PARANTUMATTOMASTI SAIRAS

Matilda Heikkilä kirjoitti blogiini Vieraskynäkirjoituksen oltuaan Suomi Areenassa 13.7. vaatien Suomeen Syöpästrategiaa. Eilen hän oli IL-TV:n Sensuroimaton Päivärinta-ohjelmassa puhumassa elämisestä parantumattoman syövän kanssa. Matilda on nuori pienen lapsen äiti, jonka syövän diagnosointivaihe oli luvattoman hidasta. Näin käy monelle. Parantumattoman sairauden kanssa eläminen on vaativaa.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

PUHU KUOLEVALLE KUIN IHMISELLE

Väliotsikon niminen kirjoitus on Laura Kotilan haastattelu. Se herätti keskustelua myös eräässä syöpäsairaiden ryhmässä. Kirjoitus löytyy linkeistä, jossa on myös puhuttu tallenne.

Itse olen sairastanut jo 20 vuotta. Syöpäni löytyi sydämen kuvantamisen sivulöydöksenä reilu 2 vuotta sitten. Minulla on ollut aikaa miettiä sairastamista ja kuoleman ajatusta. Järjen tasolla ymmärrän elinkaareni olevan normaalia lyhyemmän. Minulla on ollut eväitä vertaistukihenkilökoulutuksen ja jatkokoulutusten puitteissa perehtyä näihin vaikeisiin asioihin. Se on tuonut asian käsittelyyn ja omaksumiseen omanlaistaan rauhaa. Korkealle nousee Kotilan kirjoituksen toive itsellänikin. En toivo asian lakaisemista sivuun tai hyssyttelyä. Sairastamiseni on yksi asia muiden joukossa.

DIAGNOOSIN KERTOMINEN – TERVEYDENHUOLLON LAATU

Kotila on itse parantumattomasti sairas lääkäri. Hän käsittelee lääkärin näkökulmasta diagnoosin kertomista. Hän mainitsee puutteina mm. omalääkärin, tukipalveluiden puutteen ja sen, että usein potilas itse joutuu asioita selvittämään, ilman tukea. Maassamme on vaikenemisen kulttuuri, etenkin jos sairastuu peruuttamattomasti. Hän mainitsee myös oireiden kirjaamisen tärkeyden ja toivoo asiaan esim. mobiilisovellusta. Hän toivoo käytännön neuvoja, joilla voitaisiin auttaa juuri kyseistä potilasta hänen arjessaan ja tilanteessaan.

SUHTAUTUMISTAVAT

Suhtautumistapoja parantumattomasti sairaan kohtaamiseen on useita. Aihe on niin rankka, että oikeaa tapaa ei ole. Se on ymmärrettävää. Jos asia tulee keskusteluun, niin varmasti jokaisen toive on tulla kohdatuksi sellaisena kuin ennen sairastumistakin oli. Myötätunnolla, siten kuin toivoisi itseään tilanteessa kohdeltavan.

Peruuntumattomasti sairas haluaa ja elää ihan tavallista elämää. Kukaan ei missään tilanteessa halunne 24/7 pyhittää ajatuksiaan omalle kuolemalleen vaan hän tekee tavallisia asioita ja elää perusarkeaan. Osa työskentelee, hoitaa elämän perusasioita ja tekee diagnoosista huolimatta monenlaisia asioita, joita terveenäkin olisi tehnyt.

Matilda Heikkilä kertoo IL-TV:n haastattelussaan vaikeudesta hyväksyä parantumattomasti sairaan osa. Hän on tavattoman tarmokas. Hän on kääntänyt joka kiven etsiessään tietoa ja mahdollisia hoitovaihtoehtoja. Moni kokee samoin, sillä tietoa on saatavilla, mutta se pitää itse osata kaivaa - ja esittää edelleen hoitotahoilleen. Usein parantumattomasti sairaalla on kiire tehdä. Etsiä tietoa ja tehdä vielä itselleen merkityksellisiä asioita.

Itselleni blogin kirjoittaminen ja vertaistukihenkilönä toimiminen on sitä. Koska, VIELÄ OLEN ja VIELÄ VOIN.

TAVALLISTA ELÄMÄÄ?

Kriisin klassiset vaiheet ovat käytävä läpi, ellei kyseessä ole äkkitilanne. Asian hyväksyminen on jonain päivänä paremmalla tolalla, mutta joku pieni asia, tapahtuma tai sanottu voi romahduttaa. Elämän päättyminen ennenaikaisesti ja asian hyväksyminen yhdessä arjessa elämisen, unelmoinnin ja hyvän elämän suhteen on sahaavaa liikettä. Oireiden ja tilanteiden mukaan perusturvallisuus järkkyy ja kuolema puskee väistämättä ajatuksiin, ajoittain enemmän ja toisinaan vähemmän.

Jokainen suhtautuu kuolemaan omalla tavallaan. Suurin osa halunnee kokea loppuun asti merkityksellisyyden tunteita. Hän toivonee tulevansa huomatuksi ja kohdatuksi. Kuoleva toivonee saavansa elää rakkaittensa kanssa niin pitkään kuin kullekin suodaan, täysillä – sellaisena ihmisenä kuin hän on ollut ennen sairastumistaankin.

Itseäni lohduttaa kristinuskon ajatus siitä toivosta, että näen rakkaani aikanaan taivaankodissa. Uskon myös kirjoitukseni Elämä voittaa kuoleman -kirjoituksen sanomaan (alimmaisena Kirjoituksiani linkeissä).

Linkit:

VIERASKYNÄ - Matilda Heikkilä - Suomeen tarvitaan syöpästrategia

Aikakauskirja Duodecim - teksti Annika Kalliokoski - Laura Kotila: Puhu kuolevalle kuin ihmiselle  

#ahdistus #armo #arvaamaton #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #syopa #toivo

Kirjoituksia:

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille 

Kokemukseni - Töissä sairaana

RUNO - Jos tietäisi 

RUNO - Jos voisin

Myötätunto

Hoitoväsymys

Elämä voittaa kuoleman 

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - VERTAISTUKEA - SYDÄNYHTEISÖN LÖYTÄMINEN

Kuva Instagram Olkatoiminta

Tänään vietetään maailman sydänpäivää. Sydänyhteisön löytäminen kahdeksan yksinäisen sairasvuoden jälkeen oli minulle tosi iso juttu. Tietoa oli minimaalisesti, läheiset eivät ymmärtäneet ja muista samaan sairastuneista en tiennyt. Elämä oli tavattoman raskasta. Löydettyäni vertaistukea harvinaiseen sydänsarkoidoosiini maailmani avautui tuhannesti valoisampana.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KASVOKKAIN VERTAISTUKEA

Pääsin 2010 syksyllä, pian virallisen diagnoosin saatuani, Suomen Sydänliiton järjestämään vuositapaamiseen (toinen laatuaan). Se oli Sydänsarkoidoosi- ja jättisolumyokardiittipotilaiden ja heidän läheistensä tapaaminen. Muita sairastuneita livenä, jutustelua odotellessa, ruokatauolla, auditoriossa ja pienryhmäkeskusteluissa. Tuli faktatietoakin, oli kardiologin luentoa, muistaakseni ravitsemus- ja liikuntatietoakin. MUTTA. Ihan huikeaa oli keskustella kanssasairaiden kanssa. Kertoa ja kuulla kokemuksista ja tuntemuksista. Tutustua. Tuntea yhteenkuuluvuutta ja sen, että joku ihan oikeasti ymmärsi. Melkein kaikilla oli tippa silmässä. 

'Minulle tuli VALAISTUMINEN – EN OLLUT ENÄÄ YKSIN.

IHANA SATTUMA - SYDÄNYSTÄVIÄ

Ihmeellinen sattuma oli, että auditoriossa sattumanvaraisesti viereeni istahti aivan lähiseudultani 2 naista, joista tuli sydänystäviäni. Ehdimme vaihtaa jonoissa ja odottelutilanteissa kuulumisia ja yhteystiedot. Pian tämän jälkeen olin Sydänliiton asioitamme hoitavaan henkilöön yhteydessä ja ajauduin porukkamme yhteyshenkilöksi ja viestejä laatimaan. Samaan aikaan diagnosointi parantui ja kanssasairaiden määrä alkoi kasvamaan. Potilasmäärämme kasvaessa liityimme sydänlihassairaiden potilasjärjestö Karpatioihin yhdessä sisarsairautemme ultraharvinaisten jättisolumyokardiittipotilaiden kanssa. Muutamissa vuosissa mentiin isoilla harppauksilla eteenpäin.
SYDÄNSAIRAS - ÄLÄ JÄÄ YKSIN. Liity potilasjärjestöihin ja hakeudu vertaistuen ääreen. Voit ottaa yhteyttä myös vertaistukihenkilöihin, Katso linkeistä vertaistukihenkilöhaku, jossa omakin nimeni on.

OLEN IKUISESTI KIITOLLINEN SUOMEN SYDÄNLIITOLLE,

KARPATIAT RY:LLE

JA KAIKILLE MUILLE MINULLE TUKEA ANTANEILLE.

VERTAISTUKEA

 

MUITA SAIRAITA,

SANASTA YMMÄRRYSTÄ,

KOKEMUKSET TUTTUJA,

TUNTEMUKSIA, PELKOJA,

NIITÄ IHAN SAMOJA.

 

EI ENÄÄ VÄHÄTTELYÄ,

VAAN MYÖTÄTUNTOA,

HALEJA, YMMÄRRYSTÄ.

KESKUSTELUJA,

YHTEYDENPITOA,

TAPAAMISIA,

VERTAISTUKEA.

Linkki:

Sydänliiton vertaistukihenkilöhaku- valitse Aihepiiri-kohdasta sairaus (ja halutessasi muut tarkentavat) ja löydät tukea 

#jattisolumyokardiitti #karpatiat #myotatunto #sydan  #sydansarkoidoosi #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Miltä tuntuu? - tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta

Kun sairastuu vakavasti 

Vakavasti sairaan läheisille

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

Sydänsairaudestani Rosie.fi:ssä

Ultraharvinainen sydänsairaus jättisolumyokardiitti

Sydänlihassairaus kardiomyopatia

Kokemukseni - Harvinaissairaus

RUNO - Onnellista myhäilyä, vertaistukea ja unelmia

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - TUNNE JA ÄLYÄ

Kuva on Microsoft 365 kuvapankista

Usein tulee ajatelleeksi Itsekkäästi vain omaa hyvää ja tarpeitaan. Muut ihmiset, karma ja lapset opettavat katsomaan oman navan ulkopuolelle. On hyvä tulla toimeen muiden ja kutakuinkin kaikkien tapaamiemme ihmisten kanssa. On hyvä kohdata ympärillämme olevia ihmisiä empaattisesti havainnoiden.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

REAGOINTI JA TOISTEN HUOMIOIMINEN

Joskus asioita tulee kertoneeksi puolihuolimattomasti jotain touhutessaan. Kuuntelijakin touhuaa ja miettii omiaan ja vastaa puolihuolimattomasti. Pitäisi muistaa pysähtyä aktiivisesti kuulemaan ja sisäistämään toisen kertoma. Kysyä, ai – mitä sanoitkaan? Kuuntelemista ja pysähtymistä voi opetella. Parempi huomioiminen voi viedä ystävyyttä, kaveruutta, suhdetta syvemmälle.
Jos toinen kertoo tärkeäksi pitämistään asioistaan, on loukkaavaa, jos sen kuittaa Ai jaa-kommentilla. Besserwisser-tunteen sijaan pitäisi ajattella: mitä, miten, miksi – toinen kokee kuten kokee. Empaattista asennetta ja huomioivaa kuuntelemista harjoiteltuaan voivat suhteet syventyä uusiin ja syvällisempiin suuntiin.

TUNNE JA ÄLYÄ

 

EI RUMIA SANOJA,

TYLYJÄ KATSEITA.

ÄLÄ HETI ARVOSTELE,

ÄRSYYNNY, PROVOSOIDU.

 

MYÖTÄTUNNOLLA HUOMIOI,

OPPIA, VOIMAA SAADA VOI,

KESKITTYEN KUUNTELUUN, 

LÄMMINTÄ MIELTÄ REPPUUN.

 

PIIRUN VERRAN EMPATIAA,

SYLIÄ JA SYMPATIAA.

PYSÄHTYMISTÄ, VÄLITTÄMISTÄ,

LÄHIMMÄISENRAKKAUTTA.

#armo #mielenrauha #myotatunto #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Auta ja pyydä apua

RUNO - Arkeesi mietteitä 

RUNO - Onnellista myhäilyä

RUNO - Seesteisyys

Merkitystä etsimässä

RUNO - Joku muu

Diakonia - Ihmiseltä ihmiselle

RUNO - Elämä koulii

Kädet yhteen - Voimaa ja rauhaa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - OMAAN KUPLAAN

Viime vuodet ovat tuoneet kriisin toisen perään. Maailmanlaajuinen pandemia, Venäjän sotatoimet ja sähköpula. Jos olisi 3 vuotta sitten veikannut todennäköisyyksiä – miten metsään olisi menty. Kukapa olisi osannut näitä tapahtumia ja aikoja odottaa? Miten löytää luottamus? Omiakin huolia taas vähän pyörittelin ja yritän löytää uudelleen mielenrauhan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

UUSI SÄHKÖSOPPARI VIE KAIKEN

Oli solmittava uusi sähkösopimus. Pienet yhtiöt tarjoavat vain lähiseudulleen sähköä. Lähes kaikissa tarjolla oli vain pörssisähköä. No, pakko oli lukita sopimus, ettei pörssisähköstä joudu maksamaan. Hinta nousee 7,1-kertaiseksi. Miten selvitä sairaan korkeiksi nousevista laskuista, sillä valtion apu on mitötön ja kovin jälkijunassa tuleva?

RYTMIHÄIRIÖ - TAKYKARDIA

HUS:n tahdistinpoliklinikalta ilmoitettiin takykardiasta. Sydänsarkoidoosini on vaurioittanut sydämen supistumista ohjaavan sähköärsykkeen normaalia etenemistä sydämessäni. 2018 sain hengenvaarallisten nopeiden vt-takykardioiden takia iskevän rytmihäiriötahdistimen. 12/2019-2/2020 takykardioita tuli sarjoittain rytmihäiriömyrskyjen muodossa. Tehtiin ablaatio. Tämä takykardia oli eka 3/2020 ablaation jälkeen. Woi wattu. Sydämen arvet elävät omaa elämäänsä. Monella kohtalotoverilla, joille on ablaatio tehty, on usein jouduttu tekemään uusi operaatio. Toivon tämän jäävän yksittäiseksi. Lääkärit pohtivat lääkityksen lisäämistä. Lähden tavoittelemaan seesteistä mielenlaatua. Josko rytmini tasoittuisivat.

ELÄMÄ JATKUU AINA JOLLAIN TAVALLA

Saa surra, pelätä. Meitä koetellaan ja elämä voi muuttua väliaikaisesti tai lopullisesti. Silti elämä jatkuu, jollain tavalla. Yritetään nauttia siitä mitä on. Huolet eivät saisi viedä toivoa eikä tulevien päivien iloa. Yritetään luottaa. Itse ristin käteni ja luotan siihen, että hiljaiset rukouksemme kuullaan. 
Ihmisen sietokyky on ihmeellinen. Usein ihminen venyy ja sopeutuu paljon enempään kuin ikinä uskoikaan. Omaan kuplaan voi pahan hetken alla paeta pahaa ja epäreilua maailmaa.

OMAAN KUPLAAN

 

RAUHOITTUEN, HENGITELLEN,

PIENEEN HYVÄÄN KESKITTYEN.

YMPÄRILLEEN KATSOMALLA,

IHAN HYVÄN HAVAITSEMALLA.

 

ON TAVARAA, ON TILAA,

KAUNIS KOTI JA TONTTI.

OMASSA RAUHASSA,

OMASSA KUPLASSA.

 

TÄRKEIN ON RAKKAUS,

LÄMMIN LEISKAHDUS.

TURVAA TOISISTAMME,

RAKKAUTTA VÄLISSÄMME.

#ahdistus #alakulo  #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #sairas #sydansarkoidoosi #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Jos käykin hyvin

Kokemukseni - Rytmihäiriöt ja tahdistimen asennus 

Kokemukseni - Nopeat takykardiat ja ablaatio

RUNO - Ahdistuksen alla

Sydänsairaudestani Rosie.fi:ssä

RUNO - Liikaa kasattu

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairasstamisesta

Sydän - Rytmi ja rytmihäiriöt

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - RUTIINEISTA TURVAA

Maalaus Susanna Huovinen

Uusi viikko, uudet kujeet. Rutiinit luovat turvaa, rauhoittavat ja antavat elämälle raamit. Ne rytmittävät päiviä ja hoituvat lopulta kuin itsestään, ajattelematta. Kolikon kääntöpuolella on tylsistymistä ja toisinaan tulee halu lipsua, oikaista ja tehdä ihan jotain ihan muuta. Tavallisilla puurtajilla arjen hoitaminen ja siitä selviytyminen on ihan elinehto.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MINKÄ LAPSENA OPPII, SEN VANHANA TAITAA

Lapsuudessani pidettiin säntillisesti kiinni perusrutiineista ja samaa mantraa olen opettanut omille lapsosilleni. Tuo tullessas, vie mennessäs. Tiskit huuhdotaan, lelut kerätään, peti pedataan. Joka päivään ruokahetket, ulkoilut, pesut ja uni. Tavarat viedään paikalleen, järjestellään ja siivotaan. Kauppaan tehdään ostoslista. Opitaan, että asiat tehdään ja hoidetaan tietyllä tavalla ja ajallaan. Asioita alkaa tehdä automaattisesti, kuluttamatta juurikaan ylimääräistä energiaa pähkäilemiseen. Palkintona on perustyytyväinen mieli, jolloin jää aikaa ja energiaa muuhun.

Lapset oppivat ja imevät kasvattajien ja lähipiirin käytöksen ja tekemisen myötä. Rutiinit rauhoittavat ja luovat pysyvyyttä. Opitaan, että asioita pitää toistaa ja tehdä, vaikka tuntuisi tylsältä. Toistuvuus on turvallista ja niiden myötä saa ajatuksen, että kas elämä rullaa eteenpäin. Pulahdus ulkoilmassa raikastaa jokaisen tunkkaisia ajatuksia. Liikunta antaa mielihyvää ja hoitaa samalla terveyttä.

RUTIINEISTA POIKKEAMINEN

Itseäni kuormittaa tekemättömät ja keskeneräiset asiat. Nyt ei pyöri lapsosia jaloissa ja tulee helpommin laistettua oppimastaan, josta tulee vähän syyllinen olo. Siivouspäivistä - ja kerroista on tullut lipsuttua. Peruspuuhia teen voinnin mukaan useana päivänä vähän. Olen sairastamisen myötä hoksannut, että leijuva pöly on aika mitätön asia. Tärkeämpiä asioita on aika tavalla.

Jokainen voi rikkoa rutiinejaan ja nauttia elämästään. Kerranhan täällä eletään. Kivaa tekemistä, herkuttelua, hömppää ja tapaamisia. Jotain itselleen hyvää mieltä antavaa – mitä se itse kullekin on. . Jokainen voi miettiä arkeaan ja elämäänsä. Kannattaa elää omanlaistaan elämää, niin että arki soljuu, mutta aikaa jää myös oman mielihyvän hoitamiselle.

RUTIINEISTA TURVAA

 

OMA KOTI TURVASATAMANA

RAUHAN, LEPOSIJAN ANTAJANA.

MENOT, PUUHAT AJALLAAN,

TOTUTUSTI TAVALLAAN.

 

YLÖS, PESUT, RUOKA, KIITOS,

TOUHUA, ULKOILUA, ILTARUKOUS.

PERUSSIISTEYS, RUTIINIT,

PUUDUTTAVAT, TURVALLISET.

VASTAPAINOKSI ILOA ANTAVAA,

ELÄMÄÄN SISÄLTÖÄ TARJOAVAA.

ILON JA MENON, VAIHTELUN JÄLKEEN,

TUTUN TURVALLISEEN KOTIPESÄÄN.

#kiitollisuus #mielenrauha #onni #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Vähemmän on enemmän

RUNO - Seesteisyys 

RUNO - Luontoon

Vahvaa suorittamista

RUNO - Hyvin sä vedät!!

RUNO - Turvaton

RUNO - Tulevaisuuden uskoa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

YRITYS JA EREHDYS ON OK

Bongasin kirjoituksen, joka kolahti. Usein parhaiten meitä opettavat epäonnistumiset ja erehdykset. Kun mokaa, se jää yleensä takaraivoon ja sen jälkeen osaa tehdä toisin. Olen itsekin sortunut suorittamaan, vaikka hampaat irvessä. 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

HELPOT VALINNAT

Aina ei jaksa tai uskalla, jos arvelee tekemisen tai valinnan aiheuttavan riitaa, vähättelyä, rahan menoa tai muuta. En aiemmin juuri edes yrittänyt enkä panostanut mihinkään uuteen tai erilaiseen. Ihailin toisten tarmoa, yllättäviä valintoja ja tunsin itseni jämähtäneeksi.

OPETUS

On turha vertailla, sillä kukaan ei ole samassa tilanteessa. Keski-ikäistymiseni on ollut itsekkyyden opettelemista. Joskus pitää hypätä – vaikka ei uskaltaisikaan. Onnistunein ”hyppyni” on ollut treffeille lähteminen nykyisen mieheni kanssa.

Kirkko ja kaupungin kirjoituksessa oli hieno opetus: ” … kuinka linnut tekevät parhaansa joka päivä, mutta huomisen uhkakuviin ne eivät tuhlaa aikaansa. Hän näytti, kuinka kukkien loisto on tulosta kolmen sirkkalehdeksi päässeen taimen kuihtumisesta ja neljännen kukoistuksesta. Yritys ja erehdys kuuluvat suuren suunnittelijan luomaan maailmaan” JA ” Opettajan lämmin hymy kuitenkin kutsui kuuntelemaan tämän lupausta: hän huolehtii sinusta aina, silloinkin, kun kaikki näyttää menevän pieleen. Olet vapaa jättämään pois murehtimisen ja huolen silmälaput. Voit luottaa kaikenlaisen lomassa olevaan hyvyyteen.”

KIITOLLISUUDEN MIETTEISSÄ

Oli kiva lähteä mieheni mukaan pääkaupungin vilinään. Ehdin tavata rakkaitani ja ystävääni. Kävelymatkoja tuli tavallista enemmän ja lepäsin hieman jo etukäteen. Vaan, minkä sille väsymiselle mahtaa. Jälkikäteen taas huilailen. Elämä on tällaista. Sivistyksen keskellä huomasi, että hengittäminen on hankalampaa ja ilmassa oli selkeästi enemmän ilmansaasteita kuin kotikylässämme. Hotellin ilmastointi ei tee hyvää hengitys-sydänyhdistelmälleni, joten oli kiva palata reissulta kotiin.

Löysin toisenkin Kirkko ja kaupungin kirjoituksen, joka kertoo ilmasta jota hengitämme. Moni huomaamattomalta tuntuva asia, kuten vaikka hengittäminen, ei ole itsestäänselvää. Moni asia lipuu ohitsemme huomaamattamme. Emme osaa olla itsestään selvyyksistä kiitollisia. Hengittäminen on yksi elämisen edellytyksistä, joten olen oppinut olemaan kiitollinen – puhtaasta ilmasta ja henkäyksistä, joina elämäni jatkuu.

Linkit:

Kirkko ja kaupunki – teksti Kariranta Hyvää pyhää: Kiitos riittää rukoukseksi Yritys ja erehdys kuuluvat suuren suunnittelijan luomaan maailmaan.

Gurun opissa – teksti Lauri Maarala - Ilma, jota hengität, on lahja: Me kysymme, miksi olemme täällä. Siihen ei ole lopullista vastausta. Meidän pitäisi ennemmin kysyä, missä me olemme, opettaa Sallie McFague.

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myotatunto #onni #reunallapelottaa #toivo 

Kirjoituksia:

Uskallus

Vahvaa suorittamista 

Merkitystä etsimässä

RUNO - Joku muu

RUNO - Elämä koulii

Oma itsensä

RUNO - Kun ei riitä - itselleen

RUNO - Epätäydellisyys

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

VIERASKYNÄ - Kirsi Vikman - KATO VAMMANEN!

Viivi vauvana

Esikoisemme syntyi 35 vuotta sitten. Viivi on tuonut iloa ja tyytyväisyyttä elämäämme. Hän on opettanut sen, että jos jotakuta rakastaa, se kannattaa ja pitää sanoa myös ääneen. Tunteet voi näyttää ja kannustaa voi kaikkia. Elä tämä päivä täysillä, mutta usko myös tulevaan. Suhtautuminen vammaisiin ja erilaisuuteen on onneksi parantunut ajan myötä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ASENTEET VAMMAISUUTTA KOHTAAN

Muistan yhä, kun työnsin rattaissa istuvaa pientä, kehitysvammaista tytärtäni. Vastaan tuli isoäiti leikki-ikäisen lapsenlapsensa kanssa. Ohitettuamme toisemme lapsi tokaisi kirkkaalla äänellä. “Ei se mikään vammanen oo, sill on kaikki kädet ja jalatkin!” Niinpä hyvinkin oli. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt, miksi tuo isoäiti koki tarpeelliseksi osoitella pienelle lapselle, että vammainen lapsi näyttää tuolta.

Ymmärrän, että kiinnitämme helposti erilaisuuteen huomiota. Osa on ihan hyväntahtoista uteliaisuutta, jossa ei ole mitään pahaa. Meillä voi olla ennakkoluuloja uutta ja outoa kohtaan. Saatuamme oikeaa tietoa, nuo ennakkokäsitykset ja mielikuvat voivat muuttua. Toivon, että tuo isoäiti olisi selittänyt lapsenlapselleen, etteivät kaikki vammat ja sairaudet aina näy ulospäin. Vammainen tai sairas kun voi olla niin monella tavalla.

RAKAS TYTTÄREMME VIIVI

Tyttäremme syntyi 80-luvulla. Hänellä on Downin syndrooma ja vaikea sydänvika, joka leikattiin hänen ollessaan 7-vuotias. Näin myöhemmin Viivin leikanneen lasten sydänkirurgin tv:ssä. Miten noin isot kädet auttavat niin pikkuruisenpieniä sydämiä!
Kauan sitten joku Viivin pikkuveljien kavereista kysyi, että “Onko sillä sun siskolla aivoja ollenkaan?” Johon pikkuveli kaikkitietävänä vastasi: ”Kyllä sillä aivot on. Mutta sydämestä se kaikki johtuu!” Sydänasiat olivat varmaan olleet pinnalla perheessämme ja lapsen logiikalla hän päätteli asian noin. 

Viivi karkaili pienempänä kotipihaltamme. Usein hän löytyi lähistön leikkikentältä. En heti tajunnut, että leikkikavereitahan hän vain etsi. Pikkuveljet kun olivat ties missä kavereittensa kanssa ja hän kotona, josta kukaan ei tullut hakemaan häntä leikkimään. Joskus poikien kaverit soittivat ovikelloa ja hän meni avaamaan ja kertoi, etteivät veljet ole kotona. Tuntui riipaisevalta kuulla: “Mutta minä olen”, kun kukaan ei koskaan tullut hakemaan juuri häntä leikkeihin. Oli hyvin ymmärrettävää suunnata, ilman lupaakin, leikkikentälle etsimään jotakuta leikkikaveriksi.
Viivi ei käynyt lähikoulua, joten hänellä ei ollut sellaista luontaista “lähilapsipiiriä” kuten muilla lapsillamme. Tämänkin tajusin vasta paljon myöhemmin. Viivin peruskoulun jälkeinen opiskelu oli ensin hieman hakusessa. Kun oma ala löytyi, elämä hymyili ja muutaman vuoden päästä oli tutkinto suoritettuna. Työ löytyi myöhemmin hieman eri alalta, mutta koulun antamat opit ovat muuten kantaneet pitkälle ja tuoneet harrastusten kautta paljon iloa elämään

SUHTAUTUMINEN VAMMAISUUTEEN

Vammaisiin suhtautuminen on parantunut tosi paljon. Tietoa on tullut valtavasti lisää. Ennen kaikkea vammaiset ovat saaneet mahdollisuuksia käydä koulua, oppia ja opettaa myös muita. Viivi opiskeli erityisluokalla harjaantumisopetuksessa. Hieno asia oli, että samassa koulussa oli myös “vammattomia”. Hän osallistui mahdollisuuksien mukaan myös normaaleihin kerhoihin, esim. muskariin ja liikuntakerhoihin. Paljon oli sellaistakin, mihin osallistuimme koko perheenä. Ja se vasta tärkeää olikin, koska huomasimme, että on muitakin, joilla on kehitysvammainen lapsi.
Vammaiset voivat itsenäistyä ja olla mukana tässä yhteiskunnassa. Jos ei aivan tasavertaisina, niin monessa asiassa paljon tasavertaisempina kuin aiemmin.

AVOIMUUTTA JA TUKEA – PUHUMALLA SUHTAUTUMINEN MUUTTUU

Viivi ja minä

Saimme erilaisissa tapaamisissa ja leireillä paljon tietoa ja tukea työntekijöiltä. Erityisen paljon saimme tukea muilta perheiltä. Osa tapaamistamme ihmisistä kulkee yhä elämässämme mukana. Kunnioitan oikeutta kertoa tai olla kertomatta vammastaan tai sairaudestaan. En itse voisi kuvitella, etten olisi kertonut perheeseemme syntyneestä vammaisesta lapsesta. Lastamme on saanut kuvata vaikkapa koulun tapahtumissa. Meihin on voinut olla henkilökohtaisesti yhteydessä, jos perheeseen on syntynyt kehitysvammainen lapsi. On tärkeää, että olemme olleet avoimia asian suhteen. Ja miten paljon olemme saaneetkaan, kun olemme itse avautuneet ja tavanneet muita vammaisperheitä!

Valehtelisin, jos sanoisin, että kaikki on aina ollut helppoa. Ei - kyllä huolta, murhetta ja suruakin on piisannut... Mutta kenenpä elämässä ei niitä olisi? Vuosien myötä on tajunnut sen, että oli helppoa laittaa kaikki vamman syyksi.

Mitä olemme oppineet tyttäreltämme?
Ensinnä ja erityisesti: Iloa ja tyytyväisyyttä. Ja sen, että jos jotakuta rakastaa, sen voi sanoa ja se kannattaa sanoa myös ääneen. Tunteet voi näyttää ja kannustaa voi kaikkia. Tytär ei koskaan unohda kertoa, miten paljon hän kaikkia rakastaa. Hänestä on tullut täti. Ei tarvitse kuin mainita pienen veljenpojan nimi, niin hän on kuin Hangon keksi!

TARRAUDU TOIVOON

Toivon ja kannustuksen merkitystä olen monesti miettinyt. Yksi tyttäremme lääkäreistä antoi eliniäksi korkeintaan 20 vuotta, mutta kohta hän on jo tuplannut tuon iän! Muistan ikuisesti keskussairaalan vauvojen teho-osaston siivoojan, joka positiivisuudellaan valoi meihin nuoriin, kokemattomiin vanhempiin, uskoa tulevaan. Esteitä voi itse kunkin tielle tulla ja kasautua. Voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Aina jostain löytyy oljenkorsi, joka auttaa ja vie eteenpäin.

Meillä vaikeita hetkiä on ollut mm. tyttären iso avosydänleikkaus, kun hän oli 7-vuotias. Siitäkin selvittiin. Älä lakkaa unelmoimasta, vaikka tie näyttäisi nousevan pystyyn. Aina on toivoa. Kannattaa aina lähteä etsimään kohtalotovereita, on kyseessä mikä tahansa vamma tai sairaus. Olemalla avoin, heitä kyllä osuu tiellesi.

Noin 30 vuotta myöhemmin sairastuin itse vakavasti, parantumattomasti. Kun muutama vuosi sitten kuulin nuo samat sanat ihanan keuhkolääkärini suusta, tarrasin niihin lujasti kiinni. Älä menetä toivoasi.

ELÄ TÄYSILLÄ

Elä tämä päivä täysillä, mutta usko myös tulevaan. Unelmointikaan ei ole kiellettyä. Jos vellot vain menneessä, menetät tämän päivän ja huominenkin livahtaa karkuun. Kirgisian tunnetuimman kirjailijan, Tsingiz Aitmatovin, sanat ovat aina merkinneet minulle paljon:
“Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan.”

