 |
| Maalaus Susanna Huovinen |
Liityttehän seuraamaan!
NYYH NYYH
Aamuyöllä heräsin nivelkipuihin, sellaisiin, jotka nostattivat
kyyneleet silmiin. Kipujen asetuessa taloksi yleensä huokailen ja etsin sopivaa
asentoa. Keskitän mietteet ihan muuhun. Hereillä ollessa ratkaisuna on ehdottomasti
musiikki, sillä tavalla nupit kaakkoon. Pientä puuhastelua, ettei mietteet ole
vaan omassa navassa (kivussa). Peilistäkin katsoi hämmentävän turvoksissa oleva
pärstä, joka ei mieltä ylentänyt. Viikonloppuna söin kovin terveellisesti ja
maltilla, enkä nauttinut suolaista enkä vettä väkevämpää. Lenkilläkin tuli
köpsittyä ja ihmisten aikaan unille. Aina ei lähde, eikä edes joka päivä.
Olen tehnyt tietoisen päätöksen, etten juurikaan märise olojani.
Luvannut kertoa, jos joku asia on isommin vinksallaan (no erityisesti pumppu,
kivut). Joskus hiljenen itsekseni seurassa, kun on helpompi keskittyä
kuuntelemaan ja hengittelemään. Vaikka läheiset haluaisivat, niin he eivät voi
auttaa. Kun asioille ei voi mitään, niin minusta on parempi etsiä muuta
ajateltavaa. Itsesääli-mielialan yritän karistaa harteiltani, sillä
siitä ei ole mitään iloa, edes itselleni. Sylissä paijattavana on toki ihana
olla, silloin kun syli on tarjolla.
IHAN TAVALLISTA
Ihminen on lopulta yksin, vaikka olisi joukossa. Ajallaan
lähdetään, yksin. Musalistaltani soi juuri Juha Tapion Ohikiitävää, niinhän se.
Taakse katsoessa aika tuntuu juoksevan ja hiljaisuuden hetkellä tuntuu, kuin aika matelisi. Laulun sanat lipuvat: ”Ikävä ja riemu, joka hetken väräjää- kun kaikki
turha riisutaan… Mitä toivot, kun pihan poikki kuljet ja jäljet häviävät.” - Voi,
täällä toivotaan sitä Ihan Tavallista. Olen vallan tyytyväinen pienimuotoiseen
elämääni. Minulla on asiat vallan hyvin. Terveys reistaa, mutta muuten. Rahallinen
iloinen sattumus toki ei haittaisi, jolla ehkä ostelisi täsmälääkettä ja
remppailisi. Sen verran olen tietoinen todennäköisyyksistä, etten usko kovin
suurta menestystä viikoittaisella lottorivilläni olevan. Niinpä se ihan
tavallinen, ympärillä ja elämässä on ihan kivasti. Hyvä niin.
HENGEN HÄTÄ
Maallisen puutteen lisäksi ympärillämme monet kamppailevat ja kipuilevat monissa asioissa ja kriiseissä. Elämän varjopuolia, joita en lähde edes listaamaan. Toivon kaikille voimia, avaimia ratkaisuihin ja suuntaa elämäänsä. Se ajatusleikki itselleen tärkeistä asioista pitää tehdä itse. Elämän arvojaan pitää tarkastella ja tutkia itse. Lukea ja kokea. Itseäni on rauhoittanut aiempaa tiiviimpi suhde kristinuskoon. Aiemmin olin vihainen kaikille epäkohdille ja sille mitä kaikkea pahaa maailmassa on. Olen kyllä läpi elämäni iltarukouksen muistanut ja tiukan paikan tullen rukoillut. Usko antaa itselleni perusturvan ja on rauhoittanut mietteitäni ja hätääni. Perusluottamusta siihen, jos omat voimat eivät riitä.Lainaus 1. On ev.lut. -sivustolta määritelmä. Jokaisella on uskonasioista omat määritelmänsä ja tämä on yksi näkemys, jonka pieni blogisti itse allekirjoittaa. ”Uskova ihminen tunnustaa, että maailmassa on
jotakin meitä suurempaa – jotain, mitä emme käsitä. Hän hyväksyy, että emme
ymmärrä kaikkea, eikä meidän tarvitsekaan. Voimme silti luottaa. JA Uskon
kautta ihminen voi kokea, että Jumala on todellinen, että Hän on läsnä elämässä
ja toimii suhteessa maailmaan. Usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön antaa
elämälle kestävän perustan ja turvan. Arkisessa elämässä usko ihmistä
rakastavaan Luojaan voi näkyä rakkauden tekoina, joita usko synnyttää. Usko
konkretisoituu valintoina, pyrkimyksenä vastuulliseen ja kestävään elämään ja
toisen ihmisen huomioon ottamisena.”
EI VALMIITA AVAIMIA
Kenelläkään, ei myöskään uskolla (uskonnolla), ole ratkaisua
jokaiseen kysymykseen ja asian ratkaisemiseen. Kukin tekee itse päätöksensä. Ajattelen,
että ihmisen elämä on vähän niin kuin tyhjä maalauskangas, canvas. Jokainen
kokemus ja vaihe jää tallennetuksi. Elämässä on paljon pikkuriikkisiä,
keskikokoisia ja isoja asioita, jotka tallennetaan kankaalle. Helliä ja herkkiä,
hutaisten ja vimmoissa sutaistuja, vahvalla värillä ja paksulla siveltimellä vedettyjä
viivoja. Lopussa maalausta tarkastelee tuumaillen, oliko tässä kaikki. Näinkö
se meni, onko näin hyvä? (juu, en ole peruskoulun jälkeen maalannut kuin seiniä
ja pari huonekalua eli en tiedä termeistäkään, tulipa vaan mieleeni). Ajattelen, että niin se on ihmiselossakin.
Vanhemmiten ja loppusuoralla on luontevaa tarkastella erilaisia ikäkausiaan ja
elämänvaiheitaan. Samalla kenties tehden sovintoa itsensä ja tekemistensä
kanssa. Osa solmii myös sovintoa läheistensä kanssa.
(JK. Otsikko on Vahvaa sarkasmiani, jonka en oletakaan avautuvan kaikille. Kiitos ja anteeksi.)
Linkkiluettelo:
Lainaus 1 Mitä usko on - evl.fi
Musavalintani YouTube-video Morning has broken - Art Garfunkel ja Diana Krall
Musavalintani spotifyssä Morning has Broken - Simon Garfunkel ja Diana Krall
Sarkasmilla loppukevennys
Klikkaa kuvaa, niin se aukeaa isompana ja selvempänä.
 |
| Kamala luonto-sarjis 21-3002 |
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti