Rytmihäiriöt tulivat kuvaan, kun sydämeni mitraaliläppävuoto löydettiin. Ne tuntuivat ikäviltä ja ilmenivät huonona olona, hengästymisenä ja pyrähtelyinä. Mitraaliläppäleikkaus vuonna 2014 vaurioitti sydämeni sähköisiä johtoratoja. Vuonna 2018 pyrähtelyt lisääntyivät, ja tuli hengenvaarallinen SVT‑takykardia. Pitkän reissun päätteeksi minulle asennettiin iskevä ICD‑rytmihäiriötahdistin. Tahdistimen etäseurantalaitteen sain kotiin vietäväksi.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua, huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.
Muljuaa ja pyrähtelee
Sydänsarkoidoosin löydyttyä rytmejäni seurattiin muun sydämen tilan ohella. Lisälyöntejä ei pidetty vaarallisina, ja niitä oli melko vähän. Enemmän huolta aiheutti mitraaliläppävuotoni. Läppäleikkaus tehtiin vuonna 2014. Sairaalassa ja alkuvaiheessa kotona toipuessa tunsin paljon nopeita pyrähdyksiä. Beetasalpaajalääkitystä lisättiin, ja pysäytin tekemiseni aina, jos rinnassa tuntui villiintyvältä.
Minut nostettiin ambulanssiin ja vietiin pillit vinkuen Meilahteen. Sydän ultrattiin heti. Rytmihäiriölääke Cordarone laitettiin tippumaan. Minua siirrettiin osastolta toiselle, ja syytä rytmihäiriöille pohdittiin yhdessä. Otettiin lukuisia laboratoriokokeita ja sydän magneettikuvattiin. Lopulta todettiin, että rytmihäiriötahdistin on asennettava.
Tahdistimen asennus ja kotiutus
Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki.
ICD‑tahdistimessa on sisäinen sydäniskuri, joka tunnistaa vaaralliset rytmihäiriöt ja voi tarvittaessa tuottaa voimakkaan sähköimpulssin rytmin pysäyttämiseksi – aivan kuten monille tuttu defibrillaattori.
Tahdistimen asennus eteni näin: antibioottisuoja, alkutoimet salissa, liina näkösuojana. Kirurgilla oli apunaan hoitaja, ja toimenpiteen ajan paikalla oli myös tahdistinfirman asiantuntija. Puudutus annettiin. Tahdistimen johdot uitettiin sydämeen verisuonten kautta ja kiinnitettiin ruuveilla sydämen seinämiin.
Vasemman kammion johto irtosi. Irronneelle ruuville etsittiin uusi kiinnityspaikka. Uusi yritys, röntgenkuvaus, tahdistimen sovitus ja laitteen toiminnan testaus. Lopuksi haava ommeltiin ja päälle asetettiin paineside. Tahdistinfirman asiantuntija kertoi lyhyesti laitteesta. Sain ICD‑tahdistimen ohjekirjasen sekä etäseurantalaitteen.
Minut vietiin takaisin osastolle. Oli päivällisaika, ja sain ruokatarjottimen. Jalut sängyn laidalle, kaksi askelta, lusikallinen ruokaa – ja sitten hulvahti todella huono olo. Ehdin sanoa, että nyt huimaa. Kyseessä oli harvinainen ilmarinta. Tämän komplikaation riski on noin yksi prosentti.
Kotiin
Pääsin kotiin reilun viikon sairaalajakson jälkeen tahdistimen etäseurantalaitteen kanssa. Laite kytketään töpseliin, ja sen tulee olla nukkuessa enintään kahden metrin päässä tahdistimesta. Se lähettää öisin raportin sydämeni rytmeistä linjoja pitkin niitä tulkitseville.
Alkuun toimin hitaammin. Oli kipuja, ja jaksaminen oli huteraa. Kesti noin kuukauden, ennen kuin olin lähes samassa kunnossa kuin ennen sairaalareissua. Haava oli pitkään kipeä. Tahdistimen puoleisella kyljellä nukkuminen sattuu toisinaan yhä. Tavallisesti en kuitenkaan kiinnitä huomiota koko mötikkään. Se tuntuu ja näkyy ihon alla pullottaen – ja katu‑uskottavuutta lisäävänä arpina.
Rytmihäiriöitä on monenlaisia: vaarattomista lisälyönneistä hitaisiin ja nopeisiin rytmeihin. Hoitotahot arvioivat tahdistimen tarpeen ja sen, millainen tahdistin kulloinkin on tarpeen – jos on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti