rakkaus. Tämä ajatus on jäänyt elämään, vaikka konteksti on ollut ihmisen ja Jumalan välinen rakkaus. Silti sanat puhuttelevat yhä.

Arkinen rakkaus

Rakkaus ilmenee kaikessa meitä ympäröivässä elollisessa ja ihmissuhteissa. Puolisoissa, lapsissa, vanhemmissa, läheisissä ja ystävissä. Lemmikeissä ja vastaantulijoissa. Rakkaus ei ole ympärivuorokautista auvoa. Useimmiten se on peruspuuroa – sitkeää tekoa, jota ei tarvitse epäillä.

Rakkaus on myös sitä, että antaa jokaisen olla omanlaisensa. Jokaisella on huonoja aikoja, ja silti välitetään. Huolet varjostavat, mutta arjen rakkaus on luottamusta ja yhteen hiileen puhaltamista. Se kantaa ja auttaa jaksamaan lasten flunssat ja valvomiset. Luotetaan siihen, että asiat lutviutuvat jotenkin.

Annetaan jokaiselle vapaus hengittää ja olla – välillä aivan ärsyttävän epätäydellinen. Pohjavireenä on luottamus ja ymmärrys siitä, että keskinäinen välittäminen on pyyteetöntä ja ehdotonta. Ajattelen, että rakkaus on siunaus, jonka avulla jaksaa katsoa eteenpäin.

Lähimmäisen rakkaus

Kun huomaa toisen seisovan eksyneen näköisenä kaupassa ylähyllyn äärellä, voi kysyä: voisinko auttaa? Tällaiset kohtaamiset eivät vie kauan, mutta voivat merkitä toiselle paljon. Erityisesti lasten kohdalla pysähtyminen ja aikuisen turvallinen huomio voivat antaa matkaevääksi lisää luottamusta.

On rakkautta, että lapset ulkoiluttavat koiraa ja touhuavat yhdessä. Ystävän kanssa hengailu on välittämistä, vaikka toisella olisi känkkäränkkäpäivä. Voi tehdä, vaikkei erikseen pyydetä. Kohdataan kunnioituksella ja annetaan mahdollisuus vastavuoroisuuteen.

Rakkaus parisuhteessa

Rakkautta ja suhteita on monenlaista. Olen auttamattoman vanhanaikainen ja nojaan kristilliseen arvomaailmaan. Minusta rakkaus parisuhteessa on sitä, että yhdessä päätetään katsoa samaan suuntaan. Luvataan rakastaa joka päivä – ja sen yli. Puhalletaan samaan hiileen.

Hyväksytään toinen kaikkine ominaisuuksineen. Ollaan valmiita oppimaan toisesta jatkuvasti lisää, sillä ihminen muuttuu elämän myötä. Kestetään toisen ärsyttävät tavat ja joskus kiukussa sanotut tölväisyt. Uskalletaan puhua hiertävistä asioista, ettei eletä oletusten ja väärien tulkintojen varassa.

Toinen tekee halkoja liiteriin, toinen laittaa ruokaa. Arkisia tekoja. Pidän tärkeänä, että päivän päätteeksi luetaan iltarukous, toivotetaan hyvää yötä ja sanotaan: rakastan. On onni elää ja rapistua yhdessä, jakaen arjen ja suuret hetket.

Onnni rakastaa - saada vastarakkautta 💗

Rakkaus voi olla onnen huumaa ja auvoa, lämmintä läikettä ja hymynkaretta. Asia, joka on niin suuri, että sen eteen tekee paljon – ja enemmänkin. Rakkaus on elämän eliksiiri ja kannatteleva voima. Toivon rakkautta jokaisen elämään.



älä jämähdä

uteliaisuus
pitää
mielen
virkeänä

arjen
ja
elämäntilanteiden
myötä
turrumme
helposti

asiat
rullaavat
ilman
sen
suurempaa
miettimistä

sellaisina
kuin
ne
ovat
rullanneet
jo
pitkään

mitä
kauemmin
elää
tasapaksua
putkea
sitä
vaikeampi
on
irrottautua
kokeilla
jotain
ihan
muuta

joskus
olisi
hyvä
löysätä
kravattia
ja
laittaa
nutturaa
hieman
löysemmälle

siis
älä
jämähdä

elämä
on
jatkuvaa
koulua 

mihin
katosi

kokeilu
uuden
hämmästely

tallomme
tasaista
latua
vaikka
vielä
voisi
muuttaa
kokea
tehdä
vähän
toisin
💗

jos
elo
maistuu
peruspuurolta
kokeile
jo
jotakin
muuta

älä
jämähdä


💗

ei
tarvitse
kadota
tasaiseen
pienikin
uusi

ilostuttaa
ja
vilkastuttaa
elämäniloa

Kamala Luonto ‑ (21/3009)

💗

ajan kulumisesta

Microsoft 365 ‑kuvapankki

ajan
kuluminen
on
kummallinen
asia

välillä
tuntuu
että
vuosi
vilahtaa
ohi
yhtä
nopeasti
kuin
suklaalevy
katoaa
parempiin
suihin

toisinaan
päivät
matelevat

tietyt
päivämäärät
ja
tapahtumat
iskostuvat
mieleen
lähtemättömästi

samaan
aikaan
vuodet
saattavat
kiitää
ja
kadota
kuin
mustaan
aukkoon

lasten
varttuminen
pysäyttää

miten
he
ovat
ihan
yhtäkkiä
noin
isoja
.
vaikka
itsellä
tuntuu
olevan
rippikoulu
kesken

terveydenhuollon
odotustiloissa
aika
taas
jämähtää
paikoilleen

💗

lapsuudesta ruuhkavuosiin

lapsi elää hetkessä
hän ei osaa pelätä
eikä hänen tarvitse suunnitella
hän saa olla ja odottaa muiden ohjausta
kasvaa ikänsä mukaisesti
ja oppia tekemisen kautta

moni muistaa lapsuuden kesät
huolettomina pitkinä ja aurinkoisina
ei silloin mietitty mennyttä
eikä edes tulevia 
elämä oli tässä ja nyt

kasvaessa elämään tulee vaatimuksia
läksyjä harrastuksia rutiineja
vapaa vastikkeeton ja aikatauluton elämä
kapenee vähitellen

usein mukaan tulee työ parisuhde
ja monella perhe
aika jolloin huolehditaan muista
itsensä lisäksi

oma aika on kortilla
vapaat kuluvat palautumiseen
keski‑iässä mukaan tulee
huoli omista vanhemmista
on auttamista muistuttamista

ja perään katsomista

arjen velvoitteet imaisevat mukaansa
päivät kuukaudet ja vuodet
suorastaan laukkaavat

💗

erityiset hetket

ainutkertaiset ja merkitykselliset tapahtumat
jäävät pysyvästi mieleen
ne jotka nousevat arjen yläpuolelle

merkkipäivä kulttuurielämykset
pitkään odotettu loma
jos arjen keskellä tapahtuu jotakin erityistä
sen muistaa pitkään

mieluisissa tilanteissa aika tuntuu pysähtyvän
tunnelma porautuu muistiin
vaikkei yksityiskohtia muistaisikaan

itselleen mieluisassa seurassa
aika ei tunnu kuluvan

💗

tasaisuus ja äkkimuutokset

aika kuluu kello käy ja vuodet vaihtuvat
miten kohottautua arjen tasaisuuden yläpuolelle

toisen huomioiminen
on yksi suurimmista rakkauden teoista
yllättää joskus tehdä pyytämättä
katsoa toisen toivomaa ohjelmaa
vaihtaa lamppu siivota kokata

pienet teot eivät jää mieleen yksittäin
mutta ne tekevät arjesta
kevyempää ja kannateltavampaa

elämässä on myös nurjat puolensa
äkilliset tilanteet voivat muuttaa kaiken
silmänräpäyksessä
ikävien asioiden äärellä aika pysähtyy

lääkäriä odotellessa
tai sairaalavaatteissa
minuutit matelevat
kunnes huomaa myöhemmin
tästäkin on selvitty
kotiin pääsy voi tuntua sinfonialta

💗elämän ehtoo

askeleiden lyhentyessä
elämänpiiri usein pienenee.
paljon riippuu omista valinnoista
ihmissuhteista ja kiinnostuksista
miten virikkeellinen loppusuora on

on hyvä kerrata elämää
itselle ja muille
elämä on muuttunut valtavasti
vuosikymmen toisensa jälkeen

voi harrastaa tai olla harrastamatta
lukea katsella tuumailla
hiljaa kellon raksuttaessa

💗

aika tuntuu kulkevan
joskus pikakelauksella
toisinaan lähes pysähtyen
silti sekunti on aina sekunti
ja minuutti minuutti
vaikka kokemuksemme ajasta
ei sitä myöntäisikään

💗
Clear Athelstan - years between

💗


hoitoväsymys - fatiikki

Kuvan lähde: Sanoja elämästä – Facebook-sivu

Kroonisesti sairastuneen elimistössä on usein jatkuva ylikuormitustila.

Se tuntuu voimakkaana väsymyksenä ja uupumuksena, joka ei mene levolla ohi.

Tavallisetkin päivärutiinit voivat tuntua ylivoimaisilta tai vaatia valtavia ponnistuksia.
Sairastuneen osa on kuulostella itseään, tarkkailla vointiaan ja toimia oman elämänsä omahoitajana – raportoida hoitotahoille erityisesti voinnin muutoksista.


Pitkäaikaissairaan maraton

Kroonisen sairauden ja hoitojen aikaisen väsymyksen syyt eivät ole täysin selvillä.
Väsymys voi vaikuttaa koko elimistöön ja olla läsnä jo ennen sairauden toteamista.

Uupumuksen taustalla voi olla monia tekijöitä:
hoidot ja lääkitys, anemia, painon lasku, huono ruokahalu, aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan muutokset, unihäiriöt, liikunnan väheneminen, stressi, hengästyminen, kivut, tulehdustilat sekä epävarmuus ja pelko.

Krooninen väsymys on yksilöllinen kokemus.
Sairauden omahoito ei ole pikamatka vaan elämän mittainen maraton.

💗

Omat vaatimukset ja jaksaminen

Sairauden kanssa eläminen ja sen hoitaminen vievät paljon voimavaroja.
Lyhyet epätoivon hetket ovat inhimillisiä – ja ne menevät ohi. Ne kuuluvat sopeutumiseen.

Uupumusta voi helpottaa tunnistamalla omat voimavaransa.
Lyhyet päiväunet voivat auttaa, kunhan vuorokausirytmi säilyy. Katkeamaton yöuni on erityisen tärkeää, ja unettomuudesta kannattaa puhua lääkärin kanssa.

Jos hoito ei tuota toivottua tulosta, sairastunut saattaa syyttää itseään:
Mitä tein väärin? Mitä jätin tekemättä?
Kun vointi ei kohene ja liitännäissairaudet uhkaavat, pelko, syyllisyys ja riittämättömyyden tunne voivat kasvaa ja johtaa ahdistukseen tai masennukseen.

Liian kovat omat vaatimukset ja liiallinen yrittäminen kuluttavat voimia.
Riittävän hyvä ei ole aina sama asia – se muuttuu sairauden eri vaiheissa.

💗

Kun kaikki energia kuluu sairauden hoitoon, se loppuu jossain vaiheessa kesken.
Jos voimia ei jää perheelle, ystäville ja mielekkäille asioille, elämä alkaa kaventua.

Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, mitä pieni hellittäminen merkitsisi.
Hoidon tulokset tuskin kärsisivät, mutta ihminen voisi jaksaa paremmin.

Yksi asia kerrallaan riittää.


Milloin lääkäriin?

  • jos väsymys muuttuu poikkeuksellisen voimakkaaksi
  • jos se ei lievity levolla tai ulkoilulla
  • jos et jaksa huolehtia ravinnosta tai hygieniasta
  • jos väsymys on jatkuvaa

Vaikka krooniseen väsymykseen ei ole yksittäistä hoitoa, sitä voidaan lievittää.

kuva- Marja Hänninen
💗

Irti kielteisyyden kehästä

Väsyneenä ajatukset alkavat helposti kiertää kielteistä kehää.
Se lisää stressiä, huolta ja kuormitusta.

Irrottautuminen edellyttää omien – myös ikävien – tunteiden hyväksymistä ja kykyä olla läsnä tässä hetkessä.
Kielteisten tunteiden torjuminen lisää usein niiden voimaa. Kun ne sallii, niiden pelottavuus usein vähenee.

💗

Arvot ja kannatteleva tuki

Omien arvojen selkeyttäminen lisää motivaatiota huolehtia itsestä.
Arvot ja toimintatavat muuttuvat ajan myötä – se, mikä toimi ennen, ei välttämättä toimi nyt.

Monelle pärjäävälle ihmiselle avun pyytäminen on vaikeaa.
Kannustavatkin kommentit voivat tuntua kritiikiltä. Porkkana muuttuu kepiksi.

Läheisten ja hoitotahojen kannatteleva, ymmärtävä tuki lisää jaksamista.
Selkeä ja joustava hoitosuunnitelma sekä mahdollisuus yhteydenottoon auttavat arjessa.

💗

Hoitoväsymys voi uusiutua

Elämä on epäreilua.
Osa saa taakakseen parantumattoman sairauden.

Sopeutuminen vaatii rohkeutta kohdata sairauden tuomat tuntemukset ja sen tosiasian, ettei kaikkea voi parantaa.
Jokainen muutos sairaudessa vaatii uuden sopeutumisen.


Teksti koottu ja muokattu useista lähteistä.
maaliskuu 2022

käperryn pieneksi

moni ahdistuu
uutis‑ ja tietotulvasta
epäoikeudenmukaisuudesta

toisinaan utispimentoon
sukeltaminen
voisi olla hyväksi

ettei avaisi jokaista linkkiä ja mediaa

yrittäisi vaan elää
omaa pientä

eristettyä elämäänsä

kehuttaisiin
kannustettaisiin
silitettäisiin 
paijattaisiin

sanottaisiin
kauniita
kun 
se
on
mahdollista

ristitään
kätemme
toivotaan
että
maailman
myllerrys
rauhoittuu

käperryn pieneksi

käperryn pieneksi
ihan mannaryyniksi
ryhdyn siivoiluun
musiikin kuulosteluun
💗
käperryn pieneksi
lasten seuraksi
juttelemaan puuhastelemaan
hämmästelemää, kutittelemaan
💗
käperryn pieneksi
ihan itsekseni
kiitän rakkaista
💗
voi meitä onnekkaita
tavallisine murheinemme
koteinemme ruokinemme
💗
lähetän toiveen
asetan käteni ristiin
💗

💗