Vahvaa suorittamista


Maalaus: Susanna Huovinen

Aina ei lähde eikä mene putkeen. Elämä takkuaa ja kaikkeen turhautuu. Välillä arki ei rullaa. Pienet rosot ärsyttävät ja kasvattavat sietokykyämme. Kun asiat sujuvat, osaamme taas arvostaa sitä ihan tavallista. Oma lääkkeeni noihin takkupäiviin on vahva musiikin luukutus.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua, huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Nyyh

Aamuyöllä heräsin nivelkipuihin – sellaisiin, jotka nostattivat kyyneleet silmiin. Kun kivut asettuivat taloksi, huokailin ja etsin sopivaa asentoa. Yritin keskittää mietteeni ihan muualle.

Hereillä ollessa ratkaisuni on musiikki. Nupit kaakkoon, volyymia reilusti. Sen kylkeen pientä puuhastelua, ettei ajatukset jää vain omaan kipuun. Peilistä katsoi hämmentävän turvoksissa oleva naama, joka ei mieltä ylentänyt.

Aina ei lähde – ei edes joka päivä. En jaksa marista oloistani, koska ei se minua eikä muitakaan auta. Kun hiljenen, läheisimmät alkavat ymmärtää, että jotakin on taas meneillään.

Ihminen on lopulta yksin joukossakin. Yksin ajallamme täältä maallisesta lähdemme.

Hengen hätä

Maallisten puutteiden lisäksi moni kipuilee monissa asioissaan ja kuvioissaan. Toivon kaikille avaimia ratkaisuihinsa. Elämän arvoja voi jokainen joutua miettimään uudelleen.

Minua on rauhoittanut aiempaa tiiviimpi suhde kristinuskoon. Olin aiemmin vihainen epäkohdille ja sille, miten paljon pahaa maailmassa on. Olen läpi elämäni lausunut iltarukoukseni, ja tiukan paikan tullen olen rukoillut.

Usko on antanut perusturvaa ja rauhoittanut mietteitäni silloin, kun omat voimani ovat olleet kovin vähissä. Ajattelen, että usko merkitsee luottamusta siihen, että maailmassa on jotakin meitä suurempaa – kaikkea ei tarvitse ymmärtää, jotta voi silti luottaa. Arjessa se voi näkyä rakkautena, valintoina ja toisen ihmisen huomioon ottamisena.

Ei valmiita avaimia

Kenelläkään – ei myöskään uskonnolla – ole vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Jokainen tekee omat päätöksensä. Jokainen kokemus ja vaihe täytyy elää itse.

Elämässä on paljon ja kovin monenlaista. Siinä ehtii kohdata rosot, kuopat ja varjopuolet. Jokaiselle osuu silti myös jotakin heleää, herkkää ja hyvää – asioita ja ihmisiä, joita voi vaalia aarteinaan.

Suurin osa elämästä on arkista puuhastelua, uudelleen ja uudelleen. Kaikesta siitä muodostuu jokaiselle omanlainen elämänpolku. Ajatella – ihan uniikki ja ainutlaatuinen.

Vanhemmiten, elämänsä loppusuoralla, on luontevaa tarkastella omia ikäkausiaan ja elämänvaiheitaan. Samalla voi tehdä sovintoa itsensä, tapahtuneen ja läheistensä kanssa.

Otsikko on sarkasmia, jonka en oletakaan avautuvan kaikille.
Kiitos ja anteeksi.

Linkkiluettelo:
Mitä usko on – evl.fi
– Musavalintani YouTubessa: Morning Has Broken – Art Garfunkel & Diana Krall
– Musavalintani Spotifyssa: Morning Has Broken – Simon & Garfunkel / Diana Krall


Sarkasmilla loppukevennys – klikkaa kuva suuremmaksi:
Kamala Luonto ‑sarjakuva (21–3002).

Ei kommentteja: