Ymmärrämme periaatteessa ajan tärkeyden. Tosiasiassa emme juuri
pysähdy miettimään paljonko aikaa on jäljellä. Jos sairastuu vakavasti, suhtautuminen aikaan muuttuu. Vakava sairastuminen pyöräyttää monen elämän tehokkaasti raiteiltaan.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
EPÄILYVAIHE
Olen sairastunut monta kertaa. Muistikuvat ja tunteet haalistuvat ajan kuluessa. Jos oireilu palaa tai entisestä
muistuttavaa tulee eteen, silloin aiemmin koettu tulee elävästi mieleen. Vain
sairastunut itse kokee kaikki ajatukset, tuntemukset ja vaiheet.
Empaattisinkaan ei voi ymmärtää kuin osittain, miltä sairaasta sairastamisen eri
vaiheissa tuntuu. Yritän avata asiaa.
MATKA DIAGNOOSIIN
Oireilua, epäilyä, tutkimista. Tiedon etsintää ja mietintää,
mikä oireiden takana on. Pahinta on odottamisen aika, etenkin jos epäillään
jotain vakavampaa. On kiihkeästi etsinyt tietoa ja lukenut niitä vähemmän
toiveikkaitakin. Pelko on noussut kurkkuun ja ymmärtää, että kehossa on jotain, jota pitäisi kiireesi hoitaa. Tutkimus toisensa perään ja odottelua. Epäuskoa ja ajatusten harhailua.
Haluaisi tietää sairaudesta, vaikka oikeasti haluaisi karata aiempaan aikaan, jolloin tämä paha ei ollut läsnä. Tutkimusprosessin ajan yrittää elää kuten aiemmin, vaikkei se ole mahdollista. Ajatus lähtee helposti laukalle. Keskeneräistä asiaa ei voi jokaiselle vuodattaa. Avuttomuus valtaa mielen. Ei voi kuin
odottaa.
Lopulta kerrotaan Diagnoosi – Tämä sinulla on. Pää tyhjenee, vaikka asia olisi
ollut jo pitkään arveluissa. Kai sitä viimeiseen asti toivoo, että joku sanoisi: "Ei se ollut mitään vakavaa. Väärä hälytys." Haluaa tietää ja ymmärtää. Pääparka ei ota vastaan tietoa, on vaan täynnä tahmeita ajatuksia. Etenkin, jos saa tietää olevansa vakavasti sairas.Kaikenlaista lääkäri sanoi, mutta
mitä?? Hajanaisia sanoja muistuu mieleen. Voimattomana kaipaa yksinoloa ja ajatustensa
uudelleen koostamista.
On kerrottava muille – läheisille, vähemmän
läheisille, ehkä työpaikalle. Se mitä, milloin, miten ja kenelle kertoo ei ole helppo rasti. Huomaa miten vaihtelevia ovat kuulijoiden
reaktiot. Sääliä, aiheen vaihtamista, tietynlaisia katseita. Toiset kertovat oitis ystävästä tai tutusta, joka menehtyi tai selvisi - vaikka ihan toisesta sairaudesta. Ihan kaikki on rankkaa ja voimat ovat vähissä. Mieli voi käydä
hyvin mustissa vesissä. Toisaalta on helpottunut, sillä oireet saivat selityksen. Sairaudella on nimi ja siitä voi etsiä tietoa. Enää asiaa ei tarvitse eikä aina voi salata.
UUSI NORMAALI
Sairauden laadun selvittyä syttyy toivonkipinä, kun yleensä
jotain alkaa tapahtua. Yllätyksenä voi tulla kaikki se, mitä lääkitykset ja hoidot
vaativat. Selvittelyyn ja oheisasioiden hoitamiseen kuluu tavattomasti aikaa. Pitää
yrittää elää tavallisesti, ihan kuin mitään
mullistavaa ei olisi menossa. Lääkärin ja hoitajien jokaista sanaa yrittää
ymmärtää ja ilmeitäkin tulee tulkittua. Sitä lukee ja kyselee samaa sairastavilta. Saako kaikilta samoja vastauksia ja tekevätkö muut samoja johtopäätöksiä kuin sinä. Onko
jollain muulla ollut ihan samanlaista? Uusia asioita yrittää kovasti sisäistää ja ymmärtää.
Sitten on erilaisia sairauden vaiheita ja vointi saattaa soutaa. Joutuu tottumaan tulosten odottelun kamaluuteen. Toiset pyytävät taistelemaan, toiset tsemppaamaan, vaikkei tämä ole kumpaakaan. Tämä on vain
putki ja asia, jonka läpi on rämmittävä. Tässä ei ole vaihtoehtoja, ellei halua jo valmiiksi luovuttaa.
Kehon tarkkailua tekee alitajuisesti. Miettii,
onko joku oire tai tuntemus merkki jostain pahasta vai onko se ihan normaalia tässä vaiheessa. Mietteet ovat kuluttavia. Avun
vastaanottaminen on vaikeaa. Mitään muuta ei tahtoisi kuin kykenevänsä hoitamaan
itse asiansa. Ettei olisi muiden armoilla.
Jos on lapsia, on raastavaa,
jos joku muu hoitaa heitä tai jos menettää asioita lasten kasvaessa. Pelkää, ettei ole auttamassa heitä siihen asti kuin kuuluisi.
Taistelutahto ja epätoivo vuorottelevat. Läheiset
joutuvat venymään ja se tuntuu vaikealta. Sairaus varastaa aiemman tavallisen elämän,
ajan ja muuttaa suunnitelmat. Keho ja ihmisen sisin muuttuu. Sitä kaipaa niin kovasti aiempaa tavallista pientä elämäänsä, jota eli ennen sairastumista. Ajan myötä yhteydenotot vähenevät. Huomaa jäävänsä paitsi tavallisten ihmiseten tavallisista puuhista ja kontakteista. Huomaa, että jätetään
ulkopuolelle. Huomaa, miten moni katsoo sinua Sairaana eri tavalla kuin ennen.
TAJUAA
.. aiheuttavansa surua, huolta ja vaikeutta läheisilleen. Olo on syyllinen. Arki ja elämän tähtihetket suunnitelmineen ovat heittäneet
häränpyllyä. Vaikka sairaus olisi hetken poissa tai seesteisempi, ei pelko ja jatkuva valppaana oleminen poistu. Huolettomat ajat ovat menneiden talvien lumia. Epävarmuudessa
elämiseen on totuttava. Sille ei ole vaihtoehtoa. Huomaa muuttuneensa ja
kasvaneensa. Peilistä katsoo eri ihminen kuin ennen sairastumista. Kai se 2.0. –
paranneltu versio.
Kuulet, että aika auttaa sopeutumaan, Ehkä niin. Aiemmin ei tajunnut, miten arvokas asia aika on.
Silti, pitäisi muistaa, että meillä on viimeiseen asti TOIVOA.
#ahdistus #armo #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo
Kirjoituksia:
TOIVO ja TUKI - Kirjoitukseni - Siskot, matka, jolle kukaan ei halunnut -sivustolle
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti