Tartutaan toivoon

Timo Sivonen Photography - Frozen Soap Bubble

Vuoden vaihtuessa on tapana
tasata tilejä itsensä ja elämänsä kanssa.

Moni asettaa yleviä tavoitteita.

Turhaa voisimme aina karsia elämästämme.
Ne voivat olla tavaroita ja asioita. Tai suhteita, joista ei saa mitään hyvää itselleen. Tarkoitan hyvää mietä, piristävää, hyvää ajattelemisen aihetta, voimaannuttavaa.

Jokaisen kannattanee suuntautua itselleen mieleisiin asioihin, tekemisiin. Ja ennen muuta sellaisten ihmisten seuraan, joista voimaantuu.

Minulla on haaveita, jotka eivät ole isoja eivätkä yksisarvisia. En usko, enkä tavoittele edes toiveissani mahdottomia. Haavemaailmani on hyvin realistinen ja arkinen.

Toiveeni ovat pieni ja arkisia. Tässä iässä, elämän- ja terveystilanteessa en lupaile. Mielestäni lupauksiin on ladattu valmiiksi liikaa ahdistusta.

Yritetään olla ihmisiä toisillemme ja rmollisia myös itseämme kohtaan.
Antaudutaan uteliaina hetkien suomaan hyvään. 

💗

Hyväksytään repsottavat tapahtuneet.
Jätetään katkeruus ja luotetaan itseemme.

Tehdään parhaamme.

Etsitään voimia hyvästä, juuri itsellemme mieleisistä.

Joka päivä on mahdollista löytää itsestäään uusia puolia.

Vastaanotetaan ja huolehditaan apua tarvitsevista ja läheisistämme.

Kerrotaan rakkaudesta ja välittämisestä.

Katsotaan silmin hyväksyvin

ja tartutaan toivoon.

💗

Kiitos
vuodesta 2022.

Kaikkea hyvää elämäänne ja tuleviin vuosiinne. 💗
Ainakin pian kääntyy elämässämme uusi lehti ...

kevennykseksi - Clear Athelstan

💗

Omia polkujamme

Olisi helpompaa jos, kiittäisimme, kehuisimme ja kannustaisimme toisiamme enemmän. Jenkkilän kaltaista turhan lässytystä en tarkoita.

Uskon, että huomioimalla toistemme hyvän
voisimme lieventää itsetunnon ongelmiamme.

Olisi hyvä, jos jokaisen ei tarvitsisi kulkea pohjan tai vaikeimman polun kautta.

Toivon, että välttyisimme isommilta 
kompuroinneilta ja vaikeuksilta.

Jos olisimme varustettuja paremmalla itsetunnolla olisi varmasti helpompaa olla ja elää ja valita oikein.

Kuljetaan polkujamme, joilla voimme kokea onnellisuutta omalla tavallamme.

💗

Omia polkujamme

Voi, jos meitä kannustettaisiin.
Ihan jokainen polkunsa löytäisi.
Saisi kurkottaa omanlaistaan onnea kohti.
Taipaleen ei tarvitse olla helppo,
tasapaksu eikä huolia vailla.
Muistutukset, kun on tarpeen elon tiellä.

Löydetään se mieleinen ja itsellemme sopiva.
Etsitään onnea ja omanlaisia ihmisiä ympärillemme.

Mennään kohti intohimojamme.

💗

Kamala Luonto 22-3454

💗

Olet sieluani parantava haavageeli

Yhteensopivuutemme alkoi
ihan siitä ensi hetkestä.

Ihan jokaisena päivänä
olen onnellinen.

Meille suotiin vielä tässä iässä
tämä ihmeellinen rakkaus.

💗 💗

Rakkauden maljasta joimme.
Aiemmin oli ollut vain pettymyksiä
ja niin kovin harmaata ja vaikeaa.

Ihan heti ne kipeimmätkin toisillemme avasimme.
Kaiken, mikä oli sieluumme haavoja viiltänyt.

Ensi tapaamisemme oli rauhallisen rento.
Minua viehätti olemuksesi,
puhetapasi ja ajatuksiesi lento.
Herrasmiehen tavalla, valloitit minut samalla.
Kai se oli fysiologiaa ja jotain hämmentävää aivokemiaa.
Solujen yhteensopivuuden määrittelevää magiaa.

Minut valloitti silmiesi lämpö ja hyväksyntä.
Ihollani ikuisesti hellän kosketuksesi muistijälki.
Tulit ihmeenä.
Olet sieluani parantava haavageeli.

Juuri tätä olin koko ikäni kaivannut. 

Kiitos Luoja, joka saatoit meidä yhteen.

💗 🙏

Kamala Luonto 23-3505

💗💗

Tahmeaa elämää

Kuva Raija Seppänen

Kalpeat, vakavat
elämän juonteille painamat
kasvot katsovat peilistä.

Toisinaan elämä on vähintään tahmeaa.

Kun on heikoilla, on katsottava mihin
seuraavan askeleensa jaksaa sijoittaa.

Maailman mielestä meidän pitäisi olla
tarkkaavaisia, huomaavaisia ja oivaltavia.

Aina ei todellakaan huvita. Ei meinaa jaksaa.
Joskus mieli meinaa painaa pinnan alle.

Toisinaan meidän on kelattava virtuaalisesti
elämää kannattelevaa siimaa.

Täytyy ihan tosissaan ja kiivaasti etsiä
sitä ihan hyvän elämän ainesten reseptiä.

Tahmeaa elämää koettiin,
kun elettiin sitä kaameaa
maskien takaista
eristettyä tahmeaa elämää.

Moni meistä on monenlaisissa murheissa piehtaroinut.
Ollaan kai ihan murheissa marinoitu ja kokemuksista karaistuttu.
Ollaan tunteita lujaa ja hiljaa ilmoille sanoitettu.

Onneksi on ehditty myös unelmista haavekuvia huokailla.
Onneksi on peloistamme paljon pois puhallettu.

On tätä tahmea elämää eletty ja kestetty.
On tyynesti pientä rosoista elämää tallaten taivallettu.

💗

Onnea on elää siitä tahmeasta huolimatta.
Onnea on löytää tahmeaän keskeltä päivänvaloon.

ps kirjoitus on aika lohduton ja karu,
Lue alla oleva kevennykseksi valitsemani
Kamala Luonnon sarjisklippi.

Pahoittelut, sarkasmini ...

💗

Kevennykseksi Kamala Luonto - 22-3473

💗

Herkistellään aistejamme

kuva instagram‑tili Finland

Käytätkö aistejasi keskittyen
ja huomioiden ympärilläsi olevan?

Koetko asioita syvästi?

Pysähtymiset ja hidastamiset
antavat meille mielihyvää.

Ympärillämme on usein
aistien kakofoniaa.
Ihan liikaa melusaastetta.

Syvälle muistiimme painuvat
onneksi myös
kauniit yhteiset hetkemme.
Ne, jotka meille ihan lahjana suodaan.

Aistimatkani koskee kesää,
joka on lempivuodenaikani.

💗

Mitä jos -

Herkistellään aistejamme 

muistathan - tunnethan

Vastaleikatun ruohon tuoksun.
Paljaan jalan alla on samettisen pehmeä mätäs.

Perhosen lennon keveän kauneuden.

Kun on oltu laiturilla onkimassa
auringon helliessä
lempeästi kalpeaa ihoa.

Kun laineet ovat liplattaneet rantakiviin.

Muistathan miten sorsaperhe siirtyi
hitaasti lipuen ohi emon tomerasti ohjatessa.

Ja ne kaarnalastut kieppumassa
solisevassa puropahasessa,
Ne kilpailut
kenen kaarnapala ensimmäisenä
seuraavassa mutkassa.

Kastepisarat kimaltelemassa kasvien päällä.

Pitkän hautovan jälkeen
kun vihdoin saapuu puhdistava ukkonen.

Kesäyössä kuikan huuto.

Nuotiomakkaran
savuinen aromi leijumassa.
Napsahdus ja rasvaa tiristen suupielissä.

Muistathan kaikki pienet ja
ihanat hetket ja niiden hetkien tuntemukset?

Hetkistä mieleemme painetut muistot.

Huomaaathan, että toisinaan 
kaikki on kovin kauniisti
kohdallaan.

💗

Kamala Luonto - 24-3938

💗

Ajan arvokkuus

Ymmärrämme periaatteessa ajan tärkeyden,
vaikka oikeastaan emme usein mieti

kuinka paljon aikaa on jäljellä.

Kun sairastuu vakavasti
suhtautuminen aikaan muuttuu.

Vakava sairastuminen pyöräyttää
elämän tehokkaasti raiteiltaan.

Minä olen sairastunut moneen kertaan.

Ihan pahinta on odottaminen.

Se, kun kehossa on jotain, jota pitäisi kai hoitaa tai nujertaa. Jotain on, mikä ei ole normaalia!!

Lisää tutkimuksia ja käyntejä 
ja ihan kamalaa odottamisen piinaa.

Kyllä siinä helposti lähtee ajatus laukalle.

Avuttomuus valtaa mielen.

Ja huh. Lopulta kerrotaan diagnoosi.

Tämä sinulla on.

Sitä haluaa tietää ja yrittää ymmärtää.

Mutta pää ei ota tietoa vastaan,

vaikka lääkärillä suusta saattoi päästä

juu ja niin aivan ja joo.

Sairaudesta kertominen sitten.

Se mitä, milloin, miten ja kenelle kertoo
sairaudestaan, ei ole helppo rasti.

Sillä,saa huomata, että
kuulijoiden reaktiot vaihtelevat

säälistä aiheen vaihtamiseen,
pois katsomiseen ja pois kiirehtimiseen.
Osa haluaa kuuntelemisen sijaan kertoa
jonkun toisen ihan eri sairauden kamalista vaiheista.

Tai voi kuulla opettavan tarinan
jonkun toisen kuulemasta
ihmeparantumisesta
jostain muusta sairaudesta.

Sairastunut saa osakseen
monelta tietynlaisia katseita.

Kun voimat on muutenkin vähissä,

mieli voi karahtaa ja käydä mustissa vesissä.

Kun sairaudella on nimi, siitä voi etsiä tietoa.

Voi syttyä toivonkipinä.

Kun yleensä alkuun jotain tapahtuu.

Lääkitykset, hoidot ja
selvittelyvaiheet syövät aikaa.

Ihan pahinta on odottaminen.

Se, kun pitää yrittää elää tavallisesti HAH!

Lääkärien ja hoitajien jokaista sanaa
yrittää ymmärtää ja tulkita ilmeitä myöten.

Sitä herää miete, onko muilla ollut samanlaista.

Asioita yrittää sisäistää.

Sairaudessa on vaiheita,

Vointi sen kuin soutaa.

Aina vaan tulosten odottelua.

Toiset kehottavat taistelemaan

ja toiset tsemppaamaan,
vaikka ei sairastaminen

ole kumpaakaan.

Se on vain putki,
jonka läpi on rämmittävä.

Ei vain ole vaihtoehtoja

ellei halua jo valmiiksi luovuttaa.

Läheiset joutuvat venymään.

Se tuntuu vaikealta.

Sairaus varastaa tavallisen elämän aikaa.

Se piru vie muuttaa suunnitelmat!!

Keho ja sisimpämme muuttuu.

Sitä kaipaa aiempaa
tavallista elämäänsä,

jota eli ennen sairastumista.

Sitä huomaa jäävänsä menojen
ja porukoiden ulkopuolelle.

Tajuaa aiheuttavansa
läheisilleen surua ja huolta.

Olo on syyllinenen.

Epävarmuudessa eläminen on arkea,
siihen on vaan totuttava.

Sitä huomaa muuttuneensa
ja kasvaneensa ihmisenä.

Peilistä katsoo monin tavoin
eri ihminen kuin ennen sairastumista.

Kenties se paranneltu versio itsestämme.

Aika auttaa sopeutumaan.

Aiemmin ei tajunnut
miten arvokas asia aika on.

Vakavasti sairaan on syytä muistaa.

että toivoa on viime hengenvetoomme asti.

💗

kevennykseksi - Kamala Luonto 22-3438

💗

Voisitko tyytyä vähempään?

Voisiko tyytyä vähempään?

Moni on nykyhetken

ja tulevan uhkien takia

pelokas ja varuillaan.

Moni venyy läheistensä taakkojen
ja huolien takia,
muiden elämää helpottaakseen.

Toiset haluavat materiaa

ja parempaa, jotta joskus

voisi vain olla.

Entä, jos olisimme läsnä toisillemme
sen enempää tavoittelematta?

Jos antaisimme aikaa mieleiselle tekemiselle.

Luulen tuntevani muutamia,

jotka ovat olleet pidemmän aikaa onnellisia.

Heistä aistii hetkittäisten väsymysten ja

pienten takapakkien ja arjen takaa

huokuvan perustyytyväisyyden ja rauhan.

Moni kaltaiseni on luovinut
elämän virran vietävissä.

Tehnyt niinkuin meiltä oletettiin.

Oli ne peruskuviot ja suunta selvä,
To Do listalla perhe, asunto, auto,

isompi parempi asunto, reissuja,

lapsille harrasteita ja kokemuksia.

Luulen, että moni on matkansa aikana

ja kuorensa alla ollut toisinaan tyytymätön.

Luulen, sillä eihän niitä syvällisiä vaihdeta
kuin harvojen ja valittujen kesken.

Jossittelu on turhaa ja silti moni siihen sortuu.

Minäkin, joskus elän jossitellen.

Voisiko vaan tyytyä vähempään?

Voisiko tavoitteeksi asettaa,

että arvojensa mukaan porskuttaa.

Ja, ettei niin kovasti koko ajan lisää.

Kuulostelisi ja ihan pieniä rauhassa tuumaisi.

Tekisi vähän vähemmän ja huomioisi enemmän.

Jättäisi aikaa olemiseen ja ajatusten selvittämiseen

Voisitko tyytyä vähempään?

💗

Kevennykseksi Clear Athelstan

💗

Ihmisparkaa hioo kyyneleet

Elämään voi tulla asioita,

jotka on kohdattava
ja hoidettava.

Vaikka millä voimanrippeillä
ja missä tilanteessa tahansa.

Aina apua ja tukea ei ole tarjolla.

Mutta onneksi, ihminen on ihmeen sitkeä.

Onneksi on kyyneleet,

jotka tulevat kysymättä ja mitään pyytämättä.

Ajattelen, että niiden tehtävä on tuoda lohtua

ja puhdistaa meitä aiemmin tapahtuneista.

Yhtä lailla kyyneleet virtaavat kivuissa

ja huonossa hapessa ollessa.

Kun jokainen liike ja hetki on lähes liikaa.

Ihmisparkaa hioo kyyneleet.

Oleminen on melkein liikaa.

Heikko, niin hauraan hento.

Elämänlanka olematon.

Kai melkein puhallusta kestämätön.

Kivun porautuessa ja jäytäessä
ja elon pelkkää tyhjyyttä tarjotessa,
häivähtää ajatus, että miten sitä jaksaa.

Mielessä on ne tuhannet perkeleet.

Vaan ihmisparkaa kai hioo kyyneleet.

Pienen ihmisen osa on jaksaa ja

tämä määrätty polkunsa täällä kestää.

Sitä on kuin riivinraudan raastama.

Ihan vain ihmisyyden rippeistä karsittu.

Sielu on jo paljaaksi ajan myötä raastettu.

Ihmisparkaa hioo kyyneleet.

Ne hiljaa nieleskellen
salaa vuodatetut
ja pyytämättä

tuskana tarjotut.

💗

sarkasmilla - kevennystä - Kamala Luonto 20-2098


💗