Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitollisuus. Näytä kaikki tekstit

hank c - albumi little promised land kuunneltavissa

sinnikkyyden tuloksena mieheni itse säveltämät ja sanoittamat kymmenen countryhenkistä kappaletta on julkaistu suoratoistopalveluissa
biiseihin on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä – ja ennen kaikkea loraus kaiken kestävää rakkautta

läpi vaikeuksien

musiikki on ollut meille tapa selviytyä. Biisien tekeminen, soittaminen ja hiominen ovat auttaneet purkamaan kipuja ja tuntoja silloin, kun sanat eivät ole riittäneet

mieheni aloitti kitaransoiton teini‑ikäisenä ja kappaleiden tekemisen parikymppisenä elämä vei välillä toisaalle: perustyö kutsui ja matkan varrella tuli vuosia, joina musiikki jäi syrjään fyysinen työ ja elämän hankaluudet veivät välillä voimia ja uskoa. Silti kitara pysyi ystävänä – vaikka sitä ei aina jaksanut koskea

mitä rakastaa sitä pitäisi tehdä

tavatessamme elämämme mullistui nopeasti mieheni on joutunut kokemaan, millaista on rakastaa vaikeasti sairasta myös tappiomielialan hetkiä on ollut mutta periksi ei ole annettu

intohimo on löytynyt yhä uudelleen se voima joka syntyy siitä kun tekee jotain sydämestään – ei siksi että täyty, vaan siksi että rakastaa sitä

olen saanut kulkea mieheni rinnalla hänen musiikkimatkallaan  kuunnella kommentoida heitellä ideoita ja joskus pyöritellä riimejä yhdessä arjen pyörittäminen ja musiikin synty ovat kulkeneet käsi kädessä

albumi

mieheni esikoisalbumin nimi on Till the End. nimikkokappale kertoo minusta

kaikissa kappaleissa mieheni laulaa ja soittaa akustista kitaraa rumpujen rytmiä ja tempoa ohjasi Sami Laakso basson matalat äänet ja rytmisen perustan loi Topi Karvonen osan sovituksista teki kitaransoiton velho Jarmo Hynninen joka soittaa kappaleilla sähkökitaraa

olen ylpeä mieheni musiikista ehkä vähän siitäkin että elämäni cv:ssä lukee levylaulaja vaikka onneksi epävireiset huokaukseni kuuluvat vain parissa biisissä (jos osaa kuunnella)


jos haluat kuunnella - seurata


 
boomplay.com tidal.com deezer.com amazon.com spotify.com 





kotikutoinen video kuvistamme koostettuna – mieheni rakkauslaulu minusta: Till the End, linkki alla

kirjani käänteisiä lottovoittoja julkaistiin

kirjallisen "urani" pitkäaikaisin projekti - käänteisiä lottovoittoja julkaistiin huhtikuun lopussa kirja on omakustanne siis "artisti maksoi" edit myin ostamani kirjaerän
kirja on vielä pitkään myynnissä kustantaja mediapinta oy:n verkkokaupassa miksi päädyin kasvokuvaani ja mistä kirjan nimi kerron hieman prosessista ja muusta

kirjan voi vielä ostaa  💗

mediapinta oy verkkokaupasta.  voit tilata kirjan tästä linkistä - mediapinta oy:n verkkokaupasta

kirja on btj finland oy;n ja kirjavälitys oy:n kautta saatavilla myös kirjakauppoihin.
luultavasti silloin pitää
ilmoittaa nämä asiat


💗kirjoittaja - kirsi juntunen -
💗kirjan nimi käänteisiä lottovoittoja
💗kirjan yksilöintitunnus ISBN: 978-952-81-1750-6
💗kustantaja mediapinta oy sekä

tai ota yhteys kirjastoosi kirjastoa voi pyytää tilaamaan kirjan - kertokaa nuo yllä olevat kirjan tiedot.


kiitos jokaiselle kirjan hankkineellle, lukeneelle ja palautetta antaneille

❤.kekerron vähän kirjoitusprosessista 💗

- ja siitä mitä kirjassa on

Kuvaan kirjassa vuosiani, jossa sairaus on kulkenut muun elämän rinnalla. Siis 35-vuotiaasta 57-vuotiaaksi. Se on aika, joilloin oli opittava elämään sairauksien kanssa. Sairaudet kun kulkivat mukana lupaa kysymättä.
En ole pitänyt päiväkirjoja, Ne olisivat helpottaneet. Terveyden suhteen sain tekstejä kirjaamoista. Niistä näkee mitä kukin lääkäri on nopeasti kulloinkin tilanteesta lausunut. Mutta sairasvuosia ja kirjauksia on tuhansia. Kirjauksia oli valtavasti ja osin  ne olivat nopeasti saneltuja ja vähän puuteellisia. Niistä ei suoraan tarinaa saanut.

Ei sairastaminen ole koko elämääni täyttänyt. Elämässäni tärkeintä oli kuitenkin lapseni ja heidän hyvinvointinsa. Heidän vaiheensa muistan ilman päiväkirjoja oikein mainiosti. 

Toki etenkin isommat terveysasiat muistan kirkkaasti. Elämää oli tulemista, menemistä ja olemista - ihan tavallista elämää. Elämän kiertokulun mukaan muuttumista ja hah- kasvamista ihmisenä ja äitinä. Lapset kasvoivat taaperoista aikuisiksi - kuin huomaamatta. Muisteluprosessi vei paljon aikaa, sillä aina tovin jälkeen muistin jotain lisää.

Vuodatin kirjan aikaansaattamiseen aikaa, vaivaa ja myös kyyneleitä. Olen jo blogissa kertonut palasia joistain vaiheistani. Ajattelin prosessin aloitettuani, että minun itseni olisi hyvä ymmärtää miksi olen nyt tällainen kuin olen. Elämän muovaama, niinkuin meistä jokainen. 

Ajattelin, että ajan mukaisesti eteenpäin siirtyen 
tapahtumat avautuvat uudessa valossa läheisilleni ja itselleni. En avannut lääketieteellisten asioiden kulkua kov
in tarkasti. Kirjan kuva tuli sen absurdin ajan takia, jolloin elämässäni oli onni ja pelko rinnakkain. Sairauteni ovat harvinaisuudessaan, moninaisuudessaan ja tilastollisesti mielestäni kuin Käänteisiä lottovoittoja. Nimi tuli jostain ja  tuntui osuvalta.

Tuntemuksia, ajatuksia ja ihan tavallista elämää 💗

Lääketieteelliset tutkimukset ja toimenpiteet tuntuvat. Toisinaan niitä pelkää etukäteen. Sairastuessani ei ollut olemassa nykyisen kaltaisia vertaistukikontakteja. Päästyäni lopulta vuosien jälkeen vertaistuen piiriin huomasin vuosien jo koulineen mieltäni. Kouluttauduin vertaistukihenkilöksi heti kun se oli mahdollista.  Ajatukset ja tuntemukset ovat sairaudesta riippumatta pitkälti samankaltaisia. Vuodet muuttivat minua ulkoisesti ja sisäisesti.

Toivon kirjani päätyvän myös terveiden luettavaksi. Toivon, että siiitä jäisi evääksi joitain näkökulmia ja ajatuksia.
 Mielestäni se sopii jokaisen aikuisen  luettavaksi. En koe, että se olisi valitusvirsi, jossa tilitän sairastamisen kamaluutta. Ajattelen, että sairaus, niin kuin muutkin vaikeudet kuuluvat ihmiseloon. Elän, olen ja hengitän. Ihanaa.

Selviydyin monen ihmeen kautta loppuvuonna 2024 hyvin tiukasta paikasta. Tuolloin kirjaprosessi oli jo pitkällä. Viimeistelin sen vimmoissani.  En alkuun muuhun kyennyt kuin istumaan ja köpöttämään sisätiloissa.
Yksi kustantaja antoi 3,5 kuukauden jälkeen EI-vastauksen. 
Ratkaisuni oli omakustannekirja. Ostin itselleni kirjoja ja myin ne omakustannehinnalla. 
En tavoittele kirjalla rikastumista enkä kuvittele olevani oikea kirjailija.
Puristin kirjan tekstin hyvin tiukkaan muotoon.
Ajattelen, että jokainen osaa hoksata asioita, joita ei ole aina suoraan sanoitettu. 💗

En tiedä paljonko tätä jatkoajan jatkoaikaa minulle on suotu. En uskaltanut tuhlata aikaa.
Siksi kirjasta tuli niin rosoisen puutteellinen.
Siksi tämä julkaisuratkaisu.



jatkoajan jatko

Minua on lahjottu –
kiitos, M.

jatkoajan jatkoaika 

kai menossa

näiden sairauksieni kanssa

olen hämmentynyt

siitä mankelista jonka läpi litistyin

monen ihmeen myötä taas kerran suoriuduin

kiitos jokaiselle minua tsempanneelle

olen saanut myötätunnostanne voimaa

se tavanomainen terveysrumba pyörii taas tavallisen tivolini päiväjärjestyksessä

mankelin läpi kulkeminen puristi minusta pois kaiken pinnallisen ja turhan

sydän ja syöpä - huhheijaa - voin sanoa ei ihan kiva yhdistelmä - kombinaatio

huokaan edeltäneen ajan painosta

se oli vain selviämistä

kuihduin en jaksanut oikein mitään ja silti jotenkin kasassa ja hengissä pysyin - IHME!!!

sydämeni mitraaliläpän repeäminen tapahtui melko äkisti

kovin harvoin jos koskaan moista tapahtuu

sairaalaa edeltäneessä kardiologin tarkastuksessa läppävuotoa ei näkynyt

siipeensä saanut ressu tuo sydämeni kai on mutta tapahtuneen

ja ne aiemmatkin huomioiden

mikään kiitos ei ole riittävä 💗

kardiologit kirurgit onnistuivat pelastamaan minut elävien kirjoihin - ihme!!

yritän käyttää tämän ihmeellisen lisäajan tekemällä hyvää jos se on mahdollista

lähes nollapisteestä vointini on kohentunut oloni alkaa olla aika tasainen  no pääsääntöiseesti

elän hitaasti touhuten  juu on huimauksia huulten sinistymisiä

pakaste- ja jääkaappimaisia tuntemuksia ne on kaiketi verenkiertohäiriöitä

kodin ulkopuolella apuna rollaattori yleensä puoliso

pidemmillä matkoilla pyörätuoli ja saattaja kun en kykene rullaamaan itse

käteni on ihan luokattoman kipeä sen setviminen on to do -listalla 

voimani eivät ole palautuneet

syöpälääkärilläkin jo poikkesin  ei näkynyt uutta mörköä

joten jatkan ilman keuhkosyöpälääkkeitä - voiko parempia uutisia olla?

kehoni ja mieleni eivät ole palautuneet ennalleen

aikaa tämä tulee vaatimaan

kaipaan taukoa – sairaaloista tutkimuksista

juuri nyt nautin - kehossani ei ole akuuttia mitä hoitaa pitäisi

💗

jatkoajan jatkoaika 💗

mieli matkaa

viimeisessä vaunussa

välähdyksinä muistaa

kamalia

vaikeita

💗

se ottaa aikansa

toipuakseen

kykeneekö

unohtamaan

kehoonsa luottamaan

💗

jatkoaika

käytettävä

tarkoin

auttaa kai voin

vaikka sanoin

💗

niin kovin

kiitollisena

ihmeistä

avusta

💗
myötätunnosta

ja tästä

jatkoajan jatkosta

ps  vielä tänään

tarvitsin monta sydäntä

ne tuntuisivat

lohdullisilta

💗

ohhoh

niinkö vain

tästäkin

selvisin

💗

loppusuoraa

blogin kirjoittaminen on tuonut

monenlaista

muutama yhteydenotto on johtanut

ajatusten vaihtoihin

vertaistueksi ajattelin blogini aloittaessa

toivon blogista löytyvän

siipirikkoisille elämän kolhimille

jotain vähän eheyttävää

toisinaan

on pakko päästää irti 💗

aina eikä kaikkea voi korjata

pipiiä ei aina voi puhaltaa pois

lopulta

meidän jokaisen

on päästettävä irti

myös elämästä

loppumatkan krouvissa

on eräs lukija

olemme kirjoitelleet syvällisiä

tuo ihana ihminen on koskettanut minua

hän kulkee elämänsä loppusuoraa

💗

luulen, että olemme hoksanneet

sen oleellisen elämästä

elämästä luopuminen

on jokaisen elävän osa

💗

mikään tahtominen tai toivominen

ei voi tosiasioita muuttaa

en löydä kuolemattomia sanoja

halusin silti kirjoittaa juuri sinua ajatellen

kiitos ajatustenvaihdoista – sinä ihana kaunosielu

saat oman kirjoituksen nyt kun olet vielä itse lukemassa

💗

loppusuoraa 💗

selviydyit

monista mutkista

vaikeista paikoista

ja ajoista

💗
olet elänyt

kipuillut

💗
mutta ajan myötä

eheytynyt

💗

olet matkaamassa omaa loppusuoraa 💗

hennoilla herkillä on tulevasta jo kalpea aavistus 💗

olevasta tulevasta hauras toive 💗

suunnasta toivo ja luottamus 💗

💗

jokaisen on ajallaan viimeisellä loppusuoralla

jokaisen on vähitellen päästettävä irti tästä maallisesta elämästään

💗


koskaan ei osaa riittävästi sanoa 

hyvää taivasmatkaa - kaunosielu 💗


💗🙏


traumamuistojen käsittelyvaiheessa


olin heikossa hapessa
juuri ennen sydänleikkausta
28.1.2025

reilu kuukausi
monen viikon mittaisesta
sairaalareissusta

keho oli ja on väsynyt 💗
mieli otti kovemmin osumaa. 💗

monisairas on ongelma terveydenhuollossa
se olin minä.💗

apu löytyi kuin ihmeen kautta
aivan viime hetkellä

yhä olen tässä
elän 💗
kirjoitan

se tuntuu yhä ihmeeltä 💗

olen mielessäni alkanut palata
noihin viikkoihin.
muisti tekee sen
ihan omalla tahdillaan
lupaa kysymättä

se nostaa esiin hetkiä
hajuja  ääniä
pelkoa ja odotusta

näitä vaiheita ei voi kiertää
ne on kuljettava läpi

hiljalleen
yksi muisto kerrallaan


diagnoosi · potilaan asema · sairaalan todellisuus 💗

heinäkuussa 2024
tuli tieto
joka muutti kaiken

kilpirauhasen imusolmukkeista
löytyi keuhkosyövän etäpesäkkeitä

se sana, levinnyt
- osui ja upposi

syöpä ei ollut enää
vain paikallinen
se oli tullut jäädäkseen

pitkän sairastamisen myötä
olin jo tottunut tutkimuksiin
odottamiseen
uusiin vaiheisii

silti tämä pysäytti

minusta oli tullut
terveydenhuollolle hankala potilas
se monisairas.
se sitkeä.
se joka kysyy
ja tietää liikaa

syksyn 2024 aikana tiesin

- jokin oli vialla.

olin laihtunut syksyn aikana
sairaalassaoloaikana suorastaan
kuihduin

sairaalajakso oli sekava ja raskas
kaksi sairaalaa
useampi osasto
valvontaa ja päivystyksiä

keuhkoihin kertyi nestettä
hengitys kävi työlääksi
jouduin keuhko‑osastolle

huonekavereinani oli
tarttuvia keuhkosairauksia
ihmettelen yhä
miksi minut sinne sijoitettiin

oloni oli turvaton
keho teki töitä koko ajan
vaikka makasin vain paikallani

hengitin
mutta se ei totisesti tuntunut helpolta


hengitys · odotus · päätös 💗

keuhkoni täyttyivät nesteestä
hengittäminen kävi raskaaksi
yhä raskaammaksi

nestettä ei voitu vielä poistaa
piti odottaa

odotin istuen
selkä suorana
maski kasvoilla
huohotin

aika veny
minuutit eivät kulkeneet eteenpäin
ne seisoivat paikallaan

päiviä ehti kulua
söin vain vähän
ehkä saman kuin yksivuotias lapsi
makuaisti katosi

keho väsyi
mieli yritti pysyä mukana

sitten tehtiin päätös
jos keho ei enää jaksaisi
minua ei elvytettäisi

kuulin sen
ymmärsin sen
ja silti olin siinä
hengittämässä
yrittämässä

nestettä saatiin lopulta tyhjennettyä
hetkeksi helpotti
aitä kertyi nopeasti lisää

yöt olivat vaikeita, päivätkin
pelko istui vieressä
hiljaa

aamu tuli silti
ja minä olin yhä tässä


siirrot · sydän · päätös yrittää vielä 💗

kun hengitys ei helpottanut
katse kääntyi sydämeen

keuhkoissa oli yhä nestettä
sydämestä kuului ääni
joka ei kuulunut sinne

olin väsynyt
niin väsynyt
etten enää jaksanut pelätä
samalla tavalla kuin aiemmin

minua siirreltiin paikasta toiseen
tutkittiin
kuvattiin
odottettiin vastauksia

sydämeen aiemmin asennettu bioläppä
oli pettänyt
se hauraampi varaosa

sydän teki töitä
kuin myrskyssä
sisällä oli pyörre
jota en nähnyt
- mutta tunsin

avosydänleikkausta
ei voitu edes ajatella

silti asiantuntijat miettivät vielä 
mahdollisuuksia
joku sanoi ääneen sanan jos

minut vietiin kiireesti
sydänvalvontaan
yö oli raskas
kehoni taisteli

päätös tehtiin uudelleen
jos keho ei enää jaksaisi
minua ei elvytettäisi

läheisilleni kerrottiin
minä kuulin sanat
mutta olin jo puoliksi
jossain muualla

silti aamu tuli
olin yhä tässä
elämässä

uusi viikko alkoi
tutkimuksia tehtiin nopeasti
keskusteluja käytiin
suljettujen ovien takana

lopulta sain kuulla
he halusivat vielä yrittää
pelastaa minut
toisella tavalla


toimenpide · herääminen · ensimmäinen askel kotiin 💗

minut nukutettiin

vielä heräsin
olin yhä täällä

sydämeeni oli tehty jotakin
mitä ei ollut aiemmin voitu tehdä
uusi läppärakenne oli saatu paikalleen
verisuonten kautta

nuo maan taitavimmat
olivat asialla

sanottiin, että toimenpide onnistui
minä en vielä osannut iloita
olin vain väsynyt
ja hengitin.

siirrettiin osastolle
toipumaan
takaisin tutumpaan rytmiin

muutaman päivän kuluttua
pääsin oman alueeni kardiologian osastolle
neljä päivää Sydänsairaalassa

sain taas oman pönttövessan
hoitotuolin
rollaattorin

pieniä asioita
mutta silloin ne merkitsivät
tosi paljon

aloitin parin metrin matkat
rollaattorin kanssa
alat tärisivät
mutta kantoivat

hengenahdistuksen
pakokauhunomainen tunne
oli ehtinyt painua syvälle
nukuin vain istuma‑asennossa
keho ei vielä luottanut

myöhään jouluaaton aattona
oli lopputarkastus
halusin pois
pois sairaaloista
pois laitteista
pois odottamisesta

vaikka olin hauras
kuin haavanlehti

pääsin kotiin
lähes yön koitteessa
olin aivan puhki

kotona huomasi,
ettei nukahtamisesta
tai kivusta ollut puhuttu
keho oli tottunut lääkkeisiin
vieroitusaika kotona oli kärvistelyä
ja katkonaisia öitä

mies rakensi minulle
oman nukkumispesän
nukuin hetkiä kerrallaan
kuten olin nukkunut jo niin kauan

lesti päiviä
ennen kuin uni alkoi palata
olimme hetken aikaa
zombie‑hahmoja molemmat








joulu omassa kodissa - kiitos Luojalle

Joulu on kautta aikain ollut ihmeiden aikaa. Tilani sairaalassa oli leikkauksen jälkeen pari päivää kutakuinkin vakaa. Pleuranestettäkään ei näkynyt. Keskustelu kardiologin kanssa oli pitkä. Sovimme, että uskaltaudun ja toimin kotiin päästyäni hitaalla liekillä (noh, muu ei olisikaan mahdollista).

KIITOS KANNATTELUSTANNE  💗
Kiitos jokaiselle vaikean tilanteeni huomioineelle.

Paljon tapahtui niin raskaita asioita, että mieleni alkoi käydä niitä läpi – mitenkäs muuten kuin nukkumaan mennessä ja välillä ihan muuten vaan keskellä päivää. Tiedän toki tämän kuuluvan normaaliin traumaprosessiin.

Olen tavattoman kiitollinen jokaiselle sairaalajaksoni aikana kohtaamalleni terveydenhuollon ammattilaiselle, ystäville, tuttaville ja blogin kautta minua kannustaneille!
Kiitos, kiitos! 💗

Sairaalareissulle osui monta kolhua ja montunpohjaa. Osui onnekseni myös monia, jopa johdatukselta tuntuvia vaiheita ja käänteitä. 💗

Kiitos jokaiselle auttajalle, kiitos Luojalle, joka lopulta elinpäivistämme päättää. 💗

Entiselleen en palaa, mutta niinhän sitä on jo tullut huomattua, että
vähemmälläkin pärjää – 💗
ja muiden tuella, avulla ja kannustuksella. 💗

Kirjaprojektini pariin yritän pikkuhiljaa, koska en tässä muuta juuri jaksa kuin istua. Nukkumiseni on vielä mitätöntä. Vaaka‑asento tuottaa ahdistuksen tunteen. Pienin askelin, kovin pienin.

Käteni toimivat eli pysyvät läppärin näppäimillä. Tuskin mukia jaksan nostaa. Eteenpäin täytyy olla elävän mieli.
Kirjaprojektin pariin sitten jossain vaiheessa.

Rakas ystäväni, joka menehtyi reilu vuosi sitten, on ollut näiden vaikeiden kuukausien aikana monesti mielessäni. Olin jo lähes varma, että kohta tapaamme. Saattoi tulla jonkun mittainen lisäaika minulle.
Ikävä on valtava!

Huomasin juuri, että blogikin on jo yli 3‑vuotias. Ihana taapero, ihana ikä! 💗

Hiljennyn joulun ilosanoman äärelle 🙏
"Mutta enkeli sanoi heille: ‘Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.’"
(Luuk. 2:10–11)

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JOKAISELLE! 💗


TILL THE END - Välitilinpäätös - Tiukassa paikassa

Viime kuukausina vointini romahti,
on tapahtunut  paljon.
Olen ollut nyt 3 viikkoa sairaaloissa.

Olen saanut 2 DNR-
eli elvyttämättä jättämispäätöstä.

Se tarkoittaa luonnollisen kuoleman
sallimista tilanteessa, jossa
paranemisen edellytyksiä ei ole.

MUTTA. Viisaat HUSin kardiologit miettivät,
 tutkivat sydäntäni kiivaasti
kaikin keinoin - ja nopeasti.

Keksivät keinon, jota huomenna yritetään.
10 vuotta vanhan mitraalibioläpän rakenne
 on pettänyt. Pleuranestettä on poistettu hurjasti. 

Sydämessäni on holtiton pyörre ja..
huomenna tekevät leikkauksen,
 joita ei ole montaa tehty.

On ollut äkkijyrkkää 💗

Lokakuussa keuhkojeni TT-kuvissa näkyi pleuranestettä. 
Kardiologikäynnillä näytti, että 10-vuotias mitraaliläppä
 ja sydämeni oli melko lailla ennallaan.

Keuhkosyöpäni täsmälääke tauotettiin.
Silti - askeleeni olivat tuskaisia.
Tarvitsin pyörätuolia ulkomaailmassa.

Köpötin kotona askel kerrallaan,
muuhun en kyennyt.

5.12. kävin röntgenkuvissa. Keuhkoissani oli iso nestelasti.
Passitettiin lähtemään HETI sairaalaan.
Keuhkopolilla sain heti lisähappea ja lääkityksiä.

Pystyin vaivoin liikkumaan sängyltä vessaan.
Oikean puolen keuhkostani poistettiin
muutaman päivän päästä (kun hyytymisarvot laski sopiviksi)
1,9 litraa pleuranestettä.

Tuli DNR-päätös. Röntgenkuvat.
Myös vasemmalla puolella oli runsaasti nestettä
 JA - huomattiin, että sydän näytti mm. suurentuneen. 

Siirsivät kardiologian poliklinikan potilaaksi.
Ymmärrettiin, että olin ihan finaalissa.
Mitraaliläpälle oli tapahtunut jotain.

Ottivat yhteyden HUSiin.
Otettiin TT-kuvat, tehtiin ruokatorven ultaus TEE,
 jota kautta läpän tilanne nähtiin paremmin.

Siirryin ambulanssilla HUSin CCU Sydänvalvontaan. 

Keuhkoissa oli yli 10 cm nestepinta
oikealla ja vasemmalla noin 6 cm.
 Oikeasta otettiin pleurapunktiolla pois 1,8 litraa.

Seuraavana 
iltana tuli eteisvärinää ja flimmeriä,
 joka muuttui usean tunnin kestettyään
kammiovärinä-flimmeriksi.

Nukutuslääkäri laittoi troppejaan. 
Hiippakunnan vaihtumiseni
oli hyvin hyvin lähellä.


Sanottiin, että seuraava samanlainen voi olla kohtalokas.
Tilanteessa tehtiin toinen DNR -
elvyttämättä jättämispäätös, miehelleni soitettiin.
 
10 vuotta vanha mitraali-bioläppäni oli
"romahtanut" täysin.
Syöpä- ja kardiologian poliklinikka
vaihtoivat tietoja keskenään.

Kiireellä tekivät tarkempia sydäntutkimuksia.
Keksivät - voisi olla mahdollista
 että suoniteitse uitettaisiin uusi läppärakenne paikalleen
-- mitraaliläppäproteesi.

Imettiin taas pleuranestettä, nyt 1,2 litraa.
Sydämessä oli nestelastia.
Sain tiedon, että leikkaus on huomenna.

Uusi mahdollisuus 💗

Operaatiolla voisi saada jokusen lisävuoden.
Suostuin, haluan vielä elää, 

Pyysin miestäni tuomaan läppärini sairaalaan,
jotta saan kirjoittaa tämän kirjoituksen.
Koska niin moni on kysellyt vointiani.

En ole kyennyt monelle vastamaan ja selittämään.
Kännykällä muutamille pari riviä.

Tulkoon info tässä yhteisesti ja kerralla.

Kaikella on aikansa.
Toivon, että aikani vaihtaa hippakuntaa ei vielä tulisi.

Olkoon tämä välitilinpäätös, jos minulle käy huonosti:

Kiitos lukijoille, kirjoitukset jäävät elämään. Viestini jokaiselle 💗ollaan ihmisiä toisillemme.


JOS kaikki menee kuten Strömsössä,
toivon, että saan ilahduttaa vielä
monilla uusilla kirjoituksilla.

Sairasvuosieni kirjani on jo lähes valmis, jos vielä sen saisin valmiiksi ...

Pyydän anteeksi keskeneräisyyttäni ihmisenä, heiltä joita olen matkani varrella loukannut.

Läheisilleni - RAKASTAN    JA      KIITOS  💗


LINKKINÄ tällä kertaa mieheni minulle/minusta tekemään rakkauslauluun linkki 💗

Till The End - Hank C


PS. Olen korjannnut tekstiä pariin otteeseen. Arvaatte, ettei teksti ollut näin selkokielistä, kun sitä viime voimillani kirjoitin. Myös ihan kaikkia tietoja en tuolloin 💗 tiennyt ja siinä tilanteessa edes jaksanut ymmärtää. 

Kirjoittamiseen keskittyminen oli keinoni siirtää tulevan leikkauksen ajattelua. Kirjoittaminen vei pari tuntia ja väsytti. Muuta en muista, paitsi sen, että hiukseni ja yläkroppani vielä pestiin ja föönattiin kuivaksi.

ihan vaan elämänilosta

Kuva: Raija Seppänen – Syysaamun kudelmia  
kirjoitan tätä elämän rajallisuuden äärellä

siinä missä
luopuminen ja elämänilo

kulkevat rinnakkain

syksy on luonnossa

luopumisen aikaa

blogini vertaistukijana olemisen myötä 

yhä useampi lähtölaskentaa odottava

on kirjoittanut minulle yksityisesti

olen kuunnellut monen loppusuoralla olevan tarinoita ajatuksia

luulen hiljalleen ymmärtäväni

vähän jostain suuremmasta

elämän tarkoituksesta

sen jatkumosta

palasen jostain syvemmästä

kirjoitin ns viimeisen kirjoituksen elokuun alussa 2023

sen lähtölaukauksena oli mietteeni rakkaan ystäväni Susan kanssa keväällä 2023

mietimme mikä jäisi Facebookiin

ja elämämme loppukaneetiksi

syntyi kirjoitus ja mietteitä – elämä on pitkä päivä

rakkaan ystäväni sairauksien syöksykierre

pyöri ajan myötä yhä nopeammin

hänellä oli kova ahdistus ja kipuilu

oli mietteitä kysymyksiä

mitä tämän tuntemamme elämän jälkeen

kysymyksiä – miksi ja miksi nyt

mietimme miksi toiset ymmärtävät ovat myötätuntoisia

miksi toiset ohittavat sairaan kaukaa- tai vaihtavat keskustelun aihetta lennosta

uskon sen olevan pelkoa myöntää avuttomuutensa

toisen vaikeassa tilanteessa

moni siirtää lopullisuuden mietteitään ajattelemalla - sitten joskus

 
vaikka

kukaan ei voi tietää

ehtiikö kun pitäisi

moni pitkäaikaissairas ehtii kertoa sopia ja usein ainakin yrittää kertoa mietteitään

ajatellaan viimeisen tahdon tekemisen olevan jotain hyvin erityistä

että
se olisi kuin antaisi toiselle luvan kuolla


sitä ei rakkailleen haluaisi antaa

olen “nähnyt” tilanteita, joissa sairastunut on valmis lähtemään

olen ollut huomaavinani heissä

tyyneyttä seesteisyyttä juuri lähellä siirtymistä 

ajasta ikuisuuteen

💗

olen kuullut rakkaudellisista

tärkeistä pitkistä jäähyväisistä

niitä lähtöjä toivoisi ihan jokaisen kohdalle

onko lopulta tärkeämpää kuin ihan pienet asiat

käsistä pitäminen halaukset katseet

läsnäolo isolla sydämellä

uskaltaisimmepa elää ilman maskeja täydemmin, aidommin ja ...


ihan vaan elämänilosta

💗 

mitä jos aina valitsisimme hyvän

emme helpointa tutuinta

jos pienin askelin toisimme lohdun

auttaen toisemme -  yli vaikean ajan

💗 

mitä jos kiittäisimme

elämästä epätäydellisestä

jollei muusta

niin

ihan vaan elämänilosta

💗



Kamala Luonto 24-32821



tukholma pyörätuolivinkkelistä

rasti ruutuun!
tukholman reissu koettu
- pyörätuolivinkkelistä

eissuseurana aikuiset lapseni ja tyttäreni avomies piti lähteä ettei jää elämättä

reunaehtoja ja lähtöpäivä 

pontimena reissuun vielä lämpimät säät Meneminen. oleminen heikossa hapessa
ei ole - yksinomaan juhlaa

Täsmälääkkeeni kanssa haasteita
Viime viikolla labrassa jokapäivä 
hyytymisarvo seilaa eestaas


toivo on muuttumassa toivottomuudeksi

terveempänä
en olisi miettinyt laivan kokoa
tekemisiä reittejä

nyt kauhistutti etukäteen 
- vähän kaikki

en todellakaan
ole tottunut
olemaan autettavana

mutta
onneksi sain pyörätuolin

ilman sitä olisin ollut hytin vanki

ähkimme lähtöpäivänä buffetissa pitkään
suoritimme överitankkaukset
kuuntelimme trubaduuria
katselimme auringonlaskua

pelasimme pelikorteilla
hetken katsoimme yökerhon tarjontaa
tanssimme –
minäkin!!!
´no, pari kappaletta vähän hytkyen

oli lähes peilityyntä
eikä laiva keinunut 
- lainkaan

lämminhenkinen ilta
oli isojakin keskusteluja
ajatustenvaihtona

tukholma pyörätuolista käsin

kolme riuskaa nuorta
takasivat sen, että hoiduin
vaivattomasti paikasta toiseen

jo satamassa tökkäsi taksin saaminen.
nuoret kävivät pikaisesti vaatekaupassa

sain kyydityksen
kauniiden puistojen läpi
näimme vesiputouksi,
kuuntelimme konsertista vähän

näimme trapetsitaiteilua
vanhaa kaupunkia
merta ja kukkaistutuksia
sää oli lämmin ja aurinkolasit tarpeen

välitankkauksia oli useita
istuskelua auringosta nauttimista
juotavaa jäätelöä ja pientä purtavaa

aamiaisella olimme tankanneet buffassa
ns. koko rahan edestä
joten pärjäsimme noilla välitankkauksilla

merenrannan kahvilasta lähdettyämme
huomasimme olimme keskellä juoksutapahtumaa
juoksijoita oli satoja
– ja kas, reitti oli vanhasta kaupungista
keskustaan lähes joka puolella mutkitellen

Kiersimme varmasti tunnin ylimääräistä.
Välillä nuoret pistivät juoksuksi,
jotta pääsimme aina tien yli.

Taksit tekivät meille taas oharit.
Totesimme, kukkaro- ja hermostoystävällisempää
olisi metrokyyti ja kävely satamaan.

Oli menoa – tuli koettua ja nähtyä.
Nuorisolle Tukholman reissu kävi kuntoilusta.
Askelmäärät heillä 18 000 kieppeillä.


Tyyntä, niin ihanan tyyntä

Lämmin, lähes peilityyni sää jatkui paluumatkalla.
Tankkasimme vähän kauramoottoreihimme apetta.
Katsoimme ns. lasten shown.
Juttelimme, ihailimme merimaisemia ,
pelasimme korttipelejä.

Vielä Taxfreessä pitstop-kierros,
istuskelua porrastasanteiden välissä
sohvalla maisemaa katsellen, rupatellen.

Yläkerran karaoke oli aikamoista,
mutta istuskelimme tovin peränurkassa
korttia pelaten - kunnes nukkumatti kutsui.

Aamiainen venytti vatsanahkaa buffassa,
kamat kasaan ja hetken huili.

Vaikka ,olin mukana kuskattavana,
aamiaisten takia vähiksi jääneet yöunet
aiheuttivat melkoisen väsymyksen.

Silti: ikimuistoinen reissu.

Kiitos matkaseuralle onnistuneesta matkasta!

täydellinen minulle

tämä päivämäärä
viisi vuotta sitten

mullisti
elämäni

tapasin puolisoni
ensi kerran kasvotusten

tänään neljäs hääpäivä

on rakastettu  opeteltu kipuiltu
- eletty
syvyyksissä

ennen muuta

katsottu yhdessä
samaan suuntaan
syvässä
hyväksynnän

onnen tunteessa

rakas mieheni, olet …

                                                                               💗

täydellinen minulle

emme
pelastaneet toisiamme
ehneet toisiamme ehjäksi

tulimme  rikkinäisinä
olimme rehelllisiä
💗

viisi vuotta sitten
tämä päivä muutti elämäni
olemme yhä tässä
se ei ole  romanttista
se on  totta
💗

sairaan viitan alla  
ihminen
pelokas  väsyvä  keskeneräinen

sinä vastasit  samalla mitalla
💗

kerroimme  huonoutemme
virheet   puutteet
ne joilla suhteet  usein kaatuvat

emme yrittäneet  näyttää paremmilta
olimme liian väsyneitä  esittämään
Ja juuri siksi tämä  kesti

yhteiselo loksahti  paikalleen 

keskustelu 
hiljaisuus  

kerrallaan
💗

tunnemme  bluesin
tiedämme
kun mikään ei kevene
kun rakkaus  ei kanna  vaan  vaatii

silti  jäämme
💗

pohjavire ei ole  onni
se on   valinta
luottamus  ilman takeita
rakkaus, joka ei lupaa  helppoutta

olen  yhä  tässä
se on rakkautta

💗

Olen  kiitollinen  jokaisesta  hetkestä  kanssasi  rakastan💓

 

hank c – puolisoni till the end- albumi

Hank C

sinnikkyyden tuloksena mieheni itse säveltämät ja sanoittamat kymmenen countryhenkistä kappaletta on julkaistu suoratoistopalveluissa biiseihin on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä  ja ennen kaikkea loraus kaiken kestävää rakkautta

läpi vaikeuksien

Musiikki on ollut meille tapa selviytyä. Biisien tekeminen, soittaminen ja hiominen ovat helpottaneet kipuja ja antaneet muodon tunteille, joille ei aina ole sanoja.

Mieheni aloitti kitaransoiton teini-ikäisenä ja kappaleiden tekemisen parikymppisenä. Elämä vei välillä toisaalle: perustyö kutsui, ja matkan varrella tuli aikoja, jolloin musiikki jäi vuosiksi syrjään. Fyysinen työ ja elämän hankaluudet söivät välillä voimia ja uskoa. Silloinkin kitara pysyi ystävänä – vaikka sitä ei aina jaksanut koskea.

Mitä rakastaa, sitä pitäisi tehdä

Tavatessamme elämämme mullistui nopeasti. Mieheni on joutunut kokemaan, millaista on rakastaa vaikeasti sairasta. Meilläkin on ollut tappiomielialan hetkiä, mutta luovuttamisen sijaan olemme yrittäneet valaa toisiimme uskoa.

Intohimo on löytynyt yhä uudelleen. Se voima, joka syntyy siitä, että tekee jotakin sydämestään – ei siksi että täytyy, vaan siksi että rakastaa sitä.

Olen saanut olla mukana mieheni musiikkimatkalla: kuunnella, kommentoida, heitellä ideoita ja joskus pyöritellä riimejä yhdessä. Arjen pyörittäminen on ollut yhteistä työtä, ja musiikki on saanut kasvaa sen keskellä.

albumi

mieheni esikoisalbumin nimi on *Till the End* nimikkokappale kertoo minusta toivomme että hänen musiikkinsa löytää kuulijansa.

kaikissa kappaleissa mieheni laulaa ja soittaa akustista kitaraa rumpujen rytmiä ja tempoa ohjasi sami laakso basson matalat äänet ja rytmisen perustan loi jaska prepula osan sovituksista teki kitaransoiton velho jarmo hynninen. Hän soittaa levyillä sähkökitaraa

olen ylpeä mieheni musiikista  ehkä vähän siitäkin että elämäni cv:ssä lukee nyt: levylaulaja

hank c:n musiikki löytyy suoratoistopalveluista facebook-sivulle voi liittyä seuraamaan jos musiikki puhuttelee. 

kuva Blues News Finland --Pete Hoppulan arvio albumistani -

Linkkejä:

Hank C - Spotify

Hank C - YouTuben soittolistaan linkki

HANK C Facebook-sivu

EDIT - Lisäys 15.8.2024 - Kotikutoinen video kuvistamme koostettuna - mieheni rakkauslaulu minusta Till The End


Kirjoituksia:

Vieraskynä - Puolison mietteitä

#country #countrymusic #roots #rootsmusic

Kirjoitus ja Runo - Kontrasteja elämän

ystävä - heikkoinakin päivinä

Kuva Microft 365 kuvapankki

ystävänpäivä on
ihan jokainen päivä

on taas aika kiittää ystävyydestä

toisinaan on hyvä kiittää
ja erityisesti arvostaa kutakin
olemassa olevaa ystävyyssuhdettaan.

hyvään ystävyyteen ei kuulu
täydellisyyden tavoittelu

vaan aitous
se
että saa olla olemassa

omana keskeneräisenä itsenää

💗 

kiitos ystävä

olet katsonut sormiesi välistä
puutteita, kompurointeja
epätäydellisyyttä

tunnemme toisemme
pohjamutia myöten

tiedämme
mitä omasta ja ystävämme
sisimmästä löytyy

meillä on yhteistä historiaa
koettua elämää
sielujen yhteyttä

olet hyvä ihminen
sinä
ihana ystävä

kiitos kun jaksat
olla rinnallani
kanssani

ystävä   heikkoinakin päivinä

💗

olemme nähneet  toisemme

huonoimmillamme   parhaimmillamm

kaiken alta huomanneet

toistemme  erityisen

💗 

olemme

marinoituneet  murheissa

pilkkoneet  hankalat  pienemmäksi

maalanneet tummaa vaaleammaksi

sanailleet repeilleet haaveilleet

ilon  kyynelin  keventyneet

💗 

olemme toisiimme tukeutuneet

toisiamme kannatelleet

ilmaa samanhenkistä hengitelleet

💗 


kiitos  ystävä että jaksat minua

heikkoinakin päivin

💗

Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle
💗