 |
(kirjoitettu 7.1.2023 – kevyt paahdanta, ei sisällöllistä muutosta)
Kuva: Helena Turpeinen – Pensseleitä
Maassamme on mielenterveydellisesti
hyvin ja huonosti pärjääviä.
Moni luovii
siinä välimaastossa.
Yle Uutisissa oli
Alex Puution kolumni:
“Nykyaika ei tarjoa elämälle uraa suurempaa tarkoitusta.”
Kirjoitus avaa asioita,
joita olen yhä enemmän
tuumaillut.
Henkinen hyvinvointi
ja elämän mielekkyys
ovat niin monella etsinnässä.
Lainauksia kirjoituksesta
(omavaltaisesti lyhentäen ja koostaen)
“Ravistellessamme yhteiskuntamme
tunkkaisia rooleja
olemme unohtaneet luoda
korvaavia lähteitä
syvästi tarkoitukselliselle elämälle.”
“On elintärkeää olla ajamatta
tulevaisuutta,
jossa elämälleen ei löydä
mielekästä tarkoitusta.”
“Voimme antaa enemmän tilaa
löytää omalle elämälleen
uutta merkitystä
esimerkiksi uskottujen,
sydänystävien ja
vankkumattomien tukijoiden rooleissa.”
“Hyvä elämä
alkaa monesti
hyvästä seurasta.”
Vahva suositus
lukea koko kirjoitus
linkkiluettelosta.
Merkitset – olet tärkeä
mietteitäni lukemani jälkeen
Miten kuluttavaa
on jatkuva
tavoittelu,
loputon vaatimuslista.
Omatunto soimaa,
jos ei aikaansaa.
Koska on lupa
pysähtyä?
Olla.
Tuntea.
Aistia?
Mitä muistamme
toisistamme?
Yhteiset jaetut hetket.
Hauskat, voimaannuttavat,
yhdistävät
ja sisintämme avaavat.
Ne –
ihmisyyttä
kannattelevat.
Ei enää vertailtaisi.
Kuljettaisiin
vaan omaa polkua.
Huomattaisiin
ihan jokaisen tärkeys.
Ehkä huomaisimme
merkityksemme,
tavoittaisimme
tyytyväisyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti