 |
Muistamme vaiheita, tilanteita
ja sitä sanatonta viestintää.
Ja etenkin sen, miltä meistä tuntui.
Mielemme pohjaan jää asioita ja
kokonaisia aikoja ihan arvailujen varaan.
Tulkitsemme sitä mitä ei sanottu.
Olemme sukupolvien kokemusten summaa.
Liian usein aika rientää eikä selittämiselle löydy
oikeaa hetkeä eikä sanoja.
Eletty aika 💗
Jokainen kokemus vaikuttaa meihin.
Muistamme kohtaamisista sen
miten meihin suhtauduttiin.
Sen jos jäimme epätietoisuuden
ymmärtämättömyyden
kysymysmerkkiviidakkoon.
Puhumattomuus muokkaa meitä
jäämme ilman selityksiä menneistä ajoista
ja niiden taustoista ja tuntemuksista
ja ihan juurisyistä.
Isovanhempani elivät rankkoina aikoina.
Heihin jäi elämänmittaisia käsittelemättömiä
fyysisiä ja psyykkisiä arpia, tunnelukkoja.
Menneitä ei availtu ei niitä muistoja sodasta
menetyksistä, lasten menehtymisistä,
kamalasta puutteesta kuin vähän vahingossa.
Isovanhemmilleni tapahtui tosi paljon pahoja.
Ne kaikki vaikeudet jättivät heihin
käsittelemättömiä traumoja, jotka
näkyvät omissa vanhemmissani.
Ymmärsin varhain olla hiljaa
ja huomaamaton, kysymätön.
Jokaisen polku on omanlainen.
Menneen painolastit ja 💗
kaikki kokemukset ja käänteet.
Vaikeudet pakottavat meitä katsomaan
itseämme ja elämäämme menneenkin kautta.
Olisimme eheämpiä jos saisimme
miksi‑kysymyksiimme vastauksia.
Siihen miksi toinen oli sellainen kuin oli.
Miksi hän toimi tietyllä tavalla.
Elämämme on yritysten ja erehdysten summaa.
Menneiden sukupolvien ongelmat heijastuvat
meidänkin päällemme. Niin toki myös kaikki
hyvät muistot, opit, ojennukset ja opetuksetkin.
Olemme aiempien sukupolvien muovaamia.
Olemme kokemustemme ja valintojemme summia.
Painolastinammme on hiljaisuus ja menneiden möykyt 💗
Tiedän ja ymmärrän elämästä hyppysellisen.
Olen etsinyt, kaihonnut ja kompuroinut.
Olen valinnut väärin, olen tehnyt ja sanonut sanoja,
joita kadun. Olen jättänyt antamatta anteeksi.
Olen epätäydellinen.
Kauniisti ilmaistuna inhimillisen erehtyväinen.
💗
Olen yrittänyt saada menneistä selkoa ja selityksiä.
Kovin vähän tiedän puolet lienen arvannut.
Mieleni pohjalle on jäänyt monia kysymysmerkkejä.
Elämässä ei ole peruutusvaihdetta eikä uusintaottoja.
Mieleemme syöpyy miten meille puhutaan ja suhtaudutaan.
Oppisimmepa kuuntelemaan toistemme sukupolvisia tarinoita
ilman tunnekuohuja ja keskeytyksiä
- ja vielä silloin kun se on mahdollista.
💗
isäni
toivon sinulle hyvää viimeistä matkaa
matkaa ajasta iäisyyteen
💗
ehkä
toisessa
iäisyydessä
asiat
selviävät
💗
kamala luonto-sarjikset 19-2349 ja 18-3180.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti