on ihmisiä
joiden turvaverkko on ollut hyvin hatara
tuskin edes olemassa
ihminen sopeutuu
tiettyyn rajaan saakka
jos usko hyvään on murtunut
kerta toisensa jälkeen
seurauksena voi olla
vahva turvattomuuden
ja tyhjyyden kokemus
niin suuri
että sitä on vaikea paikata
saati korjata
voi tuntua
…siltä, ettei kukaan ymmärrä
eikä välitä
muita kohtaan se voi ilmetä
hurttina huumorina
tai tympeytenä
muiston tai tilanteen
sohaistessa arpeutuneeseen kohtaan
suhtautuminen voi olla
mustanpuhuvaa
tai täydellistä hiljaisuutta
ja eristäytymistä
kaiken pahan ja hankalan alla
on hiljainen alistettu
moneen kertaan tallattu ihminen
ihminen
joka on jäänyt vaille
hyvää ja rakkaudellista huolenpitoa
osaisimmepa kohdata
vaikeina pitämiämme ihmisiä
armollisemmin
kuunnellen
ja enemmän ymmärtäen
kenties turvattomuutta kokenut
voisi eheytyä
myönteisten kokemusten
ja ajan myötä,
pieni pala kerrallaan
jokainen on yhtä arvokas
taustastaan ja kokemuksistaan huolimatta
yritetään ymmärtää
ja pysytään rinnalla
hyvinä ja huonoina päivinä
turvaton
alati säikky ja epäilevä
toisten tarkoitusperiä pohtiva
liian paljon lastia elämän repussa
liikaa viiltävää kipumuistoa kehossa
ihan jäätävää viiltävää tuskaa mielessä
kuuntele häntä
johdata kohti hyvää
kehu ja kannusta elämään
hän on hauras arvoesinen
tuo turvaa vaille jäänyt
turvaton raunio
hän kaipaa vain rauhaa
annna turvasatama
hän tarvitsee vain
vakautta
ymmärtävää turvallista seuraa
vapaata muistoista
vapaata menneen välähdyksistä
tarjoa syliä olkaa vakautta turvaa huomiota
![]() |
Kevennyksenä: Kamala luonto 20–2817 |
.jpg)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti