 |
| Kuva: Rauman Aarnkarin alueelta |
Monelle tapahtuu
odottamatta ikäviä.
Pitkäaikaiseen
vakavaan sairauteen
sairastuminen
on aina kriisin paikka.
Minulle on merkityksellistä auttaa.
Yritän olla olkapäänä ja
kuulevina korvina.
Ainakin
mahdollisuutena,
Jos sydänsairaalla
on kriisin paikka.
jos joku tarvitsee apua.
Ajattelen
tukihenkilönä toimimista
ja tätä blogin kirjoittamista
sarkana yhteiseksi hyväksi.
Ei tämä työtä ole, mutta
ajattelen sen olevan tärkeää.
Joskus sanoilla
voi helpottaa toisen oloa.
Se on palkitsevaa.
En voi muuttaa
sairastumista
tai sen kautta tulevia ikäviä.
Voin kertoa sairastamisesta
ja sen vaiheista.
Kuuntelen,
puhutaan,
vastaan
ja keron.
Siitä se lähtee,
vaikka sana
kerrallaan.
On hyvä olla
suodattimena.
Olen mukana
luottamuksellisesti.
Saan tuntea olevani hyödyllinen.
Sairaus osuu usein yllättäen,
tuoden elämään epävarmuuden.
Huoli voi painua syvälle,
kuin viiltoina ihoon
Sen voi kokea pelkona ja huolena,
joka painaa murheena mietteissä.
Edetään hitaasti,
puhu kerro ja kysy vaan.
Ihan hitaasti suodattamalla
haetaan tyyneyttä ja varmuutta.
Huomataan hiljalleen.
Vielä se elämä kantaa.💗
 |
Kevennyksenä: Kamala luonto 20–2893 💗 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti