Kaipaus

Kaipaus 💗

Rakkaan ystäväni menetyksen merkitys 
on hiipinyt
hiljalleen tajuntaani.

On ihan kumisevan tyhjä ikävä - kaipaus.

Hän vilahtaa mielessä monissa arjen hetkissä.
Kännykän piipatessa on automaattinen ajatus
jee - viesti häneltä - kunnes huokaus ja apua!!

Tiedän - pahin on edessä

Päällimmäisenä on kiitollisuus siitä,
että polkumme ristesivät ja
tutustuimme, ystävystyimme.

Kaipaus 💗

Moni hetki muistuttaa.
Alleviivaa hiljaisuutta.
Poissa ovat kommenttisi.
Oivaltava osuva sanailusi.

💗

Usein
kesken jäävästä kipuilimme.
Lähtöjärjestystä mietimme.
Hetkiä ja sitä  aikaa saamme
kukin, ajan ennalta päätetyn verran.

💗

Tanssimme riemukkaan tanssin.
Sitten aikanaan luona Luojan.

Elän hetkiä tyhjiä vaikean haikeita.
Tietäen, tänne jäävien tulee
jatkaa matkaa - ajan
elettäväksemme suodun.

💗

Kaipaus on seurana

... hetkinä niin tavattoman yksinäisinä 💗

💗

 

Rakas Ystävä – Reunalla ei enää pelota – In memoriam

in memoriam

Rakkain aikuisiän ystäväni ja kohtalotoverini on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Olimme etenkin viime vuosina yhteydessä lähes joka päivä – usein ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Oloni on tavattoman tyhjä. Tiedän, että jäätävä ikävä iskee vielä moukarin lailla.

Hyvää taivasmatkaa, ihana Rakas Ystävä.

Hiton sairautemme

Tapasimme vuonna 2010 harvinaisen sydänlihassairautemme vuositapaamisessa. Sydänsarkoidoosi yhdisti meidät, myöhemmin myös keuhkosarkoidoosi. Istuimme auditoriossa vierekkäin, aloimme jutella ja huomasimme asuvamme naapurikunnissa. Olimme lähes saman ikäisiä. Susa työskenteli silloisessa kotikunnassani, ja pian kävin hänen luonaan hiuksiani hoidattamassa. Hiussuhteemme jatkui aina tämän vuoden elokuulle asti.

Sairastuit melanoomaan, joka leikattiin ja luokiteltiin vaikeaksi. Viiden vuoden jälkeen sait puhtaat paperit, mutta puolen vuoden kuluttua syöpä uusiutui. Vähitellen se levisi ja otti yhä tiukemman otteen. Vastaiskuna päätit elää. Elää ja kokea. Kävit miehesi kanssa museoissa ja näyttelyissä – koska tänään olit elossa. Reissasit, puuhasit ja maalasit aina kun ehdit.

Kiitos, ihana Ystävä, että olen saanut käyttää taulujasi ja valokuviasi tämän blogin kuvituksessa.

Kun erosin ja sairastuin keuhkosyöpään, siirryit rinnalleni kulkijaksi ja tukijaksi. Olimme molemmat parantumattomasti sydän- ja syöpäsairaita. Syöpäsi vaikea vaihe alkoi pian oman syöpäni löytymisen jälkeen. Kävit läpi lähes kaiken, mitä hoitoprotokollassa oli tarjolla. Syöpä toi mukanaan pelkoa, kipuja ja hoitoja.

Viime vuosina sinua kuormitti myös muistisairaan läheisesi asioiden hoitaminen. Sen huolen ja surun määrä – huh sentään. Jaoin kokemuksia kanssasi, sillä minullakin on muistisairaita läheisiä. Jo vuonna 2010 kipuilimme yhdessä ajatusta siitä, ehtivätkö lapsemme aikuisikään ennen lähtöämme. Poikasi on nyt 18-vuotias. Ehdit ja jaksoit. Uskon, että hän on saanut sinulta parhaat eväät elämäänsä ja että hänen siipensä kantavat läheisten tuella.

Iloa, kokemuksia ja onnea ystävyydestä

Osallistuimme yhdessä sydänsarkoidoosin tapaamisiin, Sydänyhdistys Karpatiat ry:n vertaistukeen ja syöpäsairaiden naisten Siskola-ryhmän tapaamiseen Raumalla. Lounastimme, illastimme, tanssimme, kahvittelimme, villasukkailimme ja paransimme maailmaa. Kiersimme lähiseutuja, koimme musiikkielämyksiä ja kävimme myös lahden toisella puolella.

Pahin skenaario ei toteutunut: saimme lapsemme aikuisikään.

Viime keväänä vietimme meillä taiteilupäivän. Opetit minua maalaamaan. Omat teokseni olivat surkeita, mutta sinun taulusi on upea – ja se koristaa nyt olohuonettamme.

Jaoin kanssasi menneitä tyhmyyksiä, huonoja valintoja ja tulevaisuuden pelkoja. Manasimme vaivojamme ja tsemppasimme toisiamme. Aina toinen löysi myötätuntoiset, kannustavat sanat. Mustahko huumorimme auttoi selviytymään. Ajan ja hetkien arvon ymmärsimme yhä paremmin. Kanssasi oli helppo olla. Olit lämminsydäminen kaunosielu.

Oli etuoikeus saada olla ystäväsi.

Viimeiset tutkimuslääkkeet eivät tuoneet apua, vaan mukanaan valtavia kipuja. Sydämesi ei enää jaksanut. Syöpä levisi hoidoista huolimatta. Neljän viikon sairaalajakson jälkeen alkoi viikon mittainen saattohoito. Et enää henkisesti kipuillut – ymmärsit, että aikasi oli tullut. Sait lähteä rakkaasi läsnä ollessa, parhaalla mahdollisella tavalla.

hyvää taivasmatkaa, kohtalotoveri ja Rakas Ystävä.

Hetken huoleton

Maalaus Susanna Huovinen

Voi kunpa tavoittaisimme
vielä aikuisina lapsen
huolettomuuden.

Heidän kykynsä olla
tässä ja nyt

täysillä touhuten.

Miettimättä menneitä,
tulevia, keskeneräisiä,
turhia.

Taidon uppotua satasella.

Kokea, elää koko kehollaan.
Tässä, nyt, eikä mitään muuta.

Aikuisena on vain
välähdyksittäin ihan huoletonta,

Ainakin siellä unten rajamailla
aamu-unisessa pöpperössä.

Ihan tosi väsyneenä tai
hulvattoman hauskassa seurassa
jossa voi aidosti heittää
ajattelevat aivonsa narikkaan.

Ja joskus keskittyessämme
johonkin ihan tosi mielenkiintoiseen.
Ja kohdatessamme itsellemme
merkityksellisen ihmisen,
Silloin

koemme ihmeellisen
huolettomuuden rauhan.

Uskon zeniläisen rauhallisen
onnellisuuden voimaan.

💗

Ja että, heittäytymällä
ja antautumalla hetkeen
voimme kokea
samanlaista tunnelmaa.

Tai, kun elämä hidastuu.
Kun vakavasti sairastuu.
Kun lähtömme lähestyy.
💗
osaatko arvostaa ihan pieniä 
hetken henkäyksiä?

Meillä on vain tämä hetki.
💗

Hetken huoleton 💗

jokaisella💗
menneen taakat💗

heikkoudet ja huolet💗

moni varastoi 💗

paljon sisälleen💗

kipupisteensä 💗

piilottaen💗
tarvitsisimme💗

läsnäoloa💗
huomioimista💗

merkityksellisyyttä💗

  rakkautta💗

pieniä💗

hyviä  hetkiä💗
unen rajamailla💗

ajoittain💗

tavoitamme huolettomuuden💗

  osaamme kiinnityä hetkeen💗
aina joskus saamme olla💗

 rentoja kepeitä rempseitä hilpeitä 💗

leppoisia💗

taivaassa saamme olla💗
kuin pikkulapsena💗

ihan huolia vailla 💗

surutonna💗

liihotella💗
💗

Hidas luopuminen

kuva microsoft 365 kuvapankki

Rakkaasta pitkäaikaissairaasta 
läheisestä luopuminen on
opettava matka itseensä
ja toisen mieleen.

Kun toinen on heikko,💗

toinen on voinut olla vahva.
On ehditty pilkkoa ja

purkaa tuntemuksia ja

ajatuksia lähes atomeiksi asti.

On itketty, eletty,
on hassuteltu ja halattu.

Viimeisiä sanoja on sanottu pitkin elämän matkaa.

Ehkä ollaan ymmärretty 
elämästä enemmän.

Toisilla lähtö on nopea.

Pitkään sairastaneella
on edessä toisenlainen tie.

💗

Hidas luopuminen💗

Pitkään sairastaneella

on ollut viheliäisiä ja

mieltä koulivia vaiheita.

On mietitty menneität.

Sovittu sopimattomat.

On pohdittu
häämöttävää viime matkaa.

Kohdataan jo väsyneenä tyytyen.

Ymmärtäen kaikella oma aikansa.
Elämällä ja ainakin  keholla.

Jokaisen on vuorollaan
jätettävä tämä maallinen aika.

Meidän on anottava
armoa  Luojalta.

Liittyäksemme menneiden

sukupolvien  pitkään  ketjuun.

💗

Läpi vaikeuksien

Kuva Raija Seppänen - Hiidenkirnut Rovaniemi 

Minulle ja monelle muulle
tämä pimenevä kylmenevä
vuodenaika tuntuu liian synkältä.

Elämään kuuluu myös vaikeat asiat ja ajat.

Toisinaan arjessa voi olla paljon hankalaa.

Voi tuntua että ilon toivon elementit ovat vähissä.

Musta on mustaa - valkoinen valkoista.

Entä, jos valjastaisimme muistomme
ja haaveemme auttamaan meitä?
Auttamaann, jotta pääsisimme 
pahimman mielenmontun yli ja lopulta läpi.

Jokaisella on jotain, josta on kiitollinen.
Jotain, josta on iloinen ja onnellinen.

Meillä kaikilla on haaveita.
on ihan pieniä ja arkisia.
Sitten on niitä utopistisia,
jopa ihan naurettavia.

💗
💗

Läpi vaikeuksien 💗

Ajan myötä ymmärtää elämänkulusta.
Ja vuosien virran kutomasta. 
Huomaa myös kultareunaisen kauniita.

Maailman lyödessä polvilleen,
voimme päästä tolpilleen ja
läpi vaikeuksien. 

Välillä on mentävä ihan vaan hammasta purren. 
Toisinaan on tartuttava unelmiapilvien toivoon.

Vaikkei mustaa saa valkoiseksi 
voi  vaikean saada sävytetyksi 

Heijastuksia, varjoja, kimallusta.
Himpun verran  kaunista 
ja vielä korillinen varjelusta.

Päästään läpi  vaikeuksien.
Jatketaan, mennään, eletään.
tulevaan luottaen ja nojaten.💗

 💗