Omanlainen juhannus

Kuva -Salonen Teijo

Hiljalleen iän myötä
minulle on tullut
tarve tehdä ja

olla niin kuin
hyvältä tuntuu

Omalla tavallani.

Suomen keskikesään kuuluu
vehreys, öttiäiset ja hyttyset.

Juhlapäivät ovat jotenkin hassuja.

Aikuisikäni juhannuksiin kuului
matkaaminen ja toisten kanssa
oleminen.
Mukautuminen.

Sellaisen olen jättänyt.

Tänä juhannuksena ihastelen
varjossa istuen kesäluontoa.

Hengitän ja aistin kaunista
kesäluontoamme.

Liikkuvia, lentäviä ja kipittäviä,
kovin kiireisiä pieniä ja isoja
liikkuvia.

Pelkkä katsominen hengästyttää.

Kuva - Ihan itse otin!!!!

Ihmettellään ja tallennetaan
talven mielihyvävarastoihimme

kaikkea vihreää ja värikästä,

Huomataan kaikkien elävien
menemisiä ja taidokkaita
kipityksiä, lentoja
ja muurahaisten urotöitä.

Juuri tähän
lämpöön ja kauneuteen
haluaisin itsevaltiaana
lukittaa koko tämän maan.

... ja tähän tunteeseen ja ajatukseen, että

Elämä on
hetkittäin ihanaa ja
muistamisen arvoista.💗

 

Toivottavasti
juhannuksenne
menee kivasti.

Toivottavasti siitä jää
hyviä muistoja
talven varalle tallennettavaksi.

IHANAA  JUHANNUSTA💗

Kuva - Päivi Kangas

💗

Olen nyt koulutettu kokemustoimija

Olen nyt koulutettu kokemustoimija
opiskelin @Sydänliiton tuella
Kiitos.

Saan käyttää kokemustoimija nimikettä

💗

Halusin vielä lisää hyvää.
Olen saanut paljon.
Maksaisin velkaani yhteiskunnalle
kiitoksena avusta, hoivasta,
ihmeistä ja siitä, että yhä elän.

💗

Mutta mihin kykenisin,
mitä osaisin ja pitäisin.

Ja piti huomioida realiteetit.

Mietin, että mitä kun se maratooni ei oikeen sopinu
ja se zumbakin tuntui sit .... vähän liian... zumbalta. 

Bongasin koulutusilmoituksen
ja kokemustoimijaa jututin
sydänliitosta sain infoa.

Tällaisena ujopiimänä
päätin sukeltaa
kun tästä totisesti tiedän

Kun on kauan ihan elämän reunalla
se muiden tavallinen on 
minulle ihan erityistä

Arvaattehan sen ydinjutun 
ja syyn miksi kiinnostuin.
No kun kerrankin
täytin ne kriteerit.

Lainaus "kokemustoimijamme
ovat pitkäaikaissairaita vammautuneita".

No sitä kokemusta on.
Tuli tunne tää on just mun juttu.

Sydänliitto suostui ja talvipimeinä opiskelin.
Innostuin uudesta tutusta uudella tavalla.
Oli mielenkiintoinen koulutus, omaa päätä herättelevä.

💗 Lainaus kKokemustoimintaverkostolta:
”Kokemustoimijan tehtävä on ymmärryksen ja tiedon lisääminen
kokemustoimija on kokemustiedon jakaja/välittäjä
eri alojen ammattilaisille ja opiskelijoille suurelle yleisölle.

Kokemustoimijat ovat kokemustoimintaverkoston järjestöjen kouluttamia.
kokemustoimijat ovat haastavan elämänkokemuksen omaavia
pitkäaikaissairaita vammaisia tai heidän läheisiään.
Kokemustietoa välitetään rakentavalla positiivisella otteella
laajempi näkökulma synnyttää uusia tapoja tehdä.

Kokemustoimijat pitävät luentoja, puheenvuoro ja alustuksia
He ovat mukana koulutuksissa keskusteluissa työryhmissä,
työpajoissa - kehittämisessä suunnittelussa.
Kokemustoimijat tuovat asiakkaan/potilaan polkua läpikäyneen näkökulmaa.

Jännää johtaako mihinkään💗

Klikkaa lukemaan lisätietoa ->   Tästä Kokemustoimintaverkoston sivuille

Jatkan Sydänliiton vertaistukihenkilönä rinnalla kulkemista. 💗 
Kiitos Sydänliitto etenkin Paula 💗
Kiitos kokemustoimijaverkosto kouluttaja Piia 💗
Kiitos kurssikaverit 💗

... ja aina sitä kevennystä tarvitaan 
- tämän klipin idea on varmasti tullut seuraamalla minua - kiitos

Kamala Luonto 23-3508
💗

Kalpeat kasvot

Maalaus Susanna Huovinen

Mikä kaventaa elämää tehokkaasti?
Se on jotain, jota jokainen osaa tehdä.
Vieläpä tosi hyvin ja ihan helposti.

No. kateus!!

Mutta, oletko miettinyt 

miksi se kateus 
päässämme

omiaan kuiskii ??

Miksei meille riitä
se ihan oma elämä.

Omana itsenämme oleminen.

Miksi emme riitä itsellemme?
Ihan sinä raakaversiona
aitona pelkkänä itsenään.

Miksi kaihoamme aina jotain?

Miksi se nykyinen ei ole riittävää?
Aina pitäisi saada enemmän, parempaa
tai jotain mitä muilla on.

Meistä jokainen tietää
ne onnen perusfaktat.

Harvoin muualla tai
muillakaan kummempaa.

Kai se on ihan vaan teflonia ja pintaa,
se mitä toisille esitetään ja näytetään.
Monet, kun osansa niin kovin hyvin näyttelevät.

Onko elämä vain
loputtoman lohdutonta
yhtä suurta näytelmää?

On nähtävissä monenmoista
roolia, repliikkiä,
sivuosia, ottoja ja
hah hah.
On vielä niitä kuiskaajia!!

Ihan liian monella on kyltymättömyyttä,
riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä.
Monella meistä - ihan joutavaa jupinaa.

Joka toista, no ainakin meikäläistä, vaivannee 
mielen löyhyys ja ajatusten köyhyys.

Tämä on mielestämo toisinaan
sellaisen ihmisen kateuden tila,
kun on jo vähän reunalta 
tip tip tipahtanut.

Niin, siksi kai jo minun kateudesta kalpeat kasvot kiivaana kiljuvat.

Oispa meillä pienillä
tosielämän oscarit.

Palkittais ne parhaat.
Palkittais myös ihan parhaat luuserit
ja ne - saatanan ihanat rasittavat tunarit.

ps. Onhan sitä VÄHÄN ollut kirjoituskipuja

OLI tosi piiitkä tauko aiemmasta blogikirjoituksesta.
Päästin tällä ulos höyryjen kera.

Välillä täällä KATEUDESTA
KALPEIN KASVOIN katson
tätä kovin pientä elämääni.

Kamala Luonto  23-3508 

sarkasmilla ihanaa kamala huumoria 💗

jos joku ihmettelee niin nämä sarjikset ovat oivallisia kuvaamaan asioita

ja kyllä jos joku hahmo pitää valita itseään kuvaamaan niin se on juuri MAJAVA

💗

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja
julkaistiin huhtikuun lopussa.

Kirjan voi ostaa  💗

mediapinta oy verkkokaupasta.  
voit tilata kirjan tästä linkistä - mediapinta oy:n verkkokaupasta

Kirja on BTJ Finland Oy;n ja
Kirjavälitys Oy:n kautta
saatavilla myös kirjakauppoihin

💗
luultavasti silloin pitää on ilmoitettava nämä

💗kirjoittaja - kirsi juntunen -

💗kirjan nimi käänteisiä lottovoittoja

💗kirjan yksilöintitunnus ISBN: 978-952-81-1750-6

💗kustantaja mediapinta oy sekä

tai ota yhteys kirjastoosi kirjastoa voi pyytää tilaamaan kirjan kertokaa nuo yllä olevat kirjan tiedot.

kiitos jokaiselle kirjan hankkineellle sen lukeneelle ja eritoten palautetta antaneille.

.Kerron vähän kirjoitusprosessista 💗 - ja mitä kirjassa on.

Kuvaan kirjassa vuosiani
jossa sairaus on kulkenut
muun elämän rinnalla.

Siis 35-vuotiaasta 57-vuotiaaksi.
Se on aikaa, kun oli opittava
elämään sairauksien kanssa.

Sairaudet kulkivat mukana lupaa kysymättä.

En ole pitänyt päiväkirjoja.
Ne olisivat helpottaneet.
Terveydestäni sain tekstejä
Sairasvuosia ja kirjauksia on tuhansia.

Ei sairastaminen ole koko elämääni täyttänyt.
Elämässäni tärkeintä oli lapseni
ja heidän hyvinvointinsa.
Heidän vaiheensa muistan
ilman päiväkirjoja oikein mainiosti.

Isommat terveysasiani muistan kirkkaasti.
Mutta, enimmäkseen elämä oli 
menemistä, tulemista ja olemista.

Ihan tavallista elämää.
Elämän kiertokulun myötä
muuttuu ja kasvaa
ihmisenä ja äitinä.

Lapset kasvoivat
taaperoista aikuisiksi
kuin huomaamatta.

Ajattelin - ajan mukaisesti eteenpäin siirtyen 
tapahtumat avautuvat läheisilleni ja itselleni.

Kirjan kansikuva - sen absurdin ajan takia
kun elämässäni oli onni ja pelko rinnakkain.
Sairauteni ovat harvinaisuudessaan,
moninaisuudessaan ja tilastollisesti
mielestäni jo kuin Käänteisiä lottovoittoja
Nimi tuntui osuvalta.

Tuntemuksia, ajatuksia ja ihan tavallista elämää 💗

Päästyäni lopulta vuosien jälkeen
vertaistuen piiriin huomasin vuosien
koulineen mieltäni.
Kouluttauduin vertaistukihenkilöksi
heti kun se oli mahdollista.

Ajatukset ja tuntemukset on sairaudesta
riippumatta pitkälti samankaltaisia.
Vuodet muuttivat minua
ulkoisesti ja sisäisesti.

Toivon, että kirjan lukisivat myös terveet. 
Mielestäni se sopii jokaisen aikuisen luettavaksi.

Elän olen ja hengitän - ihanaa 💗

Selviydyin monen ihmeen kautta
loppuvuonna 2024 hyvin tiukasta paikasta.
Kirjaprosessi oli pitkällä ja viimeistelin
sen vauhdilla vimmoissani,
kun en alkuun kyennyt kuin istumaan.

En tiedä paljonko tätä jatkoajan jatkoaikaa
on suotu, siksi en uskaltanut tuhlata aikaa.
Siksi kirjasta tuli rosoinen.

💗

Jatkoajan jatko

minua on lahjottu –
kiitos, M.

Jatkoajan jatkoaika menossa
sairauksieni kanssa.

Olen hämmentynyt
siitä mankelista,
jonka läpi kuljin.

Monen ihmeen ja vaiheen myötä
taas elämälle selviydyin.

Kiitos sairaaloissa auttaneille.
Kiitos minua tsempanneille.

Tavanomainen terveysrumbani pyörii taas
tavallisen tivolini päiväjärjestyksessä'.

Mankelointi puristi minusta viimeisenkin turhan.

Sydän ja syöpä ei oo tosiaan kiva yhdistelmä sairastettavaksi.

Huokaan edeltäneen ajan painosta,
se oli vain selviämistä hetkestä toiseen.

Silti tässä olen yhä hengissä, jostain syystä.

Sydämeni mitraaliläpän repeäminen
tapahtui melko nopeasti .
Moista tosi harvoin - jos koskaan tapahtuu.
Sairaalaa edeltäneessä kardiologin
tarkastuksessa läppävuotoa ei näkynyt.

Vinkvink- kenelle sattuu, osuu ja uppoo.
Siipeensä  saanut se sydämeni kai.

Mikään kiitos ei ole riittävä.

Kardiologit ja kirurgit pelastivat minut elävien kirjoihin.

Outo ihme se on.

Yritän käyttää lisäajan hyvän tekemiseen.

Lähes nollapisteestä vointi on kohentunut.
Olotilani pääsääntöiseesti tasainen.
Elän kovin hitaasti.

Huimauksia ja huulten sinistymisiä on.
Sellaisia pakaste-jääkaappimaisia tuntemuksia.
Verenkiertohäiriöitä kaiketi.

Siis elonmerkkejä!

Kodin ulkopuolella lyllerrän rollaattorin kanssa.
Puoliso ja pyörätuoli on mukana pidemmillä.

En kykene rullaamaan pyrörätuolia itse,.
Käteni ovat ihan luokattoman kipeät .
Miksi - sen setviminen on auki.
Voimani eivät ole kyllä palautuneet.

Onneksi syövän osalta ei näkynyt uusia mörköjä.
Joten jatkan ilman syöpälääkkeitä.
Ei kai parempia uutisia voi olla!!

Kehossani ei akuuttia hoidettavaa!!

💗

Jatkoajan jatkoaika 

Mieli matkaa viime vaunussa.

Välähdyksinä muistaa
kamalia, vaikeita
ja niitä ihan kamalan vaikeita.

Ottaa aikansa toipuakseen.

Kykeneekö unohtamaan?
Kehoonsa enää luottamaan.

Tämä jatkoaika on käytettävä tarkoin.
Auttaa kai voin, edes sanoin.
Kiitollinen olen ihmeistä, avusta.
Niin monen myötätunnosta
ja tästä

jatkoajan jatkosta.

💗

huh

Tästäkin
selvisin.

💗💗

Loppusuoraa

Blogin kirjoittaminen
on tuonut monenlaista.

Muutama yhteydenotto
on johtanut ajatustenvaihtoihin
ja vähän keskinäiseksi vertaistueksi

Toivon blogista löytyvän
siipirikkoisille elämän kolhimille

jotain eheyttävää.

Toisinaan on päästettävä irti
elämästä.

Aina kaikkea ei kyetä korjaamaan.
Aina ei kyetä parantamaan.

Meidän jokaisen on joskus
päästettävä irti elämästämme.

Loppumatkan krouvissa
on eräs blogin ahkera lukija.

Olemme kirjoitelleet syvällisiä.

Tuo ihana ihminen on
koskettanut minua syvästiy.

Hän
kulkee
elämänsä
loppusuoraa.

Luulen, että me molemmat
olemme hoksanneet
oleellisen elämästä'.

Elämästä luopuminen on
jokaisen elävän osa.

Mikään tahtominen tai
toivominen ei voi tosiasioita
muuksi muuttaa.

En löydä
kuolemattomia sanoja.

Halusin silti kirjoittaa
vähän juuri sinua
ajatellen.

Kiitos ajatustenvaihdoista
sinä kaunosielu.

💗

tässä
sinulle
omistettu
kirjoitus

saat sen nyt

kun olet vielä
itse lukemassa

💗

Loppusuoraa

Selviydyit monista mutkista.
vaikeista paikoista ja ajoista.

💗
Olet elänyt ja kipuillut.

Mutta ajan myötä
eheytynyt

💗

Olet matkaamassa
omaa loppusuoraasi.

💗

Hennoilla ja herkillä
on tulevasta kalpea
aavistus. 

💗

Olevasta,
tulevasta
hauras
toive .

💗
Suunnasta toivo
ja luottamus .

💗

Jokainen ajallaan
viimeisellä loppusuoralla.

💗

Jokaisen on päästettävä
irti tästä maallisesta
elämästä.

💗

Koskaan ei osaa riittävästi sanoa .

Hyvää taivasmatkaa - kaunosielu 💗

💗🙏

Traumamuistojen käsittelyvaiheessa

Olin hyvin hyvin heikossa hapessa
juuri ennen sydänleikkausta 18.12.2025.
Reilu kuukausi on mennyt
monen viikon mittaisesta
sairaalareissusta'.

Kehoni on yhä tosi väsynyt. 💗
Mieli otti kovemmin osumaa. 💗
Monisairas on ongelma terveydenhuollossa.
Se olin minä.💗

Apu löytyi kuin ihmeen kautta ja aivan viime hetkellä.
Yhä olen tässä, elän ja kirjoitan. Se tuntuu yhä hyvin erityiseltä-Ihmeeltä. 💗

Olen mielessäni palannut noihin viikkoihin.
Muisti tekee sen ihan omalla tahdillaan
ja lupaa kysymättä.

Se nostaa esiin hetkiä, hajuja, ääniä, pelkoa
piippauksia ja odotusta. Niitä vaiheita ei voinut väistää.
Ne piti vaan kulkea läpi. Hiljalleen - vain yksi muisto kerrallaan.

Diagnoosi · potilaan asema · sairaalan todellisuus 💗

Heinäkuussa 2024 tuli tieto, joka muutti kaiken.
Kilpirauhasen imusolmukkeista löytyi keuhkosyövän etäpesäkkeitä
Se sana, levinnyt - osui ja upposi. Syöpä ei ollut enää vain paikallinen.
Se oli tullut jäädäkseen.

Pitkän sairastamisen myötä, olin jo tottunut tutkimuksiin
odottamiseen uusiin vaiheisiin. Silti tämä totisesti - pysäytti.
Olin terveydenhuollolle hankala potilas. Se monisairas.
Se sitkeä. Se, joka kysyy ja tietää liikaa.

Syksyn 2024 aikana tiesin kyllä itseni, kun kroppani tunnen.
Jokin oli vialla. Olin laihtunut syksyn aikana. Sitten sairaalassa
suorastaan kuihduin. Sairaalajakso oli sekava ja raskas.

Oli kaksi sairaalaa ja useampi osasto molemmissa sairaaloissa.
Valvontaa ja päivystyksiä. Keuhkoihin kertyi nestettä. Aika holtittomasti,
nopeasti ja aina uudelleen. Hengitykseni kävi työlääksi.

Jouduin ensin keuhko‑osastolle jossa huonekavereinani oli
tarttuvia keuhkosairauksia sairastavia. Ihmettelen yhä
miksi minut sinne sijoitettiin.

Oloni oli turvaton. Keho teki töitä koko ajan. Vaikka,
makasin vain paikallani. Hengitin.
Se ei totisesti tuntunut helpolta.

Hengitys · odotus · päätös 💗

Keuhkoni täyttyivät nesteestä. Hengittäminen kävi raskaaksi
ja pian yhä raskaammaksi. Nestettä ei voitu poistaa. Piti odottaa,
syynä hyytymisen estolääkitykseni.

Odotin istuen selkä suorana. Maski kasvoilla ja huohotin. Aika venyi.
Minuutit eivät kulkeneet eteenpäin, ne seisoivat paikallaan.

Söin vain vähän. Ehkä saman kuin yksivuotias lapsi. Makuaistini katosi.
Kehoni väsyi ja mieli yritti pysyä mukana.

Tehtiin päätös. Jos keho ei enää jaksaisi - minua ei elvytettäisi.

Kuulin sen. Ymmärsin sen. Ja silti olin siinä hengittämässä, yrittämässä,
kököttämässä happimaskin kera sängylläni.

Nestettä saatiin tyhjennettyä. Ihan hetkeksi helpotti ja tosi äkkiä kertyi lisää.
Yöt olivat vaikeita ja päivätkin. Pelko istui vieressä - hiljaa.
Aamu tuli silti ja olin yhä siinä.

Siirrot · sydän · päätös yrittää vielä 💗

Kun se hengitys ei helpottanut, niin katse kääntyi sydämeen. Keuhkoissa
oli yhä nestettä. Sydämestä kuului ääniä, joita ei olisi pitänyt kuulua.

Olin väsynyt, niin väsynyt. En jaksanut pelätä. Kai se olisi ollut terve reaktio.
Olin koko syksyn ollut niin tavattoman huonossa kunnossa, eikä hoitotahoni
ymmärtäneet kertomaani. Se on vähän outoa. Joku kehotti pari kuukautta
ennen kuntoilemaan. Sellainen loukkaa ja sen muistan yhä.

Minua siirreltiin paikasta toiseen. Tutkittiin, kuvattiin ja odottettiin vastauksia.
Päiviä kului. Sydämeen aiemmin asennettu bioläppä oli pettänyt. Se hauraampi
varaosa. Sydän teki töitä kuin myrskyssä. Sisällä oli pyörrex, jota en nähnyt - mutta tunsin.

Avosydänleikkausta ei voitu ajatella. 

Kuulin sanat, mutta olin jo puoliksi jossain muualla. Silti uusi aamu tuli.
Olin yhä tässä ja elämässä. Uusi viikko alkoi. Tutkimuksia nopeutettiin,
keskusteluja käytiin suljettujen ovien takana.
Lopulta sain kuulla, he halusivat vielä yrittää pelastaa minut, toisella tavalla.

Toimenpide · herääminen · ensimmäinen askel kotiin 💗

Minut nukutettiin. Vielä heräsin ja  olin yhä täällä. Sydämeeni oli tehty jotain.
Uusi läppärakenne oli saatu paikalleen verisuonia pitkin. Nuo maan taitavimmat olivat asialla. Sanottiin toimenpiteen onnistuneen.
En vielä osannut iloita, sillä  olin niin väsynyt. Hengitin.

Siirrettiin osastolle toipumaan takaisin tutumpaan rytmiin. Pian pääsin oman hyvinvointialueeni Sydänsairaalaan kardiologian osastolle.
Sain taas oman pönttövessan, hoitotuolin ja rollaattorin.
Pieniä asioita, mutta silloin ne merkitsivät tosi paljon.

Aloitin parin metrin matkat rollaattorin kanssa. Jalkanitärisivät, jotenkin kantoivat.
Hengenahdistuksen pakokauhunomainen tunne oli ehtinyt painua syvälle.
Nukuin vain istuma‑asennossa, keho ei vielä luottanut. Myöhään
jouluaaton aattona oli lopputarkastus. Halusin pois sairaaloista,
pois laitteista, pois odottamisesta.

Vaikka olin hauras kuin haavanlehti. Pääsin kotiin lähes yön koitteessa.
Olin aivan puhki. kotona huomasin ettei nukahtamisesta tai kivusta ollut puhuttu.
Keho oli tottunut lääkkeisiin. Vieroitusaika oli kärvistelyä ja katkonaisia öitä.
Mies rakensi minulle oman nukkumispesän. Nukuin hetkiä kerrallaan,
kuten olin nukkunut jo niin kauan. Kesti päiviä ennen kuin uni alkoi palata
Olimme vielä usean viikon ajan kuin zombie‑hahmoina molemmat

Hengissä yhä. Kiitos terveydenhuoltomme  ja ne gurut - ja ihmetaitajat.
Kiitos Luoja 🙏

Joulu omassa kodissa - Kiitos Luojalle

Joulu on kautta aikain
ollut ihmeiden
aikaa.

💗

Tilani sairaalassa leikkauksen jälkeen
pari päivää kai melko vakaa eikä
pleuranestettä näkynyt.

Kardiologin kanssa ja konkarina
sovimme - uskaltaudun ja lähdin
kotiin toipumaan.

Elän jotenkin ihan vain säästöliekillä, mutta elän kuitenkin. 
Mikaan muu ei ole vielä  mahdollista.

Kiitos kannattelustanne  💗

Kiitos jokaiselle vaikean tilanteeni huomioineelle.
Kovin paljon tapahtui niin kovin raskaita.
Mieleni käy niitä läpi, mitenkäs muuten kuin
nukkumaan mennessä ja välillä muuten vaan.

Tiedän toki tämän kuuluvan
normaaliin traumaprosessiin.

Ystäville, tuttaville ja
blogin kautta kannustaville

Kiitos kiitos 💗

Sairaalareissulle osui monta
kolhua ja montunpohjaa.

Osui onnekseni monia
jopa johdatukselta tuntuvia
vaiheita ja käänteitä.

Olen tavattoman kiitollinen
jokaiselle minua sairaalajaksoni
auttaneille terveydenhuollon 
ammattilaisille

kiitos jokaiselle auttajalle

💗

kiitos Luojalle
joka elinpäivistämme päättää

Entiselleen en palaa, mutta niinhän sitä on tullut huomattua
- vähemmälläkin pärjää ja muiden tuella ja kannustuksella.

En juuri jaksa kuin istua.
Nukkumiseni on mitätöntä.
Vaaka-asento tuottaa ahdistuksen,  
lähes pakokauhun tunteen.

Siis kovin pienin askelin,
kovin pienin etenen.

Käteni toimivat ja pysyvät läppärin
näppäimillä, vaikka tuskin
mukia jaksan itse käteeni nostaa.

Eteenpäin on elävän mieli.

Rakas ystäväni menehtyi reilu vuosi sitten.
Hän on ollut monesti mielessäni.

Olin jo lähes varma, että tapaisimme.
Saattoi tulla viive - jonkinlainen lisäaika
minulle. Ikävä on valtava.

Huomasin juuri, etä  blogi on jo yli 3‑vuotias!!
Ihana taapero - oi mikä ihana ikä!!

💗

Hiljennytään joulun ilosanoman äärelle 🙏

Mutta enkeli sanoi heille.
Älkää peljätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman.
Suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa
syntynyt Vapahtaja.
Hän on
Kristus, Herra.’"
(Luuk. 2:10–11)

Oikein hyvää joulua

💗 🙏

Till the end - Välitilinpäätös - Tiukassa paikassa

Viime kuukausina vointini romahti.
On tapahtunut paljon.

Olen ollut nyt 3 viikkoa sairaaloissa.

On annettu 2 DNR- eli elvyttämättä
jättämispäätöstä.

Se tarkoittaa luonnollisen kuoleman

sallimista tilanteessa, jossa
paranemisen edellytyksiä ei ole.

Mutta 

Viisaat HUSin kardiologit ja kirurgit
miettivät ja tutkivat kiivaasti sydäntäni
kaikin keinoin ja nopeasti -
kun kamala kiire on.

He keksivät keinon,
jota huomenna yritetään.

10 vuotta vanhan mitraalibioläpän rakenne on pettänyt.

Pleuranestettä on poistettu hurjasti.
Sydämessäni on holtiton pyörre.

Huomenna on leikkaus joita ei ole montaa tehty.

On ollut vähintään äkkijyrkkää

lokakuussa keuhkojen TT-kuvissa pleuranestettä.

Kardiologikäynnillä 10-vuotias mitraaliläppä näytti
tavanomaiselta ja sydämeni oli melko ennallaan.

Keuhkosyöpäni täsmälääke piti tauottaa.
Ja, silti askeleeni olivat tuskaisia.

Tarvitsin pyörätuolia ulkomaailmassa.
Köpötin kotona askel kerrallaan.
Muuhun en kyennyt.

💗

5.12. röntgenkuvissa keuhkoissani iso nestelasti.
Passitettiin heti sairaalaan.
Päivystyksestä keuhkopolilla, jossa heti
lisähappea ja lääkityksiä.
Pystyin vaivoin liikkumaan pari askelta.

Hyytymisarvojen laskettua riittävästi poistettiin
muutaman päivän päästä 1,9 litraa pleuranestettä.

Vointini romahti ja minulle tehtiin DNR-päätös
eli elvyttämättä jättämispäätös.
Siitä keskusteltiin mieheni läsnäollessa.

Röntgenkuvissa vasemmalla myös runsaasti nestettä.
Sitten huomattiin sydämeni suurentuneen.

Siirsivät sydänsairaalaan kardiologian osastolle.
Siellä ymmärrettiin, että olin ihan finaalissa.
Mitraaliläpälle oli tapahtunut jotain.

Yhteys HUSiin otettiin. TT-kuvat otettiin.
Tehtiin ruokatorven kautta ultraus, jolla
läpän tilanne nähtiin paremmin.

Ambulanssilla HUSin sydänvalvontaan.
Keuhkoissa oikealla yli 10 cm nestepinta,
vasemmalla 6 cm.

Oikeasta keuhkosta pleurapunktiolla pois 1,8 litraa.
Seuraavana iltana eteisvärinää flimmeriä monta tuntia.

Se muuttui kammiovärinäflimmeriksi kai.
Kaikki juoksenteli ympärilläni kaiken piipatessa.
Oli monta häärijää ja nukutuslääkäri laittoi troppejaan.

Hiippakunnan vaihtumiseni oli enemmän kuin lähellä.

Sanottiin, että seuraavaa ei saa tulla, sitä en enää kestäisi.
Tehtiin toinen dnr-elvyttämättä jättämispäätös. Miehelleni soitettiin.

10 vuotta vanha mitraali-bioläppå oli romahtanut täysin.
syöpä- ja kardiologian poliklinikat vaihtoivat kiivaasti tietoja minusta.

Kiireellä tehtiin yhä tarkempia sydäntutkimuksia.
Keksivät voisi olla mahdollista suoniteitse uittaa
uusi läppärakenne paikalleen - mitraaliläppäproteesi

Imettiin vielä pleuranestettä nyt 1,2 litraa - sydämessäkin oli nestelastia.

Leikkaus on huomenna  - Uusi mahdollisuus elää. 
Operaatiolla voisin saada lisäaikaa.
Suostuin toki, koska  haluan elää.💗

Pyysin miestäni tuomaan läppärini sairaalaan, jotta saan kirjoittaa tämän kirjoituksen.

Moni on kysellyt - en ole kyennyt vastaamaan.

Kännykällä muutamille pari riviä - tulkoon info tässä yhteisesti.

Kaikella on aikansa - toivon selviäväni.💗
Olkoon tämä välitilinpäätös, jos minulle käy huonosti.

Kiitos lukijoille - kirjoitukset jäävät elämään

viestini jokaiselle

💗

Ollaan ihmisiä toisillemme

Jos kaikki menee kuin strömsössä, toivon saavani ilahduttaa uusilla kirjoituksilla.

💗

Pyydän anteeksi keskeneräisyyttäni ihmisenä.
Pyydän anteeksi heiltä, joita olen matkani varrella loukannut.

💗

Läheisilleni - 💗RAKASTAN     KIITOS  💗

linkkinä mieheni minulle/minusta tekemä rakkauslaulu 💗

Till The End - Hank C - YouTube

Ps. Olen korjannnut tekstiä myöhemmin

Se ei ollut kovin selkokielistä, kun sitä viime voimillani kirjoitin.
Ihan kaikkia tietoja en tuolloin 💗 tiennyt, en edes ymmärtää jaksanut 
Kirjoittamiseen keskittyminen oli keinoni siirtää tulevan leikkauksen ajattelua.
Kirjoittaminen vei pari tuntia ja väsytti.
Ihanan hoitajan ansioista hiukseni ja yläkroppani pestiin ja kuivattiin monen likaisen viikon jälkeen.

Se tuntui ihmeellisen ihanalta - itketti 

  💗

💗🙏

Ihan vaan elämänilosta

Kuva: Raija Seppänen – Syysaamun kudelmia  

Kirjoitan tätä elämän
rajallisuuden äärellä.

Siinä missä luopuminen
ja elämänilo kulkevat
rinnan.

Syksy on luonnossa

luopumisen aikaa.

Blogini ja vertaistukijana

toimimisen myötä 
useampi lähtölaskentaa
odottava on  kirjoittanut-

Kuuntelen tarinoita.

Moni haluaa kertoa elämänsä kulusta.

Ajatuksiaan elämästä, olevasta, tulevasta.

Luulen hiljalleen ymmärtäväni vähän
jostain suuremmasta.

Elämän tarkoituksesta ja jatkumosta.

Palasia syvemmästä, josta emme tiedä.

Moni siirtää lopullisuuden mietteitä
ajatellen sitten joskus,.
vaikka, kukaan ei voi tietää
ehtiikö kun pitäisi.

Moni pitkäaikaissairas ehtii kertoa.
Sopia asioistaan ja toiveistaan.

Ajatellaan viimeisen tahdon tekemisen
olevan jotain hyvin erityistä. 
Ja että se olisi kuin antaisi toiselle luvan kuolla.

Sitä ei rakkailleen haluaisi antaa.

On tilanteita, joissa sairastunut on valmis lähtemään.
Olen ollut huomaavinani heissä tyyneyttä
seesteisyyttä lähellä siirtymistä.

ajasta ikuisuuteen

Olen kuullut rakkaudellisista tärkeistä pitkistä jäähyväisistä.
Niitä lähtöjä toivoisi jokaiselle
Onko tärkeämpää kuin ihan pienet asiat

Käsistä pitäminen, halaukset, katseet.

Läsnäoloa isolla sydämellä

Uskaltaisimmepa elää ilman maskeja
täydemmin, aidommin
ja ...

ihan vaan elämänilosta 💗 

jos valitsisimme 💗
aina 
hyvän
emme helpointa tutuinta💗
pienin askelin 
toisimme lohdun
auttaen toisemme 
 yli vaikean ajan
jos kiittäisimme
elämästä 
epätäydellisestä💗
 jollei muusta
niin
ihan vaan 💗
elämänilosta

💗

kamala Luonto 24-32821

💗

Tukholma pyörätuolivinkkelistä

Rasti ruutuun

Tukholman  reissu koettu

pyörätuolivinkkelistä.

Reissuseurana olivat aikuiset lapseni 

ja tyttäreni avomies.

Piti lähteä ettei jää elämättä.

Reunaehtoja 

lähtöpäivän pontimena
reissuun vielä lämpimät säät.

Heikossa hapessa.
Ei ole yksinomaan juhlaa ollut.
Täsmälääkkeen kanssa haasteita.
Viime viikolla labrassa jokapäivä.
Hyytymisarvo seilaa eestaas
niinkuin ristelijät.

Toivo on
muuttumassa
toivottomuudeksi

Terveenä en miettinyt laivan kokoa
tekemisiä enkä reittejä.
Nyt kauhistutti etukäteen 
vähän kaikki.

En ole tottunut autettavan rooliin.
Sain pyörätuolin - ilman sitä olisin jäänyt 
hytin vangiksi.
Lähtöpäivänä buffetissa pitkä ylensyönti.

Kuuntelimme trubaduuria,
katselimme auringonlaskua 
ja pelasimme pelikorteilla.

Hetken katsoimme yökerhon 
tarjontaa - tanssimme minäkin!!!

No pari kappaletta hytkyin.
Oli lähes peilityyntä eikä laiva keinunut.
Lämminhenkinen ilta ja isojakin
keskusteluja ajatustenvaihtoja.

Tukholma pyörätuolista käsin

Kolme riuskaa nuorta
kun matkaseurana, niin hoiduin
vaivattomasti paikasta toiseen.
No, satamassa tökki taksin saaminen.

Nuoret kävivät vaatekaupassa.
Sain kyydityksen kauniiden 
puistojen läpi.

Näimme vesiputouksia.
Kuuntelimme konserttia,
näimme trapetsitaiteilua.

Näimme vanhan kaupungin
ja merta, kukkaistutuksia.

Sää oli  lämmin ja aurinkolasit
tarpeen. Välitankkauksia ja
istuskelua, auringosta nauttimista.

Juotavaa, jäätelöä, pikkupurtavaa.
Aamiaisella olimme tankanneet
buffassa ns. koko rahan edestä.
Pärjäsimme välitankkauksilla.

Merenrannan kahvilasta lähdettyä
olimme keskellä juoksutapahtumaa.
Juoksijoita oli satoja.

Reitti vanhasta kaupungista keskustaan
mutkiteli, joten  kiersimme varmasti 
tunnin ylimääräistä.

Välillä nuoret pistivät juoksuksi
päästäksemme tien yli juoksijoita kaatamatta.

Taksit tekivät meille useita ohareita.
Pyörätuoli osoittautui ongelmalliseksi.

Totesimme kukkaro- ja hermostoystävällisemmäksi
valita metrokyydin ja kävelyn satamaan.
Tuli koettua nähtyä.
Nuorisolle Tukholman reissu kävi kuntoilusta.
Askelmäärät heillä 18 000.

Tyyntä - niin ihanan tyyntä

Lämmintä ja  lähes peilityyntä. 
Tankkasimme ruokaa.
katsoimme lasten shown!!
Juttelimme ja ihailimme merta.

Pelasmme korttipelejä ja teimme
Taxfreessä pikakierroksen.

Maisemaa katsellen rupatellen.
yläkerran karaoke aikamoista
Peränurkassa korttia pelaten.

Nukkumatti vei voiton.
Aamiainen buffassa venytti vatsanahkaa.

Ikimuistoinen reissu!!

Kiitos matkaseuralle
onnistuneesta
matkasta
💗

Hank C – Puolisoni Till The End- albumi

Hank C

Sinnikkyyden tuloksena mieheni itse säveltämät ja sanoittamat kymmenen countryhenkistä kappaletta on julkaistu suoratoistopalveluissa biiseihin on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä  ja ennen kaikkea loraus kaiken kestävää rakkautta.

Läpi vaikeuksien

Musiikki on ollut meille tapa selviytyä. Biisien tekeminen, soittaminen ja hiominen ovat helpottaneet kipuja ja antaneet muodon tunteille, joille ei aina ole sanoja.

Mieheni aloitti kitaransoiton teini-ikäisenä ja kappaleiden tekemisen parikymppisenä. Elämä vei välillä toisaalle: perustyö kutsui, ja matkan varrella tuli aikoja, jolloin musiikki jäi vuosiksi syrjään. Fyysinen työ ja elämän hankaluudet söivät välillä voimia ja uskoa. Silloinkin kitara pysyi ystävänä – vaikka sitä ei aina jaksanut koskea.

Mitä rakastaa, sitä pitäisi tehdä

Tavatessamme elämämme mullistui nopeasti. Mieheni on joutunut kokemaan, millaista on rakastaa vaikeasti sairasta. Meilläkin on ollut tappiomielialan hetkiä, mutta luovuttamisen sijaan olemme yrittäneet valaa toisiimme uskoa.

Intohimo on löytynyt yhä uudelleen. Se voima, joka syntyy siitä, että tekee jotakin sydämestään – ei siksi että täytyy, vaan siksi että rakastaa sitä.

Olen saanut olla mukana mieheni musiikkimatkalla: kuunnella, kommentoida, heitellä ideoita ja joskus pyöritellä riimejä yhdessä. Arjen pyörittäminen on ollut yhteistä työtä, ja musiikki on saanut kasvaa sen keskellä.

Albumi

Mieheni esikoisalbumin nimi on *Till the End* nimikkokappale kertoo minusta toivomme että hänen musiikkinsa löytää kuulijansa.

Kaikissa kappaleissa mieheni laulaa ja soittaa akustista kitaraa. Rumpujen rytmiä ja tempoa ohjasi SamiLaakso, basson matalat äänet ja rytmisen perustan loi Jaska Prepula. Osan sovituksista teki kitaransoiton velho Jarmo Hynninen. Hän soittaa levyillä sähkökitaraa.

Olen ylpeä mieheni musiikista - ehkä vähän siitäkin, että elämäni cv:ssä lukee nyt: 

Hank C:n musiikki löytyy suoratoistopalveluista Facebook-sivulle voi liittyä seuraamaan, jos musiikki puhuttelee. 

kuva Blues News Finland --Pete Hoppulan arvio albumistani -

Linkkejä:

Hank C - Spotify

Hank C - YouTuben soittolistaan linkki

HANK C Facebook-sivu

EDIT - Lisäys 15.8.2024 - Kotikutoinen video kuvistamme koostettuna - mieheni rakkauslaulu minusta Till The End

Kirjoituksia:

Vieraskynä - Puolison mietteitä

#country #countrymusic #roots #rootsmusic

Kirjoitus ja Runo - Kontrasteja elämän

Rakkaan ystäväni muistonäyttelyssä

Kävin rakkaan ystäväni
Susanna Huovisen 
muistonäyttelyssä
Järvenpäässä.

Näyttelyssä oli tuttuja
mutta myös teoksia
joita en ollut
nähnyt.

Viime keväänä
huonoja uutisia
tuli siihen malliin
että yhteinen
taidehetkemme
keväällä 2023 oli
erityisen tunteikas.

Minun silmissäni
hän oli upea
taidemaalari
kaunis sielu
ja hyvä
ihminen.

Minulle hän oli ihan
mahdottoman
rakas ystävä.

Taiteilijasielu 

Ystäväni viehättyi
jo nuorena taiteesta
ja käsillä tekemisestä.

Hän kävi monilla kursseilla.
Hän innostui herkästi
monenlaisesta.

Ihmetteli, sulatteli
asioita mielessään.

Arjesta selviytyminen
jätti taiteen tekemisen
välillä sivummalle.

Leipä ja katto
pään päälle
on aina saatava.

Kaikkea hänen taiteen parissa
tekemäänsä ja kursseihin
osallistumista en tiennyt.

Susanna oli Järvenpään
taideseuran jäsen.

Kuvassa oleva teksti
on Susan kertomaa.

Järvenpään taideseuran
60‑vuotisjuhlajulkaisusta
vuodelta 2018.

Näyttelystä

Susan muistonäyttelykirjassa
oli jo monia nimiä.
Näyttely oli esillä
Järvenpään Taidetalolla.

Blogikirjoitusteni kuvituksena
on Susan taidetta.

Susanna sanoitti Taideseuran
tekstissä näin:

"olen oman itseni terapeutti
taideterapeutti.
Maalatessani
selkeytyy osa kaikesta mitä on.

Sukupolvien välisistä valokuvista
hän kirjoitti

Mieli menee vuosikymmenten taa
ja elämä saa merkityksen,
jota ei ajalla eikä järkeilemällä
voi käsittää.

Terveyteni on aiheuttanut läheltä piti tilanteita.
Elämässäni koen todella, että
taide eheyttää mielen kolauksia.

Se auttaa ymmärtämään jotain
mitä on lähes mahdoton ymmärtää.

Taide on mahtavaa mystiikkaa"

Niin
viisas
rakas
ystäväni
oli.

💗🙏