Henkinen irtiotto

Elämän edessä jokainen
kohtaa jotain huonoa.

Elämä voi ajan myötä
tuoda eteen sellaista,
jonka alla ei
todellakaan voi hyvin.

💗

Ihmisuhteissa
Meidän  on josku päästettävä irti

Minun oli päästettävä... irti etenkin yhdestä ihmisestä.

Matkani aikana muistakin.
Heistä, jotka eivät ole enää tuntuneet hyvältä
Heistä, jotka imivät minusta liikaa ja turhaa
voimia huonolla tavalla.
Toiset söivät energiaaani,
saivat tuntemaan itseni
hyvin pieneksi ja mitättömäksi.

Ensin piti tehdä henkinen irtiotto.💗
Piti oppia pois  vanhasta.
Piti sparrata itseään, 
jotta uskaltaisi hypätä

Minun piti ottaa niskalenkki
itsestäni, kiltteydestäni ja palveluroolistani

Piti ottaa muuutama uusintaotto, saadakseni voimaa.
Jaksaakseeni ponnistaa uuteen tuntemattomaan.
Ja yksinään elämään.

Toisinaan  on paras tehdä henkinen irtiotto.

Niin särähtäen ja vaikeroiden 
soi suhteen viulu.

Elämä niin suruisaa bluesia.
Mielessä painona ahdistava,
lamauttava ja lannistava tonnien ies.
Piti kerralla repäistä ja lähteä.

Oijoi - miten nyt huomaa 💗
Miten aiempi kuristi, kapeutti, kahlitsi.
Oi, se kohtaamattomuus, riittämättömys.
Molempien henkinen lamaannus.

Lopulta 
Onneksi tilalle sain vanhan itseni.
Sain vielä ihmeesti seesteistä aikaa.
Kevyttä hengitystilaa.
Hengen ravintoa.

💗

Sain takaisin itseni
... vaikka elämässäni enää tämä hidas vaihe.
Vaikka vaununi hiljaa siirtymässä vihoviimeiselle  raiteelle
Vielä voin elää roppakaupalla.
Elämänilolla lyödä vastaiskua mieleni möröille.

Ahmin tätä elämää

Rinnalla nyt ymmärtävä mies.
Rinnassani turvamies , se iskevä Taavi,
Ei sitä joka sytkäyksestä enää päätänsä raavi.

Ihan turha kauhistella - kyllä elämä on laiffii 💗

Clear Athelstan

💗

Kalpeat kasvot

Maalaus Susanna Huovinen

Mikä kaventaa elämää tehokkaasti?
Se on jotain jota jokainen osaa tehdä
tosi hyvin ja ihan helposti.

No. kateus!!

Mutta, oletko miettinyt 
miksi se kateus 
siellä päässämme
omiaan kuiskii ??

Miksei meille riitä
se ihan oma elämä.
Omana itsenämme
oleminen.

Ihan itse itsellemme.
Ihan sinä raakaversiona,
itsenään.
Miksi kaihoamme aina jotain
enempää, parempaa, uudempaa
tai jotain, mitä toisilla on.

Meistä jokainen tietää
ne onnen perusfaktat.

Harvoin muualla tai muillakaan kummempaa.
Kai se on ihan vaan teflonia ja pintaa,
se mitä toisille esittää ja näyttää.
Monet, kun osansa niin kovin hyvin näyttelee.

Kai elämä vain loputtoman lohdutonta
yhtä suurta näytelmää.
On monenmoista roolia, repliikkiä,
sivuosia, ottoja ja vielä niitä kuiskaajia!!

Ihan liian monella on kyltymättömyyttä, riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä.
ja ihan joutavaa jupinaa.

Joka toista, no ainakin meikäläistä vaivannee 
mielen löyhyys ja ajatusten köyhyys.

Tämä on toisinaan ihmisen kateuden tila,
kun on jo vähän reunalta tip tip tipahtanut.
Niin, siksi kai jo kateudesta kalpeat kasvot kiivaana kiljuu.

Oispa meillä pienillä tosielämän oscarit - palkittais ne parhaat.
Palkittais myös ihan parhaat luuserit ja ne - saatanan ihanat rasittavat tunarit.

ps on ollut VÄHÄN kirjoituskipuja

OLI tosi piiitkä tauko aiemmasta blogikirjoituksesta - päästin tällä ulos höyryjen kera.

Välillä täällä KATEUDESTA KALPEIN KASVOIN katson tätä kovin pientä elämääni.

Kamala Luonto  23-3508 

sarkasmilla ihanaa kamala huumoria 💗

jos joku ihmettelee niin nämä sarjikset ovat oivallisia kuvaamaan asioita

ja kyllä jos joku hahmo pitää valita itseään kuvaamaan niin se on juuri MAJAVA

💗

Menneen ajan mustat aukot

Tarinoihimme kertyy mustia aukkoja.

