Matilda Heikkilä kirjoitti blogiini Vieraskynäkirjoituksen
oltuaan Suomi Areenassa 13.7. vaatien Suomeen Syöpästrategiaa. Eilen hän oli
IL-TV:n Sensuroimaton Päivärinta-ohjelmassa puhumassa elämisestä parantumattoman syövän kanssa. Matilda on nuori pienen lapsen äiti, jonka syövän
diagnosointivaihe oli luvattoman hidasta. Näin käy monelle. Parantumattoman
sairauden kanssa eläminen on vaativaa.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
PUHU KUOLEVALLE KUIN IHMISELLE
Väliotsikon niminen kirjoitus on Laura Kotilan haastattelu. Se herätti keskustelua myös eräässä syöpäsairaiden
ryhmässä. Kirjoitus löytyy linkeistä, jossa on myös puhuttu
tallenne.
Itse olen sairastanut jo 20 vuotta. Syöpäni löytyi sydämen
kuvantamisen sivulöydöksenä reilu 2 vuotta sitten. Minulla on ollut aikaa
miettiä sairastamista ja kuoleman ajatusta. Järjen tasolla ymmärrän elinkaareni olevan normaalia lyhyemmän. Minulla on ollut eväitä vertaistukihenkilökoulutuksen
ja jatkokoulutusten puitteissa perehtyä näihin vaikeisiin asioihin. Se on
tuonut asian käsittelyyn ja omaksumiseen omanlaistaan rauhaa. Korkealle nousee Kotilan kirjoituksen toive itsellänikin. En toivo asian lakaisemista sivuun tai hyssyttelyä. Sairastamiseni on yksi asia muiden joukossa.
DIAGNOOSIN KERTOMINEN – TERVEYDENHUOLLON LAATU
Kotila on itse parantumattomasti sairas lääkäri. Hän käsittelee lääkärin näkökulmasta diagnoosin
kertomista. Hän mainitsee
puutteina mm. omalääkärin, tukipalveluiden puutteen ja sen, että usein potilas
itse joutuu asioita selvittämään, ilman tukea. Maassamme on vaikenemisen
kulttuuri, etenkin jos sairastuu peruuttamattomasti. Hän mainitsee myös
oireiden kirjaamisen tärkeyden ja toivoo asiaan esim. mobiilisovellusta. Hän
toivoo käytännön neuvoja, joilla voitaisiin auttaa juuri kyseistä potilasta hänen arjessaan ja tilanteessaan.
SUHTAUTUMISTAVAT
Suhtautumistapoja parantumattomasti sairaan kohtaamiseen on
useita. Aihe on niin rankka, että oikeaa tapaa ei
ole. Se on ymmärrettävää. Jos asia tulee keskusteluun, niin varmasti jokaisen
toive on tulla kohdatuksi sellaisena kuin ennen sairastumistakin oli. Myötätunnolla, siten kuin toivoisi itseään tilanteessa kohdeltavan.
Peruuntumattomasti sairas haluaa ja elää ihan tavallista elämää.
Kukaan ei missään tilanteessa halunne 24/7 pyhittää ajatuksiaan omalle
kuolemalleen vaan hän tekee tavallisia asioita ja elää perusarkeaan. Osa työskentelee, hoitaa
elämän perusasioita ja tekee diagnoosista huolimatta monenlaisia asioita, joita terveenäkin olisi
tehnyt.
Matilda Heikkilä kertoo IL-TV:n haastattelussaan vaikeudesta hyväksyä parantumattomasti sairaan osa. Hän on tavattoman tarmokas. Hän on kääntänyt joka kiven etsiessään tietoa ja mahdollisia hoitovaihtoehtoja. Moni kokee samoin, sillä tietoa on saatavilla, mutta se pitää itse osata kaivaa - ja esittää edelleen hoitotahoilleen. Usein parantumattomasti sairaalla on kiire tehdä. Etsiä tietoa ja tehdä vielä itselleen merkityksellisiä asioita.
Itselleni blogin kirjoittaminen ja vertaistukihenkilönä toimiminen on sitä. Koska, VIELÄ OLEN ja VIELÄ VOIN.
TAVALLISTA ELÄMÄÄ?
Kriisin klassiset vaiheet ovat käytävä läpi, ellei kyseessä ole äkkitilanne. Asian hyväksyminen on jonain päivänä paremmalla tolalla,
mutta joku pieni asia, tapahtuma tai sanottu voi romahduttaa. Elämän päättyminen ennenaikaisesti ja asian hyväksyminen yhdessä arjessa elämisen, unelmoinnin ja hyvän elämän suhteen on sahaavaa
liikettä. Oireiden ja tilanteiden mukaan perusturvallisuus järkkyy ja kuolema
puskee väistämättä ajatuksiin, ajoittain enemmän ja toisinaan vähemmän.
Jokainen suhtautuu kuolemaan omalla tavallaan. Suurin osa
halunnee kokea loppuun asti merkityksellisyyden tunteita. Hän toivonee tulevansa
huomatuksi ja kohdatuksi. Kuoleva toivonee saavansa elää rakkaittensa kanssa niin
pitkään kuin kullekin suodaan, täysillä – sellaisena ihmisenä kuin hän on ollut
ennen sairastumistaankin.
Itseäni lohduttaa kristinuskon ajatus siitä toivosta, että
näen rakkaani aikanaan taivaankodissa. Uskon myös kirjoitukseni Elämä
voittaa kuoleman -kirjoituksen sanomaan (alimmaisena Kirjoituksiani linkeissä).
Linkit:
VIERASKYNÄ - Matilda Heikkilä - Suomeen tarvitaan syöpästrategia#ahdistus #armo #arvaamaton #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #syopa #toivo
Kirjoituksia:
Kokemukseni - Töissä sairaana
RUNO - Jos voisin
Hoitoväsymys
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti