Omanlainen juhannus

Kuva -Salonen Teijo

Hiljalleen iän myötä
minulle on tullut
tarve tehdä ja

olla niin kuin
hyvältä tuntuu

Omalla tavallani.

Suomen keskikesään kuuluu
vehreys, öttiäiset ja hyttyset.

Juhlapäivät ovat jotenkin hassuja.

Aikuisikäni juhannuksiin kuului
matkaaminen ja toisten kanssa
oleminen.
Mukautuminen.

Sellaisen olen jättänyt.

Tänä juhannuksena ihastelen
varjossa istuen kesäluontoa.

Hengitän ja aistin kaunista
kesäluontoamme.

Liikkuvia, lentäviä ja kipittäviä,
kovin kiireisiä pieniä ja isoja
liikkuvia.

Pelkkä katsominen hengästyttää.

Kuva - Ihan itse otin!!!!

Ihmettellään ja tallennetaan
talven mielihyvävarastoihimme

kaikkea vihreää ja värikästä,

Huomataan kaikkien elävien
menemisiä ja taidokkaita
kipityksiä, lentoja
ja muurahaisten urotöitä.

Juuri tähän
lämpöön ja kauneuteen
haluaisin itsevaltiaana
lukittaa koko tämän maan.

... ja tähän tunteeseen ja ajatukseen, että

Elämä on
hetkittäin ihanaa ja
muistamisen arvoista.💗

 

Toivottavasti
juhannuksenne
menee kivasti.

Toivottavasti siitä jää
hyviä muistoja
talven varalle tallennettavaksi.

IHANAA  JUHANNUSTA💗

Kuva - Päivi Kangas

💗

Olen nyt koulutettu kokemustoimija

Olen nyt koulutettu kokemustoimija
opiskelin @Sydänliiton tuella
Kiitos.

Saan käyttää kokemustoimija nimikettä

💗

Halusin vielä lisää hyvää.
Olen saanut paljon.
Maksaisin velkaani yhteiskunnalle
kiitoksena avusta, hoivasta,
ihmeistä ja siitä, että yhä elän.

💗

Mutta mihin kykenisin,
mitä osaisin ja pitäisin.

Ja piti huomioida realiteetit.

Mietin, että mitä kun se maratooni ei oikeen sopinu
ja se zumbakin tuntui sit .... vähän liian... zumbalta. 

Bongasin koulutusilmoituksen
ja kokemustoimijaa jututin
sydänliitosta sain infoa.

Tällaisena ujopiimänä
päätin sukeltaa
kun tästä totisesti tiedän

Kun on kauan ihan elämän reunalla
se muiden tavallinen on 
minulle ihan erityistä

Arvaattehan sen ydinjutun 
ja syyn miksi kiinnostuin.
No kun kerrankin
täytin ne kriteerit.

Lainaus "kokemustoimijamme
ovat pitkäaikaissairaita vammautuneita".

No sitä kokemusta on.
Tuli tunne tää on just mun juttu.

Sydänliitto suostui ja talvipimeinä opiskelin.
Innostuin uudesta tutusta uudella tavalla.
Oli mielenkiintoinen koulutus, omaa päätä herättelevä.

💗 Lainaus kKokemustoimintaverkostolta:
”Kokemustoimijan tehtävä on ymmärryksen ja tiedon lisääminen
kokemustoimija on kokemustiedon jakaja/välittäjä
eri alojen ammattilaisille ja opiskelijoille suurelle yleisölle.

Kokemustoimijat ovat kokemustoimintaverkoston järjestöjen kouluttamia.
kokemustoimijat ovat haastavan elämänkokemuksen omaavia
pitkäaikaissairaita vammaisia tai heidän läheisiään.
Kokemustietoa välitetään rakentavalla positiivisella otteella
laajempi näkökulma synnyttää uusia tapoja tehdä.

Kokemustoimijat pitävät luentoja, puheenvuoro ja alustuksia
He ovat mukana koulutuksissa keskusteluissa työryhmissä,
työpajoissa - kehittämisessä suunnittelussa.
Kokemustoimijat tuovat asiakkaan/potilaan polkua läpikäyneen näkökulmaa.

Jännää johtaako mihinkään💗

Klikkaa lukemaan lisätietoa ->   Tästä Kokemustoimintaverkoston sivuille

Jatkan Sydänliiton vertaistukihenkilönä rinnalla kulkemista. 💗 
Kiitos Sydänliitto etenkin Paula 💗
Kiitos kokemustoimijaverkosto kouluttaja Piia 💗
Kiitos kurssikaverit 💗

... ja aina sitä kevennystä tarvitaan 
- tämän klipin idea on varmasti tullut seuraamalla minua - kiitos

Kamala Luonto 23-3508
💗

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja

Kirjani Käänteisiä lottovoittoja
julkaistiin huhtikuun lopussa.

Kirjan voi ostaa  💗

mediapinta oy verkkokaupasta.  
voit tilata kirjan tästä linkistä - mediapinta oy:n verkkokaupasta

Kirja on BTJ Finland Oy;n ja
Kirjavälitys Oy:n kautta
saatavilla myös kirjakauppoihin

💗
luultavasti silloin pitää on ilmoitettava nämä

💗kirjoittaja - kirsi juntunen -

💗kirjan nimi käänteisiä lottovoittoja

💗kirjan yksilöintitunnus ISBN: 978-952-81-1750-6

💗kustantaja mediapinta oy sekä

tai ota yhteys kirjastoosi kirjastoa voi pyytää tilaamaan kirjan kertokaa nuo yllä olevat kirjan tiedot.

kiitos jokaiselle kirjan hankkineellle sen lukeneelle ja eritoten palautetta antaneille.

.Kerron vähän kirjoitusprosessista 💗 - ja mitä kirjassa on.

Kuvaan kirjassa vuosiani
jossa sairaus on kulkenut
muun elämän rinnalla.

Siis 35-vuotiaasta 57-vuotiaaksi.
Se on aikaa, kun oli opittava
elämään sairauksien kanssa.

Sairaudet kulkivat mukana lupaa kysymättä.

En ole pitänyt päiväkirjoja.
Ne olisivat helpottaneet.
Terveydestäni sain tekstejä
Sairasvuosia ja kirjauksia on tuhansia.

Ei sairastaminen ole koko elämääni täyttänyt.
Elämässäni tärkeintä oli lapseni
ja heidän hyvinvointinsa.
Heidän vaiheensa muistan
ilman päiväkirjoja oikein mainiosti.

Isommat terveysasiani muistan kirkkaasti.
Mutta, enimmäkseen elämä oli 
menemistä, tulemista ja olemista.

Ihan tavallista elämää.
Elämän kiertokulun myötä
muuttuu ja kasvaa
ihmisenä ja äitinä.

Lapset kasvoivat
taaperoista aikuisiksi
kuin huomaamatta.

Ajattelin - ajan mukaisesti eteenpäin siirtyen 
tapahtumat avautuvat läheisilleni ja itselleni.

Kirjan kansikuva - sen absurdin ajan takia
kun elämässäni oli onni ja pelko rinnakkain.
Sairauteni ovat harvinaisuudessaan,
moninaisuudessaan ja tilastollisesti
mielestäni jo kuin Käänteisiä lottovoittoja
Nimi tuntui osuvalta.

Tuntemuksia, ajatuksia ja ihan tavallista elämää 💗

Päästyäni lopulta vuosien jälkeen
vertaistuen piiriin huomasin vuosien
koulineen mieltäni.
Kouluttauduin vertaistukihenkilöksi
heti kun se oli mahdollista.

Ajatukset ja tuntemukset on sairaudesta
riippumatta pitkälti samankaltaisia.
Vuodet muuttivat minua
ulkoisesti ja sisäisesti.

Toivon, että kirjan lukisivat myös terveet. 
Mielestäni se sopii jokaisen aikuisen luettavaksi.

Elän olen ja hengitän - ihanaa 💗

Selviydyin monen ihmeen kautta
loppuvuonna 2024 hyvin tiukasta paikasta.
Kirjaprosessi oli pitkällä ja viimeistelin
sen vauhdilla vimmoissani,
kun en alkuun kyennyt kuin istumaan.

En tiedä paljonko tätä jatkoajan jatkoaikaa
on suotu, siksi en uskaltanut tuhlata aikaa.
Siksi kirjasta tuli rosoinen.

💗

Tämä hetki

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Usein ajan virta soljuu ohi huomaamatta.
Päivät ja viikot hups jopa vuodet

Voivat kadota muistista tasapaksuina
kiireisinä aikoina.

toivon

💗
sinulle tänä uutena vuotena

mieleenpainuvia ja mielihyvää
antavia hetkiä ja aikoja
 joihin haluaisit upota ja unohtua

ajan kulumisen myötä
ja etenkin näin vanhemmiten
sitä huomaa katsovansa asioita 
ja elämää eri tavoin,
eteen ja taakse.

Nyt on jo perspektiiviä
malttia elää huonojen
hetkien ja aikojen yli.

💗

Olisi hyvä pysähtyä
arjen keskellä katsomaan
ympärilleen, jotta kuulisi ja huomaisi
enemmän.

Epätäydellisyys johdattaa
meitä hyväksymään ja
tyytymään pienempään 
hyvään.

Onhan sitä ainakin hetkittäin
hyvää, kivaa  ja joskus,
onneksi - toisinaan
elämä on ihanaa!!

💗

Täytyy ajatella - vaikeilla hetkillä 
ja ajoilla on oma tehtävänsä.
Ne opettavat meitä hoksaamaan
olennaisen.

Tämän käsillä olevan hetken.
Uskalletaan elää .

Tämä hetki
voi erottaa
yhdistää
muuttaa

Hetki on odotettu,
ohikiitävä,
arvaamaton,
arkinen,
iloinen,
ihana,
armoton,
oivallinen,
unohtumaton,
kaiken muuttava.

💗

Tämä hetki

ihan
huomaamattakin
ohitsemme 
lipuva

💗

hetket voivat olla vaikeita
raskaita piinaavan puristavia
sanattomaksi jättäviä

💗

onneksi
meillä on iloisia

rakkaudellisia,
lämpimiä
onnellisia
satumaisia ja
rinnassamme 
läikähtäviä hetkiä-

Mieleen jääviä
unelmia täyttäviä.

💗

Meillä on aina käytettävissä tämä hetki

Toivon elämääsi ja tähän vuoteesi kaikkea hyvää 💗

Toivottavasti vuoden 2024 muistoissasi on ikuisesti aarteena 💗

kannettavia ja elämänuskoa kannattelevia.

Hetken huoleton

Maalaus Susanna Huovinen

Voi kunpa tavoittaisimme
vielä aikuisina lapsen
huolettomuuden.

Heidän kykynsä olla
tässä ja nyt

täysillä touhuten.

Miettimättä menneitä,
tulevia, keskeneräisiä,
turhia.

Taidon uppotua satasella.

Kokea, elää koko kehollaan.
Tässä, nyt, eikä mitään muuta.

Aikuisena on vain
välähdyksittäin ihan huoletonta,

Ainakin siellä unten rajamailla
aamu-unisessa pöpperössä.

Ihan tosi väsyneenä tai
hulvattoman hauskassa seurassa
jossa voi aidosti heittää
ajattelevat aivonsa narikkaan.

Ja joskus keskittyessämme
johonkin ihan tosi mielenkiintoiseen.
Ja kohdatessamme itsellemme
merkityksellisen ihmisen,
Silloin

koemme ihmeellisen
huolettomuuden rauhan.

Uskon zeniläisen rauhallisen
onnellisuuden voimaan.

💗

Ja että, heittäytymällä
ja antautumalla hetkeen
voimme kokea
samanlaista tunnelmaa.

Tai, kun elämä hidastuu.
Kun vakavasti sairastuu.
Kun lähtömme lähestyy.
💗
osaatko arvostaa ihan pieniä 
hetken henkäyksiä?

Meillä on vain tämä hetki.
💗

Hetken huoleton 💗

jokaisella💗
menneen taakat💗

heikkoudet ja huolet💗

moni varastoi 💗

paljon sisälleen💗

kipupisteensä 💗

piilottaen💗
tarvitsisimme💗

läsnäoloa💗
huomioimista💗

merkityksellisyyttä💗

  rakkautta💗

pieniä💗

hyviä  hetkiä💗
unen rajamailla💗

ajoittain💗

tavoitamme huolettomuuden💗

  osaamme kiinnityä hetkeen💗
aina joskus saamme olla💗

 rentoja kepeitä rempseitä hilpeitä 💗

leppoisia💗

taivaassa saamme olla💗
kuin pikkulapsena💗

ihan huolia vailla 💗

surutonna💗

liihotella💗
💗

Vertaistuesta

Karpatiat ry:n vuositapaaminen
Timo P., Katja A. ja minä - kuvassa. HUH.

Sydän- ja muiden pitkä-aikaissairaiden huolet eivät kysy aikaa. Joskus erityistilanteet kuten lomat ja juhlapyhät ovat sairastuneille herkkiä aikoja.

Lomiin ja muihin erityisaikoihin
ladataan osin kohtuuttomia odotuksia.

Etäosallistuminen - palkitseminen – kiitos!

Kirjoitukseni oli juuri ilmestyneessä
Karpatiat ry:n jäsenlehdessä.
Osallistuin Karpatiat ry:n
vuositapaamiseen vain etänä.

Oli kuumottavaa nähdä itsensä ihan
juukelinmoiselta näytöltä.

Vertaistukihenkilöt auttavat muita
sairastuneita parhaansa mukaan.
Sen minkä muun elämän
kuvioiltaan kykenevät.

Maaliskuussa minulla täyttyi
kymmenen vuotta tukihenkilöpestiä.

Minut palkittiin  Kiitos🌹

Tuntuu että kuulemisista
ja kohtaamisista
saan itse enemmän
kuin ehkä pystyn antamaan.

Kiitos kaikille vuosien varrella
kohtaamilleni vertaisille
ja heidän läheisilleen.

Poimintoja kirjoituksesta ja muuta

Tukea, toivonkipinöitä,
olkapäätä ja valoa.
Yhteys vertaistukihenkilöihin.

Kirjoituksessa on muun muassa seuraavaa:
"Tukena oleminen on avartanut maailmaani
ja tehnyt siitä täydemmän.

On hyvä uskaltaa tunnustaa
olevansa puutteellinen ja pelkäävä.
On hyvä,  jos olen voinut olla
luomassa toivonkipinöitä.

Sairastamisen voi hyväksyä osaksi elämää.
Vaikka siksi rasittavaksi kaveriksi
joka kuuluu kuitenkin kaveriporukkaan.
Sen, jonka kanssa tulee vaihtelevasti toimeen.

Onneksi on yhdistys
joka kokoaa meidät sydänlihassairaat
läheisiemme kera yhteisen pöydän ääreen.
Luo puitteet monenlaiselle tuelle ja
keskinäiselle yhteydenpidolle.

Onneksi monissa sairauksissa
on yhdistyksiä ja erilaisia
yhteydenpitomahdollisuuksia.

Kesä

Kesä aiheuttaa
monessa halun
mennä ja kokea,

Perheillä voi olla perinteitä
ja ristiriitaisia toiveita.

Lomat on lyhyitä ja
niihin saatetaan kasata
paljon menoja
ja odotuksia.

Joku on sanonut,
että loma pitäisi aloittaa
hölläten ja lepäämällä.

Matkat ja monet riennot,
etenkin jos toinen
haluaa tätä ja toinen tuota ...

Stressaantuneena
menemiset ei aina anna sitä
mitä ehkä lähdettiin hakemaan.

Sairaus on voinut laskea
enemmän tai vähemmän
toimintakykyä.

Entinen auringonottaja
voi olla tyytyväinen
saadessaan helteellä
huokailla varjossa.

Kauemmin sairastanut
on jo oppinut rajansa.
osaa huomioida ne reissatessa.
Osaa tehdä väljempiä suunnitelmia.

Voi harmittaa, jos ei kykene
samaan kuin ennen.

Joskus hidastaminen
voi antaa meille uusia
näkökulmia ja huomioita.

Sellaisia, joiden ohi terveenä
rientäessä kulki porhaltaen ohi.

Moni miettii sairastumisen
myötä arvomaailmaansa.
Sitä mitkä asiat
lopulta ovat tärkeitä.

Ihanan kamala lämpö 

Jokainen muuttuu vanhetessaan
Jokainen kriisi, kuten sairaus muuttaa meitä.
Sairaus on osa elämän kiertokulkua.
Sen voi ottaa selkäreppuun kaveriksi.
Se on asia, jonka kanssa on jaettava päivänsä.
Turha sille kiukutella.

Myös armon elementtiä kannattaa pohtia.
Sitä ettei tekeminen tekemälläkään lopu.

Musta huumori voi auttaa.
Ja sen hyväksyminen,
että asiat ovat nyt näin
JA piste.
Näillä eväillä eteenpäin

Muun ohella sairaan lämmön ja kylmän
sietokyky voi sairauden myötä muuttua.

Helle ei aina helli eikä pakkasen puraisu
enää virkistä entiseen tapaan.

Nautitaan varjossa tai auringossa.
Ulkona ja sisällä kukin tavallamme
keskikesän juhlasta - juhannnuksesta.

Hyvä elämä ja armo - Kirjoitukseni Siskot - matka, jolle kukaan ei halunnut - sivustolle

kuva: Helena Turpeinen

Kirjoitin “Siskot –matka, jolle kukaan ei halunnut” blogisivustolle

siskojen blogi on syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia

matkalta jolle kukaan ei halunnut

💗

Kaikki syöpään sairastuneet
naiset ovat  tervetulleita
Facebookin siskolaan.
Kirjoitus löytyy samannimisestä
Facebook‑ryhmästä.

Nimestään huolimatta kirjoitus
sopii – ja on tarkoitettu ihan jokaiselle
syöpä‑ ja pitkäaikaissairaille
ja heidän läheisilleen
ja terveille - mieltään avartaville.

💗

Ajatukseni oli valaa muille
sairastuneille tukea ja toivoa.

Pohdin kirjoituksessa
hyvää elämää ja  armoa.

💗

Tässä kirjoituksen alkua

Kirjoitin reilu vuosi sitten kuulumisiani
keuhkosyöpäni suhteen 
olen onnekas hämäläinen.

Syöpäni uinuu monista 
varoituksista huolimatta.

Kropassani tuntuu keuhkosyöpäni
lisäksi 20 vuotta sairastamani
monielinsairaus sarkoidoosi.

Pidän pääni pinnalla
keskittämällä ajatukseni
omasta navastani toisaalle.

💗

Toimin vertaistukihenkilönä
Sydänliitosssa ja
kirjoitan tätä blogia.

Yritän viljellä toivon elementtejä
vakavienkin aiheiden pohjavireenä.

Tästä Siskolan blogista voit lukea kirjoituksen kokonaisuudessaan.

💗🙏

Herkistellään aistejamme

kuva instagram‑tili Finland

Ympärillämme on usein
aistien kakofoniaa ja
Ihan liikaa melusaastetta.

Aisteja tulisi käyttää keskittyen
ja huomioiden ympärillämme oleva.

Pysähtymiset ja hidastamiset
antavat meille mielihyvää.

Syvälle muistiimme painuvat
kauniit yhteiset hetkemme.
Ne, jotka meille kuin lahjoina suodaan.

Seuraava aistimatkani koskee kesää,
joka on lempivuodenaikani.

💗

Mitä jos -

Herkistellään aistejamme 

muistathan ja tunnethan
miltä tuntuu

Vastaleikatun ruohon tuoksu.
Paljaan jalan alla samettisen pehmeä mätäs.
Perhosen lennon keveän kauneus.

Onkiminen auringon
hellästi kutittaessa hipiää.
Laineen loiskahdus
niiden osuessa rantakiviin.

Miten sorsaperhe lipui ohi
emon komentaessa.

Kaarnalastujen kiepunta purossa.
Kisa kenen kaarna lipuu kauimmas.

Kastepisarien kimaltelu
kasvien päällä.

Pitkän hautovan jälkeen
saapunut ukkonen.

Kesäöinen kuikan huuto.

Nuotiomakkaran savuinen aromi.
Napsahdus ja rasva suupielissä.

Muistatko ne pienet ihanat hetket?
Sen mitä koit?

Hetkistä jää muistoja.

Huomaaathan.
Toisinaan kaikki on
kovin kauniisti kohdallaan.

💗

Kamala Luonto - 24-3938

💗

Silitä, kosketa, kävele

kuva Microsoft 365 kuvapankki

Voileipä valmiina odottamassa jääkaapissa.
lappu eväiden välissä -Olet tärkeä!

Kosketa, halaa ja silitä.
Uskon, että kosketuksella ja arkipäivän pienellä
huomaavaisuudella on ihmeitä tekevä voima.

Pientä, ei kovin aikaavievää toisten huomioimista kannattaa harrastaa.
Siitä saa kaupantekijäisenä itselleen iloa.

Huomiointia arjessa

Elämässä on paljon arkea, sitä kovin tasaisen samaa.
Jos arki mättää, se tuntuu ikävältä ja harmittaa.

Jos perusasiamme ovat kunnossa ei niin
harmita, vaikka välillä asiat junnaisivat.

Aina voimme toisiamme kiittää,
kehua ja kertoa ohimennen
miten kiva ja tärkeä toinen on.

Rutiinit ja läheisyys on mielestäni
tärkeämpää kuin tiptop‑eloon pyrkiminen.

Arjen pienet ilon tunteet
antavat meille mielihyvää
ja voimia jaksaa.

Iloinen ihminen on kiitollinen elämästään.
Elämästä, joka ei tarvitse täydellisyyttä.

Kosketetaan  ja silitetään

Edesmenneen Tommy Tabermannin
iki‑ihanassa klassikkorunossa
silittämisen ja hellän kosketuksen voimaa
kuvataan uskomattoman kauniisti:

“joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään
tietää että jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima”

Pieni, hellä kosketus rentouttaa ja herättää aistimme.
Välittämisen voi kertoa sanojen sijaan ihokosketuksella.

Ehkä kinatkin vähenisivät
jos sanansäilän sijaan
osapuolet hengähtäisivät ja
vuoron perään
hellästi silittelisivät toisiaan.

Uskon - kosketuksella on 
ihmeitä tekevä voima.

Suosittelen katsomaan linkeistä Yle Areenan
ohjelman kosketuksen tärkeydestä.

Käveleminen vapauttaa

Jo Beethoven, Gandhi ja monet muut
ovat harrastaneet kävelemistä.

Kävely on suomalaisten suosituin liikuntamuoto.
Se on helppo ja ilmainen tapa liikkua.

Kännykkä  voi laskea reaaliaikaisesti
askelten määrän ja
voi antaa viitettä terveyshyödyistä.

Kävely buustaa vastustuskykyä,
se laskee verenpainetta ja parantaa aineenvaihduntaa.
Kävely auttaa myös stressin purkamisessa.

Murheet asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin,
kun askelten alla on pehmeä ja joustava metsäpolku.

Hei ja tutkimusten mukaan kävely lisää myös luovuutta!!!

Linkit:

• Kirkko ja kaupunki – Kaisa Kariranta: Käveleminen on yksinkertaista vapautta. Beethoven, Zelenskyi, Gandhi ja muut kuuluisat kävelijät osoittavat, että kävely voi järisyttää maata jalkojemme alla
  
  
• Yle Areena - Kosketuksen voima
  

Vieraskynä - Kirsi Vikman - Kato vammanen!

Viivi vauvana

Esikoisemme syntyi 35 vuotta sitten.
Viivi on tuonut iloa ja tyytyväisyyttä elämäämme.

Hän on opettanut sen, että jos jotakuta rakastaa,
se kannattaa ja pitää sanoa myös ääneen.
Tunteet voi näyttää, ja kannustaa voi kaikkia.

Elä tämä päivä täysillä,
mutta usko myös tulevaan.

Suhtautuminen vammaisiin ja erilaisuuteen
on onneksi parantunut ajan myötä.

Asenteet vammaisuutta kohtaan

Muistan yhä, kun työnsin rattaissa istuvaa pientä,
kehitysvammaista tytärtäni.

Vastaan tuli isoäiti leikki‑ikäisen lapsenlapsensa kanssa.
Ohitettuamme toisemme lapsi tokaisi kirkkaalla äänellä:

“Ei se mikään vammanen oo,
sill on kaikki kädet ja jalatkin!”

Niinpä hyvinkin oli.

Jälkeenpäin olen monesti miettinyt,
miksi tuo isoäiti koki tarpeelliseksi osoitella pienelle lapselle,
että vammainen lapsi näyttää tuolta.

Ymmärrän, että kiinnitämme helposti huomiota erilaisuuteen.
Osa on ihan hyväntahtoista uteliaisuutta,
jossa ei ole mitään pahaa.

Meillä voi olla ennakkoluuloja uutta ja outoa kohtaan.
Saatuamme oikeaa tietoa
ennakkokäsitykset ja mielikuvat voivat muuttua.

Toivon, että tuo isoäiti olisi selittänyt lapsenlapselleen,
etteivät kaikki vammat ja sairaudet aina näy ulospäin.
Vammainen tai sairas kun voi olla niin monella tavalla.

Rakas tyttöremme Viivi

Tyttäremme syntyi 1980‑luvulla.
Hänellä on Downin syndrooma ja vaikea sydänvika,
joka leikattiin hänen ollessaan 7‑vuotias.

Näin myöhemmin Viivin leikanneen lasten sydänkirurgin televisiossa.
Miten noin isot kädet auttavat
niin pikkuruisenpieniä sydämiä!

Kauan sitten yksi Viivin pikkuveljien kavereista kysyi:

“Onko sillä sun siskolla aivoja ollenkaan?”

Johon pikkuveli kaikkitietävänä vastasi:

“Kyllä sillä aivot on.
Mutta sydämestä se kaikki johtuu!”

Sydänasiat olivat varmaan olleet pinnalla perheessämme,
ja lapsen logiikalla hän päätteli asian noin.

Viivi karkaili pienempänä kotipihaltamme.
Usein hän löytyi lähistön leikkikentältä.

En heti tajunnut, että leikkikavereitahan hän vain etsi.
Pikkuveljet olivat ties missä kavereittensa kanssa,
ja hän kotona – josta kukaan ei tullut hakemaan häntä leikkimään.

Joskus poikien kaverit soittivat ovikelloa.
Viivi meni avaamaan ja kertoi, etteivät veljet ole kotona.
Riipaisevaa oli kuulla lopuksi:

“Mutta minä olen.”

Kun kukaan ei koskaan tullut hakemaan juuri häntä leikkeihin,
oli hyvin ymmärrettävää suunnata –
ilman lupaakin – leikkikentälle etsimään leikkikaveria.

Viivi ei käynyt lähikoulua,
joten hänellä ei ollut sellaista luontaista lähilapsipiiriä
kuin muilla lapsillamme.
Tämänkin ymmärsin vasta paljon myöhemmin.

Peruskoulun jälkeinen opiskelu oli aluksi hieman hakusessa.
Kun oma ala löytyi, elämä hymyili.
Muutaman vuoden päästä tutkinto oli suoritettu.

Työ löytyi myöhemmin hieman eri alalta,
mutta koulun antamat opit ovat kantaneet pitkälle
ja tuoneet harrastusten kautta paljon iloa elämään.

Suhtautuminen vammaisuuteen

Vammaisiin suhtautuminen on parantunut todella paljon.
Tietoa on tullut valtavasti lisää.

Ennen kaikkea vammaiset ovat saaneet mahdollisuuksia
käydä koulua, oppia
ja opettaa myös muita.

Viivi opiskeli erityisluokalla harjaantumisopetuksessa.
Hieno asia oli, että samassa koulussa oli myös vammattomia.

Hän osallistui mahdollisuuksien mukaan
myös normaaleihin kerhoihin,
esimerkiksi muskariin ja liikuntakerhoihin.

Paljon oli sellaistakin,
mihin osallistuimme koko perheenä.
Se oli tärkeää –
huomasimme, että on muitakin perheitä,
joilla on kehitysvammainen lapsi.

Vammaiset voivat itsenäistyä
ja olla mukana yhteiskunnassa.
Jos eivät aivan tasavertaisina,
niin monessa asiassa paljon tasavertaisempina kuin aiemmin.

Avoimuutta ja tukea – puhumalla suhtautuminen muuttuu

Saimme erilaisissa tapaamisissa ja leireillä
paljon tietoa ja tukea työntekijöiltä.
Erityisen paljon saimme tukea muilta perheiltä.

Osa tapaamistamme ihmisistä kulkee
yhä elämässämme mukana.

Kunnioitan oikeutta kertoa tai olla kertomatta
vammastaan tai sairaudestaan.
Itse en voisi kuvitella,
etten olisi kertonut perheeseemme syntyneestä
vammaisesta lapsesta.

Lastamme on saanut kuvata
esimerkiksi koulun tapahtumissa.
Meihin on voinut olla yhteydessä,
jos perheeseen on syntynyt kehitysvammainen lapsi.

On ollut tärkeää olla avoimia.
Ja miten paljon olemmekaan saaneet,
kun olemme itse avautuneet
ja tavanneet muita vammaisperheitä!

Valehtelisin, jos sanoisin,
että kaikki on aina ollut helppoa.
Huolta, murhetta ja suruakin on piisannut –
mutta kenenpä elämässä ei.

Vuosien myötä on oppinut,
kuinka helppoa oli laittaa kaikki vamman syyksi.

Mitä olemme oppineet tyttäreltämme?

Ensinnä ja erityisesti:
iloa ja tyytyväisyyttä.

Ja sen, että jos jotakuta rakastaa,
se kannattaa sanoa ääneen.

Tunteet voi näyttää,
ja kannustaa voi kaikkia.

Tytär ei koskaan unohda kertoa,
miten paljon hän kaikkia rakastaa.

Hänestä on tullut täti.
Riittää, että mainitsee pienen veljenpojan nimen –
ja hän on kuin Hangon keksi!

Tarraudu toivoon

Toivon ja kannustuksen merkitystä
olen monesti miettinyt.

Yksi tyttäremme lääkäreistä
antoi eliniäksi korkeintaan 20 vuotta –
ja kohta hän on jo tuplannut tuon iän.

Muistan ikuisesti keskussairaalan
vauvojen teho‑osaston siivoojan,
joka positiivisuudellaan valoi
meihin nuoriin, kokemattomiin vanhempiin
uskoa tulevaan.

Esteitä voi tulla kenen tahansa tielle.
Ne voivat kasautua ja tuntua ylitsepääsemättömiltä.
Aina jostain löytyy oljenkorsi,
joka auttaa ja vie eteenpäin.

Noin 30 vuotta myöhemmin sairastuin itse vakavasti,
parantumattomasti.
Kun muutama vuosi sitten kuulin
nuo samat sanat keuhkolääkärini suusta,
tarrasin niihin lujasti:

Älä menetä toivoasi.

 

Elä täysilläElä tämä päivä täysillä,

mutta usko myös tulevaan.

Unelmointi ei ole kiellettyä.
Jos vellot vain menneessä,
menetät tämän päivän –
ja huominenkin livahtaa karkuun.

Kirgisialaisen kirjailijan
Tšingiz Aitmatovin sanat
ovat merkinneet minulle paljon:

“Ei onni ole mikään sattuma,
joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä.
Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti,

miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin.
Onni karttuu jyvä jyvältä,
osanen täydentää toistaan.”

Näitä onnen jyviä
olen itsekin elämästä löytänyt.
Niitä toivon Sinullekin, hyvä lukija.

Vieraskynäkirjoittaja

Kirsi Vikman, 65‑vuotias eläkkeellä oleva kieltenopettaja.
Naimisissa, kolme lasta ja yksi lapsenlapsi.

Harrastuksiani ovat muun muassa sauvakävely, uinti
ja vapaaehtoistyö – erityisesti kehitysvammatyö ja UNICEF.

Rakastan pyöräilyä, teetä, syksyä,
villapaitoja sekä sinistä ja violettia.

Kaunista ja hyvää

... laulaa Marko Maunuksela
Tuon tavoitteleminen sopii
vaikka pieneksi elämänohjeeksi.

Tuumailuja

Kolme kuukautta aktiivista terveysrumbaa,
kun on ollut voinnin alakuloa.

Aktiivista tulehdusta ei sydämessä ollut.
Syöpäkään ei ole nostanut päätään.
Jään kuulostelemaan oireiluani.

Verisuonieni säästämiseksi yritetään
pidentää hyytymisarvon mittausvälejä.
Muuta ei oikein voi.

Toivon labrakäyntien harvenevan
pysyviä kanyylejä - keskuslaskimokatetreja
tai vastaavia en haluaisi. 

Yritän elää tyyneydellä.
Josko suonet, kehoni ja mieleni rauhoittuisivat.

Keskitän ajatukseni kaikkeen
elämässäni olevaan hyvään.

Katsotaan tarkemmin.
Kuunnellaan toisiamme enemmän.

Arvostetaan asioita jotka eivät ole
itsestään selviä.

Kaunista ja hyvää💗

Peruselon rullatessa

huomaa elämän hyvä.

Arjen huolien painaessa

kaivetaan evääksi empatia.

Tarjotaan sympatiaa.

Pienet hetket

valuvat merkinnöiksi
 muistojen ketjuun.

Kauniit sanat

jäävät aarteina
sydämeen, mieleen
ja evääksi elämän reppuun.

💗

Clear Athelstan

Kirsin musacorner suositus💗

Marko Maunuksela - Kaunista ja hyvää.💗

Ei kahta ilman kolmatta

Kuvan lähde Microsoft 365 ‑kuvapankki

Minulla on teoria siitä, että epäonni ja
aineelliset menetykset tulevat sarjoina.

Tuntuu kuin pidentyneiltä
maanantaifiiliksiltä.

Epätodennäköisiä hajoamisia,
sattumuksia on riittänyt omiksi tarpeiksi.

Leuka kohti uusia pettymyksiä.
Raha on vain rahaa – eikä sitä mukaan saa-
Asioita on hyvä suhteuttaa,
kun oikein harmittaa.

Hankalauuksissa on hyvä muistaa
asioilla on tapana järjestyä.

Elämä on aina vähän pielessä ja kallellaan
ja silti - jollain tapaa ihan hyvin kai?!

Ja kun oikein tarkkaan katsoo,
siinä on lähes aina jotain
kultareunuksen arvoista - eikö?

Ei kahta iIman kolmatta

Ei

oppimista ilman takkuamista.

onnistumisia ilman yrittämistä.

ei
rohkeutta ilman päättäväisyyttä.

mielihyvää ilman mielipahaa.

katumusta ilman erehdystä.

ei

välittämistä illman ihmissuhteita.
surua - rakkautta eikä

valon kajoa ilman pimeyttä.

ei
odottamisen onnea ilman kaipausta.

kaipausta ilman rakkautta.

En olisi tässä
tällaisena
ilman

vaikeita eilisiä.

💗

kevennykseksi Kamala Luonto 18-2061

💗

Trickbag live

Trickbag kuuluu
Euroopan parhaimpiin bluesbändeihin.

Yhtye kuvaa itseään
houserockia ja rhythm’n’bluesia soittavaksi bändiksi –
ja siltä se myös tuntuu.

He esiintyivät
Helsingin Storyvillen kesäterasilla.
Kävimme ystävien kanssa
nauttimassa livemusiikista.

Trickbag on hyvän mielen rytmiryhmä,
joka saa ihmiset tanssimaan.
Meno paranee
kuin viini vanhetessaan.

Ulkoilmakeikassa on aina
omat haasteensa,
mutta tällä kertaa kaikki osui kohdalleen.

Äänentoisto ja ämyrit toimivat,
sää suosi –
lämmin, kuulas kesäilta.

Saimme uskomattomalla tuurilla
pöydän paraatipaikalta.
Siinä kelpasi katsoa, kuunnella ja kuvata.
Tunnelma oli rento,
kioskibaari ja palvelu pelasivat.

Kaikki kesäkeikan elementit
olivat kohdillaan.

💗

Trickbagin rytmiryhmä
on kiertänyt monien blueslegendojen kanssa
rapakon toisella puolen:
James Harman, Junior Watson, Kid Ramos,
John Németh ja Barrelhouse Chuck.

Bändi juhlii pian
25‑vuotista taivaltaan.
Meistä tuli faneja
jo ensiesiintymisen jälkeen.

Kävimme katsomassa bändiä
Tukholmassa ensimmäisenä hääpäivänämme.
Tuolloin elettiin korona‑aikaa –
keikat Stampenilla olivat huikeita
ja loppuunmyytyjä.
Osa jäi jopa ulkopuolelle ruikuttamaan.

💗

Houkuttelin ystäviä mukaan
Helsingin keikalle.
Jaksamiseni on edelleen kortilla,
mutta päätin sinnitellä hissutellen.

Ehtii sitä levätä myöhemmin –
onpahan mitä muistella
kesän mentyä.

Ystävien kanssa
ilo on parasta jaettuna.
Oli kiva vaihtaa kuulumisia
ja ajatuksia
yhteisen kokemuksen äärellä.

Vähän tanssahtelin –
jos nyt parin biisin
nojailua kehtaa
sellaiseksi kutsua.

Tosi kivaa ja viihdyttävää.
Jälleen yksi hyvän mielen keikka lisää.

Kyllä elämä on laiffii. 💗

Musiikin voimalla

Olen musiikin suurkuluttaja.
Kuuntelen musiikkia lähes aina.

Se voi hetkessä muuttaa mielialaa.
Se piristää, herkistää ja saa hymyn huulille.

Se pistää jalan vipattamaan.
Se vie ajatuksia pois omasta navasta.

Joskus musiikki palauttaa
elämänilon ja
jopa uskoni ihmisyyteen.

Kuuntelen laulujen sanoituksia.
Tietyt sanat ja niiden merkitykset
osuvat hetkeen niin,
että ne syöpyvät mieleen.

Minulla on hauska ja tärkeä muisto
vuodelta 2018

Lähdimme perjantaina
noutamaan pizzaa tyttäreni kanssa.
Hän oli kuskina.
Tuore ajokortti juuri saatuna.

Olin niin huonossa kunnossa,
etten saanut auton ovea auki.
Tytär auttoi.

Radiossa soi ensimmäinen kappale,
joka osui suoraan sydämeen.

Ulvoimme tietyissä kohdissa
estottomasti.
Kappale oli
Johanna Kurkelan
Sun särkyä anna mä en.

Laulu kertoo rinnalla pysymisestä,
toisen kannattelemisesta,
kun voimat ovat vähissä.

Siitä,
ettei anna toisen särkyä,
vaikka kaikki horjuisi.

Siinä hetkessä musiikki
sanoi sen,
mihin omat sanat eivät riittäneet:

turvan,
lohdun
ja lupauksen –
en jätä, olen tässä.

Ja tarinan opetus?

Joskus rankat sairaudet
ja elämänvaiheet
vaativat rankat huvit.

Joskus musiikki
on se,
mikä kannattelee.

Musiikin voimalla

muistiin painuvat melodiat
ja oivaltavan osuvat sanat
avaavat muistojen tulvan.

Mieli voi muuttua
mustasta valkoiseen.

Musiikki tsemppaa,
pyytää tanssimaan,
saa mielikuvituksen virtaamaan.

Musiikin avulla
unohtuu tuska, kolotus
ja ajatus turhan musta.

Musiikki on mukana
päivästä toiseen.
Musiikin voimasta
ajatus lähtee lentoon
ja haaveiluun rentoon. 💗

Kuva: Kamala Luonto ‑sarjakuva (21/3020

💗

Älä jämähdä

Uteliaisuus pitää
mielen virkeänä.

Arjen ja elämäntilanteiden
myötä turrumme helposti.
Tylsyys ja samanlaisina
jatkuvat päivät harmittavat

... vaikka asiat ja elämä rullaa
eteenpäin ilman sen suurempaa 
miettimistä.

Siten, kuin ne on menneet
jo kovin pitkään.

Mitä kauemmin elää
tasapaksua putkea,
sitä vaikeampi on
irrottautua totutusta.

Voistiko kokeilla vaihteeksi
jotain ihan muuta?

Joskus olisi hyvä
löysätä kravattia
ja laittaa
nutturaa hieman
löysemmälle.

Siis 
älä jämähdä!!

Elämä on jatkuvaa koulua.
Mihin katosi kokeileminen.
kaiken uuden kokeminen
ja ihmetteleminen?

Useimmiten tallaamme tasaista polkua,
ja välillä joku harmauden verho on
tympeyttänyt aivotoimintaamme.

Miksi aina se sama tv-kanava
samaan aikaan.

Vielä voisimme
muuttaa, kokea ja tehdä toisin
ihan jotain muuta kuin aiemmin.
Mitä, jos kokeilisit?

💗

Elämän maistuessa
liian peruspuurolta,
voi sitä kokeillla
ja kokea jotain muuta.

Älä
jämähdä.

💗
Ei meidän tarvitse kadota tasaiseen.

Pienikin uusi kokemus, lenkki,
poikkeus reitissä tai reseptissä
voi ilostuttaa ja elämäniloon vilkastuttaa.

Toivon sinulle uteliaisuutta, uuden kokemista, vaihtelua ja elämäniloa.

Kamala Luonto ‑ (21/3009)

💗