Kukoistavat vain tavallaan


Meillä kaikilla on
vain tämä yksi elämä.
Vertailemme ja koemme itsemme
usein vajavaisiksi.

Miksi pieni simppeli elämä ei riitä?
Miksi ei riitä, mikä kenellekin on tärkeää?
Miksi pitäisi olla isoja ja tärkeitä?


Moni on ajoittain elämässään eksyksissä.
Elämä on oppimisprosessi, jota omat ja muiden
valinnat ja sattumat muokkaavat.
Hyvä elämä tarkoittaa meille erilaisia asioita.
Olen oppinut ajattelemaan, että pieni hidas elämäni on riittävästi.

Aika parantaa haavat sanotaan, mutta ei se niinkään ole.
On asioita, jotka muistamme ikuisesti - ne ihanat ja raskaat.
Muistot ovat vähän kuin arpia. Haavan päälle kasvaa arpikudos, joka peittää haavan.
Mutta näemme yhä kohdan ja muistamme aina miten, mitä tapahtui.

Kenties joskus mietimme ihan liikaa. 
Tieto ja toistemme monenlainen vertailu lisää tuskaamme.

Pienet askeleet kohti mielenrauhaa johdattanevat meitä 
isompiin ihmeisiin - totuuksiin tai ainakin hyvään.
Pysytään siinä minkä koemme hyväksi ja oikeaksi.

Uskon, että rehellisesti sydämellä tehdyt ratkaisut
tuovat meille mielenrauhan.

💗

Kukoistavat vain tavallaan 

Moni kokee epävarmuutta ja riittämättömyyttä.
Vaikka on kai yrittänyt ihan liikaa.

Voisimme vaalia ja voimavaranamme säilyttää
kaiken hyvänä kokemamme.
Olisimme kiitollisia tästä elämästä.

V
oisimme olla kuin kukat, eivät ne toisiaan vertaile.

Ne kukoistavat vain tavallaan.

Kukoistavat vain tavallaan 


💗



2 kommenttia:

savoxeila kirjoitti...

Vahva ihminen ei tarvitse hyväksyntää. Hänet useimmiten hyväksytään juuri vahvuutensa takia. Tai sitten ei. Se on hänelle yksi ja sama.
Minä olen syntynyt viallisena ja olen saanut sen tuta.
Olen arka, pelokas, epäsosiaalinen.
Sosiaalisten pelkotilojen muokkaama persoona, joka ei luota ihmisiin. Ei kehenkään. Ei edes lapsiinsa.
En vastaa puhelimeen, en avaa ovia
Olen luonut tavallaan sivupersoonan, joka menee ulos, kun on pakko. Se on normaali eikä pelkää, on kaikkien yläpuolella
Tavallinen eikä pelkää. Vastaa, jos kysytään
Myös hymyyn. Pitää mukavista ihmisistä

Reunalla pelottaa kirjoitti...

Selviytymiskeinoja on monenlaisia ja edetä voi pienin askelin. Vertaistukiryhmiä silti suosittelen kokeilemaan tai vaitiolovelvollisia puhelin- tai muita vertaistukea antavien henkilöiden juttusille. Rohkeutta on sivupersoonan kehittäminen, jotta voi toimia. Kenties sivupersoonalle voi kokeilla astettain lisätä haasteita, niitä ihan pieniä?
Usko pois, on myös sydämellisiä ja hyvää toisillekin haluavia ihmisiä. Toivon, että sellaisia osuu vielä sinunkin reittisi varrelle. Heitä, joiden seurassa saat olla itsei, menneisyytesi ja epävarmuutesi - ja hyvien puoliesi kanssa.