Parantumattoman sairauden kanssa eläminen on vaativaa. Sairastuminen on shokki. Elinajan ennusteet vaihtelevat saman sairaudenkin osalta. Miten sairastumiseen voi suhtautua, miltä asia voi tuntua, mitkä asiat voivat muuttua ja mitä sairastunut voinee toivoa. Jokaisella sairastuneella on oma kokemuksensa ja totuutensa näistä asioista. Kerron mitä itse asiasta ajattelen - sairaana ja vertaistukikokemusteni kasvattamana.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
SUHTAUDU PARANTUMATTOMASTI SAIRAASEEN "TAVALLISESTI"
Olen sairastanut jo 20 vuotta. Minulla on ollut aikaa
miettiä sairastamista ja myös kuoleman ajatusta. Järjen tasolla ymmärrän elinkaareni olevan normaalia lyhyemmän. Olen saanut ammennettua fakta- ja kokemustietoa vertaistukihenkilökoulutuksen
ja jatkokoulutusten myötä. Olen kiinnostunut siitä kaikesta, mitä koemme. Mitä mielessä pyörii, miltä sairastaminen fyysisesti tuntuu. Paljon asioita ja jokaisella omanlaisensa. Olen lukenut, keskustellut ja pohtinut näitä vaikeita asioita. Se on antanut oman tilanteeni suhteen asian rauhaa.
Ajattelen, että lopulta sairastaminen on asia muiden elämässäni olevien asioiden joukossa.
Usein, etenkin alkuun, sairas joutuu selvittämään asioita ilman tukea. Maassamme on valitettava vaikenemisen
kulttuuri. Suhtautumistapoja parantumattomasti sairaan kohtaamiseen on monia. Uskoisin, että jokaisen vakavasti sairaan toive on tulla kohdatuksi siten kuin häneen suhtauduttiin ennen sairastumistaan. Myötätuntoisesti sitä toivoisi itseään kohdeltavan. Sairas halunnee elää mahdollisimman tavallista elämää.
Kukaan ei halua ajatella vain kuoleman ajatuksia. Sairas tekee tavallisia asioita ja elää perusarkeaan. Osa työskentelee, hoitaa
elämän perusasioita ja tekee diagnoosista huolimatta monenlaisia asioita, joita terveenäkin teki.
Parantumattomasti sairailla voi olla kiire tehdä. Moni haluaa tehdä vielä itselleen merkityksellisiä asioita. Itselleni blogin kirjoittaminen ja vertaistukihenkilönä toimiminen on sitä. Ne antavat ajatuksen - vielä olen ja vielä voin.
KRIISEJÄ - AJATUS KUOLEMASTA
Jokaisen parantumattomasti sairastuneen on käytävä kriisin klassiset vaiheet läpi. Asian hyväksyminen on jonain päivänä paremmalla tolalla. Joskus joku pieni asia, tapahtuma tai sanottu voi romahduttaa uudelleen.
Elämän päättyessä ennenaikaisesti on sen hyväksymisen pohtiminen vaiheittaista sahaavaa liikettä. Näin ainakin itselläni on ollut. Parantumattomasti sairas pyrkii elämään hyvää elämää arjessaan. Hänellä on unelmia, vaikka niiden mittakaava ja haaveet ovat saattaneet muuttua. Oireiden ja tilanteiden mukaan hänen ja hänen läheisensä perusturvallisuus on voinut järkkyä. Jollain aikajanalla ja jollain tavalla kuolema puskee parantumattomasti sairaan ajatuksiin.
Jokainen suhtautuu kuolemaan omalla tavallaan. Suurin osa halunnee kokea loppuun asti merkityksellisyyden tunteita. Uskon, että eistä jokainen toivoo tulevansa huomatuksi ja kohdatuksi sellaisena kuin on. Hän toivoo saavansa elää rakkaittensa kanssa niin pitkään kuin se hänelle suodaan. Jokainen elää täysillä – sellaisena kuin hän on.
Minua lohduttaa kristinuskon ajatus siitä toivosta, että
näen rakkaani aikanaan taivaankodissa. Uskon myös kirjoitukseni Elämä
voittaa kuoleman -kirjoituksen sanomaan.
Linkit:
VIERASKYNÄ - Matilda Heikkilä - Suomeen tarvitaan syöpästrategia#ahdistus #armo #arvaamaton #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #syopa #toivo
Kirjoituksia:
Kokemukseni - Töissä sairaana
Jos voisin
Hoitoväsymys - Fatiikki
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti