Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitollisuus. Näytä kaikki tekstit

Hank C - albumi Little Promised Land kuunneltavissa

Mieheni Hank C:n uusi Roots-henkinen albumi julkaistiin 25.7.2025.  Hän on säveltänyt ja sanoittanut albumin biisit. Hän laulaa ja soittaa niissä akustista kitaraa. Olen ylpeä mieheni ja levyllä soittavien muusikoiden onnistumisesta. Seuraa ja ota kuunteluun biisejä, jos niistä pidät. 

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa

VAIKEUDET KASVATTAVAT?

Blogin seuraaajat tietävät terveyteni alamäen. Vuosi sitten alkoi tuli huima romahdus terveyteni osalta. Keuhkosyöpäni eteni parantumattomaksi. Elokuussa oli turvauduttava pyörätuoliin. Elokuussa 2024 julkaistiin Hank C:n Till The End albumi. Bändin kasaamiseen, keikkailuun eikä promoamiseen ollut mahdollisuutta. Elämämme kun alkoi olla selviämistaistelua - no, minun elämäni. Miehestäni tuli omaishoitajani.

Vietin loppuvuoteni 2024 sairaaloissa. Menehtymiseni oli pitkään hiuskarvan varassa. Selviydyin monen ihmeen ja sydänleikkauksen jälkeen. Kävin viime porteilla. jolloin minulle asetettiin kahdesti elvyttämättä jättämispäätös DNR (eri sairaaloissa). Ne ovat yhä voimassa.
Viime vuoteemme on mahtunut epätoivoa, pelkoa ja kyyneleitä. Toipumiseni on ollut hidasta. Elän erittäin kiitollisena jatkoaikaa, jonka pituudesta emme tiedä.

 Elämän tärkeät asiat kirkastuvat kun meidät laitetaan vaikeisiin paikkoihin.
 
Musiikki on ihanaa ja se on ollut mieheni rakas harrastus teini-iästä asti. Musiikki on pitänyt meitä molempia kasassa vaikeina aikoina. 
Läheisten tuskaa on omaa vaikeampi sulattaa. Myös mieheni romahti henkisesti ja fyysisesti loppuvuoden vaikeina aikoina. Muutamista kuukausista muistamme vain viipaleita. Kamalaa aikaa, josta jotenkin selvisimme. 

ALBUMI - LITTLE PROMISED LAND

Albumin biisien sävel ja sanat ovat siis Hank C:n. Kappaleista monen voi mieltää countryksi. Mukana rock-pop ja hilbillyä, rock-bluesia ja hitaampia. Älkää lannistuko ensimmäisen kappaleen kuunneltuanne. Kenties joku toinen kappale kolahtaa?
Levy äänitettiin ja miksattiin Finnvox Studiot Oy:llä Valtteri Tuomisen toimesta. Masteroinnin hoiti Niklas Jussila. Henkilökunnan asenne ja ammattitaito on huikea. Tutustumiskäynnillä tapasimme legenda Risto Hemmin. Toisena äänityspäivänä muutama epävireinen kiekaisuni nauhoitettiin ns. kuoroon. Iso haha. Miehen ajatus oli saada äänimuisto minusta. Eka albumillakin epävireistä lauluani on - tai mieheni sanoin. Se on katu-uskottavaa. Kiitos ja anteeksi.

Jarmo Hynninen hoiti osan sovituksista. Hän on kitaransoiton velho. Hynninen on musiikin maisteri Sibelius Akatemian jazzmusiikin osastolta ja Metropolia AMK popjazz kitaransoiton vastaava lehtori. Jarmo soitti kappaleilla sähkökitaraa ja mieheni akustista.
Miehelleni on ollut huikea kunnia ja ihme saada hänet soittamaan tälle ja jo aiemmalle Hank C:n albumille Till The End. 
Aiemman albumin tapaan kokenut rumpali Sami Laakso ohjasi oivallisesti soiton rytmiä ja tempoa. Basistina toimi niin ikään ansioitunut ja monissa liemissä keitetty Topi Karvonen. Sekä  sähkö- että kontrabassoa tarvittiin. Topi vastasi kappaleiden matalista äänistä ja loi rytmisen olemuksen biiseille yhdessä Samin kanssa. 

Jollei muuta, niin ainakin me molemmat uskalsimme ja yritimme.

#finnvox #hankc #kiitollisuus #littlepromisedland #reunallapelottaa #toivo


Saa klikata, tykätä ja seurata




Suoratoistoista kuunteluun: 





Uuden albumin biisit ja genret ovat:

This Bike is my home – rock-bluesrock

Little  Promised Land – country -rock

Lonesome – hillbilly-country

Taking Toll For This Road – country-swing

Valley Below – country-countryblues

Will You Meet Me On This Road – country

Call Of The Wild – alternative country - country

Shoemaker Bluesbreaker – country-countryblues

That's The Way God Wants Us To Be – country-countryblues

Rebel Stand – country-countryblues

Montanas Rose God's Country - country-countryblues


 
Kirjoituksiani:


at Ei kommentteja:
Labels: , , ,

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja julkaistiin

Kirjallisen "urani" pitkäaikaisin projekti - Käänteisiä lottovoittoja julkaistiin huhtikuun lopussa. Kirja on omakustanne, siis "artisti maksoi". Myin ostamani kirjaeräni. Kirja on vielä sovitusti pitkään myynnissä kustantaja Mediapinta Oy:n verkkokaupassa. Miksi päädyin kasvokuvaani ja mistä kirjan nimi? Kerron hieman prosessista ja muusta.

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa

KIRJAN VOI OSTAA  

Mediapinta Oy verkkokaupasta.  Voit tilata kirjan tästä linkistä - Mediapinta Oy:n verkkokaupasta

Kirja on BTJ Finland Oy;n ja Kirjavälitys Oy:n kautta saatavilla myös kirjakauppoihin. Luultavasti silloin pitää ilmoittaa allaolevat asiat:

💗Kirjoittaja - Kirsi Juntunen - 💗Kirjan nimi Käänteisiä lottovoittoja 💗Kustantaja Mediapinta Oy sekä 💗Kirjan yksilöintitunnus ISBN: 978-952-81-1750-6

TAI

Kirjastoihin voi ottaa yhteyttä. Kirjastoa voi pyytää tilaamaan kirjan - kertokaa nuo yllä olevat kirjan tiedot.

KIITOS kaikille kirjan hankkineillle, lukeneille ja etenkin palautetta antaneille❤.


Kerron vähän kirjoitusprosessista ja mitä kirjassa on

Kuvaan kirjassa vuosiani, jossa sairaus on kulkenut muun elämän rinnalla. Siis 35-vuotiaasta 57-vuotiaaksi. Se on aika, joilloin oli opittava elämään sairauksien kanssa. Sairaudet kun kulkivat mukana lupaa kysymättä.
En ole pitänyt päiväkirjoja, Ne olisivat helpottaneet. Terveyden suhteen sain tekstejä kirjaamoista. Niistä näkee mitä kukin lääkäri on nopeasti kulloinkin tilanteesta lausunut. Mutta sairasvuosia ja kirjauksia on tuhansia. Kirjauksia oli valtavasti ja osin  ne olivat nopeasti saneltuja ja vähän puuteellisia. Niistä ei suoraan tarinaa saanut.

Ei sairastaminen ole koko elämääni täyttänyt. Elämässäni tärkeintä oli kuitenkin lapseni ja heidän hyvinvointinsa. Heidän vaiheensa muistan ilman päiväkirjoja oikein mainiosti. 

Toki etenkin isommat terveysasiat muistan kirkkaasti. Elämää oli tulemista, menemistä ja olemista - ihan tavallista elämää. Elämän kiertokulun mukaan muuttumista ja hah- kasvamista ihmisenä ja äitinä. Lapset kasvoivat taaperoista aikuisiksi - kuin huomaamatta. Muisteluprosessi vei paljon aikaa, sillä aina tovin jälkeen muistin jotain lisää.

Vuodatin kirjan aikaansaattamiseen aikaa, vaivaa ja myös kyyneleitä. Olen jo blogissa kertonut palasia joistain vaiheistani. Ajattelin prosessin aloitettuani, että minun itseni olisi hyvä ymmärtää miksi olen nyt tällainen kuin olen. Elämän muovaama, niinkuin meistä jokainen. 

Ajattelin, että ajan mukaisesti eteenpäin siirtyen tapahtumat avautuvat uudessa valossa läheisilleni ja itselleni. En avannut lääketieteellisten asioiden kulkua kovin tarkasti. Kirjan kuva tuli sen absurdin ajan takia, jolloin elämässäni oli onni ja pelko rinnakkain. Sairauteni ovat harvinaisuudessaan, moninaisuudessaan ja tilastollisesti mielestäni kuin Käänteisiä lottovoittoja. Nimi tuli jostain ja  tuntui osuvalta.

Tuntemuksia, ajatuksia ja ihan tavallista elämää

Lääketieteelliset tutkimukset ja toimenpiteet tuntuvat. Toisinaan niitä pelkää etukäteen. Sairastuessani ei ollut olemassa nykyisen kaltaisia vertaistukikontakteja. Päästyäni lopulta vuosien jälkeen vertaistuen piiriin huomasin vuosien jo koulineen mieltäni. Kouluttauduin vertaistukihenkilöksi heti kun se oli mahdollista.  Ajatukset ja tuntemukset ovat sairaudesta riippumatta pitkälti samankaltaisia. Vuodet muuttivat minua ulkoisesti ja sisäisesti.

Toivon kirjani päätyvän myös terveiden luettavaksi. Toivon, että siiitä jäisi evääksi joitain näkökulmia ja ajatuksia. Mielestäni se sopii jokaisen aikuisen  luettavaksi. En koe, että se olisi valitusvirsi, jossa tilitän sairastamisen kamaluutta. Ajattelen, että sairaus, niin kuin muutkin vaikeudet kuuluvat ihmiseloon. Elän, olen ja hengitän. Ihanaa.

Selviydyin monen ihmeen kautta loppuvuonna 2024 hyvin tiukasta paikasta. Tuolloin kirjaprosessi oli jo pitkällä. Viimeistelin sen vimmoissani.  En alkuun muuhun kyennyt kuin istumaan ja köpöttämään sisätiloissa.
Yksi kustantaja antoi 3,5 kuukauden jälkeen EI-vastauksen. 
Ratkaisuni oli omakustannekirja. Ostin itselleni kirjoja ja myin ne omakustannehinnalla. 
En tavoittele kirjalla rikastumista enkä kuvittele olevani oikea kirjailija.
Puristin kirjan tekstin hyvin tiukkaan muotoon.
Ajattelen, että jokainen osaa hoksata asioita, joita ei ole aina suoraan sanoitettu.

En tiedä paljonko tätä jatkoajan jatkoaikaa minulle on suotu. En uskaltanut tuhlata aikaa.
Siksi kirjasta tuli niin rosoisen puutteellinen.
Siksi tämä julkaisuratkaisu.


#ilo #käänteisiälottovoittoja #kiitollisuus #kirja #onni #reunallapelottaa #toivo


Kirjoituksia:








at 12 kommenttia:
Labels: , , , ,

Jatkoaika

Minua on lahjottukin, kiitos M💗 
 ... menossa elämässäni sairauksien kanssa. Olen yhä hämmentynyt siitä mankelista minkä läpi monen ihmeen kaupalla, taas kerran suoriuduin. Kiitos seuraajille. Olen saanut myötätunnostanne voimaa💗
Terveysrymbani pyörii taas tavallisen tivolini päiväjärjestyksen mukaisesti. Menoja on riittävästi. PET-kuvat keuhkoistani oli tulkittu ja syöpälääkäri soitti. 


jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa

Sydän ja syöpä

Mielessäni on pyörinyt muistoja monista loppuvuoden sairaalajakson vaiheista ja sitä edeltäneestä ajalta. Aika oli lähinnä hetkestä seuraavaan selviämistä. Aloin kuihtua jo viime kesällä. Syksyn myötä jaksamiseni laski kuin lehmän häntä.
Sydämeni mitraaliäpän repeäminen tapahtui lopulta melko äkisti. Äärimmäisen harvoin moista tapahtuu. Kävin jo kardiologin tarkastuksessa. 
Uusi läppärakenne toimii niin kuin pitää eikä läppävuotoa ollut. Siipeensä saanut ressukka sydämeni toki on, mutta tapahtuneen - ja ne aiemmatkin huomioiden. Mukavasti se sytkii'. Se suo minulle uusia päiviä ja elämäni yhä jatkuu.

Mikään kiitos siitä, että saan yhä tässä olla ei ole riittävä. Kardiologit onnistuivat tekemään isoja ihmeitä. Kiitos, kiitos ja kiitos. Yritän käyttää tämän ihmeellisen lisä-ajan tekemällä edes vähän hyvää. 

Vointini on lähes nollapisteestä hieman kohentunut. Oloni on pääsääntöisesti tasainen. Elän hitaasti touhuten. Joskus on isompia huimauksia ja huulten sinistymisiä, kuten kuvassa. Pakaste- ja jääkaappimainen tuntemus on lähes koko päivän vaatekerroksista huolimatta. Verenkiertohäiriöitä kai. En juuri liiku kodin ulkopuolella ilman seuraa. Joskus vähän ja hyvin lyhyesti. Apunani on rollaattori. Pidemmillä reissuilla mukana on pyörätuoli ja saattaja.
Vasen käteni on luokattoman kipeä, joten en kykene rullaaman itse pyörätuoliani. Asian setviminen on ToDo-listallani. Syöpälääkärin mukaan voin huokaista helpotuksesta. Ei näkynyt nyt mitään erityistä.

Jatkan ilman syövän täsmälääkettä. Voiko parempia uutisia olla!!! 
Kehoni ja mieleni eivät ole palautuneet ennalleen. Aikaa tämä vaatii. Juuri nyt tarvitsisin taukoa sairaaloista ja tutkimuksista. 
Tulevasta emme tiedä. Juuri nyt nautin siitä, ettei kehossani ole mitään akuuttia mitä pitäisi hoitaa.



JATKOAIKA

 

MIELI MATKAA VIIME VAUNUSSA.

VÄLÄHDYKSINÄ MUISTAA.

OTTAA AIKANSA TOIPUAKSEEN.

KYKENEEKÖ UNOHTAMAAN

JA HYVÄÄN LUOTTAMAAN?

 

JATKOAIKA

ON KÄYTETTÄVÄ TARKOIN.

AUTTAA KAI VOIN - VAIKKA SANOIN.

 

NIIN KOVIN KIITOLLISENA

IHMEISTÄ JA AVUSTA.

MYÖTÄTUNNOSTA 

JA TÄSTÄ 

JATKOAJAN JATKOSTA.


#keuhkosarkoidoosi #keuhkosyopa #kiitollisuus #reunallapelottaa #runo #sydansarkoidoosi #toivo


Kirjoituksia:

Hengähdetään

Toivon valintoja

Jos käykin hyvin

Jos voisin

Jos tietäisi

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

Kokemukseni - Keuhko- ja monielinsarkoidoosi

Kokemukseni - Tupakoimattoman keuhkosyöpä

at 7 kommenttia:
Labels: , , , , , ,

Loppusuoraa

Blogin kirjoittaminen on tuonut monenlaista. Muutama yhteydenotto on johtanut pidempiaikaisiin ajatusten vaihtoihin. Vertaistueksi ajattelin blogini sitä aloittaessani. Koskaan ei osaa riittävästi sanoa eikä kaikkea voi korjata. Toivon blogista löytyvän siipirikkoisille ja elämän kolhimille vähän jotain eheyttävää. Toisinaan on pakko päästää irti. Lopulta meidän jokaisen on päästettävä iriti - myös elämästämme.

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa

Loppumatkan krouvissa

... on eräs blogin lukija, jonka kanssa olen kirjoitellut pidempään. Pitkiäkin ajatustenvaihtoja. Tuo ihana ihminen on kulkemassa elämänsä loppusuoraa. Luulen, että me molemmat olemme hoksanneet sen oleellisen tästä elämästä. 
Elämästä luopuminen on meidän jokaisen elävän osa. Mikään tahtominen tai toive ei voi tosiasioita muuksi muuttaa. En löydä kuolemattomia sanoja, mutta halusin kirjoittaa sinua ajatellen edes jotain. Olet koskettanut minua. No, runohan siitä tuli. Ei mestariteos, mutta ...
Kiitos keskusteluistamme, sinä Ihana kaunosielu.
Ajattelin, että saat oman kirjoituksen kun olet sitä vielä itse lukemassa.


LOPPUSUORAA

 

ON SELVITTY MONISTA MUTKISTA,

VAIKEISTA AJOISTA JA PAIKOISTA.

ON ELETTY, KIPUILTU JA EHEYDYTTY. 


ON MATKATTAVA OMAA 

LOPPUSUORAA

JOSSA TULEVASTA KALPEA AAVISTUS,

TOIVE, TOIVO JA LUOTTAMUS.


ON HILJALLEEN AIKA

MYÖNTÄÄ ELÄVÄNSÄ LOPPUSUORAA.

ON VÄHITELLEN PÄÄSTETTÄVÄ

 IRTI ELÄMÄSTÄ TÄSTÄ.



#armo #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo #vertaistuki #ystava


Kirjoituksia:

Elämä voittaa kuoleman

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Jos voisin

Kosketus olkapäälle

Elämä on pitkä päivä

Hidas luopuminen

Suodattimena

Olisi pitänyt

at 1 kommentti:
Labels: , , , , , , ,

Traumamuistojen käsittelyvaiheessa

Heikossa hapessa juuri ennen sydänleikkausta
Reilu kuukausi on kulunut vaiherikkaasta usean viikon sairaalareissustani. Monisairas on ongelma terveydenhuollossa = minä. Apu löytyi minulle aivan kuin ihmeenä - aivan viime hetkellä. Yhä olen, elän ja kirjoitan. Ihmeellistä. Ihme. Olen tuumaillut sairaalareissuni vaiheita. Ihan pyytämättä muisti syöttää muistoja. No, näitä on käytävä läpi - ja päästävä yli.

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa


Tartuntavaaraa ja henkistä tuskaa

Heinäkuussa 2024 kilpirauhasen imusolmukkeiden koepaloista löytyi keuhkosyövän etäpesäkkeitä. Syöpäni siirtyi paikallisesti parantumattomasta levikkeeksi ja parantumattomaksi. Moninaisen pitkän ja monipolvisen sairastamiseni myötä minusta on kehkeytynyt se terveydenhuollon kauhupotilas - olen kai se- pain in the ass eli pashamaisen sitkeä omia arveluitaan esittävä besser-wisser potilas.

Sairaalareissullani riitti vaiheita. 2 sairaalaa, kummassakin 2 osastolla + ccu ja ensia-avut molemmissa. Pleuranestekertymät veivät minut ensin keuhko-osaston potilaaksi. Poistoa ei voitu tehdä, koska minulla on leikatun sydänläppäni takia hyytymislääke Marevan käytössä. Hyytymisarvo piti saada pienemmäksi. Tehtiin DNR-päätös, joka on elvyttämättä jättämispäätös. Siis luonnollisen kuoleman salliminen tilanteessa, jossa paranemisen edellytyksiä ei ole.

Olin keuhko-osastolla, jossa huonekavereinani oli kolmea eri tarttuvaa keuhkosairautta sairastavaa. Ihmettelen yhä sinne sijoittamistani. Kökötin jyrkässä istuma-asennon kulmassa ja huohotin. Nestelastin poistoa odottaessa nautin päivittäin maksimimäärän nesteenpoistolääkettä. Kykenin syömään päivässä ehkä saman määrän kuin 1-vuotias. Makuaistini katosi.

Husiin sydänselvittelyihin

Keuhkoissa oli tuolloin hyvin vaimeat hengitysäänet ja sydämestä kuului voimakas sivuääni. Mitraaliläpän osalta avosydänleikkaus ei ollut mahdollinen vointi takia. Siirsivät kardiologiselle polille. Sitten ambulanssilla HUSin CCU:lle. Tehtiin toinen pleuranesteen poisto. Tuli äkkitilanne ja annettiin toinen DNR-päätös.

Ihmeiden ihme. Uusi viikko koitti vaikean yön jälkeen. Tehtiin sydänultraus, tehtiin TEE-tutkimus eli ruokatorven kautta tehtävä sydämen ultraus. Keksivät - ehkä voisi olla mahdollista asentaa minulle verisuoniteitse uusi läppärakenne. Moisia on tehty muutamia aorttaläpän pettäessä.
Mitraaliläpän rakenne on ymmärtääkseni sydänläpistä monimutkaisin. Oli monia vaiheita. Pitkien tutkimusten ja varmasti monien viisaiden kokoontuessa sain tiedon, että halusivat yrittää pelastaa minut tuolla leikkauksella.
Leikkaus tehtiin ja sen sanottiin onnistuneen. Minut siirrettiin Husista jo puolentoista päivän päästä oman "hyvinvointialueeni" kardiologian osastolle toipumaan. Olin 4 päivää Sydänsairaalassa. Sain siellä taas oman pönttövessan, hoitotuolin ja rollaattorin. Aloitin parin metrin siirtymiset rollaattorin kanssa.
Olin tottunut hengenahdistuksen pakokauhun omaiseen tunteeseen. Se muisto jäi syvälle. Nukuin ja olin vain istuma-asennossa. Myöhään jouluaaton aattona tehtiin kardiologin lopputarkastus. Halusin pois siitä kaikesta vaikka olin hutera kuin haavan lehti. Pääsin kotiin jouluaaton aaton iltana noin ilta kahdeksalta.

Olin aivan puhki. Hoksasin, - ei oltu juteltu nukahtamis- tai kipulääkkeistä. Olin saanut ties mitä ja miten paljon 3,5:n viikon sairaalareissulla. Tajusin, että kroppani oli niihin tottunut ja tulisi vieroitusoireita.
Mies teki minulle nukkumispesän. Nukuin hetkiä, kuten jo kauan ennen sairaalareissua oli ollut kotona ja sairaalassa. Meni ainakin kymmenen päivää ennen  kuin kykenin nukkumaaan pidempiä jaksaoja. Olimme muutamat ensimmäiset viikot ihan zombie-hahmojen kaltaisessa tilassa. 

Olen ollut kotona nyt tammikuun 2025 lopulla reilun kuukauden. 12 terveysreissua on tehty. Pyörätuoli tai rollaattori on käytössä kun liikumme. Lihakseni eivät ole pulpahdelleet esiin, mutta pääsen kävelemään hitaasti omin jaloin kotona tai rollaattorin kera pikku siirtymiä. 
Keuhkosyövän täsmälääke ei ehkä ollut syy sydänläppäni romahtamiseen. Ehkä aiemmat vaikeat hyytymävaiheet bioläpässä olivat "syöneet läppärakennetta. Kuka sen ihan varmasti tietää?

Olen kiitollinen jokaisesta elinpäivästä, jonka saan.
Tämä on jo aika mones jatkoajan jatkoaika, jonka olen saanut.  Olen kiitollinen, että näistä 

Käänteisistä lottovoitoista huolimatta tässä porskutan -> PS. KIRJA on yhä myynnissä Mediapinnalla  Tässä linkki, jossa lisätietoa TÄSSÄ linkissä tietoa kirjastani Käänteisiä lottovoittoja (mainosteksti kirjasta lisättu myöhemmin).

Kiitos Luojalle, että elämäni sai jatkua 💗

#armo #keuhkosyopa #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #toivo


Kirjoituksia:









at 5 kommenttia:
Labels: , , , , , ,

Joulu omassa kodissa - Kiitos Luojalle

Joulu on kautta aikain ollut ihmeiden aikaa. Tilani sairaalassa oli leikkauksen jälkeen pari päivää kutakuinkin vakaa. Pleuranestettäkään ei näkynyt. Keskustelu kardiologin kanssa oli pitkä. Sovimme, että uskaltaudun ja toimin kotiin päästyäni hitaalla liekillä (noh, muu ei olisikaan mahdollista).  

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa

KIITOS KANNATTELUSTANNE

Kiitos jokaiselle vaikean tilanteeni huomioineelle.

Paljon tapahtui niin raskaita, että mieleni alkoi käymään niitä läpi. Mitenkäs muuten kuin nukkumaan mennessä - ja välillä ihan muuten vaan keskellä päivää.
Tiedän toki tämän kuuluvan normaaliin traumaprosessiin.

Olen tavattoman kiitollinen jokaiselle sairaalajaksoni aikana kohtaamalleni terveydenhuollon ammattilaiselle, ystäville, tuttaville ja blogin kautta minua kannustaneelle!
Kiitos, kiitos!

Sairaalareissulle osui monta kolhua ja montunpohjaa.
Osui onnekseni myös monia jopa johdatukselta tuntuvia vaiheita ja käänteitä.

Kiitos jokaiselle auttajalle, kiitos Luojalle, joka lopulta elinpäivistämme päättää.

Entiselleen en palaa, mutta niinhän sitä on jo tullut huomattua, että
vähemmälläkin pärjää
- ja muiden tuella, avulla ja kannustuksella.

Kirjaprojektini pariin yritän pikkuhiljaa, koska en tässä muuta juuri jaksa kuin istua. Nukkumiseni on vielä mitätöntä. Vaaka-asento tuottaa ahdistuksen tunteen. Pienin askelin, kovin pienin.

Käteni toimivat eli pysyvät läppärin näppäimillä. Tuskin mukia jaksan nostaa. Eteenpäin täytyy olla elävän mieli. 
Kirjaprojektin pariin sitten jossain vaiheessa.

Rakas Ystäväni, joka menehtyi reilu vuosi sitten, on ollut näiden vaikeina kuukausina monesti mielessäni.
Olin jo lähes varma, että kohta tapaamme. Saattoi tulla jonkun mittainen lisäaika minulle.
Ikävä on valtava!

Huomasin juuri, että blogikin on jo yli 3-vuotias. Ihana taapero, ihana ikä!


Hiljennyn joulun ilosanoman äärelle🙏.
"Mutta enkeli sanoi heille: 'Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.'" (Luuk. 2:10-11) 


OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JOKAISELLE!

#armo #jouluomassakodissa #ilosanoma #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:







at 2 kommenttia:
Labels: , , , , ,

TILL THE END - Välitilinpäätös - Tiukassa paikassa

Viime kuukausina vointini romahti ja tapahtui paljon. Olen ollut nyt 3 viikkoa sairaaloissa. Olen saanut 2 DNR eli elvyttämättä jättämispäätöstä. Ne tarkoittavat luonnollisen kuoleman sallimista tilanteessa, jossa paranemisen edellytyksiä ei ole. MUTTA. Viisaat HUSin kardiologit miettivät ja tutkivat sydäntäni kaikin keinoin - ja nopeasti. Keksivät keinon, jota huomenna yritetään. 10 vuotta vanhan mitraalibioläpän rakenne oli pettänyt ja pleuranestettä on poistettu hurjasti. Sydämessäni on holtiton pyörre ja.. huomenna tekevät leikkauksen, joita ei ole montaa tehty.

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa

On ollut äkkijyrkkää

Lokakuussa keuhkojeni TT-kuvissa näkyi pleuranestettä. 
Kardiologikäynnillä näytti, että 10-vuotias mitraaliläppä ja sydämeni oli melko lailla ennallaan. Keuhkosyöpäni täsmälääke tauotettiin. SILTI askeleeni olivat tuskaisia. Tarvitsin pyörätuolia ulkomaailmassa. Köpötin kotona askel kerrallaan, sillä muuhun en kyennyt.

5.12. kävin röntgenkuvissa. Keuhkoissani oli iso nestelasti. Passitettiin lähtemään HETI sairaalaan. Keuhkopolilla sain heti lisähappea ja lääkityksiä. Pystyin vaivoin liikkumaan sängyltä vessaan. Oikean puolen keuhkostani poistettiin muutaman päivän päästä (kun hyytymisarvot saatiin sopiviksi) 1,9 litraa pleuranestettä. Tuli DNR-päätös. Röntgenkuvat. Myös vasemmalla puolella oli runsaasti nestettä. JA - huomattiin, että sydän näytti mm. suurentuneen. 

Siirsivät kardiologian poliklinikan potilaaksi. Siellä ymmärrettiin, että olin ihan finaalissa. Mitraaliläpälle oli tapahtunut jotain. Ottivat yhteyden HUSiin. Otettiin TT-kuvat, tehtiin ruokatorven ultaus TEE, jota kautta läpän tilanne nähtiin paremmin. Siirryin ambulanssilla HUSin CCU Sydänvalvontaan. 

Keuhkoissa oli yli 10 cm nestepinta oikealla ja vasemmalla noin 6 cm. Oikeasta otettiin pleurapunktiolla pois 1,8 litraa. Seuraavana iltana tuli eteisvärinää ja flimmeriä, joka muuttui usean tunnin kestettyään kammiovärinä-flimmeriksi. Nukutuslääkäri laittoi troppejaan. Hiippakunnan vaihtumiseni oli hyvin hyvin lähellä. Sanottiin, että seuraava samanlainen voi olla kohtalokas. Tilanteessa tehtiin toinen DNR - elvyttämättä jättämispäätös ja soitettiin miehelleni. 
10 vuotta vanha mitraali-bioläppäni oli "romahtanut" täysin. Syöpä- ja kardiologian poliklinikka vaihtoivat tietoja keskenään. Kiireellä tekivät tarkempia sydäntutkimuksia.
Keksivät - voisi olla mahdollista että suoniteitse kyettäisiin uittamaan uusi läppärakenne paikalleen -- mitraaliläppäproteesi. Imettiin taas pleuranestettä, nyt 1,2 litraa. Myös sydämessä oli nestelastia. Sain tiedon, että leikkaus on huomenna.

Uusi mahdollisuus

Operaatiolla voisi saada jokusen lisävuoden. Suostuin, sillä haluan vielä elää, 

Pyysin miestäni tuomaan läppärini sairaalaan, jotta saan kirjoittaa tämän kirjoituksen. Koska niin moni on kysellyt vointiani. En ole kyennyt monelle vastamaan ja selittämään. Kännykällä muutamille pari riviä.

Tulkoon info tässä yhteisesti ja kerralla.

Kaikella on aikansa.
Toivon että aikani vaihtaa hippakuntaa ei vielä tulisi.

Olkoon tämä välitilinpäätös, jos minulle käy huonosti:

Kiitos lukijoille, kirjoitukset jäävät elämään. Viestini jokaiselle - ollaan ihmisiä toisillemme.


JOS kaikki menee kuten Strömsössä, toivon, että saan ilahduttaa vielä monilla uusilla kirjoituksilla. Sairasvuosieni kirjani on jo lähes valmis, jos vielä sen saisin valmiiksi ...

Pyydän anteeksi keskeneräisyyttäni ihmisenä, heiltä joita olen matkani varrella loukannut.

Läheisilleni - RAKASTAN    JA      KIITOS!


LINKKINÄ tällä kertaa vain mieheni minulle/minusta tekemään rakkauslauluun linkki

Till The End - Hank C


PS. Olen korjannnut tekstiä pariin otteeseen. Arvaatte, ettei teksti ollut näin selkokielistä, kun sitä viime voimillani kirjoitin. Myös ihan kaikkia tietoja en tuolloin tiennyt ja siinä tilanteessa edes jaksanut ymmärtää. 

Kirjoittamiseen keskittyminen oli keinoni siirtää tulevan leikkauksen ajattelua. Kirjoittaminen vei pari tuntia ja väsytti. Muuta en muista, paitsi sen, että hiukseni ja yläkroppani vielä pestiin ja föönattiin kuivaksi.

#armo #keuhkosyopa #kiitollisuus #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #tilltheend  #toivo #valitilinpaatos

at Ei kommentteja:
Labels: , , , , ,

Ihan vaan elämänilosta

Kuva Raija Seppänen - Syysaamun kudelmia  
Syksy on luonnossa luopumisen aikaa. Blogini ja vertaistukijana toimintani tiimoilta on yhä useampi lähtölaskentaa odottava kirjoittanut kanssani myös yksityisesti. Olen kuunnellut monen loppusuoralla olevan tarinoita ja ajatuksia. Luulen hiljalleen ymmärtäväni vähän jostain suuremmasta. Kai elämän tarkoituksesta, jatkumosta vähän jostain syvemmästä.


jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa


Ahdistuksesta ymmärrykseen


Kirjoitin ns. "viimeisen" kirjoituksen elokuun alussa 2023. Sen lähtölaukauksena oli yhteiset mietteemme Rakkaan Ystäväni Susan kanssa keväällä 2023. Mietimme tuolloin mikä jäisi Facebookiin ja elämämme loppukaneetiksi. Syntyi kirjoitus ja mietteitä - Elämä on pitkä päivä (linkki löytyy alta).

Rakkaan Ystäväni sairauksien syöksykierre pyöri ajan myötä yhä nopeammin. Hänellä oli kova ahdistus ja kipuilu. Oli mietteitä ja kysymyksiä siitä mitä tämän tuntemamme elämämme jälkeen on. Kysymyksiä - miksi ja miksi nyt.
Mietimme miksi toiset ymmärtävät ja ovat myötätuntoisia. Ja - miksi toiset ohittavat sairaan kaukaa tai vaihtavat keskustelun aihetta lennosta. Uskon sen olevan pelkoa myöntää avuttomuutensa toisen tilanteen edessä. Moni siirtää lopullisuuden mietteitään ajattelemalla, että sitten joskus. Vaikka kukaan meistä ei voi tietää, ehtiikö sitten kun pitäisi.

Moni pitkäaikaissairas ehtii kertoa, sopia ja ainakin yrittää kertoa mietteitään läheisilleen.
Ajatellaan Viimeisen Tahdon tekemisen olevan jotain erityistä. Että se olisi kuin antaisi toiselle luvan kuolla. Sitä ei rakkailleen haluaisi antaa. 

Olen "nähnyt" tilanteita, jossa sairastunut itse on ollut valmis lähtemään. Olen ollut huomaavinani heissä tyyneyden ja seesteisyyden tuumailuja lähellä siirtymistä.

Olen kuullut rakkaudellisista ja tärkeistä pitkistä jäähyväisistä. Niitä lähtöjä toivoisi jokaiselle.

Onko elämässä lopulta tärkeämpää kuin ihan pienet asiat 
- käsistä pitäminen, pitkät halaukset, katseet ja läsnäolo isolla sydämellä?

Toivon, että uskaltaisimme elää yhä enemmän ilman maskeja.
Täydemmin, aidommin ja ilman kulisseja.

Ihan vaan siitä ilosta, että elämme.


IHAN VAAN ELÄMÄNILOSTA

 

MITÄ JOS AINA VALITSISIMME HYVÄN,

EMME HELPOINTA JA TUTUINTA.

JOS PIENIN ASKELIN TOISIMME LOHDUN,

AUTTAEN YLI VAIKEAN AJAN .

 

MITÄ JOS KIITTÄISIMME,

ELÄMÄSTÄ EPÄTÄYDELLISESTÄ.

JOLLEI MUUSTA,

NIIN

IHAN VAAN ELÄMÄNILOSTA.



#kiitollisuus #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo


Kirjoituksia:







at Ei kommentteja:
Labels: , , , , ,

Tukholma pyörätuolivinkkelistä

Rasti ruutuun! Tuhkolman reissu tuli koettua pyörätuolivinkkelistä. Reissuseurana olivat aikuiset lapseni ja tyttäreni avomies. Piti lähteä, ettei jää elämättä.

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa



Reunaehtoja ja lähtöpäivä 


Pontimena reissuun oli vielä lämpimät säät. Meneminen ja oleminen heikossa hapessa ei ole yksinomaan juhlaa. 

Täsmälääkkeeni kanssa on haasteellista. Viime viikolla kävin labrassa joka päivä. Hyytymisarvo huitelee äärimmäisyydestä toiseen miten haluaa. Toivoni on muuttumassa toivottomuudeksi.

Terveempänä en miettinyt laivan kokoa ja tekemisiä, reittejä. Nyt kauhistutti etukäteen vähän kaikki. En ole tottunut olemaan autettavana. Onneksi sain pyörätuolin. Ähkimme lähtöpäivänä buffetissa pitkään suorittaen överitankkaukset. Kuuntelimme trubaduuria ja katselimme auringonlaskua, pelasimme kortteja ja kävimme hetken katsomassa yökerhon tarjontaa. Tanssimme, minäkin parin kappaleen vähän hytkyen. Oli lähes peilityyntä eikä laiva keinunut yhtään. Lämminhenkinen ilta. Oli isojakin keskusteluja ja ajatustenvaihtoa.

Tukholma pyörätuolista nähtynä


Kolme riuskaa nuorta takasivat sen, että hoiduin vaivattomasti paikasta toiseen. Jo satamassa tökkäsi taksin saamisen kanssa. Nuoret kävivät pikaisesti vaatekaupassa. Sain kyydityksen kauniiden puistojen läpi, näimme vesiputouksia ja kuuntelimme konsertista palasen. Näimme trapetsitaiteilua, vanhaa kaupunkia, merta, kukkaistutuksia. Sää oli lämmin ja aurinkolasit olivat tarpeen. Välitankkauksia oli useita, istuskelua ja auringosta nauttimista. Juotavaa, jäätelöä, pikku purtavaa. Aamiaisella oltiin tankattu buffassa ns. "koko rahan edestä", joten pärjäsimme välitankkauksilla.
Merenrannan kahvilasta lähdettyämme huomasimme olevamme keskellä juoksutapahtumaa. Juoksijoita oli satoja ja kas, reitti oli tehty vanhasta kaupungista keskustaan lähes joka puolella mutkitellen. Kiersimme varmasti tunnin ylimääräistä. Välillä nuoret pistivät juoksuksi, jotta pääsimme tien yli. Taksit tekivät meille taas oharit. Totesimme, että kukkaro- ja hermostoystävällisempää on metrokyyti ja kävely satamaan. Oli menoa, tuli koettua ja nähtyä. Nuorisolle Tuhkolman reissu kävi kuntoilusta. Askelmäärät olivat heillä 18 000 kieppeillä.

Tyyntä, niin kovin tyyntä


Lämmin ja lähes peilityyni sää jatkui paluumatkallamme. Tankkasimme vähän kauramoottoreihimme apetta. Katsoimme ns. lasten show. Juttelimme, ihailimme merimaisemia, pelasimme korttipelejä. Taxfree-pitstop, istuskelua porrastasanteiden välissä sohvalla maisemasta nauttien ja rupatellen. Yläkerran karaoke oli aikamoista, mutta istuskelimme tovin samalla korttia peränurkassa pelaten kunnes nukkumatti kutsui,  Aamiainen vatsanahkaa venyttäen buffassa, kamat kasaan ja hetki huilia.
Vaikka olin vain mukana kuskattavana niin aamiaisten takia vähiksi jääneet yöunet aiheuttivat kyllä melkoisen väsymyksen. Ikimuistoinen reissu.

Kiitos matkaseuralle onnistuneesta matkasta!

#ilo #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #sairas #toivo #tukholmapyoratuolivinkkelista


Kirjoituksia:







at Ei kommentteja:
Labels: , , , , ,

Täydellinen minulle

Tämä päivämäärä 5 vuotta sitten mullisti elämäni. Tapasimme puolisoni kanssa tuolloin ensi kerran kasvotusten. Tänään on 4-vuotishääpäivämme. On rakastettu, opeteltu, kipuiltu ja eletty suurissakin syvyyksissä. Ennen muuta on katsottu yhdessä samaan suuntaan syvässä hyväksynnän ja onnen tunteessa. Rakas mieheni, olet …

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa

 

TÄYDELLINEN MINULLE

 

TOIVEENANI KYPSÄ JA YMMÄRTÄVÄ.

SAIRAAN VIITAN ALTA IHMISEN NÄKEVÄ.

 

KERROIMME HUONOUTEMME,

VIRHEEMME JA PUUTTEEMME.

LIIAN RIKKINÄISIÄ MUUTA ESITTÄMÄÄN.

SUHDE LEIMAHTI ROIHUUN 

KIVUTTOMASTI YHTEISELO KOHDALLEEN.

 

TUTUKSI OVAT TULLEET

HARMIT, PELOT JA EPÄVARMUUS.

VÄSYMYS JA ELON PAINAVA BLUES .

 

ONNEKSI TYYNIÄKIN AIKOJA.

KIRJOITTAMISEN OIVALLUKSIA.

OMAN MUSIIKIN LUOMISTA.

JAETTUA ONNEA JA ILOA.

 

POHJAVIREENÄ SIELUJEN SINFONIA.

LUOTTAMUS JA RAKKAUDEN EUFORIA.

 

Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä kanssasi. Rakastan💓.

 

#kiitollisuus #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #sairas #toivo


Kirjoituksia:

Vieraskynä - Puolison mietteitä 06/2022

Kun ei riitä - itselleen

Parantavalla siveltimellä

Rakkaalle vuosipäivänämme

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja parantamassa

Intohimon pyörteessä

at Ei kommentteja:
Labels: , , , , , ,
Tilaa: Kommentit (Atom)