Sairastamisen opetuksia 3 – Mieli ei aina kestä

Sairastumiskokemuksia on monenlaisia.
Terveytensä menettänyt voi
fyysisen toipumisen ja
alkushokin jälkeen
sairastua myös mieleltään.

💗

Mielen paineet tulevat viiveellä

Sairastunut on voinut olla pitkään
tutkimus‑ ja epäilyputkessa
tai sairastua äkkiarvaamatta.

Hän joutuu hämmentävien tilanteiden,
termien, koneiden, letkujen,
testien ja arveluiden ja ennen muuta
kokemusten viemäksi.

Tämä kaikki kysymättä,
pyytämättä ja varautumatta. 💗

Terveydenhuollossa hän kohtaa
monia eri tehtävissä olevia ihmisiä.
Hänelle puhutaan terminologiaa,
joka voi tuntua heprealta.

Toisinaan häntä tuskin huomataan
tai hänen ohitseen puhutaan.
Usein asioita kerrotaan palasina.

Sairas voi tuntea olevansa putkessa,
jonka suunta ja päämäärä
ovat hämärän peitossa.

Arveluista ja oireista
muodostuu lopulta
sairauden nimi.

Jo arvelujen aikana ennen diagnoosia
sairastunut yrittää ymmärtää
mitä tämä kaikki hänelle merkitsee,.

Mielessä vilisevät
loppuelämä, ennusteet
ja kysymys
mitä ihmettä tästä oikein seuraa.

Tämä on sairastumisen alkumatkaa.

💗

Kohtaamiset – koetut tilanteet

Mullistavissa tilanteissa
pienistä seikoista tulee isoja.

Se, miten häneen on suhtauduttu.
Se, miten häntä on kohdeltu ihmisenä.
Sellaiset asiat jäävät
sairastuneen syvämuistiin.

Mieleen jäävät sanotut sanat ja eleet.
Ne voivat syöpyä mieleen ilmettä myöten.

Sairastunut muistaa ripeän,
mutta rauhallisesti toimivan
joka liitti häneen monia letkuja.
Yhden, joka puhui rauhoittavasti
ja varoitti etukäteen nyt pistää.

Hän muistaa sen, joka sanoi
ei hätää teemme parhaamme.

Hän muistaa käden olkapäällä
ja ruokatarjottimen tuojan lisätarjouksen.
Hän muistaa miten kyynelehti ja panikoi.

Hän muistaa lääkärin, joka katsoi silmiin
selitti hitaasti ja kysyi sairaan voinnista .
Vaikka sairas ymmärsi tilanteesta
silloin kovin vähän.

Hän muistaa myös ammattilaisen,
joka mumisi munkkilatinaa
katsomatta kertaakaan.

Silloin sairas ei tuntenut
itseään
ihmiseksi lainkaan.

Onneksi hän muistaa
sen ihanan iltavuorolaisen.
Hänet, joka selvensi ja
vastaili sairaan omiin
arveluihin
rauhallisen hyväntahtoisesti.
ja toi Vielä tueksi lääkärin
kertomuksen nähtäväksi.

Jotain alkoi avautua ja ymmärsi.

Sairas ehtii tarkkailla yllättävän paljon.
Kohtaamisista jää pureskeltavaa
vielä pitkiksi ajoiksi.

💗

Hoitoputki ja eloon sopeutuminen

Sairauden nimi selviää nopeasti.
Tai pitkien, piinallisten selvittelyjen jälkeen.

Yleisimmistä sairauksista tietoa löytyy runsaasti.
Harvinaisemmista vasta pitkän etsinnän jälkeen hitunen.
Oireet johtavat hoitopolkuun, kokeiluihin ja toimenpiteisiin.
Osa palaa terveiden kirjoihin, toiset jäävät seurattaviksi

Osa saa tietää sairautensa lyhentävän elinikäänsä.
Heidän “terveytensä” seuranta jatkuu, kunnes ei enää jatku.

Voi käydä hyvin. Hoidot ja lääkkeet auttavat
ja toipuu lähes ennalleen.
Voi käydä huonommin. Sairaus jättää kipuja, oireita
ja toimintakyvyn heikkenemistä.

Yhtä kaikki. Sairastumiskokemukset jättävät
aina jälkiä, muistoja ja pureskeltavaaa tsairaan mieleen.
Muistikuvia, tuntemuksia, tunnelmia äänineen ja sanoineen

Niitä hidastettuja tuokiokuvia voi nousta mieleen
vielä vuosienkin päästä

💗

Trauman jälkeen – mieli ei aina eheydy

sairastunut on voinut selvitä
fyysisesti kokonaan tai osin
mutta hän on muuttunut sisäisesti

ahdistus ja masennus
voivat kiristää otettaan

sairaalle muistutetaan
miten onnekas hän on 
yhä hengissä

fyysisistä koettelemuksista kyllä
mutta usein ei ymmärretä,
mitä traumaattiset terveystilanteet
tekevät mielelle

sairastunut voi kokea
ettei hänen kokonaistilannettaan
ole ymmärretty

ei sitä,
miten kuormittavaa
vakava sairastuminen on

sairas ei jaksa aina selittää
hän hajoaa ajoittain

kanssasairaiden joukossa
on helpompaa
ei tarvitse esittää

tunteet ja voimavarat vaihtelevat
pimeydestä valoon
ja kaikkea siltä väliltä

tämä hänelle suotakoon

💗

Nyt on näin

Mikään terapiasessio ei pysty vangitsemaan
sitä sekamelskaa, joka rankkojen terveystilanteiden
läpikäyneen mieleen on jäänyt.

On ymmärrettäväc, että sairaus jättää mieleen
syviä ja joskus pysyviä arpia.

Elämä ei palaa aina ennalleen, ei ainakaan heti
eikä aina ikuisesti. Sairastaminen on aaltoilua,
jossa tilanteet ja vaiheet vaihtelevat.
Jokaisen elämään kuuluu monia asioita
- työ, perhe, läheiset, talous ja tuhat muuta 
muuttujaa.

Sairaallla on luovimista kaikkien asioiden
ja ihmisten seassa sairauden kera.

Sairaat ovat kiitollisia siitä, että elävät 
mutta kovia kokenut on usein haavoittunut
ja hauras myös mieleltään.

Traumakokemus on osa hänen tarinaansa.

Toivon terveydenhuollossa työskenteleville
lisäkoulutusta ja voimia
kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.

Läheisille ja tuntemattomille
toivon armon ja myötätunnon siemeniä.

Trauman kanssa eläville toivotan voimia.

💗

Ehkä auttaa ajatus


Tämä on minun
ainutlaatuinen polkuni.

Nyt on näin.

 💗


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoituksesta. Totean lisäksi- itse vakavasti sairastuneena ja myös tuon saman kuvaamasi traumaattinen myllyn läpikäyneenä, edelleen jatkuvassa seurannassa olevana, työhön toistaiseksi palanneenav itse terveydenhuollon työntekijänä: myös me työntekijät olemme inhimillisiä, omat sairaudet, murheet on töissäkin mukana. Itse yritän psykiatrisessa työssäsi jaksaa, vaikka välillä potilaiden murheet tuntuvat pienemmiltä kuin omat terveyshuolet ja pelot. Ja myös näitä samoja sairaustraumoja kuuntelen ja kannan nyt sitten omieni ohella, mikä ylläpitää omaa traumaa. Purkaminen ja puhuminen ja työnohjaus auttaa vain osin, työkykyäni pidetään hyvä, mutta kuinka kauan tässä työssä, jossa ei itse saa olla rikki, vaan olla se täydellinen muiden murheiden kantaja joka päivä. Voimia kaikille.

Reunalla pelottaa kirjoitti...

Kiitos pitkästä kommentistasi. Jokainrn varmasti ymmärtää, ettei ihminen ole kone. Jokaisella on oma elämänsä ja murheensa. Yritin kuvata noita kokemusten molempia puolia - hyviä ja huonoja. Niiden välissä on sitten koko inhimillinen maailma. Ei kukaan odota eikä vaadi keneltäkään terveydenhuollon työntekijältä täydellisyyttä. Terveydenhuollossa saa olla inhimillinen ja kertoa, meillä on nyt kiire. Työ on varmasti fyysisesti ja henkisesti raskasta. Sairas voi muistaa muutaman silmänräpäyksen, josta on saanut toivoa. Jos omat voimasi, kuntosi ja toivonkipinäsi ovat vähissä tulisi sinunkin saada sanoittaa huonoa oloasi ja kokonaisvointiasui. Päästä tarvittaessa sairaslomalle. Voimia teille muiden auttajille. Voimia sinulle!