Liityttehän seuraamaan!
IHMISEN ARVO
Näytän ulkoisesti hyvinvoivalta. En voi valita, mitä minusta ajatellaan ja muut eivät
nahkoihini pääse. Olen kuullut
supattelua ja suoraa syyllistämistä siitä, miten helpolla pääsen,
kun en käy työssä. Ja olevani yhteiskunnan elätti, tai ennenkin
luonto on hoitanut: heikot sortuu, se on luonnon laki. Samaa on hoettu koronan
ilmaannuttua keskuuteemme. Mitä väliä, jos vanhat tai sairaat kuolisi (joutavat
kuolla) – miksi pitäisi ottaa koronarokotteita, mitä se mua hyödyttää?
Usein koen selittämisen turhaksi, kun toinen ei ole vastaanottavaisella
mielellä. Minusta jokainen syntyvä lapsi on arvokas ja opettaa ympärillään oleville
ja kohtaamilleen ihmisille tärkeitä asioita, elämän oppitunteja (oli sitten
terve tai sairas). Sama merkitys on mielestäni elämän matkalla sairastuvillakin
tai muita elämän kolhuja saavilla. Elämä ei ole vain auvoa vaan siihen
kuuluu ikääntymisen aiheuttama rappeutuminen ja myös sairaudet. Muutkin elämän
eteen asetetut vaikeudet kuuluvat ihmisen osaan. Kasvattavat ja koulivat,
opettavat nöyrtymään.
Onko aikuisen arvo siinä, että hän kykenee työskentelemään
paljon ja pitkään? Arvostelijoiden
logiikalla, jos sairaat jätettäisiin lääkkeittä ja hoidoitta, maailma olisi
parempi. Olisikohan?
FYYSISESTI
Sairasvuosieni aikana on ollut tilanteita ja vaiheita. Lähes
ainoita ei tuntuvia tutkimuksia taitavat olla perusröntgenkuvat. Moni on
vähintään inhottava. Kroppa on saanut siipeensä. Kipuja on monenlaista:
jyskyttävää, puristavaa, sähköiskumaista, viiltävää jne. Joka päivä vaihtelevasti.
Muuta on vaikkapa hengenahdistus, turvotukset,
rytmihäiriötuntemukset ja raadollisen suuri väsymys. Osin lääkkeiden
tuomana: huimausta, pahoinvointia, adhd-vaiheita, laihtumista ja lihomista.
Voisin jatkaa A4:n verran, mutta saitte käsityksen. Hyvin typistetty 20 vuotta,
eikö? (Enemmän linkkiluettelon kirjoituksissa). Jokainen kokee vanhetessaan kehonsa
ja ajatusmaailmansa muuttuvan eletyn elämän ja kertyneiden kokemusten myötä. Toivottavasti.
PSYYKE – HENKISESTI
JAKSA SEURAAVAAN HETKEEN
Muistakaa vaikeuksien alla, että muuta ei tarvitse kuin ottaa henkäys kerrallaan, hetkinen ja hiljaa huomaa päivien vaihtuvan. Itse en isommissa kivuissa kykene muodostamaan oikein mitään ajatuksia. En yleviä enkä mitättömiä. Mielen kipuillessa synkkyys on välillä meinannut koputella olkapäähän, mutta lopulta olen palauttanut itseni maan pinnalle ja päättänyt jaksaa rakkaimpieni takia. Ja koska elämä itsessään on arvokas lahja.
VUORISTORATAA
Sairauksiin ja muihin vaikeuksiin sopeutuminen on vuoristorataa.
Vaivihkaa ajatuksiin saattaa hiipiä pelko ja ahdistus, jotka pyrkivät ottamaan
yliotteen. Moni alkaa tarkkailla tuntemuksiaan. Toisinaan raskaat, synkät ajatukset ja vaiheetkin
on vaan käytävä läpi. Annettava niiden tulla. Elämä on oppimatka. Kun on heikoilla, ei ole häpeä pyytää apua läheisten
lisäksi myös mielen ammattilaisilta. Aina voi purkaa kuormaansa kanssasairaiden
ja koulutettujen vertaistukihenkilöiden kanssakin.
Sairauden tai muun vaikean tilanteen hyväksyminen tarkoittaa
sitä, että hyväksyy myötätunnolla puutteensa (joiksi sairaudetkin ajattelen)
osaksi elämäänsä.
Ajan myötä huomaa, että elämässä on muutakin kuin sairastaminen.
Ihan kivaa, mieltä lämmittävää. Aina on ihmeteltävää ja
ihasteltavaa.
Ihminen on käsittämättömän sopeutuvainen, joten luota myös siihen. Ajan myötä tulee tyyneys.
Olen tyytyväinen pienistä asioista ja ihan tavallisesta
arjesta. Siitä, että saan yhä uudelleen herätä uuteen päivään.
#armo #keuhkosarkoidoosi #keuhkosyopa #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #sydansarkoidoosi #toivo
Kirjoituksia:
Mitraaliläppävuoto ja avosydänleikkaus - kokemukseni
Kokemukseni Keuhko- ja monielinsarkoidoosi
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti