Ajan arvokkuuden ymmärtää, kun se voi olla vähissä

(kirjoitettu 9.12.2022 – kielellisesti kevyesti tarkistettu)

Ymmärrämme periaatteessa
ajan tärkeyden.

Tosiasiassa emme juuri
pysähdy miettimään,
kuinka paljon aikaa
on jäljellä.

Jos sairastuu vakavasti,
suhtautuminen aikaan
muuttuu.

Vakava sairastuminen
pyöräyttää monen elämän
tehokkaasti
raiteiltaan.

Sairastumisesta

Olen sairastunut
monta kertaa.

Pahinta on
odottaminen.

Se, kun kehossa on jotain,
jota pitäisi hoitaa.

Tutkimuksia
ja odottelua.

Ajatus lähtee
helposti laukalle.

Avuttomuus
valtaa mielen.

Lopulta kerrotaan diagnoosi –
tämä sinulla on.

Haluaa tietää
ja ymmärtää,
mutta pää
ei ota tietoa
vastaan.

Sairaudesta kertominen

Se, mitä, milloin,
miten ja kenelle kertoo,
ei ole helppo rasti.

Kuulijoiden reaktiot
vaihtelevat:
sääliä,
aiheen vaihtamista,
tietynlaisia katseita.

Voimat ovat vähissä.
Mieli voi käydä
mustissa vesissä.

Sairaudella on nimi.
Siitä voi etsiä
tietoa.

Voi syttyä
toivonkipinä,
kun yleensä
jotain tapahtuu.

Lääkitykset, hoidot
ja selvittelyvaiheet
vievät aikaa.

Pitää yrittää
elää tavallisesti.

Lääkärin ja hoitajien
jokaista sanaa
yrittää ymmärtää –
ilmeitäkin
tulee tulkittua.

Onko muilla ollut
samanlaista?

Asioita yrittää
sisäistää.

Sairastamisen monet vaiheet

Sairaudessa on vaiheita,
ja vointi
voi soutaa.

Tulosten
odottelua.

Toiset pyytävät
taistelemaan,
toiset tsemppaamaan,

vaikka ei
sairastaminen
ole kumpaakaan.

Se on vain
putki,
jonka läpi
on rämmittävä.

Ei ole vaihtoehtoja,
ellei halua
jo valmiiksi
luovuttaa.

Läheiset
venyvät –
ja se tuntuu
vaikealta.

Sairaus varastaa
tavallisen elämän,
ajan
ja muuttaa
suunnitelmia.

Keho ja sisin
muuttuvat.

Kaipaa aiempaa
tavallista elämää,
jota eli
ennen sairastumista.

Huomaa
jäävänsä
porukoiden
ulkopuolelle.

Tajuaa aiheuttavansa
läheisilleen
surua ja huolta.

Olo on
syyllinen.

Epävarmuudessa
elämiseen
on totuttava.

Huomaa
muuttuneensa
ja kasvaneensa.

Peilistä katsoo
eri ihminen
kuin ennen
sairastumista.

Kenties se
2.0 –
paranneltu versio.

Aika auttaa
sopeutumaan.

Aiemmin en tajunnut,
miten arvokas asia
aika on.

Muistetaan, että meillä on
viimeiseen asti
toivoa.