Sairaan eloa

Tänään oli kardiologin katsastus HUS Meilahdessa. Sydänsarkoidoosini toteamisesta on kulunut 12 vuotta. Kaikkien todennäköisyyksien vastavoimana tässä yhä vain hillun. Olen osaltani harvinaissairautemme ennustetta parantamassa. Mitään uutta pahaa sydänlaboratorioiden tai sydänultran osalta ei löytynyt.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.


Kivut ja liikkuminen

Liikkumiseni on hankalaa ja vähäistä rintakipuisena – etenkin helteellä ja pakkasella. Tai liikkuessa, seistessä ja välillä ihan muuten vain. Nitroa on kokeiltu, mutta se ei ollut minun juttuni. Se vie kivun hetkeksi, mutta tuo mukanaan koko päivän migreenin.



Pian kuitenkin kuvannetaan PET- ja SPECT‑menetelmillä. Tarkistetaan, ettei ole tulehdusta tai muuta ylläriä. Nimimerkillä: viimeksi löytyi keuhkosyöpäni.

Ensimmäinen tutkimus on jo ylihuomenna. Huomenna edessä on dieetti ihanalla ruokavaliolla – YÖK – ja sitten paastoilua. Minua on kuvannettu niin paljon, ettei mitään yllättävää voi löytyä. Siitä lähdetään. Toinen kuvaus on ensi maanantaina.

Jatkoajatus on olemassa kokeiltavaksi – jota jo itsekin epätoivoissani toivon. Mutta askel kerrallaan.


SAIRAAN ELOA

AIKAA KULUU JA KELLO KÄY,
LEHMÄNHERMOJA EI NÄY.

LÄHETTEITÄ JA HUPIRANNEKE
MONENLAISIIN TUTKIMUKSIIN.

ONNENI PITKÄ HOITOSUHDE,
SIINÄPÄ OLLUT AIKA PUHDE.

SAIRAALLA VÄSYMYS
JA TYYNI LUOTTAMUS.

VOINNIN MUKAAN EDETÄÄN.
YHÄ MATKAA TAITETAAN.




Kamala Luonto – sarjis 21–3191, rankalla sarkasmilla…   
Tautini-kylttikuva - löytyi jostain Facebook-ryhmästä

Clear Athelstan – ilman pillereitä

#reunallapelottaa #runo #sairas #sydän #sydänsarkoidoosi #toivo

Ei kommentteja: