(kirjoitettu 5.1.2023 – kielellisesti kevyesti tarkistettu)
Ihan tavallinen elämä
tarkoittaa jokaiselle
vähän erilaista.
Sitä toistuvaa
ja usein tylsäksi koettua.
Tavallinen taaperruksemme
on se tärkeä peruspohja
ja turvallisuuden tyyssija,
johon nojaamme.
Rutiinit, tapamme, ihmisemme,
elinpiirimme ja reittimme.
Tuttu ja turvallinen
rauhoittaa.
Niiden arvon muistaa,
jos tulee kompurointeja,
ryppyjä
tai joku perusasia mättää.
Ihanan tavallisen merkityksen
huomaa,
jos jokin tuttu ja totuttu
muuttuu
tai jää pois.
Ihanan tavallinen
Elomme
tylsyydestä
natiseva.
Huomaammeko arvostaa,
kun niin toistuvan
tuttu latu?
Jos skoolaisimme
tavallisen tympivälle,
ihan itsestään selvälle.
Elämälle,
jossa saa olla
elon solmuja,
takiaisia,
takkuja,
joita selvitämme.
Jos huutaisimme
hurraa
ihan tavalliselle elämälle.
Poluille,
joilla taivallamme.
Jos arvostaisimme
hyväksyen
koetut hetkemme –
ja tämän
elämämme
repsottavan.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti