Liityttehän seuraamaan!
IHMISEN ARVO
Näytän kuulemmma ulkoisesti hyvinvoivalta. Muut eivät
nahkoihini pääse. Olen kuullut
supattelua ja syyllistämistä siitä, miten helpolla pääsen,
kun en käy työssä. Ja, että olen yhteiskunnan elätti. On sanottu päin naamaa: heikot sortuu, se on luonnon laki. Samaa on hoettu koronaan menehtyneiden ja sairastuneiden osalta.
Usein koen selittämisen turhaksi. Välillä huomaa heti, ettei toinen ei ole vastaanottavaisella
mielellä. Minusta jokainen lapsi on arvokas ja opettaa ympärillään oleville
ja kohtaamilleen ihmisille tärkeitä asioita, elämän oppitunteja (oli sitten
terve tai sairas). Sama merkitys on mielestäni elämän matkalla sairastuvilla tai muita elämän kolhuja saavilla. Elämä ei ole vain auvoa, sillä usein siihen
kuuluu ikääntymisen myötä rappeutuminen ja sairaudet. Muut elämän
eteen tuomat vaikeudet kuuluvat ihmisen osaan. Kasvattavat ja koulivat meitä ja opettavat nöyrtymään.
Onko aikuisen arvo siinä, että hän kykenee työskentelemään
paljon ja pitkään? Arvostelijoiden
logiikalla, jos sairaat jätettäisiin lääkkeittä ja hoidoitta, maailma olisi
parempi. Olisiko?
FYYSISESTI
Sairasvuosieni aikana on ollut tilanteita ja vaiheita. Lähes ainoita ei tuntuvia tutkimuksia taitavat olla perusröntgenkuvat. Moni on vähintään inhottava. Kroppa on saanut siipeensä. Kipuja on monenlaista: jyskyttävää, puristavaa, sähköiskumaista, viiltävää jne. Joka päivä vaihtelevasti jonkinlaista. Välillä on seurana hengenahdistus, turvotus, rytmihäiriöt ja raadollisen suuri väsymys. Osin lääkkeiden tuomana on tutuksi tulleet: huimaus, pahoinvointi, adhd-vaihe, laihtuminen ja lihominen. Voisin jatkaa A4:n verran, mutta saitte käsityksen. Hyvin typistetty 20 vuotta, eikö? (Enemmän linkkiluettelon kirjoituksissa). Jokainen kokee vanhetessa kehonsa ja ajatusmaailmansa muuttuisen eletyn elämän ja kertyneiden kokemusten myötä.
PSYYKE – HENKISESTI
JAKSA SEURAAVAAN HETKEEN
Muistakaa vaikeuksien alla, että muuta ei tarvitse kuin ottaa henkäys kerrallaan. Hetkinen vain ja hiljaa huomaa päivien vaihtuvan. Itse en isommissa kivuissa kykene muodostamaan oikein mitään ajatuksia. En yleviä enkä mitättömiä. Mielen kipuillessa synkkyys on välillä meinannut koputella olkapäähän, mutta olen palauttanut itseni maan pinnalle ja päättänyt jaksaa rakkaimpieni takia. Ja ihan koska elämä itsessään on arvokas lahja.
VUORISTORATAA
Sairauksiin ja muihin vaikeuksiin sopeutuminen on vuoristorataa. Vaivihkaa ajatuksiin voi hiipiä pelko ja ahdistus. Ne pyrkivät ottamaan yliotteen. Moni alkaa tarkkailla tuntemuksiaan. Toisinaan raskaat, synkät ajatukset ja vaiheet on vaan käytävä läpi. Annettava niiden tulla ja olla. Elämä on oppimatka. Kun on heikoilla, ei ole häpeä pyytää apua läheisten lisäksi myös mielen ammattilaisilta. Kuormaansa voi purkaa myös kanssasairaiden ja koulutettujen vertaistukihenkilöiden kanssa.
Sairauden tai muun vaikean tilanteen hyväksyminen tarkoittaa
sitä, että hyväksyy myötätunnolla puutteensa (joiksi sairaudetkin ajattelen)
osaksi elämäänsä.
Ajan myötä huomaa, että elämässä on muutakin kuin sairastaminen.
Ihan kivaa, mieltä lämmittävää. Aina elämässä on myös ihmeteltävää ja
ihasteltavaa.
Ihminen on käsittämättömän sopeutuvainen, joten luota siihen. Ajan myötä tulee tyyneys.
Olen tyytyväinen pienistä asioista ja ihan tavallisesta
arjesta. Siitä, että saan yhä uudelleen herätä uuteen päivään.
#armo #keuhkosarkoidoosi #keuhkosyopa #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #sydansarkoidoosi #toivo
Kirjoituksia:
Mitraaliläppävuoto ja avosydänleikkaus - kokemukseni
Kokemukseni Keuhko- ja monielinsarkoidoosi
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti