Kontrasteja elämän

Muistoni on kahden vuoden takaa.
Hellan päällä kontrastia kerrakseen.
On hääkuvia ja onnittelukortteja.

Vastakohtana keuhkosyöpäleikkauksen
jälkihoitoon puhalluspullo ja hyytymisen
estoon tarvittavat lääkeruiskut.

Keuhkosyöpäepäilyni oli vahva.
Olin leikkausjonossa.

Oli päätetty jo, että keuhkolohkoni
ja välikarsinan imusolmukkeita
poistetaan leikkauksessa.

Siellä kun loisteli liikaa:

Ehkä kuukausi häistämme

pääsin leikkaukseen rimaa hipoen
lääkärien painittua ensin
olenko leikkaukseen kelpaava.

Juupas–eipäs‑vaiheessa pitkään,
mutta lopulta kelpuuttivat,
nippanappa.

Pidimme korona‑ajan minihäämme.
Sanoimme kyllä kyllä.

Hääpäivän jälkeisenä aamuna
soitettiin-  leikkaustani aikaistettiin.

Piti käydä labrassa ja
leikkauksen esikäynnillä 
sillä samaisella kuherrusviikolla.

Oli vastattava siihenkin kyllä.

Sillä, jos keuhkoissa oli se 
mitä epäiltiin,
niin syöpäsolujen kasvu, leviäminen

ymmärtänette.
Oli tärkeää saada pahis pois.

Olimme shokissa puhelun jälkeen.

Yritimme nauttia kuherrusviikostamme
kaikesta huolimatta.

Muokkasin ja siirtelin
hääpäivämme
kuvia tilaukseen.

Se tuntui absurdilta.

Kuvan otin, kun pääsin leikkauksen jälkeen kotiin.

Apteekkiostokset
sidetarpeet lääkeruiskut

ja onnittelukortit.

Kaikki samassa tilassa.

Kontrasteja elämän💗

Avioituminen,
hääpäivä

keuhkosyöpä ja leikkauspäivä.

Aviorouva, se
tupakoimaton

On siinä
kontrasteja elämän.

Ahdistavaa,
mustanpuhuvaa
mieltä myllertävää.

Täyttä sekamelskaa.

Käyntejä, riskejä,
pohdintaa
pelonsekaisia mietteitä.

Kaunista
ikimuistoista
herkistävän koskettavaa.

Vihkimisen
kauneus.
Yhteinen sydänlupaus.

Onhan siinä
kontrasteja elämän.💗

Tämä oli teksti siitä,
miten
elämä

voi olla
yhtä aikaa

kaunista ja pelottavaa
– eikä
kumpikaan kumoa toistaan.

 Kevennyksenä: Kamala luonto 20–2847