 |
| |
mistä nousee inhimillisyys
toisen tuskan ymmärtäminen
hauras
vanhansielu
oppinut kantapään kautta
vähän
elämän reunalla seuraten
on löytänyt tasapainonsa
elämän vaatimusten tavoitteiden
välimaaston
hän on koonnut henkisen kotinsa
itsensä monesti ja yhä uudelleen
etsinyt empinyt erehtynyt
löytänyt ajan myötä mielenrauhan
eletystä hoksannut oivalluksia pintakiiltoa syvemmältä
syvämuistiin juurtuneita oppinut nöyryyttä
on tapahtunut elämää mullistaneita
niin jatkaa oppimatkalla
takanaan raskaita kilometrejä kivikkoisia polkuja
olemme katoavaa kiertokulkua
niin kuin ympärillämme oleva silmin nähtävä
oppimassa opettamassa itseämme – toisiamme
harva lopulta tietää mistä kunkin elämän hyvä koostuu
paljon hoksannut kai tuo vanha sielu
💗
vanha sielu tietää
tuskan ja epätoivon
hän on pahaa ja hyvää kokenut
tasapainoaan etsinyt
kompuroinut
aistinut
herkistynyt
hän aistii muista
vaikka ei voi tietää
aavistaa vain
mitä kunkin
maskin takana
voi olla
💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti