facebookin uutisvirrassa silmiini osui
mustavalkoinen kuva ja kirjoitus
joka pysäytti
etenkin kuvan sanoma kolahti. se kuului näin
”joudumme usein kokemaan että omat perustuksemme ja tukirakennelmamme
sortuvat
kiitämme sinua siitä että armosi on luja kuin kallio
ja me saamme levätä siinä turvallisesti
vapauta meidät ponnistelusta ja teennäisyydestä
ja johdata siihen lepoon jonka vain sinä voit lahjoittaa
kasvata meitä aitoon ihmisyyteen ja tee meistä rakastavia lähimmäisiä"
teksti oli tampereen seurakunnilta - se todella kolahti
vapaudu ponnistelusta ja teeskentelystä
elämä on usein sivuuttamisia ja kohtaamisia
jotka tulevat eteemme eri tavoin
– joko ”pakollisina” tai sattuman tuomina.
toisissa kohtaamisissa on valmiita jännitteitä ja oletuksia
kenties aiemmista kokemuksista tai toisilta
kuullun perusteella muodostuneita
kuvittelemme uskomme ja luulemme luokittelemme toisiamme
lyhyiden kohtaamisten ja usein vähäisen tiedon perusteella
usein sorrumme yleistämään ja olettamaan emmekä osaa lähteä
tapaamiseen tyhjältä pöydältä ilman ennakkoluuloja
meiltä odotetaan käyttäytymistä tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa
olen itse vain kalpeana varjona isoissa ja teennäisissä kohtaamisissa
tutustuminen ja ”small talk” ovat minusta rasittavia
aitoa ihmisyyttä – tee meistä rakastavia lähimmäisiä
kuuntelemisen lisäksi tarvitsemme tunneälyä
sitä tarvitaan, jotta osaisimme soveltaa ja reagoida
ymmärtävästi toisen sanomaan
tehdä tarkentavia kysymyksiä ja
yrittää katsoa asioita toisen näkökulmasta
armollisesti
niin kuin toivoisimme toisten suhtautuvan itseemme
siinä meille on loppuiäksi opettelemista ja muistamista
ja opin ahjoa
aitoon kanssakäymiseen💗
💗
 |
Kamala Luonto – 22–3429 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti