Mykkäkoulu

(kirjoitettu 2.1.2023 – kielellisesti tarkistettu)

Mykkäkoulu on
henkisen väkivallan
julma muoto,
joka saattaa kohteensa
epätoivon valtaan.

Se tuntuu
pieneltä kuolemalta,
hylkäämiskokemukselta.

Tietää toisen olevan
tolaltaan,
mutta ei saa
kaivettua syytä.

On tulkittava.
Odotettava,
kunnes mielensä pahoittanut
saa puristettua
asiansa ulos.

Monesti on
näkemyseroja,
tulkintoja
ja erilaisia
toimintatapoja.

Opittua.

Kyvyttömyyttä
ottaa puheeksi,
selittää toiselle.

Mielessä,
kiviriippana painanut,
voi tulla ulos vähitellen,
kuin virkkuutyössä
syntymään jäävät silmukat –
yksitellen.

Sanojen aukot
täydentyvät
tuskallisen hitaasti
helminauhaksi,
hiljalleen ymmärrettäväksi
tarinaksi,
jota voi jo
pureskella.

Toinen pääsee
vähän jyvälle siitä,
mistä kenkä
mahtoi puristaa.

Lopulta asioista
voidaan keskustella –
tai sitten ei.

Arki vain
palaa.

Tapahtunut
pitäisi purkaa yhdessä,
jotta kaikki ymmärtäisivät
samoin
eripuran syyn,
merkityksen
ja toistensa näkemykset.

Sopiminen
ja keinojen etsiminen
on tärkeää,
jotta samanlaiset tilanteet
eivät toistuisi.

Sellaista on
mykkäkoulu.

Mykkäkoulu

Näkee jonkun
painavan,
möykkynä
ulospääsyä
odottavan.

Odottaen
täysi hiljaisuus.

Hiljaisuus
painaa
joka henkäyksellä.

Julmaa
odotuksen piinaa.

Risteileviä
arveluita.

Lopulta sana,
ja seuraava.

Hitaasti
jotain sanoo.

Pian käyttäytyy
kuin ei mitään
olisi koskaan
oudosti ollutkaan.

Mykkäkoulu.

Aivan turhaa
ja hiton
julmaa.

Kevennykseksi:
Kamala luonto 20–2813
(17–1864 / M. Lappalainen)