Kalpeat kasvot

Maalaus Susanna Huovinen

Mikä kaventaa elämää tehokkaasti?
Se on jotain jota jokainen osaa tehdä
tosi hyvin ja ihan helposti.

No. kateus!!

Mutta, oletko miettinyt 
miksi se kateus 
siellä päässämme
omiaan kuiskii ??

Miksei meille riitä
se ihan oma elämä.
Omana itsenämme
oleminen.

Ihan itse itsellemme.
Ihan sinä raakaversiona,
itsenään.
Miksi kaihoamme aina jotain
enempää, parempaa, uudempaa
tai jotain, mitä toisilla on.

Meistä jokainen tietää
ne onnen perusfaktat.

Harvoin muualla tai muillakaan kummempaa.
Kai se on ihan vaan teflonia ja pintaa,
se mitä toisille esittää ja näyttää.
Monet, kun osansa niin kovin hyvin näyttelee.

Kai elämä vain loputtoman lohdutonta
yhtä suurta näytelmää.
On monenmoista roolia, repliikkiä,
sivuosia, ottoja ja vielä niitä kuiskaajia!!

Ihan liian monella on kyltymättömyyttä, riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä.
ja ihan joutavaa jupinaa.

Joka toista, no ainakin meikäläistä vaivannee 
mielen löyhyys ja ajatusten köyhyys.

Tämä on toisinaan ihmisen kateuden tila,
kun on jo vähän reunalta tip tip tipahtanut.
Niin, siksi kai jo kateudesta kalpeat kasvot kiivaana kiljuu.

Oispa meillä pienillä tosielämän oscarit - palkittais ne parhaat.
Palkittais myös ihan parhaat luuserit ja ne - saatanan ihanat rasittavat tunarit.

ps on ollut VÄHÄN kirjoituskipuja

OLI tosi piiitkä tauko aiemmasta blogikirjoituksesta - päästin tällä ulos höyryjen kera.

Välillä täällä KATEUDESTA KALPEIN KASVOIN katson tätä kovin pientä elämääni.

Kamala Luonto  23-3508 

sarkasmilla ihanaa kamala huumoria 💗

jos joku ihmettelee niin nämä sarjikset ovat oivallisia kuvaamaan asioita

ja kyllä jos joku hahmo pitää valita itseään kuvaamaan niin se on juuri MAJAVA

💗

Vertaistuesta voimaa ja helpotusta pelkoihin

Oli ilo ja kunnia saada kirjoittaa
Sydänliiton Sydänlehde1/2026-numeroon

Miltä tuntuu ‑palstalle

Kirjoitus pohjautuu kokemuksiini ja ajatuksiini
sekä niihin, jotka usein askarruttavat sydänsairaita
ja heidän läheisiään.

Sairaus herättää pelkoa, joskus enemmän,
 joskus vähemmän.

Vertaistuen äärelle löytäminen voi helpottaa.

💗

Lämmin kiitos Suomen Sydänliitolle
sekä sydänlihassairaiden potilasjärjestölle Karpatiat ry:lle
tärkeästä työstä ja tuesta omalla sairaspolullani.

Harvinaissairaus ja hankalia paikkoja

(Sydänlehti 1/2026 / Sydänmedia)

"Olen sydänsairaan polullani kokenut monenlaista.
Olen kuullut lukuisia tarinoita muilta sairastavilta.
Vakava pitkäaikainen sairaus koettelee monin tavoin.
Siksi on tärkeää, että meillä on yhdistyksiä,
jotka kokoavat sairaita ja heidän läheisiään yhteen.

Suomen Sydänliitto ry:n kaltaisessa yhteydessä
olemme yhdessä vahvempia kuin yksin.

Minulla on ollut aikaa pohtia elämän rajallisuutta.
Vaikeita ja kevyempiä aiheita.
Vertaistukihenkilönä toimimisen ja
toisten auttamisen koen itselleni merkityksellisenä.

Monella sairaalla on hätä. On arjen huolia, pelkoja ja monenlaisia vaikeuksia.
Terveydenhuollon niukat resurssit ovat lisänneet monen sydänsairaan ja hänen läheisensä ahdinkoa.

Pitkäaikaissairaana olen tottunut elämään epävarmuuden kanssa.
Vaikka, joskus minuakin - aivan reunalla pelottaa.

onneksi elämässä on paljon muutakin kuin sairastamista

On hyvä tarttua tähän hetkeen, onnen oksiin ja luotetaan tulevan toivoon.

Voit lukea Sydänlehdestä tai klikkaamalla Sydänmedian sivulle   tästä

💗

Vuosi viime sydänleikkauksesta – syövän täsmälääke 2 alkaa

Juhlin sitä, että yhä elän.
On tasan vuosi pitkältä
sairaalareissulta kotiututmisesta.

Tuolloin tehtiin mitraaliläppäoperaatio,
jolla pelastui takaisin elämälle.💗

Kotiutumista edeltänyt aika on raskaana muistini pohjalla.

Olen syvästi kiitollinen. 🙏 Tehty sydänleikkaus rauhoitti
ja vähensi sairastamiseni kokonaiskaaosta.

Voinnissani on ollut monenlaista ja keuhkojen kuvantamisessa näkyi muutoksia.

Tämä inha levinnyt ja parantumaton keuhkosyöpäni etenee.
Vastaiskuna on aloitettava keuhkosyövän täsmälääke nro 2.
Että hyvää joulua vaan toivoo keuhkosyöpäsi.

💗

Uuden lukijan lyhytinfo
Jokainen keuhkot omaava voi sairastua keuhkosyöpään.
Minäkään en tupakoinut, mutta sairastuin.

Syöpäni on ei‑pienisoluinen keuhkosyöpä adenokarsinooma
koepaloista todettiin ALK‑geenin uudelleenjärjestymä
Tähän on kehitetty täsmälääkkeitä.
Ensimmäinen täsmälääke ei minulle sopinut.
Toivon tämän sopivan ja toimivan.
Aloitetaan varovasti ja seurataan tiheästi.

Lääkäri näki - otti ihmisenä
ja näki tilanteeni kokonaisuutena.
Se merkitsi minulle paljon. 💗
Kyynel tuli.

Usein monisairasta lääketiede ja lääkärit
katsovat elimen vaiva kerrallaan.
Omasta karsinastaan.

En romahtanut, mutta olen vähän vimmainen

Jaksan aina jotenkin nousta ja jatkaa näiden erien
ja tyrmäysten jälkeen.
Pieni itku ja tyhjyys toki.

💗

Toivon syövän pakittavan
tai ainakin säikähtävän.
No toki, pysähtyvän ikiajoiksi.

Kuljen kohti joulua - pimeässä
vesisateessa synkeässä säässä.

Vaistoni ja tuntemukseni tiesivät.
Vastaiskuksi ostin joulukukkia ja suklaata.

Ai se vimmaisuus??No, tarkastelen blogia ja kirjoituksiani.
Sillä, kirjoittaminen on se,mikä on estänyt minua putoamasta mielen tummalle puolelle.

Toivon osaavani terästää ajatuksiani, jotta lukija oivaltaisi paremmin mitä tarkoitin tai mihin pyrin.
Tai mitä olen kokenut. Eniten ehkä, että hoksaisitte millainen ihminen näitä kirjoittelee ...
- sillä muutuinhan minä vuoden takaisten aikojen takia, kun kävin ihan reunalla.
Oli se sellainen mankeli, josta jäi sulateltavaa.
Siksi vimma. Pitäisi oman pään mielestä saada nämä kirjoitukset kuntoon
Voisi rauhassa mennä, kun kutsun saa. Ja näkisi sieltä jostain, että tuo ainakin yritti kovin.

🙏 💗

Pahoittelut lukijat - oma joulufiilikseni
ei ole nyt parhaimmillaan

💗

Mutta, toivotan teille
ihanaa ja rauhaisaa
joulun aikaa. 💗

Kiitos jokaisesta
seuraamisesta
ja kaikesta
myötätunnostanne.

💗

Hank C - Till The End - YouTube

Hank C - Till The End - Spotify

Ei ole oikeita sanoja

Ei ole oikeita sanoja.
Raastaa miten sairastumise
tai muun vaikean elämäntilanteen
kohdannutta kartetaan.

Ei ole mitenkään harvinaista.
että kasvokkain kohtaamiset
ja muu yhteydenpito vähenee.
vaikka juuri hädän ja vaikeuksien
keskellä kaipaisimme niitä 

rinnallakulkijoita ja myötäelämistä.
Yhteydenottoja muiden henkistä kannattelua.

Voi tuntua, ettemme osaa sanoa oikeita sanoja.
Että sanamme eivät riitä.
Ettemme osaa olla oikealla tavalla toisen
pahan ja vaikean äärellä.

💗

Mietin miksi pitäisikään?
On vain toistemme kohtaamisia
ja ihmisyyteen kuuluvaa keskeneräisyyttä

Elämä on luotu tällaiseksi.
Sillä on alku ja loppu.
Siinä välissä saamme elää.

Jokaisen elämän kaari
tapahtumineen
on korkeimman käsissä.

Toistemme elämän vaikeilla hetkillä
olisi hyvä pysyä rinnalla.
matkassa mukana.

Ennen muuta niissä ikävissä
elämisen kaarteissa ja aikoina.
Ollaan läsnä tavallisina keskeneräisinä.

💗

Ei ole oikeita sanoja

Kun on heikoilla
sitä kaipaa  huolensa huomaamista
hätänsä keskelle pysähtymistä.
pieniä kohtaamisia
myötätunnon hippusia
vaikka ihan vähän
tai hetken vain.

- että saisi voimaa
ja voisi purkaa
mietteitään ja tunteitaan.

Myötätunnon muistot
uppoavat syvälle.

Ne säilyvät pitkään.
Ei ole oikeita sanoja.
Ei niitä ole olemassa.

💗

Menneen ajan mustat aukot

Tarinoihimme kertyy mustia aukkoja.

Muistamme vaiheita, tilanteita
ja sitä sanatonta viestintää.

Ja etenkin sen, miltä meistä tuntui.
Mielemme pohjaan jää asioita ja 
kokonaisia aikoja ihan arvailujen varaan.

Tulkitsemme  sitä mitä ei sanottu.

Olemme sukupolvien kokemusten summaa.
Liian usein aika rientää eikä selittämiselle löydy
oikeaa hetkeä eikä sanoja.

Eletty aika 💗

Jokainen kokemus vaikuttaa meihin.
Muistamme kohtaamisista sen
miten meihin suhtauduttiin.
Sen jos jäimme epätietoisuuden
ymmärtämättömyyden
kysymysmerkkiviidakkoon.

Puhumattomuus muokkaa meitä
jäämme ilman selityksiä menneistä ajoista
ja niiden taustoista ja tuntemuksista
ja ihan juurisyistä.

Isovanhempani elivät rankkoina aikoina.
Heihin jäi elämänmittaisia käsittelemättömiä
fyysisiä ja psyykkisiä arpia, tunnelukkoja.

Menneitä  ei availtu ei niitä muistoja sodasta
menetyksistä, lasten menehtymisistä,
kamalasta puutteesta kuin vähän vahingossa.

Isovanhemmilleni tapahtui tosi paljon pahoja.
Ne kaikki vaikeudet jättivät heihin
käsittelemättömiä traumoja, jotka
näkyvät omissa vanhemmissani.

Ymmärsin varhain olla hiljaa
ja huomaamaton, kysymätön.
Jokaisen polku on omanlainen.

Menneen painolastit ja 💗
kaikki kokemukset ja käänteet.
Vaikeudet pakottavat meitä katsomaan
itseämme ja elämäämme menneenkin kautta.

Olisimme eheämpiä jos saisimme
miksi‑kysymyksiimme vastauksia.
Siihen miksi toinen oli sellainen kuin oli.
Miksi hän toimi tietyllä tavalla.

Elämämme on yritysten ja erehdysten summaa.
Menneiden sukupolvien ongelmat heijastuvat 
meidänkin päällemme. Niin toki myös kaikki
hyvät muistot, opit, ojennukset ja opetuksetkin.

Olemme aiempien sukupolvien muovaamia.
Olemme kokemustemme ja valintojemme summia.

Painolastinammme on hiljaisuus ja menneiden möykyt 💗

Tiedän ja ymmärrän elämästä hyppysellisen.
Olen etsinyt, kaihonnut ja kompuroinut.
Olen valinnut väärin, olen tehnyt ja sanonut sanoja,
joita kadun. Olen jättänyt antamatta anteeksi.

Olen  epätäydellinen.
Kauniisti ilmaistuna inhimillisen erehtyväinen.

💗

Olen yrittänyt saada menneistä selkoa ja selityksiä.
Kovin vähän tiedän puolet lienen arvannut.
Mieleni pohjalle on jäänyt monia kysymysmerkkejä.

Elämässä ei ole peruutusvaihdetta eikä uusintaottoja.

Mieleemme syöpyy miten meille puhutaan ja suhtaudutaan.
Oppisimmepa kuuntelemaan toistemme sukupolvisia tarinoita
ilman tunnekuohuja ja keskeytyksiä
- ja vielä silloin kun se on mahdollista.

💗

isäni

toivon sinulle hyvää viimeistä matkaa
matkaa ajasta iäisyyteen

💗

ehkä
toisessa
iäisyydessä
asiat
selviävät

💗

pehmentämiseen
kamala luonto-sarjikset 19-2349 ja 18-3180.

Vanha sielu

  

Mistä nousee inhimillisyys
se toisen tuskan ymmärtäminen?

Hauras vanha sielu
oppii kantapään kautta
ja vähän elämän reunalla
muita seuraamalla.

Hän löysi tasapainonsa
elämän vaatimusten ja
tavoitteiden välimaastosta.

Hän kasasi henkisen kotinsa
itsensä monesti ja yhä uudelleen

💗

Sitten aikansa etsi, empi ja erehtyi.

Hän löysi ajan myötä mielenrauhansa.
Hän oivalsi niistä pintakiiltoa syvemmistä^
ihan syvämuistiin juurtuneista.

Nöyrtyi, kun tapahtui elämää mullistaneita.

Niin jatkaa oppimatkallaan takanaan
raskaita kilometrejä ja kivikkoisia polkuja.

Olemme katoavaa kiertokulkua
oppimassa ja opettamassa
itseämme ja toisiamme.

Harva lopulta tietää
mistä kunkin elämän
hyvä koostuu.

Paljon hoksannut on kai tuo vanha sielu

Vanha sielu

Hän tuntee tuskan, epätoivon, pahan ja hyvän.
Hän kompuroi ja etsi tasapainoaan

Hän herkistyi ja  aistii muista, vaikka ei voi tietää
mitä kunkin maskin takana on.

💗

Ihmisten ilmoilla

kuva anne karine

Ihmeiden aika ei ole ohi!!
Olen totisesti kaivannut vaihtelua.

Olen ollut jo ihan
ihmisten ilmoilla.

Olen bongaillut
kevään merkkejä ja luonnon valoa .

Osallistuin rakkaan sydänyhteisöni 
Karpatiat ry:n
vuositapaamiseen .

Yhdistys juhli
25-vuotistaivaltaan.

Olin myös Mössön Musaklubilla
Juha Tapion keikalla tyttäreni kanssa.

Hurjaa menoa siis
omalla nykyisellä 
mittapuulla ;)

💗

 

Keikan bongasin ennen vuodenvaihdetta.
Paikka oli melko lähellä.
Tyttäreni toimi seuraneitinä.
Hän ajoi, roudasi ja auttoi kaikessa.
Pyörätuolipaikalla oltiin,
muu ei olisi ollut mahdollista.
Keikka ok, mutta jatkossa
valintani kyllä konserttisali.

💗

Karpatiat ry:n vuositapaaminen
Jyväskylässä

Pontimena ja motiivina lähtemiseen
oli etenkin jo vuosien varrella
kohtaamani vertaiset.

Näissä tapaamisissa on aina
uusia ja vanhoja kasvoja.
Pyörätuoli oli täälläkin mukana.

Ystävä auttoi ihan kaikessa.
Tarvittaessa moni muukin.

Kävelen toki ihan omin jaloin
lyhyitä matkoja, mutta yhä olen 
ihan hapero - hauras. Ja päivän
jaksaminen.

Käteni olivat  ja ovat yhö
"aika reporankana" eikä edes
lautasen kantaminen onnistu.

Tapasin muutamia seudulla asuvia
ystäviäni vertaistukimielessä
ja muutenkin.
Tehokasta ajankäyttöä.unailu oli tooosi

Junailu oli tosi rankkaa.
Oli mutkia ja viivästyksiä.
Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Matkanteko
ei ihan unelmasti menny, ei

kuva Anne Karine

Vuositapaamisen luentojen ja
puheenvuorojen lisäksi
ohjelmassa oli pienryhmäkeskustelua
ja vapaamuotoisempi illanvietto.

💗

No minähän tulin ihan täysin yllätetyksi.

Sain iltajuhlassa kunniakirjan ja ruusun

ja Sydänliiton pronssisen ansiomerkin !!!
KIITOS.
toiminnastani sydänterveyden hyväksi.
12 vuotta vertaistukihenkilönä täynnä 
ja ilolla jatkan.

8 yksinäistä vuotta sairaana oli ihan kamalaa.
Aika ei ole unohtunut mielestä.
Yksin ei ole hyvä sairastaa.

Oli ihanaa vaihtelua ja monia kohtaamisia.
... ja ihan liian vähän aikaa.

Välillä on hyvä olla ihan ihmisten ilmoilla.

Ihan liikaa omissa oloissaan.
Ahtaassa pienessä elämässään.

Oli jo aika kömpiä kotiluolastaan
ja kömpiä vertaisten seuraan.

Oli pelkoja etten jaksa.
Etten enää edes osaa olla.
Ihan ihmisten ilmoilla.

Huh, kovin olen jo ehtinyt metsittyä.
Juuri nyt ja juuri siksi oli pistettävä
ranttaliksi - no, menoksi.

Tekosyyt ja pelot kun
voi hetkeksi puhaltaa
hiiteen.

💗

Kas,
kun ihmisten ilmoilla
vertaisten seurassa 
voimaantuu.

kiitos

💗

Loppusuoraa

Blogin kirjoittaminen
on tuonut monenlaista.

Muutama yhteydenotto
on johtanut ajatustenvaihtoihin
ja vähän keskinäiseksi vertaistueksi

Toivon blogista löytyvän
siipirikkoisille elämän kolhimille

jotain eheyttävää.

Toisinaan on päästettävä irti
elämästä.

Aina kaikkea ei kyetä korjaamaan.
Aina ei kyetä parantamaan.

Meidän jokaisen on joskus
päästettävä irti elämästämme.

Loppumatkan krouvissa
on eräs blogin ahkera lukija.

Olemme kirjoitelleet syvällisiä.

Tuo ihana ihminen on
koskettanut minua syvästiy.

Hän
kulkee
elämänsä
loppusuoraa.

Luulen, että me molemmat
olemme hoksanneet
oleellisen elämästä'.

Elämästä luopuminen on
jokaisen elävän osa.

Mikään tahtominen tai
toivominen ei voi tosiasioita
muuksi muuttaa.

En löydä
kuolemattomia sanoja.

Halusin silti kirjoittaa
vähän juuri sinua
ajatellen.

Kiitos ajatustenvaihdoista
sinä kaunosielu.

💗

tässä
sinulle
omistettu
kirjoitus

saat sen nyt

kun olet vielä
itse lukemassa

💗

Loppusuoraa

Selviydyit monista mutkista.
vaikeista paikoista ja ajoista.

💗
Olet elänyt ja kipuillut.

Mutta ajan myötä
eheytynyt

💗

Olet matkaamassa
omaa loppusuoraasi.

💗

Hennoilla ja herkillä
on tulevasta kalpea
aavistus. 

💗

Olevasta,
tulevasta
hauras
toive .

💗
Suunnasta toivo
ja luottamus .

💗

Jokainen ajallaan
viimeisellä loppusuoralla.

💗

Jokaisen on päästettävä
irti tästä maallisesta
elämästä.

💗

Koskaan ei osaa riittävästi sanoa .

Hyvää taivasmatkaa - kaunosielu 💗

💗🙏

Joulu omassa kodissa - Kiitos Luojalle

Joulu on kautta aikain
ollut ihmeiden
aikaa.

💗

Tilani sairaalassa leikkauksen jälkeen
pari päivää kai melko vakaa eikä
pleuranestettä näkynyt.

Kardiologin kanssa ja konkarina
sovimme - uskaltaudun ja lähdin
kotiin toipumaan.

Elän jotenkin ihan vain säästöliekillä, mutta elän kuitenkin. 
Mikaan muu ei ole vielä  mahdollista.

Kiitos kannattelustanne  💗

Kiitos jokaiselle vaikean tilanteeni huomioineelle.
Kovin paljon tapahtui niin kovin raskaita.
Mieleni käy niitä läpi, mitenkäs muuten kuin
nukkumaan mennessä ja välillä muuten vaan.

Tiedän toki tämän kuuluvan
normaaliin traumaprosessiin.

Ystäville, tuttaville ja
blogin kautta kannustaville

Kiitos kiitos 💗

Sairaalareissulle osui monta
kolhua ja montunpohjaa.

Osui onnekseni monia
jopa johdatukselta tuntuvia
vaiheita ja käänteitä.

Olen tavattoman kiitollinen
jokaiselle minua sairaalajaksoni
auttaneille terveydenhuollon 
ammattilaisille

kiitos jokaiselle auttajalle

💗

kiitos Luojalle
joka elinpäivistämme päättää

Entiselleen en palaa, mutta niinhän sitä on tullut huomattua
- vähemmälläkin pärjää ja muiden tuella ja kannustuksella.

En juuri jaksa kuin istua.
Nukkumiseni on mitätöntä.
Vaaka-asento tuottaa ahdistuksen,  
lähes pakokauhun tunteen.

Siis kovin pienin askelin,
kovin pienin etenen.

Käteni toimivat ja pysyvät läppärin
näppäimillä, vaikka tuskin
mukia jaksan itse käteeni nostaa.

Eteenpäin on elävän mieli.

Rakas ystäväni menehtyi reilu vuosi sitten.
Hän on ollut monesti mielessäni.

Olin jo lähes varma, että tapaisimme.
Saattoi tulla viive - jonkinlainen lisäaika
minulle. Ikävä on valtava.

Huomasin juuri, etä  blogi on jo yli 3‑vuotias!!
Ihana taapero - oi mikä ihana ikä!!

💗

Hiljennytään joulun ilosanoman äärelle 🙏

Mutta enkeli sanoi heille.
Älkää peljätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman.
Suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa
syntynyt Vapahtaja.
Hän on
Kristus, Herra.’"
(Luuk. 2:10–11)

Oikein hyvää joulua

💗 🙏

Ihan vaan elämänilosta

Kuva: Raija Seppänen – Syysaamun kudelmia  

Kirjoitan tätä elämän
rajallisuuden äärellä.

Siinä missä luopuminen
ja elämänilo kulkevat
rinnan.

Syksy on luonnossa

luopumisen aikaa.

Blogini ja vertaistukijana

toimimisen myötä 
useampi lähtölaskentaa
odottava on  kirjoittanut-

Kuuntelen tarinoita.

Moni haluaa kertoa elämänsä kulusta.

Ajatuksiaan elämästä, olevasta, tulevasta.

Luulen hiljalleen ymmärtäväni vähän
jostain suuremmasta.

Elämän tarkoituksesta ja jatkumosta.

Palasia syvemmästä, josta emme tiedä.

Moni siirtää lopullisuuden mietteitä
ajatellen sitten joskus,.
vaikka, kukaan ei voi tietää
ehtiikö kun pitäisi.

Moni pitkäaikaissairas ehtii kertoa.
Sopia asioistaan ja toiveistaan.

Ajatellaan viimeisen tahdon tekemisen
olevan jotain hyvin erityistä. 
Ja että se olisi kuin antaisi toiselle luvan kuolla.

Sitä ei rakkailleen haluaisi antaa.

On tilanteita, joissa sairastunut on valmis lähtemään.
Olen ollut huomaavinani heissä tyyneyttä
seesteisyyttä lähellä siirtymistä.

ajasta ikuisuuteen

Olen kuullut rakkaudellisista tärkeistä pitkistä jäähyväisistä.
Niitä lähtöjä toivoisi jokaiselle
Onko tärkeämpää kuin ihan pienet asiat

Käsistä pitäminen, halaukset, katseet.

Läsnäoloa isolla sydämellä

Uskaltaisimmepa elää ilman maskeja
täydemmin, aidommin
ja ...

ihan vaan elämänilosta 💗 

jos valitsisimme 💗
aina 
hyvän
emme helpointa tutuinta💗
pienin askelin 
toisimme lohdun
auttaen toisemme 
 yli vaikean ajan
jos kiittäisimme
elämästä 
epätäydellisestä💗
 jollei muusta
niin
ihan vaan 💗
elämänilosta

💗

kamala Luonto 24-32821

💗

Nykymenolle sanon pah - ja kuulumisia

Pohdin toisinaan nykymenon järjettömyyttä.
Sitä, miten on jakauduttu pärjääviin ei‑pärjääviin.

Monen talous on kovin ahtaalla.
Ei ole voimia eikä rahaa - pysyäkseen nykymaailman vaateissa mukana.

Nykymenolle sanon ihan suoraan - pah

Vanhempaa sukupolvea on tosi paljon.
Ennen asiat hoituivat puhelimella tai poikkeamalla paikan päällä milloin vaan.

