Muistoni on syykuun alusta 2020.
Hellan päällä on kontrastia kerrakseen.
Keuhkosyöpäepäilyni oli vahva.
Olin leikkausjonossa.
Oli päätetty jo, että keuhkolohkoni
ja välikarsinan imusolmukkeita
poistetaan leikkauksessa.
Siellä loisteli liikaa.
Pidimme kaikesta huolimatta
korona‑ajan miniminihäämme.
Sanoimme kyllä💗💗 kyllä.
Hääpäivän jälkeisenä aamuna
sain puhelun, jossa kuulin, että
leikkaustani oli aikaistettu.
Piti käydä seuraavana päivänä
labrassa ja leikkauksen esikäynnillä
sillä samalla kuherrusviikolla.
Oli vastattava kyllä.
Sillä, jos keuhkoissa oli se
mitä epäiltiin,
niin syöpäsolujen kasvu, leviäminen ..
Oli tärkeää saada pahis pian pois.
Olimme puhelun jälkeen hämmentyneitä.
Jonohoitaja oli aiemmin kertonut
leikkauksen olevan aikaisintaan
kuukauden päästä.
Yritimme nauttia kuherrusviikosta
kaikesta huolimatta.
Muokkasin ja siirtelin
hääpäivämme kuvia tilaukseen.
Se kontrasti iso onni ja
onko syöpää ja onko se levinnyt.
Se tuntui tosi absurdilta.
10 päivän päästä häistämme
pääsin leikkaukseen
ihan rimaa hipoen.
Kuvan otin päästyäni
leikkauksen jälkeen kotiin.
Kaikki samassa tilassa.
Kuvassa
Hellan päällä hääkuvia ja onnittelukortteja.
Vastakohtana keuhkosyöpäleikkauksen
jälkihoitoon puhalluspullo ja hyytymisen
estoon tarvittavat lääkeruiskut.,
sidetarpeet.
Kontrasteja elämän💗
Avioituminen - hääpäivä
Keuhkosyöpä - leikkauspäivä.
Aviorouva - tupakoimaton
On siinä
kontrasteja elämän.
Ahdistavaa,
mustanpuhuvaa
mieltä myllertävää.
Täyttä sekamelskaa.
Käyntejä, riskejä,
pohdintaa
pelonsekaisia mietteitä.
Kaunista
ikimuistoista
herkistävän koskettavaa.
Onni, ilo, rakkaus.
Vihkimisen kauneus.
Yhteinen sydänlupaus.
Onhan siinä
kontrasteja elämän.💗
voi olla yhtä aikaa
kaunista ja pelottavaa
– eikä
kumpikaan kumoa toistaan.
![]() |
Kevennyksenä: Kamala luonto 20–2847 |


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti