Parantumattoman sairauden kanssa eläminen on vaativaa. Pohdin kirjoituksessa sitä, miten asiaan suhtautua ja miltä sairastuneelta saattaa tuntua. Siitä mikä voi muuttua ja mitä sairastunut saattaa muilta toivoa.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
SUHTAUDU PARANTUMATTOMASTI SAIRAASEEN "TAVALLISESTI"
Olen sairastanut jo 20 vuotta. Minulla on ollut aikaa miettiä sairastamista ja kuoleman ajatusta. Järjen tasolla ymmärrän elinkaareni olevan normaalia lyhyemmän. Minulla on ollut eväitä vertaistukihenkilökoulutuksen ja jatkokoulutusten takia perehtyä näihin vaikeisiin asioihin. Se on antanut itselleni asian omaksumiseen rauhaa. En toivo asian lakaisemista sivuun tai hyssyttelyä. Sairastamiseni on yksi asia muiden joukossa.
Usein, etenkin alkuun, potilas itse joutuu selvittämään asioita ilman tukea. Maassamme on vaikenemisen kulttuuri. Suhtautumistapoja parantumattomasti sairaan kohtaamiseen on monia. Uskoisin, että jokaisen toive on tulla kohdatuksi sellaisena kuin ennen sairastumista oli. Myötätunnolla, siten kuin toivoisi itseään tilanteessa kohdeltavan. Sairas haluaa ja elää ihan tavallista elämää. Kukaan ei varmasti halua pyhittää kaikkia ajatuksiaan kuolemalleen. Hän tekee tavallisia asioita ja elää perusarkea. Osa työskentelee, hoitaa elämän perusasioita ja tekee diagnoosista huolimatta monenlaisia asioita, joita terveenäkin olisi tehnyt.
Usein parantumattomasti sairailla on kiire tehdä. Moni haluaa tehdä vielä itselleen merkityksellisiä asioita. Itselleni blogin kirjoittaminen ja vertaistukihenkilönä toimiminen on sitä. Koska, vielä olen ja vielä voin.
KRIISEJÄ - ERILAISIA SUHTAUTUMISIA KUOLEMAN AJATUKSEEN
Kriisin klassiset vaiheet on jokaisen parantumattomasti sairastuneen käytävä läpi. Asian hyväksyminen on jonain päivänä paremmalla tolalla, vaikka joku pieni asia, tapahtuma tai sanottu voi romahduttaa vielä pitkän ajan päästä.
Elämän päättyessä ennenaikaisesti on sen hyväksyminen vaiheittaista sahaavaa liikettä. Näin ainakin itselläni on ollut. Parantumattomasti sairas pyrkii elämään hyvää elämää arjessaan. Hänelläkin oin unelmia, mutta niiden mittakaava ja haaveet ovat saattavat muuttua tilanteen myötä. Oireiden ja tilanteiden mukaan perusturvallisuus järkkyy. Kuolema
puskee väistämättä jollain tavalla ja jollain aikajanalla ajatuksiin.
Jokainen suhtautuu kuolemaan omalla tavallaan. Suurin osa
halunnee kokea loppuun asti merkityksellisyyden tunteita. Jokainen toivonee tulevansa
huomatuksi ja kohdatuksi. Kuoleva toivonee saavansa elää rakkaittensa kanssa niin
pitkään kuin se kullekin suodaan, täysillä – sellaisena ihmisenä kuin hän on ollut
ennen sairastumistaankin.
Itseäni lohduttaa kristinuskon ajatus siitä toivosta, että
näen rakkaani aikanaan taivaankodissa. Uskon myös kirjoitukseni Elämä
voittaa kuoleman -kirjoituksen sanomaan.
Linkit:
VIERASKYNÄ - Matilda Heikkilä - Suomeen tarvitaan syöpästrategia#ahdistus #armo #arvaamaton #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #syopa #toivo
Kirjoituksia:
Kokemukseni - Töissä sairaana
RUNO - Jos voisin
Hoitoväsymys
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti