Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitollisuus. Näytä kaikki tekstit

Runo - Missä mennään

Minua on lahjottukin, kiitos M💗 
 …. elämässä sairauksieni kanssa? PET-kuvat oli tulkittu ja syöpälääkäri soitti. Kuvia ja jatkoja olivat lääkärit taas miettineet. Ihmeen kaupalla jäin joulukuussa henkiin. Kiitos myötätunnostanne josta olen saanut voimaa. Olen yhä hämmentynyt siitä mankelista minkä läpi monen ihmeen kaupalla - taas kerran - suoriuduin. Mutta, palataan nykyhetkeen.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

SYDÄMESTÄNI

Mielessäni pyörii ajoittain muistoja erinäisistä vaiheista 3,5:n viikon sairaalajaksolta ja sitä edeltävältä vaikealta ajalta. Tuo aika oli lähinnä hetkestä seuraavaan selviämistä. Aloin kuihtua jo viime kesästä alkaen. Syksyn myötä jaksamiseni laski kuin lehmän häntä.
Sydämeni mitraaliäpän repeäminen oli tapahtunut melko äkisti. Äärimmäisen harvoin moista tapahtuu. Kävin jo kardiologin tarkastuksessa. Jatkan HUSissa mitä parhaimmassa hoidossa. 
Kardiologin mielestä uusi läppärakenne toimii niin kuin pitää eikä läppävuotoa ollut. Uusi läppä hoitaa siis tehtävänsä. Siipeensä saanut ressukkahan tuo on, mutta tapahtuneen (ja aiemmat) huomioiden, mukavasti se pumppailee. Suo minulle uusia päiviä ja elämäni saa jatkua.

Mikään kiitos siitä, että saan yhä olla tässä ei ole riittävä. Kardiologit onnistuivat tekemään minulle niin isoja ihmeitä. Kiitos, kiitos ja kiitos. Yritän käyttää tämän lisä-ajan kiitollisena tekemällä edes vähän hyvää. 

Vointini on toki kohentunut ja on pääsääntöisesti tasainen, etenkin kun elän pienesti ja hitaasti touhuten. Joskus on ollut outoja isompia huimauksia ja huulten sinistymisiä (kuten kuvassa). Pakastekaapiksi raajani välillä haluavat valahtaa, toisinaan tuntikausiksi ja etenkin illalla.  Verenkiertohäiriöitä kaiketi. En uskalla juuri liikkua kodin ulkopuolella ilman seuraa. Joskus vähän ja lyhyesti. Noilla reissuilla  apunani on rollaattori. Pidemmillä reissuilla pyörätuoli ja saattaja ovat tarpeen. Vasen käteni on luokattoman kipeä, enkä itse kykene pyörätuoliani rullaamaan. Sen setviminen taitaa olla seuraavana selviteltävänä asiana ToDo-listallani.

KEUHKOSYÖVÄN JA SARKOIDOOSIN TILANNE


... uusille lukijoille kerron, että tupakoimattomat, kuten minä - voivat sairastua keuhkosyöpään. PET-kuvista näkee monenlaista. Toukokuussa 2020 PET-kuvissani loistivat keuhkojeni ja imusolmukkeiden muutokset. Muutokset leikattiin syyskuun alussa 2020, jolloin niistä löytyi syöpäsoluja. Syöpäni on adenokarsinooma, joka on nykyään keuhkosyöpien alalajeista yleisin syöpätyyppi. Leikkauksessa oikean keuhkoni keskilohko ja välikarsinan imusolmukkeita poistettiin.
Loppukesästä 2024 kilpirauhasen imusolmukkeista löytyi syöpäsoluja ja syöpäni eteni parantumattomaksi/levinneeksi. Aloitin syövän täsmälääkkeen, jolnka seurauksena moni laboratorioarvoni heitti häränpyllyä. Samalla vointini laski hurjasti. Olen aiemmin nauttinut vuosikausia monelaisia lääkityksiä ja kehoni on katsottu olevan hyvin hauras. Loppuvuosi 2024 oli sekä syöpälääkkeen taukoilua että annosten vähentamistä. Olen ollut ilman täsmälääkettä aina marraskuun loppupuolelta alkaen.  Kammottava pleuranesteily ja tukehtumisen tunne ovat jääneet syvämuistiini.
Pari viikkoa sitten otettiin PET-kuvat. Niiden avulla tulkittiin nyt koko kehoni tilannetta sekä syöpää että sarkoidoosia ajatellen. Keuhkosarkoidoosi huomattiin kuvista joulun alla 2002, sydänsarkoidoosi 2010. Monenlaista sarkoidoosia on kropassani ollut.
Syöpälääkärin mukaan voin huokaista helpotuksesta. Ei näkynyt erityistä - ei syöpää eikä sarkoidoosiakaan. Voiko parempia uutisia olla!!!
Päätimme yhteistuumin, että jatkan nyt ilman syövän täsmälääkettä. 
Kehoni ja mieleni eivät ole vielä palautuneet ennalleen. Aikaa vaatii.

Juuri tällaista lääketaukoa nyt tarvitsen. 
Tulevasta emme tiedä, mutta nyt nautin siitä, ettei kehossani ole mitään akuuttia mitä pitäisi hoitaa.



MISSÄ MENNÄÄN

 

MIELI SEILAA

VIIME VAUNUSSA.

VÄLÄHDYKSINÄ MUISTAA

MENNEITÄ TAPAHTUMIA.

 

HIDAS TAHTI ON HÄMÄLÄISEN.

OTTAA AIKANSA TOIPUAKSEEN.

KYKENEEKÖ UNOHTAMAAN,

HYVÄÄN AIKAAN USKOMAAN?

 

JATKOAIKA

ON KÄYTETTÄVÄ TARKOIN.

AUTTAA KAI VOIN, VAIKKA SANOIN.

 

NIIN KIITOLLISENA

IHMEISTÄ JA AVUSTA.

MYÖTÄTUNNOSTA 

JA TÄSTÄ 

JATKOAJAN JATKOSTA.


#keuhkosarkoidoosi #keuhkosyopa #kiitollisuus #reunallapelottaa #runo #sydansarkoidoosi #toivo


Kirjoituksia:

Runo - Hengähdetään

Runo - Toivon valintoja

Runo - Jos käykin hyvin

Runo - Jos voisin

Runo - Jos tietäisi

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

Kokemukseni - Keuhko- ja monielinsarkoidoosi

Kokemukseni - Tupakoimattoman keuhkosyöpä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Runo - Päästää irti

Blogin kirjoittaminen on tuonut monenlaista. Muutama yhteydenotto on johtanut pidempiaikaisiin ajatusten vaihtoihin. Vertaistueksi ajattelin blogini sitä aloittaessani. Koskaan ei osaa riittävästi sanoa eikä kaikkea voi korjata. Toivon blogista löytyvän siipirikkoisille ja elämän kolhimille vähän jotain eheyttävää. Toisinaan on pakko päästää irti. Lopulta meidän jokaisen on päästettävä iriti myös elämästä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

LOPPUMATKAN KROUVISSA

... on eräs blogin lukija, jonka kanssa olen kirjoitellut pidempään. Pitkiäkin ajatustenvaihtoja. Tuo ihana ihminen on kulkemassa elämänsä loppusuoraa. Luulen, että me molemmat olemme hoksanneet sen oleellisen tästä elämästä. 
Elämästä luopuminen on meidän jokaisen elävän osa. Mikään tahtominen tai toive ei tosiasioita voi muuksi muuttaa. En löydä kuolemattomia sanoja, mutta halusin kirjoittaa sinua ajatellen edes jotain. Olet koskettanut minua. No, runohan siitä tuli. Ei mestariteos, mutta
Kiitos keskusteluistamme, sinä Ihana kaunosielu.
Ajattelin, että saat oman kirjoituksen kun olet vielä sitä lukemassa.


PÄÄSTÄÄ IRTI

 

ON SELVITTY MONESTA MUTKASTA,

VAIKEASTA AJASTA JA PAIKASTA.

ON ELETTY JA KIPUILTU.

RAKKAAN VIERELLÄ EHEYDYTTY. 


TULEVASTA VAIN AAVISTUS,

TOIVE, TOIVO JA LUOTTAMUS.

 

ON MATKATTAVA LOPPUSUORAA.


RAKKAASI KAINALOSSA

SAAT TUNTEA VÄLITTÄMISEN,

 RAKKAUDEN

KAIKEN KESTÄVÄN.


ON VÄHITELLEN AIKA

PÄÄSTÄÄ IRTI

ELÄMÄSTÄ TÄSTÄ.



#armo #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo #vertaistuki #ystava


Kirjoituksia:

Elämä voittaa kuoleman

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Runo - Jos voisin

Runo - Kosketus olkapäälle

Runo - Elämä on pitkä päivä

Runo - Hidas luopuminen

Runo - Suodattimena

Runo - Olisi pitänyt

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Traumamuistojen käsittelyvaiheessa

Heikossa hapessa vähän ennen sydänleikkausta
Reilu kuukausi pitkästä ja vaiherikkaasta sairaalareissusta, jota edelsi loppukesästä kiihtynyt vointini alamäki. Keuhkosyövän täsmälääkkeen aloitin heinäkuun lopussa. Labratulokset tukivat sen olevan syyllinen, Asia ei ehkä ole noin yksinkertainen. Moninaisesti sairas on ongelma terveydenhuollolle. Oli raskasta toitottaa yhä uudelleen joka taholle olevansa hyvin huonossa hapessa. Palloteltiin ja asioita meni vähän ristiin. Onneksi apu löytyi aivan kuin ihmeenä - viime hetkellä. Saan yhä olla tekstejäni kirjoittamassa!

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

VAIHEITA OLI PALJON

Kilpirauhasen imusolmukkeesta heinäkuussa 2024 otettu koepala todentui keuhkosyövän etäpesäkkeeksi. Syöpäni on parantumaton. Kertaus:  9/2020 oikean keuhkoni keskilohko ja välikarsinan imusolmukkeita poistettiin. Koepaloista löytyi sairastamaani keuhkosarkoidoosia, mutta myös keuhkosyöpäsoluja. Sydäntilanteeni vuoksi en voinut saada tavanomaisia hoitoja (kemo eli sytostaatit ja sädehoito). Leikkauksen koepaloista oli löytynyt anaplastisen lymfoomakinaasin geenin uudelleenjärjestymä eli ALK+. Siihen on kehitetty täsmälääke. Sen sain vasta kesän lopussa 2024 syöpäni edettyä parantumattomaksi. 
Keuhko- ja sydänsarkoidoosi, keuhkosyöpä, migreenit, niveloireet ja moni muu asia yhdessä tuottavat yhdessä itseni lisäksi hoitotahoilleni harmaita hiuksia. Toisinaan hoitotahot ovat tohkeissaan siitä, että Olen haastellinen tapaus. Jos syy ei satavarmasti ole polin hoitamassa elimessä, niin siirretään toisaalle.
On jaksettava selittää oloaan, kerrottava arvelunsa ja esitettävä toiveensa. Mieluusti heittäytyisin tavallisen potilaan rooliin ja hyppäisin valmiin hoitoprotokollan kyytiin.
Minulla on läheisiä, joiden takia  koen elämäni elämisen arvoiseksi, 
hankaluuksistani huolimatta. Siksi olen hoitahoilleni välillä se - pain in the ass eli paskamaisen sitkeä viestejä ja omia arveluitaan esittävä potilas. 

KEUHKOSYÖVÄN TÄSMÄLÄÄKE, OIREILUNI JA - MIKÄ MITÄKIN AIHEUTTI

19 päivän sairaalareissulla oli niin monia vaiheita, että on kerrottava pikaversio. 2014 saamani mitraalibioläppä oli ehkä alkanut pettämään samoihin aikoihin kuin aloin nauttimaan 
täsmälääkettä. Toisaalta labrat tukivat syyksi lääkkeen aloitusta. Viikon täsämälääketauon jälkeen oli hetki tasaisempaa. Lihakseni, ne vähät, tuntuivat haihtuvan ilmaan. Pian oma tuntemukseni todentui ja keuhkoissani näkyi pleuranestettä. Punktiota ei voitu tehdä tuosta vaan, koska käytän Marevania. Se on hyytymisen estolääke ja sen tavoitearvoa on hilattu korkeahkoksi, koska sydänläppääni on kahdesti kertynyt isoja hyytymiä. Jotta pleurapunktio voitiin tehdä piti hyytymislääkeannosta laskea hallitusti. Piti saada kardiologien ohjeet asiasta ja piti löytää punktioaika. Aikaa kului - usea viikko. Poiston aikaan nestettä oli liian vähän, joten ei tehtykään mitään.

Ajateltiin, että liikkumistani voisi auttaa tahdistimen säätö. Sitä säädettiin, vaikka - tyhjän saa pyytämättä. Ei auttanut. Täsmälääkkeen annosta jouduttiin pitkin syksyä pienentämään. Olin yhä riippuvaisempi muiden avusta ja pyörätuolissa kökötin pienilläkin reissuilla. Vointini laski kuin sen kuuluisan lehmän hännän.
Epätoivoisena viestittelin hoitotahoilleni. Ehdotin edes aiempaa röntgenkuvassa käyntiä. Ei ymmärretty. Mutta, kun tavallisessa röntgenkuvassa näkyi kovasti paljon pleuranestettä minut kehotettiin lähtemään HETI keskussairaalan ensiapuun. Kykenin vaivoin huohotellen kävelemään askeleen pari. Olin nukkunut jo parisen kuukautta tyynyläjän auttaessa hengittämisessä. Sekin oli kaikunut kuuroille korville. Ensiavussa oli ruuhkaa 5.12. Hengittämisongelmani, pumppuni ja peluranestekertymäni ajoivat minut keuhko-osastolle sisään. Hyytymisarvoni piti saada pienemmäksi. Neste piti saada pian pois, sillä sitä oli hyvin paljon. Ei kyetty poistamaan ennen kuin hyytymisarvo näytti sen olevan riittävän turvallista. Vaarana olisi ollut hallitsematon tilanne vuotoineen. Odottavan aika oli hyvin pitkä ja oloni hyvin huono.

TARTUNTAVAARAA, ODOTTELUA, KIPUJA JA HENKISTÄ TUSKAA


Kahden hengen huoneessa keuhko-osastolla oli 
huonekavereinani vuoron perään eräs, jolla keuhkokuume, toisella pneumokokki ja kolmannella mykoplasma. Sairaalaverhon takaa kuulee. Kuulee, vaikka ei haluaisi. Käteni olivat kainaloita myöten ristissä jutellessani Luojalle. Toivoin, että välttyisin noilta taudeilta. Jos joku niistä olisi tullut silloisen vointini päälle, niin tuskin tässä kirjoittaisin. 
Olin siinä kunnossa, että sain oman pottawc:n sänkyni viereen. Sain myös geriatrisen hoitotuolin oloani helpottamaan. Kökötin kaiken aikaa niin jyrkässä istuma-asennon kulmassa kuin vain mahdollista ja huohotin. Nukuin kai jokusen minuutin pätkiä. Valtavasti valvoin ja jo siitäkin olin fyysisesti ja henkisesti hajalla.
Oli hyvin kivuliasta ylipäätään olla olemassa. Hengittämiseni oli tuskallisen työlästä. Hengenahdistus - niin voimakas tukehtumisen tunne ja kipuja. 
Sain morfiinia, jotain hengityskaasuja/lääkkeitä, voimakkaita kipulääkkeitä, nukahtamislääkkeitä ja ties mitä. Kesästä alkaen ruokamääräni oli pienentynyt. Koska nestettä oli kehossani niin painoni oli nipinnapin normaalipainon alarajalla. Nestelastin poistoa odottaessa nautin päivittäin 80 mg nesteenpoistolääke Furesista. Lääke alentaa verenpainetta ja vaikuttaa hyytymiseenkin. Kykenin syömään päivässä ehkä saman määrän kuin 1-vuotias syö. Senkin aivan väkipakolla. Sain energiapitoisia drinksuja ja lisäravinteita. Makuaistini kaikkosi.

TOIMENPITEITÄ, SIIRTO KARDIOLOGIAN POLILLE JA HUSIIN SYDÄNSELVITTELYIHIN


Sairaalan mennessä oli itsenäisyyyspäivän aatto ja pidennetty viikonloppu. Pyhinä ja viikonloppuisin sairaaloissa tehdään vain pakollinen. 8.12.  tehtiin ensimmäinen punktio, noin 1.9 litraa. Se helpotti oloa hetkeksi. 12.12. huomattiin, että sydämessä ei ole kaikki hyvin ja siirryin Sydänsairaalan potilaaksi. 
Oma kannasta kardiologin sanelusta: "45 asteen kulmassa maatessa potilas 4l happivirtauksella kokee hengenahdistusta eikä tutkimusta kovin pitkään siedä. Maaten ei kestä olla. Ja 13.12. merkintä: "Potilas nestelastisssa. Keuhkoissa vaimeat hengitysäänet, sydämestä voimakas systolinen sivuääni. Jaloissa aavistuksen turvotusta. Mitraaliläpän osalta avosydänleikkaus ei tässä tulisi kyseeseen. Tällä hetkellä hoidetaan nestelastia i.v. Furesiksella, pyritään järjestämään uusi pleurapunktio hengenahdistuksen lievittämiseksi ja uusien näytteiden ottamiseksi. Happilisä tarpeen mukaan, tarv NIV. "14.12. on tehty tuo kirjaus eli pleurapunktio nro 2, josta vasemmalla olevan kuvan teksti.
15.12. viestini lähimmilleni: "Järjestin vähän draamaa. Sydän meni ensin tunneiksi eteisvärinään ja lopulta hetkeksi kammiovärinään. Nukutuslääkäri laittoi 2 laskimo - ja 1 valtimokatetrin. Sain suonensisäistä ja muuta lääkettä.  Rytmi kääntyi normaaliksi." Oli ollut varsin paljon kammiobigeminiaa. 2 kardiologia keskusteli kanssani DNR-päätöksestä eli elvyttämättä jättämispäätöksestä. Terveyskylän määritelmä asiasta: " ... tarkoittaa luonnollisen kuoleman sallimista tilanteessa, jossa paranemisen edellytyksiä ei ole.
Vointini ja tilanteeni oli niin luokattoman huono, etten kokenut, että voisin enää kestää juuri enempää. Oleminen oli loputtoman tuskaista. Kardiologien kirjaus: "Keskusteltiin potilaan kanssa hoitorajauksista. Mikäli tilanne romahtaa, potilas ei toivo elvytystä. DNR päätös on myös lääketieteellisesti perusteltu. Kirjataan tämä yhteisymmärryksessä Apottiin, ei myöskään intubaatiota eikä mekaanista ventilaatiota."
Uusi viikko. Tehtiin sydänultraus, tehtiin TEE-tutkimus eli se inhahko ruokatorven kautta tehtävä sydämen ultraus. Tutkimus kesti kauan, sillä ottivat runsaasti mittoja ja liikkuvaa kuvaa. Viisaat kardiologit & kirurgit löivät viisaat päänsä yhteen. Pleurapunktioista otetuista näytteistä ei voitu todentaa syövän levinneen pleuraan. Kardiologi-kirurgi-ryhmä ajatteli. että  olisi mahdollista asentaa minulle verisuoniteitse uusi läppärakenne - ViV-toimenpiteellä. Sellaisia tehdään erityisesti aorttaläpän pettäessä. Mitraaliläpän rakenne on monimutkainen eikä HUSissakaan kai tuota operaatiota ole tehty isompia määriä. Yksi läppäpurjeista oli revennyt ja vuoto oli merkittävä. Sydämessäni kävi holtiton pyörre (jos oikein ymmärsin).
Heräsi toivo siitä, että läppä voitaisiin korjata. CCU Sydänvalvonnan täyttyessä minut siirrettiin 
tavalliselle kardiologian osastolle. Olin shokissa, sillä olin vasta saanut elvyttämättä jättämispäätöksen. Minulle oli jo usean päivän sanottu, etten saa nousta sängystä. Kardiologisella osastolla ei ollut hoitajia, jotka olisivat minua paaponeet. Mielestäni kuolemankielissä raahustin virtsakatetrin ja sen keräyspussin kera askel kerrallaan (matkaa 3 m) vessaan. Tuntui hullulta ja ajattelin, että tähänkö matkani pitää loppua - vessareissuun. Mietin kontrastia, että toisaalla höyryten mietittiin isolla joukolla sitä, miten minut voitaisiin pelastaa. Ja tämä kontrasti aiempaan - ota vuoteesi ja käy- yhtäkkiä. Tuntui oudolta. Terveydenhuollon alasajoa ja yt-neuvotteluja käytiin, sen kuulin henkilökunnalta. Lyhytnäköistä typeryyttä. Surullista. 
Seuraavana päivänä olin pitkissä ja tarkoissa tt-kuvauksissa. Tilanteeni toivottomuus tiedettiin ja silloin väläytettiin jo, että jos kudokseni ja muut seikat ovat suotuisat, niin läppätoimenpide olisi jo torstaina. Hiukseni olivat olleet jo marraskuun lopulta pesemättä. Mieheni toi sairaalaan shampooni ja hoitoaineen. Hän olisi voinut pestä minut, jos muut eivät ehtisi. Itse en ollut siihen kyennyt kahteen aiempaan kuukauteen, saati nyt. Onneksi löytyi ammattitaitoinen ja ymmärtävä hoitaja, joka sanoi, että kyllä me sinut pestään. Aloitimme alaosasta. Väsyin niin, että pesu tehtiin vain varpaista napaan asti. Seuraavaksi päiväksi sovittiin loppueukon pesu. Siinä vaiheessa myös muut hoitajat ymmärsivät, etten ollut peruspotilas, joka viipottaa itsekseen käytävillä. Keskiviikon aamupäivällä sain tiedon, että "kuvat analysoitu, anatomia on suotuisa ja sinut on hyväksytty toimenpiteeseen". Tuli wau tunne. Ajattelin, että nyt viime hengenrippeilläni etsin zeniläistä mielenrauhaa. Toivoin, että kroppani kestäisi operaatioon asti. Oman lisätwistin toi hieman erilainen huonekaveri, joka oli hieman pelottavakin.
Keskiviikkona oli 3.s pleurapunktio, jossa poistettiin taas mittava määrä nestettä. Ajatus oli, että juuri ennen leikkausta saatiin nestelastia ja riskejä vähemmiksi. Sain illalla hiusten- ja yläkropan pesun. Juuri ja juuri pysyin istuen pesupenkillä. Oli itkettävän ihana olo olla puhtailla hiuksilla ja keholla. Olin varma, että operaation jälkeen menisi taas päiviä, ennen kuin pesuoperaatio voisi olla mahdollinen. Jos menehtyisin, niin en sentään olisi ihan Haisuli.
En kenenkään mielestä tuoksahdellut ja oletan, että aineenvaihduntani oli jo pitkään käynyt niin hitaalla, että kehoni toiminnot olivat jo alkaneet mennä säästöliekille. Pesuoperaatio väsytti ja sain joitain hetkiä nukuttua. Yllättäen jo aamuvarhain tapahtui. Ei syömisiä eikä juomisia vaan olin kai aamun ensimmäisenä leikkaussalissa. Heti huomasi, että oli touhutiiimi ammattilaisia asialla. Muistan, että piuhoja kehoon ja jokunen sana ja ...- heräsin kirkkaaseen valoon. Olin isossa tehdasmaisessa hallissa, jossa valko- ja vihertakkiset häärivät kukin eri potilaiden sänkyjen lähellä. Joitain tunteja tilannettani tutkailtiin ja tasailtiin. 
Siirsivät huoneeseeni. Infottiin, että minut siirretään jo seuraavana päivänä hyvinvointialueeni Sydänsairaalaan.
Seuraavana päivänä lyhyt lopputarkastus ja ambulanssilla matkaan. 20.-23.12. olin toipumassa Sydänsairaalassa osastohoidossa. Sain pönttövessan, hoitotuolin ja rollaattorin. Aloitin muutaman metrien matkojen siirtymiset rollaattorin kera. Olin niin tottunut hengenahdistuksen pakokauhumaiseen tunteeseen, että tuntemus oli jäänyt jonnekin syvälle. Nukuin yhä lähes istuen, kun olin jo kuukausien aikana siihen tottunut. Huoneessa oli levotonta, kun oli 3 muuta. Jouluaaton aattona myöhään illalla oli tehty kardiologin lopputarkastus ja juteltu jatkoista. Pääsin KOTIIN.
Olin tavattoman puhkipoikki. Hoksasin, että eipä juteltu nukahtamis- tai kipulääkkeistä. Olin saanut niitä 3,5:n viikon sairaalareissulla melkoisen määrän. Tajusin, että kroppani oli varmasti niihin tottunut ja voisi tulla melkoisia vieroitusoireita. Mies teki tyynyvuoresta sopivan nukkumispesän. Nukuin hetkiä, kuten jo kauan kotona ja sairaalassa. Heräsin paniikkiin noin kahden aikaan yöllä. Tiesin, että lääkkeet eivät ole ratkaisu. Oli levoton olo ja monenlaista. Sanoisin, että meni noin alkuvuoteen, kunnes alkoi tuntumaan paremmalta. Minä ja mieheni olimme aika zombie-hahmojen kaltaisessa tilassa. Ensinnä kuukausien huolesta, tuosta kamalasta sairaala-ajasta ja molempien kroonisen univajeen takia.
Rapian kuukauden olen ollut nyt kotona. 10 tai 12 terveysreissua on tehty. Pyörätuoli ja rollaattori ovat ollut käytössä muualla kuin kotonamme liikkuessa. Lihakseni eivät ole pulpahdelleet esiin, mutta pääsen hitaasti lyhyitä matkoja omin jaloin tai rollaattorin kera. 
Tietynlaisia aiemmasta poikkeavaa oirehdintaa on, mutta olen päättänyt olla kiitollinen jokaisesta elinpäivästä, jonka vielä saan. Tämä on jo aika mones jatkoajan jatkoaika, jonka olen saanut. Kiitos Luojalle💗.

#armo #keuhkosyopa #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #toivo


Kirjoituksia:









Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Joulu omassa kodissa - Kiitos Luojalle

Joulu on kautta aikain ollut ihmeiden aikaa. Tilani sairaalassa oli leikkauksen jälkeen pari päivää kutakuinkin vakaa. Pleuranestettäkään ei näkynyt. Keskustelu kardiologin kanssa oli pitkä. Sovimme, että uskaltaudun ja toimin kottiin päästyäni hitaalla liekillä (noh, muu ei olisikaan mahdollista).  

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

KIITOS KANNATTELUSTANNE

Kiitos jokaiselle vaikean tilanteeni huomioineelle. Niin paljon tapahtui niin raskaita, että oma mielikin alkoi joitakin päiviä sitten käymään niitä läpi. Mitenkäs muuten kuin nukkumaan mennessä - ja välillä ihan muuten vaan keskellä päivää. Tiedän toki, että tämä kuuluu prosessiin. Olen tavattoman kiitollinen jokaiselle sairaalajaksoni 19 päivän aikana kohtaamalleni terveydenhuollon ammattilaiselle, ystäville, tuttaville ja blogin kautta kannustaneelle! Kiitos, kiitos!

Sairaalareissulle osui monta kolhua, mutta myös monta lopulta onnekasta ja jopa johdatukselta tuntuvaa vaihetta ja käännettä. Kiitos auttajille, kiitos Luojalle, joka lopulta elinpäivistämme päättää.

Entiselleen en enää koskaan palaa, mutta niinhän sitä on jo huomattu, että vähälläkin pärjää - ja muiden tuella, avulla ja kannustuksella.

Pikku hiljaa kirjaprojektini on loppusuoralla. Aina eteenpäin täytyy olla elävän mieli.

Rakas Ystäväni, joka menehtyi reilu vuosi sitten on ollut niin kovin monesti mielessä. Olin jo lähes varma, että kohta tapaamme. Saattoi tulla jonkun mittainen lisäaika minulle. Ikävä on valtava!
Huomasin juuri, että blogikin on jo yli 3-vuotias. Ihana taapero, ihana ikä!


Itse hiljennyn joulun ilosanoman äärelle🙏.
"Mutta enkeli sanoi heille: 'Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.'" (Luuk. 2:10-11) 

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JOKAISELLE!

#armo #jouluomassakodissa #ilosanoma #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:







Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

TILL THE END - Välitilinpäätös - Tiukassa paikassa

Viime kuukausien aikana vointini romahti. Viime kuun aikana  tapahtui paljon. Huomiseksi on avautunut yllättävä mahdollisuus, sillä minulle tehtiin jo 5 päivää sitten DNR- eli elvytyskieltopäätös - elvyttämättä jättämispäätös. Se tarkoittaa tarkoittaa luonnollisen kuoleman sallimista tilanteessa, jossa paranemisen edellytyksiä ei ole.

YHÄ JYRKKENEVÄ ALAMÄKI

Lokakuun lopussa kävin keuhkopolilla. Keuhkoissa näkyi peluranestettä. Hyytymisarvoni oli liian korkea, joten sitä ei kyetty heti poistamaan. Ajan tuleminen kesti ja olin jo epätoivoinen. Saavuin operaatioon pyörätuolilla toiveikkaana. MUTTA. Nestettä olikin niin vähän, ettei voitu punkteerata. Mietin, että syyn täytyy olla sydämessäni. Jotain tämän takana on oltava.
Sain nopeasti ajan kardiologian polille. Katsottiin yli 10-vuotiaan mitraaliläpän tilannetta. Kutakuinkin samalta näytti  kuin aiemmin.
Syöpäni täsmälääke tauotettiin. Aloin olla siinä kunnossa, että jokainen askel oli täyttä tuskaa. Pyörätuolia tarvitsin kaikkialla ulkomaailmassa. Sisällä köpötin askel kerrallaan. Muutaman jälkeen istuin ja huohotin. Kirjoitin syöpäpolille, joka kehotti käymään sovitusti labroissa ja kuvissa, eivät aikaistaneet niitä.

KEUHKOSYÖPÄ - VANHA BIOLÄPPÄNI- MITRAALILÄPPÄ

5.12. sain syöpälääkäriltä soiton. Keuhkossani oli iso nestelasti. Sain kiirelähetteen hyvinvointialueeni päivystykseen, jossa sain lisähappea. Jäin keuhkopolille sisään ja sain lisähappea ja lääkityksiä. Pystyin vaivoin liikkumaan sängyltä vessaan. Se tuntui tuskien taipaleelta. Tehtiin punkteeraus. Oikean puolen keuhkosta poistettiin 1,9 litraa nestettä. Otettiin kuvat. Myös vasemmalla näkyi runsaasti nestettä. MUTTA, näkyi myös muuta - sydän näytti mm. suurentuneen. 

Minut siirrettiin kardiologian polille, jossa huomioitiin ja ymmärrettiin, että olin aivan finaalissa. Selvisi, että mitraaliläpälle oli tapahtunut jotain. HUSin kardiologiaan otettiin yhteyttä. Otettiin paremmat kuvat ja tehtiin ruokatorven ultaus TEE, jota kautta läpän tilanne nähtiin paremmin. Pian minua lähdettiin kuskaamaan ambulanssilla HUSiin. Vietiin CCU Sydänvalvontaan. 

Molemmissa keuhkoissani oli iso nestelasti yli 10 cm nestepinta oikealla ja vasemmalla noin 6 cm. Mitraaliläpälle oli tapahtunut jotain. Oikeasta keuhkosta otettiin nestettä pois pleurapunktiolla vaikean hengenahdistuksen vuoksi. Tällä kertaa 1,8 litraa. Seuraavana iltana tuli eteisvärinää ja flimmeriä, joka muuttui usean tunnin kestettyään kammiovärinä-flimmeriksi. Nukutuslääkäri laittoi 2 laskimo - ja yhden valtimokatetrin. Sain suonensisäistä ja muuta lääkettä. Hiippakunnan vaihtumiseni oli hyvin hyvin lähellä. Sanottiin, että seuraava samanlainen voi olla kohtalokas. Tehtiin elvyttämättä jättämispäätös. Miehelleni soitettiin tilanteesta ja tuosta kiellosta.
Elokuun lopussa 10 vuotta toiminut mitraali-bioläppäni oli ykskaks romahtanut. Sen kiinnitys oli pettänyt lähes täysin ja läppärakenteen riekale repsotti aiemmin ehjän läppärakenteen sijaan. Veri pääsi kulkemaan hallitsemattomasti ja aiheutti aivan kamalan olon. Syöpäpoli ja kardiologian poli olivat vaihtaneet tietoja keskenään. Hyvin nopeasti tehtiin yhä tarkempia sydäntutkimuksia. Kerrottin, että olisi mahdollista katsoa, jos suoniteitse kyettäisiin uittamaan uusi läppärakenne paikalleen. Tehtiin aiempaa tarkempi ruokatorven ultraus ja monia muita tutkimuksia. Viisaat kokoontuivat isolla joukolla. Minut siirrettiin toiselle kardiologian osastolle.

Tällä kertaa imettiin pleuranestettä, nyt 1,2 litraa. Myös sydämessä oli nestelastia. Sain tiedon, että korjausleikkaus tehtäisiin seuraavana aamuna.

VIISAAT KOKOONTUIVAT - UUSI MAHDOLLISUUS


Oli tapahtunut hurjasti ja nopeasti. Paljon tutkimuksia ja kardiologi-kirurgi-syöpäpuolen pohtimisia. Syöpäpuoli sanoi, että minua voidaan hoitaa. Sydänpuoli oli miettinyt vaihtoehtoja, joista avosydänleikkaus ei ollut minulle mahdolllinen. 
Avautui mahdollisuus, jota päätettiin yrittää. Nukutuksessa angiografiateitse eli nivusen suonia pitkin  uitettaisiin uusi läppärakenne. Se ei ole optimaalinen eikä onnistuesaankaan tarjoa parasta virtausta. Jos sydän toipuisi ja tottuisi, se voisi tarjota jopa muutamia vuosia lisäaikaa. 
Uudelle ja oudolle mahdollisuudelle sanoin totisesti kyllä.

Sain läppärin tänne sairaalaan ja ajattelin kirjoittaa lyhyesti, kun niin tavattoman moni on kysellyt vointiani, Kirjoitusvirheitä- aika ja muita virheitä voi olla, mutta pääsääntöisesti homma on mennyt noin kuin kirjoitin.

Vanha bioläppä oli siis antanut periksi, ensin laidasta ja sitten repsahtanut holtittomasti.
Kaikella on aikansa. Toivon että oma aikani vaihtaa hippakuntaa ei vielä tulisi. Toivon, että selviän leikkauksesta ja toipuisin vielä ajan kanssa. Toivon, että pleuranesteen kertyminen operaation myötä loppuisi. 

Paljon on toiveita pienellä ihmisellä.

Olkoon tämä välitilinpäätös, jos minulle käy huonosti:

Kiitos lukijoille, kirjoitukset jäävät elämään. Viestini jokaiselle - ollaan ihmisiä toisillemme.


JOS kaikki menee kuten Strömsössä, toivon, että saan ilahduttaa vielä monilla uusilla kirjoituksilla ja sairasvuosieni kirjakin alkaa olla valmis.

Pyydän anteeksi keskeneräisyyttäni ihmisenä, heiltä joita olen matkani varrella loukannut.

Läheisilleni - RAKASTAN JA KIITOS!


LINKKINÄ tällä kertaa vain mieheni minulle tekemän rakkauslaulun linkki

Till The End - Hank C


#armo #keuhkosyopa #kiitollisuus #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #tilltheend #tiukasssapaikassa #toivo #valitilinpaatos

Runo - Ihan vaan elämänilosta

Kuva Raija Seppänen - Syysaamun kudelmia  
Syksy on luonnossa luopumisen aikaa. Blogini ja vertaistukijuuteni tiimoilta on yhä useampi lähtölaskentaa odottava kirjoittanut kanssani yksityisesti. Kuunnellessani monen tarinoita ja ajatuksia olen itse saanut tavattomasti. Luulen hiljalleen ymmärtäväni elämästä jotain suurempaa. Elämän tarkoituksesta ja jatkumosta hitusen ja ripauksen jostain syvemmästä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

AHDISTUKSESTA YMMÄRRYKSEEN


Kirjoitin ns. viimeisen kirjoituksen elokuun alussa 23. Olimme miettineet Rakkaan Ystäväni Susan kanssa keväällä 2023 sitä, mikä jäisi Facebookiin ja muutenkin elämämme loppukaneetiksi. Syntyi kirjoitus ja runo - Elämä on pitkä päivä (alla linkeissä). Usein on niin, että rakkaamme eivät suostu kohtaamaan tai myöntämään luopumisen ajatusta. Ajan lähenemistä ja sitä, että sairas saisi luvan lähteä ajasta ikuisuuteen.

Rakkaan Ystäväni sairauksien syöksykierre pyöri vuosi sitten yhä nopeammin. Hänellä oli kova ahdistus ja kipuilu. Mietteitä ja kysymyksiä oli siitä mitä tämän elämän jälkeen on. Kysymyksiä miksi ja miksi nyt. Mietimme aika ajoin myös miksi toiset ymmärtävät ja ovat myötätuntoisia. Ja miksi toiset ohittavat sairaan kaukaa tai vaihtavat keskustelun aihetta lennosta. Uskon sen olevan pelkoa myöntää avuttomuutensa toisen tilanteen ymmärtäessään. Moni siirtää lopullisuuden mietteitä ajattelemalla, että sitten joskus. Vaikka ei tiedä, ehtiikö ...

Moni pitkäaikaissairas ehtii kertoa, sopia ja ainakin yrittää kertoa mietteitään läheisilleen. Toisinaan sairaat ja läheiset eivät osaa kommunkoida keskenään. Ajatellaan sen olevan ikäänkuin antaisi toiselle luvan kuolla. Sitä lupaa ei rakkailleen haluaisi antaa. 
Olen nähnyt monta prosessia, jossa sairastunut on itse valmis lähtemään. Olen ollut huomaavinani tyyneyden ja seesteisyyden tuumailuja heissä, sitten lähellä siirtymistä. Olen kuullut rakkaudellisista ja tärkeistä pitkistä jäähyväisistä. 

Onko elämässä lopulta mitään tärkeämpää kuin ihan pienet asiat kuten käsistä pitäminen, pitkät halaukset, katseet ja ihan vaan läsnäolo isolla sydämellä?

Ei ihmisen loppuajan eikä minkään ihmiselon ajan tarvitse olla täydellistä.

Toivon, että uskaltaisimme elää yhä enemmän ilman maskeja. Täydemmin, aidommin ja ilman kulisseja, Ihan vaan siitä ilosta, että elämme.


IHAN VAAN ELÄMÄNILOSTA

 

MITÄ JOS AINA VALITSISIMME HYVÄN,

EMME HELPOINTA JA TUTUINTA.

JOS PIENIN ASKELIN TOISIMME LOHDUN,

AUTTAEN YLI AJAN VAIKEAN.

 

MITÄ JOS KIITTÄISIMME,

ELÄMÄSTÄ EPÄTÄYDELLISESTÄ.

JOLLEI MUUSTA,

NIIN

IHAN VAAN ELÄMÄNILOSTA.



#armo #ihanvaanelamanilosta #ilo #kiitollisuus #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo


Kirjoituksia:







Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Tukholma pyörätuolivinkkelistä

Rasti ruutuun! Tuhkolman reissu tuli koettua pyörätuolivinkkelistä. Reissuseurana olivat aikuiset lapseni ja tyttäreni avomies. Piti lähteä, ettei jää elämättä ...

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

Liityttehän seuraamaan!

REUNAEHTOJA JA LÄHTÖPÄIVÄ


Pontimena reissuun oli vielä lämpimät säät. Meneminen ja oleminen viileämmillä heikossa hapessa ei ole yksinomaan juhlaa. Meinasi tyssätä heti alkuunsa. VR oli varautunut perjantaihin minikokoisella paikallisjunalla. Se myöhästyi ja kas, ihmisiä seisoi vaunujen välikössä Kukaan ei tehnyt elettäkään liikkuakseen saati sovittaakseen pyörätuolikansalaisen mukaan. 
Vyosina 85-87 matkustin Tampere-Jyväskylä välit pe-su ruuhkaaikaan. Silloin ei ollut varaa istumaloppuun. Seisoin 2 tuntisen, sillä aina jokainen mahtui mukaan. Ei ollut varaa matkustaa ravintolavaunussa. MUTTA. Tuolloin, ihan jokainen tulija sullottiin kyytiin. Jokainen huusi eteenpäin että tiivistäkää. Konduktoorit huusivat myös tiivistäjkä. He pujottelivat välistämme. Ketään ei jätetty asemalle. Ajat ovat muuttuneet. 
Onneksi olen sellainen, että ajattelin, että aina voi sattua. Seuraava juna lähti ajallaan, kunnes jumittui puolentoista kilsan päähän asemasta, jossa minua odoteltiin. Kiireellä jouduimme sullomaan tilaa vievän pyörätuolini, kaikkien pakaasit ja itsemme autoon. Pientä autopujottelua ja kiihdyttelyä ilman ylinopeutta, jotta ehdimme laivaan. 
Mietityttää se, miten helppo on kääntää katseensa muualle ja istua korvanapeissaan muualle katsoen - nähdessään jotain epämieluisaa kuten heikomman/avun tarpeessa olevan. Onhan sitäkin, että ehditään kuvata loukkantunutta/sairastunutta mutta kukaan ei auta. Hullua ja kovin surullista on aikamme. Tukkapöllyä tarttis moni (tiedän, sekin on kiellettya, joten sovitaan että kommenttini on ns. retorinen).

Täsmälääkkeeni kanssa on haasteita riittänyt. Viime viikolla kävin labrassa JOKA PÄIVÄ. Hyytymisarvolla on nyt ihan oma reagointitapansa. Se huitelee äärimmäisyydestä toiseen ihan miten haluaa. Täsmällisempää ja tasaisempaa eloa ja vihreiden nauttimista kuin minulla on, sopii kokeilla. Toivoni on muuttunut lähes toivottomuudeksi.

Terveenä en miettinyt laivan kokoa ja tekemisiä, reittejä. Nyt kauhistutti etukäteen vähän kaikki. En ole tottunut olemaan autettavana. ONNEKSI sain pyörätuolin. Lähtöpäivänä buffetissa pitkä överitankkaus. Kuuntelimme trubaduuria ja katselimme auringonlaskua, pelasimme kortteja ja kävimme katsomassa yökerhon tarjontaa. Tanssimme, minäkin muutaman kappaleen jollain tavalla osan ajasta hytkyen. Onni oli, että oli niin tyyntä, kun ei tasapainonikaan ole ihan priimaa. Lämminhenkinen ilta ja isojakin keskusteluja ja ajatustenvaihtoa.

TUHKOLMA PYÖRÄTUOLISTA


Kolme riuskaa nuorta takasivat sen, että hoiduin vaivattomasti paikasta toiseen. Satamassa tökkäsi ensi jo taksin kanssa. Yhdessä kaupassa, jota ei kotomaasta löytynyt, nuoret kävivät pikaisesti. Sain kyytiä puistojen läpi, näin vesiputouksia, musakonsertista palasen, trapetsitaiteilua, näin vanhaa kaupunkia, merta, kukkaistutuksia. Sää oli lämmin ja aurinkolaseille tarvetta. Välitankkauksia oli useita, istuskelua ja auringosta nauttimista. Juotavaa, jäätelöä, pikku purtavaa. Aamiaisella oltiin tankattu ns. "koko rahan edestä" aamiaisbuffassa, joten pärjäsimme välitankkauksilla.
Meren rannan kahvilasta lähdettyämme huomasimme olevamme keskellä naisten juoksutapahtumaa. Juoksijoita oli PALJON ja kas, reitti oli tehty vanhasta kaupungista keskustaan ja lähes joka puolella mutkitellen. Kiersimme varmasti tunnin ylumääräistä ja välillä nuoriso - ja minä kyydissä- lensimme samaa tahtia juoksijoiden kanssa. Taksit tekivät meille toiset oharit. Totesimme, että kukkaro- ja hermostoystävällisempi vaihtoehto saattaisi olla metrokyyti + kävely. Olipahan menoa, tulipahan koettua ja nähtyä. Nuorisolle Tuhkolman reissu kävi kuntoilusta. Askelmäärät olivat heillä 18 000 kieppeillä.

TYYNTÄ


Lämmin ja lähes peilityyni sää jatkui paluumatkallakin. Tankkasimme vähän kauramoottoreihimme apetta. Käytiin katsomassa ns. lasten show. Juttelimme, ihalimme merimaisemia, pelasimme korttipelejä. Lyhyt taxfree-pitstop, istuskelua porrastasanteiden välissä sohvalla maisemasta nauttien ja rupatellen. Yläkerran karaoke oli aikamoista, mutta istuskeltiin tovi samalla korttia peränurkassa pelaten. Nukkumaan. Aamiainen vatsanahkaa venyttäen buffassa, kamat kasaan ja hetki huilia.
Vaikka olin vain mukana kuskattavana niin aamiaisten takia vähiksi jääneet yöunet aihettivat kyllä melkoisen väsymyksen. Illalla en jaksanut kirjoittaa kuin otsikon. Nukuin 12 tuntia, tosin pari kolme kertaa hetken horrostukseen heräten.

Kiitos matkaseuralle onnistuneesta matkasta!

#ilo #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #sairas #toivo #tukholmapyoratuolivinkkelista


Kirjoituksia:








Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Runo - Täydellinen minulle

Tämä päivämäärä 5 vuotta sitten mullisti elämäni. Tapasimme puolisoni kanssa tuolloin ensi kerran kasvotusten. Tänään on 4-vuotishääpäivämme. On rakastettu, opeteltu, kipuiltu ja eletty suurissakin syvyyksissä. Ennen muuta on katsottu yhdessä samaan suuntaan syvässä hyväksynnän ja onnen tunteessa. Rakas mieheni, olet …

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

 

TÄYDELLINEN MINULLE

 

TOIVEENANI KYPSÄ JA YMMÄRTÄVÄ,

SAIRAAN VIITAN ALTA IHMISEN NÄKEVÄ.

 

KERROIMME ENSIN HUONOUTEMME,

VIRHEEMME JA PUUTTEEMME.

OLIMME LIIAN RIKKINÄISIÄ MUUTA ESITTÄMÄÄN.

SUHDE LEIMAHTI ROIHUUN JA ELO KOHDALLEEN.

 

TUTUKSI OVAT TULLEET

HARMIT, VAIKEUDET, PELOT JA EPÄVARMUUS.

EPÄONNI, VÄSYMYS, JA ELON PAINAVA BLUES .

 

ONNEKSI TYYNIÄKIN AIKOJA,

KIRJOITTAMISEN OIVALLUKSIA.

SINULLA MUSIIKIN LUOMISTA.

JAETTUA ONNEA JA ILOA.

 

POHJAVIREENÄ SIELUJEN SINFONIA.

LUOTTAMUS JA RAKKAUDEN EUFORIA.

 

Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä kanssasi. Rakastan💓.

 

#kiitollisuus #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #sairas #toivo


Kirjoituksia

VIERASKYNÄ - Puolison mietteitä 06/2022

RUNO - Kun ei riitä itselleen

RUNO - Parantavalla siveltimellä

RUNO - Rakkaalle vuosipäivänämme 2022

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja parantamassa

RUNO - Jäljet jättää elämä

RUNO - Intohimon pyörteessä

RUNO - Rakkauden maljasta joimme

Runo - Ihmisyyden rippeet

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!) 

HANK C – Puolisoni countrymusiikin julkaisu

Hank C
Sinnikkyyden tuloksena mieheni itse tekemät 10 countryhenkistä kappaletta julkaistiin suoratoistopalveluissa. Biiseihin on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Niihin on puristettu loraus kaiken kestävää rakkautta.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

LÄPI VAIKEUKSIEN

Biisien teolla, soittamisella ja hiomisella on helpotettu kipujamme ja tuntojamme. Mieheni on kirjoittanut, säveltänyt ja sanoittanut kappaleensa. Kitaransoiton mieheni aloitti 10-vuotiaana. Biisien tekemisen noin 20-vuotiaana. Nuorena hän oli bbänkuvioita. Elämä muuttui, perustyö kutsui ja universumi heitti kapuloita rattaisiin. Ajelehtimista, perusduunia ja monenlaisia elämänvaiheita. Voisi kai sanoa – ystävänään kitara. Biisien teko ja soittaminenkin jäi välillä vuosiksi. Fyysinen työ ja hankaluudet veivät välillä häneltä voiman ja uskon kaikkeen elämän hyvään. Kun oli oikein paha olla, jopa rakas henkireikä musiikin tekeminen ja soittaminen jäivät. 

MITÄ RAKASTAA, SITÄ PITÄISI TEHDÄ

Tavatessamme, elämämme mullistui nopeasti täydellisesti. Mieheni on joutunut kokemaan sen vaikean roolin, mitä on rakastaa vaikeasti sairasta. Olen blogikirjoituksissa kursailematta kuvannut elämääni. Olen kertonut kevyellä kädellä hankaluuksista, joita elämä on viime vuosina osin kiihtyvällä tahdilla elämäämme suoltanut. On ollut aikoja, jolloin olisi ollut helpointa heittää läppärini kierrätykseen ja lopettaa blogin kirjoittaminen. Sillä kyllä, ajatukseni ovat välillä tuntuneet – no, mitä välii.

Miehelleni on välillä iskenyt tappiomieliala soittamisen ja musiikkinsa suhteen, etenkin kun hänen jaksamisensa on ollut työn ja minun vuokseni kortilla. Ajoittain on tullut fiilis - mitä välii.

Luovuttamisen hetkillä olemme valaneet toisiimme uskoa. Olemme löytäneet tekemiseemme yhä uudelleen intohimon liekin. Sen mitä tarvitaan, kun jotain tekee sydämestään. Siksi, koska rakastaa sitä tekemistä. 

Olen toiminut mieheni musan arvostelijana, heitellyt ideoita, antanut arvioni eri vaihtoehdoille. Joskus on pyöritelty yhdessä riimejä. Olen kirjannut sanoituksia ylös. Olen toiminut sihteerinä ja hoitanut taloutemme ja musisoinnin vaatimia kirjallisia asioita. 

Mieheni käy fyysisessä työssään ja hoitaa taloutemme fyysiset hommat. Hän palvelee ja palvoo minua välillä kuin kuningatarta. Hän kannustaa ja muistuttaa siitä, että on tärkeää vaikka 1 tai kaksi epätoivoista saisi sanoistani lohdun. Ja, että on tärkeää, että olen tukihenkilönä ja kirjoitan. Oma sairasvuosieni kirja on yhä kesken. Mieheni musalanseerauksen ja syöpäni etenemisen lisäksi pyrin keskittymään taas pikku hiljaa kirjaprojektiini.

Toivon, että omia elinpäiviä riittäisi. Toivon, että ehdin nähdä omat unelmani kirjojen muodossa. Mieheni albumin nimikkobiisi on Till the End. Laulu kertoo minusta.

ÄÄNITYSPROSESSI

Sattumien ja fanittamisen myötä mieheni tutustui lempibändi Trickbagin kitaristi Tomi Leinoon. Hän osoittautui analogisen Suprovox levytysstudion omistajaksi. Mieheni kävi soittamassa ja laulamassa biisinsä koemielessä. Leino kannusti ja päätimme uskaltaa ponnistella nuo 10 biisiä valmiiksi asti, kerranhan täällä vaan eletään. Täysipäiväisen fyysisen työn ja työmatkojen, kotihommiemme, kauppareissujen ja välillä ihan minun hoitoni jälkeen mieheni jaksaminen on ollut kortilla. Monta asiaa olisi voinut levyllä tehdä paremmin, mutta kuten elämässä – myös studiossa aika on kallista ja rajallista. On pakko tehdä kompromissejä.

Leino sai houkuteltua bassoa soittamaan Jaska Prepulan, rumpuihin Sami Laakson ja Jarmo Hynninen soitti sähkökitaraa. Mieheni soittaa albumilla akustista kitaraa ja laulaa. Mieheni pyynnöstä epävireisen hennolla äänelläni lauloin 9:n biisin kertosäkeissä mieheni kanssa. Mieheni halusi, että minusta jäisi myös äänimuisto.

Toivomme  mieheni musiikin löytävän kuulijansa. Hank C Facebook-sivulta löytyy kunkin biisin linkki. Biisit löytyvät YouTubesta ja monesta muusta suoratoistopalveluista. 

Jotta elämä ei olisi liian iisiä niin mieheni sairastui kolmannen kerran koronaan. Arvaattehan, olen saanut 7 koronarokotusta ja nyt korona iski minuunkin. Ehdin aloittaa viime keskiviikkona keuhkosyöpäni täsmälääkkeen. Viime ke iltalääkkeen otettuani testi näytti positiivista pienen kuumeen kera. On vaikea tietää, mikä johtuu mistäkin – mikä on täsmälääkkeen ja mikä koronan vaikutuksia. Nivelsärkyjä, väsymystä ja hankalaa voimattomuutta on reilusti. Hiljaa hyvä tullee.

Mihin sitä ei rakkauden vuoksi suostuisi 😉. Elämäni cv:ssä lukee muun ohella nyt levylaulaja, muahahaa. Fyysisen levyn työstö on vasta ToDo-listalla. Olen ylpeä mieheni tuotoksista.

JOS HANK C:n countrypainotteinen musa kolahti, kuunnelkaa kappaleita eri suoratoistoista yhä uudelleen ja uudelleen. 

Saa tykätä ja antaa palautetta, kiitos!

4.3.2025.LISÄTTY BLUES NEWS-lehden Pete Hoppulan arvio albumistani -!

#armo #countrymusic #hankc #ilo #kiitollisuus #rakkaus #reunallapelottaa #tilltheend #toivo


Linkkejä:

Hank C Spotify-sivu

Hank C - YouTuben soittolistaan linkki


HANK C Facebook-sivu

EDIT - Lisäys 15.8.2024 - Video - mieheni rakkauslaulu minusta Till The End


HANK C:n biisit YouTubessa:

Hank C - Till The End

Hank C - Southern Belle

Hank C - Cowboys Life

Hank C - Land Of Two Angels

Hank C - Don´t Get High Above Your Rising

Hank C - Sideways

Hank C - Dress In Black

Hank C - Round and Round

Hank C - Highway 61

Hank C - Wind of Mexico


Kirjoituksia:

Vieraskynä - Puolison mietteitä

Kirjoitus ja Runo - Kontrasteja elämän

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.