Joskus kirjoitettiin kirje.
Kukin kertoi asiansa rauhassa omalla tavallaan.
Asiat hoituivat ihan aina, perään soitettiiin jos ei hoitunut - ei toisinpäin.

Kun jokaiselle oli ihan tärkeintä että homma
hoitui asiakkaan - sen ihmisen parhaaksi.

ja ihan jokaisen pelasti puhelinluettelo
sieltä selvisi ihan tärkeimmät.

Nyt ladataan sovelluksia ja akkuja.
Päivitetään kaikkea vähän väliä.

Kuunnellaan nauhoitteita ihmisen sijaan.
seikkaillaan valikkoviidakossa.
Surffataan ihan joka asian takia.

Nykymenon kehitys ei tunnu kohtuulliselta

Kohtaamisia kasvokkain on vähemmän.
Ajan varaaminen vaatii usein ennakkovalmisteluja.
Varatun ajan, sen soiton monen tunnin kyttäämisen ja eväät.

Sama kehitys vie aikaa terveydenhuollossa.
Se aika tulla kuulluksi nähdyksi.
sitä, mitä me sairaat ihan eniten tarvitsisimme.

Kaikki uusi ei aina ole vain hyvää.
Joten, nykyaika sanon sinulle - hyi häpeä.

Lopuksi voinnistani lyhyesti.
Keuhkosyövän täsmälääke
nyt 3/4 annoksella suosituksesta.

Hengenahdistus lisääntyy.

Perusröntgen ei tuonut lisävaloa,
Lääke jatkuu, kun ei vaihtoehtoja.
Uusia kokeita myöhemmin ja TT‑kuvat

Pyörätuoli tulossa avuksi iikkumiseen.
Käteni heikentyneet en pysty rullaamaan
pyörätuoliani.

Ajattelen toiveikkaasti - tämäkin vain vaihe. 💗

Ehkä vointini tasoittuu ja paranee.
Elämään tupsahtanut muitakin huolia,
mutta, myös kaunista erilaista.
Jatkan - otan lääkkeeni

 💗

Suolaiset kyyneleet

kuva microsoft 365 kuvapankki

Pettymys, ikävä tai
liiallinen kuormitus.

Huonot uutiset.
Ihmiselossa riittää
vaikeuksia, hankaluuksia
ja lokaa.

Elo ei aina tarjoa vain parastaan.
On inhimillistä ja sallittua
antautua elämän edessä.

On hyvä olla itselleen rehellinen.
Kannattaa myöntää,
jos on ollut liian kauan
soturina ja tsempparina.
Meidän ei tarvitse jaksaa
ihan aina.

suolaiset 💗 kyyneleet 💗 

rikottuja lupauksia 
särkyneitä unelmia 
surua  epätoivoa 
kuormaa 
mielialaa painavaa 
anna itsesi tuntea 
itke  - huuda   -nyyhkytä 💗

suolaiset kyyneleet 💗
ulos valuta 
vastaanota toisilta 
myötätuntoa empatiaa 
luota uuteen alkuun
ja kyyneliin 
mieltä puhdistaviin 
elämän radalleen laittaviin💗
pahan purkautua anna

suolaiset  kyyneleet
ulos valuta💗

 💗
💗

Kamala Luonto 20.2881

kevennykseksi

 💗

Teille väsyneille

Liian moni luulee
ettei ole
riittävä.

Vaikka on tehnyt
yrittänyt ihan liikaa.

Monen keho ja mieli
on väsynyt ja raskas 

💗

Moni odottaa taukoa
kiireen ja
rientämisen hellittämistä.

Vaikeimpia asioita
ihmiselossa on
myötätunto
ja armeliaisuus 
itseämme kohtaan

Maailma pyörii

vaikkei aina 
ihan niin 
mahdottomasti 
suorittaisi

pysähdy ja kokeile.

💗

teille
väsyneille

Moni on venynyt ja pyrkinyt.
Hammasta purrut.
Lisää työtä, puuhaa,
vastuuta ottanut.
On joustanut ja suostunut.

Moni niin kovin aikaansaava
on unohtanut itseään armahtaa.

Olisiko aika muistaa.
Ei ne työt tekemällä lopu,
eikä kaikkeen suostuen.

Maailma ei valmistu koskaan.
Aina jotain jää kesken.

💗

Sytytä valot sydämeesi

ajattele rakasta itseäsi

armahda itsesi

herää hetkeen pysähtyen

touhujasi vähentäen.

💗

Kamala Luonto 21-3132

                                                                  💗

Älä ole itsesi

Kirjoitus sai alkunsa otsikosta
Älä pliis ole vain oma itsesi.

Jäin lukemaan.

Kirjoituksessa herrasmieheksi
opetellut kirjailija Joonas Konstig
kertoo oivalluksistaan.

Aihe iski koukulla ja kolahti.
Puutteellinen häpeävä täällä hei!!

Sairastamisen tuoma väsymys
on vähentänyt fyysistä jaksamistani
ja niitä kanssakäymisiä ...

Olen introvertti.

Elän sairauksien tuomassa
tyhjiössä väsymyksen
aikaan saamassa
aivosumussa.

Pysyn kyllä kasassa

Tarvittaessa puristan seurassa pari pakollista sanaa.
Mutta, oi, kovin surkeasti jaksan sitä - small talkia.
Kas, ajatuksenlentoni on tuhannesti nopeampaa
kirjoittaen kuin kohdatessa.

Kasvokkain mukaan tulee, ne vuorovaikutuksen muut elementit.

No ensinnä. Olen ujo ja niin kovin väsynyt.
Saisin varmasti tapakoulusta heti ehdot.

Pahoittelen.
Kirjoitan kai, jotta läheiseni ja minuun  yhteydessä olevat 
ymmärtäisivät 
mitä blondatun pääni sisällä 
sinkoilee ja mitä päässäni pyörii.

💗

Voi voi, siellä risteilee niin pieniä kuin ihan suuria!!
Monen monta ajatusta vaan lentelee päässäni - tui tui.
ja kuin pilvet - ovat hetkessä poissa.

Missioni on - tuoda hitusen  toivoa muille.

Mutta tämä ihmisyysaspekti se ei ole ihan helppo juttu.

Yritän opetella - jaksaa olla vähän vähemmän itseni 😉

Alä ole itsesi

Entä jos näkisimme toistemme ajatuskuplat?
Ne kaikki pikatuomiot,
huomiot ja mietteet, 
joita päässämme pyörittelemme.

Jos lukisimme.
Eikä tarvitsisi koskaan kenenkään esittää?!!

Onneksi emme saa olla kokonaan tapoihimme piintyneitä.
Onneksi emme saa olla miten vaan - ärsyttävinä raakalaisversioina.
Onneksi opetetaan ojennetaan, Nyökätään heipat ja kilistetään maljat.

Kysellään, vaikkei aina ihan kauheasti kiinnostaisi.
Jutellaan niitä näitä, vaikka vähän harmittaa.
Onhan parempi etteivät muut hoksaa asioiden oikeaa tolaa.

Kirjoitti blogisti - raakalaisversio Kirsi 3457678xxx  - malli - hyvin alkeellinen.

💗

Kamala Luonto 22-3420

💗

Ystävä - heikkoinakin päivinä

Kuva Microft 365 kuvapankki

Ystävänpäivä on ihan
jokainen
päivä.

On taas aika kiittää
ystävyydestä.

On hyvä kiittää ja erityisesti
arvostaa jokaista ystävyyssuhdettaan.

Hyvään ystävyyteen
kuulunee aitous.

💗

Ystävä saa olla oma
keskeneräinen itsensä.

Kiitos ystävä

Olet katsonut sormiesi
välistä puutteitani,
kompurointejani,
epätäydellisyyttäni.

Tunnemme toisemme
pohjamutia myöten

Tiedämme mitä omasta
ja ystävämme sisimmästä
löytyy.

Meillä on yhteistä historiaa.
Koettua elämää
ja silti - sielujen yhteyttä.

Olet hyvä ihminen,
sinä ihana ystävä.

Kiitos

Kun jaksat olla
rinnallani
ystäväni.

💗

ystävä 💗 heikkoinakin päivinä 💗

olemme💗 
nähneet  toisemme 

huonoimmillamme  parhaimmillamme 

kaiken alta huomanneet 
toistemme erityisen
olemme
marinoituneet  murheissa 💗 
pilkkoneet hankalat  pienemmäksi
maalanneet tummaa vaaleammaksi
sanailleet repeilleet haaveilleet
ilon  kyynelin keventyneet

olemme
toisiimme tukeutuneet 
toisiamme kannatelleet 💗 
ilmaa samanhenkistä hengitelleet 
kiitos  ystävä että jaksat minua
heikkoinakin päivinä 
Ihanaa ystävänpäivää

💗 

Kamala Luonto 22-3466

💗

Sairastamisen opetuksia 5 – Töissä sairaana

Moni sairastuu vakavasti
ennen varsinaista eläkeikää.
Sairastuminen mullistaa
työssä puurtaneen elämän.

Vaikutukset tuntuvat
sairaan elämän lisäksi
hänen lähipiirissään
ja työyhteisössään.

Vakavaan sairauteen sairastuminen
on kamalaa kaikenikäiselle.
Lapsen sairaus on täyttä horroria.
Nuoren aikuisen sairastuminen
tuntuu julmalta vääryydeltä.

Työelämässä puurtavilla on
monia ongelmua sairastuessaan.

Työssäkäyvän pitäisi jaksaa työ.
Huomioida sairauden vaatima lepo.
Samalla hoitaa muut arjen velvoitteet.

Velvoitteita on monenlaisia.
Toisilla on perhe ja huollettavia.
Toisilla on jo huoli
ikääntyvistä vanhemmistaan.

Ensisijaisesti pitäisi huolehtia
omasta jaksamisestaan.
Maailma ei kaadu,
jos yksi on sairaslomalla
tai jos työpäivä sovitellaan
sellaiseksi, että sairas jaksaa
elämänsä kokonaisuuden.

Sairaslomia ja erilaisia vaiheita
kertyy ajan mittaan.
Sairaan mielen myllerrystä
eivät ulkopuoliset ymmärrä.
Sairaus voi mullistaa
elämän hallinnan monin tavoin.
Vointi ja mieli junnaa ja seilaa.

Jos sairaalla on alaikäisiä lapsia
sairastaminen on erityisen haasteellista.
On totisesti lisähuolia ja jatkuvaa venymistä.

Työikäinen sairas joutuu
monenlaiseen mankeliin.

Töissä pitäisi jaksaa - ja jaksaa ja 

Meille on iskostettu,
että ahkeruus palkitaan
ja töitä pitää tehdä.

Kun sairaus on astunut
peruuttamattomasti kuvaan.
Nämä itsestäänselvyydet
heittävät häränpyllyä.

Arkiaskareista ja työstä
voi tulla vuoren korkuisia esteitä.
Niiden ylittäminen
voi tuntua mahdottomalta.

Epävarmuus syö sisältä.
Uupumus on läsnä aina.
Keskittyminen on vaikeaa.

Keho ei yksinkertaisesti kestä.
Ei tottele vaikka miten yrittäisi.

Sitä pohtii
kannattaako työnteko
jos se vie kaikki voimat?

Kolikon kääntöpuolia

Työ voi antaa paljon.
Se voi antaa mielekästä tekemistä,
palkan ja kenties hyviä työkavereita.

Mutta imeekö se kaikki voimat.
Ne, joita tarvitsisi myös arkeen?
Pelottaa ja kuka sitä nyt laiskan leimaa?

Mieli on herkillä.
Masennus ja pelko vaanivat.

Elämä muuttuu selviytymistaisteluksi.
Sellaista on

työssä sairaana
sinnittelevän elämä.

ps. tunnistan tuskasi 💗

Sairastamisen opetuksia 4 –Hyväksyminen, kaikkeen tottuu

Pitkäaikaissairaan on hyväksyttävä
sairaus osaksi elämäänsä 
kaikkine karvoineen ja tosiasioineen.

Hänen on elettävä muuttuneiden
suunnitelmien ja haaveiden kanssa
elämää on muovattava
vaihtelevien vointimuutosten mukaan

aikaa ja itsemyötätuntoa

aika on lääkettä traumoille ja mielelle
parempina päivinä aiempi kaihoilu
ja synkistynyt ajatusmaailma
voivat hetkeksi unohtua

elämän kuluessa sitä tottuu
siihen mitä eteemme annetaan

rutiineista on hyvä pitää kiinni
päivärytmistä syömisistä
lääkkeiden ottamisesta
hoitokäynneistä ulkoiluista
pienistä virkistäytymisen hetkistä

voimien mukaan
on hyvä ladata arkeen
läheisiä, ystäviä ja elämyksiä

aikajanaa tarkastellessa
huomaa selvinneensä
tässä ollaan – vaikka joskus
luuli viikatemiehen jo
korjaavan mukaansa jee

uusi arki ja oleminen

uusi arki löytyy jokaiselle
sairastuneelle aina jollain tavalla

matkaan kuuluu itkupotkuraivareita 
ainakin omassa mielessä
itsesäälissä saa rypeä
on lupa kysyä hiljaa
miksi minulle miksi juuri nyt

jossain vaiheessa sairas kampeaa
mielen pimeältä puolelta
elävien joukkoon 
joskus mielialalääkkeidenkin tukemana

yhtäkkiä huomaa
aurinko paistaa
voi istahtaa tähän
linnut laulavat
ja jäätelö maistuu

on onni saada elää
ja kokea yhä uusia aamuja

haaveet ja ihmiset

sairastuminen voi kirkastaa arvoja
ulkokultaiset asiat
eivät enää tunnu miltään
materia – pah

ihmiset näyttävät usein
todellisen luonteensa sairaan sairastuessa
osa poistuu, osa jää taka-alalle

jäljelle jää ydinjoukko
heiltä sairastunut ammentaa voimaa
usein he osoittavat teoillaan
että sairas on heille tärkeä

elämä voi olla rajoitetumpaa kuin ennen
samalla sairastunut muuttuu sisäisesti

ajattelen tätä
mielen korkeakouluna
sairas saa olla itsekäs
hän saa päättää mihin
haluaa voimansa käyttää

pelkistetympi elämä

toimeliaalle tiputus sairasuralle
voi olla ankara paikka
kyyneleillä ja kiroilulla
on tehtävänsä

aika kuluu
päivät viikot ja vuodet vaihtuvat

elämä on sarja toistoja
prosessi joka tuo mukanaan
erilaisia tilanteita ja elämyksiä

kaikkia ihmisiä
ja kaikkea ei tarvitse kannatella

kipua ja sairastumiskokemuksia
voi pitää osana elämän ketjua
siten voi elää rauhallisemmin

talven jälkeen tulee kevät
huominen voi olla parempi
pidemmälle ei aina tarvitse
eikä kannata katsoa

on hyvä olla vaan
ja huomata elävänsä

mielenrauhaa ja aitoutta

voimavaraksi voi ottaa sen
josta on aikanaan aidosti pitänyt
sen jota on rakastanut

vielä voi tapahtua kivoja asioita

ole aito
katso myötätunnolla
elämäsi ihmisiä – ja muitakin

sairaalla voi olla
ihan hyvää elämää
hyväksytään ja iloitaan
tästä ainutlaatuisesta elämästä

💗