Näitä onnen jyviä olen itsekin paljon elämästä löytänyt. Niitä toivon Sinullekin, hyvä lukija.

VIERASKYNÄ-KIRJOITTAJA

Olen Kirsi Vikman, 65-vuotias eläkkeellä oleva kieltenopettaja. Naimisissa, 3 lasta, 1 lapsenlapsi. Harrastuksiani ovat mm. sauvakävely, uinti, vapaaehtoistyö (erityisesti kehitysvammatyö ja Unicef). Rakastan pyöräilyä, teetä, syksyä, villapaitoja, sinistä ja violettia. 

#ilo #katovammanen #kiitollisuus #laheinen #onni #rakkaus #toivo #vertaistuki

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - SUODATTIMENA

Kuva Rauman Aarnkarin alueelta

Mieheni tutkimusjakso jatkuu vielä ensi viikolla, mutta viikonlopuksi mennään kotiin. On kivaa vaihtelua päästä valmiiseen aamiaispöytään, mutta eihän se oleilu samanlaista ole kuin kotona. Kotiin mennessä omia labroja otattamaan ja ruokakaupan kautta kotosalle. Kävin eilen poikani lisäksi tapaamassa sairaalassa tylsistyvää kohtalotoveriani. Hänellä onneksi myös kotimatka häämöttää. Jäin miettimään hotellitylsistymisen keskellä suodattimena olemista.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIKSI MYÖTÄELÄÄ JA AUTTAA?

Hiljainen seesteisyys kutsuu avautumaan, vaikkei tapahtunutta tai olevaa aina voi sanoilla muuttaa eikä poistaa. Ristin käteni, jotta paha olo pisara kerrallaan vähenisi edes jonkun elämän painolastista. Toisilla oma elämä on niin aikataulutettua, ettei enää jaksa eikä halua ajatella muuta kuin omia ja läheistensä asioita. Toiset kykenevät sulkemaan helpommin toisten vaikeudet ajatuksistaan.

ITSELLENI ON MERKITYKSELLISTÄ AUTTAA MUITA

No, olen sellainen, joka ei kykene siirtämään muille tapahtuvaa sivuun. On moitittukin. Sanottu ettei minun tarvitse kaikkien murheita harteillani kantaa. Tiedän. Jokaisen tulee hoitaa aina ensin oma elämänsä ja sitten läheistensä. Jos aikaa ja voimia riittää, on muiden auttamisen vuoro.
Ajattelen omaa tukihenkilöyttäni ja tämän blogin kirjoittamista omana sarkanani yhteiseksi hyväksi. En koe tätä työksi, mutta omalla tavallaan ajattelen sen olevan tärkeää. Joskus muutamilla riveillä tai sanoilla voi hitusen helpottaa toisen oloa. Se on palkitsevaa. On hyvä olla suodattimena, tuntea olevansa edes vähän hyödyllinen.

 

SUODATTIMENA

 

ARVAAMATONTA, YLLÄTTÄVÄÄ,

VATVOMISTA, EPÄVARMUUTTA.

 

SÄRÖ ELÄMÄN SATTUU YLLÄTTÄEN,

KARKEAN KOVETTUNEESEEN SIELUUN.

 

PAINUU VIILTO, LOHKEAA SURU,

KIPU KROPPAAN, MURHE SYVEMPÄÄN.

 

PIENEN PIENILLÄ HUOMIOILLA,

EPÄVARMUUDEN VÄHENTÄMISELLÄ.

 

HITAASTI, HILJAA SUODATTAMALLA

PIENEN PIENTÄ VARMUUTTA,

SIITÄ, ETTÄ ELÄMÄ LOPULTA KANTAA.

 

#arvaamaton #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo #vertaistuki

 

Kirjoituksia:

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Rakas Ystävä 2 - Painajaisista kohti haaveita 

RUNO - Jos voisin

Myötätunto

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Toivon valintoja

RUNO - Tulevaisuuden uskoa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.   

KUORRUTETTUUN MIEHEEN EI SAA KOSKEA

Pitkän, hyvin pitkän odotusajan jälkeen miehelläni alkoi tutkimusjakso. Muovitettu mies ei saa tehdä mitään äkkinäistä, hikoiluttavaa tahi muovikuorrutetta muutoin rasittavaa. Voin vain kuvitella miten ihana on nukkua ainakin 5 yötä ilman suihkua tuo kuorrutteen kanssa. Yövymme hotellissa, jossa, kuin piinan kruununa on amme – jonne hän ei voi mennä. Tutkimukset ovat tärkeitä, joten minuutti minuutilta kärvistellääna. Tutkimuspiina jatkunee ainakin viikon.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

TUTKIMUSRUMBA

Eikö oma sairasteluni olisi riittänyt yhdelle perheelle? Miehelläni tutkitaan ammattitautia. Byrokratian, vaiheiden - paperisen ja sähköisen asioinnin määrä mieheni tutkimuscaseen on ollut mittava. Kovin on sirpaleinen polku ja paljon pitää itse oivaltaa ja hoksata matkan varrella. Kaivaa, selvittää ja vaatia. Prosesseissa on monia toimijoita. Ensin ajateltiin tätä helpommaksi rastiksi, lääkärit olivat satunnaisia. Lopulta erikoislääkäri vihelsi pelin poikki ja osasi antaa jo hieman helpottavia troppeja. Kokeilu työssä oli floppi ja oireet pahentuivat. Siirto toisaalle, mutta oireilu paheni nopeasti (ja pelottavasti).
Koko ruljanssi on vienyt hyvin paljon - tuloistakin yli puolet. Toimijoita on ollut paljon - yleis-, -erikois-, ja työterveyslääkärit, työnantajan henkilöstöä, vakuutusyhtiö, työterveys, Kela sekä tutkimukset tekevä tutkimuslaitos henkilökuntineen ja tutkimuksineen. Tietenkin jo alkujaan kuvioon liittyivät erilaiset perustutkimuksia tekevät henkilöt. Ei olisi alkuvuodesta tällaista rumbaa osannut arvata, etenkään mieheni kohdalle.

PIENEN IHMISEN PIENET VOIMAVARAT

Kun työkyky ja toimeentulo on vaakalaudalla. Kun tippuu palkansaajasta Kelan päivärahoille. Kun on yksi pieni palanen labyrintissä, jossa eri tahot hoitavat asioita omasta näkökulmastaan. Mutta – sairastunut. Ei saa mistään apua tahi ymmärrystä, vain sirpaleista toimintaa vaiheineen. Tuntuu, että koko tarina ei kiinnostaa oikein mitään tahoa. Vie voimia ja uskoa, että näin iso ihmisen elämään loppuiäksi vaikuttava asia on kokonaisuudessaan lähinnä tylsä rutiini.

Entä jos ei osaa valita juuri oikeita sanoja hiillostettaessa?
Entä, jos lääkärin virheellisen puutteelliset kirjoitukset ovat avainasemassa?
Entä, jos on jo liian väsynyt selittämään? Kuka silloin on auttamassa?
Mielenrauhan, unen ja seesteisyyden löytäminen tällaisissa kriisitilanteissa on hankalaa.

PARANNUSMIETTEITÄ TÄMÄNKALTAISEEN RUMBAAN

Toivon, että päästäisiin malliin, jossa ihmiselle annettaisiin erilaisiin vakaviin kriiseihin avuksi ammattilainen, jolla olisi langat näpeissään ja yhteys joka taholle. Asiantuntija, joka kertoisi miten ja mitä tulee tapahtumaan ja valtuutuksella hoitelisi asioita. Mitä jos sairastunut saisi olla ihan vaan sairastunut. Ettei pashan olon lisäksi olisi tuhat mietityttävää asiaa, odottamista ja ihmettelemistä. Sellainen kun syö voimavaroja, aikaa, vaivaa, rahaa ja yöunet. Utopiaa, tiedän. Mutta eikö aina ole lupa haaveilla?

Olen varma, että apu ja tuki varhain, joku ylläkertomani utopistinen malli, toisi pitkässä juoksussa taloudellista ja inhimillistä säästöä ja apua. Puhumattakaan siitä, miten paljolta stressiltä ja pelkokertoimilta voisi välttyä, jos asiat hoituisivat keskeytyksettä ja joku olisi taustalla ohjaamassa ja hoitamassa. Elämän kriiseissä nimittäin voimavarat ovat vähissä ja stressitaso korkealla.

Tilaisuuksista pitää ottaa vaari. Tulin mukaan tänne Ison kaupungin hulinaan. Ehdin eilen tavata lounastreffillä tyttäreni ja tänään tapaan vielä poikani. Ah, Onnea!

#ahdistus #mielenrauha #reunallapelottaa #sairas #toivo

Kirjoituksia:

Työkyvyttömät järjestelmän uhrina

Kun sairastuu vakavasti

RUNO - Jos voisin

RUNO - Jos tietäisi

Sietää, sietää

RUNO - Kestä vielä

Sairastaminen käy työstä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - PASHA PÄIVÄ

Tiedättekö tunteen, kun olet ryytynyt ja nukkunut huonosti? Kun asia toisensa perään on puutteellinen, huono, huonompi. Kun jaksaminen ja hermosto on heikossa hapessa. Kun pitäisi olla voimia yhä uudelleen taistella, vaatia ja kyseenalaistaa. 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TIEDÄTTEKÖ

Tiedättekö tunteen, kun ajatus lehtien putoamisesta ja iltojen pidentymisestä ottaa niin paljon pattiin, että melkein leijuvan lehden tippumisen seuraaminen on se viimeinen piste ennen alkuräjähdystä?

Valittaminen, ja itsesääli on persikasta, MUTTA joskus 
- ah, niin varsin tarpeellista. MARINAA, MURINAA.

PASHA PÄIVÄ

 

SIELU HUUTAA HOOSIANNAA

KROPPA RÄYTYY, TUSKAA ANTAA.

HERMOT HEIKOSSA HAPESSA,

TUHAT ASIAA VAIHEESSA.

 

NUUTUNUT, RUPSAHTANUT.

AJATUS LAMAANTUNUT,

AIVOTOIMINTA EHTYNYT.

 

JOTAIN VÄHÄN YRITÄT,

YHÄ SYVEMMÄLLE TIPAHDAT.

JOTAIN VÄHÄN AIKAAN SAAT,

HUOMATAKSES IHAN TURHAAN.

 

PASHAPÄIVÄ PÄÄTÖKSEEN,

HUOKAA, ITKEE HILJAKSEEN.

PASHAPÄIVÄN YÖHÖN SAATAN,

KATKONAISEN UNETTOMAAN.

Kamala Luonto-sarjis 20-2929 joskus vaan on näitä päiviä

Kamala Luonto sarjis 21-3248

#ahdistus #alakulo #armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #sairas #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Kantapään kautta

RUNO - Kestä vielä 

RUNO - Heikkous

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta

RUNO - Itke vaan

RUNO - Hyvin sä vedät

RUNO - Henkäys kerrallaan

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.