Reunalla pelottaa: tammikuuta 2023

RUNO - TURHAUTUNUT

Onko oikeus olla turhautunut ja keskeneräinen? Elämä on puolinaista ja toki lahja. Joskus monta pientä turhautumista muodostaa lankakerän lailla vyyhdin, jonka alla haluaa haukata vähän happea – ennen kuin ryhtyy solmuja ja sotkuja kelaamaan siistiksi keräksi.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

Liityttehän seuraamaan!

TURHAUTUNUT

JUNNAAMASSA PAIKALLAAN,

MONISSA PIKKU MURHEISSAAN.

PIENISSÄ EPÄKOHDISSA,

EPÄVARMUUDEN SUOSSA.

VAIKKA

TIETÄÄ HENGITTÄVÄNSÄ,

LIIKKUVANSA, KOKEVANSA.

OLEVANSA ONNEKASKIN,

HOKSAAVANSA PALJONKIN.

ENTISTEN PÄÄLLE AINA UUTTA,

PIENENPIENIÄ HUONOJA FIBOJA.

ELÄMÄN UIMA-ALTAASSA,

LIIAN VEDEN YLI LÄISKYESSÄ.

ELON MALJAAN SYNTYNYT MOSAIIKKIA,

HAURAAKSI HIOTTUUN PAIKKA-AINETTA.

RIKOTUN TILALLE PEHMEÄN HAURAASTA,

KOVAKSI KEITETYMPÄÄ TURHAUTUNUTTA.

Kevennykseksi Kamala Luonto 21-3109

#alakulo #armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Jäljet jättää elämä

RUNO - Kosketus olkapäälle

RUNO - Elämisen arvoista elämää

RUNO - Huolia ja omaan kuplaan

RUNO - Kaikki kontrollissa

RUNO - Onhan vielä olemassa kaunista ja hyvää

RUNO - Epätäydellisyys

RUNO - Turvaton

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – PÄÄSTÄ IRTI

Kuva Lev Tolstoy quote on pain

Elämässä voi opetella päästämään irti. Asioista, jotka ovat tapahtuneet. Ajan tuomaan. On asioita, tilanteita ja ihmisiä, joiden kanssa on tultava toimeen. Elämä on aina keskeneräinen. Asiatkin ovat vain asioita. On hyvä oppia päästämään irti kaikesta sellaisesta, johon ei voi itse vaikuttaa, mutta jotka ovat osa elämäämme.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ASIOITA VOI

… ajatella kärsivällisyyden oppitunteina ja kokemuksina. Aina ei saa mitä haluaa, eikä ole mahdollisuutta valita. Epämieluisien asioiden kanssa voi auttaa, jos tuumaa, että – aika aikaansa. Ärsyyntymisen sijaan voisi kerätä itselleen myös Ihanien, Kivojen ja OK-asioiden listaa. Ehkä jopa viritellä listaa Unelmistaan.

OLISI HYVÄ

… opetella nojaamaan toisiin ihmisiin. Jakaa toisille myös omia vähemmän ruusuisia, rosoisiakin asioitaan. Avauduttuaan voi hämmästyä miten moni muukin voi kertoa, ettei heidänkään elämänsä ole vain ruusuntuoksua, pumpulia ja karkkipäivää.
Voisi opetella ottamaan toisilta vastaan kannustusta ja olkapäätä. Tai vastavuoroisesti voisi olla muille elämäntuulissa horjuville tukipilarina, silloin kun siihen itsellä voimia riittää.

PÄÄSTÄ IRTI

TURHANA LAUKKAAVISTA,

OLETTAMUKSISTA,

TURHANPÄIVÄISEN PIENISTÄ,

ASIOISTA, JOITA EI VOI MUUTTAA.

PÄÄSTÄ IRTI

EPÄVARMUUDESTA,

EPÄLUULOISTA,

PÄRJÄÄMISEN PANSSARISTA.

PÄÄSTÄ IRTI

ONNELLISEN HUOLETTOMAN, HELPON,

NAMINAMI-ELÄMÄN TAVOITTELUSTA.

IHMISEN OSA ON SINNE PÄIN,

ONNEA VÄLILLÄ AJOITTAIN.

PÄÄSTÄ IRTI

VOISI OPETELLA TYYTYMÄÄN

TARJOTTUUN HETKEEN, AIKAAN,

ELÄMÄN TARJOAMAAN RETKEEN.

Kevennykseksi Kamala Luonto 21-3095

#ahdistus #armo #kiitollisuus #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Seesteisyyys

RUNO - Elämä koulii

Mielenrauhaa

RUNO - Sivuun siirretyt taakat

RUNO - Epätäydellisyys

RUNO - Aitoon kanssakäymiseen

RUNO - Kontrasteja elämän

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – SYVÄJÄÄSSÄ

Kuva Helena Turpeinen - kurkistus talveen

Mielessä on tilanteita, joissa olen ollut lamaantunut. Sisäisesti tyhjä, pettynyt, lohduton, epätoivoinen ja vailla uskoa huomiseen. Palella voi monella tapaa.

Elämään kuuluuvat mielen myrskyt ja kuohunnat, kuten lämän edessä nöyrtyminenkin. Alakulolla ja vaikeiden asioiden läpi puskemisella on aikansa ja tarkoituksensa. Mennään hitaasti ja opitaan toisista ja itsestämme.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SYVÄJÄÄSSÄ

YTIMIÄ MYÖTEN LOHDUTON,

TURTANA, NÄKOKYVYTÖN.

LÄHES TAHDOTON,

TOIMINTAKYVYTÖN.

JUMISSÄ ITSENSÄ KANSSA.

TARPEIDENSA, HALUJENSA,

TARPEELLISUUTENSA.

ARVOTTOMUUDESSAAN,

KESKENERÄISYYDESSÄÄN,

MITÄTTÖMIÄ TUUMATESSAAN.

ISOJA ASIOITA KIPUILLESSAAN.

UMPISOLMUSSA,

MIELI MAASSA,

SIELU SYVÄJÄÄSSÄ.

Kevennykseksi Kamala Luonto 20-2895

#ahdistus #alakulo #armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Kestä vielä

RUNO - Itke vaan

RUNO - Elämä koulii

RUNO - Elämisen arvoista elämää

Itsesäälistä kiitollisuuteen

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

LANDEMIA – MAALLA ON MUKAVAA

Kuva Helena Turpeinen

MTV Uutisten artikkeli: ” Pandemiasta "landemia"? "Miljoona suomalaista haaveilee maallemuutosta" pisti pohtimaan. Jos 3,5 vuotta sitten olisi lyöty vetoa siitä asunko joskus maalla pikkukunnassa, olisin aika isosti väittänyt: En ikinä. Ja kas, tuli mies ja rakkaus ja elämäni asuinpaikkaa myöten mullistui. Koskaan ei pidä sanoa – ei koskaan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

EN USKONUT IKINÄ ASUVANI NÄIN

Olen ikäni asunut kaupungeissa (lapsuus ja nuoruus mansessa). Ison osan elämästäni asuin pääkaupunkiseudun liepeillä kaupungissa, jossa lapsilla oli hyvä kasvaa. Vointini ja liikkumiskykyni on ollut vuosikauden haasteellista ja hankalaa. Olenkin siis hyötykäyttänyt muiden menoja, kun jonnekin piti mennä. Muuttaessani yksin asuin pikkukaupungin ytimessä. jossa oli kaupat ja juna oli lähellä. En halunnut jäädä jumittamaan asuntooni. Ajattelin pärjääväni ilman autoa, mutta sekin tuli hankittua yhdessä tyttäreni kanssa - ainahan jotain hankintaa ja menoa on. Sydänraasuni ryhtyi pullikoimaan ja minulle määrättiin ajokielto 7 kk (peräkkäin). Kun ablaatiosta oli mennyt riittävästi aikaa ilman uusia vakavia rytmihäiriöitä, sain ajo-oikeuteni takaisin. Tyttäreni saatu opiskelupaikan pistettiin polle myyntiin. Kallis ylläpidettävä vempele eikä ollut takeita olisiko minusta useinkaan huristelemaan.

Asun nyt pikkukunnassa, josta lähimpien pikkukaupunkien keskustoihin on 10 ja 18 km. Motari ja junayhteydet niistä löytyy. Juna-asema on myös kodistamme rapian km päässä, mutta sinne en jaksa tavaroiden kera enkä ilman. Asutaan pikkutaajamassa, yhdellä rajanaapurilla on muutama kana ja noin 300 m päässä näkyy olevan 2 hevosta. Lehmiä tahi muuta eksotiikka ei taajamassa näy. Veikkaan, ettemme ehkä täytä landeilun kaikkia kriteerejä. On tuossa likellä peltoa ja kaikenlaisia eläimiä on nurkilla taajaman postausten mukaan. Mielenkiintoisimpana Tampereen Ilveksen fanina pidän sitä, että seudulla ja ihan 0,5 km päässä ollut Ilveshavaintoja. Elättelen toivoa, josko joskus itsekin onnistuisin tuon uljaan eläimen tapaamaan ihan luonnossa livenä. Tämä on itselle yhä aika uutta ja outoa ja tuntuu, että oon landella – vaikkei lehmänlanta tai muu pellonlevite olekaan sieraimiini leijaillut.

MITÄ HYVÄÄ?

Ensinnä huomaa hiljaisuuden. Vilkkaammin ja taajemmin asuessa olo on aina vähän hektinen. Ihmisiä paljon kaikkialla – kävelemässä, asioimassa, autoilemassa, hisseissä, taloyhtiöiden pihoilla. Ruuhkaisissa paikoissa liikkuessa on rauhaton olo. Ihmisiä pitää väistellä, siirtyä sivuun nopeammin ja raivokkaammin rynnivien tieltä. Aina jostain kuuluu, jos jotain ääniä. Äänimaailma ei oikein koskaan ole ilman ihmisen aikaansaamaa ääntä. Kaupungit eivät hiljene koskaan. No, täällä linnut laulavat ja sen kuulee. Autotieltä meille vienoisesti kuuluu. Ja välillä on ihan hipihiljaista – ei kuulu kuin omien askelten tai touhuilun ääni. Mikä on t o d e l l a rauhoittavaa.

ILMAN PUHTAUS

Ihan heti vieraillessani yli 100-vuotiaassa hirsitalossa huomasin, miten helppo oli hengittää. Kerrostaloissa asuessa tarvitsin jatkuvasti kostuttavia silmätippoja. Tällä hetkellä en oikeastaan lainkaan. Siitepölyaikaan hieman allergiatippoja.

Toinen kiva asia on, että meillä ei tarvitse pestä ikkunoita. Ne on pesty vain kerran tämän vajaan 3,5 vuoden aikana. Ei kerry ilmansaasteita, ei lentele lentokoneet eikä autoista tai muustakaan tunnut juuri mitään talollemme asti kertyvän. Tuntuu hyvältä – etenkin näin keuhko- ja sydänsairaana.

Pitemmittä mainospuheitta – Ei landella niin pahasti ole, jottei täällä voisi viihtyä. Netti ja muut härpäkkeet toimii joka niemessä ja notkossa. Eikä asuta ihan periferiassa – aina voi käydä kääntymässä ja kokemassa muualla elämyksiä. Palatakseen kipin kapin oman kodin lämpöön.

KAIKILLE LUKIJOILLE OIKEIN HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

SARKASMILLA Kamala luonto 20-2833

Linkkiluettelo:

MTV Uutiset - haastattelussa Rasmus Ari ja Aleksi Koivistoja ” Pandemiasta "landemia"? "Miljoona suomalaista haaveilee maallemuutosta

#ilo #mielenrauha #onni #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Toivon valintoja

RUNO - Arkeesi mietteitä

RUNO - Hiljaisuus

RUNO - Uskalletaan

RUNO - Vähemmän on enemmän

Ajan kulumisesta

Vanhemmiten

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

ELÄMÄN JÄLJISTÄ

Pohdiskelen tavaran tarpeellisuutta, hamstraamista ja minimalisointia. Koronarajoitusten hölläys ja loppuminen nosti radikaalisti omaa liikkumista ja otettujen otosten määrää. Kyllä, edelleen työstän valokuva-albumia. Mies täytti vuosia ja poikani synttärit on tänään. Aika kuluu, merkkipäiviä on hämmentävän usein. Puuhastelen kaikkea pientä päivän mittaan, jota ei niin konkreettisesti huomaa – paitsi, jos jotain tarvitsee.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

RUNSAUS VAI MINIMOINTI?

Olen pieniä puuhastellut. Käsi ei ole ehta ja hidastaa. Kivut vähemmät ja liikkuu ihan kivasti. Olen kirjoittanut pari juttua Karpatiat ry:n-jäsenlehteen (sydänlihassairaiden potilasjärjestö). Syöpäpotilaat ry:n kirjoitushaasteeseen vastaamista pohtinut ja vähän siihen luonnostellut. Ikuisuusprojekti valokuvien siirtäminen tilattavaan albumiin on nytkähtänyt eteenpäin valinnan osalta.

Tavaran karsimisen kanssa on ystäväpariskuntamme paininut muuttotouhujensa myötä. On ihmeellistä. miten kaapit syövät huomaamatta sisälleen kaikenlaista, joiden olemassaoloa ei oikein muistanutkaan. Vanhan kansan ihmiset opettivat, ettei mitään rahanarvoista saa hävittää. Jotain voi tarvita joskus. Joku karma siinä piilee – kun jotain rikkoutuu tai uupuu, niin se on se minkä turhana juuri pois nakkasi. On inhaa muistaa, että se juuri tähän tilanteeseen auttava härpäke on varmasti jossain. Vaan missä?? Ei aina kauheasti muistijälkeä tallella, ainakaan silloin kun sen tiedon pitäisi tulla kuin Manulle illallisen.

Meillä on tilaa, mutta säilytysratkaisut voisivat olla käyttökelpoisemmat. Oma kiinnostuksen puute organisoidakin näyttelee isoa osaa, kun voi keksiä kivempaakin puuhaa. Usein kun riittää se, että hahmottaa missä päin kyseinen haettava on. Tietyllä logiikalla niitä - ei jokapäiväisiä sijoittelenkin. Jos Kroisos olisin, niin voisin noita kaappien kätköjä katsomaan ottaa ammattijärjestäjän. On myös tosi paljon kivempaa ja nopsempaa tehdä ”perkaamisoperaatiota” jonkun toisen kanssa kuin itsestään. Meinaan, on se itsekseen aikas puisevaa puuhaa.

ELÄMÄÄ VAAN, EI SEN ENEMPÄÄ

Facebuukkeli ilahdutti pari päivää sitten 2 vuoden takaisella muistolla. Olen kahden vuoden sisällä onnistunut murtamaan jo jalan ja käden – ja sitä ennen tapaturmia ei ole ollut. Noo, lapsena palovammoja ym., mutta ei mitään luun murskajaisia. Olen pentuna kaatunut satoja kertoja ja saanut tuta tönimisistä. Polvet ja muut arat pinnat ovat arpia täynnä - niitä elämän jälkiä.

Elämä on jättänyt kroppaan jälkiään. Kenties niiden tarkoitus on muistuttaa meitä kuolevaisuudestamme. Sydänleikkauksen, syöpäleikkauksen, tahdistimen arpia ja koepalojen oton arpia muiden pienempien tavallisten lisäksi. Yleensä kuljen niin vaatekappaleisiin verhottuna, ettei asiaa voi huomata. Kroppani ei ole lihaksikas eikä ihanteiden mukainen. Toimii se silti ihan hyvästi, kun sen kanssa vaan toimii rauhaisan hämäläisesti eikä hösellä.

Välillä teevee suoltaa mitä sattuu ja iltaväsynä jää vaan katsomaan ihan sattumanvaraisia. Usein Remppa vai muutto tms. Muutamia kertoja viime viikolla TV jäi päälle ja sitä jumittui toljottamaan Beverly Hillsin rikkaita ja kuuluisia – oliko täydelliset naiset tms?? Miten kiristettyjä ja luonnottomia kasvoja ja kehoja. Voi ulkokultaisuuden ja teennäisyyden määrää! Kokki kertoi kaikilla olevan joku kuuri meneillään. Ihan tuli katsoessa myötähäpeä, säälikin. Tuoko on elämää, josta jotkut haaveilevat ja jota jotkut kadehtivat? Uskomattoman surullinen ajatus …

Kävin pari vuotta sitten heti jalkatapaturman jälkeen kardiologilla. Jouduin lainaamaan Meilahden aulasta keppien lisäksi pyörätuolia (pitkät välimatkat ja surkeat käsivoimat). Rapian viikon päästä menen taas kardiologin ”pakeille”, tällä kertaa sitten käsikipsini kanssa. Hassu sattumus.

Huomenna käynti lounaalla nuorisoni kanssa. Voikaa hyvin! Elämä on laiffii!

Kevennykseksi Kamala Luonto 20-2903

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Aina on lupa haaveilla

RUNO - Sairaan eloa

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

KAIKKI EI NÄY PÄÄLLEPÄIN - OUTI PERÄLÄN KIRJOITUS

Seuraava kirjoitus on uutta sydäntä odottavan. Tiesittekö, elinsiirtoa odottavien tilanne on ennätyksellinen vaikea, pitkään vaikuttaneen pandemian vuoksi? Jonotukseen kirjaimellisesti kuollaan. Siirtoja on tehty historiallisen vähän ja siirtoa odottavien tilanne on vaikea.
Tiedättekö, että vaikeasta sairaudesta huolimatta ihminen voi näyttää ja kävelläkin siten, että näyttää hetkisen ihan hyvinvoivalta?
Kaikki ei näy ulospäin, joten jos joku asia mietityttää, kysyttehän rohkeasti. Kirjoituksen levittämiseen Outi Perälä on antanut luvan ja sen teen, koska se tuntuu tärkeältä.

Kysy siis. Sen sijaan, että …

OUTI PERÄLÄN KIRJOITUS

”Lauantaina 21.1 noin klo 15 Oulun Raksilan citymarketin edessä Citroen Picassossa vänkärin paikalla istuva vanhempi rouva:

KAIKKI VAIVAT EI NÄY PÄÄLLEPÄIN

Cittarin edessä oli neljä tyhjää invapaikkaa, joista yhteen mieheni kanssa automme parkkeerasimme. Invamerkki ikkunaan ja kauppaan. Viereisessä, ei invapaikassa, oli kuvaamani auto ja rouva, joka katsoi tehtäväkseen ilmoittaa meille, että kyseessä invapaikka. Mieheni kanssa huikattiin että joo niin on, merkki on ikkunassa. (Ajateltiin ettei hän hoksannut). Tämä nainen ilmoittaa, että "saahan teillä se invamerkki olla, mutta TE ETTE OLE INVALIDEJA, et sinä etkä sinä!" ja osoittaa sormellaan vuoroin miestäni ja vuoroin minua. Osoittelun lisäksi jo pelkkä puhetapa oli korvaani todella ikävä.

Lähden rivakasti naisen luo, aikomuksenani esitellä hänelle olallani keikkuva laukku, jossa sydämeni apupumppua kannan. Rouva lyö autonsa oven kiinni ja napsauttaa keskuslukituksen päälle. Mieheni yrittää sanoa ettei vaivat näy päällepäin. Kukapa sisääni sysipaskaa moottoroitua sydäntäni näkisi?

Rouva huiskii, että hölynpölyä.

Minulla kilahtaa täysin. Vedän kaiken kansan edessä takkini ylös ja näytän violetin mustelmaisen lääkepistoksin pistellyn vatsani, jossa teipattuna letku, joka johtaa laukusta vatsanpeitteiden läpi sydämeeni. Näytän laukun ja apupumpun ohjausyksikön näytön. Itku tulee. Paukutan keskisormea picasson ikkunaan.

Tässä kohtaa rouva sanoo ikkunan läpi anteeksi. Se ei enää ikävä kyllä tuntunut enää miltään.

Hän oli jo satuttanut.

Hän ja hänen oletuksensa.

Minä tärisen vielä kaupassakin, tunnen rytmihäiriöt. Itkettää ja suututtaa. Miksi, miksi!!!! Odotan sydänsiirrettä ja olisin niin mieluusti terve. Tämä invaetuus on pieni kädenojennus meille, joille elämä on sairauden myötä haasteellista. Lääkäri on todennut vamma-asteeni ja sen mukaan invalupa on minulle myönnetty. Ei minun pitäisi sitä enää joutua kenellekään todistelemaan millään tavalla. Kun tämä kortti tuli postista itketti sekin: minäkö olen vammainen?! Vaikea uskoa, vaikea hyväksyä, mutta te invaparkkien kyttääjät teette tästä vielä paskempaa!

Kuva Outi Perälä Facebook

Minulla on terveet raajat, kävelen normaalisti, näytän ihan tavalliselta. Erona on vain se että kehossani on omakotitalon hintainen härveli, joka tekee sydämeni vasemman kammion työt. Elän akkujen varassa. Minä kannan 24/7 mukanani ohuella letkulla kehossani kiinni olevaa laukkua, joka on tavallisen näköinen musta laukku. Minulla on myös iskevä vajaatoimintatahdistin. Olen kävelevä kyborgi, mutta kaikki tämä kalusto, laukkua lukuunottamatta, on ihoni alla. Piilossa silmiltäsi.
Olen terminaalista sydämenvajaatoimintaa sairastava, työikäinen äiti.

Ulkonäkönikö kertoo etten ole invalidi? Se on sinun invapaikkakyttääjän oletus ja minun haave.

Siinä on iso ero.

Kirjoitan tämän kaikkien meidän invalidien puolesta, joiden vika ei näy päällepäin: Antakaa meidän olla.

Aurinkoista kevättä - myös sinulle picasson nainen. Vaikka suutuksissani toivoin, että violetin mustelmainen letkumahani tatuoitui verkkokalvoillesi, en halua sinulle kuin ymmärrystä ja sitä, että opit virheestäsi. Anteeksi kaikki te mahdolliset silminnäkijät, näky ei ollut kaunis.

(Postaus on julkinen. Saa jakaa.)”

#armo #elinsiirtopotilas #kardiomyopatia #karpatiat #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

Rakas Ystävä 2 - Painajaisista kohti haaveita

Sydänlihassairaus Kardiomyopatia

RUNO - Jos tietäisi

Myötätunto

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta

RUNO - Hauras elämä

Sairastaminen käy työstä

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – SIELUN RAUHAA

Kuvat Instagram Kirkko ja kaupunki

Monella on rauhaton olo ja keskittymiskyvyn puutetta. Elämä voi olla täynnä elämyksiä, virikkeitä, hälyä, keskeneräisiä asioita. Informaatiotulvalta ei oikein kykene välttymään, ellei jätä kaikkia yhteydenpitovälineitä, kenties jopa lehtiä lukematta. Silmämme näkevät paljon turhaa, joka jää mieleemme kaihertamaan. Somemaailmaan postataan kivoja menoja, juhlia ja elämän kohokohtia. Toisten elämä näyttää omaa kiinnostavammalta ja paremmalta.
Arvojaan voi puntaroida ja miettiä ajankäyttöään. Erotella jyviä akanoista ja oikeasti tärkeät niistä turhista lillukanvarsista.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SIELUN RAUHAA

PONNAHTELEVIA IKKUNOITA,

ASIOITA, JOITA PITÄISI,

MUISTUTUKSIA MENOISTA,

TEKEMISTÄ ODOTTAVISTA,

ASIOISTA, JOITA TARVITSISI.

ENTÄ, JOS TÄRKEINTÄ ON AIKA,

IHAN VAIN OLLA JA OIVALTAA?

ENTÄ, JOS MIKÄÄN EI ROMAHDA,

IHAN VAAN MYÖHEMMÄS JÄÄ.

HÖLLÄÄ VÄHÄN VYÖTÄ,

PÄÄHÄSI KIRISTYNYTTÄ VANNETTA.

KUULOSTELE HILJAISUUTTA,

ITSEÄSI HELLI JA PAIJAA.

TURHAT POIS MARMATA.

ILAHDUTA YSTÄVÄÄ,

KESKITY ENEMMÄN HETKEEN.

KUUNTELE LINNUN LAULUA,

TUTKI JÄNÖJUSSIN JÄLKIÄ.

HAUKKAA VÄHÄN HAPPEA,

VENYTTELE JA HUOKAA.

EI ELÄMÄ HETKEEN ROMAHDA,

VAIKKA AHMISI SIELUN RAUHAA.

Kevennykseksi Kamala Luonton 21-3105

#ilo #kiitollisuus #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Elämisen arvoista elämää

RUNO - Mielenrauhaa

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – AURINKOISENA LAPSUUDEN PAKKASPÄIVÄNÄ

Kuva Instagram Finnishtime

Muistan, miten aurinko helotti valkoista hankea vasten niin, että häikäisi. Pakkasta oli muutama tai korkeintaan kymmenen. Hanget hohtivat ja lumi narskui.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

Liityttehän seuraamaan!

AURINKOISENA LAPSUUDEN PAKKASPÄIVÄNÄ

YLÖS JA ULOS, PIKKUPAKKASEEN,

HIIHTORETKELLE LÄHISAAREEN.

AURINGONPAISTEESTA NAUTTIEN,

JÄÄN TANSSIA KUULOSTELLEN.

ILOINEN MIELI, ÄIDIN REPUSSA EVÄÄT,

SAARELLA ISTUTAAN KIVELLE, SYÖDÄÄN,

VOIKKOLEIVÄT JA LÄMMINTÄ MEHUA.

AURINKO PAISTAA, LÄMMITTÄÄ POSKIA.

JUTUTETAAN PILKKIJÖITÄ,

JOTKA ILMAN SAALISTA.

ISTUSKELEVAT, AURINKOA OTTAVAT.

RUOAN JÄLKEEN PULKKAMÄKEEN,

YLÖS KAVUTEN, ALAS VIUHUEN.

TEHDÄÄN HYPPYRIÄ, VOI HUIMAA.

PYÖRITELLÄÄN LUMIPALLOJA,

ISOIKSI LINNANMUURIIN,

TEHDÄÄN KAKSI LINNAKETTA,

JAETAAN JOUKKO KAHTEEN.

ILLALLA JALKOJA PAKOTTAA,

NÄLKÄ, VOILEIVÄT KATOAA.

VÄSYTTÄÄ, JALKOJA PAKOTTAA,

NE LÄMPIMÄN KYLVYN SAA.

#ilo #onni #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Aurinko hellii jo

RUNO - Aurauspalvelusta päivää

RUNO - Kesää kohti

RUNO - Luonto terapeuttina

RUNO - Onhan vielä olemassa kaunista ja hyvää

RUNO - Elämisen arvoista elämää

Vahvaa suorittamista

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

KESKITYTÄÄN HYVÄÄN

Raija Seppänen - Oulujärvi-Oulujoki_Vaala

Uutisvirrassa osui silmään Kirkko ja Kaupunkilehden mielenkiintoinen otsikon niminen artikkeli. Uutisointi on täynnä synkkyyttä, pelkoja ruokkivaa ja uhkakuvia. Jos oikein katsoo, niin sekä maamme että me pienet porskutamme. Kevät tulee pikkuhiljaa, pahimmat sähköpelottelut eivät olekaan toteutumassa. Yritetään kääntää katseemme asioihin, josta voimme iloita, jota voimme tehdä ja josta voimme olla kiitollisia.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

”ELÄMÄÄ EI PYSTY ELÄMÄÄN EILISESSÄ, JA HUOMINENKIN ON VASTA HUOMENNA

Professori ja kestävän hyvinvoinnin asiantuntija Arto O. Salonen sanoo: "Perille pääsee, kun keskittyy tämän hetken ainutlaatuisuuteen ja on rohkeasti kaikkea sitä, mitä omista lähtökohdistaan voi olla. Hienous on siinä, että se on eri ihmisille eri asia. Siksi voimme täydellistää toistemme elämät. Täydellistymisellä Salonen tarkoittaa sitä, että meissä jokaisessa on heikkoutta mutta myös vahvuutta. Kun erilaiset ihmiset poistavat toistensa heikkoudet eli täydellistävät toisensa, yhteisöstä tulee vahva. JA Koko ajan moni asia on kuitenkin hyvin. Mitäs jos menisimme siihen suuntaan, että jokaisesta tulisi oman elämänsä tekijä? Lopetetaan ajelehtiminen ja aletaan ratkaista haasteita, joita elämä meille asettaa. Otetaan tulevaisuudesta kiinni ja lähdetään tekemään siitä hyvä. JA Suomalaisten sähkönkäyttö laski elo–syyskuussa 13,5 prosenttia. … säästimme sähköä yhden ydinvoimalan tuotantokapasiteetin verran, eikä se ollut yhdeltä kotitaloudelta tai yhdeltä ihmiseltä juuri mitään.”

POSITIIVISEMMIN

Sanonta Pessimisti ei pety. ei mielestäni pidä paikkansa. On ihmisiä, jotka tuntuvat aina marmattavan ja löytävät joka asiasta huonoja puolia. Tai vähintään kertovat mitä kaikkea pahaa voikaan olla tiedossa uutisoinnin perusteella. Kannattaisi, oman itsensä takia, toisinaan pysähtyä siihen mitä ja miten mielessään puhuu itselleen ja muille. Uskon, että jatkuva lisätiedon etsiminen, pelkopeikoista ja uhkista, ei tee kenellekään hyvää. Taivas ei vieläkään ole tipahtanut niskaamme – ja jos joskus niin kävisi, niin auttaako se, että pelkäämme etukäteen?

Mustia maalailevatkin voisivat kokeilla etsiä elämänsä väripalettiin edes harmaita tai jopa vaaleampia tahi värikkäämpiä sävyjä mustan sijaan. Viikonlopun kunniaksi voisi kokeilla kirkastaa ajatuksiaan ja maalailla tulevaisuuttaan lämpimillä ja kirkkailla sävyillä. Haaveilu ja kivan suunnittelu on antoisaa, ilmaista ja antaa elämään toivoa. Haaaveilla voi vallan pöljistä ja mahdottomistakin asioista, se kun ei ole keneltäkään pois. Mielikuvituksen ja haaveilun säilyttäminen kaikissa tilanteissa on tärkeää.

ALAVIREESTÄ HUOLIMATTA ILOLLA VIIKONLOPPUUN

Migreeneitä, huonoa olo, huimausta – siitä on Kirsin viime päivät tehty. Käden turvotus postunut, kivut vähentyneet ja enemmän pystyn kättä liikuttamaan. Röntgenkuvissa ei uutta. Ainakin 2,5 viikkoa kunnes kipsi poistetaan. Kipsi näyttää jo aika öklöltä, mutta ajanee asiansa. Kantamuksia ei saa nostella, mutta liikeratoja ja pyörittelyjä teen, ettei vallan kangistu. Hammasaika peruuntui liian korkean hyytymisarvon takia, mutta uusi yritys viikon päästä (peruutusaika).

Mies täyttää vuosia ja taistelin juuri täytekakun valmiiksi, hitaasti taukoillen väsäillen. Ulkona on kaunista, uutta lunta on satanut aika tavalla ja taitaa pakastaakin hieman. Viikonloput on kivoja, kun on seuraa.

Pian koittavan viikonlopun iloksi pari sarjisklippiä. Kivaa viikonvaihdetta!