Itsesäälistä kiitollisuuteen

Itsesääli on kateuden pikkuveli. Huomaan orastavan itsesäälin – kateutta, joka vähän lamauttaa. Tiedän kyllä, että ongelmia ja tilanteita pitää katsoa suoraan silmiin.

Eppujen Urheiluhullu-biisi antaa hyvän neuvon:
”Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä tehdä niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä!”
Jos ratkaisu on olemassa, ei muuta kuin härkää sarvista. Pitää sukeltaa syvemmälle ja kaivaa tie märehdinnästä kohti kiitollisuutta.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.


Pieni neuvo

…terveille ja liikkumaan kykeneville: nauttikaa liikkumisesta. Se tekee hyvää ja kohottaa mielialaa. Aivotkin toimivat paremmin, kun happi kulkee. Parempikuntoisena jaksaa enemmän.

Pienissä krempoissa voi vaihtaa hetkeksi liikkumisen muotoa. Valita hitaampia ja vähemmän niveliä rasittavia lajeja. Jos pystyt, niin liiku ja nauti!

Arvomaailmassani ihmisen toista huomioiva käytös, myötätunto ja hyvät teot ovat korkeammalla kuin materia. Jos ihminen ei kykene itse johonkin, on täysin ok, että hän saa apua. Toivomme muilta empatiaa ja kannustusta, tuskamme huomaamista ja joskus ihan paijaamistakin.


Kiitollisuus kaikesta hyvästä

Joskus saamme märistä ja rypeä itsesäälissä. Sitten on aika ottaa sisäinen Justiinansa esiin ja komennettava se – mielikuvakaulimen kera – ylös ja ulos, kohti valoa.

Voimme kaivaa mieleemme kauniita ja hyviä asioita. Sellaisia, jotka ovat arvomaailmamme mukaisia ja voimaa antavia. Niihin kultahippusiin kannattaa tarrautua.

Kamala Luonto 19–2468 – sarkasmilla, tuntojani…

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myötätunto #reunallapelottaa #toivo

Ei kommentteja: