Onko oikeutettua olla
turhautunut ja keskeneräinen ?
Toki, elämä on aina puolinaista
ja suurenmoinen lahja.
Joskus, monta pientä turhautumista
voi muodostaaa lankakerän lailla
kasvavan suuren sotkun aivotoiminnassa.
Toisinaan pieni ihminen on isojen
vaikeiden asioiden alla elämässään.
On hyvä haukata huolella happea.
Eletyssä elämässä kertyy kuonaa ja tahmaa.
On monenmoista mieltä rassaavaa.
Niin turhautuneena
... tässä junnaan.
Pyörin pienissä epäkohdissa
ja mittavan muhevissa murheissa.
Olen melkein mosaiikkia.
Entisen rikotun tilalla on hyvin haurasta.
Melkein uppoan epävarmuuden suonsilmään.
Rämmin turhautumisen, malttamattomuuden
ja riittämättömyyden hyllyvässä suossa.
Voi, voi ja auts. Tätä pientä elämääni ja päättämättömyyttäni
Itseeni, niin turhaudun.
Joskus, tämän tyynen ulkokuoreni alla käyn niin kuumana, että melkein kiehun.
Sellainen lienee myös puhdistavaa. Sillä, tunteet täytyy saada puhaltaa ulos.
💗
.jpg)












.jpg)



