Äiti äiti äitiii

kuva Micorosoft 365

En ole kauniimpaa sanaa
korvissani  kuullut kuin
äiti
äitii

äitiii

Olen tosi onnellinen kun sain kokea äitiyden.
Lapset toivat elämänmaun,
keskeneräisyyden,
riemun ja oppimisen ilon
ja ihmeet mukanaan.
Jos lapset oppivat koko ajan,
niin oppivat vanhemmatkin lapsilta.

Kyllä minä niin onnellinen olen.
Sain kokea lasten kasvun
ja kaiken ihmeen taianomaisen.
Sain taltioida kovalevylleni ja
muistoksi voimavaraksi niin paljon

Olen kiitollinen ihan kaikesta.
Niistä sotkuista ja harmeistakin'.
En päivääkään vaihtaisi pois;
se kaikki oli elämää isolla Eellä.

Samuli Edelmannin laulu
Ei mitään hätää

Sen kun voisi lapsilleeen antaa!!
Ettei ainakaan monia kamalan kovia
joutuisi kokemaan.

Ei mitään hätää...

Äitini on
minulle tosi tärkeä.💗
Lapsuuden ja
elämäni tukipilari.

Kiitos💗

Olemme pitkän monipolvisen geeniperimän tuloksia ja sattumaa.
Solujen kohtaamisen ihmeitä,

Olemme äitiemme isiemme lapsia ja tyttäriä.
Osa on perheen muille lapsille sisko.

Lapsettomuus on yhä yleisempää.
Se on varmasti käsittämättömän suuri ja iso suru
Aina se on henkilökohtainen tragedia.

Maailmassa on paljon äidittömiä.
Adoptio‑ ja sijaisvanhemmuus on rakkauden teko. 💗

Jokainen äiti hoitaa tehtävänsä elämäntilanteensa ja voimiensa puittteissa.
Ja aina myös ajan oppien tapojen mukaan.
Ja kukin omalla tavallaan.

Vanhemmuuden ja äitiyden ei tule olla
elämän ainoa tarkoitus - merkitys.

Nykyaika on asettanut vanhemmat 
ihan uudenlaisen vertailun ja paineen alle.
Vertaillaan tapoja olla  tehdä  kasvattaa.

Epämukavuus ja  epätäydellisyyden,
pettymysten kohtaaminen ja sietäminen
kasvattaa äitiä ja lasta.

Samalla se luo pohjaa sille, että lapsi oppii ymmärtämään
ettei elämä ole aina helppoa eikä yksinkertaista.

Hiljalleen lapsi oppii, että elämä on erilaista eri perheissä.
Hän huomaa että vanhemmat ei aina jaksa tai ehdi,
mutta kaikesta yli mennään.

Hyvä äitiys ei tarvitse keijupölyä eikä pullantuoksua. 💗

Hän tarjoaa syliä, sanoja, selityksi, aikaa, turvaa ja luottamusta.
Oppia ja ojennnusta, sitä tukirankaa.
Sellaista että on tunne - äidille voi kertoa minkä ikäisenä tahansa
sillä kyllä
kyllä - äidit on sitkoa💗

Äidin kunniatehtävä kun jalostaa kestäväksi.

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, ei vanhempien ei lastenkaan.
Lasta saa ja tulee torua ohjata kehua sylitellä ja kiittää, ohjata oikeille urille.

Ei tehdä kaikkea valmiiksi annetaan lasten osallistua.
Toisten tarpeiden huomioiminen ja
tylsyyden sietäminen on tärkeitä taitoja aikuisena.

Vanhempien tehtävä on olla perheensä ruorissa, ohjaajina ja turvana.
Pomoina siihen asti, kun lapsi saa tarpeekseen vanhemmistaan ja muuttaa omilleen.

Joka tapauksessa on tärkeää tehdä parhaansa kasvatustehtävässään,
mutta yhtä tärkeää on olla armollinen äitinä itselleen.
Jokainen meistä on epätäydellinen  ja se on ok.

Äidit on monella tavalla yhteiskunnan selkärankaa.

Toivotan kaikile vanhemmille äideille armollisuutta rentoutta kärsivällisyyttä 💗

Olen nuorten aikuisten äiti. He rakentavat elämäänsä omilla ehdoillaan mieleisekseen.
Tuen neuvon jos voin. Toivon saavani olla heidän elämäänsä vielä pitkään.

Äitiyteeni ja lasteni arkeen on vaikuttanut valitettavasti
traumani vaikeista raskauksista ja oma sairastumiseni lasteni ollessa 2‑ ja 4.

Yritin olla läsnä ja mahdollistaa.
Olen varmasti ollut liian holhoava ja
elänyt liikaa heitä varten tai heidän takiaan.

Olen elänyt sairauksien varjoissa.
On se lapsiini varjon jättänyt ja nykyisellään pelon varjon.
On eletty niin kauan tätä kovin epävarmaa.
En osaa arvioida lasteni kärsimyksiä.
💗
Ollaan armollisen keskeneräisinä kasvattamassa seuraavia sukupolvia.

Kiitos äidilleni ja isälleni elämästäni.
Kiitos Luoja💗
omista lapsistani💗
syntymän ihmeestä.💗

armollista äitienpäivää 💗 ja voimia äideille💗                                            

 sisarusten ensikohtaaminen💗💗

 

siinä ne ihan omat ihanat - ruhmuja kompuroinneista - ja niin ilo pinnassa
vaikka vähän sotkua naamassa 💗
ja sulaa laavaa ja rakkautta
äidin sydämessä
nämä oli ihan parhautta
💗

Olen nyt koulutettu kokemustoimija

Olen nyt koulutettu kokemustoimija
opiskelin @Sydänliiton tuella
Kiitos.

Saan käyttää kokemustoimija nimikettä

💗

Halusin vielä lisää hyvää.
Olen saanut paljon.
Maksaisin velkaani yhteiskunnalle
kiitoksena avusta, hoivasta,
ihmeistä ja siitä, että yhä elän.

💗

Mutta mihin kykenisin,
mitä osaisin ja pitäisin.

Ja piti huomioida realiteetit.

Mietin, että mitä kun se maratooni ei oikeen sopinu
ja se zumbakin tuntui sit .... vähän liian... zumbalta. 

Bongasin koulutusilmoituksen
ja kokemustoimijaa jututin
sydänliitosta sain infoa.

Tällaisena ujopiimänä
päätin sukeltaa
kun tästä totisesti tiedän

Kun on kauan ihan elämän reunalla
se muiden tavallinen on 
minulle ihan erityistä

Arvaattehan sen ydinjutun 
ja syyn miksi kiinnostuin.
No kun kerrankin
täytin ne kriteerit.

Lainaus "kokemustoimijamme
ovat pitkäaikaissairaita vammautuneita".

No sitä kokemusta on.
Tuli tunne tää on just mun juttu.

Sydänliitto suostui ja talvipimeinä opiskelin.
Innostuin uudesta tutusta uudella tavalla.
Oli mielenkiintoinen koulutus, omaa päätä herättelevä.

💗 Lainaus kKokemustoimintaverkostolta:
”Kokemustoimijan tehtävä on ymmärryksen ja tiedon lisääminen
kokemustoimija on kokemustiedon jakaja/välittäjä
eri alojen ammattilaisille ja opiskelijoille suurelle yleisölle.

Kokemustoimijat ovat kokemustoimintaverkoston järjestöjen kouluttamia.
kokemustoimijat ovat haastavan elämänkokemuksen omaavia
pitkäaikaissairaita vammaisia tai heidän läheisiään.
Kokemustietoa välitetään rakentavalla positiivisella otteella
laajempi näkökulma synnyttää uusia tapoja tehdä.

Kokemustoimijat pitävät luentoja, puheenvuoro ja alustuksia
He ovat mukana koulutuksissa keskusteluissa työryhmissä,
työpajoissa - kehittämisessä suunnittelussa.
Kokemustoimijat tuovat asiakkaan/potilaan polkua läpikäyneen näkökulmaa.

Jännää johtaako mihinkään💗

Klikkaa lukemaan lisätietoa ->   Tästä Kokemustoimintaverkoston sivuille

Jatkan Sydänliiton vertaistukihenkilönä rinnalla kulkemista. 💗 
Kiitos Sydänliitto etenkin Paula 💗
Kiitos kokemustoimijaverkosto kouluttaja Piia 💗
Kiitos kurssikaverit 💗

... ja aina sitä kevennystä tarvitaan 
- tämän klipin idea on varmasti tullut seuraamalla minua - kiitos

Kamala Luonto 23-3508
💗

Latausta virtaa - tänne mulle heti

Istun ypöyksin
käsin kosketeltavassa
hiljaisuudessa.

Mistä sitä lisävirtaa
saisi tämä pitkäaikaissairas💗
Tämä aika sitkeä hankalan
outo monisairas?

Ois se sairaan elämä vaikeaa 
jos ei jaksais eikä ees hoksais

elon merkkejähän nämä  💗
kropan mielen kipuilumme "vain".
Ne meitä kurittaa kouluttaa.

Kas - ei tässä elämässä kiire lopu koskaan.
Antaa toisten rientää,

Vaikka juoksis miten lujaa,
aina joku lujempaa. 
Juoskaa vaan.

Kun sairausvyyhti on moninainen 
harvinainen ja ihan omanlainen
ei oo valmiita vastauksia
oikein ikinä tarjottimella.

Voin sanoa - ei oo ollut
pehmeetä polkua
mitä paljasjaloin tassutella.

Kas, ikinä ei tiedä mitä uutta mörköä 
pukkaa nurkan takaa.

Minä tässä nöyränä
anon jatkoaikaa
lisäakun
jatkoajan
lisäajan lataamista 💗

kai
  matkani
vielä
       melkein
                   ihan
          kesken
      siksi
virtapiikki
tänne 
heti 
minulle se pistäkää.

Väsähtäessäin lisää lisävirtaa pumpatkaa.
Tahdon latausta virtaa tänne ihan heti !

Moni miettinee olenko elämälle kade.💗
Kenties – olen sille jopa kovin perso ja ahne!!

Onko siis ahneutta haaveilla lisäajasta?
siitä, jos ois vielä aikaa silitellä ja kutitella
jos vielä vähän ehtis hyvää touhuta ja lisää tuumata.

Vielä tahtois ehtiä yrittää ja kokea.

Kamala Luonto 18-2325
💗

Kalpeat kasvot

Maalaus Susanna Huovinen

Mikä kaventaa elämää tehokkaasti?
Se on jotain jota jokainen osaa tehdä
tosi hyvin ja ihan helposti.

No. kateus!!

Mutta, oletko miettinyt 
miksi se kateus 
siellä päässämme
omiaan kuiskii ??

Miksei meille riitä
se ihan oma elämä.
Omana itsenämme
oleminen.

Ihan itse itsellemme.
Ihan sinä raakaversiona,
itsenään.
Miksi kaihoamme aina jotain
enempää, parempaa, uudempaa
tai jotain, mitä toisilla on.

Meistä jokainen tietää
ne onnen perusfaktat.

Harvoin muualla tai muillakaan kummempaa.
Kai se on ihan vaan teflonia ja pintaa,
se mitä toisille esittää ja näyttää.
Monet, kun osansa niin kovin hyvin näyttelee.

Kai elämä vain loputtoman lohdutonta
yhtä suurta näytelmää.
On monenmoista roolia, repliikkiä,
sivuosia, ottoja ja vielä niitä kuiskaajia!!

Ihan liian monella on kyltymättömyyttä, riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä.
ja ihan joutavaa jupinaa.

Joka toista, no ainakin meikäläistä vaivannee 
mielen löyhyys ja ajatusten köyhyys.

Tämä on toisinaan ihmisen kateuden tila,
kun on jo vähän reunalta tip tip tipahtanut.
Niin, siksi kai jo kateudesta kalpeat kasvot kiivaana kiljuu.

Oispa meillä pienillä tosielämän oscarit - palkittais ne parhaat.
Palkittais myös ihan parhaat luuserit ja ne - saatanan ihanat rasittavat tunarit.

ps on ollut VÄHÄN kirjoituskipuja

OLI tosi piiitkä tauko aiemmasta blogikirjoituksesta - päästin tällä ulos höyryjen kera.

Välillä täällä KATEUDESTA KALPEIN KASVOIN katson tätä kovin pientä elämääni.

Kamala Luonto  23-3508 

sarkasmilla ihanaa kamala huumoria 💗

jos joku ihmettelee niin nämä sarjikset ovat oivallisia kuvaamaan asioita

ja kyllä jos joku hahmo pitää valita itseään kuvaamaan niin se on juuri MAJAVA

💗

Hank C - Albumi Little Promised Land

Sinnikkyyden tuloksena mieheni itse säveltämät ja sanoittamat kymmenen countryhenkistä kappaletta on julkaistu suoratoistopalveluissa.

Biiseihin on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä – ja ennen kaikkea loraus kaiken kestävää rakkautta.

Läpi vaikeuksien

Musiikki on ollut meille tapa selviytyä. Biisien tekeminen, soittaminen ja hiominen ovat auttaneet purkamaan kipuja ja tuntoja silloin, kun sanat eivät ole riittäneet.

Mieheni aloitti kitaransoiton teini‑ikäisenä ja kappaleiden tekemisen parikymppisenä. Elämä vei välillä toisaalle. Perustyö kutsui ja matkan varrella tuli vuosia, joina musiikki jäi syrjään. Työ ja elämä veivät välillä voimia ja uskoa. Silti kitara pysyi ystävänä – vaikka sitä ei aina jaksanut koskea.

Mitä rakastaa sitä pitäisi tehdä

Tavatessamme elämämme mullistui nopeasti. Mieheni on joutunut kokemaan sen, millaista on rakastaa vaikeasti sairasta, On koettu myös tappiomielialan hetkiä, mutta periksi ei ole annettu.

Intohimo on löytynyt yhä uudelleen. Se voima, joka syntyy siitä, kun tekee jotain sydämestään.
Ei siksi, että täytyi, vaan siksi että rakastaa sitä.

Olen saanut kulkea mieheni rinnalla hänen musiikkimatkallaan. Olen saanut kuunnella ja kommentoida. Olen heitellyt ideoita ja joskus on pyöritelty riimejä yhdessä. Arjen pyörittäminen ja musiikin synty ovat kulkeneet käsi kädessä.

Albumi

Mieheni esikoisalbumin nimi on Till the End. Tuo nimikkokappale kertoo minusta.

Kaikissa kappaleissa mieheni laulaa ja soittaa akustista kitaraa. Rumpujen rytmiä ja tempoa ohjasi Sami Laakso, basson matalat äänet ja rytmisen perustan loi Topi Karvone. Osan sovituksista teki kitaransoiton velho Jarmo Hynninen, joka soittaa kappaleilla sähkökitaraa.

jos haluat kuunnella - seurata

 boomplay.com  · tidal.com  · deezer.com  · amazon.com  · spotify.com  

Hank C:- Facebook 

Hank C . Spotify

Hank C - YouTube

kotikutoinen video kuvistamme koostettuna – mieheni rakkauslaulu minusta: Till the End, linkki alla

Hank C - Till The End - YouTube - video

💗

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja
julkaistiin huhtikuun lopussa.

Kirjan voi ostaa  💗

mediapinta oy verkkokaupasta.  
voit tilata kirjan tästä linkistä - mediapinta oy:n verkkokaupasta

Kirja on BTJ Finland Oy;n ja
Kirjavälitys Oy:n kautta
saatavilla myös kirjakauppoihin

💗
luultavasti silloin pitää on ilmoitettava nämä

💗kirjoittaja - kirsi juntunen -

💗kirjan nimi käänteisiä lottovoittoja

💗kirjan yksilöintitunnus ISBN: 978-952-81-1750-6

💗kustantaja mediapinta oy sekä

tai ota yhteys kirjastoosi kirjastoa voi pyytää tilaamaan kirjan kertokaa nuo yllä olevat kirjan tiedot.

kiitos jokaiselle kirjan hankkineellle sen lukeneelle ja eritoten palautetta antaneille.

.Kerron vähän kirjoitusprosessista 💗 - ja mitä kirjassa on.

Kuvaan kirjassa vuosiani
jossa sairaus on kulkenut
muun elämän rinnalla.

Siis 35-vuotiaasta 57-vuotiaaksi.
Se on aikaa, kun oli opittava
elämään sairauksien kanssa.

Sairaudet kulkivat mukana lupaa kysymättä.

En ole pitänyt päiväkirjoja.
Ne olisivat helpottaneet.
Terveydestäni sain tekstejä
Sairasvuosia ja kirjauksia on tuhansia.

Ei sairastaminen ole koko elämääni täyttänyt.
Elämässäni tärkeintä oli lapseni
ja heidän hyvinvointinsa.
Heidän vaiheensa muistan
ilman päiväkirjoja oikein mainiosti.

Isommat terveysasiani muistan kirkkaasti.
Mutta, enimmäkseen elämä oli 
menemistä, tulemista ja olemista.

Ihan tavallista elämää.
Elämän kiertokulun myötä
muuttuu ja kasvaa
ihmisenä ja äitinä.

Lapset kasvoivat
taaperoista aikuisiksi
kuin huomaamatta.

Ajattelin - ajan mukaisesti eteenpäin siirtyen 
tapahtumat avautuvat läheisilleni ja itselleni.

Kirjan kansikuva - sen absurdin ajan takia
kun elämässäni oli onni ja pelko rinnakkain.
Sairauteni ovat harvinaisuudessaan,
moninaisuudessaan ja tilastollisesti
mielestäni jo kuin Käänteisiä lottovoittoja
Nimi tuntui osuvalta.

Tuntemuksia, ajatuksia ja ihan tavallista elämää 💗

Päästyäni lopulta vuosien jälkeen
vertaistuen piiriin huomasin vuosien
koulineen mieltäni.
Kouluttauduin vertaistukihenkilöksi
heti kun se oli mahdollista.

Ajatukset ja tuntemukset on sairaudesta
riippumatta pitkälti samankaltaisia.
Vuodet muuttivat minua
ulkoisesti ja sisäisesti.

Toivon, että kirjan lukisivat myös terveet. 
Mielestäni se sopii jokaisen aikuisen luettavaksi.

Elän olen ja hengitän - ihanaa 💗

Selviydyin monen ihmeen kautta
loppuvuonna 2024 hyvin tiukasta paikasta.
Kirjaprosessi oli pitkällä ja viimeistelin
sen vauhdilla vimmoissani,
kun en alkuun kyennyt kuin istumaan.

En tiedä paljonko tätä jatkoajan jatkoaikaa
on suotu, siksi en uskaltanut tuhlata aikaa.
Siksi kirjasta tuli rosoinen.

💗

Jatkoajan jatko

minua on lahjottu –
kiitos, M.

Jatkoajan jatkoaika menossa
sairauksieni kanssa.

Olen hämmentynyt
siitä mankelista,
jonka läpi kuljin.

Monen ihmeen ja vaiheen myötä
taas elämälle selviydyin.

Kiitos sairaaloissa auttaneille.
Kiitos minua tsempanneille.

Tavanomainen terveysrumbani pyörii taas
tavallisen tivolini päiväjärjestyksessä'.

Mankelointi puristi minusta viimeisenkin turhan.

Sydän ja syöpä ei oo tosiaan kiva yhdistelmä sairastettavaksi.

Huokaan edeltäneen ajan painosta,
se oli vain selviämistä hetkestä toiseen.

Silti tässä olen yhä hengissä, jostain syystä.

Sydämeni mitraaliläpän repeäminen
tapahtui melko nopeasti .
Moista tosi harvoin - jos koskaan tapahtuu.
Sairaalaa edeltäneessä kardiologin
tarkastuksessa läppävuotoa ei näkynyt.

Vinkvink- kenelle sattuu, osuu ja uppoo.
Siipeensä  saanut se sydämeni kai.

Mikään kiitos ei ole riittävä.

Kardiologit ja kirurgit pelastivat minut elävien kirjoihin.

Outo ihme se on.

Yritän käyttää lisäajan hyvän tekemiseen.

Lähes nollapisteestä vointi on kohentunut.
Olotilani pääsääntöiseesti tasainen.
Elän kovin hitaasti.

Huimauksia ja huulten sinistymisiä on.
Sellaisia pakaste-jääkaappimaisia tuntemuksia.
Verenkiertohäiriöitä kaiketi.

Siis elonmerkkejä!

Kodin ulkopuolella lyllerrän rollaattorin kanssa.
Puoliso ja pyörätuoli on mukana pidemmillä.

En kykene rullaamaan pyrörätuolia itse,.
Käteni ovat ihan luokattoman kipeät .
Miksi - sen setviminen on auki.
Voimani eivät ole kyllä palautuneet.

Onneksi syövän osalta ei näkynyt uusia mörköjä.
Joten jatkan ilman syöpälääkkeitä.
Ei kai parempia uutisia voi olla!!

Kehossani ei akuuttia hoidettavaa!!

💗

Jatkoajan jatkoaika 

Mieli matkaa viime vaunussa.

Välähdyksinä muistaa
kamalia, vaikeita
ja niitä ihan kamalan vaikeita.

Ottaa aikansa toipuakseen.

Kykeneekö unohtamaan?
Kehoonsa enää luottamaan.

Tämä jatkoaika on käytettävä tarkoin.
Auttaa kai voin, edes sanoin.
Kiitollinen olen ihmeistä, avusta.
Niin monen myötätunnosta
ja tästä

jatkoajan jatkosta.

💗

huh

Tästäkin
selvisin.

💗💗

Loppusuoraa

Blogin kirjoittaminen
on tuonut monenlaista.

Muutama yhteydenotto
on johtanut ajatustenvaihtoihin
ja vähän keskinäiseksi vertaistueksi

Toivon blogista löytyvän
siipirikkoisille elämän kolhimille

jotain eheyttävää.

Toisinaan on päästettävä irti
elämästä.

Aina kaikkea ei kyetä korjaamaan.
Aina ei kyetä parantamaan.

Meidän jokaisen on joskus
päästettävä irti elämästämme.

Loppumatkan krouvissa
on eräs blogin ahkera lukija.

Olemme kirjoitelleet syvällisiä.

Tuo ihana ihminen on
koskettanut minua syvästiy.

Hän
kulkee
elämänsä
loppusuoraa.

Luulen, että me molemmat
olemme hoksanneet
oleellisen elämästä'.

Elämästä luopuminen on
jokaisen elävän osa.

Mikään tahtominen tai
toivominen ei voi tosiasioita
muuksi muuttaa.

En löydä
kuolemattomia sanoja.

Halusin silti kirjoittaa
vähän juuri sinua
ajatellen.

Kiitos ajatustenvaihdoista
sinä kaunosielu.

💗

tässä
sinulle
omistettu
kirjoitus

saat sen nyt

kun olet vielä
itse lukemassa

💗

Loppusuoraa

Selviydyit monista mutkista.
vaikeista paikoista ja ajoista.

💗
Olet elänyt ja kipuillut.

Mutta ajan myötä
eheytynyt

💗

Olet matkaamassa
omaa loppusuoraasi.

💗

Hennoilla ja herkillä
on tulevasta kalpea
aavistus. 

💗

Olevasta,
tulevasta
hauras
toive .

💗
Suunnasta toivo
ja luottamus .

💗

Jokainen ajallaan
viimeisellä loppusuoralla.

💗

Jokaisen on päästettävä
irti tästä maallisesta
elämästä.

💗

Koskaan ei osaa riittävästi sanoa .

Hyvää taivasmatkaa - kaunosielu 💗

💗🙏

Traumamuistojen käsittelyvaiheessa

Olin hyvin hyvin heikossa hapessa
juuri ennen sydänleikkausta 18.12.2025.
Reilu kuukausi on mennyt
monen viikon mittaisesta
sairaalareissusta'.

Kehoni on yhä tosi väsynyt. 💗
Mieli otti kovemmin osumaa. 💗
Monisairas on ongelma terveydenhuollossa.
Se olin minä.💗

Apu löytyi kuin ihmeen kautta ja aivan viime hetkellä.
Yhä olen tässä, elän ja kirjoitan. Se tuntuu yhä hyvin erityiseltä-Ihmeeltä. 💗

Olen mielessäni palannut noihin viikkoihin.
Muisti tekee sen ihan omalla tahdillaan
ja lupaa kysymättä.

Se nostaa esiin hetkiä, hajuja, ääniä, pelkoa
piippauksia ja odotusta. Niitä vaiheita ei voinut väistää.
Ne piti vaan kulkea läpi. Hiljalleen - vain yksi muisto kerrallaan.

Diagnoosi · potilaan asema · sairaalan todellisuus 💗

Heinäkuussa 2024 tuli tieto, joka muutti kaiken.
Kilpirauhasen imusolmukkeista löytyi keuhkosyövän etäpesäkkeitä
Se sana, levinnyt - osui ja upposi. Syöpä ei ollut enää vain paikallinen.
Se oli tullut jäädäkseen.

Pitkän sairastamisen myötä, olin jo tottunut tutkimuksiin
odottamiseen uusiin vaiheisiin. Silti tämä totisesti - pysäytti.
Olin terveydenhuollolle hankala potilas. Se monisairas.
Se sitkeä. Se, joka kysyy ja tietää liikaa.

Syksyn 2024 aikana tiesin kyllä itseni, kun kroppani tunnen.
Jokin oli vialla. Olin laihtunut syksyn aikana. Sitten sairaalassa
suorastaan kuihduin. Sairaalajakso oli sekava ja raskas.

Oli kaksi sairaalaa ja useampi osasto molemmissa sairaaloissa.
Valvontaa ja päivystyksiä. Keuhkoihin kertyi nestettä. Aika holtittomasti,
nopeasti ja aina uudelleen. Hengitykseni kävi työlääksi.

Jouduin ensin keuhko‑osastolle jossa huonekavereinani oli
tarttuvia keuhkosairauksia sairastavia. Ihmettelen yhä
miksi minut sinne sijoitettiin.

Oloni oli turvaton. Keho teki töitä koko ajan. Vaikka,
makasin vain paikallani. Hengitin.
Se ei totisesti tuntunut helpolta.

Hengitys · odotus · päätös 💗

Keuhkoni täyttyivät nesteestä. Hengittäminen kävi raskaaksi
ja pian yhä raskaammaksi. Nestettä ei voitu poistaa. Piti odottaa,
syynä hyytymisen estolääkitykseni.

Odotin istuen selkä suorana. Maski kasvoilla ja huohotin. Aika venyi.
Minuutit eivät kulkeneet eteenpäin, ne seisoivat paikallaan.

Söin vain vähän. Ehkä saman kuin yksivuotias lapsi. Makuaistini katosi.
Kehoni väsyi ja mieli yritti pysyä mukana.

Tehtiin päätös. Jos keho ei enää jaksaisi - minua ei elvytettäisi.

Kuulin sen. Ymmärsin sen. Ja silti olin siinä hengittämässä, yrittämässä,
kököttämässä happimaskin kera sängylläni.

Nestettä saatiin tyhjennettyä. Ihan hetkeksi helpotti ja tosi äkkiä kertyi lisää.
Yöt olivat vaikeita ja päivätkin. Pelko istui vieressä - hiljaa.
Aamu tuli silti ja olin yhä siinä.

Siirrot · sydän · päätös yrittää vielä 💗

Kun se hengitys ei helpottanut, niin katse kääntyi sydämeen. Keuhkoissa
oli yhä nestettä. Sydämestä kuului ääniä, joita ei olisi pitänyt kuulua.

Olin väsynyt, niin väsynyt. En jaksanut pelätä. Kai se olisi ollut terve reaktio.
Olin koko syksyn ollut niin tavattoman huonossa kunnossa, eikä hoitotahoni
ymmärtäneet kertomaani. Se on vähän outoa. Joku kehotti pari kuukautta
ennen kuntoilemaan. Sellainen loukkaa ja sen muistan yhä.

Minua siirreltiin paikasta toiseen. Tutkittiin, kuvattiin ja odottettiin vastauksia.
Päiviä kului. Sydämeen aiemmin asennettu bioläppä oli pettänyt. Se hauraampi
varaosa. Sydän teki töitä kuin myrskyssä. Sisällä oli pyörrex, jota en nähnyt - mutta tunsin.

Avosydänleikkausta ei voitu ajatella. 

Kuulin sanat, mutta olin jo puoliksi jossain muualla. Silti uusi aamu tuli.
Olin yhä tässä ja elämässä. Uusi viikko alkoi. Tutkimuksia nopeutettiin,
keskusteluja käytiin suljettujen ovien takana.
Lopulta sain kuulla, he halusivat vielä yrittää pelastaa minut, toisella tavalla.

Toimenpide · herääminen · ensimmäinen askel kotiin 💗

Minut nukutettiin. Vielä heräsin ja  olin yhä täällä. Sydämeeni oli tehty jotain.
Uusi läppärakenne oli saatu paikalleen verisuonia pitkin. Nuo maan taitavimmat olivat asialla. Sanottiin toimenpiteen onnistuneen.
En vielä osannut iloita, sillä  olin niin väsynyt. Hengitin.

Siirrettiin osastolle toipumaan takaisin tutumpaan rytmiin. Pian pääsin oman hyvinvointialueeni Sydänsairaalaan kardiologian osastolle.
Sain taas oman pönttövessan, hoitotuolin ja rollaattorin.
Pieniä asioita, mutta silloin ne merkitsivät tosi paljon.

Aloitin parin metrin matkat rollaattorin kanssa. Jalkanitärisivät, jotenkin kantoivat.
Hengenahdistuksen pakokauhunomainen tunne oli ehtinyt painua syvälle.
Nukuin vain istuma‑asennossa, keho ei vielä luottanut. Myöhään
jouluaaton aattona oli lopputarkastus. Halusin pois sairaaloista,
pois laitteista, pois odottamisesta.

Vaikka olin hauras kuin haavanlehti. Pääsin kotiin lähes yön koitteessa.
Olin aivan puhki. kotona huomasin ettei nukahtamisesta tai kivusta ollut puhuttu.
Keho oli tottunut lääkkeisiin. Vieroitusaika oli kärvistelyä ja katkonaisia öitä.
Mies rakensi minulle oman nukkumispesän. Nukuin hetkiä kerrallaan,
kuten olin nukkunut jo niin kauan. Kesti päiviä ennen kuin uni alkoi palata
Olimme vielä usean viikon ajan kuin zombie‑hahmoina molemmat

Hengissä yhä. Kiitos terveydenhuoltomme  ja ne gurut - ja ihmetaitajat.
Kiitos Luoja 🙏

Joulu omassa kodissa - Kiitos Luojalle

Joulu on kautta aikain
ollut ihmeiden
aikaa.

