Parantumattoman sairauden kanssa eläminen on vaativaa. Pohdin kirjoituksessa sitä, miten asiaan suhtautua ja miltä sairastuneesta saattaa tuntua. Kerron mikä voi muuttua ja mitä sairastunut saattaa muilta toivoa.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
SUHTAUDU PARANTUMATTOMASTI SAIRAASEEN "TAVALLISESTI"
Olen sairastanut jo 20 vuotta. Minulla on ollut aikaa
miettiä sairastamista ja myös kuoleman ajatusta. Järjen tasolla ymmärrän elinkaareni olevan normaalia lyhyemmän. Olen saanut ammennettua fakta- ja kokemustietoa vertaistukihenkilökoulutuksen
ja jatkokoulutusten myötä. Olen kiinnostunut ihmismielestö ja olen perehtynyt ja pohtinut näitä vaikeita asioita. Se on antanut oman tilanteeni suhteen asian rauhaa. Sairastamiseni on yksi asia elämässäni muiden asioiden joukossa.
Usein, etenkin alkuun, sairas joutuu selvittämään asioita ilman tukea. Maassamme on valitettava vaikenemisen
kulttuuri. Suhtautumistapoja parantumattomasti sairaan kohtaamiseen on monia. Uskoisin, että jokaisen vakavasti sairaan toive on tulla kohdatuksi siten kuin häneen suhteuduttiin ennen sairastumist. Myötätunnolla, se on hyä sana ja siten kuin toivoisi itseään tilanteessa kohdeltavan. Sairas haluaa elää ihan tavallista elämää.
Kukaan ei halua ajatella ainoastaan kuolemaa. Sairas tekee tavallisia asioita ja elää perusarkeaan. Osa työskentelee, hoitaa
elämän perusasioita ja tekee diagnoosista huolimatta monenlaisia asioita, joita terveenäkin oli tehnyt.
Usein parantumattomasti sairailla voi olla kiire tehdä. Moni haluaa tehdä itselleen merkityksellisiä asioita. Itselleni blogin kirjoittaminen ja vertaistukihenkilönä toimiminen on sitä. Ne antavat ajatuksen - vielä olen ja vielä voin.
KRIISEJÄ - KUOLEMAN AJATUS
Jokaisen parantumattomasti sairastuneen on käytävä kriisin klassiset vaiheet läpi. Asian hyväksyminen on jonain päivänä paremmalla tolalla. Joskus joku pieni asia, tapahtuma tai sanottu voi romahduttaa uudelleen.
Elämän päättyessä ennenaikaisesti on sen hyväksymisen pohtiminen vaiheittaista sahaavaa liikettä. Näin ainakin itselläni on ollut. Parantumattomasti sairas pyrkii elämään hyvää elämää arjessaan. Hänellä oin unelmia, mutta niiden mittakaava ja haaveet ovat saattavat muuttua. Oireiden ja tilanteiden mukaan perusturvallisuus on voinut järkkyä. Kuolema
puskee väistämättä jollain tavalla ja jollain aikajanalla parantumattomasti sairaan ajatuksiin.
Jokainen suhtautuu kuolemaan omalla tavallaan. Suurin osa
halunnee kokea loppuun asti merkityksellisyyden tunteita. Uskon, että eistä jokainen toivoo tulevansa
huomatuksi ja kohdatuksi sellaisena kuin on. Hän toivoo saavansa elää rakkaittensa kanssa niin
pitkään kuin se hänelle suodaan. Jokainen haluaa elää täysillä – sellaisena kuin hän on.
Minua lohduttaa kristinuskon ajatus siitä toivosta, että
näen rakkaani aikanaan taivaankodissa. Uskon myös kirjoitukseni Elämä
voittaa kuoleman -kirjoituksen sanomaan.
Linkit:
VIERASKYNÄ - Matilda Heikkilä - Suomeen tarvitaan syöpästrategia#ahdistus #armo #arvaamaton #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #syopa #toivo
Kirjoituksia:
Kokemukseni - Töissä sairaana
Jos voisin
Hoitoväsymys - Fatiikki
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti