Ajautuen

kuva Microsoft 365 kuvapankki

Elämä voi olla rankkaa.
Unelmien tavoitteleminen
voi olla rankkaa.

Sillä, joskus elämän tuulet
puhaltavat arvaamattomasti.

Unelmat muuttuvat
eletyn elämän myötä.
Ne eivät aina toteudu ,
ja silti elämä
voi olla oikein hyvää.

Ajan saatossa
melkein kaikki muuttuu.

Oletko miettinyt
olivatko unelmasi
alun perin omia
vai muiden ajatuksia?

Valintoja ja arvojaan
voi aina päivittää,
jos siltä tuntuu.

Elämässä on
monia latuja,
sivupolkuja
ja mahdollisuuksia.

Hyvä niin.

Monella tapaa
voi löytää
itselleen hyvän elämän.

💗

Joskus sen voi löytää
ihan vaan ajautuen.

Meillä on 
mahdollisuuksia,
valintoja,
unelmia,
toiveita:

Eivätkö kaikki
aina ole täysin omia??

Ajautuen voi löytää
omanlaistaan hyvää.

Iloa ja kaipaamansa
onnea voi
löytää
itselleen ja
mielelleen.

Läpi elämän
voi oppia uutta
kokea vaikka
mitä ihanuutta.

Ajaudutaan,
löydetään

Ajautuen.

💗

Kevennyksenä: Kamala Luonto ‑sarjis 21–2897


💗


Sanaton

On tilanteita ja vaiheita,
joissa sanat eivät riitä.

On suunnattomia menetyksiä,
vääryyksiä,
kärsimyksiä,
elämänkäänteitä,
joiden äärellä
sanoja ei vain löydy.

Mutta,
hiljaisuuskin puhuu.


Kehonkieli, katse ja eleet
kertovat usein enemmän
kuin sanat.

Vaikeissa tilanteissa riittää,
että myötäelää toisen tuskassa.

Ja pysyy rinnalla
isojen kolhujen
ja kriisien äärellä.

Surua
ei pidä sivuuttaa
eikä mitätöidä.

Jokainen suree
ja toipuu
omalla tavallaan.

On tärkeää
pysyä lähellä.
Kuunnella ja tukea,
myös silloin,
kun ei osaa sanoa
oikein mitään.

Sanaton💗

Odottamatonta.
Ihan kohtuutonta.
Elämän radaltaan
keikauttavaa.

Joskus,
sen iäksi muuttavaa.

Menetys, muutos.
Shokki, järkytys.

Isku viiltävä,
murhe ammottava-

Ei voi ymmärtää
vääryyksien määrää
eikä tuskan voimaa.

Pysy rinnalla.
Ole tukena.
Olkapäänä ja
kuuntelijana.

Ole rutiineja
antamassa.
Turvaa tuomassa

Läsnä 
vain
ole.
💗

Kuva: Facebook‑sivu Funny Pets – Brothers in Arms
Yläkuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki

 💗

Hengähdetään

Finnishtime Suomi

Kevät on ihanaa
ja tympeää aikaa.

Välillä aurinko
hellii ihoa ja mieltä 
ja seuraavana päivänä
kevät on jo peruttu.

Lunta puskee viistossa
ja viima vinkuu pirtissä.

Hetkeen pitäisi kiinnittyä,
mutta ei sekään
aina helppoa ole.

Hölläilyä
ja rutiineista
poikkeamista
voisi kokeilla.

Lapsetkin tykkäävät
nurin‑narin‑päivistä.

Hyvää niiden
viettäminen
voisi aikuisillekin
tehdä.

Tai sitten vaan
höllitään, 
himmaillaan.

 💗

Muista hiljaa hengähtää,
katsoa luontoa muuttuvaa.

Vähän mietteitä muikeita.
Hyvän elämän ohjein,
nuttu nurin
ja onni on oikein.

Joka päivä
vähän hauskaa,
nauruun hörähdyttävää,
ilon pintaan palauttavaa .

 💗

Valonkajoon herätään,
hymyä ja iloa huomataan.

Hengähdetään.

Ei hätäillä,
ei hötkyillä
eikä varsinkaan
kiirehditä.

Kyllä se näkymätön
kantaa.

Aaikanaan meille
kevään kauniin antaa.

 💗

Kevennyksenä: Kamala Luonto ‑sarjis 21–3049

💗


Narsistin hallintaa kodissa

Narsistilla on usein
jatkuva tarve hallita
perhettään.

Kodissa voi huokua
negatiivisuus, epätoivo
ja uhkantunne .

Silloinkin, kun kaikki näyttää
ulospäin olevan kunnossa.

Narsistin ihmissuhteet ovat
usein riippuvuus‑ ja
palkitsemissuhteita.

Ne kestävät, niin kauan,
kuin hän niistä hyötyy.

Vieraiden saapuessa
narsisti voi hetkessä muuttua
arvostelevasta ja alistavasta
ylenpalttisen ystävälliseksi,
huomaavaiseksi ja hauskaksi.

Käytökselle löytyy aina selitys.


Hallinta arjessa

Narsisti ei välttämättä
tervehdi tullessaan kotiin,
eikä ole huomaavinaan muita.

Tyypillistä on purkaa omaa pahaa oloa
huutamalla, raivoamalla tai komentelemalla.

Tavoitteena on siirtää negatiiviset tunteet toiseen.

Ellei vallan saaminen onnistu,
tilannetta voidaan hämmentää

riidan haastamisella tai
epäloogisella väittelyllä.

Käytös päättyy usein vasta silloin,
kun toinen ei enää kykene täyttämään
narsistin toiveita tai toimimaan hänen hyödykseen.

Antaminen ja saaminen eivät ole tasapainossa:
Narsisti imee energiaa uhriltaan

Hän muistaa pitkään tilanteet, joissa
hänen tahtoaan ei toteutunut.

Kostaminen on tavallista,
jos hän kokee tulleensa
väärinymmärretyksi tai ‑kohdelluksi.

Kiukuttelu voi muistuttaa lapsenomaisen uhmaista.

Parisuhteen kaava

Narsistin parisuhteissa toistuu sama kaava.
Palava rakkaus muuttuu vihamielisyydeksi,
ja koti taistelukentäksi.

Uhrit ja syylliset ,syntipukit ja draama vuorottelevat.

Narsisti pönkittää haurasta itsetuntoaan,
oikeassa olemisen pakolla ja määräilyllä 
sekä mustasukkaisuudella omistushalulla
riidan haastamisella tunteettomuudella ja kostolla.

Taustalla on usein
voimakas hylätyksi tulemisen pelko.
Uhri saattaa kuvitella, että suhde paranisi,
 jos pahat jaksot saisi poistettua. Näin ei ole.

Ihannointi ja alistaminen
ovat osa samaa kokonaisuutta.

Kuherrusvaiheen jälkeen narsisti muuttuu
usein kylmäksi ja välinpitämättömäksi
kumppanin tarpeille.

Manipuloinnin ja painostuksen avulla
uhri voidaan eristää ystävistä, sukulaisista
ja harrastuksista – usein huomaamatta.

itsenäistymispyrkimyksiä kostetaan.
Riita voi alkaa mitättömästä sivuseikasta,
ja toistuessaan se saa uhrin luopumaan
omasta ajastaan konfliktien välttämiseksi.

Jälkikäteen narsisti voi kieltää koskaan
rajoittaneensa toisen vapautta
tai heittäytyy avuttomaksi.

Tämä herättää syyllisyyttä ja vaikeuttaa
omien rajojen puolustamista.

Rasittavuus ja seuraukset

Jatkuva varuillaan olo, mielialojen lukeminen
ja omien sanojen varominen kuluttavat uhria.

Monet kuvaavat kodin ilmapiiriä ahdistavaksi.
He saavat siitä fyysisiä oireita, unettomuutta,
vatsavaivoja, päänsärkyä, ahdistusta, lihaskipuja,
rytmihäiriötuntemuksia, pahoinvointia ja masennusta.

Parisuhteessa uhri voi joutua välikappaleeksi
narsistin ja lasten välillä eikä pysty toteuttamaan
vanhemmuuttaan haluamallaan tavalla.

Kodin ilmapiiri vaihtelee rajusti sen mukaan
onko narsisti paikalla vai poissa.
Usein sekä aikuiset että lapset kokevat
olonsa turvalliseksi vain poissaolon aikana.

Yritys pitää nollatoleranssia huonolle käytökselle
johtaa usein jatkuvaan puolustustilaan
tai asetelmaan, jossa uhri alkaa toimia
kuin vanhempi narsistille.

Se lisää etäisyyttä ja vie viimeisetkin läheisyyden rippeet.

Useimmat uhrit päätyvät lopulta alistumaan mielivaltaan
säilyttääkseen kodin ilmapiirin, edes jotenkin siedettävänä.


Kirjoitus on koottu kokemuksistani ja muokaten ja lyhentäen Narsistien Uhrien Tuki ry:n materiaaleja

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki

Rakkaalle

Vuorossa imelyyttä ja siirappia
elämän isoimmasta asiasta
rakkaudesta.

Miehelle,
joka tuntui heti
siltä ihmeen oikealta.

Jaamme ajatuksia
tunteita ja haaveita.

💗

Olemme erilaisia
ja silti tanssimme
usein samaan tahtiin.

Välillä tahti ja askelmerkit
ovat hukassa.

Joskus astumme
toistemme varpaille.

Toisinaan elämä ja tanssi
sujuvat harmonisessa
symbioosissa.

Kipuilemme ja kasvamme
itseksemme ja yhdessä.

Yhdessä

Reunallakaan

ei juuri pelota.

💗

Rakkaalle

Odottamatta
löysit elämääni.
Tulit ja
kosketit sisintäni.

Löysimme
yhteisen sävelen ja ihan
hämmentävän varmuuden.

Jaamme
arjen haasteet.
Hetket rennot ja hennot.

Se,
mitä kaipasin
on tässä. 

Siinä kaikessa
mitä olemme yhdessä.

Oleva ja tulevan pelko.
Yhdessä siitä selko.

On keskinäinen luottamus.
usko ja
rakkaus.

Annan
sinulle
sydämeni.

Rakastan
ihan
joka
solullani.

 💗


Unelmat

Unelmointi on ihanaa,
eikä se maksa mitään.

Unelmiin voi paeta
milloin ja missä vain.

Ne muuttuvat
ajan ja kokemusten myötä.
Haaveiden mittakaava
on joskus realistinen ja
toisinaan silkkaa utopiaa.

Silti, on uskottava ja
haaveiltava paremmasta.
Ihmeitä ja ihanaa
tapahtuu oikeissakin elämissä.

Syntyy haavekuvia,
arkisia ja valtavia.

Jokaiselle sopivia
tai tavallisen ihmisen
pieniä huokauksen
tai rukouksen kaltaisia.

Haaveita,
jotka voivat
hyvinkin toteutua.

On tavoitteellisia unelmia,
joita kohti kuljetaan
määrätietoisesti
tai
harha-askelista
oppia ottaen.
Askel kerrallaan.

Onnistumiset
antavat uskoa
yrittää uudelleen.

Unelmoinnin avulla
selätämme arjen
toistuvaa tylsyyttä.

Unelmien avulla
jaksamme huomiseen.

💗

Unelmat.

Arjen oravanpyörä
tarjoaa sitä samaa,
tasaista toistuvaa
harmaata ja tylsää.

Vastapainoksi
ja pakokeinoksi
on hauraita
hulluja haaveita.

Pakopaikka
ja hengähdys
arkitodellisuudesta.

💗

Voimme sukeltaa
mielen rajattomaan
vapauteen.
Mahdottomiin
unelmiin
voimaa antaviin.

Haaveileminen voi avata
jotain lukkoja alitajunnassa.
Se voi antaa mielihyvää
ja iloa.
Se voi johtaa kokeilemaan
ja voimaantumaan.

💗

Säilytä aina toivosi,
elämänuskosi.

Usko unelmiisi

💗

Kuva: Facebook‑sivu Off the Leash, 29.11.2013
maaliskuu 2022



Hyvin sä vedät

Kuva: Facebook‑sivu Zen to Zany

Ei ole helpompaa,
kuin itsensä mollaaminen.

Aina löytyy joku meitä
näpsäkämpi ja parempi.

Huomaamme toisten
erinomaisuuden,
mutta kovin harvoin
omia hyviä puoliamme.

Kehuja saadessamme
vakuuttelemme.
ettei tuo mitään.

Kiitosten
vastaanottaminen
on monille hankalaa.

Moni on epävarma itsestään.
Moni meistä on haavoilla.

Me suomalaiset emme pidä
itsestämme tai
osaamisestamme juuri ääntä.

Monen itsetunnolle tekisi hyvää
oppia ottamaan kiitokset vastaan 
rennosti tyytyväisenä kiittäen.

Ja se viesti sydämeensä
totena vastaanottaen.

Yksi mitätön moite
saattaa pyyhkiä pois
ainutkertaisuuden ja hyvän tunteen.

Vertailemme itseämme
jatkuvasti ja usein tuntuu,
että aina joku on parempi.

Lapsille opetetaan,
ettei satuteta ja
että puhutaan kiltisti.

Muistetaan olla
myös itsellemme
kiltti ja armollinen.

Toivon, että
sanoisimme
toisillemme 
ja itsellemme

Hyvin sä vedät

Huomenna
aurinko nousee
ja me jatkamme.

💗

Hyvin sä vedät.

Alhoissa ja nousuissa,
elämäsi hetkissä.

Olet riittävä.
Olet hyvä.

Huomaa.
Olet sopiva.

Edessäsi on onnistumisia,
monia toivon ja ilon hetkiä.

Usko ja luota.

Hyvin sä vedät.


💗

Joutsenten yö –Siskojen muistohetki syöpään menehtyneille

Kuva: Instagram‑tili Finnishtime💗

Joutsenten yötä vietetään lauantaina 19.3.2022 klo 19.00.

#joutsentenyö #matkajollekukaaneihalunnut #minämuistan #liekkipalaa

Joutsenten yö on syöpään sairastuneiden naisten ideoima vuosittainen muistohetki syöpään menehtyneille. Hetken taustalla on Marjo‑Riitta Karhuselle tapahtunut tarina, jonka hän kertoi Avec Tastula ‑ohjelmassa vuonna 2015.

Sytyttäkäämme tänään kynttilöitä syöpään menehtyneiden naisten muistolle.


Marjo‑Riitan kertomaa

“Mä oon käyny joka kerta täällä lammen rannassa sillon, kun noista vertaissiskoista on joku lähteny taivaan matkalle.

Yks kerta oli semmonen tosi kaunis, upee syksypäivä ja tää lampi oli ihan täynnä joutsenia. Me laskettiin, että niitä oli joku nelkyt.

Ne teki pieniä laumoja ja lähti aina pienissä parvissa lentoon. Kunnes siitä yks yksinäinen joutsen lähti lentämään. Se kiersi tätä lampea, kiersi ja kiersi ja itki semmosta tosi yksinäistä itkua.

Sitten se lähti yksin lentoon. Se lensi meidän yli ihan tosi matalalta – tuntui, että jos olisi nostanut käden, olisi voinut silittää sitä vaikka mahasta.

Se oli yks siskojoutsen. Lähti matkalle.

Sen jälkeen mä oon tullu aina sytyttämään kynttilän tänne.”

Kun kuljimme lammelle, juttelimme, että taitaa vielä olla liian aikaista joutsenten paluulle. Samassa edessämme näkyi yksinäinen joutsen, joka lensi suoraan ylitsemme – uljaana ja vaitonaisena. Tuo hetki ei unohdu koskaan.


Joutsenet saattelevat matkaan

Seuraavan kevään maaliskuussa oli Mallun aika nousta siivilleen. Hänen siunaustilaisuutensa iltana kuljimme tuon saman lammen rannalle ja sytytimme kynttilät hänen ja kaikkien edesmenneiden siskojen muistolle.

Samanaikaisesti Siskojen kynttilät syttyivät ympäri Suomen.
Sytyttäkäämme kynttilät tänäkin iltana, eri puolilla maata.

Vietämme Joutsenten yötä.
Ja taas puhumme kuolemasta.


Kuolemasta

Tieto siitä, ettei mitään ole enää tehtävissä, lamaannuttaa joka kerta. Siihen ei totu. Sanoja ei löydy. Tekisi mieli paeta, tai seisoa vierellä, tai pitää kädestä.

Mitä vastata nuorelle äidille, joka ratikassa miettii ääneen, mitä hänen kaksivuotiaansa tulee hänestä muistamaan?

Nousee suru ja huoli kuolevan lapsista ja puolisosta. Pelko omasta tulevaisuudesta: jos siskon loppu tulikin näin nopeasti, paljonko minulla mahtaa olla aikaa?

Syyllisyys: miksi minä saan jäädä, kun lapsilta otetaan äiti.
Raivo: kun kuulee kommentin ei taistellut tarpeeksi.

Sosiaalisen median myötä voimme olla läsnä toisillemme aina kuolemaan asti. Se ei ole helppoa, mutta se on tärkeää. Puhumme asioista, joista muuten ei puhuta – kun ei haluta huolestuttaa, ei jakseta, ei enää ole aikaa.

Yhdelle siskolle ei löytynyt saattohoitolähetettä, vaikka hoitokoti oli puolityhjä.
Toinen ei saanut apua kotiin.
Kolmannen puoliso halusi avioeron, ja nainen hoiti kotinsa myynnin viikkoja ennen kuolemaansa.
Neljäs otettiin saattohoitohaasteena.
Viides kuoli suunnattomissa kivuissa – vaikka usein uskotaan, ettei sellaista Suomessa tapahdu.

Me Siskot emme halua, että kuolema siivotaan näkyvistä.
Vaadimme jokaiselle oikeutta hyvään kuolemaan.


Millainen on hyvä kuolema?

Eräs siskoista kuoli kotisohvallaan sillä välin, kun isä haki lasta päiväkodista. Kun lapsi saapui, hän huomasi, että hymyilevä äiti oli lähtenyt taivasmatkalleen.

Äidin viereen oli silti turvallista käpertyä katsomaan vielä viimeinen Pikku Kakkonen.

Lentäkää, te rakkaat joutsenet.

SYTYTETÄÄN KYNTTILÄT
KIITOLLISINA KAIKESTA,
MITÄ YHDESSÄ OLEMME SAANEET KOKEA.

RAKKAUS EI KOSKAAN KUOLE.


Suosittelen katsomaan koskettavan YouTube‑videon


Teksti on kopioitu ja jaettu lähdettä kunnioittaen Siskolan Joutsenten yö ‑sivulta.

Linkkiluettelo

Siskola – Joutsenten yö
YouTube – Joutsenten yö / Siskot – syöpään sairastuneet naiset

Toivon valintoja

Kuva: Instagram‑tili Earth Deluxe

Näinä synkkinä aikoina
vellomme epätoivoa
herättävissä uutisissa.

Kaipaan pahan ja
vaikean vastapainoksi
ilon ja toivon uutisia.

Kauniita, mielekkäitä ja
toivoa antavia asioita.

Arkea, joka on
tavallisen hyvää.

Pieniä ilon murusia,
joita jokaisella on elämässään.

Voimme tuoda toivoa muille
hymyllä ja ystävällisellä katseella.
Voimme kannatella, kannustaa.

Huomata, olla läsnä
ja puhaltaa toivoa toisiimme.

Ei pelätä etukäteen.
Meillä on
usko, toivo ja rakkaus,
lähimmäisenrakkaus.

Eletään nyt ja nautitaan.
Surra ja pelätä ehtii,
jos sen aika on


Toivon valintoja 💗

Katsotaan silmiin hyväksyen.
Kuljetaan rinnalla lohduttaen.
Vaihdetaan pelko toivoksi.

Etsitään hiljaista lempeyttä,
keveyttä ja levollisuutta.

Käsi kädessä,
vieri vieressä,
iloitaan ja luodaan muistoja.

Ollaan yhdessä tässä 
ainutlaatuisen elon jatkumossa.
Toivon ankkurilla
kiinni tässä elämässä.

💗



Itke vaan

Kuva: Microsoft 365 -kuvapankki

Maailman ja maamme tilanne.
On ollut uhkia toisensa perään.

Itke vaan.💗

Pieni lisälasku voi
romahduttaa talouden.
Aivojen akut voivat olla tyhjät.

Väärällä hetkellä sanottu
voi suistaa helposti raiteiltaan.

Itke vaan.💗

Huolet vaikuttavat
meihin monin tavoin.

Yritetään kohdata
toisemme myötätunnolla.

Annetaan jokaisen
olla omanlainen,
vajavainen.

itku puhdistaa.

Elämän arvaamattomuus
lyö meitä vatsaan ja
pistää vahvimmankin polvilleen.

Masennus ja ahdistus
voivat näkyä ja tuntua
kiukkuna,
välinpitämättömyytenä,
mielipahana ja
unettomuutena.


Itke vaan.💗

Koronan tuoma eristäytyminen.
Uudet pelot ja haasteet
ovat lisänneet mielen kuormaa.

Surullisia uutisia,
joilta emme pääse pakoon.
Kuultu ja nähty
jää alitajuntaamme.

Mieltään voi suojata
vähentämällä
uutisvirran seuraamista.

Kaipaan tähän aikaan
valoa, iloa, aurinkoa,
uskoa ja toivoa.

Kun on jo valmiiksi
rikkonainen
ei aina jaksa
maailman huolia.

Huolien taakka
on toisinaan liikaa.
ajattelen

Itke vaan.💗


Minäkin itken.
Elämällä on tapana
yllättää.

H
yvät hetket tulevat
kun jaksavat.

Tulet huomatuksi.
Olet turvassa

On lupa surra
ja pelätä, sillä

Suurten huolien
painon alla 
voi lähes kadottaa
ja unohtaa itsensä.


Itke vaan.💗


Pimeys auttaa huomaamaan
valon ja löytämään
itsemyötätunnon.

Elämä pyytää
hyvään luottamaan.

itku puhdistaa,
poistaa kertynyttä kaunaa.
sanottua pahaa.

itku auttaa toipumaan
ja armoon kurottamaan.

Sinä pieni ihminen 
itke vaan, se helpottaa.


💗



Kokemukseni – Nopeat takykardiat ja ablaatio

Sairastan harvinaista sydänsarkoidoosia. Vuonna 2018 sain iskevän rytmihäiriötahdistimen (ICD). Loppuvuodesta 2019 takykardioita alkoi tulla ensin yksittäin, sitten kolmittain ja myöhemmin sarjoittain. Ne ilmenivät niin sanottuina rytmihäiriömyrskyinä.

Ablatiota alettiin jo suunnitella, mutta tilanteesta tuli äkillisesti kiireellinen.


Rytmihäiriöt, ICD-tahdistin, rytmihäiriömyrsky

Minulla on ollut monenlaisia rytmihäiriötuntemuksia. Kesällä 2018 iski kivulias rytmihäiriö, ja silloin sain iskevän rytmihäiriötahdistimen (ICD).

Sydämeni juhli Suomen itsenäisyyspäivää vuonna 2019. Rintaan tuli todella kivulias tunne, ja kohtauksia tuli useita. Kyseessä oli rytmihäiriömyrsky, joka johtui hengenvaarallisista, nopeista kammiotakykardioista. Tahdistin antoi ATP-hoitoa tunnistaessaan vaarallisen rytmin. Takykardioita esiintyi peräkkäin – sarjallisina.

Tämän jälkeen takykardioita alkoi tulla yhä useammin. Beetasalpaaja-annos nostettiin maksimiin. Sydämen magneettitutkimus tehtiin, ja asiantuntijat pohtivat ablaatiota. Rauhoitin tekemiseni minimiin, ja se auttoi hetken – pari viikkoa.

Sitten rintaani tuli raastava kipu. Yritin vakuutella itselleni, ettei tämä ole mitään. Sama toistui epäsäännöllisen säännöllisesti. Eräänä aamuna kello seitsemän jälkeen tahdistinpoliklinikalta soitettiin: minulla oli ollut useita rytmihäiriömyrskyjä.

Ambulanssin tullessa rytmihäiriömyrsky jatkui. Ensihoitajat sanoivat, että jos he näkisivät vain EKG:n, he luulisivat potilaan olevan kuollut – tai tilanteen vähintään toivottoman. Sohvalta paareille siirtyessäni (yhden askeleen aikana) tahdistin antoi iskun, ja vointini tasaantui.

Ambulanssilla oli yhteys hätäkeskukseen. Kuulin heidän pohtivan Mediheliä (lääkärikopteria), jota saatettaisiin tarvita, jos rytmihäiriömyrsky alkaisi uudelleen. Mediheli seurasi reittiä, ja he miettivät mahdollisia pysähdys- ja kyytiinottopaikkoja.

Olin reporankana, mutta vastailin kysymyksiin, annoin lääkelistani ja tarvittavat tiedot. Matkalla sain tiputuksena lääkitystä.

Ja se kysymys: miksi en jo illalla tilannut ambulanssia?

Ajattelin, että tahdistin turvaa ja hoitaa tilanteen. En halunnut pilata nuoreni kyläilyä ja syntymäpäivää. Tähän liittyy yksi aiempi kokemus…


Sairaalaan – syy, operaatio ja toipuminen

HUS Meilahdessa kardiologi oli vastassa. Hän teki sydämen ultraäänitutkimuksen ja muutti tahdistimen asetuksia. Rytmihäiriöt olivat lähteneet aivan kammion laidalta, minkä vuoksi tahdistin ei ollut osannut antaa iskutoimintoa.

Laboratoriokokeita otettiin runsaasti. Uutena löydöksenä todettiin kilpirauhasen liikatoiminta ja tyreotoksikoosi. Sen epäiltiin johtuvan rytmihäiriölääke Cordaronesta, jota olin käyttänyt tahdistimen asennuksen jälkeen noin seitsemän kuukauden ajan. Toinen mahdollinen syy oli sydänsarkoidoosin tulehduksen uusiutuminen.

Minulle määrättiin kortisonihoito tulehduksen vuoksi sekä kilpirauhaslääkitys. Käytin molempia noin puolen vuoden ajan. Kilpirauhasarvoni ovat sittemmin olleet kunnossa – ongelma ratkesi, ja syy oli rytmihäiriölääkkeessä.

Kammiotakykardioiden taustalla pidettiin sydänsarkoidoosin aiheuttamaa tulehdusta ja arpikudoksen muodostumista sydänlihakseen. Sydämen MRI-tutkimuksessa näkyi transmuraalinen vaurio – koko seinämän läpi ulottuva arpeutunut alue vasemman kammion inferolateraalisessa osassa.

Olin sairaalassa jatkuvassa EKG-seurannassa, kunnes HUS Meilahden rytmikardiologian ”iskuryhmä” löysi ajan ja tilan toimenpiteelle. Leikkaukseni ei ollut ihan perusjuttu: tämänkaltaisia ennakkosuunniteltuja ablaatioita tehdään alle yksi viikossa. Harvinainen toimenpide – kuten sairauteni.

Nukkumatti antoi lopulta hyvät unet. Operaatio kesti noin 3,5 tuntia. Loppupäivän lepäsin, ja seuraavana päivänä sain jo varovasti touhuta. Olo oli kohtuullinen, joskin väsynyt.

Omakannassa lukee:

”Potilaalle tehty teknisesti onnistunut VT:n rakenteellisista seikoista johtuva ablaatio.”

Toimenpiteessä poistettiin sydämen sisältä rytmihäiriöitä aiheuttava sähköinen rakenne.


Toipuminen

Ablaation jälkeen sain kolmen ensimmäisen viikon ajan puuhastella rauhallisesti. Sen jälkeen toipuminen oli melko nopeaa – kiitos myös vanhan ystäväni kortisonin ja kilpirauhaslääkityksen.

Olen syvästi kiitollinen siitä, että ablaatio rauhoitti sydäntilannettani.

Terveyskylästä:
”Katetriablaatiolla tarkoitetaan rytmihäiriötä aiheuttavan sähköhäiriön poistamista sydämen seinämästä. Ablaatiokatetri viedään verisuonen kautta sydämen sisälle rytmihäiriötä tuottavaan kohtaan ja siihen kohdistetaan radiotaajuista sähkövirtaa, joka estää takykardian. Sydänsairauden aiheuttamassa kammiotakykardiassa hoitokohde on laaja, käsittäen lähes koko arpialueen.”

Linkkiluettelossa on kokemustarinani rytmihäiriöistä ja tahdistimen asennuksesta sekä tietopohjainen Tahdistimet-kirjoitus.

Linkkiluettelo (lisätietoa ablaatioon liittyvistä lääketieteellisistä asioista):

  • Tietoa sydänsairauksiin liittyvästä kammiotakykardiasta – Terveyskylä
  • Sydänsairauksiin liittyvän kammiotakykardian katetrihoidon kulku – Terveyskylä
  • Rytmihäiriömyrskyn diagnostiikka ja hoito – ylilääkäri Pekka Raatikainen, Sydänääni 2013

Olen yhä tässä

On etuoikeus ja voimavara,
jos elämässämme on heitä
joille voimme kertoa mitä
vaan i
han suodattamatta.

Heitä - lähes enkeleitä,
jotka auttavat aina kun voivat.

Lohduttavat, myötäelävät,
kannattelevat karikoiden
ja vaikeiden hetkien yli.

Luovat uskoa huomiseen
ja vielä
lupaavat pysyä rinnalla.


Ajattelen, että pienikin sana
tai myötätunnon osoitus toiselle
on tärkeää.

Jätämme aina kohtaamisissa
itsestämme jotain toisillemme.

Läsnäolo

On hyvä välittää lohtua
ja kannattelua.
Elämänuskon ja
myötätunnon kultaista mantraa.

Läsnäolo ja kuuntelemaan
pysähtyminen
ovat taitoja
joiden äärelle
pitäisi pysähtyä.

Aina ei tarvitse
jäädä vatvomaan
tai löytää ratkaisuja.

Uskotaan, toivotaan,
välitetään ja rakastetaan
nyt, kun ollaan tässä.

EKG-seurannan kuvasta
käyräni on oikean rivin ylin.

mietteitä kiitollisuudesta,
siitä, että


Olen yhä tässä.

Olin muistoa vilkaisemassa.
Ei itsestään selvää.
Tässä hengittää, olla ja elää.
💗
Olla kevään tuloa ihailemassa.
Käydä pikkulenkillä köpöttämässä.
Jänön jälkiä tutkimassa.
Aurinkoa ihailemassa.
💗
Tässä täysin palkein elän.
Toivon sieluja koskettavani.
💗
Olen yhä tässä.
Nauttimassa. Kokemassa.
💗
En odota seuraavaa elämää.
En säästä hehkua.
En lämpöä.
💗

Kotiläksyksi:

Ulkoiluta itseäsi.
Nauttikaa kevätauringosta!

Kuunnelkaa Aki Sirkesalon Parempaa elämää.


Päätösten tekemisen vaikeus

Päätösten tekeminen
on joskus vaikeaa.

Seurassakin olemme
ajatustemme kanssa.

Ajatusten sekamelskasta
mielenrauhaan ja
minuutensa äärelle.

Tavoitteena kyetä katsoa
elämäänsä,
ratkaisujaan
jokseenkin hyväksyvästi.


Päätöksiä

Teemme päätöksiä,
usein huomaamattamme.
Valitsemme tunteella,
kokemuksella ja alitajuisesti.

Sininen vai punainen,
kampaus, rutiinit.

Luonne, elämänkokemus,
aika, paikka ja seura
vaikuttavat siihen,
miten ja millaisia päätöksiä teemme.

Useimpiin ratkaisuihin
emme käytä juuri energiaa.
Teemme vain valinnan –
ja vasta myöhemmin näemme,
olivatko ne viisaita.

Ikä ei takaa parempia päätöksiä.
Oppiminen tapahtuu usein kantapään kautta.


Ratkaisuja ja virheitä

Isoja päätöksiä on hyvä peilata
omiin arvoihin ja periaatteisiin.
Vaikeiden ratkaisujen äärellä
tarvitaan kärsivällisyyttä ja etäisyyttä.

Aina päätökset eivät osu oikeaan.
Virheitä teemme kaikki.

Rumista teoista ja sanoista
on otettava vastuu.
Niitä voi ja pitää katua
ja pyytää anteeksi.

Ihminen oppii usein juuri mokaamalla.
Tasapainoilemme elämän trapetsilla
ja opimme vähitellen.

Joskus vaihtoehdot ovat
huonoja, huonompia
tai erittäin huonoja.

Silloinkin päätös on parempi
kuin jäädä ikuisen jossittelun kehään.

Virheet voivat herättää häpeää,
hajottaa hetkellisesti palasiksi.
Ne voivat purkautua kiukkuna,
vähättelynä tai vaikenemisena.

Suurten asioiden äärellä
on hyvä kysyä:
voisiko virheen seurauksille
vielä tehdä jotakin?

Viisautemme ei takaa oikeita ratkaisuja.
Myötätuntoinen mieli
auttaa silti valitsemaan
arvojemme suuntaisesti.

Oma epätäydellisyytemme
auttaa myös muita.
Virheitä sattuu – kaikille.


Lopulta olemme yksin

Elinpäiviämme emme tiedä.

Olisi hyvä sanoittaa
tärkeitä toiveita ja ajatuksia
jo etukäteen –
muille ja itselle.

Kirjaa,
selkeytä
hoida pois mieltä painamasta. 💗



Häpeä ja muisto koululaisen häpeästä

Häpeä on voimakas tunne.

Joskus koemme toisen puolesta myötähäpeää.
Ahdistuksen hetkellä yritämme paikata noloa tilannetta,
peittää, selittää pois.

Kun teemme jotakin tyhmää tai ajattelematonta,
mieli alkaa laukata kehää.
Kuvittelemme muiden pitävän meitä idiootteina.


Häpeä ja sen seuraukset

Tilanteesta ja seurasta riippuu,
kuinka voimakkaasti häpeä koetaan
ja miten siihen suhtaudutaan.

Tuttujen kesken
omalle kömmähdykselle voi nauraa.
Vieraissa ja tärkeissä tilanteissa
moni pyrkii paikkaamaan virheensä kaikin tavoin.

Jos nolous jää hetkelliseksi
ja huomio siirtyy muualle,
tilanne raukeaa ajatukseen:
olipa noloa.

jos joukko nauraa yhdessä
toisen punastumiselle ja kömpelyydelle,
se voi jättää syvän henkisen haavan.

Haavan, josta voi alkaa
vetäytymisen ja lamaannuksen kierre.

On julmaa jättää ihminen
keskustelun ja huomion ulkopuolelle.
Eristäminen ja huomiotta jättäminen
ovat äärimmäistä julmuutta.

Häpeässä voi kokea vihaa, inhoa tai pelkoa.
Häpeä voi kääntyä ajatukseksi:
olen kelvoton, luuseri, jonka yli kävellään.

Se tekee pahaa jälkeä itsetunnolle.

Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin.
Yksin jääminen on kova rangaistus.

Voimakas ja toistuva häpeä
voi johtaa eristäytymiseen,
tilanteiden ja ihmisten välttelyyn.

Itseään on vaikea muuttaa nopeasti,
ja tuo vaade synnyttää
pohjatonta avuttomuutta.


Tuetaan, ei naureta

Runon sisältö pohjautuu
lapsena kokemaani.
Muisto on mielessäni yhä kirkkaana.

Mitätöintiä, sivuuttamista,
supattelua, naurua, osoittelua
tapahtuu yhä –
myös aikuisten kohtaamisissa.

Syyn ei tarvitse olla suuri:
ulkoasu, mokailu, väärä sana väärään aikaan,
kömmähdys juhlatilanteessa.

Kukaan ei ole virheetön.
Miksi olemme silti niin julmia toisillemme?

Kiusaajat –
huomatkaa, mitä pahimmillaan saatte aikaan.
Hävetkää.
Ja pyytäkää anteeksi.
Aina.

💗

Koululaisen häpeä

punatukkaiselle huudetaan
paloautoksi mollataan

ujo, hiljainen – yksin
veikö kissa kielesi kysellään

ärrävikaiselle
naurunremakkaa, matkimista

yksi ei opi kertotaulua

huomaan
sen kovin hiljaisen ja vakavan
katselee pihan laidalta
hymyilee toisten leikille
kaivaten mukaan

suutun
kun toisia pilkataan
pomotan ja sanoilla viskaan
nappaan ivatut leikkiin

jää ilkkujat itsekseen
omaa ilkeyttään häpeämään

💗


Kokemukseni – Rytmihäiriöt ja tahdistimen asennus

Rytmihäiriöt tulivat kuvaan, kun sydämeni mitraaliläppävuoto löydettiin. Ne tuntuivat ikäviltä ja ilmenivät huonona olona, hengästymisenä ja pyrähtelyinä. Mitraaliläppäleikkaus vuonna 2014 vaurioitti sydämeni sähköisiä johtoratoja. Vuonna 2018 pyrähtelyt lisääntyivät, ja tuli hengenvaarallinen SVT‑takykardia. Pitkän reissun päätteeksi minulle asennettiin iskevä ICD‑rytmihäiriötahdistin. Tahdistimen etäseurantalaitteen sain kotiin vietäväksi.


Muljuaa ja pyrähtelee

Sydänsarkoidoosin löydyttyä rytmejäni seurattiin muun sydämen tilan ohella. Lisälyöntejä ei pidetty vaarallisina, ja niitä oli melko vähän. Enemmän huolta aiheutti mitraaliläppävuotoni. Läppäleikkaus tehtiin vuonna 2014. Sairaalassa ja alkuvaiheessa kotona toipuessa tunsin paljon nopeita pyrähdyksiä. Beetasalpaajalääkitystä lisättiin, ja pysäytin tekemiseni aina, jos rinnassa tuntui villiintyvältä.


Vuonna 2018 nopeat rytmit lisääntyivät entisestään. Iski hyvin kivulias rytmihäiriö, joka puski hien pintaan ja jatkui sitkeästi. Päädyin paikallissairaalaan, jossa suoniyhteyden saaminen vei aikaa. Pelättiin, että sydämeni pettää. Sain lääkettä suoraan suoneen. Rytmihäiriö nytkähteli ja lopulta tasaantui.

Minut nostettiin ambulanssiin ja vietiin pillit vinkuen Meilahteen. Sydän ultrattiin heti. Rytmihäiriölääke Cordarone laitettiin tippumaan. Minua siirrettiin osastolta toiselle, ja syytä rytmihäiriöille pohdittiin yhdessä. Otettiin lukuisia laboratoriokokeita ja sydän magneettikuvattiin. Lopulta todettiin, että rytmihäiriötahdistin on asennettava.

Tahdistimen asennus ja kotiutus

ICD‑tahdistimessa on sisäinen sydäniskuri, joka tunnistaa vaaralliset rytmihäiriöt ja voi tarvittaessa tuottaa voimakkaan sähköimpulssin rytmin pysäyttämiseksi – aivan kuten monille tuttu defibrillaattori.

Tahdistimen asennus eteni näin: antibioottisuoja, alkutoimet salissa, liina näkösuojana. Kirurgilla oli apunaan hoitaja, ja toimenpiteen ajan paikalla oli myös tahdistinfirman asiantuntija. Puudutus annettiin. Tahdistimen johdot uitettiin sydämeen verisuonten kautta ja kiinnitettiin ruuveilla sydämen seinämiin.

Vasemman kammion johto irtosi. Irronneelle ruuville etsittiin uusi kiinnityspaikka. Uusi yritys, röntgenkuvaus, tahdistimen sovitus ja laitteen toiminnan testaus. Lopuksi haava ommeltiin ja päälle asetettiin paineside. Tahdistinfirman asiantuntija kertoi lyhyesti laitteesta. Sain ICD‑tahdistimen ohjekirjasen sekä etäseurantalaitteen.

Minut vietiin takaisin osastolle. Oli päivällisaika, ja sain ruokatarjottimen. Jalat sängyn laidalle, kaksi askelta, lusikallinen ruokaa – ja sitten hulvahti todella huono olo. Ehdin sanoa, että nyt huimaa. Kyseessä oli harvinainen ilmarinta. Tämän komplikaation riski on noin yksi prosentti.

Kotiin

Pääsin kotiin reilun viikon sairaalajakson jälkeen tahdistimen etäseurantalaitteen kanssa. Laite kytketään töpseliin, ja sen tulee olla nukkuessa enintään kahden metrin päässä tahdistimesta. Se lähettää öisin raportin sydämeni rytmeistä linjoja pitkin niitä tulkitseville.

Alkuun toimin hitaammin. Oli kipuja, ja jaksaminen oli huteraa. Kesti noin kuukauden, ennen kuin olin lähes samassa kunnossa kuin ennen sairaalareissua. Haava oli pitkään kipeä. Tahdistimen puoleisella kyljellä nukkuminen sattuu toisinaan yhä. Tavallisesti en kuitenkaan kiinnitä huomiota koko mötikkään. Se tuntuu ja näkyy ihon alla pullottaen – ja katu‑uskottavuutta lisäävänä arpina.

Rytmihäiriöitä on monenlaisia: vaarattomista lisälyönneistä hitaisiin ja nopeisiin rytmeihin. Hoitotahot arvioivat tahdistimen tarpeen ja sen, millainen tahdistin kulloinkin on tarpeen – jos on.

💗

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki.

Musiikin voimalla

Olen musiikin suurkuluttaja.
Kuuntelen musiikkia lähes aina.

Se voi hetkessä muuttaa mielialaa.
Se piristää, herkistää ja saa hymyn huulille.

Se pistää jalan vipattamaan.
Se vie ajatuksia pois omasta navasta.

Joskus musiikki palauttaa
elämänilon ja
jopa uskoni ihmisyyteen.

Kuuntelen laulujen sanoituksia.
Tietyt sanat ja niiden merkitykset
osuvat hetkeen niin,
että ne syöpyvät mieleen.

Minulla on hauska ja tärkeä muisto
vuodelta 2018

Lähdimme perjantaina
noutamaan pizzaa tyttäreni kanssa.
Hän oli kuskina.
Tuore ajokortti juuri saatuna.

Olin niin huonossa kunnossa,
etten saanut auton ovea auki.
Tytär auttoi.

Radiossa soi ensimmäinen kappale,
joka osui suoraan sydämeen.

Ulvoimme tietyissä kohdissa
estottomasti.
Kappale oli
Johanna Kurkelan
Sun särkyä anna mä en.

Laulu kertoo rinnalla pysymisestä,
toisen kannattelemisesta,
kun voimat ovat vähissä.

Siitä,
ettei anna toisen särkyä,
vaikka kaikki horjuisi.

Siinä hetkessä musiikki
sanoi sen,
mihin omat sanat eivät riittäneet:

turvan,
lohdun
ja lupauksen –
en jätä, olen tässä.


Ja tarinan opetus?

Joskus rankat sairaudet
ja elämänvaiheet
vaativat rankat huvit.

Joskus musiikki
on se,
mikä kannattelee.


Musiikin voimalla


muistiin painuvat melodiat
ja oivaltavan osuvat sanat
avaavat muistojen tulvan.

Mieli voi muuttua
mustasta valkoiseen.

Musiikki tsemppaa,
pyytää tanssimaan,
saa mielikuvituksen virtaamaan.

Musiikin avulla
unohtuu tuska, kolotus
ja ajatus turhan musta.

Musiikki on mukana
päivästä toiseen.
Musiikin voimasta
ajatus lähtee lentoon
ja haaveiluun rentoon. 💗

Kuva: Kamala Luonto ‑sarjakuva (21/3020

💗

Pienen häpeä

Jokainen on kompuroinut,
mokannut,
tehnyt tai sanonut
jotain ajattelematonta.

On hetkiä,
jolloin maailma tuntuu pysähtyvän.
Tekisi mieli
vajota maan alle.

Häpeää
yritetään usein korjata
tai peitellä.

Sitä kuvastaa
alas painunut pää,
nolona alas luotu katse.

💗

Mistä pienen häpeä alkaa

Häpeän ilmaisut
voidaan havaita jo
noin kolmen kuukauden iässä.

Kun äiti ei vastaa
vauvan lähestymisyrityksiin,
vauva lamaantuu,
luo katseensa alas
ja kääntää kasvonsa pois.

Vierastaminen alkaa
noin kuuden kuukauden iässä,
kun vauva huomaa,
ettei syliin ottaja
ole aina äiti.

Häpeä on
eräänlainen romahdus.

Se lamauttaa
ja pysäyttää.

💗

Usein häpeä on kätkettyä.
Se voi ilmetä
punastumisena,
vapinaa,
hikoiluna,
lamaantumisena
tai apatiana.

Toisilla häpeä näkyy
liikapuheliaisuutena,
liiallisena esiintymisenä,
näennäisenä häpeämättömyytenä,
piittaamattomuutena
tai kyynisyytenä.

Osalla häpeä
käynnistää raivon.

Häpeän pohtiminen
voi johtaa myös
syyllisyyden tunteeseen.

💗

Pienen häpeä

Ei aina löydy sanoja.
Ei osu justiinsa.

Matkimista,
vitsailua,
tapahtuneen kertailua.

Punastuttaa.

Tahdon turvaan.
Vetäydyn,
kiipeän syliin.

Epävarmuus iskee,
kun kysytään.

En halua sanoa,
en ryhtyä puhumaan.

Miksi ne pilkkaa?
Ei ole kivaa.

Katson kenkiin,
ettei kukaan katsoisi,
ettei kysyisi.

💗

On
heikkoja, hiljaisia,
piinaavia, pelottavia.

Kaikkea ja kaikkia.

Toiset sanavalmiita,
paistattelevat ylpeinä.
Isottelua, ilkeilyä,
äänekästä olemista.

Välttelen tilanteita,
karttelen määräilijöitä –
niitä hyökkääviä,
raivoisia,
möykkääviä.

💗



Mitä rakkaus on?

Rakkaus on jo sanana niin suuri, että sitä on mahdoton määritellä tai tyhjentävästi selittää. Raapaisen siitä vain pintaa. Minusta rakkaus on hyvän voima. Elämää ylläpitävä ja kannatteleva asia. Hyvän valitseminen pahan sijaan on rakkautta. Arvaan, että tällä kirjoituksella ammun itseäni jalkaan – jokaisella saa olla oma käsityksensä. Yhtä ainoaa ja oikeaa määritelmää ei ole olemassa.


Pyyteettömyys

Rakkauden muotoja ja ilmentymiä on monia. Minusta rakkaus on toiselle tehtyä ja ajateltua hyvää. Sellaista, jonka tarkoitusperät eivät ole itsekkäitä, vaan välittämisestä kumpuavia. Jokainen kokee ja ymmärtää rakkauden omalla tavallaan. Valintojen ja arjen keskellä ei aina kannata valita helpointa, vaan sitä, minkä tuntee sydämessään oikeaksi.

Nämä ikiaikaiset viisaudet allekirjoitan. Paavalin kirjeissä kuvataan rakkautta kärsivällisenä, lempeänä ja pyyteettömänä. Rakkaus ei korosta itseään, ei etsi omaa etuaan eikä muistele pahaa. Se kestää, uskoo, toivoo ja kantaa. Lopulta usko, toivo ja rakkaus jäävät – ja niistä suurin on rakkaus. Tämä ajatus on jäänyt elämään, vaikka konteksti on ollut ihmisen ja Jumalan välinen rakkaus. Silti sanat puhuttelevat yhä.

Arkinen rakkaus

Rakkaus ilmenee kaikessa meitä ympäröivässä elollisessa ja ihmissuhteissa. Puolisoissa, lapsissa, vanhemmissa, läheisissä ja ystävissä. Lemmikeissä ja vastaantulijoissa. Rakkaus ei ole ympärivuorokautista auvoa. Useimmiten se on peruspuuroa – sitkeää tekoa, jota ei tarvitse epäillä.

Rakkaus on myös sitä, että antaa jokaisen olla omanlaisensa. Jokaisella on huonoja aikoja, ja silti välitetään. Huolet varjostavat, mutta arjen rakkaus on luottamusta ja yhteen hiileen puhaltamista. Se kantaa ja auttaa jaksamaan lasten flunssat ja valvomiset. Luotetaan siihen, että asiat lutviutuvat jotenkin.

Annetaan jokaiselle vapaus hengittää ja olla – välillä aivan ärsyttävän epätäydellinen. Pohjavireenä on luottamus ja ymmärrys siitä, että keskinäinen välittäminen on pyyteetöntä ja ehdotonta. Ajattelen, että rakkaus on siunaus, jonka avulla jaksaa katsoa eteenpäin.

Lähimmäisen rakkaus

Kun huomaa toisen seisovan eksyneen näköisenä kaupassa ylähyllyn äärellä, voi kysyä: voisinko auttaa? Tällaiset kohtaamiset eivät vie kauan, mutta voivat merkitä toiselle paljon. Erityisesti lasten kohdalla pysähtyminen ja aikuisen turvallinen huomio voivat antaa matkaevääksi lisää luottamusta.

On rakkautta, että lapset ulkoiluttavat koiraa ja touhuavat yhdessä. Ystävän kanssa hengailu on välittämistä, vaikka toisella olisi känkkäränkkäpäivä. Voi tehdä, vaikkei erikseen pyydetä. Kohdataan kunnioituksella ja annetaan mahdollisuus vastavuoroisuuteen.

Rakkaus parisuhteessa

Rakkautta ja suhteita on monenlaista. Olen auttamattoman vanhanaikainen ja nojaan kristilliseen arvomaailmaan. Minusta rakkaus parisuhteessa on sitä, että yhdessä päätetään katsoa samaan suuntaan. Luvataan rakastaa joka päivä – ja sen yli. Puhalletaan samaan hiileen.

Hyväksytään toinen kaikkine ominaisuuksineen. Ollaan valmiita oppimaan toisesta jatkuvasti lisää, sillä ihminen muuttuu elämän myötä. Kestetään toisen ärsyttävät tavat ja joskus kiukussa sanotut tölväisyt. Uskalletaan puhua hiertävistä asioista, ettei eletä oletusten ja väärien tulkintojen varassa.

Toinen tekee halkoja liiteriin, toinen laittaa ruokaa. Arkisia tekoja. Pidän tärkeänä, että päivän päätteeksi luetaan iltarukous, toivotetaan hyvää yötä ja sanotaan: rakastan. On onni elää ja rapistua yhdessä, jakaen arjen ja suuret hetket.

Onnni rakastaa - saada vastarakkautta 💗

Rakkaus voi olla onnen huumaa ja auvoa, lämmintä läikettä ja hymynkaretta. Asia, joka on niin suuri, että sen eteen tekee paljon – ja enemmänkin. Rakkaus on elämän eliksiiri ja kannatteleva voima. Toivon rakkautta jokaisen elämään.



Älä jämähdä

Uteliaisuus pitää
mielen virkeänä.

Arjen ja elämäntilanteiden
myötä turrumme helposti.
Tylsyys ja samanlaisina
jatkuvat päivät harmittavat

... vaikka asiat ja elämä r
ullaa
eteenpäin ilman sen suurempaa 
miettimistä.

Siten, kuin ne on menneet
jo kovin pitkään.

Mitä kauemmin elää
tasapaksua putkea,
sitä vaikeampi on
irrottautua totutusta.

Voistiko kokeilla vaihteeksi
jotain ihan muuta?

Joskus olisi hyvä
löysätä kravattia
ja laittaa
nutturaa hieman
löysemmälle.

Siis 
älä jämähdä!!

Elämä on jatkuvaa koulua.
Mihin katosi kokeileminen.
kaiken uuden kokeminen
ja ihmetteleminen?

Useimmiten tallaamme tasaista polkua,
ja välillä joku harmauden verho on
tympeyttänyt aivotoimintaamme.

Miksi aina se sama tv-kanava
samaan aikaan.

Vielä voisimme
muuttaa, kokea ja tehdä toisin
ihan jotain muuta kuin aiemmin.
Mitä, jos kokeilisit?

💗

Elämän maistuessa
liian peruspuurolta,
voi sitä kokeillla
ja kokea jotain muuta.

Älä
jämähdä.


💗
Ei meidän 
tarvitse kadota tasaiseen.

Pienikin uusi kokemus, lenkki,
poikkeus reitissä tai reseptissä
voi ilostuttaa ja elämäniloon vilkastuttaa.

Toivon sinulle uteliaisuutta, uuden kokemista, vaihtelua ja elämäniloa.

Kamala Luonto ‑ (21/3009)

💗

Ajan kulumisesta

Microsoft 365 ‑kuvapankki
Ajan kuluminen on kummallinen asia.

Välillä tuntuu, että vuosi vilahtaa ohi
yhtä nopeasti kuin suklaalevy katoaa
parempiin suihin.

Toisinaan päivät matelevat,
tietyt päivämäärät ja tapahtumat
iskostuvat mieleemme lähtemättömästi.

Samaan aikaan vuodet saattavat kiitää
ja kadota kuin mustaan aukkoon.

Lasten varttuminen pysäyttää.
Se, miten he ovat ihan yhtäkkiä noin isoja,
vaikka itsellä tuntuu olevan rippikoulukin kesken.

Terveydenhuollon odotustiloissa aika ihan jämähtää paikoilleen.

Lapsuudesta ruuhkavuosiin

Lapsi elää hetkessä.
Hän ei osaa pelätä
eikä hänen tarvitse suunnitella.
Hän saa olla ja odottaa muiden ohjausta.
Kasvaa ikänsä mukaisesti
ja oppia tekemisen kautta.

Moni muistaa lapsuuden kesät
huolettomina pitkinä ja aurinkoisina.
Ei silloin mietitty mennyttä ei tulevia.
Se elämä oli tässä ja nyt.

Kasvaessa elämään tulee vaatimuksia.
Läksyjä, harrastuksia, rutiineja.
Vapaa vastikkeeton ja aikatauluton
elämä kapenee.

Sitten opiskelujen jälkeen päivät täyttää työ,
parisuhde ja monella perhe.
Aika, jolloin huolehditaan
muista itsensä lisäksi.

Oma aika on kortilla.
Keski‑iässä mukaan tulee
huoli omista vanhemmista.
On auttamista ja muistuttamista
ja ihan perään katsomista.

Arjen velvoitteet imaisevat imuunsa.
Päivät, kuukaudet ja vuodet
suorastaan laukkaavat.

💗

Erityiset hetket

Ainutkertaiset, merkitykselliset tapahtumat 
jäävät pysyvästi mieleemme.
Ne, jotka nousevat arjen yläpuolelle
merkkipäivät, kulttuurielämykset,
se pitkään odotettu loma.

Jos arjen keskellä tapahtuu jotain erityistä
sen muistaa pitkään.

Mieluisissa tilanteissa aika tuntuu pysähtyvän.
Koettu tunnelma porautuu syvämuistiimme.
Itsellemme epämieluisassa seurassa
aika tuntuu junnaavan paikallaan.

💗

Tasaisuus ja äkkimuutokset

Aika kuluu,kello käy ja vuodet vaihtuvat.
Miten kohottautua arjen tasaisuuden yläpuolelle?

Muiden huomioiminen on rakkauden teko..
On hyvä yllättää ja tehdä jotain pyytämättä.
Katsotaan sitä toisen toivomaa ohjelmaa.
Vaihdetaan lamppu ja siivotaan,kokataan.

Pienet teot eivät jää mieleen yksittäin
mutta, ne tekevät arjen ajasta
keveämpiä ja kannateltavampaa.

Elämässä on nurjat puolensa.
Äkilliset tilanteet voivat muuttaa kaiken.
Ihan vaikka siinä silmänräpäyksessä.
Ikävien asioiden äärellä
aika seisahtuu ja pysähtyy.

Sairaalavaatteissa tai lääkäriä odottaessa
minuutit suorastaan matelevat.
Kotiin pääsy voi tuntua sinfonialta.

💗Elämän ehtoo

Askeleiden lyhentyessä
elämänpiiri usein pienenee.
Paljon riippuu omista valinnoista,
ihmissuhteista ja kiinnostuksista
miten virikkeellinen loppusuora on.

On hyvä kerrata elämää
itselleen ja muille.
Elämä on muuttunut valtavasti.
Vuosikymmen toisensa jälkeen
on ihan hupsista vaan - vaihtunut.

Ehtoopuolelle on aikaa
lukea ja tuumailla
hiljaa kellon raksuttaessa.

Aika tuntuu kulkevan
joskus pikakelauksella
.
Toisinaan lähes pysähtyen
Silti sekunti on aina sekunti ja minuutti on minuutti.

Vaikka kokemuksemme ajasta, ei sitä myöntäisikään.

💗
Clear Athelstan - years between

💗


Hoitoväsymys - Fatiikki

Kuvan lähde: Sanoja elämästä – Facebook-sivu

Kroonisesti sairastuneen elimistössä on usein jatkuva ylikuormitustila.

Se tuntuu voimakkaana väsymyksenä ja uupumuksena, joka ei mene levolla ohi.

Tavallisetkin päivärutiinit voivat tuntua ylivoimaisilta tai vaatia valtavia ponnistuksia.
Sairastuneen osa on kuulostella itseään, tarkkailla vointiaan ja toimia oman elämänsä omahoitajana – raportoida hoitotahoille erityisesti voinnin muutoksista.


Pitkäaikaissairaan maraton

Kroonisen sairauden ja hoitojen aikaisen väsymyksen syyt eivät ole täysin selvillä.
Väsymys voi vaikuttaa koko elimistöön ja olla läsnä jo ennen sairauden toteamista.

Uupumuksen taustalla voi olla monia tekijöitä:
hoidot ja lääkitys, anemia, painon lasku, huono ruokahalu, aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan muutokset, unihäiriöt, liikunnan väheneminen, stressi, hengästyminen, kivut, tulehdustilat sekä epävarmuus ja pelko.

Krooninen väsymys on yksilöllinen kokemus.
Sairauden omahoito ei ole pikamatka vaan elämän mittainen maraton.


Omat vaatimukset ja jaksaminen

Sairauden kanssa eläminen ja sen hoitaminen vievät paljon voimavaroja.
Lyhyet epätoivon hetket ovat inhimillisiä – ja ne menevät ohi. Ne kuuluvat sopeutumiseen.

Uupumusta voi helpottaa tunnistamalla omat voimavaransa.
Lyhyet päiväunet voivat auttaa, kunhan vuorokausirytmi säilyy. Katkeamaton yöuni on erityisen tärkeää, ja unettomuudesta kannattaa puhua lääkärin kanssa.

Jos hoito ei tuota toivottua tulosta, sairastunut saattaa syyttää itseään:
Mitä tein väärin? Mitä jätin tekemättä?
Kun vointi ei kohene ja liitännäissairaudet uhkaavat, pelko, syyllisyys ja riittämättömyyden tunne voivat kasvaa ja johtaa ahdistukseen tai masennukseen.

Liian kovat omat vaatimukset ja liiallinen yrittäminen kuluttavat voimia.
Riittävän hyvä ei ole aina sama asia – se muuttuu sairauden eri vaiheissa.


Kun kaikki energia kuluu sairauden hoitoon, se loppuu jossain vaiheessa kesken.
Jos voimia ei jää perheelle, ystäville ja mielekkäille asioille, elämä alkaa kaventua.

Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, mitä pieni hellittäminen merkitsisi.
Hoidon tulokset tuskin kärsisivät, mutta ihminen voisi jaksaa paremmin.

Yksi asia kerrallaan riittää.


Milloin lääkäriin?

  • jos väsymys muuttuu poikkeuksellisen voimakkaaksi
  • jos se ei lievity levolla tai ulkoilulla
  • jos et jaksa huolehtia ravinnosta tai hygieniasta
  • jos väsymys on jatkuvaa

Vaikka krooniseen väsymykseen ei ole yksittäistä hoitoa, sitä voidaan lievittää.

kuva- Marja Hänninen

Irti kielteisyyden kehästä

Väsyneenä ajatukset alkavat helposti kiertää kielteistä kehää.
Se lisää stressiä, huolta ja kuormitusta.

Irrottautuminen edellyttää omien – myös ikävien – tunteiden hyväksymistä ja kykyä olla läsnä tässä hetkessä.
Kielteisten tunteiden torjuminen lisää usein niiden voimaa. Kun ne sallii, niiden pelottavuus usein vähenee.


Arvot ja kannatteleva tuki

Omien arvojen selkeyttäminen lisää motivaatiota huolehtia itsestä.
Arvot ja toimintatavat muuttuvat ajan myötä – se, mikä toimi ennen, ei välttämättä toimi nyt.

Monelle pärjäävälle ihmiselle avun pyytäminen on vaikeaa.
Kannustavatkin kommentit voivat tuntua kritiikiltä. Porkkana muuttuu kepiksi.

Läheisten ja hoitotahojen kannatteleva, ymmärtävä tuki lisää jaksamista.
Selkeä ja joustava hoitosuunnitelma sekä mahdollisuus yhteydenottoon auttavat arjessa.

💗

Hoitoväsymys voi uusiutua

Elämä on epäreilua.
Osa saa taakakseen parantumattoman sairauden.

Sopeutuminen vaatii rohkeutta kohdata sairauden tuomat tuntemukset ja sen tosiasian, ettei kaikkea voi parantaa.
Jokainen muutos sairaudessa vaatii uuden sopeutumisen.


Teksti koottu ja muokattu useista lähteistä.