Reunalla pelottaa: reunalla pelottaa

Näytetään tekstit, joissa on tunniste reunalla pelottaa. Näytä kaikki tekstit

RUNO - ÄLÄ OLE ITSESI

”Älä pliis ole vain oma itsesi” – otsikko herätti lukemaan. Kirjoituksessa herrasmieheksi opetellut kirjailija Joonas Konstig kertoo oivalluksistaan ja kirjastaan. Aihe iski koukulla vatsaan ja vei mukanaan. Päästäni valutti aiheesta runon. Aiheeseen ja runoon liittyen on Kirjoituksia-kohdassa aina aiheeseen ”sopivia” kirjoituksia.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

PUUTTEELLINEN HÄPEÄVÄ TÄÄLLÄ HEI

Sairastamisen tuoma väsymys on vähentänyt fyysistä jaksamista ja kaikenlaisia kanssakäymisiä. Introverttina, sairauksien tuomalla aivosumulla ja väsymyksellä – pysyn kyllä kasassa ja tarvittaessa puristan seurassa muutaman sanan. Mutta, surkeasti jaksan Small talkia. Ajatuksenlentoni on tuhannesti nopeampaa kirjoittaessa kuin kohdatessa. Kohdatessa tulee vuorovaikutuksen muut elementit mukaan. Olen ujo ja niin väsy, että saisin varmasti tapakoulusta ehdot. Pahoittelen.

Kai kirjoitan, jotta läheiseni ja minuun yhteydessä olevat ymmärtäisivät mitä blondatun pääni sisällä pähkäilen. Pieniä suuria. Toivon voivani kirjoituksillani vähän herätellä ja tuoda toivoa.
Ihmisyys kun ei aina ole niin helppo projekti. Anteeksi – Yritän opetella jaksamaan ja olemaan vähemmän itseni 😉.

ÄLÄ OLE ITSESI

MITÄ, JOS NÄKISIMME TOISTEMME AJATUSKUPLAT?

NE LUKISIMME LIVENÄ, ETTEI TARVITSISI ESITTÄÄ.

MITÄ. JOS NÄKISIMME PIKATUOMIOT, HUOMIOT,

ÄRSYYNTYMISET, MIETTEET, JOTKA HARHAILEE?

ONNEKSI EMME SAA OLLA KOKONAAN,

AIVAN TAPOIHIMME PIINTYNEITÄ.

ONNEKSI EMME SAA OLLA MITEN VAAN,

ÄRSYTTÄVINÄ RAAKALAISVERSIOINA.

ONNEKSI OPETETAAN, OJENNETAAN.

NYÖKÄTÄÄN HEIPAT, KILISTETÄÄN MALJAT.

KYSELLÄÄN - VAIKKEI KAUHEASTI KIINNOSTA.

JUTELLAAN NIITÄ NÄITÄ, VAIKKA VÄHÄN HARMITTAA.

ONHAN PAREMPI, ETTEIVÄT MUUT HOKSAA,

SISÄLTÄMME LÖYTYVÄN BARBAARIN, ALKU-IHMISEN.

SILLÄ, ONHAN HYVÄ KÄYTTÄYTYÄ,

OLLA IHAN VAAN IHMISIKSI.

SILLÄ, ONHAN HYVÄ OPPIA OLEMAAN

KUNNIOITTAVA, YMMÄRTÄVÄ, MUISTA VÄLITTÄVÄ.

ÄLÄ, OLE ITSESI,

OLE PAREMPI VERSIOSI!

Linkki:

Yle Kulttuurin haastattelu - "Älä pliis ole vain oma itsesi" - Näin pyytää herrasmieheksi opetellut kirjailija Joonas Konstig. - Teksti Roosa Laksio

#anteeksi #armo #myotatunto #omaitsensa #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Oma itsensä

RUNO - Jos voisin

Anteeksi itselle ja elämälleen

Anna anteeksi

Myötätunto

Mielenrauhaa

RUNO - Kuuntele, viisastu

RUNO - Ajatusten virtaa

Diakonia - Ihmiseltä ihmiselle

RUNO - Kehu ja kannusta

RUNO - Huomaattehan

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

KEUHKOPOLILLA – SÄDEHOITOSARJAN TEHON TARKISTUS

Tänään olin välituomiolla, siis kuulemassa keuhkojen tilanteesta. TT- ja röntgenkuvat labroineen otettiin 3 kk sädehoitosarjani (20 kertaa) jälkeen. Positiivisista sädehoidon muutoksista on yhä jäljellä ulkoinen asia - hiusteni hentoiset kiharat. Sädetykset tehtiin tuolloin välikarsinaan eli mediastinumiin, jossa imusolmukkeet olivat kasvaneet liikaa. Tänään oli

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

OIREIDEN KERTOMIS- JA TUOMIOPÄIVÄ

…, joka on aina yhtä inhottavaa ja kuumottavaa. Keuhkosyöpä eroaa monista muista syövistä siten, ettei perus-syöpälabroista ole oikein hyötyä. Toivon, että sellainen markkeri pian keksittäisiin. Keuhkopoliklinikalla olin ensi kerran tammikuussa 2003, jolloin varmistui keuhkosarkoidoosi. Muutamien viikkojen päästä siitä myös silmäsarkoidoosi-diagnoosi lääkityksineen tuli kuvaan. Keuhkokuviani katsotaan aina sekä keuhkosarkoidoosin että keuhkosyövän osalta.
Säännöllisen epäsäännöllisesti oksennan migreenien yhteydessä limaa. Migreeneitä silmäsärkyineen on ollut useammin. Lähinäköni huononeminen alkoi hoitojen aikaan. Olen koko ikäni nähnyt lähelle ilman silmälaseja. Lisääntyvät migreenin ym, ovat luoneet pelkokerrointa. Pään etäpesäkkeet ovat keuhkosyövässä valitettavan yleisiä. Lääkärin mielestä pään etäpesäkkeet eivät kuvaamallani tavalla ilmene. Turhaa olisi pään kuvantaminen.
Silmäpolille olisin saanut lähetteen aiempien silmäsarkoidoosieni ja vaikean kuivasilmäisyyteni vuoksi, mutta sinne on oireillani hyvin pitkä jono. Joten, on käytävä yksityisellä silmälääkärillä.

Thoraxin ja ylävatsan TT oli ristiriitainen. Sädehoidettu imusolmuke vaikutti aiemmasta hieman pienentyneen, mutta oikealla sekä vasemmassa hiluksessa (keuhkoportti) oli aiemmasta hieman tukevoituneita hypodenseja imusolmukkeita. Lisäksi oikeassa keuhkossa pienialaista aiemmasta lisääntynyttä nodulaarisuutta (?kyhmyisyyttä) ja vasemmassa keuhkossa hieman tukevoitunut tiivistymä. Kyseessä voi olla pelkästään sarkoidoosin aktivaatioon liittyvä löydös, tai sädehoidon jälkitila imusolmukkeiden osalta, mutta metastasointia ei tässä vaiheessa pystytä poissulkemaan.

Mitäs tuohon, 3 kk päästä kuvat ja uusi käynti. Mauno Koiviston lausuma saa kuvata toiveitani: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

MUUTAKIN KUIN SAIRASTAMISTA

Liukkaiden kelien, pakkasten ja vointini vuoksi kävelyni ovat jääneet vähiin. Toisinaan kuntoiluna on toiminut maidon ja leivän metsästys kaupan peränurkasta. Mieltäni painaa yhä Rakkaan Ystäväni poismeno. Iso aukko, ystävyys josta kiitän. Mieleni on yhä tummissa sävyissä. Vertaistukiasioiden, ryhmien ja auttamisen myötä omasta voinnista ja mietteistä voi katsoa kauemmas.

Kotonamme raikaa usein musiikki. Minä vain kuuntelen. Mieheni soitti ja lauloi nuorena bändeissä. Hänellä oli myös oma kolmen miehen bändi ja hetken kokeilivat. Keikkailu oli 90-luvulla kovin erilaista kuin nyt. Tuli hänelläkin muun elämän haasteita ja musiikki jäi harrastukseksi.
Mieheni on kohdattuamme alkanut taas soittamaan kitaraa. Viime vuoden aikana hän alkoi taas tekemään omia biisejään harjoitellen soittamistakin vähän tavoitteellisemmin. Kuuntelen, annan täysin ummikkona hänelle mututuntuma-kommenttini. Sihteerinä kirjaan biisien sanat ylös.

Puolisoni kävi loppuvuodesta koelaulamassa ja soittamassa omia biisejään Tomi Leinon analogisella Supravoxin äänitysstudiolla. Laulu-ja kitarassession jälkeen tuumivat, että ainesta olisi. Sehän sopii, Erityisesti blues-, rock- ja countrymusiikkia esittävät bändit ovat käyneet Suprovoxilla levyjään tekemässä. Näitä ovat mm. Trickbag, Knock-Out Greg & the Scandinavian Blue Flames, Sami Saari, Kari Vepsä ja Janus Hanski.

Kymmenen biisin pohjat eri instrumenttien osalta eli albumillisen verran on saatu äänitettyä. Tomi Leino viilailee äänityspohjat kuntoon. Mieheni käy kevään korvalla vielä laulamassa ja jossain vaiheessa kuulemme lopputuloksen. Hänelle oli joka tapauksessa upea kokemus saada soittaa ammattimuusikoiden kanssa. Kaikki biisit hän on itse tehnyt - sanoittanut, säveltänyt ja sovittanut. Perusduunissaan hän yhä käy ja tekee musaa jaksamisensa ja fiiliksen mukaan.

Jonkinlainen luomisvimma (apina tipahti selästä?) ja vapautuneempi olo hänelle on prosessin myötä tullut. Viime aikoina mieheltäni ei ideat eikä innostus ole loppunut. Ihana ja mainio asia, etenkin kun olen itse ollut vähän down. Omien kirjoitusteni kanssa hiljalleen etenee ja takkuaa. Menneiden muisteleminen on osin tuskaisa prosessi.

On ihana nähdä toisen iloa, kuulla soittoa, laulua ja katsoa ennen muuta toisen lapsenomaista innostusta. Aina on hyvä olla unelmia.

#ahdistus #kiitollisuus #mielenrauha #reunallapelottaa #sairas #keuhkosarkoidoosi #keuhkosyopa #syopa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

Kirje - Sinä Perhanan Syöpä

Sädehoitoihin - PRKL

HS haastattelussa Outi-Maria Liedes - Kela ei käytä harkintavaltaansa

Tutkimuksiin pääsyvaikeuksien takia keuhkosyöpää ei usein voida parantaa

Kokemukseni- Tupakoimattoman keuhkosyöpä

Kokemukseni- - Syöpäpeikon kainalossa

TOIVO ja TUKI-Kirjoitukseni- Siskot, matka, jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

HYVÄ ELÄMÄ ja ARMO - Kirjoitukseni- Siskot, matka jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

Keuhkosyövästä faktoja

Keuhkosyöpätietoisuus kk - leima, sairauden löytäminen ja hoito ontuvat

Keuhkosyöpä - Hoitoja & vaihtoehtoja ei etsitä - liian moni kuolee liian varhain

Keuhkosyöpä - Miltä tuntuisi, jos oireita ei uskota ja syöpä leviää??

Kirjoitushaasteen vastaus 2: - Keuhkosyövän stigma, kohtelu ja haluttomuus hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 6 – AHDISTUS JA KUOLEMANPELKO

Vakavasti sairaiden on käsiteltävä ja kohdattava elämän rajallisuuden hyväksymisen ajatus Se, että maanpäällisen aikamme pituus voi lyhentyä ja lähdön hetki voi olla, kenellä tahansa, hyvin lähellä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

YMMÄRRYS SIITÄ, ETTEI AINA KYETÄ PARANTAMAAN

Sairautemme yritetään parantaa, jos se on mahdollista. Muiden sairastuneiden ja samassa "veneessä" olevien vertaistukea en voi suositella liikaa. Lukemalla, pohtimalla ja vaihtamalla ajatuksia muiden kanssa saa laajempaa ymmärrystä tästäkin vaikeasta aiheesta. Voi joutua pohtimaan mitä kroppa kestää? Voi joutua kohtaamaan tilanteen, jossa kaikki voitava on tehty. Yrityksistä huolimatta sairaus voi olla ottanut niskalenkin. Lopulta eteen voi tulla hetki, jolloin täytyy hyväksyä se, että hoidot ja lääkkeet tuovat ainoastaan lisäkärsimystä.

VAKAVAN SAIRAUDEN EDETESSÄ

Kulttuurissamme kuolema on siivottu ja ulkoistettu erilleen tavallisesta elämän kulusta. Elämästä luopumisen kertomiseen käytetään kiertoilmauksia. Jokainen on lopulta viimeisellä "portilla". Vakavasti sairas joutuu läheisineen elämästä luopumisen ajatuksen eteen. Sairas voi joutua monen vaiheen aikana useaan kertaan "porttien" lähelle ja takaisin. Joskus sinne voi joutua äkkirysäyksellä.

Edunvalvontatestamentti, hoitotahto ja testamentti olisi hyvä olla tehtynä jo nuorena. Ne helpottavat läheistemme taakkaa. Kun nuo viimeiset maalliset asiat ovat tehtynä, voi keskittyä huolettomammin elämäänsä. Olisi hyvä, ettei siirtäisi vaikeita eikä kauniita asioita eteenpäin ajatellen - sitten joskus, Toisinaan lähdön hetki tulee niin pian, ettei olekaan enää voimia tai mahdollisuuksia niitä kertoa. Mitä, jos kertoisimme isot ja tärkeät asiamme painamasta kun olemme vielä hyvissä voimissa? Saisimme sitten olla rauhallisina, tietäen että jäljelle jääneet kyllä pärjäävät ja välimme ovat selvät.

Lääketiede, eikä mikään mahti maailmassa kykene aina pysäyttämään sairauden etenemistä. Loppusuoralla ja lähdön hetkellä olemme yksin ajatustemme ja tuntemustemme kanssa. Jäljellä olevan aikajanan lyhenemistä ei pääse kukaan meistä pakoon. On oman mielenrauhamme takia tärkeää, että on pyrkinyt elämässään, tai edes ajatuksissaan, antamaan anteeksi heillekin, jotka ovat meitä satuttaneet. Samoin, jos on katunut ja pyytänyt anteeksi heiltä, joita on satuttanut ja joita kohtaan kokee tehneensä väärin.

Viimeisinä aikoina voidaan luopua ns. "turhista" lääkkeistä. Silloin voi elää oman mielensä ja käsityksensä mukaista hyvää elämää. Viime hetkilläkin voi kohottaa skumppalasin ja skoolata kiittäen elämälle. Voi pyrkiä tekemään viime hetkistään omanlaisiaan ja hyviä. Tietenkin voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.

AHDISTUKSESTA JA KUOLEMAN PELOSTA

Uskon, että ahdistus kuolemaan liittyen helpottaa ajan myötä. Lukeminen, perehtyminen ja keskusteleminen auttavat. Uskomustensa ja omatuntonsa mukaisesti olisi hyvä saada ajatuksensa, mielensä ja omatuntonsa tasapainoon ja rauhaa sielulleen.
Kuolema voi ahdistaa, sillä kaikki mitä tiedämme siitä, on lopulta arvoitusta. Tietomme pohjautuu olettamuksiin ja siihen mihin uskomme. Emme tiedä miltä kuoleminen tuntuu emmekä sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Moni pohtii asiaa uskonnon kautta.

Ehkä ihminen muovautuu kovassa paineessa ja ahdistuksessa siten, että hän voi rauhassa aloittaa loppumatkansa kohti maallisen elämänsä helpottavaa päätepistettä.

KRISTINUSKON JÄLLEENNÄKEMISEN TOIVO

Jokainen ajattelee omalla tavallaan elämästä ja siitä luopumisesta. Itse uskon ja nojaan Luojaan. Raamatun mukaan Taivas on ikuinen. Se antaa minulle rauhaa rauhattomuuteeni ja toivoa, sillä uskon jälleennäkemiseen.

USKON, ETTÄ AIVAN VIIMEISINÄ AIKOINA JA HETKINÄ TÄRKEINTÄ KUOLEVALLE JA HÄNEN LÄHEISILLEEN ON OLLA YHDESSÄ. SAADA OLLA JA NÄYTTÄÄ VÄLITTÄMISENSÄ.

Poimin alle linkkejä aiempiin kirjoituksiani, joissa on syvempää pohdintaa tähän kirjoitukseen liittyvistä aiheista – mm. pelosta, ahdistuksesta, kuoleman läheisyyttä ja kuolevaisuuden ajatusta.

#ahdistus #alakulo #armo #rakkaus #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

RUNO - Jos tietäisi

Oma kuolevaisuus

Kuoleman läheisyydessä

Elämä voittaa kuoleman

Jos lähtöjärjestys on väärä

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

Kirje - Sinä perhanan syöpä

RUNO - Olisi pitänyt

RUNO - Ihan jotain muuta

Vertaistukea - Sydänyhteisön löytäminen

20 vuotta äkkisairastumisesta - Ei enää tervettä päivää

Varautuminen kannattaisi

Lopulta olemme yksin

Sietää, sietää

Myötätunto

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – YSTÄVÄ - HEIKKOINAKIN PÄIVINÄ

Kuva Microft 365 kuvapankki

On taas aika kiittää ystävyydestä. Kiitos, kun katsot sormiesi välistä puutteitani ja kompurointejani. Tunnemme pohjamutia myöten ja tiedämme mitä omasta ja ystävämme sisimmästä löytyy.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

Olet hyvä ihminen ja ihana ystävä. Kiitos, että jaksat olla ..

YSTÄVÄ - HEIKKOINAKIN PÄIVINÄ

OLEMME NÄHNEET

HUONOIMMILLAMME, PARHAIMMILLAMME.

KAIKEN ALTA - SE PALJAS, ERITYINEN.

OLEMME

MARINOITUNEET MURHEISSA.

PILKKONEET HANKALAA PIENEMMÄKSI.

MAALANNEET TUMMAA VAALEAMMAKSI.

SANAILLEET, REPEILLEET, HAAVEILLEET .

ILON KYYNELISTÄ KEVENNYTTY.

OLEMME TOISIIMME TUKEUTUNEET,

PUOLIN JA TOISIN KANNATELLEET.

ILMAA SAMANHENKISTÄ HENGITELLEET.

KIITOS YSTÄVÄ, ETTÄ JAKSAT MINUA

– HEIKKOINAKIN PÄIVINÄ.

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE 2024

#armo #kiitollisuus #myotatunto #onni #reunallapelottaa #runo #toivo #ystava

Kirjoituksia:

Ystävälle

RUNO - Sinulle ystävä

RUNO - Miten toivonkaan

RUNO - Päästä irti

Merkitset, olet tärkeä

RUNO - Empatiaa

TOIVORIKKAAN ja IHAN HYVÄN ELÄMÄN JÄLJILLÄ -kirjoitukseni Karpatiat-lehteen

HYVÄ ELÄMÄ ja ARMO -Kirjoitukseni- Siskot, matka, jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

RUNO - Omia polkujamme

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 5 – TÖISSÄ SAIRAANA

vas. kuva 7/2002, oikea 11/2021

Moni sairastuu vakavasti ennen varsinaista eläkeikäänsä. Sairastuminen mullistaa työssä puurtaneen elämän. Vaikutukset tuntuvat sairaan elämän lisäksi monella tapaa hänen lähipiirissään ja työyhteisössään. Luettehan kirjoituksen lopussa olevan linkin kirjoitukseen, jossa on paljon lisämietteitä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ERI IKÄKAUSINA JA ELÄMÄNVAIHEISSA SAIRASTUVILLA ON OMAT ONGELMANSA

Sairastuessa vakavaan sairauteen, se on toki kamalaa kaiken ikäiselle. Lapsen sairaus on täyttä horroria. Nuoren aikuisen sairastuminen tuntuu julmalta vääryydeltä. Työelämässä puurtavilla on omanlaiset ongelmansa myös sairastuessaan. Sairauden myötä usein tarvitaan monenlaista sovittelua työssä. Usein sairaslomia ja erilaisia vaiheita riittää. Sairaan mielen myllerrystä eivät ulkopuoliset näe, mutta tilanne mullistaa hänen elämänsä monin tavoin.

Jos sairaalla on alaikäisiä lapsia, on sairastaminen erityisen haasteellista. Itse sairaalle se merkitsee lisähuolta ja monenlaista venymistä. Perheen keskinäiset roolit, lähipiirin ja laajemmin työyhteisön ja sairaan elämässä olleiden ihmisten suhteet saattavat muuttua. Yhtä kaikki – työikäinen sairas joutuu monenlaiseen mankeliin.

Isompi sairastamiseni alkoi 9/2002. Sinnittelin työelämässä täysin (lyhyin sairaslomin) aina vuoden 2012 alkuun, jolloi jäin osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Sairauksien yhä vaikeutuessa jäin kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle 6/2014. Olin tuolloin 46-vuotias. Tajusin kaivavani itselleni jatkuvalla venymisellä ennenaikaista monttua. Tuskin olisin tässä kirjoittamassa, ellen olisi myöntänyt itselleni, etten kertakaikkisesti jaksa. Ihminenhän jaksaa sisulla ihan valtavasti. Toimeentulo ja kaava työssäkäynnistä oli istutettu varhain mieleeni. Sairaslomat ja eläköityminen tuntuivat pieneltä kuolemalta. Hirvittävän epäreilulta. Asiaa ei ole auttanut se, että ulkonäöstäni ei usein voi ymmärtää minun olevan sairas.

KIRJOITUKSENI KAHDEN VUODEN TAKAA

… oli ystäväni pyyntö. Harvinaiseen sydänsairauteeni sydänsarkoidoosiin sairastuvat ovat lähes poikkeuksetta työikäisiä, joten aihe on usein esillä. Jokainen joutuu käymään karhunpaininsa työssä jaksamisen ja elämänvaiheidensa kanssa
Muistan elävästi ne tuhannet venymiset ja perkeleet, joita olen mielessäni työvuosinani sairaana työssä, työmatkoilla ja muuten elämässäni sadatellut. Sairastuessani lapseni olivat 2- ja 4-vuotiaita, joten luulen tietäväni jotain myös lapsiperheen ja sairauden yhteisvaikutuksista – toki omalta kantiltani. Keuhkosyöpä tuli peikkona elämääni vuonna 2020.

Armollisuuden ja myötätunnon ajatuksia kaikille työikäisille vakavasti sairaalle.

Toivon, että jaksat lukea vielä seuraavan linkin jossa avaan asiaa vielä laajemmin. Tässä linkki aiempaan kirjoitukseeni

#ahdistus #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia::

RUNO - Kun ei riitä - itselleen

Miten jaksaa?

Hoitoväsymys

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta

RUNO - Vähemmän on enemmän

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SARJASUOSITUS – AFTER LIFE

Jos haluat tuntea ihan kaikkia tuntemuksia ja pääset päähenkilön rooli-ihmisyyden ylitse, olet vahvoilla. Sarja on matka ihmisyyteen isolla ja hienolla tavalla. Katsoimme sen ahmien noin vuosi sitten ja nyt ajattelin kokea sen uudelleen. Sarja on Netflixin ja niin voinee käydä monelle muullekin. Me katsoimme usein pari jakso kerralla.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SAMAISTUMISPINTAA

VAIKKA sarja alkaa siitä, että vaimo kuolee syöpään niin tämä ei ole mielestäni sairauden kuvausta eikä kuolemankaan. VAIKKA – tässä sukelletaan korkealta syvälle ja täysillä. Löytyy kontrastia, niin paljon inhimillisen elämän tilanteita ja kuvauksia, että AAH. Pääsarjan esittäjä on tietynlainen, mutta se ei ole pääasia. Ja kas kehittyy, oivaltaa ja ymmärtää tuo vaikeaksikin koettu mies. Tavallaan tämä on monenlaisten ihmisten tapahtumien ja elämän kasvutarina. Myös se miten ihmiset ja tapahtumat limittyvät toisiinsa on mielenkiintoista.

Meillä inhimillisiksi ihmisiksi kuvatuilla on edelleen outo tapa luokitella jo yhden asian tai kohtaamisen takia toisemme tietynlaiseksi. Vaikkakin - ihan jokaisen elämässä on voinut ja voi tapahtua yllättäen tai pitkällä perspektiivillä monenlaista hänen elämäänsä mullistavaa. Jossain arvostelussa sarjaa kuvattiin hillittömän hauskaksi, mutta itse en kokenut niin. En muista kertaakaan nauruun hörähtäneeni, hymyilin toki.

Voisin kuvitella (sattumalta) itseni tuon kuolevan rouvan rooliin. Olen samantapainen muumimamma, joka huolehtii ja häärää, että tavarat ja asiat ovat siellä missä pitääkin. Mielestäni tietyt rutiinit pitävät kodin ja elämän turvallisessa tasapainossa. Mieheni on eloisampi ja idean pukatessa muut asiat siirtyvät sivuun jollain automatiikalla, jota itse kaavoihini kangistuneen elämää eläneenä on outo katsoa. Outo, mutta hellyttävä. Päähenkilö on mieheni kaltainen hellästä huolenpidosta ”pehmentynyt”.

SARJA OLI MONELLA TAPAA ERILAINEN

Moni hahmo ja tilanne on toki vähän karrikoitu, mutta kas, kaikki tuntui oikein sopivalta - keskenään. ihanan inhimillistä. Sarjassa on tilanteita, kuvauksia, sattumia- ja kasvutarinaa. Elämään kun kuuluu lähtemättömästi myös muutokset ja luopuminen. Sarja siis alkaa siitä, kun vaimo on kuollut, mutta … NO – Katsokaa itse, en anna enempää juonipaljastuksia. Toivon tämän sarjan katsomisen lisäävän vähän keskinäistä ymmärrystä ja empatiaa toistemme elämänkäänteitä kohtaan.

Näin kokonaista ja itselleni kolahtanutta sarjaa en muista nähneeni. Ja korona- ja muinakin aikoina meillä on katsottu leffoja ja sarjoja. Jos olisin nähnyt tämän 20-, 30-, 40- vuotiaana tai eläkeiässä. Luulen, että olisin vastannut samoin. Jos kysyttäisiin, antaisin täydet viisi tähteä☆☆☆☆☆ -

#afterlife #arvaamaton #armo #kiitollisuus #myotatunto #rakkaus #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Elo pienen ihmisen

RUNO - Pienen ihmisen tarina

RUNO - Hetken huoleton

RUNO - Läpi vaikeuksien

RUNO - Onni elää elämäänsä

Ettei jää elämättä

RUNO - Elämän lahja

RUNO - Matka itseensä

Usko huomiseen

RUNO - Empatiaa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 4 – HYVÄKSYMINEN, KAIKKEEN TOTTUU

Sairaan on lopulta oltava realisti ja hyväksyttävä sairaus osaksi elämäänsä. Kaikkine karvoineen ja tosiasioineen. Hänen on elettävä muuttuneiden suunnitelmien ja haaveiden kanssa. Ja sovitettava elämänsä haaveineen kuhunkin aikaan sopivaksi

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

AIKA JA ITSEMYÖTÄTUNTO

Aika on osin lääkettä traumoihin ja mielelle. Parempina päivinä voi unohtua aiemman kaihoilu, muuttuneen mustaama ajatusmaailma. Elämän jatkuessa ihminen tottuu. Tapaa ja tottumusta kannattaakin pitää yllä, nimittäin niitä rutiineja. Päivärytmiä – syömiset, lääkkeiden napsimiset, hoitokäynnit, ulkoilut ja virkistäytyminen. Voimien mukaan arkisia asioita, läheisiä, ystäviä, elämyksiä. Aikajanaa tarkastellessaan huomaa selvinneensä. Tässä sitä ollaan, vaikka luuli jo aikaa viikatemiehen mukaansa korjaavaan. JEE!!

Uusi arki ja oleminen löytyy jokaiselle sairastuneelle aina jollain tavalla. Matkaan kuuluu itkupotkuraivareita (ainakin mielessä), itsesääliä ja MIKSI mulla ja usein myös miksi nyt? Mielen pimeältä puolelta aina jossain vaiheessa sairaskin kampeaa elävien joukkoon, osa mielialalääkkeidenkin auttamina. Uskoisin, että aina jossain vaiheessa sitä havahtuu huomaamaan - Aurinko paistaa, voin istahtaa tässä, linnut laulavat, jäätelö maistuu. Onni on saada elää ja yhä kokea päivien vaihtumisen.

HAAVEET OMANKOKOISIKSI JA NÄKÖISIKSI

Sairastuminen voi opettaa kirkastamaan arvojaan ja auttaa huomaamaan, etteivät ulkokultaiset asiat ole enää kovin korkealla omalla arvoasteikolla. Ystävät ja ylipäätään ihmiset ovat näyttäneet oikean sisimmän itsensä. Osa on poistunut ja jäänyt takavasempaan. Lähellä ja tukemassa on kullakin ydinjoukko. Ne, joista sairastunut saa voimaa ja iloa. Usein nuo samat ihmiset osoittavat tekemisillään ja kohtaamisilla, että sairas on heille tärkeä.

Elämä voi ulkoisesti muuttua ja rajoittaa. Usein sairastunut on kovasti muuttunut sisäisesti. Ajattelen tätä prosessia mielen korkeakouluna. Sairas saa olla itsekäs. Hän saa päättää asioista, joihin itse voi vaikuttaa. Tehdä elämästään omannäköistä - isoissa ja pienissä asioissa. Hän saa tavoitella erilaisia asioita ja harrastaa. Hän voi tehdä ja valita asioita, joista saa hyvää mieltä. Ajattelen, että sairastumiskriisin myötä ihmisen aito sisin pääsee ja tulee väkisin aiempaa paremmin esiin.

PELKISTETTY HIDAS ELÄMÄ ON RIITTÄVÄÄ

Toimeliaalle tiputus sairasuralle voi olla ankara. Kyyneleillä ja kiroilullakin on tehtävänsä. Aika kuluu vääjäämättä, se parantaa. Päivät, viikot, kuukaudet vaihtuvat. Yleensä aina jollain tavalla kukin sairas pyristelee pintaa ja löytää omanlaisen olemisen tapansa ja rutiininsa. Nousee ylös ja jatkaa näin joka päivä. Elämä on sarja toistoja. Se on prosessi, mutta myös paljon erilaisia tilanteita ja elämyksiä.

Sairastamisen myötä ihmisistä, niistä ihan läheisistäkin voi ilmaantua ikäviä puolia. Kaikki eivät jaksa rinnalla. Osalle sairaan elämän näkeminen ja se, ettei toinen mene kuten ennen, on asia, jota osa ei kestä. Haluan ajatella tätäkin asiana. Kiviriippoja ja itsensä vuoksi (ystävyyden luonteen muuttuessa) kiviriipaksi heittäytyviä ei tarvitse sairaan kannatella. Sairas voi antaa anteeksi toisten heikkoutta ja keskeneräisyyttä. He saavat mennä. Voinee ajatella, ettei sairas ole velkaa kenellekään. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee elämässämme.

Jos pitää kipua ja sairastumiskokemusta yhtenä asiana muiden joukossa voi elää rauhallisemmin ja jättää tilaa muille kuin vaikeille ja pahan mielen ajatuksille. Jotkut päivät, ns. terveilläkin, ovat todella vaikeita. Voi silti muistaa, että talven jälkeen tulee kevät ja huominen voi olla parempi. Toisinaan pidemmälle ei tarvitsekaan miettiä. On ihan jees olla vain ja pysyä elossa.

MIELENRAUHAA – AITOUTTA

Voimavarakseen voi ottaa sen kaiken, josta on aikanaan aidosti pitänyt ja jota, on rakastanut. Sairas – ja jokainen, saa olla kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, jota on saanut kokea. Vielä voi tapahtua kivoja asioita. Olet yhä tärkeä ja arvokas. Usko läheisiä ja rakkaitasi, sinusta välitetään.

Ole aito itsesi. Tarkkaile ja huomioi elämää rauhassa. Katso myötätunnolla elämäsi ihmisiä ja muitakin. Hidastetumpi elämä voi johtaa miettimään arvojaan ja elämäänsä syvemmin. Se on voinut kirkastaa asioita, joita terveenä touhutessaan oli tullut yhä uudelleen siirtäneeksi. Elämä voi selkeytyä ja sairaallakin voi olla aidosti ihan hyvää elämää. Aloita hyväksymällä sairas elämäsi ja rakasta aitoa itseäsi.

#ahdistus #alakulo #armo #haave #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Sairastamisen opetuksia 3 - Mieli ei aina kestä

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Äkilliset kriisit

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

RAKKAAN YSTÄVÄNI MUISTONÄYTTELYSSÄ

Kävin Rakkaan Ystäväni Susanna Huovisen muistonäyttelyssä Järvenpäässä. Mukana oli tuttuja, mutta myös uusia tauluja. Viime keväällä huonoja uutisia tuli siihen malliin, että keväinen taidehetkemme oli tunteikas. Upea taidemaalari minun silmissäni. Kaunis ja taitava sielu ja ihan mahdottoman ihana ja Rakas Ystävä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TAITELIJASIELU

Ystäväni viehättyi jo nuorena taiteeseen ja käsillä tekemiseen. Hän kävi monilla kursseilla ja innostui monenlaisesta. Hän ihmetteli, innostui herkästi ja sulatteli asioita mielessään. Arjesta selviytyminen jätti taiteen tekemisen sivummas, sillä leipää ja katto päänsä päälle on hoidettava. Kaikkia hänen taiteen parissa tekemäänsä ja osallistumisia nin monille kursseille ja asioille, en tiennytkään. Susanna asui ja oli vuosikaudet Järvenpään taideseuran jäsen. Kuvassa tietoa Susan itsensä kertomana. Kuva Järvenpään taideseuran 60 v. kirjasta vuodelta 2018. KAIKKI KUVAT SUURENEVAT NIITÄ KLIKATESSA!!

KUVIA NÄYTTELYSTÄ

Susan muistonäyttelykirjassa oli jo kivasti nimiä. Näyttely on avoinna 28.1.20924 asti Järvenpään taidetalolla Myllytie 13, ti-pe klo 14-18 ja la-su klo 11-15. Live on live! Tulette näkemään jatkossakin blogikirjoitusteni kuvituksena Susan taidetta.

Susa sanoitti taideseuran tekstissä mm. näin: ”Olen oman itseni terapeutti, taideterapeutti. Maalatessani selkeytyy osa kaikesta mitä on”. JA Sukupolvien välisistä valokuvista: ” Mieli menee vuosikymmenten taa ja elämä saa merkityksen, jota ei ajalla eikä järkeilemällä voi käsittää!” ja ” Terveyteni on aiheuttanut läheltä-piti-tilanteita elämässäni, joten koen todella, että Taide eheyttää mielen kolauksia ja auttaa ymmärtämään jotain mitä on lähes mahdoton ymmärtää. Taide on mahtavaa mystiikkaa.” Niin viisas Rakas Ystäväni.

#armo #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #vertaistuki #ystävä

Kirjoituksia:

Hyvästit rakkaalle Ystävälle

RUNO - Kaipaus

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

Rakas Ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi (myös Susa sairasti sydänsarkoidoosia ;(

Kirje, sinä Perhanan syöpä (myös Susa sairasti syöpää ;(

RUNO - Villasukat pyörimään

Trickbag Storyvillessä - Täti kävi riekkumassa

RUNO - Sinulle ystävä

Ystävälle

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

STRESSI - YLIHUOLEHTIMINEN

Mullon sädekiharat!!

Huolehditko kaikesta vai osaatko olla huolta vailla? Itseäni on lapsena opetettu, että asiat pitää hoitaa ajallaan ja tavarat olla paikallaan. On huolettomia - kai stressittömimpiä, joita vähän kadehdin. Ja joskus säälin.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

HUOLETTOMUUS – OI, JOS OSAISI

Vastakohtia löytyy. Osa meistä on oppinut toimimaan huolehtimatta ja varautumatta juurikaan. Olen moista aina vähän kadehtinut. Joskus ärsyyntyy aikataulun heittämiseen jos ”jumittava” ei ole ajoissa tai ei ole hoitanut sovittua. Ihmettelen, miten on mahdollista unohtaa joku hankinta, meno tai tärkeä päivämäärä? Toisille asiat tulevat aina jotenkin ihan yllätyksinä (vaikka toistuisivat joka viikko).

Perusperhe - työ, opinnot. lapset, harrastukset – on oltava säntillinenKIN. Harvalla työn tulos syntyy tuumimalla ja ahaa-elämyksin. Elämme ajassa, jossa monia asioita mitataan aika- ja kappalemäärein, usein rahallakin.

Monelle asialle ei voi mitään. Äitiä huolettaa lapsen kuume ja köhä. On mietittävä mitä tapahtuu, jos kröhä aiheuttaa korvakivun. Lääkäriinkö, hoitosaikku, keskeneräiset työt, apteekissa käynti, muiden menojen siirtäminen, Jyri-Petterin harkat, jos toisen kanssa joutuu lääkäriin. Missä välissä ruoanlaittoa, kaupassa. Asiat tuottavat usein ketjureaktiota, joihin on lennosta tehtävä suunnitelmat ja ratkaisut. Elämä opettaa varautumaan. Terkut muillekin näkymättömille😉 (ks. kirjoitukseni).

STRESSITTÖMÄKSI?

Mieheni innostuu usein, enimmäkseen musiikista. Saaden biisi-idean ja soittovireen päälle. Samalla voi unohtua kesken olevat puuhat. Silloin tavarat, kahvikuppikin jää käsistä matkan varrelle jne. Usein etsimme mystisesti kadonneita tavaroita. Flow-tilassa hänelle ei jää arkisista asioista mitään muistikuvia. Ihana on vierestä seurata näitä lumoutumisia. Etsintähommat ovat tylsiä – ainakin, jos tulee kiire. Annan hänen lumoutua ja uppoutua, sillä onhan se aika suloista. Hoidan ja muistutan häntä tarvittaessa velvollisuuksistaan.

Olen itse tylsä realisti. Haluan olla ilman kiireen ja yllätysten tuomaa stressiä. Lasken riskit ja viivytysten mahdollisuudet etukäteen. Aamuihin herään stressittä, sillä olen saattanut kaiken mahdollisimman valmiiksi. Puurohiutaleet, astiat, termarin odottamaan kuumaa juotavaa. Unipöhnässäkin saan miehen nopsasti autoonsa. Lasten jatkumona paapon siis miestä 😉 Minkäs sitä hoivavietilleen voi?. Mies on hämmästynyt, mutta haluan elää samassa aikataulussa. Nukun muutenkin kevyesti ja jos herään niin ei siinä torkuttaminen auta. Koen, että on hyvä mennä samaan aikaan nukkumaan ja herätä. Ollaan edes samaan aikaan tavoitettavissa toisillemme.

TERVEYS-STRESSI

Osaako kukaan olla ihan viilipytty, jos sattuu ja oirehtii? Tai jos kyse on vakavammasta. Pitkä-aikaissairas kun hyppää vähän mustaan aukkoon. Kukaan ei mitään voi varmuudella sanoa. Vain pieniä arveluita saa niihin Entä, jos? – kysymyksiin. Ajan ja vaikeiden tilanteiden myötävaikutuksesta ymmärtää, että kyllä se ”perälauta” jo sieltä alkaa näkymään. Ainakin ihan todennäköisyyksiä ajatellen. Vaikka miten haluaisi ihmeitä elätellä.

Stressi kai tulee enimmäkseen siitä, miten reagoi. Sairaana oireisiin ja tuntemuksiin, tuleviin käynteihin. Yritän ajatella, että hyvä, että uskovat sairaan kertoman. Hyvä, että vielä pääsee tutkimuksiin ja laitteisiin. Vielä eletään, vaikka huononevina aikoina aikoja viivystyksiä on jo monilla. Rassaavaahan moinen, etenkin jos oireet lisääntyvät.

AI miksi tuo kuva? Kuvat hiusten pesun jälkeen ja aamulla. MULLA ON KIHARAA, jihuu!. Nämä tuli sädehoitojen seurauksena, sillä yhtäkään hiustuotetta en ole aiemmasta vaihtanut. Ennen hiukseni ovat olleet taipumattomat. En valita, vaikka tuntuu, että enemmän on hiuksia lähtenyt. On vielä varaa lähteäkin. Ilon kautta mielenrauhaa tavoittelemaan!

PS. Sarjisklipit kuvaavat vähän minua ja miestäni, tosin kirjoittaessa välillä tavoitan myös huuman, jolloin miettii ja miettii ja pähkäilee innoissaan ;)

KIVAA VIIKONVAIHDETTA!