💗

Tilani sairaalassa leikkauksen jälkeen
pari päivää kai melko vakaa eikä
pleuranestettä näkynyt.

Kardiologin kanssa ja konkarina
sovimme - uskaltaudun ja lähdin
kotiin toipumaan.

Elän jotenkin ihan vain säästöliekillä, mutta elän kuitenkin. 
Mikaan muu ei ole vielä  mahdollista.

Kiitos kannattelustanne  💗

Kiitos jokaiselle vaikean tilanteeni huomioineelle.
Kovin paljon tapahtui niin kovin raskaita.
Mieleni käy niitä läpi, mitenkäs muuten kuin
nukkumaan mennessä ja välillä muuten vaan.

Tiedän toki tämän kuuluvan
normaaliin traumaprosessiin.

Ystäville, tuttaville ja
blogin kautta kannustaville

Kiitos kiitos 💗

Sairaalareissulle osui monta
kolhua ja montunpohjaa.

Osui onnekseni monia
jopa johdatukselta tuntuvia
vaiheita ja käänteitä.

Olen tavattoman kiitollinen
jokaiselle minua sairaalajaksoni
auttaneille terveydenhuollon 
ammattilaisille

kiitos jokaiselle auttajalle

💗

kiitos Luojalle
joka elinpäivistämme päättää

Entiselleen en palaa, mutta niinhän sitä on tullut huomattua
- vähemmälläkin pärjää ja muiden tuella ja kannustuksella.

En juuri jaksa kuin istua.
Nukkumiseni on mitätöntä.
Vaaka-asento tuottaa ahdistuksen,  
lähes pakokauhun tunteen.

Siis kovin pienin askelin,
kovin pienin etenen.

Käteni toimivat ja pysyvät läppärin
näppäimillä, vaikka tuskin
mukia jaksan itse käteeni nostaa.

Eteenpäin on elävän mieli.

Rakas ystäväni menehtyi reilu vuosi sitten.
Hän on ollut monesti mielessäni.

Olin jo lähes varma, että tapaisimme.
Saattoi tulla viive - jonkinlainen lisäaika
minulle. Ikävä on valtava.

Huomasin juuri, etä  blogi on jo yli 3‑vuotias!!
Ihana taapero - oi mikä ihana ikä!!

💗

Hiljennytään joulun ilosanoman äärelle 🙏

Mutta enkeli sanoi heille.
Älkää peljätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman.
Suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa
syntynyt Vapahtaja.
Hän on
Kristus, Herra.’"
(Luuk. 2:10–11)

Oikein hyvää joulua

💗 🙏

Till the end - Välitilinpäätös - Tiukassa paikassa

Viime kuukausina vointini romahti.
On tapahtunut paljon.

Olen ollut nyt 3 viikkoa sairaaloissa.

On annettu 2 DNR- eli elvyttämättä
jättämispäätöstä.

Se tarkoittaa luonnollisen kuoleman

sallimista tilanteessa, jossa
paranemisen edellytyksiä ei ole.

mutta 

Viisaat HUSin kardiologit ja kirurgit
miettivät ja tutkivat kiivaasti sydäntäni
kaikin keinoin ja nopeasti -
kun kamala kiire on.

He keksivät keinon, jota huomenna yritetään.

10 vuotta vanhan mitraalibioläpän rakenne on pettänyt.

Pleuranestettä on poistettu hurjasti.
Sydämessäni on holtiton pyörre.

Huomenna on leikkaus joita ei ole montaa tehty.

On ollut äkkijyrkkää

lokakuussa keuhkojen TT-kuvissa pleuranestettä.

Kardiologikäynnillä 10-vuotias mitraaliläppä näytti
tavanomaiselta ja sydämeni oli melko ennallaan.

Keuhkosyöpäni täsmälääke piti tauottaa.
Ja, silti askeleeni olivat tuskaisia.

Tarvitsin pyörätuolia ulkomaailmassa.
Köpötin kotona askel kerrallaan.
Muuhun en kyennyt.

💗

5.12. röntgenkuvissa keuhkoissani iso nestelasti.
Passitettiin heti sairaalaan.
Päivystyksestä keuhkopolilla, jossa heti
lisähappea ja lääkityksiä.
Pystyin vaivoin liikkumaan pari askelta.

Hyytymisarvojen laskettua riittävästi poistettiin
muutaman päivän päästä 1,9 litraa pleuranestettä.

Vointini romahti ja minulle tehtiin DNR-päätös
eli elvyttämättä jättämispäätös.
Siitä keskusteltiin mieheni läsnäollessa.

Röntgenkuvissa vasemmalla myös runsaasti nestettä.
Sitten huomattiin sydämeni suurentuneen.

Siirsivät sydänsairaalaan kardiologian osastolle.
Siellä ymmärrettiin, että olin ihan finaalissa.
Mitraaliläpälle oli tapahtunut jotain.

Yhteys HUSiin otettiin. TT-kuvat otettiin.
Tehtiin ruokatorven kautta ultraus, jolla
läpän tilanne nähtiin paremmin.

Ambulanssilla HUSin sydänvalvontaan.
Keuhkoissa oikealla yli 10 cm nestepinta,
vasemmalla 6 cm.

Oikeasta keuhkosta pleurapunktiolla pois 1,8 litraa.
Seuraavana iltana eteisvärinää flimmeriä monta tuntia.

Se muuttui kammiovärinäflimmeriksi kai.
Kaikki juoksenteli ympärilläni kaiken piipatessa.
Oli monta häärijää ja nukutuslääkäri laittoi troppejaan.

Hiippakunnan vaihtumiseni oli enemmän kuin lähellä.

  💗

Sanottiin, että seuraavaa ei saa tulla, sitä en enää kestäisi.
Tehtiin toinen dnr-elvyttämättä jättämispäätös. Miehelleni soitettiin.

10 vuotta vanha mitraali-bioläppå oli romahtanut täysin.
syöpä- ja kardiologian poliklinikat vaihtoivat kiivaasti tietoja minusta.

Kiireellä tehtiin yhä tarkempia sydäntutkimuksia.
Keksivät voisi olla mahdollista suoniteitse uittaa
uusi läppärakenne paikalleen - mitraaliläppäproteesi

Imettiin vielä pleuranestettä nyt 1,2 litraa - sydämessäkin oli nestelastia.

Leikkaus on huomenna  - Uusi mahdollisuus elää. 
Operaatiolla voisin saada lisäaikaa.
Suostuin toki, koska  haluan elää.💗

Pyysin miestäni tuomaan läppärini sairaalaan, jotta saan kirjoittaa tämän kirjoituksen.

Moni on kysellyt - en ole kyennyt vastaamaan.

Kännykällä muutamille pari riviä - tulkoon info tässä yhteisesti.

Kaikella on aikansa - toivon selviäväni.💗
Plkoon tämä välitilinpäätös, jos minulle käy huonosti.

Kiitos lukijoille - kirjoitukset jäävät elämään

viestini jokaiselle

💗

Ollaan ihmisiä toisillemme

Jos kaikki menee kuin strömsössä, toivon saavani ilahduttaa uusilla kirjoituksilla.

💗

Pyydän anteeksi keskeneräisyyttäni ihmisenä.
Pyydän anteeksi heiltä, joita olen matkani varrella loukannut.

💗

Läheisilleni - 💗RAKASTAN     KIITOS  💗

linkkinä mieheni minulle/minusta tekemä rakkauslaulu 💗

Till The End - Hank C - YouTube

Ps. Olen korjannnut tekstiä myöhemmin

Se ei ollut kovin selkokielistä, kun sitä viime voimillani kirjoitin.
Ihan kaikkia tietoja en tuolloin 💗 tiennyt, en edes ymmärtää jaksanut 
Kirjoittamiseen keskittyminen oli keinoni siirtää tulevan leikkauksen ajattelua.
Kirjoittaminen vei pari tuntia ja väsytti.
Ihanan hoitajan ansioista hiukseni ja yläkroppani pestiin ja kuivattiin monen likaisen viikon jälkeen.

Se tuntui ihmeellisen ihanalta - itketti

💗🙏

Ihan vaan elämänilosta

Kuva: Raija Seppänen – Syysaamun kudelmia  

Kirjoitan tätä elämän
rajallisuuden äärellä.

Siinä missä luopuminen
ja elämänilo kulkevat
rinnan.

Syksy on luonnossa

luopumisen aikaa.

Blogini ja vertaistukijana

toimimisen myötä 
useampi lähtölaskentaa
odottava on  kirjoittanut-

Kuuntelen tarinoita.

Moni haluaa kertoa elämänsä kulusta.

Ajatuksiaan elämästä, olevasta, tulevasta.

Luulen hiljalleen ymmärtäväni vähän
jostain suuremmasta.

Elämän tarkoituksesta ja jatkumosta.

Palasia syvemmästä, josta emme tiedä.

Moni siirtää lopullisuuden mietteitä
ajatellen sitten joskus,.
vaikka, kukaan ei voi tietää
ehtiikö kun pitäisi.

Moni pitkäaikaissairas ehtii kertoa.
Sopia asioistaan ja toiveistaan.

Ajatellaan viimeisen tahdon tekemisen
olevan jotain hyvin erityistä. 
Ja että se olisi kuin antaisi toiselle luvan kuolla.

Sitä ei rakkailleen haluaisi antaa.

On tilanteita, joissa sairastunut on valmis lähtemään.
Olen ollut huomaavinani heissä tyyneyttä
seesteisyyttä lähellä siirtymistä.

ajasta ikuisuuteen

Olen kuullut rakkaudellisista tärkeistä pitkistä jäähyväisistä.
Niitä lähtöjä toivoisi jokaiselle
Onko tärkeämpää kuin ihan pienet asiat

Käsistä pitäminen, halaukset, katseet.

Läsnäoloa isolla sydämellä

Uskaltaisimmepa elää ilman maskeja
täydemmin, aidommin
ja ...

ihan vaan elämänilosta 💗 

jos valitsisimme 💗
aina 
hyvän
emme helpointa tutuinta💗
pienin askelin 
toisimme lohdun
auttaen toisemme 
 yli vaikean ajan
jos kiittäisimme
elämästä 
epätäydellisestä💗
 jollei muusta
niin
ihan vaan 💗
elämänilosta

💗

kamala Luonto 24-32821

💗