Vanhemmiten

Maalaus Susanna Huovinen   

Lienet kuullut tokaisun: ”Odotas, kun tulet tähän ikään?” Usein olen miettinyt epäillen, että niin varmaan. Vuosien myötä olen huomannut, että taisi niissä sanoissa olla vinha perä. Enää ei jaksa puolitotuuksia, eikä aina sovitella tai niellä mitä vaan. Enää ei ole valmis luopumaan periaatteistaan. Vanhetessa huomaa kaipaavansa rauhaa ja tasapainoa.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

IKÄÄNTYMISEN KÄSITE

Yleistäminen on tyhmää ja turhaa. Silti luokittelemme toisiamme ikään kuin vertailujoukko olisi yhtenäinen. Vanhuuden käsite on viime vuosikymmeninä mennyt uusiksi. Poikkeus vahvistaa säännön. 70-luvun alussa mummoni täyttäessä 50 hän hoki onnittelijoille, että kohta se noutaja tulee. Olen itse yli 50-vuotias ja ajattelen olevani keski-ikäinen. Kroppani yrittää hiljalleen sanoa sopimustaan irti, mutta se on toinen tarina. Sisäinen minäni on lujasti elämänsyrjässä kiinni ja kuvittelee olevansa nuori. Eliniän ennusteet ovat petraantuneet roimasti elinaikanani. 50-vuotiaalle sanotaan nykyään, että olet Parhaassa iässä. Vireät nykyeläkeläiset tekevät vaikka mitä. Korkeaan ikään ehtineet skarpit ja hyväkuntoiset ihmiset antavat toivoa muillekin.

SUHTAUTUMINEN

Solujemme vanhenemisprosessi on yksilöllinen. Kehomme ja mielemme muuttuu koko elinaikamme. Suurin osa kokee ikääntymisen normaalina elämään kuuluvana asiana. Askel tulee loppusuoralla lyhenemään, motoriikka rapistuu ja muistikaan ei kaikilla pysy skarppina. Vanheneminen voi tuoda eteen muuttoja ja luopumisia, vaikka sen kuuluisan ”kuolinsiivouksen” myötä. Tylsät puuhat voisi hoitaa painamasta: paperiasiansa, pohtia edunvalvontavaltuutusta, materiansa jakamista ja testamenttiakin. Mammonalleen voi miettiä arvostamansa kohteen. Varojaan voi sijoittaa jo nyt itseensä ja läheisiinsä. Joillakin tavoitteena taitaa olla turhasta mammonasta luopuminen ajoissa, niin että jäljelle jää ainoastaan se ”tuulenhuuhtoma takapuoli”. Itselleen ja loppuelämän valinnoilleen pitäisi olla rehellinen. Ovatko ne aidosti sinun vai läheistesi toiveita?

Toisille voi eläköitymisen myötä tulla jopa masennus rutiinien ja monen ihmissuhteen kadotessa. Ei heti hoksaa, että on ansainnut vapaa-aikansa. Osalle on tuskallista ajatella ikääntymistä ja elämästä luopumista. He siirtävät asian tuumailua yhä uudelleen touhuamalla ja ”elämällä”. Osa miettii asumistaan uudelleen siltä kantilta, että voisi elää kodissaan mahdollisimman pitkään. Vanheneminen voi olla vapauttavaakin, etenkin jos on onni olla hyvässä kunnossa – fyysisesti ja henkisesti.

Sairastaminen ja sairastuminen on kaikkina ikäkausina pelottavaa. Etenkin, jos vakava sairaus asettuu kroppaan. Joutuuko sairaalaan tai hoitokotiin, saako apua kotiin jne. Mihin rahat riittävät, jos sairastuu? Kuka auttaa tavallisissa asioissa, jos ei pärjää? Peloille ja kauhuskenaarioiden pohtimiselle ei kannata antaa valtaa. Asioilla on tapana järjestyä.

OLET ARVOKAS

Iloitse, et ole enää raakile. On kertynyt kokemusta, ihan ”kantapäänkin” kautta. On kanttia sanoa suoraan ei, eikä tarvitse (eikä jaksa) enää kaikkia miellyttää. Kenenkään ei tarvitse olla muuta kuin se aidoin versio itsestään. Ihminen kaipaa seuraa, aitoja ihmissuhteita ja tekemistä, jossa voi tuntea itsensä tärkeäksi. Voi auttaa toisia, harrastaa tai reissata - jos on varaa. Pieni puuhastelu on hyväksi. Voi käydä läpi joka sopen asunnostaan. Karsia ja järjestellä tavaransa, valokuvansa ja muut muistonsa. On hyvä vaalia ja säilyttää elämänsä kultaiset hetket ja muistot. Elämänpolullaan opittua voi jakaa läheisilleen.

EI MÄREHDITÄ

Elämän ei pitäisi olla kuolemanvakavaa, vaikka joka hetki vie lähemmäs viimeisiä portteja. Suunta on kaikilla sama. Toivon, ettei minusta tulisi mielensä pahoittajaa. Toivottavasti en jää menneisyyden ansaan ja hehkuttaisi, miten ennen oli paremmin. Jotain olikin, mutta suuri osa muistoista lienee nostalgiaa. Jälkipolville voi olla kiintoisaa kuulla arkisesta elämästä eri vuosikymmeninä. Kertoa miten itse sai toimia television kaukosäätimenä. Kertoa ajasta, kun perheessä oli yksi lankapuhelin. Ei ollut nettiä eikä lapsuudessani sen olemassaoloon olisi uskonut kukaan, ainakaan enempää kuin ufoihin.
Ikääntyminen raihnauksineen ja vaikeuksineen ei ole aina helppoa. Uskon, että jos kykenee säilyttämään uteliaisuuden kipinän, se voi auttaa. Ettei jämähdä, eristäydy ja jää liikaa märehtimään. Aivotoimintaansa voi yrittää piristää. Pähkäillä ja lukea, opetella uutta, ratkoa ristikoita, pelata vaikka korttia, väritellä kuvakirjoja ja mitä vaan. Kaikki asiat eivät ole kalliita. Hyväkuntoiset voivat kirmailla urheiluharrasteissa, luonnossa, lumenluonnissa ja halonhakkuussa. 

ILON KAUTTA

Täytettyään 40, jos herätessä ei kolota, tietää, että on joko kuollut tai onnekas. Muistamattomuus vaikeuttaa, mutta se voi myös tuottaa hauskoja tilanteita. Jos metsästää lukulasejaan 2 tuntia päivässä, siinäpä ajankulua. Toisinaan muisti voi toimia armeliaasti niin, että ne kipeät ja ikävät asiat painuvat unholaan. Jotkut ovat sanoneet, että palaamme lapsenkaltaisiksi. Armollista, eikä aina niin kamalaa. Monilla iäkkäillä ja sairailla asiat tuntuvat olevan pääsääntöisesti ihan hyvin.

Aina ei kannata pelätä pahinta ja uhrata aikaa mitä jos- skenaarioihin. Olisi hyvä opetella olemaan sinut itsensä kanssa. Huomata, että yksikään henkäys ei ole itsestäänselvyys vaan kiitollisuuden aihe.
Omalla kohdallani usko ruokkii toivoa. Ne antavat minulle sisäisen rauhan. On lohdullista ajatella, ettei elämän päättyminen ole loppu tai kuolema tulisi liian aikaisin. Elämällä on aina sama kaava - synnytään, eletään ja kuollaan, vaikka sen pituus on erilainen.

Toivottavasti moni saa elää antoisia hetkiä ja aikoja ihan loppuun asti.

Elämässä ei ole koskaan liikaa iloa, naurua ja pilkettä silmäkulmassa. Asioihin voi suhtautua kevyemminkin. Klikkaa lukemaan MTV/Studio55:n hulvattomaan linkki

 Tästä tiedät olevasi viisikymppinen .... tai lähellä sitä.

Sarkasmilla - Kamala luonto 21-2997

#armo #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Jos voisin

RUNO - Jos tietäisi

Myötätunto

Miten jaksaa?

Huumori

Arkeesi mietteitä 

RUNO - Itsetutkiskelua

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.