Vanhemmiten ei jaksa puolitotuuksia
eikä sovittelua.
Sitä ei niele ihan mitä vain,
eikä enää luovu periaatteistaan.
Rauhaa sitä alkaa kaivata
ja tasapainoa.
Ikä on käsite, joka elää ajassa.
Mummoni viisikymppisenä
odotti jo noutajaa.
Minä kutsun itseäni keski‑ikäiseksi.
Keho muuttuu,mieli muuttuu ja
askel lyhenee.
Mutta katse sen kuin kirkastuu!!
Luopumiset pelottavat monia.
Sairastuminen ja yksin jääminen.
Täytyy vaan ajatella, että asiat tapaavat hoitua,
Aina ne jollain tavalla ja jossain ajassa.
Jokainen on arvokas
ihan jokaisena ikävuoden lukemanaan.
Elämää ei tarvitse ajatella
kuolemanvakavasti.
Ajallaan tänne synnymme.
Sitten eletään ja kuollaan,
kun aikamme koittaa.
Vain matkamme pituus vaihtelee.
IIoa ei voi olla liikaa, joten yritetään pitää
pieni pilke silmäkulmassa ihan tappiin asti.
ajan kulumisen hidas prosessi.
Keho ja mieli mukautuvat,
tilanteen ja ajan kulumisen myötä.
Hiljalleen luovutaan jostain,
kun omat tarpeemme
yksinkertaistuvat ja kirkastuvat.
Rauha elämässä, rehellisyys ja merkitys.
nousevat tärkeämmiksi kuin miellyttäminen
tai suorittaminen.
Näin taitaa käydä vanhemmiten.
 |
| kevennykseksi - sarkasmilla kamala Luonto 21-2997 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti