Reunalla pelottaa: myötätunto

Näytetään tekstit, joissa on tunniste myötätunto. Näytä kaikki tekstit

RUNO - ÄLÄ OLE ITSESI

”Älä pliis ole vain oma itsesi” – otsikko herätti lukemaan. Kirjoituksessa herrasmieheksi opetellut kirjailija Joonas Konstig kertoo oivalluksistaan ja kirjastaan. Aihe iski koukulla vatsaan ja vei mukanaan. Päästäni valutti aiheesta runon. Aiheeseen ja runoon liittyen on Kirjoituksia-kohdassa aina aiheeseen ”sopivia” kirjoituksia.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

PUUTTEELLINEN HÄPEÄVÄ TÄÄLLÄ HEI

Sairastamisen tuoma väsymys on vähentänyt fyysistä jaksamista ja kaikenlaisia kanssakäymisiä. Introverttina, sairauksien tuomalla aivosumulla ja väsymyksellä – pysyn kyllä kasassa ja tarvittaessa puristan seurassa muutaman sanan. Mutta, surkeasti jaksan Small talkia. Ajatuksenlentoni on tuhannesti nopeampaa kirjoittaessa kuin kohdatessa. Kohdatessa tulee vuorovaikutuksen muut elementit mukaan. Olen ujo ja niin väsy, että saisin varmasti tapakoulusta ehdot. Pahoittelen.

Kai kirjoitan, jotta läheiseni ja minuun yhteydessä olevat ymmärtäisivät mitä blondatun pääni sisällä pähkäilen. Pieniä suuria. Toivon voivani kirjoituksillani vähän herätellä ja tuoda toivoa.
Ihmisyys kun ei aina ole niin helppo projekti. Anteeksi – Yritän opetella jaksamaan ja olemaan vähemmän itseni 😉.

ÄLÄ OLE ITSESI

MITÄ, JOS NÄKISIMME TOISTEMME AJATUSKUPLAT?

NE LUKISIMME LIVENÄ, ETTEI TARVITSISI ESITTÄÄ.

MITÄ. JOS NÄKISIMME PIKATUOMIOT, HUOMIOT,

ÄRSYYNTYMISET, MIETTEET, JOTKA HARHAILEE?

ONNEKSI EMME SAA OLLA KOKONAAN,

AIVAN TAPOIHIMME PIINTYNEITÄ.

ONNEKSI EMME SAA OLLA MITEN VAAN,

ÄRSYTTÄVINÄ RAAKALAISVERSIOINA.

ONNEKSI OPETETAAN, OJENNETAAN.

NYÖKÄTÄÄN HEIPAT, KILISTETÄÄN MALJAT.

KYSELLÄÄN - VAIKKEI KAUHEASTI KIINNOSTA.

JUTELLAAN NIITÄ NÄITÄ, VAIKKA VÄHÄN HARMITTAA.

ONHAN PAREMPI, ETTEIVÄT MUUT HOKSAA,

SISÄLTÄMME LÖYTYVÄN BARBAARIN, ALKU-IHMISEN.

SILLÄ, ONHAN HYVÄ KÄYTTÄYTYÄ,

OLLA IHAN VAAN IHMISIKSI.

SILLÄ, ONHAN HYVÄ OPPIA OLEMAAN

KUNNIOITTAVA, YMMÄRTÄVÄ, MUISTA VÄLITTÄVÄ.

ÄLÄ, OLE ITSESI,

OLE PAREMPI VERSIOSI!

Linkki:

Yle Kulttuurin haastattelu - "Älä pliis ole vain oma itsesi" - Näin pyytää herrasmieheksi opetellut kirjailija Joonas Konstig. - Teksti Roosa Laksio

#anteeksi #armo #myotatunto #omaitsensa #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Oma itsensä

RUNO - Jos voisin

Anteeksi itselle ja elämälleen

Anna anteeksi

Myötätunto

Mielenrauhaa

RUNO - Kuuntele, viisastu

RUNO - Ajatusten virtaa

Diakonia - Ihmiseltä ihmiselle

RUNO - Kehu ja kannusta

RUNO - Huomaattehan

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – YSTÄVÄ - HEIKKOINAKIN PÄIVINÄ

Kuva Microft 365 kuvapankki

On taas aika kiittää ystävyydestä. Kiitos, kun katsot sormiesi välistä puutteitani ja kompurointejani. Tunnemme pohjamutia myöten ja tiedämme mitä omasta ja ystävämme sisimmästä löytyy.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

Olet hyvä ihminen ja ihana ystävä. Kiitos, että jaksat olla ..

YSTÄVÄ - HEIKKOINAKIN PÄIVINÄ

OLEMME NÄHNEET

HUONOIMMILLAMME, PARHAIMMILLAMME.

KAIKEN ALTA - SE PALJAS, ERITYINEN.

OLEMME

MARINOITUNEET MURHEISSA.

PILKKONEET HANKALAA PIENEMMÄKSI.

MAALANNEET TUMMAA VAALEAMMAKSI.

SANAILLEET, REPEILLEET, HAAVEILLEET .

ILON KYYNELISTÄ KEVENNYTTY.

OLEMME TOISIIMME TUKEUTUNEET,

PUOLIN JA TOISIN KANNATELLEET.

ILMAA SAMANHENKISTÄ HENGITELLEET.

KIITOS YSTÄVÄ, ETTÄ JAKSAT MINUA

– HEIKKOINAKIN PÄIVINÄ.

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE 2024

#armo #kiitollisuus #myotatunto #onni #reunallapelottaa #runo #toivo #ystava

Kirjoituksia:

Ystävälle

RUNO - Sinulle ystävä

RUNO - Miten toivonkaan

RUNO - Päästä irti

Merkitset, olet tärkeä

RUNO - Empatiaa

TOIVORIKKAAN ja IHAN HYVÄN ELÄMÄN JÄLJILLÄ -kirjoitukseni Karpatiat-lehteen

HYVÄ ELÄMÄ ja ARMO -Kirjoitukseni- Siskot, matka, jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

RUNO - Omia polkujamme

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 5 – TÖISSÄ SAIRAANA

vas. kuva 7/2002, oikea 11/2021

Moni sairastuu vakavasti ennen varsinaista eläkeikäänsä. Sairastuminen mullistaa työssä puurtaneen elämän. Vaikutukset tuntuvat sairaan elämän lisäksi monella tapaa hänen lähipiirissään ja työyhteisössään. Luettehan kirjoituksen lopussa olevan linkin kirjoitukseen, jossa on paljon lisämietteitä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ERI IKÄKAUSINA JA ELÄMÄNVAIHEISSA SAIRASTUVILLA ON OMAT ONGELMANSA

Sairastuessa vakavaan sairauteen, se on toki kamalaa kaiken ikäiselle. Lapsen sairaus on täyttä horroria. Nuoren aikuisen sairastuminen tuntuu julmalta vääryydeltä. Työelämässä puurtavilla on omanlaiset ongelmansa myös sairastuessaan. Sairauden myötä usein tarvitaan monenlaista sovittelua työssä. Usein sairaslomia ja erilaisia vaiheita riittää. Sairaan mielen myllerrystä eivät ulkopuoliset näe, mutta tilanne mullistaa hänen elämänsä monin tavoin.

Jos sairaalla on alaikäisiä lapsia, on sairastaminen erityisen haasteellista. Itse sairaalle se merkitsee lisähuolta ja monenlaista venymistä. Perheen keskinäiset roolit, lähipiirin ja laajemmin työyhteisön ja sairaan elämässä olleiden ihmisten suhteet saattavat muuttua. Yhtä kaikki – työikäinen sairas joutuu monenlaiseen mankeliin.

Isompi sairastamiseni alkoi 9/2002. Sinnittelin työelämässä täysin (lyhyin sairaslomin) aina vuoden 2012 alkuun, jolloi jäin osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Sairauksien yhä vaikeutuessa jäin kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle 6/2014. Olin tuolloin 46-vuotias. Tajusin kaivavani itselleni jatkuvalla venymisellä ennenaikaista monttua. Tuskin olisin tässä kirjoittamassa, ellen olisi myöntänyt itselleni, etten kertakaikkisesti jaksa. Ihminenhän jaksaa sisulla ihan valtavasti. Toimeentulo ja kaava työssäkäynnistä oli istutettu varhain mieleeni. Sairaslomat ja eläköityminen tuntuivat pieneltä kuolemalta. Hirvittävän epäreilulta. Asiaa ei ole auttanut se, että ulkonäöstäni ei usein voi ymmärtää minun olevan sairas.

KIRJOITUKSENI KAHDEN VUODEN TAKAA

… oli ystäväni pyyntö. Harvinaiseen sydänsairauteeni sydänsarkoidoosiin sairastuvat ovat lähes poikkeuksetta työikäisiä, joten aihe on usein esillä. Jokainen joutuu käymään karhunpaininsa työssä jaksamisen ja elämänvaiheidensa kanssa
Muistan elävästi ne tuhannet venymiset ja perkeleet, joita olen mielessäni työvuosinani sairaana työssä, työmatkoilla ja muuten elämässäni sadatellut. Sairastuessani lapseni olivat 2- ja 4-vuotiaita, joten luulen tietäväni jotain myös lapsiperheen ja sairauden yhteisvaikutuksista – toki omalta kantiltani. Keuhkosyöpä tuli peikkona elämääni vuonna 2020.

Armollisuuden ja myötätunnon ajatuksia kaikille työikäisille vakavasti sairaalle.

Toivon, että jaksat lukea vielä seuraavan linkin jossa avaan asiaa vielä laajemmin. Tässä linkki aiempaan kirjoitukseeni

#ahdistus #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia::

RUNO - Kun ei riitä - itselleen

Miten jaksaa?

Hoitoväsymys

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta

RUNO - Vähemmän on enemmän

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SARJASUOSITUS – AFTER LIFE

Jos haluat tuntea ihan kaikkia tuntemuksia ja pääset päähenkilön rooli-ihmisyyden ylitse, olet vahvoilla. Sarja on matka ihmisyyteen isolla ja hienolla tavalla. Katsoimme sen ahmien noin vuosi sitten ja nyt ajattelin kokea sen uudelleen. Sarja on Netflixin ja niin voinee käydä monelle muullekin. Me katsoimme usein pari jakso kerralla.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SAMAISTUMISPINTAA

VAIKKA sarja alkaa siitä, että vaimo kuolee syöpään niin tämä ei ole mielestäni sairauden kuvausta eikä kuolemankaan. VAIKKA – tässä sukelletaan korkealta syvälle ja täysillä. Löytyy kontrastia, niin paljon inhimillisen elämän tilanteita ja kuvauksia, että AAH. Pääsarjan esittäjä on tietynlainen, mutta se ei ole pääasia. Ja kas kehittyy, oivaltaa ja ymmärtää tuo vaikeaksikin koettu mies. Tavallaan tämä on monenlaisten ihmisten tapahtumien ja elämän kasvutarina. Myös se miten ihmiset ja tapahtumat limittyvät toisiinsa on mielenkiintoista.

Meillä inhimillisiksi ihmisiksi kuvatuilla on edelleen outo tapa luokitella jo yhden asian tai kohtaamisen takia toisemme tietynlaiseksi. Vaikkakin - ihan jokaisen elämässä on voinut ja voi tapahtua yllättäen tai pitkällä perspektiivillä monenlaista hänen elämäänsä mullistavaa. Jossain arvostelussa sarjaa kuvattiin hillittömän hauskaksi, mutta itse en kokenut niin. En muista kertaakaan nauruun hörähtäneeni, hymyilin toki.

Voisin kuvitella (sattumalta) itseni tuon kuolevan rouvan rooliin. Olen samantapainen muumimamma, joka huolehtii ja häärää, että tavarat ja asiat ovat siellä missä pitääkin. Mielestäni tietyt rutiinit pitävät kodin ja elämän turvallisessa tasapainossa. Mieheni on eloisampi ja idean pukatessa muut asiat siirtyvät sivuun jollain automatiikalla, jota itse kaavoihini kangistuneen elämää eläneenä on outo katsoa. Outo, mutta hellyttävä. Päähenkilö on mieheni kaltainen hellästä huolenpidosta ”pehmentynyt”.

SARJA OLI MONELLA TAPAA ERILAINEN

Moni hahmo ja tilanne on toki vähän karrikoitu, mutta kas, kaikki tuntui oikein sopivalta - keskenään. ihanan inhimillistä. Sarjassa on tilanteita, kuvauksia, sattumia- ja kasvutarinaa. Elämään kun kuuluu lähtemättömästi myös muutokset ja luopuminen. Sarja siis alkaa siitä, kun vaimo on kuollut, mutta … NO – Katsokaa itse, en anna enempää juonipaljastuksia. Toivon tämän sarjan katsomisen lisäävän vähän keskinäistä ymmärrystä ja empatiaa toistemme elämänkäänteitä kohtaan.

Näin kokonaista ja itselleni kolahtanutta sarjaa en muista nähneeni. Ja korona- ja muinakin aikoina meillä on katsottu leffoja ja sarjoja. Jos olisin nähnyt tämän 20-, 30-, 40- vuotiaana tai eläkeiässä. Luulen, että olisin vastannut samoin. Jos kysyttäisiin, antaisin täydet viisi tähteä☆☆☆☆☆ -

#afterlife #arvaamaton #armo #kiitollisuus #myotatunto #rakkaus #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Elo pienen ihmisen

RUNO - Pienen ihmisen tarina

RUNO - Hetken huoleton

RUNO - Läpi vaikeuksien

RUNO - Onni elää elämäänsä

Ettei jää elämättä

RUNO - Elämän lahja

RUNO - Matka itseensä

Usko huomiseen

RUNO - Empatiaa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 4 – HYVÄKSYMINEN, KAIKKEEN TOTTUU

Sairaan on lopulta oltava realisti ja hyväksyttävä sairaus osaksi elämäänsä. Kaikkine karvoineen ja tosiasioineen. Hänen on elettävä muuttuneiden suunnitelmien ja haaveiden kanssa. Ja sovitettava elämänsä haaveineen kuhunkin aikaan sopivaksi

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

AIKA JA ITSEMYÖTÄTUNTO

Aika on osin lääkettä traumoihin ja mielelle. Parempina päivinä voi unohtua aiemman kaihoilu, muuttuneen mustaama ajatusmaailma. Elämän jatkuessa ihminen tottuu. Tapaa ja tottumusta kannattaakin pitää yllä, nimittäin niitä rutiineja. Päivärytmiä – syömiset, lääkkeiden napsimiset, hoitokäynnit, ulkoilut ja virkistäytyminen. Voimien mukaan arkisia asioita, läheisiä, ystäviä, elämyksiä. Aikajanaa tarkastellessaan huomaa selvinneensä. Tässä sitä ollaan, vaikka luuli jo aikaa viikatemiehen mukaansa korjaavaan. JEE!!

Uusi arki ja oleminen löytyy jokaiselle sairastuneelle aina jollain tavalla. Matkaan kuuluu itkupotkuraivareita (ainakin mielessä), itsesääliä ja MIKSI mulla ja usein myös miksi nyt? Mielen pimeältä puolelta aina jossain vaiheessa sairaskin kampeaa elävien joukkoon, osa mielialalääkkeidenkin auttamina. Uskoisin, että aina jossain vaiheessa sitä havahtuu huomaamaan - Aurinko paistaa, voin istahtaa tässä, linnut laulavat, jäätelö maistuu. Onni on saada elää ja yhä kokea päivien vaihtumisen.

HAAVEET OMANKOKOISIKSI JA NÄKÖISIKSI

Sairastuminen voi opettaa kirkastamaan arvojaan ja auttaa huomaamaan, etteivät ulkokultaiset asiat ole enää kovin korkealla omalla arvoasteikolla. Ystävät ja ylipäätään ihmiset ovat näyttäneet oikean sisimmän itsensä. Osa on poistunut ja jäänyt takavasempaan. Lähellä ja tukemassa on kullakin ydinjoukko. Ne, joista sairastunut saa voimaa ja iloa. Usein nuo samat ihmiset osoittavat tekemisillään ja kohtaamisilla, että sairas on heille tärkeä.

Elämä voi ulkoisesti muuttua ja rajoittaa. Usein sairastunut on kovasti muuttunut sisäisesti. Ajattelen tätä prosessia mielen korkeakouluna. Sairas saa olla itsekäs. Hän saa päättää asioista, joihin itse voi vaikuttaa. Tehdä elämästään omannäköistä - isoissa ja pienissä asioissa. Hän saa tavoitella erilaisia asioita ja harrastaa. Hän voi tehdä ja valita asioita, joista saa hyvää mieltä. Ajattelen, että sairastumiskriisin myötä ihmisen aito sisin pääsee ja tulee väkisin aiempaa paremmin esiin.

PELKISTETTY HIDAS ELÄMÄ ON RIITTÄVÄÄ

Toimeliaalle tiputus sairasuralle voi olla ankara. Kyyneleillä ja kiroilullakin on tehtävänsä. Aika kuluu vääjäämättä, se parantaa. Päivät, viikot, kuukaudet vaihtuvat. Yleensä aina jollain tavalla kukin sairas pyristelee pintaa ja löytää omanlaisen olemisen tapansa ja rutiininsa. Nousee ylös ja jatkaa näin joka päivä. Elämä on sarja toistoja. Se on prosessi, mutta myös paljon erilaisia tilanteita ja elämyksiä.

Sairastamisen myötä ihmisistä, niistä ihan läheisistäkin voi ilmaantua ikäviä puolia. Kaikki eivät jaksa rinnalla. Osalle sairaan elämän näkeminen ja se, ettei toinen mene kuten ennen, on asia, jota osa ei kestä. Haluan ajatella tätäkin asiana. Kiviriippoja ja itsensä vuoksi (ystävyyden luonteen muuttuessa) kiviriipaksi heittäytyviä ei tarvitse sairaan kannatella. Sairas voi antaa anteeksi toisten heikkoutta ja keskeneräisyyttä. He saavat mennä. Voinee ajatella, ettei sairas ole velkaa kenellekään. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee elämässämme.

Jos pitää kipua ja sairastumiskokemusta yhtenä asiana muiden joukossa voi elää rauhallisemmin ja jättää tilaa muille kuin vaikeille ja pahan mielen ajatuksille. Jotkut päivät, ns. terveilläkin, ovat todella vaikeita. Voi silti muistaa, että talven jälkeen tulee kevät ja huominen voi olla parempi. Toisinaan pidemmälle ei tarvitsekaan miettiä. On ihan jees olla vain ja pysyä elossa.

MIELENRAUHAA – AITOUTTA

Voimavarakseen voi ottaa sen kaiken, josta on aikanaan aidosti pitänyt ja jota, on rakastanut. Sairas – ja jokainen, saa olla kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, jota on saanut kokea. Vielä voi tapahtua kivoja asioita. Olet yhä tärkeä ja arvokas. Usko läheisiä ja rakkaitasi, sinusta välitetään.

Ole aito itsesi. Tarkkaile ja huomioi elämää rauhassa. Katso myötätunnolla elämäsi ihmisiä ja muitakin. Hidastetumpi elämä voi johtaa miettimään arvojaan ja elämäänsä syvemmin. Se on voinut kirkastaa asioita, joita terveenä touhutessaan oli tullut yhä uudelleen siirtäneeksi. Elämä voi selkeytyä ja sairaallakin voi olla aidosti ihan hyvää elämää. Aloita hyväksymällä sairas elämäsi ja rakasta aitoa itseäsi.

#ahdistus #alakulo #armo #haave #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Sairastamisen opetuksia 3 - Mieli ei aina kestä

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Äkilliset kriisit

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 3 – MIELI EI AINA KESTÄ

Sairastumiskokemuksia on monenlaisia. Terveytensä menettänyt voi fyysisisen toipumisen ja alkushokin jälkeen sairastua myös mieleltään.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIELEN PAINEET TULEVAT VIIVEELLÄ

Sairastunut on voinut olla tutkimus- ja epäilyputkessa tai sairastua äkkiarvaamatta. Sairas joutuu hämmentävien tilanteiden, termien, koneiden, letkujen, testien, arvelujen – ja ennen muuta kokemusten viemäksi. Kysymättä, pyytämättä, varautumatta. Hän kohtaa terveydenhuollossa eri tehtävissä olevia, niin monia. Hänelle puhutaan terminologiaa, joka tuntuu heprealta. Toisinaan häntä tuskin huomataan ja hänen ohitseen puhutaan. Asioita kerrotaan palasina. Sairas voi tuntea olevansa putkessa, jonka suunta ja päämäärä ovat hämärän peitossa. Arveluista ja oireista muodostuu lopulta sairauden nimi. Diagnoosin – tai arvelujen jälkeen sairastunut yrittää ymmärtää mitä asia Hänelle merkitsee. Mielessä vilisee loppuelämä, ennusteet ja mitähän tästä seuraa. Tämä on sairastuneen alkumatkaa.

KOHTAAMISET JA KOETUT TILANTEET

Tilanteissa, joissa tapahtuu mullistavia, pienistä seikoista tulee isoja. Muiden suhtautuminen sairastuneeseen jää syvämuistiin. Tympeän henkilön sanat jäävät mieleen ilmettä myöten. Sairastunut muistaa ripeän rauhallisesti toimivat hoitajat, joka liittävät häneen monenlaista letkua, putkea ja monitoreihin yhdistävää. Eräs puhui rauhoittavasti, varoitti että nyt pistää. Ja hänet, joka kertoi, ettei hätää, me teemme parhaamme. Sairas muistaa käden olkapäällään ja ruokatarjottimen tuojan lisätarjouksen ruoasta. Hän muistaa miten kyynelehti ja panikoi. Hän muistaa lääkärin, joka katsoi silmiin ja selitti. Kysyikin sairaan voimista, vaikka niin vähän tämä vielä mistään ymmärsi. Hän muistaa yhä ne kerrat, jolloin kohtasi ammattilaisen, joka mumisi täyttä munkkilatinaa katsomatta kertaakaan häneen. Sairaasta ei tuntunut ihmiseltä lainkaan. Onneksi hän muistaa myös erään ihanan, joka iltavuorossa selvensi ja vastaili sairaan arveluihin rauhallisen hyväntahtoisesti. Toi tueksi lääkärin kirjoittaman kertomuksen nähtäväksi. Jotain jo sairaskin alkoi ymmärtää. Sairaan mieleen jäävät painavina ne kiireiset, ilmana ohitse lipuvat työntekijät. He, joille sairas on vain raskas työ. Sairas ehtii tarkkailla ja huomata yllättävän paljon. Kohtaamisista jää hänen mielensä pohjalle paljon pureskeltavaa. Tunteita, suodatettavaa - niiden kivuliaiden, pelottavien tutkimuksien ja hoitojen tuntemusten ja kokemusten lisäksi.

HOITOPUTKI JA SAIRAAN ELOON SOPEUTUMINEN

Sairauden nimi saadaan selville nopeasti tai pitkien piinallisten selvittelyiden jälkeen. Yleisimmistä sairauksista tietoa löytyy rekkalastillinen ja harvinaisemmista hippusen verran. Oireet johtavat hoitopolkuun tai kokeiluihin ja/tai toimenpiteisiin. Osa selviää takaisin terveen kirjoihin. Toiset jäävät tietyksi ajaksi seurattaviksi, Osa saa tietää sairautensa lyhentävän hänen elinikäänsä. Heidän "terveytensä" seuranta jatkuu, kunnes ei jatku.

Voi käydä kivasti – operoidaan ja hoidetaan toimenpiteillä, hoidoilla ja lääkkeillä kuntoon tai lähes ennalleen. Voi käydä huonommin – sairaus jättää oireita, kipuja ja toimintakyvyn heikkenemistä. Voi olla niin, että toimenpide onnistuu, mutta keho on saanut tehdyistä toimenpiteistä ja lääkityksistä siipeensä. Yhtä kaikki, sairastumiskokemukset jättävät jälkiä sairaan mieleen. Kipuja, kauhua, muistikuvia, tuntemuksia, tunnelmia äänineen ja sanoineen. Hidastettuja tuokiokuvia ja vaiheita voi tulla mieleen jopa vuosien päästä. Sairastumisen merkkipäivät, joku uutinen tai tilanne voi laukaista hankalia muistoja yhä uudelleen pureskeltavaksi.

TRAUMAN JÄLKEEN MIELI EI AINA EHEYDY

Sairastunut on saattanut selvitä fyysisesti kokonaan tai jollain tavalla, mutta hän on sisäisesti muuttunut. Vaikeat ajatukset, ahdistus ja masennus ovat saattaneet kiristää otettaan. Sairaalle muistutetaan, miten onnekas hän on, kun on yhä hengissä. Fyysisistä koettelemuksista hengissä – kyllä. Usein ei ymmärretä sitä, mitä traumaattisten isojen terveydenhoitotilanteiden- ja aikojen läpikäyminen tekee ihmismielelle. Trauman kokenut ei pysty sanoittamaan matkaansa ja kaikkia tilanteitaan. Sairastunut voi kokea, ettei hänen kokonaistilannettaan ole täysin ymmärretty. Ei ainakaan usein sitä, miten kuormittavaa vakava sairastuminen on. Sairaan läheisetkään eivät usein ymmärrä miten sairas on välillä hukassa -itseltäänkin. Sairas ei jaksa aina edes yrittää selittää, hän vain "hajoilee" aika ajoin. Kanssasairaiden joukossa on helpompaa, kun ei tarvitse esittää ja voi sanoa - niin kuin asiat ovat. Mieleltään horjahtelevalla tuntemukset ja voimavarat vaihtelevat. Pimeydestä valoon ja kaikkea siltä väliltä. Tämä hänelle suotakoon.

NYT ON NÄIN

Mikään terapiasessio ei saa vangittua eri tilanteiden, vaiheiden ja kokemusten sekamelskaa, joita rankkoja terveystilanteita läpikäyneen mieleen on jäänyt. Terveydenhuollon tarjoama apu on pieni kädenojennus trauman kokeneelle.
Pitäisi ymmärtää, että sairaus jättää usein mieleen vaikeita ja syviä, ikuisia arpia. Sellaiset eivät parane koskaan täysin. Ison sairaustrauman läpikäyneiden täytyy saada purkaa tuntojaan. Heidän tulee antaa välillä hajota ja olla ahdistuneita kaiken sen seurauksena, mitä ovat joutuneet kokemaan. Sen seurauksena miten heidän elämänsä on muuttunut eikä mikään entinen voi enää olla kuten oli ennnen sairastumista. Sairaat ovat toki kiitollisia siitä, että elävät. Kovia kokenut on silti yhä haavoittuneen hauras, usein myös mieleltään. Traumakokemus on osa hänen tarinaansa. Joskus toiset joutuvat kokemaan henkisesti ihan liikaa, vain koska pelastuvat elämälle. Heitä tulee kohdella myötätunnolla ja kaikella mahdollisella tavalla tukien.

Toivon terveydenhuollossa työskenteleville aiheesta lisäkoulutusta ja voimia sairaiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.
Läheisille ja tuntemattomille toivon armon ja myötätunnon siemeniä, jotta jaksatte tukea sairastumisen traumatisoimia - ja saatte halutessanne itsekin tukea.
Trauman kanssa eläville toivotan voimia.

Kenties traumatisoitunutta auttaa ajatus - tämä on minun ainutlaatuinen polkuni - nyt on näin.

Linkki:

Innoituksen kirjoitukseen antoi lukuisat keskusteluni vertaistukihenkilönä sairastuneiden kanssa. Sysäyksen antoi myös silmini osunut artikkeli: Potilaan lääkärilehti, Timo Teräsahjon kirjoitus: Sairaus paranee, mutta kestääkö mieli hoidon? Lukemaan Klikkaamalla TÄSTÄ

#ahdistus #alakulo #armo #kipu #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Äkilliset kriisit

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

RUNO – PIENIN ASKELIN

Kuva Nuceosoft 365 kuvapakki

Meillä pienillä ihmisillä on yksinkertainen elämänsä. Vertailemme, koemme vajavaisuutta. Eikö pieni simppeli elämä ole ihan riittävä?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIKÄ ON LOPULTA TÄRKEÄÄ?

Luulen, että meistä moni on ollut tai yhä on vähän eksyksissä omassa elämässään. Elämä on oppimisprosessi, jota omat ja muiden valinnat ja sattumat muokkaavat. Hyvä elämä tarkoittaa itse kullekin kovin erilaisia asioita. Uskon, että tasapaino omassa elämässä johtaa onnellisempaan elämään.

YKSINKERTAISEMPI ELÄMÄ

Ajattelen, että tämä pieni simppeli hidas elämäni on ihan riittävästi. Aika parantaa haavat, sanotaan. Mutta - ei se niinkään ole. On asioita, jotka muistamme ikuisesti – ihanat ja vaikeat. Muistot ovat vähän kuin arpia. Saamme haavan, jonka päälle kasvaa arpikudos. Ne peittävät haavan, mutta näemme kohdan ja muistamme tapahtuneen. Kenties mietimme ihan liikaa kaikkea. Itseämme, toisia. Tieto ja vertailu lisäävät osin tuskaamme.

Olen viime vuosina etsinyt elämääni mielenrauhaa. Pienet askeleet ovat ratkaisevia ja johdattavat isompiin ihmeisiin ja hyvään. Miniaskelin, varpaillaankin on hyvä, kunhan etenee haluamallaan tavalla haluamaansa suuntaa. Tai pysyy siinä, minkä kokee jo hyväksi ja oikeaksi. Olen sitä mieltä, että vain sydämellä tehdyt ratkaisut tuovat lopulta mielenrauhan ja se, että olemme itsellemme rehellisiä.

PIENIN ASKELIN

MONI KOKEE RIITTÄMÄTTÖMYYTTÄ,

VAIKKA YRITTÄNYT, KAI IHAN LIIKAA.

VAIKKA EMME TARVITSE HYVÄKSYNTÄÄ.

EHKÄ VOISIMME OLLA KUIN KUKAT.

EIVÄT NE TOISIAAN VERTAILE.

KUKOISTAVAT VAIN TAVALLAAN.

TIEDÄMME PUUTTEEMME,

HYVÄT PUOLEMME, TARPEEMME.

KAIKEN HYVÄNÄ KOKEMANSA

VOI VAALIA, PITÄÄ VOIMAVARANSA.

OLLA KIITOLLINEN HYVÄSTÄ ELÄMÄSSÄ.

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myotunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Mielenrauhaa

Myötätunto

RUNO - Pienen ihmisen tarina

RUNO - Hyvin sä vedät

RUNO - Seesteisyys

RUNO - Elo pienen ihmisen

RUNO - Vähemmän on enemmän

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

KATSAUS VUOTEEN 2023

Vuosi alkaa olla taputeltuna. Olen tavattoman kiitollinen jokaisesta kirjoitukseni lukukerrasta. Lämmin kiitos erityisesti blogin vakioseuraajille. Vuosi 2023 alkoi osaltani siten, että ...

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

HELLITIN BLOGIKIRJOITUSTEN JULKAISUTAHTIA

… jotta jäi aikaa työstää runo- ja mietekirjaluonnosta. Kirjoituksiaan haluaa kovin moni julkaistavaksi. Kustantamoilla on ruuhkaa ja valinnan varaa. Ovat määritelleet tarkat muodot ja mallit, millaisina pitää kuvat ja tekstit lähettää. Se vie tältä "vajavaiselta" aikaa ja on TOSI tympeää. Aloitin tuputtamisen ns. huipulta, nimekkäimmistä vanhoista kustantamoista. Eka hylky tuli 2 viikon jälkeen ehdotuksen lähettämisestä, seuraava 4 viikon päästä. Yritykset 3 ja 4 viipyivät 5 viikkoa ennen hylkyä. Viides hylkäys odotutti kolme kuukautta, saapuen 23.12. klo 15.30. Saatteissa oli – ei sovellu kustannusohjelmaamme. Kaunein hylky herätti hetkeksi pienen toivon sanakääntein: ” Kiinnostavasta lähtökohdastaan ja monista ansioistaan huolimatta se valitettavasti se ei …”. No, en välttämättä usko, että kukaan on edes lukenut kaikkea.
Turhauttavaa, voimia, itsetuntoa ja uskoa koettelevaa touhua tämä on ollut. Oli jotensakin inha joululahja, kun oli viimeisessä hylkätysviestissä niin pitkä odotusaika. Olin kai ehtinyt salaa elätellä jo vähän, että josko joku olisi vihreää valoa. Loppuvuosi on ollut sädehoitojeni ja ystävän poismenon vuoksi aika vaikea. Olen nyt hukassa ja aika herkillä.

KIRJOITTAMISESTA

Mietin, mikä on tärkeää. Joskus mietin elämisen mielekkyyttä. Tätä ikuista jaksaa – jaksaa sinnittelyä. Näitä ainaisia, lukuisia labra- ja muita terveyskäyntejä ja vaiheita. Vointini hiipumista ja lisääntynyttä väsymistä. Terveyskäänteeni ottavat minua melko lailla ”pattiin”. Alakuloakin toki, jota vastaan yritän kovasti sinnitellä pohtimalla asioita, jotka ovat vielä ihan hyvin - omassa ja läheisteni elämässä. Onhan niitä. Ikuista terveyttä ei ole kenellekään luvattu, mutta myönnän, että joskus sitä toivoisi ihmeparantumista tai edes sitä, ettei tulisi isompia takapakkeja. Lähinnä kai, että pysyisi tolkuissaan ja jollain lailla toimintakykyisenä.
Toisinaan, heikkoina hetkinä mietin kirjoittamiseni mielekkyyttä.
Mietintävuoteni aikana olen lukenut kaikki kirjoittamani blogitekstit ja muokannut montaa. Monia kiireessä kirjoitettuja poistin näkymästä. Yritän jatkossa pohtia kauemmin ennen kuin painan Julkaise.

UNELMIA

… pitää olla, jotta jaksaisi. Läheisiään kai jokainen miettii ja heille toivoo kaikkea mahdollista hyvää. Ympäröivän maailman metkuille me pienet maan matoset emme voi mitään. Jos saan toivoa, niin järkeä ja sovun ajatuksia sotahullujen päähän takoisin. Toivon, että lama-ajasta päästään yli vähillä vaurioilla. Toivon, että heikoimmista huolehditaan. Toivon, ettei terveydenhuoltomme romuttuisi. Toivon, että jokainen saisi kokea ilon, onnen ja välittämisen tuntemuksia.

KIITOS LUKIJAT JA SEURAAJAT

Kirjoituksia on lukumääräisesti klikattu hämmentävän paljon. Facebook-sivun seuraajamäärä on noussut kivasti. Osa seuraa myös Instagramissa. Kiitos kannustuksesta, tykkäyksistä ja kommenteista. Kommentteja olen ajoittain kerännyt itselleni talteen. Kiitos, jos uskallat välittää itsellesi ”kolahtaneita” kirjoituksiani eteenpäin - tai vinkata blogista jollekulle muullekin.

Toivon, että vielä saan kirjoitettua ja kosketettua.

Toivon, että elämäänne löytäisivät tulevana vuotena - armo, ilo, mielenrauha, myötätunto, onni, rakkaus ja toivo.

REUNALLA PELOTTAA-BLOGISTI Kirsi Juntunen KIITTÄÄ 😉.

KAIKKEA HYVÄÄ VUODELLESI 2024!

#armo #ilo #mielenrauha #myotatunto #onni #rakkaus #reunallapelottaa #toivo

Luetuimpia kirjoituksia 2023:

Itsensä toteuttamisesta – Pinkki kipsi tuli – tammikuu 2023

Kirjoitus ja RUNO - Miten toivonkaan - helmikuu 2023

Toivorikkaan ja ihan hyvän elämän jäljillä - Kirjoitukseni Karpatiat-lehteen - helmikuu 2023

HYVÄ ELÄMÄ ja ARMO -Kirjoitukseni- Siskot, matka jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

RUNO - Arvokas - huhtikuu 2023

Kirjoitus ja Runo - Aina jotain - toukokuu 2023

Ettei jää elämättä - toukokuu 2023

RUNO - Kuin taivaan lahjana - Runosarjan 6. osa - kesäkuu 2023

RUNO - Ikuisesti omasi - Runosarjan 13. osa - heinäkuu 2023

RUNO - Kanssasi - Runosarjan 20.osa - heinäkuu 2023

RUNO - Elämä on pitkä päivä - elokuu 2023

Vuosipäiväreissu - Tukholma & Trickbag - elokuu 2023

RUNO - Elämänjano - syyskuu 2023

RUNO - Puhallan huolituuleen - syskuu 2023

Marjo Forsblom in Memoriam - Keuhkosyöpätietoutta Sisulla ja Rakkaudella - lokakuu 2023

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - in memoriam - marraskuu 2023

RUNO - Elo pienen ihmisen - joulukuu 2023

RUNO - Pienen ihmisen tarina - joulukuu 2023

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

HYVÄSTIT RAKKAALLE YSTÄVÄLLE

Vuoden loppuuni on kuulunut hiljentymistä. Tänään oli rakkaan ystäväni siunaus- ja muistotilaisuus. Raskasta, mutta oli tärkeää saada jättää hyvästit.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

JOULUNAJAN HILJENTYMINEN

Joulunaikamme meni hissunkissun hiljentyen. Kohtuullisesti hyvää ruokaa, suklaata ja suoratoistoa. Pikku lenkeillä ulkoilmaa henkäillen. Mies sai "nauttia" lumitöistä ja tulisijojemme lämmittämisestä.

Kuva jouluyön messusta

Lähikirkkomme jouluyön messussa oli hyvä ja lämmin tunnelma. Väkeä oli paikalla runsaslukuisesti. Hiljentyminen Raamatun sanaan, ehtoollinen ja joululaulut tuntuivat juuri nyt sopivalta ja tärkeältä.

RAKKAAN YSTÄVÄNI MUISTO- JA SIUNAUSTILAISUUS

Ystäväni Susa oli taiteellinen ja avarakatseinen ihminen. Hän oli kertonut muutaman toiveensa koskien siunaus-ja muistotilaisuuttaan. Yksi kukka kultakin surijalta. Hyvästijättö kukin vuorollaan on se vaikein kohta. Oli tiukka paikka käydä laittamassa kukka arkun päälle. Itkuksihan se meni.

Siunaustilaisuudesta siirryimme muistotilaisuuden pitopaikkaan. Susan läheisten lisäksi mukana oli meitä - eletyn elämän, työn ja taiteen kautta Susan ystäväkseen saaneita. Minä ja Rakas Ystävä löysimme toisemme sydänsarkoidoositapaamisessa 2010. Jokaisella on Susasta omanlaiset muistonsa ja tapansa käsitellä suruaan ja päästä hiljalleen pahimman ajan yli. Suru, muistot ja tilanteet tulevat aaltoina. Toisinaan varoittamatta. Muistotilaisuudessa moni kertoi Susan heittäytymiskyvystä ja siitä, miten hän osasi pistää itsensä likoon, elää, mennä ja tehdä.

Susan menehtymisestä on 5 viikkoa. Yhä päivittäen automaattisesti aion kirjoittaa jotain mieleeni tulevaa, nähtyä hassua tai mietin mitähän hällä … ja palaan hiljaisena mietteissäni karuun lähtökuoppaan. Kukaan ei vastaa, kukaan ei reagoi – enää koskaan. On valtavan tyhjä olo. Ystäväni jättämää aukkoa ei kukaan voi tilkitä. Tyhjällä aukolla on nyt oma paikkansa elämässäni. Joskus mielessäni kerron juttujani hänelle. Joskus kyselen jotain vaikken enää vastausta saakaan. Varmasti Susalla on nyt siellä taivaassa hyvä, helppo ja kivuton olo.

Jätit lähtemättömän jäljen monen ihmisen elämään olemalla oma ainutlaatuinen itsesi.
Kiitos, että sain olla ystäväsi.
Hyvästi, Rakas taivaan valtakunnan Ystäväni!

#armo #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #toivo #ystava

Kirjoituksia:

RUNO - Kaipaus

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

Rakas Ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Ajan arvokkuuden ymmärtää, kun se voi olla vähissä

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

RUNO - Arvokas

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

Kirje - Sinä perhanan syöpä