Omanlainen juhannus

Kuva -Salonen Teijo

Hiljalleen iän myötä
minulle on tullut
tarve tehdä ja

olla niin kuin
hyvältä tuntuu

Omalla tavallani.

Suomen keskikesään kuuluu
vehreys, öttiäiset ja hyttyset.

Juhlapäivät ovat jotenkin hassuja.

Aikuisikäni juhannuksiin kuului
matkaaminen ja toisten kanssa
oleminen.
Mukautuminen.

Sellaisen olen jättänyt.

Tänä juhannuksena ihastelen
varjossa istuen kesäluontoa.

Hengitän ja aistin kaunista
kesäluontoamme.

Liikkuvia, lentäviä ja kipittäviä,
kovin kiireisiä pieniä ja isoja
liikkuvia.

Pelkkä katsominen hengästyttää.

Kuva - Ihan itse otin!!!!

Ihmettellään ja tallennetaan
talven mielihyvävarastoihimme

kaikkea vihreää ja värikästä,

Huomataan kaikkien elävien
menemisiä ja taidokkaita
kipityksiä, lentoja
ja muurahaisten urotöitä.

Juuri tähän
lämpöön ja kauneuteen
haluaisin itsevaltiaana
lukittaa koko tämän maan.

... ja tähän tunteeseen ja ajatukseen, että

Elämä on
hetkittäin ihanaa ja
muistamisen arvoista.💗

 

Toivottavasti
juhannuksenne
menee kivasti.

Toivottavasti siitä jää
hyviä muistoja
talven varalle tallennettavaksi.

IHANAA  JUHANNUSTA💗

Kuva - Päivi Kangas

💗

Äiti äiti äitiii

kuva Micorosoft 365

En ole kauniimpaa sanaa
korvissani  kuullut kuin
äiti
äitii

äitiii

Olen tosi onnellinen kun sain kokea äitiyden.
Lapset toivat elämänmaun,
keskeneräisyyden,
riemun ja oppimisen ilon
ja ihmeet mukanaan.
Jos lapset oppivat koko ajan,
niin oppivat vanhemmatkin lapsilta.

Kyllä minä niin onnellinen olen.
Sain kokea lasten kasvun
ja kaiken ihmeen taianomaisen.
Sain taltioida kovalevylleni ja
muistoksi voimavaraksi niin paljon

Olen kiitollinen ihan kaikesta.
Niistä sotkuista ja harmeistakin'.
En päivääkään vaihtaisi pois;
se kaikki oli elämää isolla Eellä.

Samuli Edelmannin laulu
Ei mitään hätää

Sen kun voisi lapsilleeen antaa!!
Ettei ainakaan monia kamalan kovia
joutuisi kokemaan.

Ei mitään hätää...

Äitini on
minulle tosi tärkeä.💗
Lapsuuden ja
elämäni tukipilari.

Kiitos💗

Olemme pitkän 
monipolvisen geeniperimän
tuloksia ja sattumaa.
Solujen kohtaamisen ihmeitä,

Olemme äitiemme ja isiemme
apsia ja tyttäriä.
Osa on perheen
muille lapsille sisko.

Lapsettomuus on
yhä yleisempää.
Se on varmasti käsittämättömän
suuri suru ja
Henkilökohtainen tragedia.

Maailmassa on paljon äidittömiä.
Adoptio‑ ja sijaisvanhemmuus 
on rakkauden teko. 💗

Jokainen äiti hoitaa tehtävänsä
elämäntilanteensa ja voimiensa puittteissa.
Ja aina myös ajan oppien tapojen mukaan.
Ja kukin omalla tavallaan.

Vanhemmuuden ja äitiyden ei tule olla
elämän ainoa tarkoitus, merkitys.

Nykyaika on asettanut vanhemmat 
ihan uudenlaisen vertailun ja paineen alle.
Vertaillaan tapoja olla  tehdä  kasvattaa.

Epämukavuus ja  epätäydellisyyden,
pettymysten kohtaaminen ja sietäminen
kasvattaa äitiä ja lasta.

Samalla se luo pohjaa sille,
että lapsi oppii ymmärtämään
ettei elämä ole aina helppoa 
eikä yksinkertaista.

Hiljalleen lapsi oppii, että elämä
on erilaista eri perheissä.
Hän huomaa että vanhemmat 
ei aina jaksa tai ehdi,
mutta kaikesta yli mennään.

Hyvä äitiys ei vaadi keijupölyä
eikä pullantuoksua. 

Tarjotaan syliä, sanoja, selityksiä,
aikaa, turvaa ja luottamusta.
Oppia ja ojennnusta, sitä tukirankaa.
Sellaista että on tunne - 
äidille voi kertoa
minkä ikäisenä tahansa
sillä kyllä - äidit on sitkoa💗

Äidin kunniatehtävä jalostaa kestäväksi.

Kaiken ei tarvitse täydellisyyttä, 
ei vanhempien ei lastenkaan.
Lasta saa ja tulee torua ohjata kehua
sylitellä ja kiittää, ohjata oikeille urille.

Ei tehdä kaikkea valmiiksi 
ja annetaan lasten osallistua.
Muiden tarpeiden huomioiminen ja
tylsyyden sietäminen on tärkeitä taitoja.

Vanhempien tehtävä on olla perheensä
ruorissa, ohjaajina ja turvana.
Pomoina siihen asti, kun lapsi saa
tarpeekseen vanhemmistaan ja muuttaa omilleen.

Joka tapauksessa on tärkeää tehdä parhaansa
kasvatustehtävässään.
Mutta yhtä tärkeää on olla armollinen itselleen.
Jokainen on epätäydellinen  ja se on ok.

Äidit on monella tavalla yhteiskunnan selkärankaa.

Toivon vanhemmille ja äideille armollisuutta,
rentoutta ja kärsivällisyyttä 💗

Olen nuorten aikuisten äiti.
He rakentavat elämäänsä omanlaisekseen.
Tuen neuvon jos voin. Toivon saavani aikaa
olla heidän elämässään vielä pitkään.

Äitiyteeni ja lasteni elämään on vaikuttanut sekä traumani
vaikeista raskauksista ja oma sairastumiseni lasteni ollessa 2‑ ja 4.

Yritin olla läsnä ja mahdollistaa.
Olen varmasti ollut liian holhoava ja
elänyt liikaa heitä varten tai heidän takiaan.

Olen elänyt sairauksien varjoissa.
On se lapsiini varjon jättänyt ja nykyisellään pelon varjon.
On eletty niin kauan tätä kovin epävarmaa.
En osaa arvioida lasteni kärsimyksiä.
💗
Ollaan armollisen keskeneräisinä kasvattamassa seuraavia sukupolvia.

Kiitos äidilleni ja isälleni elämästäni.
Kiitos Luoja💗
omista lapsistani💗
syntymän ihmeestä.💗

armollista äitienpäivää 💗 ja voimia äideille💗                                            

 sisarusten ensikohtaaminen💗💗

 

siinä ne ihan omat ihanat - ruhmuja kompuroinneista - ja niin on ilo pinnassa
vaikka vähän sotkua naamassa 💗
ja sulaa laavaa ja rakkautta
äidin sydämessä
Nämä oli ihan parhautta.
💗

Olen nyt koulutettu kokemustoimija

Olen nyt koulutettu kokemustoimija
opiskelin @Sydänliiton tuella
Kiitos.

Saan käyttää kokemustoimija nimikettä

💗

Halusin vielä lisää hyvää.
Olen saanut paljon.
Maksaisin velkaani yhteiskunnalle
kiitoksena avusta, hoivasta,
ihmeistä ja siitä, että yhä elän.

💗

Mutta mihin kykenisin,
mitä osaisin ja pitäisin.

Ja piti huomioida realiteetit.

Mietin, että mitä kun se maratooni ei oikeen sopinu
ja se zumbakin tuntui sit .... vähän liian... zumbalta. 

Bongasin koulutusilmoituksen
ja kokemustoimijaa jututin
sydänliitosta sain infoa.

Tällaisena ujopiimänä
päätin sukeltaa
kun tästä totisesti tiedän

Kun on kauan ihan elämän reunalla
se muiden tavallinen on 
minulle ihan erityistä

Arvaattehan sen ydinjutun 
ja syyn miksi kiinnostuin.
No kun kerrankin
täytin ne kriteerit.

Lainaus "kokemustoimijamme
ovat pitkäaikaissairaita vammautuneita".

No sitä kokemusta on.
Tuli tunne tää on just mun juttu.

Sydänliitto suostui ja talvipimeinä opiskelin.
Innostuin uudesta tutusta uudella tavalla.
Oli mielenkiintoinen koulutus, omaa päätä herättelevä.

💗 Lainaus kKokemustoimintaverkostolta:
”Kokemustoimijan tehtävä on ymmärryksen ja tiedon lisääminen
kokemustoimija on kokemustiedon jakaja/välittäjä
eri alojen ammattilaisille ja opiskelijoille suurelle yleisölle.

Kokemustoimijat ovat kokemustoimintaverkoston järjestöjen kouluttamia.
kokemustoimijat ovat haastavan elämänkokemuksen omaavia
pitkäaikaissairaita vammaisia tai heidän läheisiään.
Kokemustietoa välitetään rakentavalla positiivisella otteella
laajempi näkökulma synnyttää uusia tapoja tehdä.

Kokemustoimijat pitävät luentoja, puheenvuoro ja alustuksia
He ovat mukana koulutuksissa keskusteluissa työryhmissä,
työpajoissa - kehittämisessä suunnittelussa.
Kokemustoimijat tuovat asiakkaan/potilaan polkua läpikäyneen näkökulmaa.

Jännää johtaako mihinkään💗

Klikkaa lukemaan lisätietoa ->   Tästä Kokemustoimintaverkoston sivuille

Jatkan Sydänliiton vertaistukihenkilönä rinnalla kulkemista. 💗 
Kiitos Sydänliitto etenkin Paula 💗
Kiitos kokemustoimijaverkosto kouluttaja Piia 💗
Kiitos kurssikaverit 💗

... ja aina sitä kevennystä tarvitaan 
- tämän klipin idea on varmasti tullut seuraamalla minua - kiitos

Kamala Luonto 23-3508
💗

Latausta virtaa - tänne mulle heti

Istun ypöyksin
käsin kosketeltavassa
hiljaisuudessa.

Mistä sitä lisävirtaa
saisi tämä pitkäaikaissairas💗
Tämä aika sitkeä hankalan
outo monisairas?

Ois se sairaan elämä vaikeaa 
jos ei jaksais eikä ees hoksais

elon merkkejähän nämä  💗
kropan mielen kipuilumme "vain".
Ne meitä kurittaa kouluttaa.

Kas - ei tässä elämässä kiire lopu koskaan.
Antaa toisten rientää,

Vaikka juoksis miten lujaa,
aina joku lujempaa. 
Juoskaa vaan.

Kun sairausvyyhti on moninainen 
harvinainen ja ihan omanlainen
ei oo valmiita vastauksia
oikein ikinä tarjottimella.

Voin sanoa - ei oo ollut
pehmeetä polkua
mitä paljasjaloin tassutella.

Kas, ikinä ei tiedä mitä uutta mörköä 
pukkaa nurkan takaa.

Minä tässä nöyränä
anon jatkoaikaa
lisäakun
jatkoajan
lisäajan lataamista 💗

kai
  matkani
vielä
       melkein
                   ihan
          kesken
      siksi
virtapiikki
tänne 
heti 
minulle se pistäkää.

Väsähtäessäin lisää lisävirtaa pumpatkaa.
Tahdon latausta virtaa tänne ihan heti !

Moni miettinee olenko elämälle kade.💗
Kenties – olen sille jopa kovin perso ja ahne!!

Onko siis ahneutta haaveilla lisäajasta?
siitä, jos ois vielä aikaa silitellä ja kutitella
jos vielä vähän ehtis hyvää touhuta ja lisää tuumata.

Vielä tahtois ehtiä yrittää ja kokea.

Kamala Luonto 18-2325
💗

Henkinen irtiotto

Elämän edessä jokainen
kohtaa jotain huonoa.

Elämä voi ajan myötä
tuoda eteen sellaista,
jonka alla ei
todellakaan voi hyvin.

💗

Ihmisuhteissa
Meidän  on josku päästettävä irti

Minun oli päästettävä... irti etenkin yhdestä ihmisestä.

Matkani aikana muistakin.
Heistä, jotka eivät ole enää tuntuneet hyvältä
Heistä, jotka imivät minusta liikaa ja turhaa
voimia huonolla tavalla.
Toiset söivät energiaaani,
saivat tuntemaan itseni
hyvin pieneksi ja mitättömäksi.

Ensin piti tehdä henkinen irtiotto.💗
Piti oppia pois  vanhasta.
Piti sparrata itseään, 
jotta uskaltaisi hypätä

Minun piti ottaa niskalenkki
itsestäni, kiltteydestäni ja palveluroolistani

Piti ottaa muuutama uusintaotto, saadakseni voimaa.
Jaksaakseeni ponnistaa uuteen tuntemattomaan.
Ja yksinään elämään.

Toisinaan  on paras tehdä henkinen irtiotto.

Niin särähtäen ja vaikeroiden 
soi suhteen viulu.

Elämä niin suruisaa bluesia.
Mielessä painona ahdistava,
lamauttava ja lannistava tonnien ies.
Piti kerralla repäistä ja lähteä.

Oijoi - miten nyt huomaa 💗
Miten aiempi kuristi, kapeutti, kahlitsi.
Oi, se kohtaamattomuus, riittämättömys.
Molempien henkinen lamaannus.

Lopulta 
Onneksi tilalle sain vanhan itseni.
Sain vielä ihmeesti seesteistä aikaa.
Kevyttä hengitystilaa.
Hengen ravintoa.

💗

Sain takaisin itseni
... vaikka elämässäni enää tämä hidas vaihe.
Vaikka vaununi hiljaa siirtymässä vihoviimeiselle  raiteelle
Vielä voin elää roppakaupalla.
Elämänilolla lyödä vastaiskua mieleni möröille.

Ahmin tätä elämää

Rinnalla nyt ymmärtävä mies.
Rinnassani turvamies , se iskevä Taavi,
Ei sitä joka sytkäyksestä enää päätänsä raavi.

Ihan turha kauhistella - kyllä elämä on laiffii 💗

Clear Athelstan

💗

Kalpeat kasvot

Maalaus Susanna Huovinen

Mikä kaventaa elämää tehokkaasti?
Se on jotain, jota jokainen osaa tehdä.
Vieläpä tosi hyvin ja ihan helposti.

No. kateus!!

Mutta, oletko miettinyt 

miksi se kateus 
päässämme

omiaan kuiskii ??

Miksei meille riitä
se ihan oma elämä.

Omana itsenämme oleminen.

Miksi emme riitä itsellemme?
Ihan sinä raakaversiona
aitona pelkkänä itsenään.

Miksi kaihoamme aina jotain?

Miksi se nykyinen ei ole riittävää?
Aina pitäisi saada enemmän, parempaa
tai jotain mitä muilla on.

Meistä jokainen tietää
ne onnen perusfaktat.

Harvoin muualla tai
muillakaan kummempaa.

Kai se on ihan vaan teflonia ja pintaa,
se mitä toisille esitetään ja näytetään.
Monet, kun osansa niin kovin hyvin näyttelevät.

Onko elämä vain
loputtoman lohdutonta
yhtä suurta näytelmää?

On nähtävissä monenmoista
roolia, repliikkiä,
sivuosia, ottoja ja
hah hah.
On vielä niitä kuiskaajia!!

Ihan liian monella on kyltymättömyyttä,
riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä.
Monella meistä - ihan joutavaa jupinaa.

Joka toista, no ainakin meikäläistä, vaivannee 
mielen löyhyys ja ajatusten köyhyys.

Tämä on mielestämo toisinaan
sellaisen ihmisen kateuden tila,
kun on jo vähän reunalta 
tip tip tipahtanut.

Niin, siksi kai jo minun kateudesta kalpeat kasvot kiivaana kiljuvat.

Oispa meillä pienillä
tosielämän oscarit.

Palkittais ne parhaat.
Palkittais myös ihan parhaat luuserit
ja ne - saatanan ihanat rasittavat tunarit.

ps. Onhan sitä VÄHÄN ollut kirjoituskipuja

OLI tosi piiitkä tauko aiemmasta blogikirjoituksesta.
Päästin tällä ulos höyryjen kera.

Välillä täällä KATEUDESTA
KALPEIN KASVOIN katson
tätä kovin pientä elämääni.

Kamala Luonto  23-3508 

sarkasmilla ihanaa kamala huumoria 💗

jos joku ihmettelee niin nämä sarjikset ovat oivallisia kuvaamaan asioita

ja kyllä jos joku hahmo pitää valita itseään kuvaamaan niin se on juuri MAJAVA

💗

Vertaistuesta voimaa ja helpotusta pelkoihin

Oli ilo ja kunnia saada kirjoittaa
Sydänliiton Sydänlehde1/2026-numeroon

Miltä tuntuu ‑palstalle

Kirjoitus pohjautuu kokemuksiini ja ajatuksiini
sekä niihin, jotka usein askarruttavat sydänsairaita
ja heidän läheisiään.

Sairaus herättää pelkoa, joskus enemmän,
 joskus vähemmän.

Vertaistuen äärelle löytäminen voi helpottaa.

💗

Lämmin kiitos Suomen Sydänliitolle
sekä sydänlihassairaiden potilasjärjestölle Karpatiat ry:lle
tärkeästä työstä ja tuesta omalla sairaspolullani.

Harvinaissairaus ja hankalia paikkoja

(Sydänlehti 1/2026 / Sydänmedia)

"Olen sydänsairaan polullani kokenut monenlaista.
Olen kuullut lukuisia tarinoita muilta sairastavilta.
Vakava pitkäaikainen sairaus koettelee monin tavoin.
Siksi on tärkeää, että meillä on yhdistyksiä,
jotka kokoavat sairaita ja heidän läheisiään yhteen.

Suomen Sydänliitto ry:n kaltaisessa yhteydessä
olemme yhdessä vahvempia kuin yksin.

Minulla on ollut aikaa pohtia elämän rajallisuutta.
Vaikeita ja kevyempiä aiheita.
Vertaistukihenkilönä toimimisen ja
toisten auttamisen koen itselleni merkityksellisenä.

Monella sairaalla on hätä. On arjen huolia, pelkoja ja monenlaisia vaikeuksia.
Terveydenhuollon niukat resurssit ovat lisänneet monen sydänsairaan ja hänen läheisensä ahdinkoa.

Pitkäaikaissairaana olen tottunut elämään epävarmuuden kanssa.
Vaikka, joskus minuakin - aivan reunalla pelottaa.

onneksi elämässä on paljon muutakin kuin sairastamista

On hyvä tarttua tähän hetkeen, onnen oksiin ja luotetaan tulevan toivoon.

Voit lukea Sydänlehdestä tai klikkaamalla Sydänmedian sivulle   tästä

💗

Vuosi viime sydänleikkauksesta – syövän täsmälääke 2 alkaa

Juhlin sitä, että yhä elän.
On tasan vuosi pitkältä
sairaalareissulta kotiututmisesta.

Tuolloin tehtiin mitraaliläppäoperaatio,
jolla pelastui takaisin elämälle.💗

Kotiutumista edeltänyt aika on raskaana muistini pohjalla.

Olen syvästi kiitollinen. 🙏 Tehty sydänleikkaus rauhoitti
ja vähensi sairastamiseni kokonaiskaaosta.

Voinnissani on ollut monenlaista ja keuhkojen kuvantamisessa näkyi muutoksia.

Tämä inha levinnyt ja parantumaton keuhkosyöpäni etenee.
Vastaiskuna on aloitettava keuhkosyövän täsmälääke nro 2.
Että hyvää joulua vaan toivoo keuhkosyöpäsi.

💗

Uuden lukijan lyhytinfo
Jokainen keuhkot omaava voi sairastua keuhkosyöpään.
Minäkään en tupakoinut, mutta sairastuin.

Syöpäni on ei‑pienisoluinen keuhkosyöpä adenokarsinooma
koepaloista todettiin ALK‑geenin uudelleenjärjestymä
Tähän on kehitetty täsmälääkkeitä.
Ensimmäinen täsmälääke ei minulle sopinut.
Toivon tämän sopivan ja toimivan.
Aloitetaan varovasti ja seurataan tiheästi.

Lääkäri näki - otti ihmisenä
ja näki tilanteeni kokonaisuutena.
Se merkitsi minulle paljon. 💗
Kyynel tuli.

Usein monisairasta lääketiede ja lääkärit
katsovat elimen vaiva kerrallaan.
Omasta karsinastaan.

En romahtanut, mutta olen vähän vimmainen

Jaksan aina jotenkin nousta ja jatkaa näiden erien
ja tyrmäysten jälkeen.
Pieni itku ja tyhjyys toki.

💗

Toivon syövän pakittavan
tai ainakin säikähtävän.
No toki, pysähtyvän ikiajoiksi.

Kuljen kohti joulua - pimeässä
vesisateessa synkeässä säässä.

Vaistoni ja tuntemukseni tiesivät.
Vastaiskuksi ostin joulukukkia ja suklaata.

Ai se vimmaisuus??No, tarkastelen blogia ja kirjoituksiani.
Sillä, kirjoittaminen on se,mikä on estänyt minua putoamasta mielen tummalle puolelle.

Toivon osaavani terästää ajatuksiani, jotta lukija oivaltaisi paremmin mitä tarkoitin tai mihin pyrin.
Tai mitä olen kokenut. Eniten ehkä, että hoksaisitte millainen ihminen näitä kirjoittelee ...
- sillä muutuinhan minä vuoden takaisten aikojen takia, kun kävin ihan reunalla.
Oli se sellainen mankeli, josta jäi sulateltavaa.
Siksi vimma. Pitäisi oman pään mielestä saada nämä kirjoitukset kuntoon
Voisi rauhassa mennä, kun kutsun saa. Ja näkisi sieltä jostain, että tuo ainakin yritti kovin.

🙏 💗

Pahoittelut lukijat - oma joulufiilikseni
ei ole nyt parhaimmillaan

💗

Mutta, toivotan teille
ihanaa ja rauhaisaa
joulun aikaa. 💗

Kiitos jokaisesta
seuraamisesta
ja kaikesta
myötätunnostanne.

💗

Hank C - Till The End - YouTube

Hank C - Till The End - Spotify

Ei ole oikeita sanoja

Ei ole oikeita sanoja.
Raastaa miten sairastumise
tai muun vaikean elämäntilanteen
kohdannutta kartetaan.

Ei ole mitenkään harvinaista.
että kasvokkain kohtaamiset
ja muu yhteydenpito vähenee.
vaikka juuri hädän ja vaikeuksien
keskellä kaipaisimme niitä 

rinnallakulkijoita ja myötäelämistä.
Yhteydenottoja muiden henkistä kannattelua.

Voi tuntua, ettemme osaa sanoa oikeita sanoja.
Että sanamme eivät riitä.
Ettemme osaa olla oikealla tavalla toisen
pahan ja vaikean äärellä.

💗

Mietin miksi pitäisikään?
On vain toistemme kohtaamisia
ja ihmisyyteen kuuluvaa keskeneräisyyttä

Elämä on luotu tällaiseksi.
Sillä on alku ja loppu.
Siinä välissä saamme elää.

Jokaisen elämän kaari
tapahtumineen
on korkeimman käsissä.

Toistemme elämän vaikeilla hetkillä
olisi hyvä pysyä rinnalla.
matkassa mukana.

Ennen muuta niissä ikävissä
elämisen kaarteissa ja aikoina.
Ollaan läsnä tavallisina keskeneräisinä.

💗

Ei ole oikeita sanoja

Kun on heikoilla
sitä kaipaa  huolensa huomaamista
hätänsä keskelle pysähtymistä.
pieniä kohtaamisia
myötätunnon hippusia
vaikka ihan vähän
tai hetken vain.

- että saisi voimaa
ja voisi purkaa
mietteitään ja tunteitaan.

Myötätunnon muistot
uppoavat syvälle.

Ne säilyvät pitkään.
Ei ole oikeita sanoja.
Ei niitä ole olemassa.

💗

Menneen ajan mustat aukot

Tarinoihimme kertyy mustia aukkoja.

Muistamme vaiheita, tilanteita
ja sitä sanatonta viestintää.

Ja etenkin sen, miltä meistä tuntui.
Mielemme pohjaan jää asioita ja 
kokonaisia aikoja ihan arvailujen varaan.

Tulkitsemme  sitä mitä ei sanottu.

Olemme sukupolvien kokemusten summaa.
Liian usein aika rientää eikä selittämiselle löydy
oikeaa hetkeä eikä sanoja.

Eletty aika 💗

Jokainen kokemus vaikuttaa meihin.
Muistamme kohtaamisista sen
miten meihin suhtauduttiin.
Sen jos jäimme epätietoisuuden
ymmärtämättömyyden
kysymysmerkkiviidakkoon.

Puhumattomuus muokkaa meitä
jäämme ilman selityksiä menneistä ajoista
ja niiden taustoista ja tuntemuksista
ja ihan juurisyistä.

Isovanhempani elivät rankkoina aikoina.
Heihin jäi elämänmittaisia käsittelemättömiä
fyysisiä ja psyykkisiä arpia, tunnelukkoja.

Menneitä  ei availtu ei niitä muistoja sodasta
menetyksistä, lasten menehtymisistä,
kamalasta puutteesta kuin vähän vahingossa.

Isovanhemmilleni tapahtui tosi paljon pahoja.
Ne kaikki vaikeudet jättivät heihin
käsittelemättömiä traumoja, jotka
näkyvät omissa vanhemmissani.

Ymmärsin varhain olla hiljaa
ja huomaamaton, kysymätön.
Jokaisen polku on omanlainen.

Menneen painolastit ja 💗
kaikki kokemukset ja käänteet.
Vaikeudet pakottavat meitä katsomaan
itseämme ja elämäämme menneenkin kautta.

Olisimme eheämpiä jos saisimme
miksi‑kysymyksiimme vastauksia.
Siihen miksi toinen oli sellainen kuin oli.
Miksi hän toimi tietyllä tavalla.

Elämämme on yritysten ja erehdysten summaa.
Menneiden sukupolvien ongelmat heijastuvat 
meidänkin päällemme. Niin toki myös kaikki
hyvät muistot, opit, ojennukset ja opetuksetkin.

Olemme aiempien sukupolvien muovaamia.
Olemme kokemustemme ja valintojemme summia.

Painolastinammme on hiljaisuus ja menneiden möykyt 💗

Tiedän ja ymmärrän elämästä hyppysellisen.
Olen etsinyt, kaihonnut ja kompuroinut.
Olen valinnut väärin, olen tehnyt ja sanonut sanoja,
joita kadun. Olen jättänyt antamatta anteeksi.

Olen  epätäydellinen.
Kauniisti ilmaistuna inhimillisen erehtyväinen.

💗

Olen yrittänyt saada menneistä selkoa ja selityksiä.
Kovin vähän tiedän puolet lienen arvannut.
Mieleni pohjalle on jäänyt monia kysymysmerkkejä.

Elämässä ei ole peruutusvaihdetta eikä uusintaottoja.

Mieleemme syöpyy miten meille puhutaan ja suhtaudutaan.
Oppisimmepa kuuntelemaan toistemme sukupolvisia tarinoita
ilman tunnekuohuja ja keskeytyksiä
- ja vielä silloin kun se on mahdollista.

💗

isäni

toivon sinulle hyvää viimeistä matkaa
matkaa ajasta iäisyyteen

💗

ehkä
toisessa
iäisyydessä
asiat
selviävät

💗

pehmentämiseen
kamala luonto-sarjikset 19-2349 ja 18-3180.

Hank C - Albumi Little Promised Land

Mieheni sinnikkyyden
tuloksena hänen omat
11 kappaletta

julkaistiin juuri

suoratoistopalveluissa.

Kaikki kappaleet ovat 
hänen säveltämiään ja 

sanoittamiaan.

Kuten esikoisalbumilla
Till The End, niin myös
tämä albumi on

countryhenkinen. 

Biiseihin on vuodatettu kuvaannollisesti verta, hikeä ja kyyneleitä – ja ennen kaikkea loraus kaiken kestävää rakkautta.

Läpi vaikeuksien

Musiikki on ollut meille tapa selviytyä. Biisien tekeminen, soittaminen ja hiominen ovat auttaneet purkamaan kipuja ja tuntoja silloin, kun sanat eivät ole riittäneet.

Mieheni aloitti kitaransoiton teini‑ikäisenä ja kappaleiden tekemisen parikymppisenä. Elämä vei välillä toisaalle. Perustyö kutsui ja matkan varrella tuli vuosia, joina musiikki jäi syrjään. Työ ja elämä veivät välillä voimia ja uskoa. Silti kitara pysyi ystävänä – vaikka sitä ei aina jaksanut koskea.

Mitä rakastaa sitä pitäisi tehdä

Tavatessamme elämämme mullistui nopeasti. Mieheni on joutunut kokemaan sen, millaista on rakastaa vaikeasti sairasta, On koettu myös tappiomielialan hetkiä, mutta periksi ei ole annettu.

Intohimo on löytynyt yhä uudelleen. Se voima, joka syntyy siitä, kun tekee jotain sydämestään.
Ei siksi, että täytyi, vaan siksi että rakastaa sitä.

Olen saanut kulkea mieheni rinnalla hänen musiikkimatkallaan. Olen saanut kuunnella ja kommentoida. Olen heitellyt ideoita ja joskus on pyöritelty riimejä yhdessä. Arjen pyörittäminen ja musiikin synty ovat kulkeneet käsi kädessä.

Albumi

Mieheni esikoisalbumin nimi on Till the End. Tuo nimikkokappale kertoo minusta.

Kaikissa kappaleissa mieheni laulaa ja soittaa akustista kitaraa. Rumpujen rytmiä ja tempoa ohjasi Sami Laakso, basson matalat äänet ja rytmisen perustan loi Topi Karvone. Osan sovituksista teki kitaransoiton velho Jarmo Hynninen, joka soittaa kappaleilla sähkökitaraa.

jos haluat kuunnella - seurata

 boomplay.com  · tidal.com  · deezer.com  · amazon.com  · spotify.com  

Hank C:- Facebook 

Hank C . Spotify

Hank C - YouTube

kotikutoinen video kuvistamme koostettuna – mieheni rakkauslaulu minusta: Till the End, linkki alla

Hank C - Till The End - YouTube - video

💗

Vanha sielu

  

Mistä nousee inhimillisyys
se toisen tuskan ymmärtäminen?

Hauras vanha sielu
oppii kantapään kautta
ja vähän elämän reunalla
muita seuraamalla.

Hän löysi tasapainonsa
elämän vaatimusten ja
tavoitteiden välimaastosta.

Hän kasasi henkisen kotinsa
itsensä monesti ja yhä uudelleen

💗

Sitten aikansa etsi, empi ja erehtyi.

Hän löysi ajan myötä mielenrauhansa.
Hän oivalsi niistä pintakiiltoa syvemmistä^
ihan syvämuistiin juurtuneista.

Nöyrtyi, kun tapahtui elämää mullistaneita.

Niin jatkaa oppimatkallaan takanaan
raskaita kilometrejä ja kivikkoisia polkuja.

Olemme katoavaa kiertokulkua
oppimassa ja opettamassa
itseämme ja toisiamme.

Harva lopulta tietää
mistä kunkin elämän
hyvä koostuu.

Paljon hoksannut on kai tuo vanha sielu

Vanha sielu

Hän tuntee tuskan, epätoivon, pahan ja hyvän.
Hän kompuroi ja etsi tasapainoaan

Hän herkistyi ja  aistii muista, vaikka ei voi tietää
mitä kunkin maskin takana on.

💗

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja
julkaistiin huhtikuun lopussa.

Kirjan voi ostaa  💗

mediapinta oy verkkokaupasta.  
voit tilata kirjan tästä linkistä - mediapinta oy:n verkkokaupasta

Kirja on BTJ Finland Oy;n ja
Kirjavälitys Oy:n kautta
saatavilla myös kirjakauppoihin

💗
luultavasti silloin pitää on ilmoitettava nämä

💗kirjoittaja - kirsi juntunen -

💗kirjan nimi käänteisiä lottovoittoja

💗kirjan yksilöintitunnus ISBN: 978-952-81-1750-6

💗kustantaja mediapinta oy sekä

tai ota yhteys kirjastoosi kirjastoa voi pyytää tilaamaan kirjan kertokaa nuo yllä olevat kirjan tiedot.

kiitos jokaiselle kirjan hankkineellle sen lukeneelle ja eritoten palautetta antaneille.

.Kerron vähän kirjoitusprosessista 💗 - ja mitä kirjassa on.

Kuvaan kirjassa vuosiani
jossa sairaus on kulkenut
muun elämän rinnalla.

Siis 35-vuotiaasta 57-vuotiaaksi.
Se on aikaa, kun oli opittava
elämään sairauksien kanssa.

Sairaudet kulkivat mukana lupaa kysymättä.

En ole pitänyt päiväkirjoja.
Ne olisivat helpottaneet.
Terveydestäni sain tekstejä
Sairasvuosia ja kirjauksia on tuhansia.

Ei sairastaminen ole koko elämääni täyttänyt.
Elämässäni tärkeintä oli lapseni
ja heidän hyvinvointinsa.
Heidän vaiheensa muistan
ilman päiväkirjoja oikein mainiosti.

Isommat terveysasiani muistan kirkkaasti.
Mutta, enimmäkseen elämä oli 
menemistä, tulemista ja olemista.

Ihan tavallista elämää.
Elämän kiertokulun myötä
muuttuu ja kasvaa
ihmisenä ja äitinä.

Lapset kasvoivat
taaperoista aikuisiksi
kuin huomaamatta.

Ajattelin - ajan mukaisesti eteenpäin siirtyen 
tapahtumat avautuvat läheisilleni ja itselleni.

Kirjan kansikuva - sen absurdin ajan takia
kun elämässäni oli onni ja pelko rinnakkain.
Sairauteni ovat harvinaisuudessaan,
moninaisuudessaan ja tilastollisesti
mielestäni jo kuin Käänteisiä lottovoittoja
Nimi tuntui osuvalta.

Tuntemuksia, ajatuksia ja ihan tavallista elämää 💗

Päästyäni lopulta vuosien jälkeen
vertaistuen piiriin huomasin vuosien
koulineen mieltäni.
Kouluttauduin vertaistukihenkilöksi
heti kun se oli mahdollista.

Ajatukset ja tuntemukset on sairaudesta
riippumatta pitkälti samankaltaisia.
Vuodet muuttivat minua
ulkoisesti ja sisäisesti.

Toivon, että kirjan lukisivat myös terveet. 
Mielestäni se sopii jokaisen aikuisen luettavaksi.

Elän olen ja hengitän - ihanaa 💗

Selviydyin monen ihmeen kautta
loppuvuonna 2024 hyvin tiukasta paikasta.
Kirjaprosessi oli pitkällä ja viimeistelin
sen vauhdilla vimmoissani,
kun en alkuun kyennyt kuin istumaan.

En tiedä paljonko tätä jatkoajan jatkoaikaa
on suotu, siksi en uskaltanut tuhlata aikaa.
Siksi kirjasta tuli rosoinen.

💗

Ihmisten ilmoilla

kuva anne karine

Ihmeiden aika ei ole ohi!!
Olen totisesti kaivannut vaihtelua.

Olen ollut jo ihan
ihmisten ilmoilla.

Olen bongaillut
kevään merkkejä ja luonnon valoa .

Osallistuin rakkaan sydänyhteisöni 
Karpatiat ry:n
vuositapaamiseen .

Yhdistys juhli
25-vuotistaivaltaan.

Olin myös Mössön Musaklubilla
Juha Tapion keikalla tyttäreni kanssa.

Hurjaa menoa siis
omalla nykyisellä 
mittapuulla ;)

💗

 

Keikan bongasin ennen vuodenvaihdetta.
Paikka oli melko lähellä.
Tyttäreni toimi seuraneitinä.
Hän ajoi, roudasi ja auttoi kaikessa.
Pyörätuolipaikalla oltiin,
muu ei olisi ollut mahdollista.
Keikka ok, mutta jatkossa
valintani kyllä konserttisali.

💗

Karpatiat ry:n vuositapaaminen
Jyväskylässä

Pontimena ja motiivina lähtemiseen
oli etenkin jo vuosien varrella
kohtaamani vertaiset.

Näissä tapaamisissa on aina
uusia ja vanhoja kasvoja.
Pyörätuoli oli täälläkin mukana.

Ystävä auttoi ihan kaikessa.
Tarvittaessa moni muukin.

Kävelen toki ihan omin jaloin
lyhyitä matkoja, mutta yhä olen 
ihan hapero - hauras. Ja päivän
jaksaminen.

Käteni olivat  ja ovat yhö
"aika reporankana" eikä edes
lautasen kantaminen onnistu.

Tapasin muutamia seudulla asuvia
ystäviäni vertaistukimielessä
ja muutenkin.
Tehokasta ajankäyttöä.unailu oli tooosi

Junailu oli tosi rankkaa.
Oli mutkia ja viivästyksiä.
Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Matkanteko
ei ihan unelmasti menny, ei

kuva Anne Karine

Vuositapaamisen luentojen ja
puheenvuorojen lisäksi
ohjelmassa oli pienryhmäkeskustelua
ja vapaamuotoisempi illanvietto.

💗

No minähän tulin ihan täysin yllätetyksi.

Sain iltajuhlassa kunniakirjan ja ruusun

ja Sydänliiton pronssisen ansiomerkin !!!
KIITOS.
toiminnastani sydänterveyden hyväksi.
12 vuotta vertaistukihenkilönä täynnä 
ja ilolla jatkan.

8 yksinäistä vuotta sairaana oli ihan kamalaa.
Aika ei ole unohtunut mielestä.
Yksin ei ole hyvä sairastaa.

Oli ihanaa vaihtelua ja monia kohtaamisia.
... ja ihan liian vähän aikaa.

Välillä on hyvä olla ihan ihmisten ilmoilla.

Ihan liikaa omissa oloissaan.
Ahtaassa pienessä elämässään.

Oli jo aika kömpiä kotiluolastaan
ja kömpiä vertaisten seuraan.

Oli pelkoja etten jaksa.
Etten enää edes osaa olla.
Ihan ihmisten ilmoilla.

Huh, kovin olen jo ehtinyt metsittyä.
Juuri nyt ja juuri siksi oli pistettävä
ranttaliksi - no, menoksi.

Tekosyyt ja pelot kun
voi hetkeksi puhaltaa
hiiteen.

💗

Kas,
kun ihmisten ilmoilla
vertaisten seurassa 
voimaantuu.

kiitos

💗