SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 6 – AHDISTUS JA KUOLEMANPELKO

Vakavasti sairaiden on käsiteltävä ja kohdattava elämän rajallisuuden hyväksymisen ajatus Se, että maanpäällisen aikamme pituus voi lyhentyä ja lähdön hetki voi olla, kenellä tahansa, hyvin lähellä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

YMMÄRRYS SIITÄ, ETTEI AINA KYETÄ PARANTAMAAN

Sairautemme yritetään parantaa, jos se on mahdollista. Muiden sairastuneiden ja samassa "veneessä" olevien vertaistukea en voi suositella liikaa. Lukemalla, pohtimalla ja vaihtamalla ajatuksia muiden kanssa saa laajempaa ymmärrystä tästäkin vaikeasta aiheesta. Voi joutua pohtimaan mitä kroppa kestää? Voi joutua kohtaamaan tilanteen, jossa kaikki voitava on tehty. Yrityksistä huolimatta sairaus voi olla ottanut niskalenkin. Lopulta eteen voi tulla hetki, jolloin täytyy hyväksyä se, että hoidot ja lääkkeet tuovat ainoastaan lisäkärsimystä.

VAKAVAN SAIRAUDEN EDETESSÄ

Kulttuurissamme kuolema on siivottu ja ulkoistettu erilleen tavallisesta elämän kulusta. Elämästä luopumisen kertomiseen käytetään kiertoilmauksia. Jokainen on lopulta viimeisellä "portilla". Vakavasti sairas joutuu läheisineen elämästä luopumisen ajatuksen eteen. Sairas voi joutua monen vaiheen aikana useaan kertaan "porttien" lähelle ja takaisin. Joskus sinne voi joutua äkkirysäyksellä.

Edunvalvontatestamentti, hoitotahto ja testamentti olisi hyvä olla tehtynä jo nuorena. Ne helpottavat läheistemme taakkaa. Kun nuo viimeiset maalliset asiat ovat tehtynä, voi keskittyä huolettomammin elämäänsä. Olisi hyvä, ettei siirtäisi vaikeita eikä kauniita asioita eteenpäin ajatellen - sitten joskus, Toisinaan lähdön hetki tulee niin pian, ettei olekaan enää voimia tai mahdollisuuksia niitä kertoa. Mitä, jos kertoisimme isot ja tärkeät asiamme painamasta kun olemme vielä hyvissä voimissa? Saisimme sitten olla rauhallisina, tietäen että jäljelle jääneet kyllä pärjäävät ja välimme ovat selvät.

Lääketiede, eikä mikään mahti maailmassa kykene aina pysäyttämään sairauden etenemistä. Loppusuoralla ja lähdön hetkellä olemme yksin ajatustemme ja tuntemustemme kanssa. Jäljellä olevan aikajanan lyhenemistä ei pääse kukaan meistä pakoon. On oman mielenrauhamme takia tärkeää, että on pyrkinyt elämässään, tai edes ajatuksissaan, antamaan anteeksi heillekin, jotka ovat meitä satuttaneet. Samoin, jos on katunut ja pyytänyt anteeksi heiltä, joita on satuttanut ja joita kohtaan kokee tehneensä väärin. 

Viimeisinä aikoina voidaan luopua ns. "turhista" lääkkeistä. Silloin voi elää oman mielensä ja käsityksensä mukaista hyvää elämää. Viime hetkilläkin voi kohottaa skumppalasin ja skoolata kiittäen elämälle. Voi pyrkiä tekemään viime hetkistään omanlaisiaan ja hyviä. Tietenkin voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.

AHDISTUKSESTA JA KUOLEMAN PELOSTA

Uskon, että ahdistus kuolemaan liittyen helpottaa ajan myötä. Lukeminen, perehtyminen ja keskusteleminen auttavat. Uskomustensa ja omatuntonsa mukaisesti olisi hyvä saada ajatuksensa, mielensä ja omatuntonsa tasapainoon ja rauhaa sielulleen.
Kuolema voi ahdistaa, sillä kaikki mitä tiedämme siitä, on lopulta arvoitusta. Tietomme pohjautuu olettamuksiin ja siihen mihin uskomme. Emme tiedä miltä kuoleminen tuntuu emmekä sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Moni pohtii asiaa uskonnon kautta. 

Ehkä ihminen muovautuu kovassa paineessa ja ahdistuksessa siten, että hän voi rauhassa aloittaa loppumatkansa kohti maallisen elämänsä helpottavaa päätepistettä.

KRISTINUSKON JÄLLEENNÄKEMISEN TOIVO  

Jokainen ajattelee omalla tavallaan elämästä ja siitä luopumisesta. Itse uskon ja nojaan Luojaan. Raamatun mukaan Taivas on ikuinen. Se antaa minulle rauhaa rauhattomuuteeni ja toivoa, sillä uskon jälleennäkemiseen.

USKON, ETTÄ AIVAN VIIMEISINÄ AIKOINA JA HETKINÄ TÄRKEINTÄ KUOLEVALLE JA HÄNEN LÄHEISILLEEN ON OLLA YHDESSÄ. SAADA OLLA JA NÄYTTÄÄ VÄLITTÄMISENSÄ.

Poimin alle linkkejä aiempiin kirjoituksiani, joissa on syvempää pohdintaa tähän kirjoitukseen liittyvistä aiheista  – mm. pelosta, ahdistuksesta, kuoleman läheisyyttä ja kuolevaisuuden ajatusta.

#ahdistus #alakulo #armo #rakkaus #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

 

Kirjoituksia:

RUNO - Jos tietäisi

Oma kuolevaisuus

Kuoleman läheisyydessä

Elämä voittaa kuoleman

Jos lähtöjärjestys on väärä

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

Kirje - Sinä perhanan syöpä

RUNO - Olisi pitänyt

RUNO - Ihan jotain muuta

Vertaistukea - Sydänyhteisön löytäminen

20 vuotta äkkisairastumisesta - Ei enää tervettä päivää

Varautuminen kannattaisi

Lopulta olemme yksin

Sietää, sietää

Myötätunto

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 4 – HYVÄKSYMINEN, KAIKKEEN TOTTUU

Sairaan on lopulta oltava realisti ja hyväksyttävä sairaus osaksi elämäänsä. Kaikkine karvoineen ja tosiasioineen. Hänen on elettävä muuttuneiden suunnitelmien ja haaveiden kanssa. Ja sovitettava elämänsä haaveineen kuhunkin aikaan sopivaksi

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

AIKA JA ITSEMYÖTÄTUNTO

Aika on osin lääkettä traumoihin ja mielelle. Parempina päivinä voi unohtua aiemman kaihoilu, muuttuneen mustaama ajatusmaailma. Elämän jatkuessa ihminen tottuu. Tapaa ja tottumusta kannattaakin pitää yllä, nimittäin niitä rutiineja. Päivärytmiä – syömiset, lääkkeiden napsimiset, hoitokäynnit, ulkoilut ja virkistäytyminen. Voimien mukaan arkisia asioita, läheisiä, ystäviä, elämyksiä. Aikajanaa tarkastellessaan huomaa selvinneensä. Tässä sitä ollaan, vaikka luuli jo aikaa viikatemiehen mukaansa korjaavaan. JEE!!

Uusi arki ja oleminen löytyy jokaiselle sairastuneelle aina jollain tavalla. Matkaan kuuluu itkupotkuraivareita (ainakin mielessä), itsesääliä ja MIKSI mulla ja usein myös miksi nyt? Mielen pimeältä puolelta aina jossain vaiheessa sairaskin kampeaa elävien joukkoon, osa mielialalääkkeidenkin auttamina. Uskoisin, että aina jossain vaiheessa sitä havahtuu huomaamaan - Aurinko paistaa, voin istahtaa tässä, linnut laulavat, jäätelö maistuu. Onni on saada elää ja yhä kokea päivien vaihtumisen.

HAAVEET OMANKOKOISIKSI JA NÄKÖISIKSI

Sairastuminen voi opettaa kirkastamaan arvojaan ja auttaa huomaamaan, etteivät ulkokultaiset asiat ole enää kovin korkealla omalla arvoasteikolla. Ystävät ja ylipäätään ihmiset ovat näyttäneet oikean sisimmän itsensä. Osa on poistunut ja jäänyt takavasempaan. Lähellä ja tukemassa on kullakin ydinjoukko. Ne, joista sairastunut saa voimaa ja iloa. Usein nuo samat ihmiset osoittavat tekemisillään ja kohtaamisilla, että sairas on heille tärkeä.

Elämä voi ulkoisesti muuttua ja rajoittaa. Usein sairastunut on kovasti muuttunut sisäisesti. Ajattelen tätä prosessia mielen korkeakouluna. Sairas saa olla itsekäs. Hän saa päättää asioista, joihin itse voi vaikuttaa. Tehdä elämästään omannäköistä - isoissa ja pienissä asioissa. Hän saa tavoitella erilaisia asioita ja harrastaa. Hän voi tehdä ja valita asioita, joista saa hyvää mieltä. Ajattelen, että sairastumiskriisin myötä ihmisen aito sisin pääsee ja tulee väkisin aiempaa paremmin esiin.

PELKISTETTY HIDAS ELÄMÄ ON RIITTÄVÄÄ

Toimeliaalle tiputus sairasuralle voi olla ankara. Kyyneleillä ja kiroilullakin on tehtävänsä. Aika kuluu vääjäämättä, se parantaa. Päivät, viikot, kuukaudet vaihtuvat. Yleensä aina jollain tavalla kukin sairas pyristelee pintaa ja löytää omanlaisen olemisen tapansa ja rutiininsa. Nousee ylös ja jatkaa näin joka päivä. Elämä on sarja toistoja. Se on prosessi, mutta myös paljon erilaisia tilanteita ja elämyksiä.

Sairastamisen myötä ihmisistä, niistä ihan läheisistäkin voi ilmaantua ikäviä puolia. Kaikki eivät jaksa rinnalla. Osalle sairaan elämän näkeminen ja se, ettei toinen mene kuten ennen, on asia, jota osa ei kestä. Haluan ajatella tätäkin asiana. Kiviriippoja ja itsensä vuoksi (ystävyyden luonteen muuttuessa) kiviriipaksi heittäytyviä ei tarvitse sairaan kannatella. Sairas voi antaa anteeksi toisten heikkoutta ja keskeneräisyyttä. He saavat mennä. Voinee ajatella, ettei sairas ole velkaa kenellekään. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee elämässämme.

Jos pitää kipua ja sairastumiskokemusta yhtenä asiana muiden joukossa voi elää rauhallisemmin ja jättää tilaa muille kuin vaikeille ja pahan mielen ajatuksille. Jotkut päivät, ns. terveilläkin, ovat todella vaikeita. Voi silti muistaa, että talven jälkeen tulee kevät ja huominen voi olla parempi. Toisinaan pidemmälle ei tarvitsekaan miettiä. On ihan jees olla vain ja pysyä elossa.

MIELENRAUHAA – AITOUTTA

Voimavarakseen voi ottaa sen kaiken, josta on aikanaan aidosti pitänyt ja jota, on rakastanut. Sairas – ja jokainen, saa olla kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, jota on saanut kokea. Vielä voi tapahtua kivoja asioita. Olet yhä tärkeä ja arvokas. Usko läheisiä ja rakkaitasi, sinusta välitetään.

Ole aito itsesi. Tarkkaile ja huomioi elämää rauhassa. Katso myötätunnolla elämäsi ihmisiä ja muitakin. Hidastetumpi elämä voi johtaa miettimään arvojaan ja elämäänsä syvemmin. Se on voinut kirkastaa asioita, joita terveenä touhutessaan oli tullut yhä uudelleen siirtäneeksi. Elämä voi selkeytyä ja sairaallakin voi olla aidosti ihan hyvää elämää. Aloita hyväksymällä sairas elämäsi ja rakasta aitoa itseäsi. 

#ahdistus #alakulo #armo #haave #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Sairastamisen opetuksia 3 - Mieli ei aina kestä

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Äkilliset kriisit

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

RUNO - Kestä vielä

RUNO - Avuton

RUNO - Elämänjano

Sairaan itsetunto

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 3 – MIELI EI AINA KESTÄ

Sairastumiskokemuksia on monenlaisia. Terveytensä  menettänyt voi fyysisisen toipumisen ja alkushokin jälkeen sairastua myös mieleltään. 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIELEN PAINEET TULEVAT VIIVEELLÄ

Sairastunut on voinut olla tutkimus- ja epäilyputkessa tai sairastua äkkiarvaamatta. Sairas joutuu hämmentävien tilanteiden, termien, koneiden, letkujen, testien, arvelujen – ja ennen muuta kokemusten viemäksi. Kysymättä, pyytämättä, varautumatta. Hän kohtaa terveydenhuollossa eri tehtävissä olevia, niin monia. Hänelle puhutaan terminologiaa, joka tuntuu heprealta. Toisinaan häntä tuskin huomataan ja hänen ohitseen puhutaan. Asioita kerrotaan palasina. Sairas voi tuntea olevansa putkessa, jonka suunta ja päämäärä ovat hämärän peitossa. Arveluista ja oireista muodostuu lopulta sairauden nimi. Diagnoosin – tai arvelujen jälkeen sairastunut yrittää ymmärtää mitä asia Hänelle merkitsee. Mielessä vilisee loppuelämä, ennusteet ja mitähän tästä seuraa. Tämä on sairastuneen alkumatkaa.

KOHTAAMISET JA KOETUT TILANTEET

Tilanteissa, joissa tapahtuu mullistavia, pienistä seikoista tulee isoja. Muiden suhtautuminen sairastuneeseen jää syvämuistiin. Tympeän henkilön sanat jäävät mieleen ilmettä myöten. Sairastunut muistaa ripeän rauhallisesti toimivat hoitajat, joka liittävät häneen monenlaista letkua, putkea ja monitoreihin yhdistävää. Eräs puhui rauhoittavasti, varoitti että nyt pistää. Ja hänet, joka kertoi, ettei hätää, me teemme parhaamme. Sairas muistaa käden olkapäällään ja ruokatarjottimen tuojan lisätarjouksen ruoasta. Hän muistaa miten kyynelehti ja panikoi. Hän muistaa lääkärin, joka katsoi silmiin ja selitti. Kysyikin sairaan voimista, vaikka niin vähän tämä vielä mistään ymmärsi. Hän muistaa yhä ne kerrat, jolloin kohtasi ammattilaisen, joka mumisi täyttä munkkilatinaa katsomatta kertaakaan häneen. Sairaasta ei tuntunut ihmiseltä lainkaan. Onneksi hän muistaa myös erään ihanan, joka iltavuorossa selvensi ja vastaili sairaan arveluihin rauhallisen hyväntahtoisesti. Toi tueksi lääkärin kirjoittaman kertomuksen nähtäväksi. Jotain jo sairaskin alkoi ymmärtää. Sairaan mieleen jäävät painavina ne kiireiset, ilmana ohitse lipuvat työntekijät. He, joille sairas on vain raskas työ. Sairas ehtii tarkkailla ja huomata yllättävän paljon. Kohtaamisista jää hänen mielensä pohjalle paljon pureskeltavaa. Tunteita, suodatettavaa - niiden kivuliaiden, pelottavien tutkimuksien ja hoitojen tuntemusten ja kokemusten lisäksi.

HOITOPUTKI JA SAIRAAN ELOON SOPEUTUMINEN

Sairauden nimi saadaan selville nopeasti tai pitkien piinallisten selvittelyiden jälkeen. Yleisimmistä sairauksista tietoa löytyy rekkalastillinen ja harvinaisemmista hippusen verran. Oireet johtavat hoitopolkuun tai kokeiluihin ja/tai toimenpiteisiin. Osa selviää takaisin terveen kirjoihin. Toiset jäävät tietyksi ajaksi seurattaviksi, Osa saa tietää sairautensa lyhentävän hänen elinikäänsä. Heidän "terveytensä" seuranta jatkuu, kunnes ei jatku.

Voi käydä kivasti – operoidaan ja hoidetaan toimenpiteillä, hoidoilla ja lääkkeillä kuntoon tai lähes ennalleen. Voi käydä huonommin – sairaus jättää oireita, kipuja ja toimintakyvyn heikkenemistä. Voi olla niin, että toimenpide onnistuu, mutta keho on saanut tehdyistä toimenpiteistä ja lääkityksistä siipeensä. Yhtä kaikki, sairastumiskokemukset jättävät jälkiä sairaan mieleen. Kipuja, kauhua, muistikuvia, tuntemuksia, tunnelmia äänineen ja sanoineen. Hidastettuja tuokiokuvia ja vaiheita voi tulla mieleen jopa vuosien päästä. Sairastumisen merkkipäivät, joku uutinen tai tilanne voi laukaista hankalia muistoja yhä uudelleen pureskeltavaksi. 

TRAUMAN JÄLKEEN MIELI EI AINA EHEYDY

Sairastunut on saattanut selvitä fyysisesti kokonaan tai jollain tavalla, mutta hän on sisäisesti muuttunut. Vaikeat ajatukset, ahdistus ja masennus ovat saattaneet kiristää otettaan. Sairaalle muistutetaan, miten onnekas hän on, kun on yhä hengissä. Fyysisistä koettelemuksista hengissä – kyllä. Usein ei ymmärretä sitä, mitä traumaattisten isojen terveydenhoitotilanteiden- ja aikojen läpikäyminen tekee ihmismielelle. Trauman kokenut ei pysty sanoittamaan matkaansa ja kaikkia tilanteitaan. Sairastunut voi kokea, ettei hänen kokonaistilannettaan ole täysin ymmärretty. Ei ainakaan usein sitä, miten kuormittavaa vakava sairastuminen on. Sairaan läheisetkään eivät usein ymmärrä miten sairas on välillä hukassa -itseltäänkin. Sairas ei jaksa aina edes yrittää selittää, hän vain "hajoilee" aika ajoin. Kanssasairaiden joukossa on helpompaa, kun ei tarvitse esittää ja voi sanoa - niin kuin asiat ovat. Mieleltään horjahtelevalla tuntemukset ja voimavarat vaihtelevat. Pimeydestä valoon ja kaikkea siltä väliltä. Tämä hänelle suotakoon.

NYT ON NÄIN

Mikään terapiasessio ei saa vangittua eri tilanteiden, vaiheiden ja kokemusten sekamelskaa, joita rankkoja terveystilanteita läpikäyneen mieleen on jäänyt. Terveydenhuollon tarjoama apu on pieni kädenojennus trauman kokeneelle.
Pitäisi ymmärtää, että sairaus jättää usein mieleen vaikeita ja syviä, ikuisia arpia. Sellaiset eivät parane koskaan täysin. Ison sairaustrauman läpikäyneiden täytyy saada purkaa tuntojaan. Heidän tulee antaa välillä hajota ja olla ahdistuneita kaiken sen seurauksena, mitä ovat joutuneet kokemaan. Sen seurauksena miten heidän elämänsä on muuttunut eikä mikään entinen voi enää olla kuten oli ennnen sairastumista. Sairaat ovat toki kiitollisia siitä, että elävät. Kovia kokenut on silti yhä haavoittuneen hauras, usein myös mieleltään. Traumakokemus on osa hänen tarinaansa. Joskus toiset joutuvat kokemaan henkisesti ihan liikaa, vain koska pelastuvat elämälle. Heitä tulee kohdella myötätunnolla ja kaikella mahdollisella tavalla tukien.

Toivon terveydenhuollossa työskenteleville aiheesta lisäkoulutusta ja voimia sairaiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.
Läheisille ja tuntemattomille toivon armon ja myötätunnon siemeniä, jotta jaksatte tukea sairastumisen traumatisoimia - ja saatte halutessanne itsekin tukea. 
Trauman kanssa eläville toivotan voimia.

Kenties traumatisoitunutta auttaa ajatus - tämä on minun ainutlaatuinen polkuni - nyt on näin.

 

Linkki:

Innoituksen kirjoitukseen antoi lukuisat keskusteluni vertaistukihenkilönä sairastuneiden kanssa. Sysäyksen antoi myös silmini osunut artikkeli: Potilaan lääkärilehti, Timo Teräsahjon kirjoitus: Sairaus paranee, mutta kestääkö mieli hoidon? Lukemaan Klikkaamalla TÄSTÄ

 

#ahdistus #alakulo #armo #kipu #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

 

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Äkilliset kriisit

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

RUNO - Kestä vielä

RUNO - Avuton

RUNO - Elämänjano

Sairaan itsetunto

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - KAI SE ON VAHVUUTTA

Kai se on vahvuutta, että jaksaa nousta. Kai se riittää, jos tekee jotain pientä välttämätöntä? Ruokaa, ostoslistaa, tavaroita paikalleen, laskuja maksuun.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KAI SE ON VAHVUUTTA

… vaikka ystävän ikävä raastaa joka päivä eri tavoin. Arkikin koettelee monin tavoin. Huimilla pakkasilla en nenänpäätäni enempää kykene ulkoistamaan itseäni. Migreenit ja käden kivut ovat kiusanneet sarjana, pakkanenkin kai osasyy. Kevät – täällä yksi innokas ihailijasi!

Jotain pientä loikoilun lisäksi saanut tehtyä – alkuvuonna kun näitä kaikenlaisia kirjallisia sulkeisia riittää. Eteenpäin pitää kuulemma ihmisen menosuunta olla. Pikkuhiljaa yritän löytää kireän mietintämyssyn päähäni, jotta saisin runokirjaehdotuksiani johonkin erilaiseen kuosiin. Toisaalta pidempi kirjoittaminen olisi ihan jees, mutta elämä on aika repaleista. Elämä on nyt ollut pilkottuja hetkiä, joita ikävä ja jaksamattomuus painavat. Mies kertoo minun laihtuneen, niin kai.

Vaikka pahinta on joutua luopua rakkaimmistaan, niin itsensä hukkaaminen on myös tosi paha. Jos joutuu niin kujalle, ettei välitä itsestään – periaatteistaan ja toiveistaan, arvoistaan. Yritän jaksaa tunnistaa ja muistaa sisimpääni – ja kai vähän arvostaakin. Valon määrä kuulemma lisääntyy, ei huono …

 

KAI SE ON VAHVUUTTA

 

KAI SE ON VAHVUUTTA,

NOUSTA AAMUPUUROLLE,

TEHDÄ, SYÖDÄ RUOKANSA.

 

KAI SE ON VAHVUUTTA,

KESTÄÄ PAUKKUPAKKASET,

PUKEUTUA PULLEAN PINGVIININ LAILLA.

 

KAI SE ON VAHVUUTTA,

KERÄTÄ URHEUTENSA, TARMONSA.

MUISTAA UNELMANSA,

TOIVEIDENSA POHJAN .

 

KAI SE ON VAHVUUTTA,

JOS VÄLITTÄÄ VÄHÄN ITSESTÄÄN.

 

#armo #alakulo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:                                                    

MENEHTYNEEN YSTÄVÄNI MUISTONÄYTTELY JÄRVENPÄÄN TAIDETALOLLA:

Susa on antanut minulle luvan käyttää maalauksiaan kirjoitusteni kuvituksena. Vakilukijat ovat ne varmasti huomanneetkin.

RUNO - Kun ei riitä - itselleen

Miten jaksaa?

RUNO - Jos voisin

RUNO - Ahdistuksen alla

Sietää, sietää

RUNO - Uskalletaan

RUNO - Kestä vielä

RUNO - Musiikin avulla

RUNO - Älä jämähdä

RUNO - Itke vaan

RUNO - Lempeydellä

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

Rakas Ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

RUNO - Villasukat pyörimään

Mitä nainen ei kauneutensa eteen - Hovikampaajalla, ihanaa

Trickbag Storyvillessä - Täti kävi riekkumassa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – HUOMAA, ANNA TILAA

Kuva microsoft 365 kuvapankki

Tämä aika TikTok-videoineen. Se, että kuka tahansa voi kommentoida mitä vaan, voi kadottaa asian ympäriltä alkuperäisen punaisen langan ja tarkoituksen. Huomiota itse asialta syövät raflaavan huomiohakuiset kommentit (ivaavat, asian vierestä tai asiayhteydestä tarkoituksella saivarrellen irrotetut). SURULLISTA.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

MODERNI NOPEA AIKA SYÖ OIKEAA ELÄMÄÄ

Informaation nopeutuminen, määrä ja saavutettavuus on mullistanut hyvinvoinnin keskellä asuvien elämän. Lapsuudessani kirjeen kirjoittaminen oli puheluiden lisäksi ainoa kanava olla muihin yhteydessä – kasvokkain tapaamisten lisäksi. Elämän tahti oli verkkaisempi. Sanomalehdissä oli jokunen palsta johon olisi jotain voinut kommentoida - maksusta. Joka merkillä, siis välilyönnilläkin oli hintansa. Kokeilkaapa tehdä asunnon myynti-ilmoitus käyttäen 100 merkkiä (mukaan lukien tyhjät lyönnit). Sellaisten perusteella vielä 2000-luvun alussa käytiin asunto-esittelyissä.

Tämä moderni uljas aika jättää huomaavaiset tuskailemaan. Huomion saavat raflaavasti esiintyvät.  He, joiden kommentit voivat olla ala-arvoisia. Ajattelemisen arvoiset, pysäyttävät asiat peittyvät tähän nyky-ajan lokaan. Sanoittaminen ei ole aina helppoa. Ehkä vähemmän olisi enemmän??

Meillä jokaisella on varmasti aika ajoin peiliin katsomisen paikka elämässään, sanomisissaan ja tekemisissään. Mietin ajoittain blogi-kirjoittamiseni mielekkyyttä.
Toisaalta teen tätä yhä myös vertaistuellisessakin mielessä. Toivottavasti kirjoitusteni äärelle löytävät he, jotka tarvitsevat muutakin ajateltavaa kuin hetken hekotuksen. Tässä blogipaikassa niita on ja ne odottavat hiljaisia lukijoita - toivon.

 

HUOMAA, ANNA TILAA

 

IHAN JOKAISTA EI KIINNOSTA,

MITÄ JOKA PÄIVÄ TUNNET.

AIVAN KAIKILLA EI VOIMAA,

KUN ON NE OMANLAISET HUOLET.

 

JOS JOKU MANAA, SADATTELEE,

PÄIVÄSTÄ TOISEEN TUSKAILEE.

MAINITA KAI VOINEE,

ANNA JO TILAA - TOIVOLLE.

 

JOS KATSOISI YMPÄRILLEEN.

ALOITTAISI KIITTÄMÄÄN,

ILOITSEMAAN PIENISTÄKIN.

 

KIINNOSTUISI, KUUNTELISI,

KYSELISI, MUITA HUOMIOISI.

HOKSAISI KAI AJAN MITTAAN,

ETTEI OMAT HARMITTAVAT AINA,

TAIDA NIIN HUONOSTI OLLAKAAN,

 

HUOMAA, ANNA TILAA,

- TOIVOLLEKIN TULLA.

 

#ahdistus #alakulo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:

Myötätunto

RUNO - Sanoittamisen vaikeus

RUNO - Kuule minua

RUNO - Huomaattehan

RUNO - Olennaisen hoksaaminen

RUNO - Elämisen arvoista elämää

RUNO - Jos voisin

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Vähemmän on enemmän

RUNO - Entä, jos murehdinkin turhaan?

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - KAIPAUS

Rakkaan Ystäväni menetyksen vaikutukset ovat hiipineet hämäläiseen tajuntaani. Tyhjä ikävä  - kaipaus on tunne tällä hetkellä. Miten monesti eri tilanteissa hän vilahtaa mielessä. Kännykän tai läppärin piipatessa ensi ajatukseni on viesti häneltä. Tiedän, että pahin on vasta edessä. Päällimmäisenä on silti kiitollisuus siitä, että polkumme ylipäätään ristesivät.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

 

KAIPAUS

 

MONI HETKI MUISTUTTAA,

ALLEVIIVAA HILJAISUUTTA.

POISSA OVAT KOMMENTTISI,

OIVAN OSUVA SANAILUSI.

 

KESKEN JÄÄVÄSTÄ KIPUILIMME,

LÄHTÖJÄRJESTYSTÄ MIETIMME.

 

ONHAN KAIKETI MEILLÄ HELPOMPAA,

JOTKA POISTUMME ENNEN AIKOJAAN.

ON KAI HEILLÄ VALLAN VAIKEAMPAA,

JOTKA JÄÄVÄT KAIPAUKSELLA MUISTAMAAN.

 

HETKIÄ JA AIKAA SAIMME,

AJAN ENNALTA PÄÄTETYN VERRAN.

ILON YHTEISEN TANSSIN TANSSIMME,

AIKANAAN LUONA LUOJAN SUOJAN.

 

ELÄN HETKIÄ TYHJIÄ,

VAIKEAN HAIKEITA.

TIETÄEN,

JÄÄVIEN TULEE JATKAA MATKAA,

AJAN ELETTÄVÄKSEEN SUODUN.

KAIPAUS SEURANA, HETKINÄ YKSINÄISINÄ.

 

#alakulo #armo #kiitollisuus #reunallapelottaa #runo #toivo #ystava

 

Kirjoituksia:

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

RUNO - Elämänjano

RUNO - Arvokas

Ajan arvokkuuden ymmärtää, kun se voi olla vähissä

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

Kirje, sinä perhanan syöpä

Rakas Ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

RUNO - Villasukat pyörimään

Mitä nainen ei kauneutensa eteen - Hovikampaajalla, ihanaa

Trickbag Storyvillessä - Täti kävi riekkumassa

RUNO - Sinulle Ystävä

Ettei jää elämättä

RUNO - Jos tietäisi

Ystävälle

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS. 

RUNO - PUHALLAN HUOLITUULEEN

Kuva Instagram Finnishtime

Aika on tuonut kylmeneviä uutisia monelle. Heikentynyt talous aiheuttaa lumipalloefektin monen elämässä. Näin pitkään elää saaneena on jo rämpinyt monien vaiheiden ja aikojen läpi. Osaa jo helpommin ajatella, että niiden yli mennään. On aina menty ja asiat aina jotenkin hoituvat.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

Liityttehän seuraamaan!

AINA JOTENKIN

Katkeruutta, kypsymättömyyttä, vaikeiden pakoilua, hosumista, hälinää, pelkoja. Huolien määrä on loputon. Jokainen asia ratkeaa aina aikanaan jotenkin.

PUHALLAN HUOLITUULEEN

 

MIKÄÄN EI VARMAA,

-      PAITSI HUOMINEN.

ELÄMÄ KUN AINA,

KOVIN KESKENERÄINEN.

 

TOISINAAN MENEE PÄIN PEETÄ,

JOSKUS SUJUU KUIN ITSESTÄÄN.

 

SURU, ALAKULO VOI SIVALTAA,

KOHTI YRITTÄÄ KURKOTTAA.

HUOLIEN TUSKA VOI OLALLE KOPUTTAA,

ALAKULON TOMUMAJAAN KAMPITTAA.

 

PUHALLAN HUOLITUULEEN,

KÄÄNNÄN KATSEEN MYÖTÄISEEN.

VOI ELÄMÄ MENNÄ RAITEILTAAN,

- JA ANTAA MYÖS PARASTAAN.

 

PUHALLAN HUOLITUULEEN,

KÄÄNNÄN KATSEENI HUOMISEEN,

KENTIES SIIHEN UUTEEN, ILOISEEN.

 

#ahdistus #alakulo #armo #ilo #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:

RUNO - Toivoon tarttuen

RUNO - Lempeitä säteitä

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

RUNO - Sinä riität

RUNO - Epäonnea, mokia - pää pystyyn

RUNO - Tehty mikä tehty

RUNO - Uskalletaan

RUNO - Voisiko tyytyä vähempään

RUNO - Jos käykin hyvin

RUNO - Jäljet jättää elämä

RUNO - Iloa etsimässä

RUNO - Kehu ja kannusta

RUNO - Epätäydellisyys

RUNO - Kestä vielä

RUNO - Olennaisen hoksaaminen

RUNO - Musiikin avulla

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Lempeydellä

Sietää, sietää ..

RUNO - Rutiineista turvaa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.