Muistamme vaiheita, tilanteita
ja sitä sanatonta viestintää.

Ja etenkin sen, miltä meistä tuntui.
Mielemme pohjaan jää asioita ja 
kokonaisia aikoja ihan arvailujen varaan.

Tulkitsemme  sitä mitä ei sanottu.

Olemme sukupolvien kokemusten summaa.
Liian usein aika rientää eikä selittämiselle löydy
oikeaa hetkeä eikä sanoja.

Eletty aika 💗

Jokainen kokemus vaikuttaa meihin.
Muistamme kohtaamisista sen
miten meihin suhtauduttiin.
Sen jos jäimme epätietoisuuden
ymmärtämättömyyden
kysymysmerkkiviidakkoon.

Puhumattomuus muokkaa meitä
jäämme ilman selityksiä menneistä ajoista
ja niiden taustoista ja tuntemuksista
ja ihan juurisyistä.

Isovanhempani elivät rankkoina aikoina.
Heihin jäi elämänmittaisia käsittelemättömiä
fyysisiä ja psyykkisiä arpia, tunnelukkoja.

Menneitä  ei availtu ei niitä muistoja sodasta
menetyksistä, lasten menehtymisistä,
kamalasta puutteesta kuin vähän vahingossa.

Isovanhemmilleni tapahtui tosi paljon pahoja.
Ne kaikki vaikeudet jättivät heihin
käsittelemättömiä traumoja, jotka
näkyvät omissa vanhemmissani.

Ymmärsin varhain olla hiljaa
ja huomaamaton, kysymätön.
Jokaisen polku on omanlainen.

Menneen painolastit ja 💗
kaikki kokemukset ja käänteet.
Vaikeudet pakottavat meitä katsomaan
itseämme ja elämäämme menneenkin kautta.

Olisimme eheämpiä jos saisimme
miksi‑kysymyksiimme vastauksia.
Siihen miksi toinen oli sellainen kuin oli.
Miksi hän toimi tietyllä tavalla.

Elämämme on yritysten ja erehdysten summaa.
Menneiden sukupolvien ongelmat heijastuvat 
meidänkin päällemme. Niin toki myös kaikki
hyvät muistot, opit, ojennukset ja opetuksetkin.

Olemme aiempien sukupolvien muovaamia.
Olemme kokemustemme ja valintojemme summia.

Painolastinammme on hiljaisuus ja menneiden möykyt 💗

Tiedän ja ymmärrän elämästä hyppysellisen.
Olen etsinyt, kaihonnut ja kompuroinut.
Olen valinnut väärin, olen tehnyt ja sanonut sanoja,
joita kadun. Olen jättänyt antamatta anteeksi.

Olen  epätäydellinen.
Kauniisti ilmaistuna inhimillisen erehtyväinen.

💗

Olen yrittänyt saada menneistä selkoa ja selityksiä.
Kovin vähän tiedän puolet lienen arvannut.
Mieleni pohjalle on jäänyt monia kysymysmerkkejä.

Elämässä ei ole peruutusvaihdetta eikä uusintaottoja.

Mieleemme syöpyy miten meille puhutaan ja suhtaudutaan.
Oppisimmepa kuuntelemaan toistemme sukupolvisia tarinoita
ilman tunnekuohuja ja keskeytyksiä
- ja vielä silloin kun se on mahdollista.

💗

isäni

toivon sinulle hyvää viimeistä matkaa
matkaa ajasta iäisyyteen

💗

ehkä
toisessa
iäisyydessä
asiat
selviävät

💗

pehmentämiseen
kamala luonto-sarjikset 19-2349 ja 18-3180.

Ihan vaan elämänilosta

Kuva: Raija Seppänen – Syysaamun kudelmia  

Kirjoitan tätä elämän
rajallisuuden äärellä.

Siinä missä luopuminen
ja elämänilo kulkevat
rinnan.

Syksy on luonnossa

luopumisen aikaa.

Blogini ja vertaistukijana

toimimisen myötä 
useampi lähtölaskentaa
odottava on  kirjoittanut-

Kuuntelen tarinoita.

Moni haluaa kertoa elämänsä kulusta.

Ajatuksiaan elämästä, olevasta, tulevasta.

Luulen hiljalleen ymmärtäväni vähän
jostain suuremmasta.

Elämän tarkoituksesta ja jatkumosta.

Palasia syvemmästä, josta emme tiedä.

Moni siirtää lopullisuuden mietteitä
ajatellen sitten joskus,.
vaikka, kukaan ei voi tietää
ehtiikö kun pitäisi.

Moni pitkäaikaissairas ehtii kertoa.
Sopia asioistaan ja toiveistaan.

Ajatellaan viimeisen tahdon tekemisen
olevan jotain hyvin erityistä. 
Ja että se olisi kuin antaisi toiselle luvan kuolla.

Sitä ei rakkailleen haluaisi antaa.

On tilanteita, joissa sairastunut on valmis lähtemään.
Olen ollut huomaavinani heissä tyyneyttä
seesteisyyttä lähellä siirtymistä.

ajasta ikuisuuteen

Olen kuullut rakkaudellisista tärkeistä pitkistä jäähyväisistä.
Niitä lähtöjä toivoisi jokaiselle
Onko tärkeämpää kuin ihan pienet asiat

Käsistä pitäminen, halaukset, katseet.

Läsnäoloa isolla sydämellä

Uskaltaisimmepa elää ilman maskeja
täydemmin, aidommin
ja ...

ihan vaan elämänilosta 💗 

jos valitsisimme 💗
aina 
hyvän
emme helpointa tutuinta💗
pienin askelin 
toisimme lohdun
auttaen toisemme 
 yli vaikean ajan
jos kiittäisimme
elämästä 
epätäydellisestä💗
 jollei muusta
niin
ihan vaan 💗
elämänilosta

💗

kamala Luonto 24-32821

💗

Sydänleikkauksesta 10 vuotta

Muisto 10 v. takaa, Stressi, leikkausta odottaen
Sydänkuva Microsoft 365 kuvakirjasto

Kymmenen vuotta avosydänleikkauksestani

Muistan odottamisen pelon
muistan -  ja - en.

Kesällä 2014 olin tavattoman
huonossa kunnossa.

Pelkäsin sydämeni pettävän
ennen kuin leikkaus tehtäisiin.

Olin niin tavattoman väsynyt
elossa roikkuminen tuntui raskaalta.
Odotin leikkausta kuin pelastusta.

Muistan leikkauspäivän siihen asti kun nukkumattisammutti valot. 💗

Muistan heräämisen raskauden sen painon.
Muistan sen ihan valtavan väsymyksen.

Sen miten kotiin päästyä nukuin 
pisimmän aikuisiän yhtäjaksoisen uneni.
Hitaasti henkäillen toipumisen tielle.

Tänään bioläppäni on 10-vuotias.
Onnea ja pitkää ikää sille!!

Nyt kuljetaan varpaillaan hyytymisasioiden
ja muiden sairauksieni kanssa.

Sydämeni välikatsastus odottaa.
Pelko kulkee mukana mutta niin kulkee toivokin.

rakkaan ystäväni haudalla

Elon koko kirjo💗

Kävimme rakkaan ystäväni haudalla.
On valtava ikävä 
Tällä puolella on välillä raskasta
Me elävät jatkamme ...

Kävimme padolla ja rakkaan
ystävän nuoruusmaisemissa.

Hääpäiväksi jotain pientä.
Herkuttelimme, pysähdyimme
hetkeksi elämään.

Yritimme iloita.
Yritän kerätä voimia syksyyn

Toivon bioläppävanhukselleni jaksamista.

Toivon itselleni aikaa ja lisäaikaa paljon. On sitä kaikenlaisia toiveita pienellä ihmisellä
Iloitsemme mieheni Hank C:n musiikin julkaisusta

Toivomme, että joku kuuntelisi tykkäisi
ja ennen muuta ihan seuraisi

💗

Varjoista valoon

Kirjoitan tätä lempeydellä
itselleni ja sinulle
joka pysähdyit tähän hetkeen.
En kiirehdi. 💗

Sanat saavat tulla siinä tahdissa kuin ne jaksavat. 💗
Kaikki on vähän hyrskyn myrskyn
Tahtoisin olla heikun keikun.
näyttää kieltä kulkea oikaisten.
Sanoa universumille oikun eikun.

Kurkotan varjoista valoon.
Luulot ja pelot häädän hiiteen.

Nautin rytmistä musiikin, 
laulan ihan vierestä nuotin.
Kurkotan varjoista valoon.

Huokaan maallisia harmeja,

Muistan lapsuuteni sankarin joka niistä
viis välitti keksi aina keinot
ei piitannut vaikka
kaikki olisi ollut 
ihan rempallaan
silti mentiin aina   
lujaa eteenpäin.

💗

Kurkotetaan varjoista valoon.
Ikäiseni tietävät ketä sankaria
tarkoitan.
Muistot on tärkeitä!!

💗

Kamala Luonto 22-3422

💗

Suolaiset kyyneleet

kuva microsoft 365 kuvapankki

Pettymys, ikävä tai
liiallinen kuormitus.

Huonot uutiset.
Ihmiselossa riittää
vaikeuksia, hankaluuksia
ja lokaa.

Elo ei aina tarjoa vain parastaan.
On inhimillistä ja sallittua
antautua elämän edessä.

On hyvä olla itselleen rehellinen.
Kannattaa myöntää,
jos on ollut liian kauan
soturina ja tsempparina.
Meidän ei tarvitse jaksaa
ihan aina.

suolaiset 💗 kyyneleet 💗 

rikottuja lupauksia 
särkyneitä unelmia 
surua  epätoivoa 
kuormaa 
mielialaa painavaa 
anna itsesi tuntea 
itke  - huuda   -nyyhkytä 💗

suolaiset kyyneleet 💗
ulos valuta 
vastaanota toisilta 
myötätuntoa empatiaa 
luota uuteen alkuun
ja kyyneliin 
mieltä puhdistaviin 
elämän radalleen laittaviin💗
pahan purkautua anna

suolaiset  kyyneleet
ulos valuta💗

 💗
💗

Kamala Luonto 20.2881

kevennykseksi

 💗

Linnunmaitoa

Voiko elämä parempaa
suoda kuin kauniin 
luonnon ja toivon

uudesta huomisesta?

Kesän vehreys

kauneus ja lämpö

herättää kiitollisuuden ja ilon.

Muutamalla katseella havaitsee

elämän kiertokulun moninaisuuden.

Jokainen pyörii omassa pienessä elämässään.

Silti olemme yhdessä osana

tätä elämän ihmeellistä
isompaa kudelmaa.

💗

kesä oi kesä

Miten kauniissa
maailmassa
saamme elää.

💗

Toivon tämän ympäröivän
kauneuden tavoittavan
jokaiseen elävän sielun.

Varastoikoon kesä lämpöä kauneutta
jokaisen mieleen.

Jättäköön sielun sopukoihin
myötätuntoa ja toivoa.

Kun tuntuu ihan liian vaikealta
on kauniita muistoj, mielikuvia
joihin voimme palata
milloin tahansa.

Uusi kesä ja paremmat ajat tulevat
aina ikävien aikojen jälkeen
ja ei‑niin‑mieleisten vuodenaikojen jälkeen.

Ollaan onnellisia vuodenajoistamme.
Siitä, että toisinaan elämä on kuin ihanaa.

linnunmaitoa 💗

liian kuumuuden torppaa💗
sade helpotusta suova💗

mieli ilma seesteistä  vihreää 💗

vehreää  värikästä💗

uuteen kasvuun kurkottavaa💗

kovin kaunis on maailma💗

parhaimmillaan💗

ihan linnunmaitoa💗 

mielentilaa💗

jossa💗

sielu  saa levätä💗

💗 

Kamala Luonto 22-3438

💗 

Teille väsyneille

Liian moni luulee
ettei ole
riittävä.

Vaikka on tehnyt
yrittänyt ihan liikaa.

Monen keho ja mieli
on väsynyt ja raskas 

💗

Moni odottaa taukoa
kiireen ja
rientämisen hellittämistä.

Vaikeimpia asioita
ihmiselossa on
myötätunto
ja armeliaisuus 
itseämme kohtaan

Maailma pyörii

vaikkei aina 
ihan niin 
mahdottomasti 
suorittaisi

pysähdy ja kokeile.

💗

teille
väsyneille

Moni on venynyt ja pyrkinyt.
Hammasta purrut.
Lisää työtä, puuhaa,
vastuuta ottanut.
On joustanut ja suostunut.

Moni niin kovin aikaansaava
on unohtanut itseään armahtaa.

Olisiko aika muistaa.
Ei ne työt tekemällä lopu,
eikä kaikkeen suostuen.

Maailma ei valmistu koskaan.
Aina jotain jää kesken.

💗

Sytytä valot sydämeesi

ajattele rakasta itseäsi

armahda itsesi

herää hetkeen pysähtyen

touhujasi vähentäen.

💗

Kamala Luonto 21-3132

                                                                  💗

Älä ole itsesi

Kirjoitus sai alkunsa otsikosta
Älä pliis ole vain oma itsesi.

Jäin lukemaan.

Kirjoituksessa herrasmieheksi
opetellut kirjailija Joonas Konstig
kertoo oivalluksistaan.

Aihe iski koukulla ja kolahti.
Puutteellinen häpeävä täällä hei!!

Sairastamisen tuoma väsymys
on vähentänyt fyysistä jaksamistani
ja niitä kanssakäymisiä ...

Olen introvertti.

Elän sairauksien tuomassa
tyhjiössä väsymyksen
aikaan saamassa
aivosumussa.

Pysyn kyllä kasassa

Tarvittaessa puristan seurassa pari pakollista sanaa.
Mutta, oi, kovin surkeasti jaksan sitä - small talkia.
Kas, ajatuksenlentoni on tuhannesti nopeampaa
kirjoittaen kuin kohdatessa.

Kasvokkain mukaan tulee, ne vuorovaikutuksen muut elementit.

No ensinnä. Olen ujo ja niin kovin väsynyt.
Saisin varmasti tapakoulusta heti ehdot.

Pahoittelen.
Kirjoitan kai, jotta läheiseni ja minuun  yhteydessä olevat 
ymmärtäisivät 
mitä blondatun pääni sisällä 
sinkoilee ja mitä päässäni pyörii.

💗

Voi voi, siellä risteilee niin pieniä kuin ihan suuria!!
Monen monta ajatusta vaan lentelee päässäni - tui tui.
ja kuin pilvet - ovat hetkessä poissa.

Missioni on - tuoda hitusen  toivoa muille.

Mutta tämä ihmisyysaspekti se ei ole ihan helppo juttu.

Yritän opetella - jaksaa olla vähän vähemmän itseni 😉

Alä ole itsesi

Entä jos näkisimme toistemme ajatuskuplat?
Ne kaikki pikatuomiot,
huomiot ja mietteet, 
joita päässämme pyörittelemme.

Jos lukisimme.
Eikä tarvitsisi koskaan kenenkään esittää?!!

Onneksi emme saa olla kokonaan tapoihimme piintyneitä.
Onneksi emme saa olla miten vaan - ärsyttävinä raakalaisversioina.
Onneksi opetetaan ojennetaan, Nyökätään heipat ja kilistetään maljat.

Kysellään, vaikkei aina ihan kauheasti kiinnostaisi.
Jutellaan niitä näitä, vaikka vähän harmittaa.
Onhan parempi etteivät muut hoksaa asioiden oikeaa tolaa.

Kirjoitti blogisti - raakalaisversio Kirsi 3457678xxx  - malli - hyvin alkeellinen.

💗

Kamala Luonto 22-3420

💗

Sairastamisen opetuksia 5 – Töissä sairaana

Moni sairastuu vakavasti
ennen varsinaista eläkeikää.
Sairastuminen mullistaa
työssä puurtaneen elämän.

Vaikutukset tuntuvat
sairaan elämän lisäksi
hänen lähipiirissään
ja työyhteisössään.

Vakavaan sairauteen sairastuminen
on kamalaa kaikenikäiselle.
Lapsen sairaus on täyttä horroria.
Nuoren aikuisen sairastuminen
tuntuu julmalta vääryydeltä.

Työelämässä puurtavilla on
monia ongelmua sairastuessaan.

Työssäkäyvän pitäisi jaksaa työ.
Huomioida sairauden vaatima lepo.
Samalla hoitaa muut arjen velvoitteet.

Velvoitteita on monenlaisia.
Toisilla on perhe ja huollettavia.
Toisilla on jo huoli
ikääntyvistä vanhemmistaan.

Ensisijaisesti pitäisi huolehtia
omasta jaksamisestaan.
Maailma ei kaadu,
jos yksi on sairaslomalla
tai jos työpäivä sovitellaan
sellaiseksi, että sairas jaksaa
elämänsä kokonaisuuden.

Sairaslomia ja erilaisia vaiheita
kertyy ajan mittaan.
Sairaan mielen myllerrystä
eivät ulkopuoliset ymmärrä.
Sairaus voi mullistaa
elämän hallinnan monin tavoin.
Vointi ja mieli junnaa ja seilaa.

Jos sairaalla on alaikäisiä lapsia
sairastaminen on erityisen haasteellista.
On totisesti lisähuolia ja jatkuvaa venymistä.

Työikäinen sairas joutuu
monenlaiseen mankeliin.

Töissä pitäisi jaksaa - ja jaksaa ja 

Meille on iskostettu,
että ahkeruus palkitaan
ja töitä pitää tehdä.

Kun sairaus on astunut
peruuttamattomasti kuvaan.
Nämä itsestäänselvyydet
heittävät häränpyllyä.

Arkiaskareista ja työstä
voi tulla vuoren korkuisia esteitä.
Niiden ylittäminen
voi tuntua mahdottomalta.

Epävarmuus syö sisältä.
Uupumus on läsnä aina.
Keskittyminen on vaikeaa.

Keho ei yksinkertaisesti kestä.
Ei tottele vaikka miten yrittäisi.

Sitä pohtii
kannattaako työnteko
jos se vie kaikki voimat?

Kolikon kääntöpuolia

Työ voi antaa paljon.
Se voi antaa mielekästä tekemistä,
palkan ja kenties hyviä työkavereita.

Mutta imeekö se kaikki voimat.
Ne, joita tarvitsisi myös arkeen?
Pelottaa ja kuka sitä nyt laiskan leimaa?

Mieli on herkillä.
Masennus ja pelko vaanivat.

Elämä muuttuu selviytymistaisteluksi.
Sellaista on

työssä sairaana
sinnittelevän elämä.

ps. tunnistan tuskasi 💗

Kai se on vahvuutta

Kai se on vahvuutta
kun jaksaa nousta.
Riittää kai jos tekee
jotain pientä välttämätöntä.

Vähän ruokaa, ostoslistaa.
Saa tavaroita, asioita paikalleen
ja maksaa laskunsa.

Kai se on vahvuutta 
vaikka ystävän ikävä 
raastaa rintaa - ihan joka päivä.

Arki koettelee monin tavoin.

Huimilla pakkasillaen ulkoista 
itseäni nenänpäätäni enempää.

Migreenit ja käden kivut ovat kiusanneet
ihan sarjana. Liekö pakkasella osasyynsä?

Kevät huhuu täällä innokas ihailijasi!!

Alkuvuodesta sairailla riittää kaikenlaisia kirjallisia sulkeisia.
Rahaa ei jää hukkaan asti. Siitä pitää huolen myös paukkupakkaset.
Kukkaron tyhjyydestä onnittelen päättäjiä. Ovat keksineet, että vuosittain ja juuri vuodenvaihteessa kannattaa sairaan taloutta horjuttaa
Vuodenvaihde ei ole iloinen pitkäaikaissairaiden perheissä.

Systeemi on tämä
oma maksukatto terveydenhuollossa käymiselle
oma maksukatto kuluille jotka syntyy kun sinne kuljetaan
Oma lääkekustannusten omavastuun katto.
Jokaisen perheenjäsen lääkekuluille ensin
alkuomavastuu 70,33 (v. 2026 kun tätä tarkastelen) 
Jos sairas perhe joulun yli sinnittelee kinkkuliemillä rusinoilla .

Tietäkää on meitä tärkeämpi taatusti sairaampi taho kun kouraistaan ensin hallinnolle

Alkuomavastuu lasketaan vuosiomavastuuseen mutta alkuvuoden tuska sairaalla vähävaraisellla tai loukkoon tipahtaneena kaiken sairauden huolien keskellä ...

huomata pitää on lievempiä
sairauksia johon perustropit mahapipiin kuumeeseen kurkkukipuun ripuliin laastariin
jotka helpottavat nekin sairaiden elämää - nekin maksaa eikä niihin reseptejä saa

voi miten moneen mankeliin päättäjät laittaisin

paatoksen jälkeen - ihan muuta
pidempi kirjoittaminen olisi jees ...

Elämäni on repaleista 
pelkkiä pilkottuja hetkiä
joita rakkaan ystävän ikävä 
ja jaksamattomuus painaa.

Rakkaan ystävän ikävä jäytää lujaa.

Mies kertoo minun laihtuneen niin kai sitten.

vaikka pahinta on joutua luopumaan rakkaistaan
itsensä hukkaaminen on myös tosi tosi paha juttu
jos joutuu niin kujalleettei enää välitä itsestään
periaatteistaan toiveistaan arvostaan                

yritän tunnistaa muistaa arvostaa itseäni

valon määrä kuulemma lisääntyy - ei huono

💗

kai se on vahvuutta

kai se on vahvuutta💗

kun nousee aamupuurolle

tekee 

syö ruokansa
kai se on vahvuutta💗

kun kestää paukkupakkaset

pimeyden ja ne loskat
kai se on vahvuutta

kun kerää  urheutensa

muistaa  unelmansa

toiveidensa  pohjan
kai se on vahvuutta

kun  vähän  välittää  itsestään

💗

Kukoistavat vain tavallaan

Meillä kaikilla on
vain tämä yksi elämä.
Vertailemme ja koemme itsemme
usein vajavaisiksi.

Miksi pieni simppeli elämä ei riitä?
Miksi ei riitä, mikä kenellekin on tärkeää?
Miksi pitäisi olla isoja ja tärkeitä?

Moni on ajoittain elämässään eksyksissä.
Elämä on oppimisprosessi, jota omat ja muiden
valinnat ja sattumat muokkaavat.
Hyvä elämä tarkoittaa meille erilaisia asioita.
Olen oppinut ajattelemaan, että pieni hidas elämäni on riittävästi.

Aika parantaa haavat sanotaan, mutta ei se niinkään ole.
On asioita, jotka muistamme ikuisesti - ne ihanat ja raskaat.
Muistot ovat vähän kuin arpia. Haavan päälle kasvaa arpikudos, joka peittää haavan.
Mutta näemme yhä kohdan ja muistamme aina miten, mitä tapahtui.

Kenties joskus mietimme ihan liikaa. 
Tieto ja toistemme monenlainen vertailu lisää tuskaamme.

Pienet askeleet kohti mielenrauhaa johdattanevat meitä 
isompiin ihmeisiin - totuuksiin tai ainakin hyvään.
Pysytään siinä minkä koemme hyväksi ja oikeaksi.

Uskon, että rehellisesti sydämellä tehdyt ratkaisut
tuovat meille mielenrauhan.

💗

Kukoistavat vain tavallaan 

Moni kokee epävarmuutta ja riittämättömyyttä.
Vaikka on kai yrittänyt ihan liikaa.

Voisimme vaalia ja voimavaranamme säilyttää
kaiken hyvänä kokemamme.
Olisimme kiitollisia tästä elämästä.

Voisimme olla kuin kukat, eivät ne toisiaan vertaile.

Ne kukoistavat vain tavallaan.

Kukoistavat vain tavallaan 

💗

Anna tilaa toivon tulla

Kuva microsoft 365 kuvapankki

Tämä aika tik-tok videoineen.
Se, kun ihan jokainen voi kommentoida
ihan mitä vain ja suodattamatta.

Huomion vievät raflaavat, ivaavat
ja asian vierestä puhuvat tai
tarkoituksella asiayhteydestä
irrotetut.

Alkuperäisen viestin punainen lanka.
Tarkoitus sumentuu ja jää toisarvoiseksi.

Informaation nopeus ja määrä on mullistanut arkemme.
Moderni nopea aika syö oikeaa elämäämme.

Lapsuudessani
kirjeen kirjoittaminen
oli puheluiden lisäksi ainoa tapa
olla yhteydessä kauempana asuviin.
Kasvokkain tapaamisten lisäksi
elämisen tahti oli verkkaisempi.

Sanomalehdissä oli vain muutamia palstoja 💗

Sanomalehteen saattoi kommentoida maksusta.
Jokaisella merkillä jopa välilyönnillä oli hintansa.
Kokeilkaa tehdä asunnon myynti‑ilmoitus sataan
merkkiin välilyönnit mukaan lukien.
Niiden perusteella mentiin vielä
2000‑luvun alussa asunto‑esittelyihin.

Meillä jokaisella on aika ajoin
peiliin katsomisen paikkoja
elämässä, sanomisissa ja tekemisissä.

Huomaa anna tilaa!!

Ihan jokaista ei kiinnosta, mitä joka päivä tunnet.
Aivan kaikilla ei voimia. kun ne omatkin huolet.
Jos joku sadattelee ja aina tuskailee,
mainita kai voinee

Anna tilaa toivon tulla. 💗

Jos katsoisimme ympärillemme.
Alkaisimme kiittää ja pienestä iloita.
Jos kiinnostuisi ja kuuntelisi muita.

Hoksaisimme kai ajan oloon,
ettei ne omat harmit ihan aina
niin huonosti taida ollakaan.

Anna tilaa toivon tulla.

💗

Sairastamisen opetuksia 1 – Elämä muuttuu

Sairastuneiden ja heidän läheistensä elämä
voi muuttua hetkessä
tai salakavalan hitaasti.
Se voi muuttua väliaikaisesti tai lopullisesti.

Pitkäaikaissairaan ja hänen läheistensä elämä
muuttuu kriisin tai kriisien myötä.

Voimavarat ja muiden suhtautuminen

Sairastamisen alussa – sen nopeudesta ja vakavuudesta riippuen
oma ja toisten suhtautuminen voi olla moninaista.

Sairas voi saada osakseen
välttelyä  kauhistelua pahoittelua ja utelua.
Onni on, jos joukossa on myös avuntarjoajia,
kuuntelijoita ja lohduttavia, kannustavia olkapäitä.

Aina on heitä jotka kertovat, miten
naapurin kumminkaimaki kuoli
tuohon sinun kamalaan sairauteesi.

Voi kuulla monia tahdittomia kommentteja.
Aina elinajanennusteesta muuttuneeseen ulkonäköön.
Ihan ilmaiseksi sairas voi saada kehotuksia
liikkua ja syödä meikata - tai ihan vain sisuuntua.
Kommentteja voi pukata lähes kaikesta
maan ja taivaan välillä.

Moni - tuskin kukaan jaksaa tutkia faktatietoa
toisen sairauksista. Harva kuuntele aidosti
niitä sairaalle itselleen mrkityksellisiä ja tärkeitä.
sairastuneen kokemukset, mietteet ja  tuntemukset.

Valitettavan usein moni niin sanottu ystävä
ei tovin päästä ymmärrä, vaan katoaa rinnalta.

Tuntuu, ettei moni ole lopulta halukas ymmärtämään
sairastuneen ja usein myös hänen läheistensä 
elämän muuttumista.

Henkinen kantti on koetuksella.
Etenkin alkuun epävarmuus ja pelot
kolkuttelevat ja syövät sekä yöunia
että elämänuskoa.

Terveysmenot ja ulkonäkö

Terveysmenot vievät aika. Ne on kyettävä
sovittamaan muun elämän menoihin.

Sairaan on muistettava koko edellisen jakson
oirehdintansa ja voinnin vaihtelut.

Oliko jotain epämääräistä tai
uudenlaista oloa, joka voisi liittyä
sairauteen tai voisiko se olla
vain lääkkeiden aiheuttamaa.

Työelämässä olevilla sairaiden
kiire ja paine voivat kasvaa,
jos tekemättömät työt odottavat.

Monella työpaikalla kuormitusta
kevennetään vasta pakon edessä.

Sairaan kroppa reagoi lääkityksiin ja hoitoihin.
Voi laihtua tai lihoa. Ulkonäkö, olemus voi olla
hyvin erilainen kuin ennen sairastumista.

Olen kuullut monenlaista juorua,
kommenttia ja syyllistävällä vireellä
ladattuja kuolemattomia elämän neuvoja.
Ulkonäköä koskevat toteamukset voivat satuttaa.

Minua on luultu juopoksi tai raskaana
olevaksi. On hämmästelty. - Ai et jaksa.
No, mikset käy salilla tai lenkillä.
Hoida nyt itseäsi nuori ihminen.
Voi huomata toisten kysyvät katseet,
juoruilun ja arvailun.

Jaksaminen ei ole entisellään.
Usein sairas yrittää kovasti olla,
niin kuin ennen. On halu olla kuin muut,
sulautua joukkoon, ei erottua.

On pakko priorisoida ja valita,
mihin voimansa riittävät.
Jos toimintakyky heikentyy on karsittava
on opeteltava kieltäytymään.

On pakko kuormittaa muita asioillaan
ja opeteltava pyytämään apua.

Elin‑ ja seurapiiri

Sairaan tekemisen kirjo ja menot,
elinpiiri, seurapiiri usein kutistuu .

Tavalliset kontaktit voivat vähitellen
korvautua kanssasairailla ja heidän läheisillään.

Voi huomata, ettei jaksa enää selittää, perustella
tai pohtia niitä kummastelevia ja sääliviä katseita.

Joskus – tai usein – sairas voi näyttää hyvältä.
Hyvinvoivan ulkonäön perusteella hänen saatetaan
olettaa parantuneen tai voivan kuten ennen.

Se miltä näyttää ei aina kerro totuutta.
Kroppa voi olla romuna ja kivuissa,
vaikka ulospäin näyttäisi ns tavalliselta.

Voi olla kova ponnistus jaksaa
seurustella hetkisen
sillä tavalla tavallisesti.

Moni voi pitää sairasta itsekkäänä,
vaikka hän ei vain jaksa
entiseen tapaan kaikenlaisia asioita

Rutiinit

Rutiinit helpottavat ketä tahansa,
mutta erityisesti ne auttavat sairasta.

Pysy tavallisen elämän rytmissä.
Se voi estää putoamasta
sinne sohvan mustaan aukkoon.
Tylsäkin tekeminen voi joskus oll
ihan lääkettä sielun haavoihin.

Hän voi joutua valitsemaan
mikä on tärkeää ja mikä vähemmän.
Pakko opettaa priorisoimaan,
luovimaan ja karsimaan.

Jos toiset tekevät isoja asioita,
sairas voi tehdä pieniä hyviä .

Aina hymy, kiitos ja kannustus lämmittävät.
Valmis voileipä on ravitseva palvelus
ja arkisen välittämisen osoitus.

Menojen, rientämisen vähentyessä
voi pitää yhteyttä ystäviin, kanssasairaisiin.
Vertaistuessa on aidosti voimaa.

Opitaan huomioimaan toisiamme.
Opitaan  myötäelämään toistemme
vaikeuksissa. Sairauden myötä
oivaltaa, mitkä asiat elämässä
ovat lopulta tärkeitä.

Elämä vähitellen muuttaa
mittasuhteita ja elämämme painopisteitä.

Voimia kanssasairaat. Elämä opettaa. Sairaus opettaa.

Sairaan elämä voi olla hyvää elämää.

💗